1.9).
Kuviossa kuusi käy esille kuinka paljon erilaisia tietojärjestelmiä on olemassa sosiaali- ja terveydenhuollon ympäristössä. Kaikilla tietojärjestelmillä ei ole yhteisiä rajapintoja, joita pitkin tiedot siirtyisivät järjestelmästä toiseen. Jotta eri tietojärjestelmät saisi kes-kustelemaan keskenään vaatii se kansallista ohjausta asian suhteen ja päätöksiä poliitti-selta taholta sekä myös rahoituksen asian toteuttamiseksi. (Sote-tieto hyötykäyttöön-stra-tegia 2020.) Yhteenvetona voidaan todeta, että kokonaisarkkitehtuurin tavoitteena on kar-toittaa jo olemassa olevat järjestelmät sekä laitteet ja katsoa että ne toimivat tai toimisivat yhteen saumattomasti. Uusia järjestelmien tai laitteiden käyttöönotossa on kiinnitettävä huomiota siihen, että ne sopivat kokonaisarkkitehtuuriin eikä päällekkäisiä ratkaisuja ole jo olemassa. Kun olemassa olevasta kokonaisuudesta poistetaan laitteita tai ohjelmia niin niiden vaikutukset on selvitettävä kokonaisarkkitehtuurin osalta. Kuviossa kuusi ovat myös keskeiset valtakunnalliset sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmäpalvelut, jotka on huomioitava kokonaisarkkitehtuuria pohdittaessa.
2.6 Turvateknologian kehittämisen toimintaympäristö ekosysteeminäkökulmasta Ekosysteemin käsite on alun perin lähtöisin luonnontieteistä ja sillä viitataan erilaisten osallistujien muodostamaan yhteisöön, jossa toimijat ovat riippuvuussuhteessa toisiinsa.
Ekosysteemit rakentuvat usein ikään kuin luonnostaan ja ilman selviä suunnitel-mia. Ekosysteemejä voidaan lähteä kehittämään tietoisesti yhteiskunnallisten tarpeiden pohjalta, kuten tässä tutkimuksessa on tarkoituksena. (Työ- ja elinkeinoministeriö, 2017).
Ekosysteemeissä on keskinäisen riippuvuuden ja yhteistoiminnan lisäksi erittäin kes-keistä avoimuus, vuorovaikutus sekä yhteiskehittäminen. Ekosysteemin toiminnan ja ke-hittymisen edellytyksenä on eri tahojen keskinäinen vuorovaikutus, jonka toimijoista muodostuu ekosysteemin keskeinen toimijajoukko. Ekosysteemissä huomioidaan julki-sen ja kolmannen sektorin toimijat, koulutusorganisaatiot sekä tutkimus- ja kehittämis-organisaatiot, jotka antavat oman panoksensa ekosysteemin toteuttamiselle. Ekosystee-min toiEkosystee-minta koostuu johdonmukaisista prosesseista, joissa eri toimijat tuottavat hyvässä
yhteistyössä ratkaisuja olemassa oleviin haasteisiin, sekä kehittävät asiakaslähtöisiä pal-veluita ja tuotteita hyödyntämällä alueen osaamista, tietoa sekä tutkimusta. (Hautamäki
& Oksanen, 2012.)
Ekosysteemejä syntyy, koska digitalisaatio lisääntyy ja sen seurauksena on tullut tarve yhdistää eri yritysten ja toimijatahojen osaamista. Tavoitteena ekosysteemeillä on pal-vella mahdollisimman laajaa asiakasjoukkoa ja tarjota ratkaisuja asiakkaiden tarpeisiin.
Kun ekosysteemit ovat laajoja, voivat niissä toimia hyvässä vuorovaikutuksessa kehittä-jät, palvelun tuottajat ja loppuasiakkaat. Ekosysteemin toimijat saattavat olla maantieteel-lisesti isolla alueella, mutta silti toiminnan on mahdollista olla hyvin tiivistä ja yhtenäistä.
Hyvin suunnitellussa ekosysteemissä eri organisaatiot tuovat yhteen osaamisensa sekä luovat toisiinsa yhteyksiä, mutta eivät kuitenkaan sulje pois tervettä kilpailua. (Jacobides, Sundararajan & Van Alstyne 2019, 14.) Voidaankin ajatella, että ekosysteemit tuottavat palveluja, joista ihmiset hyötyvät.
2.7 Innovatiivinen ekosysteemi
Innovaatiotutkimus on herättänyt mielenkiintoa jo 1960-luvulta alkaen. Vasta 1980 - 2000 lukujen välissä innovaatiotutkimus kasvoi kuitenkin eniten. Innovaatiotutkimuk-sissa ja teorioissa työntekijät ovat yksilöitä, joiden tavoitteena ja tarpeena on pysyä koko ajan uusimman tiedon mukana. Näin työntekijät varmistavat myös kilpailukykynsä ja ha-luttavuutensa työmarkkinoilla. Tarve uusimman tiedon mukana pysymiselle tulee varsin-kin niissä organisaatioissa, joissa työskennellään tietotekniikan kanssa ja päätöksenteko vaatii uusimman tiedon hallitsemista sekä tiedon luovaa käyttöä. Innovatiivista ajattelua kuvaavat hyvin sanat, uusi, joustava, muuttuva ja luova. (Seeck 2008, 247-250.) Nämä kaikki ominaisuudet ovat niitä, joita tarvitaan innovatiivisessa ekosysteemissä.
Innovatiiviset ekosysteemit poikkeavat tavallista yhteistyöverkostoista siinä mielessä, että ekosysteemissä toimijat korostavat ja täydentävät toistensa osaamista. Vuorovaiku-tus, keskinäinen riippuvuus ja avoimuus ovat innovaatioekosysteemin tunnusmerkkejä.
Kehittämisympäristöt ja ekosysteemit tarvitsevat ihmisiä, joilla on halu kehittää maail-maa eteenpäin. Innovatiivisessa ekosysteemissä on omat haasteensa. Yksi haasteista on se, miten saadaan eri tahot jakamaan tietoa toisilleen ja luottamaan toisiin ekosysteemissä oleviin yrityksiin ja toimijoihin. (Kaihovaara, Härmälä & Salminen 2016,1-7.)
Innovaatiosta voidaan puhua, kun keksitään jotain uutta, jota muut eivät ole keksineet ja vielä otetaan uusi keksintö käyttöön. Uuden innovaation on tarkoitus tuottaa käyttäjälleen tai yhteiskunnalle lisäarvoa tai ratkaista jokin olemassa oleva ongelma. Innovaatio voi olla esimerkiksi teknologinen innovaatio, teknologian kehittämisympäristön tulos. Inno-vaatioiden toteutus vaatii luovaa ajattelua, mutta myös tahtoa, halua ja osaamista toteuttaa uusi idea. (Salli 2018, 26).
Jotta saadaan aikaiseksi isoja muutoksia, on siitä oltava selkeä strateginen visio. Johtajilla on oltava selkeä näkemys siitä, mitä halutaan tehdä. Muutoksessa ei voi olla mukana pel-kästään johtajia, vaan siihen on sitoutettava koko organisaation henkilökunta ja loppu-käyttäjät. Turvateknologian kehittämisympäristöä suunniteltaessa on kartoitettava järjes-telmätoimittajat sekä verkoston potentiaaliset toimijat. Onnistunut lopputulos vaatii suun-nittelutyöhön riittävästi aikaa ja rahaa. (Cresswell, Bates & Sheik 2013, 9-12.)
2.8 Ikääntyneet turvateknologian käyttäjinä
Lain ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta ja iäkkäiden sosiaali- ja terveyspal-veluista (L980/2012) mukaan ikääntyneeksi voidaan määritellä henkilö, joka on jäänyt eläkkeelle tai hän on oikeutettu vanhuseläkkeeseen. Iäkkääksi voidaan myös määritellä henkilö, jolla korkean iän vuoksi on muutoksia sosiaalisessa, fyysisessä, kognitiivisessa- tai psyykkisessä toimintakyvyssä. Kyseinen laki määrittelee ikääntyneeksi vanhuuseläk-keen oikeutetun eli yli 65-vuotiaat. (L980/2012).
Vuonna 2010 KÄKÄTE-hanke nosti esille pääasiassa alle 75-vuotiaiden osalta heidän halukkuuttansa kokeilemaan teknologisia ratkaisuja ja niiden kiinnostavuutta. Kiinnosta-vimmat teknologiset ratkaisut olivat helppokäyttöinen tietokone, kodinkoneisiin liittävät turvalaitteet sekä paikantava turvapuhelin. Edellytyksinä teknologian käytölle olivat helppokäyttöisyys ja että sitä pääsisi kokeilemaan ennen hankintapäätöstä. (Stenberg ym.
2014, 8-9.) Erilaisia teknologian kokeilun mahdollistavia ympäristöjä on jo olemassa.
Esimerkiksi Espoossa on Laurea-ammattikorkeakoulun ylläpitämä teknologialainaamo (https://www.kreodi.fi.), jossa voi käydä tutustumassa esimerkiksi erilaisiin turvatekno-logia ratkaisuihin7. Esittelypisteessä olevia turvateknologiaratkaisuja ovat muistuttava
7 Teknologialainaamon sivut löytyivät 2.2.2020 osoitteesta https://www.kreodi.fi/en/20/Artikke-lit/382/Teknologialainaamo.
lääkekello, paikantava turvanappi, liesivahti ja liesihälytin ja paikantava kengänpohjalli-nen. Osa laitteista on lainattavissa, mutta suurimpaan osaan laitteista voi käydä teknolo-gialainaamossa tutustumassa ja hakemassa lisätietoa aiheeseen.