Kehittävän työntutkimuksen malli tässä tutkimuksessa

Tutkimukseni käynnistymiseen ovat vaikuttaneet monet tekijät. Työskentelin 1980-luvulla ammatillisessa erityisoppilaitoksessa ja 1990-luvulla ammatilli-sessa oppilaitokammatilli-sessa, joissa erityisesti viimeisen kymmenen vuoden aikana

voi-mistui keskustelu erityisopetuksesta ja sen lisääntyvästä tarpeesta. opettajien näkökulmasta huolta aiheuttivat toisaalta kasvava erityisen tuen ja ohjauksen tarve ja toisaalta tukijärjestelmän keskeneräisyys. Tämän tutkimuksen lähtö-kohtana ovat pohdinnat siitä, minkälainen ammatillisen koulutuksen rakenne on ollut, minkälainen se on nyt ja millä tavoin oppimisen toimintaympäristö tuottaa erityisen tuen tarvetta.

Tutkimuskohteeni on laaja, ja valitsin lähestymistavan, jossa pelkkä nyky-hetken kuvaaminen ei riitä ymmärtämään ilmiön kokonaisuutta. Tutkimusot-teen haasteellisuudesta huolimatta halusin selvittää nykyhetkeä tarkastelemalla aluksi mennyttä. Erityisopetus ei ole koulun muusta toiminnasta irrallista, vaan sitä toteutetaan koulun sisällä, sen perustehtäviä tukien. Kehittävän työntut-kimuksen valinta tuttyöntut-kimuksen työkaluksi perustuu erityisopetuksen tarkaste-lemiseen osana muuttuvia koulutuksen tehtäviä, tavoitteita ja rakennetta.

Kehittävällä työntutkimuksella tarkoitetaan Suomessa 1980-luvun alussa kehitettyä lähestymistapaa työn ja organisaatioiden tutkimiseen ja kehittämi-seen (Engeström 2002, 11). Se pyrkii yhdistämään tutkimuksen, käytännön kehittämistyön ja koulutuksen. Se on osallistava työskentelytapa, missä työn-tekijät analysoivat ja muuttavat omaa työtään niin, että ulkoapäin ei pyritä tarjoamaan valmiita ratkaisuja.

Työn analyysiyksikkönä käytetty toimintajärjestelmän malli on Engest-römin (1987, 81–82) mukaan pienin ja pelkistetyin inhimillisen toiminnan kokonaisuuksien yksikkö. Mallin avulla analysoidaan toiminnan sisäistä dyna-miikkaa ja historiallista muutosta yksilön ja organisaation vuorovaikutuksessa.

Toimintajärjestelmää analysoidaan yleensä jonkun toimijan/toimijaryhmän näkökulmasta.

Tässä tutkimuksessa tarkastelin sekä erityisopetusta että esimiesten ja ammatillisten erityisopettajien näkökulmaa. Tutkimusotteen valintaan vaikutti se, että halusin tutkia toimijoiden käsityksiä työstään, enkä esimerkiksi ha-vainnoida, mistä työtehtävistä heidän työnsä koostuu. Koulun muutosta kos-kevissa tutkimuksissa (esim. Boshuizen ym. 2004; Senge, Ross, Smith, Roberts

& Kleiner 1994) painotetaan sitä, että opettajien tulisi tulla tietoiseksi usein tiedostamattomista perususkomuksista ennen kuin muutos on mahdollista.

Näin ollen erityisopetuksen tekijöiden, esimiesten ja erityisopettajien käsitysten analyysi voi toimia jatkotyöskentelyn pohjana.

Käytin tässä tutkimuksessa soveltaen kehittävän työntutkimuksen yh-teisöllistä mallia. Tutustuin Jyväskylän ammattiopiston erityisopetukseen ja sen vaiheisiin lähtien ensimmäisen ammatillisen oppilaitoksen perustamisesta vuonna 1910. Aikarajauksen toinen pää on syksyssä 2003, jolloin tein haastat-telut. Erityisopetuksen vaihekuvaus perustuu esimieshaastatteluihin (N=7) sekä kirjallisiin lähteisiin. vaihekuvaus kertoo esimiesten käsityksistä siitä, miten erityisopetus on Jyväskylän ammattiopistossa lähtenyt liikkeelle ja kuinka se on kehittynyt. Toinen osa muodostuu erityisopettajien (N=15) haastatteluista.

Kuvio 3. Erityisopetuksen toimintajärjestelmä.

Tässä tutkimuksessa toimintajärjestelmällä tarkoitetaan Jyväskylän am-mattiopistoa, jonka erityisopetukseen tutkimus kohdistuu. Malli (kuvio 3) on pelkistetty kuvaus siitä toimintaympäristöstä ja sen osatekijöistä, missä erityisopettajan työ toteutuu. Malli sisältää seuraavat määritykset (Engeström 2002, 1987):

• Toimintajärjestelmän tekijällä tarkoitetaan yksilöä tai ryhmää, jonka työhön analyysi kohdistetaan. Tässä tutkimuksessa tekijä on ammatillinen erityisopettaja koulutusalallaan.

• Toimintajärjestelmän kohde tarkoittaa ilmiöiden, esineiden tai olento-jen kokonaisuutta, jossa työyhteisö pyrkii saamaan aikaan muutoksia.

Tässä tutkimuksessa tarkastelen erityisopettajan työn kohdetta toisaalta erityisopetuksen vaiheiden kuvauksen, toisaalta erityisopettajien käsitysten avulla.

• Toimintajärjestelmän tuloksella tarkoitetaan muutoksia ja vaikutuksia, joita toiminnan avulla pyritään saamaan aikaan. Tässä tutkimuksessa erityisopettajan työn tulosta tarkastellaan sekä vaihekuvauksen että eri-tyisopettajien käsitysten analyysin kautta.

Erityisopetuksen tekijärakenne

Erityisopetuksen rinnakkaiset työprosessit

Erityisopetuksen kohde ja tulos Erityisopetuksen

välineet ja mallit

• Toimintajärjestelmän välineet ovat työn käsitteellisiä malleja, toiminta-ohjeita ja työkaluja (Simoila 1994, 13–14):

– Miksi-välineet ovat käsitteellisiä malleja ja teorioita, joilla työntekijä perustelee toimintaansa.

– Miten-välineet kuvaavat työn käsittelyä

(esim. ulkoiset työohjeet tai sisäistetyt toimintaohjeet).

– Mitä-välineet ovat helpoimmin havaittavia, ulkoisia osia,

esim. esineet. Tässä tutkimuksessa välineillä tarkoitetaan miksi- ja miten-välineitä.

Erityisopetuksen rinnakkaisprosesseiksi määrittelen:

• Toimintajärjestelmän säännöt, jotka ovat työtoimintaa säätelemään tuo-tettuja kirjoituo-tettuja tai kirjoittamattomia sääntöjä, ohjeita ja normeja. Tässä tutkimuksessa säännöillä tarkoitetaan sekä erityisopetuksen vaihekuvauk-sen että erityisopettajien käsitysten kautta tarkasteltuna erityisopetukvaihekuvauk-sen työn vastuuta, itsenäisyyttä ja toiminnan vapautta sekä erityisopetuksen säädöksiä ja ohjeita.

• yhteisö, jolla tässä tutkimuksessa tarkoitetaan erityisopettajan omaa toimintaympäristöä, koulutusalaa tai koko ammattiopistoa.

Kehittävän työntutkimukseen kuuluu kuvaus työn kehitysvaiheista (syk-leistä) ja niiden sisällä syntyneistä kehityshaasteista eli ristiriidoista (Engeström 1995, 137–139). Kokosin erityisopetuksen vaiheiden ja erityisopettajahaastat-telujen pohjalta kuvauksen siitä, kuinka ammatillisen erityisopettajan työ on muuttunut (luku 7.6) ja mitkä ovat erityisopetuksen ajankohtaiset kehittämisen haasteet (liite 5).

5.3 Kohdeoppilaitokset

Perehdyin Jyväskylän ammattiopiston erityisopetukseen oman työhistorian ja nykyisen työn avulla sekä toimimalla ammatillisten erityisopettajien alu-eellisessa verkostossa. Työskentelin yhdessä Jyväskylän ammatillisessa oppi-laitoksessa vammaistyön opettajana vuodesta 1993 vuoteen 2000 saakka, ja tämä aika, samoin kuin aikaisempi työkokemukseni ammatillisessa eri-tyisoppilaitoksessa perehdyttivät minua tutkimusaiheeseen. Nykyinen työni ammatillisten erityisopettajien kouluttajana Jyväskylän ammattikorkeakou-lussa on laajentanut näkemystäni ammatillisesta erityisopetuksesta, koska opiskelijani tulevat eri puolelta maata sekä ammatillisista oppilaitoksista että erityisoppilaitoksista.

Ammatillinen koulutus on laajaa, mutta rajasin tutkimuksen koskemaan

oppilaitosmuotoista toimintaa seuraavissa oppilaitoksissa:

1. Jyväskylän aikuisopisto 2. Kauppaoppilaitos 3. Palvelualojen oppilaitos

4. Sosiaali- ja terveysalan oppilaitos 5. Tekninen ammattioppilaitos.

Aineiston keruun ajankohtana, syksyllä 2003, Jyväskylän ammattiopisto koostui viidestä ammatillisesta oppilaitoksesta, oppisopimuskeskuksesta ja Best Western hotelli Priimuksesta. Myöhemmin ammattiopisto on laajentunut, Suomen Konservatorio liitettiin siihen vuonna 2004 ja Keski-Suomen käsi- ja taideteollinen oppilaitos vuonna 2005.

Taulukko 4. Jyväskylän ammattiopiston oppilaitoksien opiskelija-, erityisopiskelija- ja ammatillisten erityisopettajien määrä vuoden 2003 lopussa.

oppilaitos Kokonaisopiskelijamäärä Erityisopiskelijat Erityisopettajat

Aikuisopisto 498 13 (2,6%) 4+1*

Sosiaali- ja terveysalan oppilaitos

745 21 (2,8%) 1

Tekninen ammattioppilaitos 1578 160 (10,1 %) 6+1*

Palvelualojen oppilaitos 702 58 (8,3 %) 5

Kauppaoppilaitos 574 2 (0,3%)

-yhteensä 3599 241 (6,7 %) 16+2*

Lähde: Jyväskylän ammattiopisto, tilinpäätökset 2003

*Kaksi yliopistossa erityisopettajankoulutuksen suorittanutta. Lukuihin ei sisälly erityisopetuksen projektimuotoisen, ammattiopiston ulkopuolisen opettajan toiminta.

Aikuisopiston osalta huomioidaan aikuisten opetussuunnitelmaperusteinen koulutus ja aikuisten näyttötutkintoon valmistava koulutus.

Taulukossa 4 esitän Jyväskylän ammattiopiston oppilaitoksia, opiskelijoita ja erityisopettajia koskevia tunnuslukuja vuoden 2003 lopussa. oppilaitoksia oli viisi ja niiden opiskelijamäärä 3599. Tekninen ammattioppilaitos ja seu-raavaksi sosiaali- ja terveysalan sekä palvelualan oppilaitokset muodostavat suurimmat yksiköt. Aikuisopisto ja kauppaoppilaitos ovat opiskelijamääräl-tään lähes samankokoiset.

Erityisopiskelijaksi nimettyjen opiskelijoiden lukumäärä vaihteli oppi-laitoksittain. Teknisen oppilaitoksen erityisopiskelijamäärä oli suhteellisesti suurin. Sosiaali- ja terveysalan sekä palvelualojen erityisopiskelijoiden mää-rät olivat edellistä selvästi pienemmät. Kaupan ja hallinnon alalla oli pienin erityisopiskelijamäärä. oppilaitoksittain vaihteleviin lukuihin vaikuttanevat alojen erikoisluonteet, koulutukseen hakevien opiskelijoiden vuosittain

vaih-televat suosituimmat koulutusalat, oppilaitosten toimintakäytänteet, mutta myös opintojen ohjaus.

vakituisessa työsuhteessa olevia koulutettuja ammatillisia erityisopettajia oli ammattiopistossa vuoden 2003 lopussa 16. yliopistossa erityisopettajaksi opiskelleita oli kaksi, joista toinen työskenteli pääosin yleisaineiden opettajana ja toinen koulutuspäällikkönä, ei opetustyössä.

5.4 Erityisopetuksen vaiheet