KOHTI TOIMIVAA TURVATEKNOLOGIAN KEHITTÄMISYMPÄRISTÖÄ
Ikääntyneiden kotona asumisen tukeminen
Eija Kakko
Pro gradu -tutkielma
Sosiaali- ja terveyshallintotiede Itä-Suomen yliopisto
Sosiaali- ja terveysjohtamisen lai- tos
Helmikuu 2020
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO, yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta Sosiaali- ja terveysjohtamisen laitos,
Sosiaali- ja terveyshallintotiede
EIJA KAKKO: KOHTI TOIMIVAA TURVATEKNOLOGIAN KEHITTÄMISYMPÄ- RISTÖÄ. Ikääntyneiden kotona asumisen tukeminen
Pro gradu -tutkielma, 59 sivua, 5 liitettä (6 sivua) Tutkielman ohjaajat: FT Minna Kaarakainen
Helmikuu 2020_______________________________________________________
Avainsanat: Turvateknologia, ikääntyneet, kehittämisympäristö, ammattilaiset, yhteis- työ
Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia ja analysoida sitä, millainen on toimiva kotona asu- mista tukevan turvateknologian kehittämisympäristö eri toimijoiden näkemysten mu- kaan. Tutkimuskysymykset olivat: Millainen on hyvä turvateknologian kehittämisympä- ristö eri toimijoiden mukaan? Millaisia haasteita kehittämisympäristöön liittyy? Mitä haasteita liittyy eri toimijoiden väliseen yhteistyöhön kehittämisympäristössä sekä mil- laisia reunaehtoja tai periaatteita kehittämisympäristöön liittyen nähdään olevan?
Tutkimus toteutettiin laadullisena puolistrukturoituna haastattelututkimuksena. Tutki- muksen aineisto kerättiin kahdella eri tapaa. Ensimmäisenä aineistona olivat tutkimuk- sessa mukana olleen kuntayhtymän alueella toteutuneet turvateknologian kehittämiseen liittyneiden projektien loppuraportit. Toisena aineistona oli ryhmähaastattelu. Ryhmä- haastatteluun osallistui edustajia neljästä eri organisaatiosta. Kaikki haastateltavat henki- löt olivat olleet mukana jollakin tapaa turvateknologian kehittämisessä. Haastattelu toteu- tettiin joulukuussa 2019. Ryhmähaastattelu analysoitiin sisällönanalyysillä, koska kiin- nostuksen kohteena olivat nimenomaan haastateltavien mielipiteet tutkittavasta asiasta.
Tutkimus osoitti, että toimivaa alueellista turvateknologian kehittämisympäristöä ei ole helppo saada aikaiseksi. Alueellisessa turvateknologian kehittämisympäristössä pitäisi olla mahdollisimman laaja edustus eri toimijoista ja lisäksi puolueeton kehittämisympä- ristön koordinoija. Kaikkien kehittämisympäristöön osallistuvien tahojen olisi sijoitet- tava toimintaan joko rahaa tai omaa työpanosta. Alueellisen kehittämisympäristön perus- tamiseen liittyy monia haasteita. Näitä ovat esimerkiksi rahoitus, päätöksentekijä alueel- lisen turvateknologian kehittämisympäristön perustamisesta sekä eri toimijoiden välinen yhteistyö.
Jatkotutkimusaiheiksi nousivat esimerkiksi politiikan vaikutuksen tutkiminen alueellisten turvateknologian kehittämisympäristöjen perustamiseen, eri toimijoiden väliseen yhteis- työ kehittämisympäristössä tai kehittämisympäristön puolueettomuus ja sen toteutumi- nen.
UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND, Faculty of Social Sciences and Business Studies
Department of Health and Social Management Social and health management sciences
KAKKO, EIJA: TOWARDS A WORKING ENVIRONMENT FOR SECURI- TYTECHNOLOGY. Support for the elderly at home
Master's thesis, 59 pages, 5 appendices (6pages) Advisors: PhD Minna Kaarakainen
February 2020_________________________________________________________
Keywords: security technology, elderly, development environment, professionals, coop- eration.
The purpose of the study was to investigate and analyze the functioning of the environ- ment for the development of home-living safety technology in the various actors’ view.
The research questions were: what is good safety technology development according to different actors? What are the challenges with the development environment? What are the challenges associated with cooperation between the different actors in development environment and the conditions or principles of the development environment?
The study was conducted as a qualitative semi-structured interview study. The study ma- terial was collected in two different ways. The first material was the final reports of the projects related to the development of security technology in the municipality area. The second material was a group interview. The group interview was attended by representa- tives from four different organizations. All the interviewed people had earlier participated in some way security technology development. The interview was conducted in Decem- ber 2019. The group interview was analyzed in content analysis, because the interviewees were specifically interested in the opinions of the interviewee.
A functioning regional security technology development environment is not easy to achieve. The regional security technology development environment should include the widest possible representation of the various actors and also an impartial coordinator of the development environment. All those involved in the development environment should invest either money or their own work. There are many challenges to setting up a regional development environment. These include, for example, financing, decision-making on the establishment of a regional security technology development environment, and coop- eration between different actors.
Further research on the topic would for example impact policy on the establishment of regional security technology development environments. The cooperation between dif- ferent actors in the development environment, or the impartiality of the development en- vironment and its implementation.
SISÄLTÖ
1 TUTKIMUKSEN LÄHTÖKOHDAT... 3
1.1 Tutkimuksen tausta ... 3
1.2 Tutkimuksen tavoite ja tutkimuskysymykset ... 5
2 TUTKIMUKSEN TEOREETTINEN TAUSTA... 6
2.1 Sosiotekninen malli ... 6
2.2 Turvateknologia ... 9
2.3 Esimerkkejä Suomessa toteutetuista teknologianhankkeista ... 11
2.4 Turvateknologiaan liittyviä tutkimuksia ... 14
2.5 Kokonaisarkkitehtuuri ... 17
2.6 Turvateknologian kehittämisen toimintaympäristö ekosysteeminäkökulmasta ... 21
2.7 Innovatiivinen ekosysteemi ... 22
2.8 Ikääntyneet turvateknologian käyttäjinä ... 23
3 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TUTKIMUKSEN TOTEUTUS ... 25
3.1 Tutkimuksen metodologiset lähtökohdat ... 25
3.2 Aineisto ja menetelmät ... 25
3.3 Tutkimuksen kohderyhmä ja aineistonkeruu ... 25
3.4 Aineiston analysointi ... 28
4 TULOKSET ... 30
4.1 Turvateknologiakokeilut ... 30
4.2 Asiantuntijoiden ryhmähaastattelu ... 35
4.3 Ryhmähaastattelun analyysi ... 37
5 POHDINTA JA PÄÄTELMÄT ... 47
5.1 Tutkimuksen eettisyys ja luotettavuus ... 47
5.2 Keskeisimmät tulokset ... 49
5.3 Päätelmät ja jatkotutkimusaiheet ... 52
LÄHTEET ... 54
LIITTEET ... 60
LIITE 1. Hälyttäviin turvalaitteisiin liittyviä käsitteitä ………..……….…60
LIITE 2. Hälyttäviä turvalaitteita……….…61
LIITE 3. Varoittavia turvalaitteita………62
LIITE 4. Lääkkeiden oton apuvälineitä………63
LIITE 5. Tiedote tutkimukseen osallistuvalle sekä suostumuslomake……….64
KUVIOT KUVIO 1. Turvalaitteiden yleisjako………...10
KUVIO 2. Hyvinvointialan Living Lab -hankkeessa kehitetty yhteistyömalli………...12
KUVIO 3. Teknologiahankintojen arviointimalli………...13
KUVIO 4. Osallistujat Next2Met-hankkeeseen………..16
KUVIO 5. Palveluiden uudistamista tukevat ICT-ratkaisut………19
KUVIO 6. Keskeiset valtakunnalliset sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmäpal- velut kansallisessa tietojärjestelmä -arkkitehtuurissa………..20
KUVIO 7. Teknologialainaamon esite………24
KUVIO 8. Tutkimuksen prosessi mukailleen Ruusuvuoren ja Nikanderin laadullista haastatteluprosessia……….28
KUVIO 9. Yliopistojen roolit kaupallistamisessa……….. 51
TAULUKOT TAULUKKO 1. Sosioteknisiä malleja………..7
TAULUKKO 2. Yhden kuntayhtymän alueella toteutetut turvateknologian kehittämisen projektit vuosien 2014-2018 aikana ………...26
TAULUKKO 3. Toteutuneiden projektien taulukointi………...31
TAULUKKO 4. Haastateltavien taustatietoja……….36
TAULUKKO 5. Sisällönanalyysi taulukosta esimerkki………..38
1 TUTKIMUKSEN LÄHTÖKOHDAT
1.1 Tutkimuksen tausta
Suomi on yksi Euroopan nopeimmin ikääntyvistä maista. Vuonna 2020 yli 65-vuotiaita on väestöstä noin 22,5 prosenttia, mutta vuoteen 2070 mennessä määrä tulee kohoamaan lähes 35 prosenttiin. (Suomen virallinen tilasto, SVT 2019). Kotihoito on ikääntyneiden ensisijainen hoitopaikka vaikkakin ikääntyneiden määrän kasvaessa sen merkitys koros- tuu. Laitoshoito tulee kyseeseen vasta, kun kaikki kotiin vietävät palvelumuodot on ko- keiltu. (Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista L980/2012, 14§; Norppari & Koistinen 2005, 11-13.) Kotona asumi- sen edellytys on yleisesti hyvä toimintakyky. Toimintakyvyllä tarkoitetaan fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia edellytyksiä selviytyä ympäristössä, jossa ihminen elää. Ihmisen toimintakykyä voidaan tukea elin- ja asuinympäristöön liittyvillä toimilla. Näitä toimia ovat esimerkiksi muiden ihmisten tuki tai palvelut, joita toimitetaan kotiin. Palvelulla voidaan tarkoittaa esimerkiksi turvateknologiaa, jota käsitellään tässä tutkimuksessa.
(L980/2012; THL 2019.) Yhteiskunnallisena haasteena on pohtia ja löytää ratkaisu siihen, miten ikääntyneet ja varsinkin muistisairaat ikäihmiset voivat asua kotonaan mahdolli- simman turvallisesti, rajoittamatta heidän itsemääräämisoikeuttaan.
Ikääntyneiden turvateknologiaa on kehitetty 2000 – luvulla asiakaslähtöisesti tutkimalla ikääntyneiden näkemyksiä siitä, millaista teknologiaa he kaipaisivat kotiin ja miten he ovat kokeneet teknologian käytön. Turvateknologia voi olla hyvinkin arkisia asioita ja pieniä tekoja ilman kalliita hankintoja. Esimerkiksi Muistiliiton (2017) mukaan kodin turvallisuutta voidaan lisätä palovaroittimien, puhelimen ja perinteisen lääkedosetin avulla. Turvateknologia voidaan kokea hyvänä asiana päivittäisen elämän turvaamisessa kuten Merja Riikosen (2018) tutkimus osoitti. Käytettävyydeltään turvateknologian tulisi olla riittävän helppokäyttöistä. Laitteiden tulisi ohjata asiakasta toimimaan oikein ja nii- den olisi jopa annettava käyttäjälle palautetta toiminnasta. Ensimmäisiin teknologian käyttökertoihin on tutkimuksen mukaan kiinnitettävä erityistä huomiota, sillä hyvä käyt- tökokemus kannustaa jatkamaan teknologian käyttämistä. Kaikki edellä mainitut seikat on syytä ottaa huomioon, kun kehitetään käyttäjälähtöistä turvateknologiaa. (Leung, Fid- later, McGrenere, Graf & Yang, 2010.)
Erilaisia sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisympäristöjä on jo Suomessa olemassa.
Kuopiossa on Living Lab, jossa tehdään yhteiskehittämistä ja sovellusten testausta ter- veys- ja hyvinvointialan laitteiden ja palveluiden suhteen. Yritykset saavat testata tuottei- taan aidossa ympäristössä ja ammattilaiset antavat palautetta tuotteista (www.psshp.fi/sairaanhoitopiiri/hankkeet/living-lab1). Oulussa toimii Oys TestLab, jossa terveysteknologiayritykset voivat testata palveluitaan todellisessa ympäristössä ja saada palveluistaan kehittävää palautetta eri terveydenhuollon ammattilaisilta. Oys Testlab on osa terveysteknologian- ja hyvinvointipalveluiden innovaatio, testaus- ja kehittämisym- päristöä, joka on nimeltään OuluHealth Labs (www.oys2030.fi/testlab2). Helsingin ja Uu- denmaan sairaanhoitopiirillä (HUS) on oma CleverHealth Network -kehittämisympä- ristö. Tässä kehittämisympäristössä yrityksen ja julkisen puolen ammattilaiset hyödyn- tävät asiakkaiden terveysdataa ja kehittävät hoitoa paremmaksi sen avulla. Kehittämis- ympäristössä kehitetään esimerkiksi päälle puettavaa teknologiaa, tietoaltaita ja genomitietoa (https://www.cleverhealth.fi/fi/tietoa-meista/ 3).
Ikääntyneiden palveluiden teknologian hyödyntäminen ja niitä koskevat suunnitelmat ei- vät ole aina riittävän analyyttisiä. Teknologiaa otetaan käyttöön ja sen käytölle asetetaan tavoitteita, mutta niitä koskeviin tavoitteisiin ei päästä. Syinä tälle voi olla, että teknolo- gian käyttöönotot ikääntyneiden palveluissa ovat heikosti suunniteltuja ja että teknologi- oiden käyttöön ei ole riittävää resurssointia tai perehdytystä. Käyttöönotettavasta tekno- logiasta päätökset tekevät usein henkilöt, jotka eivät työskentele käytännön työssä. Tä- män vuoksi hoitoalan ammattilaiset kokevat, että he eivät pääse vaikuttamaan siihen, mil- laista teknologiaa otetaan käyttöön. Ikääntyneiden palveluissa käytettävän teknologian tavoitteena on edistää asiakkaan turvallisuutta ja mahdollistaa pidempään kotona itsenäi- sesti asuminen. Teknologian avulla voidaan myös helpottaa omaisten huolta omasta lä- heisestään. Teknologian käyttäjä voi asiakkaan lisäksi olla myös sosiaali- ja terveystoi- men ammattilainen tai omainen. Kun teknologiaa otetaan ikäihmisillä käyttöön, pitää sen käytölle olla selkeä tarve. Tarpeena voidaan nähdä esimerkiksi itsenäisen elämän tuke- minen kotona. Tähän kuuluvat arkiset toimet kotona, sosiaalinen kanssakäyminen, liik-
1 Kuopion Living Lab sivut löytyivät 11.1.2020 osoitteesta: www.psshp.fi/sairaanhoitopiiri/hankkeet/li- ving-lab.
2 Oulun Oys Testlab sivut löytyivät 1.2.2019 sibuilta: www.oys2030.fi/testlab.
3 Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin CleverHealth Network sivut löytyivät 2.2.2020 soitteesta:
https://www.cleverhealth.fi/fi/tietoa-meista/.
kuminen itsenäisesti kodin ulkopuolella ja eri palveluiden itsenäinen käyttäminen. (Raap- pana & Melkas 2009, 5-13.) Jotta sosiaali- ja terveydenhuollossa käyttöönotettava tekno- logia olisi toimivaa ja ikääntyneiden tarpeiden mukaista, olisi asiakkaat ja ammattilaiset otettava mukaan jo laitteiden kehittämisvaiheessa.
1.2 Tutkimuksen tavoite ja tutkimuskysymykset
Tutkimuksen tavoitteena on tutkia ja analysoida, millainen on toimiva kotona asumista tukevan turvateknologian kehittämisympäristö eri toimijoiden näkemysten mukaan.
Tutkimuskysymykset ovat:
1. Millainen on hyvä turvateknologian kehittämisympäristö eri toimijoiden mu- kaan?
2. Millaisia haasteita turvateknologian kehittämisympäristöön liittyy?
3. Mitä haasteita liittyy eri toimijoiden väliseen yhteistyöhön turvateknologian ke- hittämisympäristössä?
4. Millaisia reunaehtoja tai periaatteita turvateknologian kehittämisympäristöön liittyen nähdään olevan?
2 TUTKIMUKSEN TEOREETTINEN TAUSTA
2.1 Sosiotekninen malli
Turvateknologiasta puhuttaessa yhdistetään ihmiset ja teknologia. Tätä aihetta tukee so- siotekninen teoria. Sosiotekninen teoria syntyi 1950-luvulla Englannissa, jossa otettiin käyttöön hiiliteollisuutta tukevaa teknologiaa ja syntyi tarve tarkastella teknologian vai- kutusta työn tuottavuuteen. Teknologian käyttöönotossa huomattiin, ettei tuottavuus li- sääntynyt ja sen syitä alettiin selvittämään. Jo tuolloin huomattiin, että teknologian käyt- töönotossa työtekijöiden kokemusta ja ammattitaitoa kannattaa hyödyntää ja heidät on perehdytettävä uusiin toimintatapoihin ja sen mukanaan tuomiin haasteisiin. Uusi tekno- logia on sulautettava olemassa oleviin toimintakäytänteisiin, eikä vain otettava olemassa olevan toiminnan rinnalle. (Salmimaa & Vilpola 2006, 2-3.)
Sosioteknisellä teorialla tarkoitetaan sitä, että kehittämisessä on otettava huomioon tek- nologian lisäksi myös ympäristö ja teknologian käyttäjät. Sosiotekninen teoria ottaa huo- mioon kaiken tekniikan tuotannosta sen levittämiseen ja käyttöön saakka huomioiden sitä käyttävät ihmiset. Kehitettävä teknologia upotetaan aina johonkin sosiaaliseen ympäris- töön, jossa on omat sääntönsä ja toimintatapansa. Mitkään sosiaalis-teknologiset ympä- ristöt eivät toimi itsestään, vaan ne tarvitsevat aina ihmisiä toimiakseen. Ihmiset käyttävät teknologiaa hyödykseen sosiaalisessa ympäristössään ja tuottavat kansalaisille erilaisia palveluja. Geels (2004) määrittelee sosioteknisen mallin laajaksi ja yhtenäiseksi kokonai- suudeksi, joka pitää sisällään seuraavat asiat: tuote- ja teknologiajärjestelmät, tiedejärjes- telmän, poliittiset järjestelmät, sosiokulttuuriset järjestelmät sekä markkinat, käyttäjät ja jakeluverkot. Kun kaikki edellä mainitut osiot toimivat hyvin yhdessä, saadaan yhtenäi- nen sosiotekninen toimintamalli. (Geels 2004, 898-906.)
Geelsin (2004) kanssa samaa näkökulmaa tuovat esille myös Dix, Finlay, Abowd ja Beale. (2004,451-454.) Myös heidän näkökulmansa mukaan sosiotekninen lähestymis- tapa pyrkii tuomaan yhteen ohjelmat ja laitteet sekä ihmiset, jotka ohjelmia ja laitteita käyttävät omassa sosiaalisessa ympäristössään. Erilaiset laitteet ja järjestelmät eivät huo- mioi käyttäjien ja kehittäjien välissä olevaa kuilua. Laitteiden ja ohjelmien kehittäjät ajat- televat kehitystyötä usein teknisestä näkökulmasta ja käytettävyyden pohtiminen jää vä- hemmälle huomioille. (Geels 2004; Dix ym. 2004, 451-454.)
Sosioteknisten mallien avulla on tarkoitus yhdistää kehitettävä turvateknologia ja ihmiset, jotka palveluja kehittävät ja käyttävät. Sosioteknisiä malleja tarvitaan, jotta sosioteknisen teorian opit voidaan toteuttaa käytännössä. (Salmimaa & Vilpola 2006, 2-3.) Alla ole- vassa taulukossa 1 on kuvattuna erilaisia sosioteknisiä malleja Salmimaan ja Vilpolan (2006, 3) mukaisesti.
TAULUKKO 1. Sositeknisiä malleja (Salmimaa & Vilpola 2006, 3).
SOSIOTEKNI- NEN MALLI
TYYPPI FOKUS KUVAUS
USTM (User skills and Task Mattch)
Vaatimusten mal- linnus
Työolosuhteet Tehtävämallit kuva- taan diagrammeina, joihin liitetään seli- tys luonnollisella kielellä.
CUSTOM (Cus- tomized User Skills and Task Match)
Vaatimusten mal- linnus
Kaikkien käyttäjä- osapuolten vaati- mukset
USTM-pienyritys- versio. Toteutetaan ennen tuotteen suun- nittelua ja määritte- lyä.
OSTA (Open Sus-
tem Task Analysis) Prosessi Mitä tapahtuu, kun järjestelmä käyt- töönotetaan
Systeemin sosiaali- set ja tekniset toi- minnot määritellään yhdessä. Dokumen- taatio tietovuokaavi- oin ja tekstein.
PD (Participatory
Desing) Lähestymistapa Käyttäjät otetaan mukaan suunnitte- luprosessiin.
Tavoitteena on pa- rantaa työympäris- töä, perustuu yhteis- työhön ja iteratiivi- seen suunnitteluun.
ETHICH (Effec- tive Technical and Human Implemen- tation of Computer System)
Lähestymistapa Työtyytyväisyys Kaksi tiimiä suun- nittelee, vaatimukset sovitettava yhteen.
USTM (User Skills and Task Match) mallin avulla suunnittelijat saavat tiedon siitä mil- laisia käyttäjävaatimuksia heidän suunnittelemalleen tuotteelle on. Mallissa tieto kerätään kasvokkain tapahtuvien tapaamisten avulla kaikilta tuotetta käyttäviltä ryhmiltä. Tiedon
keräämisessä ei käytetä tietoteknisiä ratkaisuja vaan tiedot kerätään siihen tarkoitettuun työkirjaan. Tiedon keräämisen tapahtumia ohjaa ulkopuolinen henkilö, jolla on hyvä tun- temus käytettävästä menetelmästä. (Macaulay 1993, 174-181.)
CUSTOM (Customized User Skills and Task Match) mallia käytetään usein pienem- missä yrityksissä. CUSTOM- mallissa selvitetään seuraavat asiat:
• Tunnistetaan organisaation tausta ja voimavarat
• Tunnistetaan sidosryhmät ja heidän tarpeensa kehitettävän ohjelman tai järjes- telmän osalta
• Tunnistetaan yhdessä työskentelevät ihmiset, määritellään heille tehtävät ja ta- voitteet
• Kerätyt sidosryhmien vaatimukset tuotteelle tarkastetaan ja niitä peilataan aikai- semmissa työvaiheissa tehtyjä määritelmiä vastaan
(Dix ym. 2004, 460-461).
OSTA (Open Sustem Task Analysis) mallissa tarkoituksena on kuvata kokonaisuutena se, millainen vaikutus uudella teknologia järjestelmällä on. Malli ottaa huomioon sekä tekniset että sosiaaliset näkökulmat. (Dix ym. 2004, 462.)
PD (Participatory Desing) mallissa kehitettävän palvelun käyttäjät ovat osa suunnittelu- prosessia. Jotta tieto kulkee palvelun käyttäjien ja suunnittelijoiden välillä, on pidettävä erilaisia työpajoja tiedon jakamiseksi. Jos palvelun käyttäjä ei kerro suunnittelijalle tar- peeksi selkeästi mitä palvelulta haluaa, ei suunnittelija osaa muuttaa suunnitelmiaan. (Dix ym. 2004, 466-467.)
Yllä olevista sosioteknisistä malleista voisi jokaisesta soveltaa jotakin osaa toimivan tur- vateknologia kehittämisympäristön perustamisessa. Tähän tutkimukseen malleista sovel- tui parhaiten Enid Mumfordin (1983) kehittämä ETHICS (Effective Technical and Hu- man Implementation of Computer-Based Systems) -malli. Mallissa esitetty lähestymis- tapa osallistaa mukana olevat tahot suunnitteluun sekä suunnitelmien toteuttamiseen. Eri tahot pääsevät osallistumaan kehitettävän tuotteen vaatimusteen määrittelyyn, tuotteen tekemiseen ja testaamiseen. ETHICS-prosessissa yhdistetään tehtävä sosiaalinen ja tek- ninen työ, jotta löydetään tehokkain toimiva malli. Mallin yhtenä kantava ideana on se, että kaikista osallistuvista tahoista on koko prosessissa mukana edustus. Kun osallistujat
pystyvät vaikuttamaan kehitettävään palveluun, lisää se luottamusta ja työtyytyväisyyttä.
(Macaulay, Fowler, Kirby & Hutt 1990,92-118.)
Edellisissä kappaleissa olevat asiat on huomioitava myös, kun kehitetään turvateknolo- giaa ja sen käyttöä ikääntyneillä henkilöillä. Jos työntekijöiden ja ikääntyneiden henki- löiden perehdytykseen ei varata tarpeeksi aikaa ja resursseja, ei synny toivottuja tulok- sia. Mikään turvateknologia ei toimi kunnolla, jos sen käyttöä ei suunnitella kunnolla ja upoteta osaksi käytännön toimintaa. (Salmimaa & Vilpola 2006, 1-5.) Tässä tutkimuk- sessa sosioteknistä teoriaa hyödynnetään uuden toimintaympäristön suunnitteluun.
2.2 Turvateknologia
Turvateknologialla tässä tutkimuksessa tarkoitetaan ikääntyneiden kohdalla ratkaisuja, joilla pyritään suojaamaan kotona asuvaa ikääntynyttä vaaroilta sekä parantamaan hänen kotinsa ja muun omaisuuden suojaa. Turvateknologian avulla asiakas voi hälyttää apua itse tai ohjelma tai laite voi tehdä avunpyynnön automaattisesti. Turvateknologialla tar- koitetaan avun saamisen takaavia turvarannekkeita tai henkilöpaikantamia sekä asumisen turvallisuutta parantavia laitteita, joita ovat taas erilaiset markkinoilla olevat palovaroit- timet ja liesivahdit. Henkilöpaikantimien avulla muistisairaat asiakkaat saavat asua ko- tona pidempään ja silti liikkua turvallisesti kodin ulkopuolella. Erilaiset paikannuslaitteet ja navigaattorit kertovat, missä asiakas saa turvallisesti liikkua ja kun asiakas ylittää vir- tuaalisesti määritellyn turvarajan, tulee siitä hälytys. (Forsberg, Intosalmi, Norlund & Su- honen 2014,14-39.)
Turvalaitteet voidaan edellä mainittujen ominaisuuksien lisäksi jakaa kahteen luokkaan:
hälyttävät turvalaitteet (ovihälytin, vuodehälytin, hälytinmatto, sensorilattia, kaatumis- hälytin, hyvinvointirannekelämpöhälytin, vesivuotohälytin, vuoteenkasteluhälytin, liike- tunnistin, liikeilmaisin tai läsnäolotunnistin) ja varoittavat turvalaitteet (palovaroitin, lieden ylilämpövaroitin, kaasuvaroitin, häkävaroitin, nestekaasuvaroitin) (Forsberg ym.
2014,14-39.)
Turvallisuutta lisääviksi apuvälineiksi voidaan määritellä myös järjestelmät, joilla ohja- taan kodin toimintoja. Kodin ulkopuolella liikkumisen turvallisuutta lisäävinä laitteina nähdään taas lonkkahousut, jotka lisäävät asiakkaan turvallisuudentunnetta, pyörillä
oleva kelkka, joka keventää liikkumista sekä kävelysauvat, jotka antavat tukea liikkumi- seen, mutta myös kohottavat oikein käytettyinä asiakkaan kuntoa. (Törmä, Nieminen &
Hietikko 2001, 34.)
Edellä mainittujen kuvausten perusteella turvateknologiaksi voi periaatteessa lukea minkä tahansa laitteen tai ohjelman, joka lisää käyttäjänsä turvallisuuden tunnetta tai aut- taa häntä asumaan pidempään omassa kodissaan. Kuviossa yksi on kuvattuna turvalaitteet hälyttäviin- ja ei-hälyttäviin turvalaitteisiin, varoittaviin- ja ei varoittaviin turvalaitteisiin, käyttäjän mukana kulkeviin ja kiinteästi asennetaviin turvalaitteisiin Forsbergin ja kump- paneiden (2014,17) mukaisesti.
KUVIO 1. Turvalaitteiden yleisjako (Forsberg ym. 2014,17)
Turvalaitteet voivat tehdä hälytyksiä automaattisesti tai ennalta määriteltyjen parametrien mukaisesti. Turvalaitteita voidaan myös yhdistää ja näin auttaa asiakkaita erilaisissa ti- lanteissa. (Forsberg ym. 2014,17-18.) Hälyttäviä turvalaitteita ovat esimerkiksi erilaiset
ovihälyttimet, jotka antavat hälytyksen, kun asunnon ovi avataan aikana, jolloin asiak- kaan pitäisi olla nukkumassa. Kaatumishälyttimet antavat hälytyksen, kun asiakas kaatuu, tällöin apuun päästään nopeammin. Vuodehälyttimet kertovat sen, jos asiakas poistuu vuoteesta esimerkiksi yöaikaan liian pitkäksi aikaa ja hyvinvointiranneke ilmoittaa aktii- visuuden laskusta ja alilämpöisyydestä. Turvapuhelimella asiakas voi hälyttää apua missä tahansa tilanteessa, kun hän kokee sitä tarvitsevansa. Hälyttäväksi turvalaitteeksi voidaan laskea myös lääkeautomaatti, joka antaa hälytyksen, jos asiakkaalta jää lääkkeet ottamatta tai lääkkeenottoaika on loppumassa. (Forsberg ym. 2014, 26).
Varoittaviksi turvalaitteiksi luetaan esimerkiksi: palovaroitin, joka ilmoittaa havaitessaan tulipalon, lieden ylläpitovaroitin (katkaisee liedestä virran, mikäli lämpötila nousee liian korkeaksi), kaasuvaroitin (antaa hälytyksen, kun se havaitsee kaasua, joka ei kuulu asun- toon), häkävaroitin (ilmoittaa havaitessaan häkää) sekä nestekaasuvaroitin (varoittaa huo- matessaan nestekaasua ilman seassa.) (Forsberg ym. 2014, 33). Edellä mainittuja varoit- tavia laitteita tarvitaan esimerkiksi puulämmitteisissä asunnoissa, joita syrjäseuduilla asu- villa ikäihmisillä on vielä asuin käytössään.
Liitteissä 1-4 on kuvattu kuvioina turvalaitteisiin liittyviä käsitteitä, hälyttävät turvalait- teet, varoittavat turvalaitteet sekä lääkehoidon varmistamiseen liittyvät turvalaitteet.
2.3 Esimerkkejä Suomessa toteutetuista teknologianhankkeista
Suomessa on toteutettu lukuisia teknologian kehittämishankkeita. Niissä on todettu tek- nologian kehittämiseen tarvittavan eri alojen osaamista ja ammattitaitoa, loppukäyttäjien äänen kuulemisen lisäksi. Jotta eri osaajien ammattitaidosta saadaan paras tulos, on toi- minnan oltava hyvin suunniteltua (Kauppila, Kärnä, Pihlainen & Koskela 2017, 9-13).
Teknologian kehittämisessä pitää näin ollen olla mukana moniammatillinen osallistu- jaryhmä ja mielellään teknologiaa käyttävät asiakkaat.
Vuosien 2009-2011 aikana toteutettiin Hyvinvointialan Living Lab4- hanke kolmen maa- kunnan alueella: Porin seudun kehittämiskeskus, Etelä-Pohjanmaan Terveysteknologian
4 Hyvinvointialan Living Lab-hankkeen sivut löytyivät 15.10.2019 osoitteesta: https://www.eptek.fi/wp- content/uploads/2012/04/Hyvinvointialan_Living-Lab_loppuraportti.pdf.
kehittämiskeskus ja Tampereen ammattikorkeakoulu. Hankkeessa tehtiin tiivistä yhteis- työtä kuntien vanhustyötä tekevien tahojen kanssa. Näitä tahoja olivat kansalliset tekno- logia- ja palvelualan yritykset ja yksityiset palvelukodit. Hankkeeseen mukaan otettiin myös asiakkaat itse sekä heidän omaisensa. Alla olevassa kuviossa kaksi on kuvattu keitä kaikkia tahoja laitteiden ja ohjelmien testaamiseen osallistui hankkeen aikana. (Hyvin- vointialan Living Lab hankkeen loppuraportti 2011, 6-13).
KUVIO 2. Hyvinvointialan Living Lab -hankkeessa kehitetty yhteistyömalli (Hyvinvoin- tialan Living Lab -hankkeen loppuraportti 2011,13).
Living Lab -hankkeessa uusia laitteita testattiin asiakkaiden kotona ja näin heiltä saatiin hyvin varhaisessa vaiheessa mielipiteet laitteista ja niiden toimivuudesta. Testattavana laitteita olivat muun muassa virike - tv, GSM-pohjainen turvapuhelin, sammuttava liesi- turvajärjestelmä sekä turvapuhelimeen liitettävät laitteet (kaatumishälytin, liikeanturi, vuodehälytin, valo-ohjain valaisin moduulilla, vetonaru ja palovaroitin). Hoitohenkilö- kunta sekä omaiset pääsivät myös heti alusta asti mukaan laitteiden testaamiseen ja saivat näin vaikuttaa tuotekehitykseen. Hankkeessa luotiin toimiva testausympäristö laitteille ja parannettiin kuntien sekä yritysten välistä yhteistyötä. Hankkeen ansiosta kunnilla on enemmän tietoa laitteista ennen hankintapäätösten tekemistä ja myös arviointimalli tek- nologiahankintojen tueksi. Hankkeessa tehtiin uudenlaista yhteistyötä eri sidosryhmien
välillä ja tuloksena saatiin käyttäjät huomioon ottava innovaatioympäristö. (Hyvinvoin- tialan Living Lab -hankkeen loppuraportti 6-22.)
Hankkeen aikana syntyi myös teknologiahankintoja varten arviointimalli, kuvio 3.
KUVIO 3. Teknologiahankintojen arviointimalli (Hyvinvointialan Living Lab -hankkeen loppuraportti 2011,23).
Yllä olevan mallin (kuvio kolme) avulla kunnat tai yritykset voivat arvioida teknologian hyödyllisyyttä ennen hankintapäätöksen tekemistä. Arviointimallin myötä kaikki tekno- logiahankinnat arvioidaan aina samalla tavalla, jolloin sekä taloudelliset että laadulliset vaikutukset tulevat otettua huomioon. Kehitetyn mallin avulla hankinta ja käyttökustan- nusten selvittäminen helpottuu ja hankittavan palvelun kustannusvaikutukset voidaan las- kea. (Hyvinvointialan Living Lab -hankkeen loppuraportti 2011,23.) Juuri tällaista mallia kunnat ja kuntayhtymät kaipaavat sen tueksi, että he pystyvät laskemaan käyttöön otetta- van teknologian kustannushyödyt jo ennen kuin tekevät päätöksen investoinnista. Näin vältytään liian kalliiden ja tehottomien laitteiden sekä ohjelmien hankinnalta.
2.4 Turvateknologiaan liittyviä tutkimuksia
Turvateknologian suunnittelussa asiakas on erittäin keskeisessä asemassa. Jaana Leikas (2009) on tuonut teknologian suunnitteluun uuden näkökulman, joka perustuu elämäläh- töiseen suunnitteluun. Elämälähtöisessä suunnittelussa teknologian suunnittelun tulisi aina lähteä asiakkaan tarpeesta ja kaikki elämän osa-alueet olisi otettava teknologian suunnittelussa huomioon osallistaen ikääntyneet eli loppukäyttäjät mukaan uuden tekno- logian suunnitteluprosessiin aivan alusta asti. (Leikas 2009, 5-9.) Teknologian kehitys- työssä tavoitteena kuuluu olla jokapäiväisen elämänlaadun parantaminen, joka edellyttää suunnittelijoilta tietoisuutta ihmisten tarpeista ja preferensseistä. Teknologian suunnitte- luun on saatava uutta näkökulmaa ja se onnistuu vain, kun koko elämän kirjo huomioi- daan suunnittelussa. Elämälähtöinen suunnittelu sopii ikäteknologian suunnitteluun li- säksi myös nuorille. (Leikas 2009, 175.) Asiakkaiden palvelujen suunnitteluun mukaan ottaminen ei ole uusi asia. Ajatuksena on, että palvelujen käyttäjät voivat osallistua tuot- teen kehittämiseen ja näin vaikuttaa sen lopputulokseen. Kehittämiseen osallistuminen voi olla vain tuotteen testaamista tai siitä palautteen antamista. Toisaalta tuotteen testaa- misessa voi ottaa huomioon asiakkaiden koko elämän ja sen, miten tuote sopii siihen ym- päristöön. (Pohjonen & Noso 2017, 9.)
Euroopan Unioni (EU) on myös reagoinut ikääntyvän väestön haasteisiin, ja perustanut Ambient Assisted Living Joint (ALLJP) 5 -ohjelman. EU-tasoisesti monet ryhmät pohti- vat samoja ongelmia ikääntyneiden turvallisuuden tueksi. Tarkoituksena on, että nämä ryhmät jakavat saatua tietoa toisilleen ja näin vältytään päällekkäisten asioiden tekemi- seltä. (ALL Programme 2019).
Kun ikäihmiset haluavat asua kotona entistä pidempään, on vaarana, että he tulevat yksi- näisemmiksi, mikäli eivät pääse kotoaan liikkumaan esimerkiksi fyysisen esteen takia.
Tätä syrjäytymistä voidaan estää esimerkiksi tieto- ja viestintätekniikan avulla. Viestin- tätekniikkaa voi olla jo tässä tutkimuksessa myöhemmin mainittava virtuaalihoito. (Uusi teknologia hoidon tueksi -projektin esitys 2015, dia 3). Toisaalta kommunikaatio- ja vies- tintäteknologiaksi voidaan lukea myös tietokoneen kautta internetin hyödyntäminen. Bla- zun (2013, 40-49) tutki aihetta, miten voimme ymmärtää ja tukea ikääntyneitä henkilöitä
5 ALLJP ohjelma sivut löytyivät 17.12.2019 osoitteesta http://www.aal-europe.eu/about/our-ecosystem/.
tieto- ja viestintätekniikkaan sitouttamisessa. Tutkimuksessa oli kirjallisuuskatsauksen li- säksi materiaalina erilaista tietoa viiden eri maiden ikääntyneistä henkilöistä. Tutkimuk- sen mukaan informaatio- ja kommunikaatioteknologian vaikutus ikääntyneiden elämään sisältää sekä hyviä, että huonoja puolia. Hyvinä puolina voidaan pitää sitä, että ikääntynyt saa kotoaan yhteyden ulkomaailmaan ja näin hän ei putoa pois yhteiskunnasta kokonaan.
Sosiaalisten suhteiden ylläpitäminen helpottuu, kun ikääntynyt voi olla omaisiin ja ystä- viin yhteydessä tietokoneen kautta. Tietokoneen kautta ikääntynyt oppii uusia asioita ja näin parantaa luottamusta oman elämän hallinnan tunteesta. Huonoina puolina voidaan nähdä se, että esimerkiksi tietokoneen kautta internetin tarjoamisen palveluiden käyttä- minen saattaa koukuttaa ikääntyneitä ja johtaa syrjäytymiseen, jos tietokoneen ääressä viettää liian paljon aikaa.
Tutkimuksessa luotiin malli tieto- ja viestintätekniikan oppimiseen ikääntyneillä. Kehi- tettyä mallia voidaan käyttää niin sosiaali- ja terveydenhuollossa, mutta myös ikääntynei- den kotiympäristössä. Mallissa todetaan, että ikääntyneiden oppimisen on oltava asteit- taista. Malli haastaa myös sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset kommunikoimaan ja ajattelemaan teknologiaa uudella tavalla. On pohdittava sitä, miten ikääntyneille asia esitetään, jotta he omaksuvat uuden asian parhaiten. Omaisten tuki on tärkeää, kun ikään- tyneitä motivoidaan uusien asioiden oppimiseen. Ikääntyneillä on oltava riittävästi tietoa saatavilla, jotta he voivat tarkastaa epäselvät asiat itsenäisestikin. Tutkimuksessa todettiin myös, että jopa paljon palveluja käyttävillä ikääntyneillä on tahtoa oppia tietokoneen käyttöä. (Blazun 2013, 107-113.)
Teknologian uskotaan usein parantavan terveydenhuollon tehokkuutta, laatua, turvalli- suutta ja kustannuksia. (Powell-Cope ym. 2008.) Powell-Copen tutkimusryhmän (2008) tutkimukseen perustuen teknologiaan liittyy paljon ongelmia ja haasteita. Näitä haasteita ovat muun muassa eri laitteisiin liittyvät ongelmat. Teknologiat lupaavat paljon, mutta lupaukset eivät toteudu aina. Teknologiaa ei ole suunniteltu yhdessä käyttäjien kanssa, uutta teknologiaa ei suunnitella kunnolla käytännön näkökulmat huomioon ottaen ja lait- teiden huoltosuunnitelmat eivät ole riittävät. Teknologiasta on tullut yhä monimutkaisem- paa ja sitä kautta se muuttaa hoitotyötä ja hoitotyön tekemisen tapaa. Vaikka tässä mate- riaalissa kyse onkin enemmän sairaalassa käytettävästä teknologiasta, niin nämä samat asiat sopivat hyvin myös turvateknologian kehittämiseen.
Pradeepin ym. (2017) tutkimus videoteknologian ja kaatumisen havaitsevien laitteiden käytöstä ikäihmisillä Australiassa ja Intiassa osoitti, että erilaisten hyvinvointia valvovien laitteiden ja ohjelmien kysyntä kasvaa koko ajan. Pradeep ja kumppanit (2017) nostivat esille, että teknologia käyttöönottamisella voisi vähentää sairaalajaksoja ja tuoda kotona asumiseen turvaa niin asiakkaille kuin omaisille. Nykyiset teknologiasovellukset on usein kuitenkin suunniteltu tekniikka edellä, eikä käyttäjiä ole otettu mukaan kehittämiseen.
Videoteknologiasta voi tulla osa ikäihmisten arkipäiväistä elämään omaisten roolin tek- nologian käyttöönotossa ollessa tärkeä. Ikäihmisten tablettitietokonepohjaista ohjelmaa pystyttiin mallintamaan geneeriseksi, jolloin sitä voi soveltaa myös muiden teknologioi- den opettamiseen eri puolilla maailmaa.
Next2Met -hankkeessa (2019) Euroopan muutamat metropolialueen lähellä olevat kau- pungit jakavat hyviä käytänteitä ja tietoa toisilleen esimerkiksi teknologian osalta. Jotta osaaminen ei valuisi vain isoihin kasvukeskuksiin, on kaupungeista ja niissä toimivista yrityksistä sekä palveluista tehtävä riittävän houkuttelevia, jotta osaaminen pysyisi myös metropolialueen ulkopuolella. Hankkeessa on tarkoitus luoda edellytykset teknologiapal- veluiden suunnittelulle, kehittämiselle ja eri teknologiaratkaisuiden kaupallisiksi tuot- teiksi saamiselle. Tavoitteena on löytää yhteistyömalli, jolla tämä onnistuu. Alla olevassa kuvassa neljä näkyvät maat, joista hankkeeseen osallistutaan.
KUVIO 4. Osallistujat Next2Met-hankkeeseen. (Next2Met 2019.) (https://www.inter- regeurope.eu/next2met/ )
Next2Met-hankkeessa tehtävä yhteistyö on juuri sellaista yhteistyötä, jota kaivataan. Eu- roopan eri maissa väestön määrä voi vaihdella hyvinkin paljon, mutta kaikissa maissa väestö ikääntyy yhtä lailla. Tarpeet esimerkiksi turvateknologian kehittämiselle ovat siis lähes samat kaikkialla. Jotta kansainvälisesti ei tehtäisi päällekkäistä kehittämistyötä, oli- sikin tärkeää jakaa tietoa siitä, mitä on tehty ja mitä ollaan tekemässä. Tällaiset Next2Met- hankkeen tapaiset avaukset tuovat toivon kipinän siitä, että joskus tiedon vaihto ja yh- dessä tekeminen onnistuisi vielä. (Next2Met 2019.)
Terveyden – ja hyvinvoinnin laitos THL ja Teknologian tutkimuskeskus VTT ovat to- teuttamassa KATI-hanketta6. (Teknologiatuetun kotona asumisen kansallinen toiminta- malli ja tietojärjestelmät.) Hankkeessa on tarkoitus luoda yleinen toimintamalli siitä, mi- ten ja millä teknologialla tai palveluilla voidaan tukea turvallista sekä itsenäistä kotona asumista. (Innokylä 2020). KATI-hanke on osa sosiaali- ja terveysministeriön HyteAiRo- ohjelmaa. HyteAiRo ohjemassa tehdään yhteistyötä robotiikan ja tekoälyn käyttöönoton edistämiseksi. Ohjelmaan on voinut osallistua mistä päin tahansa Suomea ja verkostoitua muiden ammattilaisten kanssa. Ohjelmassa pohditaan yhdessä esimerkiksi sitä, mikä es- tää tai edistää robotiikan ja tekoälyn käyttöönottamista paikallisesti ja kansallisesti. (STM 2018.)
2.5 Kokonaisarkkitehtuuri
Kokonaisarkkitehtuurin juuret juontavat 1980-luvulle. Jo tuolloin ymmärrettiin, että tie- tokoneohjelmien kehittäminen vaatii ymmärrystä myös organisaatiosta, johon ohjelmia kehitetään. Teknologiat menevät koko ajan eteenpäin ja organisaatioiden on pysyttävä kehityksessä perässä tietotekniikan osalta. Jatkuvat muutokset tietoteknisissä ohjelmissa vaativat muutoksia organisaation ohjelmiin ja sitä kautta yrityksen kokonaisarkkitehtuu- riin. (Ahlemann, Stettiner, Messerschmidt & Legner 2012, 3-5.) Arkkitehtuurin tavoit- teena on luoda pohja ja periaatteet tietoteknisten järjestelmien kehittymiselle. Arkkiteh- tuurin avulla organisaatioiden tietojärjestelmä asiantuntijat voivat havainnollistaa tieto-
6 KATI-hankkeen tiedote löytyi 8.2.2020 sivuilta: https://www.innokyla.fi/docu- ments/7742788/6035bb05-520b-44f7-9508-cd68ef90d419.
järjestelmien tilanteen organisaation ammattilaisille sellaisella kielellä, jota he ymmärtä- vät. Kokonaisarkkitehtuuri on selkeästi sanottuna tietoteknisten ohjelmien hallitsemista organisaatiotasolla. (Bente, Bombosch & Langade 2012, 31-32.)
Turvateknologian kehittämisessä kokonaisarkkitehtuuri ja yhteentoimivuus ovat merkit- tävässä asemassa. Kokonaisarkkitehtuuriin kuuluu toiminta, prosessit ja tietojärjestelmät.
Kokonaisarkkitehtuurin avulla tunnistetaan eri palveluiden väliset yhteydet ja riippuvuu- det. Kokonaisarkkitehtuuria tarvitaan digitalisaatio- ja teknologiapalvelun jatkuvan kehi- tyksen johtamisessa ja hallitussa kehittämisessä. Kokonaisarkkitehtuurin avulla on helppo hahmottaa eri palveluiden väliset yhteydet ja se mitä tapahtuu, jos niitä muutetaan.
(JUHTA, Julkisen hallinnon tietohallinnon neuvottelukunta 2017, 3.) Yhteentoimivuu- della tarkoitetaan eri toimijoiden, palvelujen prosessien sekä potilas- ja asiakastietojär- jestelmien kyvykkyyttä toimia yhdessä. Yhtenä kokonaisarkkitehtuurin tavoitteena on alueellisesti laaditut kokonaisarkkitehtuurit. Kokonaisarkkitehtuureissa on huomioitava julkisten toimijoiden lisäksi yksityiset palveluntuottajat sekä muut sidosryhmät, jotka toi- mivat julkisen toimijan alihankkijoina tai yhteistyökumppaneina. (Pentikäinen ym. 2018, 7-8, 18.)
Seuraavissa kuvioissa neljä ja viisi on kuvattuna, mitä kaikkea liittyy asiakkaan sosiaali- ja terveyspalveluihin, niin asiakkaan kuin tietojärjestelmien näkökulmasta ja sitä, mitä on otettava huomioon kokonaisarkkitehtuuria pohdittaessa. Kuviossa 5 toimijoina nähdään asiakas itse, perus- ja erikoissairaanhoito, sosiaalitoimi, yksityinen- ja kolmas sektori.
Tämä jaottelu tukee myös ajatusta siitä, kuinka laaja osallistujajoukko olisi oltava mukana turvateknologian kehittämisympäristössä.
KUVIO 5. Palveluiden uudistamista tukevat ICT-ratkaisut (Tieto hyvinvoinnin ja uudis- tuvien palveluiden tukena 2020, 11).
Sosiaali- ja terveysministeriön Sote-tieto hyötykäyttöön -strategiassa 2020 korostetaan, että asiakkailla on oltava mahdollisuus asioida joko perinteisissä sosiaali- ja terveyspal- veluissa tai sähköisissä palveluissa. Perinteiset palvelut ovat auki joko virka-aikana kello 8-16 tai ensiapua on auki ympäri vuorokauden. Sähköiset palvelut ovat asiakkaiden käy- tettävissä joko rajattuna aikana tai ympärivuorokautisesti riippuen palvelusta. Etenkin ikääntyneet asiakkaat tarvitsevat apua esimerkiksi palveluiden etsimisessä ja valinnassa, mutta palveluista ei ole valtakunnallista saatavuus -tai vertailutietoa saatavilla. Asiakkaat voivat antaa sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille luvan esimerkiksi hyvinvointi- tietojensa käyttöön oman terveydenhoitonsa takia, vaikka ennaltaehkäisyn näkökulmasta.
Jotta tämä toteutuisi, olisi eri järjestelmillä oltava avoimet rajapinnat, ja ne voisivat liittyä palvelualustaan, joka olisi niin asiakkaiden kuin ammattilaisten käytössä. (STM 2020, 11-15.)
Tavoitteena yksi palvelualusta, josta asiakkaat ja ammattilaiset (julkiset ja yksityi- set) näkevät asiakkaan kokonaistilanteen.
Pohjosen ja Noson (2017,8-5) kansalainen keskiöön julkaisussa nähdään kansalaiset ak- tiivisina toimijoina oman terveytensä suhteen. Jotta kansalaiset voisivat olla aktiivisia toi- mijoita olisi palveluiden oltava auki joustavasti. Ympäri vuorokauden toimivat sähköiset palvelut mahdollistavat paljon. On kuitenkin muistettava se, että kaikilla ei ole mahdolli- suutta tai halua käyttää sähköisiä palveluita. Tämän vuoksi on hyvä turvata myös perin- teiset sosiaali- ja terveyspalvelut niille, joille sähköiset palvelut eivät sovi. Perinteisten sosiaali- ja terveyspalveluiden piirissä olevien asiakkaiden luona voi käydä useampi eri palveluntuottaja viikon tai jopa saman päivän aikana. Koska palveluntuottajia on useita, on myös kotona käyvien sosiaali- ja terveystoimen ammattialisten määrä suuri. Asiakas ei aina tiedä kuka häntä tulee auttamaan ja mihin aikaan. Sähköisissä palveluissa asiakas pystyy itse määrittelemään ajan, milloin palveluja käyttää ja jopa sen kenen kanssa hän asioi.
KUVIO 6. Keskeiset valtakunnalliset sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmäpalve- lut kansallisessa tietojärjestelmä -arkkitehtuurissa (SOTE KA, THL 2018, luonnosversio 1.9).
Kuviossa kuusi käy esille kuinka paljon erilaisia tietojärjestelmiä on olemassa sosiaali- ja terveydenhuollon ympäristössä. Kaikilla tietojärjestelmillä ei ole yhteisiä rajapintoja, joita pitkin tiedot siirtyisivät järjestelmästä toiseen. Jotta eri tietojärjestelmät saisi kes- kustelemaan keskenään vaatii se kansallista ohjausta asian suhteen ja päätöksiä poliitti- selta taholta sekä myös rahoituksen asian toteuttamiseksi. (Sote-tieto hyötykäyttöön-stra- tegia 2020.) Yhteenvetona voidaan todeta, että kokonaisarkkitehtuurin tavoitteena on kar- toittaa jo olemassa olevat järjestelmät sekä laitteet ja katsoa että ne toimivat tai toimisivat yhteen saumattomasti. Uusia järjestelmien tai laitteiden käyttöönotossa on kiinnitettävä huomiota siihen, että ne sopivat kokonaisarkkitehtuuriin eikä päällekkäisiä ratkaisuja ole jo olemassa. Kun olemassa olevasta kokonaisuudesta poistetaan laitteita tai ohjelmia niin niiden vaikutukset on selvitettävä kokonaisarkkitehtuurin osalta. Kuviossa kuusi ovat myös keskeiset valtakunnalliset sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmäpalvelut, jotka on huomioitava kokonaisarkkitehtuuria pohdittaessa.
2.6 Turvateknologian kehittämisen toimintaympäristö ekosysteeminäkökulmasta Ekosysteemin käsite on alun perin lähtöisin luonnontieteistä ja sillä viitataan erilaisten osallistujien muodostamaan yhteisöön, jossa toimijat ovat riippuvuussuhteessa toisiinsa.
Ekosysteemit rakentuvat usein ikään kuin luonnostaan ja ilman selviä suunnitel- mia. Ekosysteemejä voidaan lähteä kehittämään tietoisesti yhteiskunnallisten tarpeiden pohjalta, kuten tässä tutkimuksessa on tarkoituksena. (Työ- ja elinkeinoministeriö, 2017).
Ekosysteemeissä on keskinäisen riippuvuuden ja yhteistoiminnan lisäksi erittäin kes- keistä avoimuus, vuorovaikutus sekä yhteiskehittäminen. Ekosysteemin toiminnan ja ke- hittymisen edellytyksenä on eri tahojen keskinäinen vuorovaikutus, jonka toimijoista muodostuu ekosysteemin keskeinen toimijajoukko. Ekosysteemissä huomioidaan julki- sen ja kolmannen sektorin toimijat, koulutusorganisaatiot sekä tutkimus- ja kehittämis- organisaatiot, jotka antavat oman panoksensa ekosysteemin toteuttamiselle. Ekosystee- min toiminta koostuu johdonmukaisista prosesseista, joissa eri toimijat tuottavat hyvässä
yhteistyössä ratkaisuja olemassa oleviin haasteisiin, sekä kehittävät asiakaslähtöisiä pal- veluita ja tuotteita hyödyntämällä alueen osaamista, tietoa sekä tutkimusta. (Hautamäki
& Oksanen, 2012.)
Ekosysteemejä syntyy, koska digitalisaatio lisääntyy ja sen seurauksena on tullut tarve yhdistää eri yritysten ja toimijatahojen osaamista. Tavoitteena ekosysteemeillä on pal- vella mahdollisimman laajaa asiakasjoukkoa ja tarjota ratkaisuja asiakkaiden tarpeisiin.
Kun ekosysteemit ovat laajoja, voivat niissä toimia hyvässä vuorovaikutuksessa kehittä- jät, palvelun tuottajat ja loppuasiakkaat. Ekosysteemin toimijat saattavat olla maantieteel- lisesti isolla alueella, mutta silti toiminnan on mahdollista olla hyvin tiivistä ja yhtenäistä.
Hyvin suunnitellussa ekosysteemissä eri organisaatiot tuovat yhteen osaamisensa sekä luovat toisiinsa yhteyksiä, mutta eivät kuitenkaan sulje pois tervettä kilpailua. (Jacobides, Sundararajan & Van Alstyne 2019, 14.) Voidaankin ajatella, että ekosysteemit tuottavat palveluja, joista ihmiset hyötyvät.
2.7 Innovatiivinen ekosysteemi
Innovaatiotutkimus on herättänyt mielenkiintoa jo 1960-luvulta alkaen. Vasta 1980 - 2000 lukujen välissä innovaatiotutkimus kasvoi kuitenkin eniten. Innovaatiotutkimuk- sissa ja teorioissa työntekijät ovat yksilöitä, joiden tavoitteena ja tarpeena on pysyä koko ajan uusimman tiedon mukana. Näin työntekijät varmistavat myös kilpailukykynsä ja ha- luttavuutensa työmarkkinoilla. Tarve uusimman tiedon mukana pysymiselle tulee varsin- kin niissä organisaatioissa, joissa työskennellään tietotekniikan kanssa ja päätöksenteko vaatii uusimman tiedon hallitsemista sekä tiedon luovaa käyttöä. Innovatiivista ajattelua kuvaavat hyvin sanat, uusi, joustava, muuttuva ja luova. (Seeck 2008, 247-250.) Nämä kaikki ominaisuudet ovat niitä, joita tarvitaan innovatiivisessa ekosysteemissä.
Innovatiiviset ekosysteemit poikkeavat tavallista yhteistyöverkostoista siinä mielessä, että ekosysteemissä toimijat korostavat ja täydentävät toistensa osaamista. Vuorovaiku- tus, keskinäinen riippuvuus ja avoimuus ovat innovaatioekosysteemin tunnusmerkkejä.
Kehittämisympäristöt ja ekosysteemit tarvitsevat ihmisiä, joilla on halu kehittää maail- maa eteenpäin. Innovatiivisessa ekosysteemissä on omat haasteensa. Yksi haasteista on se, miten saadaan eri tahot jakamaan tietoa toisilleen ja luottamaan toisiin ekosysteemissä oleviin yrityksiin ja toimijoihin. (Kaihovaara, Härmälä & Salminen 2016,1-7.)
Innovaatiosta voidaan puhua, kun keksitään jotain uutta, jota muut eivät ole keksineet ja vielä otetaan uusi keksintö käyttöön. Uuden innovaation on tarkoitus tuottaa käyttäjälleen tai yhteiskunnalle lisäarvoa tai ratkaista jokin olemassa oleva ongelma. Innovaatio voi olla esimerkiksi teknologinen innovaatio, teknologian kehittämisympäristön tulos. Inno- vaatioiden toteutus vaatii luovaa ajattelua, mutta myös tahtoa, halua ja osaamista toteuttaa uusi idea. (Salli 2018, 26).
Jotta saadaan aikaiseksi isoja muutoksia, on siitä oltava selkeä strateginen visio. Johtajilla on oltava selkeä näkemys siitä, mitä halutaan tehdä. Muutoksessa ei voi olla mukana pel- kästään johtajia, vaan siihen on sitoutettava koko organisaation henkilökunta ja loppu- käyttäjät. Turvateknologian kehittämisympäristöä suunniteltaessa on kartoitettava järjes- telmätoimittajat sekä verkoston potentiaaliset toimijat. Onnistunut lopputulos vaatii suun- nittelutyöhön riittävästi aikaa ja rahaa. (Cresswell, Bates & Sheik 2013, 9-12.)
2.8 Ikääntyneet turvateknologian käyttäjinä
Lain ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta ja iäkkäiden sosiaali- ja terveyspal- veluista (L980/2012) mukaan ikääntyneeksi voidaan määritellä henkilö, joka on jäänyt eläkkeelle tai hän on oikeutettu vanhuseläkkeeseen. Iäkkääksi voidaan myös määritellä henkilö, jolla korkean iän vuoksi on muutoksia sosiaalisessa, fyysisessä, kognitiivisessa- tai psyykkisessä toimintakyvyssä. Kyseinen laki määrittelee ikääntyneeksi vanhuuseläk- keen oikeutetun eli yli 65-vuotiaat. (L980/2012).
Vuonna 2010 KÄKÄTE-hanke nosti esille pääasiassa alle 75-vuotiaiden osalta heidän halukkuuttansa kokeilemaan teknologisia ratkaisuja ja niiden kiinnostavuutta. Kiinnosta- vimmat teknologiset ratkaisut olivat helppokäyttöinen tietokone, kodinkoneisiin liittävät turvalaitteet sekä paikantava turvapuhelin. Edellytyksinä teknologian käytölle olivat helppokäyttöisyys ja että sitä pääsisi kokeilemaan ennen hankintapäätöstä. (Stenberg ym.
2014, 8-9.) Erilaisia teknologian kokeilun mahdollistavia ympäristöjä on jo olemassa.
Esimerkiksi Espoossa on Laurea-ammattikorkeakoulun ylläpitämä teknologialainaamo (https://www.kreodi.fi.), jossa voi käydä tutustumassa esimerkiksi erilaisiin turvatekno- logia ratkaisuihin7. Esittelypisteessä olevia turvateknologiaratkaisuja ovat muistuttava
7 Teknologialainaamon sivut löytyivät 2.2.2020 osoitteesta https://www.kreodi.fi/en/20/Artikke- lit/382/Teknologialainaamo.
lääkekello, paikantava turvanappi, liesivahti ja liesihälytin ja paikantava kengänpohjalli- nen. Osa laitteista on lainattavissa, mutta suurimpaan osaan laitteista voi käydä teknolo- gialainaamossa tutustumassa ja hakemassa lisätietoa aiheeseen.
KUVIO 7. Teknologialainaamon esite (https://www.kreodi.fi)
Jotta ikäihmiset pääsisivät tutustumaan tarjolla olevaan turvateknologiaan rauhassa, olisi hyvä, jos Espoossa olevia teknologialainaamoja tulisi lisää. Näin ikäihmiset pääsisivät tutustumaan erilaisiin laitteisiin ja ratkaisuihin ennen niiden hankintapäätöstä. Teknolo- gialainaamot voisivat sijaita esimerkiksi kirjastoissa, jotta laitteiden lainausta varten ei tarvitsisi tehdä uutta lainausjärjestelmää. Espoossa toteutettu teknologialainaamon malli olisi helposti monistettavissa muuallekin Suomeen pienin muutoksi. (Espoon teknologia- lainaamo.)
3 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TUTKIMUKSEN TOTEUTUS
3.1 Tutkimuksen metodologiset lähtökohdat
Tämä tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena keräämällä tietoa jo toteutu- neista turvateknologiaprojekteista sekä ryhmähaastattelulla turva- ja hyvinvointiteknolo- gian kehittämishankkeissa mukana olleilta henkilöiltä, jotka tuntevat turvateknologian projektit parhaiten. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 1996,164.) Tutkimuksessa annettiin tilaa aineistolle, tutkittavien ihmisten mielipiteille ja ajatuksille. Tutkimuksessa kiinnos- tuksen kohteena olivat nimenomaan haastateltavien ajatukset siitä, millainen heidän mie- lestään olisi toimiva turvateknologian kehittämisympäristö. (Hirsjärvi & Huttunen 1995, 174,201).
3.2 Aineisto ja menetelmät
Tutkimus muodostuu kahdesta eri aineistoista. Ensimmäinen aineisto on asiakirja-ai- neisto, joka muodostuu projektien loppuraporteista ja yhden projektin PowerPoint-esityk- sestä. Asiakirjoista saatiin tietoa jo toteutuneista kokeiluista. Tähän tutkimukseen vali- koitui kolme projektia, jotka on kaikki toteutettu samalla maantieteellisellä alueella.
Toisen aineiston muodosti asiantuntijahaastattelu, joka toteutettiin ryhmähaastatteluna.
Tutkimuksessa olisi ollut mahdollista haastatella jokainen tutkimukseen osallistuvan or- ganisaation asiantuntijan erikseen, mutta tässä tutkimuksessa päädyttiin ryhmähaastatte- luun. Ryhmähaastattelu valittiin siksi, että haluttiin kuulla miten eri asiantuntijat yhdessä hahmottavat alueellisen turvateknologian kehittämisympäristön perustamisen mahdolli- suuden.
3.3 Tutkimuksen kohderyhmä ja aineistonkeruu
Tutkimuksen ensimmäisenä materiaalina toimivat kolmen toteutuneen teknologiaprojek- tin loppuraportit, jotka oli toteutettu 2014 – 2018: Uusi teknologia hoidon tueksi -projekti ja Älykäs koti 1 & 2 -projektit, jotka toteutettiin vuosien 2014 - 2018 aikana. Projektit on
toteutettu kotihoidon asiakkaiden parissa, yhdessä ammattilaisten kanssa. Näistä projek- teista oli tehty loppuraportit ja niistä selvisi, missä on onnistuttu ja missä ei ole onnistuttu.
Loppuraporteissa oli myös kuvattu se, keitä kaikkia tahoja projekteihin on osallistunut.
Toteutuneiden projektien loppuraportit saatiin alueella toimivalta kuntayhtymältä. Lop- puraporteista huomioitiin seuraavat asiat: mitä on tehty ja milloin, keitä kaikkia toimijoita on ollut projektissa mukana, mitä laitteita on pilotoitu ja missä ympäristössä, kuinka ter- veydenhuollon ammattilaiset ovat olleet projekteissa mukana ja mitä laitteita on projektin päätyttyä jäänyt käytäntöön. Loppuraporteista etsittiin myös tietoa siitä, millaisia haas- teita kehittämisessä on ollut ja miten niistä on selvitty.
TAULUKKO 2. Yhden kuntayhtymän alueella toteutetut turvateknologian kehittämisen projektit vuosien 2014-2018 aikana (Projektien loppuraportit vuosilta 2014-2018 sekä yhdestä projektista PowerPoint-esitys).
PROJEKTIN NIMI
PILOTOITU TEKNOLOGIA OSALLISTUVAT TAHOT
Uusi teknologia kotihoidon tu- eksi
(2014-2016)
Virtuaalihoito (Kotihoito ja vammaispalvelu), GPS seu- rattava ranneke, hälyttävä lääkedosetti & ICT alusta, jo- hon kaikista laitteista tuleva tieto kerätään
Julkinen Sosiaali- ja terveystoi- miala, järjestelmätoimittajat & asi- akkaat
Älykäs koti 1 (2017)
Lääkeautomaatti, Etämittauslaitteet (verenpaine, verenso- keri, happisaturaatio ja paino), Paikantava turvapuhelin, Visuaalinen liiketunnistin & Palvelualusta
Julkinen Sosiaali- ja terveystoi- miala, järjestelmätoimittajat, omai- set & asiakkaat
Älykäs koti 2 (2018)
Liikettä ilmaiseva sensoriteknologia, ovihälyttimet, säh- könseurantalaitteet & laitteista tulevan tiedon analy- sointi.
Julkinen Sosiaali- ja terveystoi- miala, järjestelmätoimittajat, opis- kelijat, omaiset & asiakkaat
Yllä olevassa taulukossa kaksi on kuvattu vuosien 2016-2018 aikana toteutuneita projek- teja turvateknologian kehittämisen saralla yhden kuntayhtymän alueella. Taulukkoon on myös laitettu osallistujatahoja, jotka ovat projekteihin osallistuneet. Näissä yllä olevissa projekteissa pilotoitiin turvateknologian osalta virtuaalihoitoa, kahta erilaista lääkeauto- maattia, paikantavaa turvapuhelinta, visuaalista liiketunnistinta, liikettä ilmaisevaa sen- soriteknologiaa, ovihälyttimiä, sähkönseurantalaitteita sekä palvelualustaa, joka yhdistää kaikki tiedot.
Uusi teknologia kotihoidon tueksi -projektista löytyi ainoastaan PowerPoint-esitys.
(25.5.2015). Projekti toteutettiin ennen alueelle perustettavaa kuntayhtymää. Kuntayhty- män perustamisen jälkeen tietojärjestelmiä yhtenäistettiin ja tässä uudistuksessa hävisi myös osa aikaisemmin tehtyjen projektien tiedoista. Älykäs koti 1 ja Älykäs koti 2 -pro- jekteista löytyivät kaikki tiedot ja tähän tutkimukseen niistä valittiin loppuraportit. Alla oleviin kappaleisiin on kuvattu projekteissa pilotoituja laitteita ja niiden käyttötarkoitusta.
Kaikki kolme projektia luotsasi läpi sama projektipäällikkö, joten hänellä oli tiedot aikai- semmin tehdyistä projekteista ja niiden tuloksista. Kahdesta ensimmäisestä projektista jäi pilotointien jälkeen tuotantoon laitteita ja ohjelmia, mutta Älykäs koti 2 -projektista ei jäänyt yhtään laitetta tuotantoon. Kuitenkin projektissa mukana olleen palvelualustatoi- mittajan kanssa tehtiin jatkosopimus ja palvelualusta päätettiin lähteä kilpailuttamaan yh- dessä kahden muun sote-alueen kanssa.
Toisena tutkimusaineistona oli ryhmähaastattelu. Ryhmähaastatteluun kutsuttiin yksi edustaja jokaisesta tutkimukseen osallistuvasta organisaatiosta. Nämä organisaatiot edus- tavat alueen kuntayhtymää, ammattikorkeakoulua, alueen yksityistä kehittäjäyritystä, ikäihmisten palveluita koordinoivaa yhdistystä ja yksityisen kotipalvelun tai kotisairaan- hoidon edustajaa. Ryhmähaastattelu nauhoitettiin ja litteroitiin.
Kun tutkimuslupahakemuksia tehtiin, niin aina ennen niiden lähettämistä soitettiin kysei- sen yrityksen edustajalle. Puhelun aikana tutkija esitteli itsensä ja taustansa eli opiskelu- paikan, tutkimusaiheen ja sen valikoitumisen. Lähes kaikki yritykset olivat jo puhelun aikana myötämielisiä tutkimusta kohtaan. Yksityisen kotipalvelu- ja kotisairaanhoitoyri- tyksen kohdalla otettiin yhteyttä kahteen eri yritykseen. Toisen yrityksen toimitusjohtaja oli kiinnostunut tutkimuksesta, mutta ilmoitti myöhemmin, ettei heiltä ehtisi kukaan osal- listumaan tutkimukseen. Toisen yksityisen yrityksen toimitusjohtaja taas ilmoitti osallis- tumisesta heti jo puhelun aikana.
3.4 Aineiston analysointi
Alla olevassa kuviossa kahdeksan on kuvattu tutkimuksen eri vaiheet prosessimuotoon.
KUVIO 8. Tutkimuksen prosessi mukailleen Ruusuvuoren ja Nikanderin laadullista haas- tatteluprosessia (Ruusuvuori, Nikander & Hyvärinen 2010,12).
Kuviossa kahdeksan esitetyt haastatteluprosessin vaiheet ovat erilliset, mutta ne liittyvät kaikki toisiinsa ja ne myös tapahtuvat mahdollisesti osittain samaan aikaan. Luokittelussa yhdessä tärkeimmäksi asiaksi nousi havaintoyksikön valitseminen. Tässä tutkimuksessa havaintoyksiköksi valikoitui lauseet. (Ruusuvirta ym. 2010, 11-21). Koska toisena aineis- tona tutkimuksessa oli jo toteutuneiden projektien loppuraportit, niin aineiston keräämi- nen ja aineistoon tutustuminen päästiin aloittamaan jo ennen ryhmähaastattelua. Ennen ryhmähaastattelua oli jo käyty läpi toteutuneiden projektien loppuraportit ja yhden pro- jektin PowerPoint-esitys. Ryhmähaastatteluun mentäessä oli jo jonkinlainen käsitys siitä, mitä turvateknologian osalta oli tehty alueellisesti ja kenen kanssa.
Tässä tutkimuksessa käytettiin poikkiaineistollista koodausta. Koko aineiston käytiin läpi sanasta sanaan ja etsittiin aineistosta tutkimusaiheeseen liittyviä lauseita. Analyysin ai- kana etsittiin vastauksia haastattelukysymyksiin, sekä koko tutkimuksen tutkimuskysy- myksiin. (Hirsjärvi & Hurme 2001, 143-146). Tavoitteena aineiston läpikäymisessä oli
1. Tutkimusongelma ja tutkimuskysymysten
pohtiminen
2. Aineiston keräämisen tapa -Projektien loppuraportit ja ryhmähaastattelu
3. Projektien loppuraporttien
läpikäyminen
Ryhmähaastattelu Litterointi + haastattelun kuuntelu useaan kertaan
Aineiston luoikittelu 5. Aineiston analyysi
6. Tulosten tulkinta ja aukikirjoittaminen
7. Jatkotutkimuskohteet
se, että siinä ei syyllistyttäisi vain ilmiselvien asioiden esiin nostamiseen. Tutkimuksessa pyrittiin löytämään asioita, joita haastattelussa jäi sanomatta, sekä asioita, joita ei ollut kirjoitettu toteutuneiden teknologiaraporttien loppuraportteihin. Projektien loppuraport- tien analyysin jälkeen oli ryhmähaastattelun vuoro.
Haastattelun kestoksi muodostui 145 minuuttia alkuperäisen suunnitelman ollessa noin 60-90 minuuttia. Jokainen haastateltava aloitti yhdestä kahteen kysymykseen vastaami- sen ja viimeiset neljä haastattelukysymystä yhdistettiin kahdeksi kysymykseksi ajanpuut- teen vuoksi. Ryhmähaastattelu nauhoitettiin ja litteroitiin sanasta sanaan. Litterointi tee- tettiin siihen erikoistuneella yrityksellä. Litteroitua aineistoa tuli 25 sivua, rivivälillä 1 kirjoitettuna. (Tuomi & Sarajärvi 2017,81-84.)
Haastattelun litteroinnin aikana haastattelun nauhoitetta kuunneltiin useita kertoja muis- tiinpanoja tehden. Kun litteroidut, tekstit tulivat tutkijalle, niitä lähdettiin lukemaan läpi ja alleviivattiin yliviivauskynällä lauseita, jotka antoivat vastauksia tutkimukseen. Alle- viivattuja lauseita lähdettiin siirtämään juuri tätä tutkimusta varten tehtyyn taulukkoon (Taulukko 5), johon kerättiin alkuperäisiä ilmaisuja haastateltavilta. Aineiston luokittelu tehtiin taulukoinnin avulla.
Kun luokittelu oli tehty, oli vuorossa tulosten analysointi. Aineistolle esitettiin lukiessa kysymyksiä kuka, miten, milloin ja miksi. Analyysin perustana toimi aineiston kuvailu.
(Hirsjärvi & Hurme 2001, 143-146). Tutkimuksessa pyrittiin löytämään loppuraporteista ja ryhmähaastattelusta kuvauksen sille, miten raportit ja haastateltavat kuvasivat toimivaa teknologian kehittämisympäristöä. (Hirsjärvi & Hurme 2001, 145-153). Tulosten tulkin- nassa ja auki kirjoittamisessa käytettiin hyväksi aineiston perusteella tehtyjä taulukoita ja haastateltavien suoria lainauksia.
4 TULOKSET
4.1 Turvateknologiakokeilut
Kaikki kolme tutkimukseen valikoitua projektia oli toteutettu vuosien 2014-2018 aikana.
Projekteissa oli ollut mukana kotihoidon asiakkaita, jotka olivat laitteita testanneet. Asi- akkaille ei tehty systemaattisia kyselyitä siitä, mitä mieltä he laitteista olivat. Enemmän- kin mielipiteitä laitteiden toimivuudesta kysyttiin hoitohenkilökunnalta. Mikäli asiakas ahdistui laitteen käytöstä tai pyysi sen pois ottamista, niin tämä tulkittiin kielteiseksi pa- lautteeksi laitteesta ja sen toimivuudesta. (Älykäs koti 2 -loppuraportti 2018, 9-10).
Uusi teknologia hoidon tueksi -projektista tai Älykäs koti 1 -projektien loppuraporteista ei löytynyt mainintaa siitä, oliko laitteiden hyötyjä ja haittoja kirjattu mihinkään ylös pro- jektien aikana. Kuntoutuksen näkökulmasta Älykäs koti 2 -projektissa mukana oleville asiakkaille tehtiin laaja toimintakyvyn arviointi (RAI HC), ravitsemustilan arviointi (MNA) sekä lyhyt suorituskyvyn (SPPB) testi kaksi kertaa pilotin aikana. SPPB- testit pilottiasiakkaille teki pilotissa mukana ollut fysioterapeuttiopiskelija ja muut testit asiak- kaille tekivät kotihoidon työntekijät (Älykäs koti 2 -loppuraportti 2018,4). Asiakastyöpa- joja ei projekteissa toteutettu.
Seuraavalle sivulle taulukkoon kolme on kuvattu projekteissa pilotoituja turvateknologia- laitteita sekä sitä, mitä laitteella asiakas pystyi tekemään, laitteen tuoman asiakashyödyn sekä pilotteihin osallistuneet tahot.
TAULUKKO 3. Toteutuneiden projektien taulukointi.
Projekti Turvateknologia-
ratkaisu Kuvaus Asiakashyöty Pilotteihin osallis-
tuneet tahot Uusi teknologia
hoidon tueksi &
Älykäs koti 2 -pro- jekti
Virtuaalihoito Asiakkaan mahdolli- suus soittaa omai- sille tai ammattilai- sille kuvapuhelu, kun sille on tarve
Asiakas saa kuva ja ääniyhteyden am- mattilaisiin tai omai- siin
Julkinen sosiaali- ja terveystoimiala Järjestelmätoimittaja Omaiset ja asiakkaat Opiskelijat
Uusi teknologia hoidon tueksi ja Älykäs koti 1- pro- jekti
Paikantava turvapu-
helin Asiakkaan liikkumi-
sen turvallisuuden varmistaminen GPS- paikantavalla kel- lolla, jossa puheyh- teys
Mahdollistetaan asi- akkaan liikkuminen muistisairaudesta huolimatta - turvalli- suus
Julkinen sosiaali- ja terveystoimiala Järjestelmätoimittaja Omaiset ja asiakkaat
Uusiteknologia hoidon tueksi, Äly- käs koti 1 ja Äly- käs koti 2 -projek- tit
Palvelualusta Kokoaa eri laitteista tulevan tiedon yh- delle näkymälle
Omaiset voivat seu- rata läheisensä aktii- visuutta ja reagoida sen muutoksiin no- peammin
Julkinen sosiaali- ja terveystoimiala Palvelualustatoimit- taja
Älykäs koti 1 -pro- jekti
Visuaalinen liiketun- nistin
Tekoälypohjainen kameravalvonta, joka hälyttää, jos asiakas ei itse siihen pysty
Avun saaminen sil- loinkin, kun siihen ei itse pysty - turvalli- suus
Julkinen sosiaali- ja terveystoimiala Järjestelmätoimittaja Omaiset ja asiakkaat Älykäs koti 2 -pro-
jekti
Liikettä ilmaiseva sensoriteknologia
Seuraa asiakkaan liikkumista kotona sekä sitä kautta il- moittaa vuorokausi- rytmin
Asiakkaan voinnin muutoksiin voidaan reagoida nopeam- min - ennaltaehkäisy
Julkinen sosiaali- ja terveystoimiala Järjestelmätoimittaja Omaiset ja asiakkaat Uusi teknologia
hoidon tueksi ja Älykäs koti 1 -pro- jektit
Lääkeautomaatti ja hälyttävä lääke- dosetti
Ohjaa asiakkaat otta- maan lääkkeet oike- aan aikaan
Omatoimisuus, lää- kehoidon turvalli- suus
Julkinen sosiaali- ja terveystoimiala Järjestelmätoimittaja Asiakkaat
Älykäs koti 2 -pro-
jekti Sähkönseurantalait-
teet Seuraa asiakkaan
päivittäin käyttä- mien laitteiden käyt- töastetta
Saadaan ilmoitus no- peasti, jos asiakas ei toimi hänelle omi- naisella tavalla – en- naltaehkäisy
Julkinen sosiaali- ja terveystoimiala Järjestelmätoimittaja Omaiset ja asiakkaat Älykäs koti 1 ja
Älykäs koti 2 -pro- jektit
Ovihälyttimet Ilmoittaa oven avaukset ja antaa hä- lytykset tarvittaessa
Voidaan varmistaa se, että asiakas py- syy esimerkiksi yö- aikaan asunnossa - turvallisuus
Julkinen sosiaali- ja terveystoimiala Järjestelmätoimittaja Omaiset ja asiakkaat
Virtuaalihoidon avulla oli tarkoitus korvata osa asiakkaiden päivittäisistä käynneistä, tuottaa asiakkaalle erilaisia virikkeitä kotiin (kuntoutus, omaisyhteydet) ja asiakas pystyi laitteella ottamaan itse yhteyttä hoitajiin tai omaisiin niin halutessaan. (Uusi teknologia hoidon tueksi projektin esitys 2015, dia 3.)
Lääkeautomaatti muistuttaa ikääntyneitä lääkkeiden ottamisesta ajallaan ja näin lääkehoi- don turvallisuutta saadaan parannettua. Lääkeautomaatin avulla ikääntyneet voivat itse- näisesti hoitaa oman lääkkeen ottamisen, joka lisää itsemääräämisoikeuden tunnetta ja
