5 Tutkimusaineistot ja niiden analyysi
5.5 Ammatillisten erityisopettajien työ .1 Aineiston hankinta
Kun tutkitaan erityisopetusta ammatillisessa oppilaitoksessa, tulisi tutkimuk-seen oikeastaan sisällyttää kaikkien henkilöryhmien edustajia, rehtoreista avus-tavaan henkilökuntaan. vaikka erityisopetus näyttääkin liittyvän jokaisen ammatinopettajan työhön (esim. vertanen 2002), tämä tutkimus keskittyy päätekijäryhmän, ammatillisten erityisopettajien, työhön. Tähän ei sisälly koulutusala- tai oppilaitoskohtaista vertailua, vaikka sivuankin sitä lyhyesti joissakin kohdissa. Aikarajauksesta johtuen ammatillisen erityisopettajan työn kuvaus koskee aikaa syksyyn 2003 saakka.
Ammatillisten erityisopettajien käsityksiä koskeva tutkimusaineisto koos-tuu ammattiopiston viiden oppilaitoksen, syyskuuhun 2003 mennessä amma-tillisen erityisopettajankoulutuksen suorittaneen ja yhden ns. vaihtoehtoisen koulutusmallin opettajan haastattelusta (N = 15). Syyskuussa 2003 Jyväskylän ammattiopistossa työskenteli 16 erityisopettajankoulutuksen suorittanutta päätoimista erityisopettajaa. Heistä kahdella oli yliopistossa suoritettu erityis-opettajankoulutus. Rajasin heidät tutkimuksesta, koska toinen heistä toimi koulutuspäällikkönä, ei opetustyössä, ja toinen yleisaineiden opettajana, jonka työstä noin kolmasosa oli lukemis- ja kirjoittamisvaikeuksisten opiskelijoiden ohjausta. Mielenkiinnon kohteenani oli nimenomaan ammatillinen erityisopet-tajuus eli opettajat, jotka ovat ammatillisia opettajia ja joilla on ammatillinen erityisopettajankoulutus.
Aineistonkeruumenetelmä määräytyi tutkimuksen luonteen kautta. Kun tutkitaan ajattelu- ja toimintamalleja, tutkimusmenetelmän tulee mahdollistaa tutkittavien oman näkökulman esittäminen. Kuitenkin Alasuutarin (2001, 160) mukaan on idealisoitua puhua ”yksilön aidosta olemuksesta ja todellisista sisäisistä tunteista ja merkityksistä, joita syvähaastattelulla pyritään
vangit-semaan”. Haastattelutekniikoiden tarkoitus on kuulla ihmistä, mutta ei ole mahdollista saada selville absoluuttista ihmisten totuutta.
En kerännyt aineistoa esim. havainnointien tai työpäiväkirjojen avulla.
Haastattelun avulla kerätyt erityisopettajien käsitykset työstään antavat nä-köaloja työn muuttamiseen ja edelleen kehittämiseen. Kuten virkkunen (2005) sanoo, työyhteisöjen muutoksissa ja uudelleenjärjestelyissä on perinteisesti ajateltu vastuun olevan johdolla ja asiantuntijoilla. ”Muutosten tahdin kiih-tyessä vaiheittainen eteneminen johdon teoriasta työntekijöiden käytäntöön ei enää riitä. Toiminnan toteuttajien on oltava aiemmin ja vahvemmin mu-kana ei vain työprosessien, vaan myös toiminnan sisällön ja toteuttamistavan uudistamisessa. ” (virkkunen 2005, 1.) Toimijoiden tulisi vastata aktiivisesti muutokseen (myös Kemmis & Taggart 2000).
Teemahaastattelua voidaan pitää syvähaastattelun tyyppisenä aineiston-keruumuotona. Teemahaastattelu on puolistrukturoitu. Se sisältää ennalta muotoillut kysymysalueet, teemat, mutta haastattelun edetessä teemoja on mahdollisuus syventää, muutella ja painottaa. Metodologisesti teemahaas-tattelussa korostetaan ihmisten tulkintoja asioista, sekä heidän näille asioille antamiaan merkityksiä ja niiden syntyä. (Hirsjärvi & Hurme 2001, 48.)
Muodostin erityisopettajien haastattelun pääteemat tutkimuskysymyksistä ja toimintajärjestelmän osatekijöistä (haastattelurunko on liitteessä 2). Sekä tutkimuskysymyksiä että haastattelurunkoa rakentaessani hyödynsin Strömin (2001) erityisopettajien ja Simoilan (1994) terveydenhoitajien työtä koskevia tutkimuksia. Teemarungon rakentamisessa auttoi myös ammatillisia erityis-opettajia koskeva selvitykseni (Hirvonen 2002).
Haastattelurunko muodostui seuraavista teemoista:
• Taustatiedot, hakeutuminen opettajaksi ja työkokemuksen määrä.
• Hakeutuminen erityisopettajaksi.
• Käsitykset erityisopettajankoulutuksesta saaduista valmiuksista.
• Erityisopetustyön sisältö (työtehtävät).
• Erityisopetuksen pedagogiset mallit.
• Erityisopetuksen kokonaisuus, työnjako ja ohjaus.
Tutkimus eteni seuraavasti: Järjestin kevätlukukauden 2003 lopussa alu-eellisen ammatillisen erityisopetuksen verkostoryhmän kokoontumisen, jossa esittelin erityisopettajille tutkimussuunnitelmani ja pyysin heidän suostumus-taan haastatteluun. Paikalla oli haastateltavista viisi erityisopettajaa. Lähetin syyskuussa 2003 kaikille 15 erityisopettajalle sähköpostitse pyynnön osallistua haastatteluun. Sovin yksilölliset haastatteluajat ja -paikat siten, että varsinaiset haastattelut pääsin suorittamaan lokakuun 2003 – tammikuun 2004 välillä (24.10.2003–15.1.2004).
Käytin erityisopettaja-termiä koskemaan kaikkia haastateltavia. Määritte-lin haastattelun alussa, mitä erityisopetuksella tässä tutkimuksessa tarkoitan:
kaikkea sitä työtä, mitä koulutettu erityisopettaja tekee erityisopiskelijoiden parissa tai erityisopetukseen liittyen. Pyysin heitä kuvaamaan haastattelussa työnsä erityisopetuksellista ulottuvuutta joko erityisopettajana tai ammatin-opettajana. Projektityössä ollutta erityisopettajaa kehotin kertomaan edellisestä lukuvuodesta (2002–2003), jolloin hän oli opetustyössä.
Haastatteluista seitsemän oli yksilö- ja neljä parihaastattelua. yleensä pari- ja ryhmähaastatteluja käytetään tutkimuksissa, joissa tutkittava kohde on haastateltavilla yhteinen tai kyse on arkaluontoisista asioista (Hirsjärvi &
Hurme 2001, 61–62). Perusteena käyttämilleni parihaastatteluille oli se, että erityisopettajat toimivat tiiviisti parityönä samalla koulutusalalla, tai jos he itse ehdottivat yhteishaastattelua.
Erityisopettajat valitsivat haastattelupaikan. Neljä parihaastattelua ja kolme yksilöhaastattelua toteutuivat erityisopettajien työpaikalla, jossa käy-timme joko henkilön omaa työhuonetta tai muuta tilaa. Neljä haastateltavaa valitsi työpaikkani, ammatillisen opettajakorkeakoulun. Haastattelut tapah-tuivat pääosin rauhallisessa ympäristössä. yhdessä tapauksessa haastattelu häiriintyi joko puhelinsoittojen tai huoneeseen saapuvien kollegoiden takia.
Keskeytin haastattelun nauhoituksen siksi ajaksi.
äänitin neljä ryhmähaastattelua ja kuusi yksilöhaastattelua c-kaseteille.
yksi haastateltava ei halunnut äänitystä nimettömyyssuojan vuoksi. Toteutin haastattelun siten, että kirjoitin tietokoneelle näkyviin haastattelukysymykset ja vastaukset saman tien henkilön läsnäollessa. Muiden kohdalla kirjoitin haastattelut äänitteen pohjalta viikon sisällä. olin rakentanut haastattelun sellaiseksi, että aluksi kysyin faktatietoa, mm. koulutus- ja työhistorian ja työkokemuksen opettajana.
Tunsin 15 erityisopettajasta 13, ja se helpotti haastattelun sujumista. Toi-saalta taas (esim. Hirsjärvi & Hurme 2001, 95) jokaiseen haastattelutilantee-seen, kuten yleensäkin vuorovaikutukhaastattelutilantee-seen, sisältyy erilaisia rooliodotuksia.
oma roolini suhteessa haastateltaviin oli pääasiassa neutraali. olimme ta-vanneet 13 haastateltavan kanssa suhteellisen säännöllisesti erilaisissa työhön liittyvissä tilanteissa. Heistä kahdelle olen toiminut vuosia sitten kouluttajana, minkä en kuitenkaan havainnut vaikuttavan haastattelun kulkuun, koska he kokivat tämän tutkimuksen avulla voivansa kehittää erityisopetusta. Kaksi haastateltavaa olin tavannut vain satunnaisesti aiemmin.
Kaksi muuta erityisopettajaa kiinnittivät huomiota nimettömyyteen. otin tämän huomioon myöhemmin siten, että järjestin kaksi tilaisuutta (23.9 ja 9.11.2004), joissa palautin alustavat tulokset haastateltaville. Tavoitin näin seitsemän erityisopettajaa. Kolmas tilaisuus, sekä esimiehille että erityisopet-tajille yhteinen, järjestettiin 21.4.2005. Kukaan ei esittänyt muutoksia, mutta yhteisen keskustelun pohjalta tein joitakin täsmennyksiä.
Haastateltavien oli mahdollista tutustua teemoihin ennen haastattelua, koska lähetin heille haastattelun teemarungon etukäteen sähköpostitse. yksi erityisopettaja oli valmistanut haastattelutilanteeseen teemojen mukaisen kir-jallisen yhteenvedon. Haastattelujen kesto vaihteli yhdestä tunnista kolmeen tuntiin, riippuen siitä, oliko kyseessä yksilö- vai parihaastattelu.
Sijoitin haastattelun faktakysymykset alkuun. Etenin haastatteluissa tee-moittain, mutta vaihtelin kysymysten esittämisjärjestystä jonkin verran. Niissä haastatteluissa, joissa haastateltavat tuottivat lyhyitä vastauksia, etenin ennalta suunnittelemassani teemojen järjestyksessä kuitenkin niin, että tein lisäkysy-myksiä. Tavoitteenani oli saada henkilö tuottamaan sujuvammin mielipitei-tään. Niukkiin vastauksiin ei mielestäni ollut syynä tutkijan tai äänittämisen jännittäminen, vaan henkilöiden kommunikaation tyyli. Mahdollisesti asiaan vaikutti kokemukset omien käsitysten esittämisestä työyhteisössä, johon he viittasivatkin.
yleisesti ottaen erityisopettajat puhuivat työstään mielellään. He kokivat saavansa äänensä kuuluville ja että ”vihdoinkin joku heitä kuuntelee” (N5).
Tutkimukseen osallistuminen koettiin yhteiseksi pyrkimykseksi vaikuttaa eri-tyisopetuksen suuntaan ja linjauksiin.
Parihaastattelussa sovimme yhteisesti etenemisjärjestyksen siten, että alun faktakysymyksien kohdalla esitin kysymykset vuorotellen, mutta sen jälkeen he saivat vastata missä tahansa järjestyksessä. Huolehdin itse siitä, että sain kummankin vastauksen kysymyksiin.
Käytin varsinaisten erityisopettajien haastattelujen rinnalla keskusteluja useiden erityisopetuksen asiantuntijoiden kanssa. Lukuisat lyhyemmät tiedus-telut ja keskustiedus-telut kasvattivat käsitystäni tutkittavasta ilmiöstä.
5.5.2 Aineiston analyysi
Kvalitatiivisen aineiston analyysin tarkoituksena on luoda selkeyttä hajanaiseen aineistoon, tiivistää sitä kadottamatta kuitenkaan sen sisältämää informaa-tiota ja löytää siitä implisiittiset merkitykset (Eskola & Suoranta 1998,137;
Kvale 1996, 187). Tutkimuksessani haen vastauksia vähän tutkittuun ja melko selkiytymättömään aiheeseen. Pyrin jäsentämään erityisopettajan työtä ja tar-kastelemaan sen merkitystä osana ammatillista koulutusta.
Eskola & Suoranta (1998, 149–150) ja Kvale (1996, 187) määrittelevät kvalitatiivisen tutkimuksen aineiston analyysin ja tulkinnan erot. Aineiston analyysi on erotettavissa tulkinnasta siten, että analyysissä tutkija erottaa raakamateriasta (datasta) tutkimusongelmien kannalta olennaisen aineksen.
vasta tästä luokitellusta datasta (informaatiosta) tutkija tekee tulkintoja. Toisen näkemyksen mukaan kysymys on analyysin ja tulkinnan jatkumosta. Koko tutkimusprosessiin sisältyy monia tulkintoja. Haastateltava on tehnyt omia tulkintojaan haastattelutilanteessa, ja tutkija sitä ennen luodessaan
haastat-telukysymykset. Aineistoa käsitellessään ja raporttia laatiessaan tutkija tekee tulkintoja. Lukija tekee sitten viimeisen tulkinnan lukiessaan raporttia. (esim.
Denzin & Lincoln 1994, 500–507.)
Nämä pohdinnat liittyvät kiinteästi tutkimukseeni, jossa selvitetään eri toi-mijoiden käsityksiä asiasta. Haastatteluaineiston analyysin tarkoituksena onkin kertoa heidän näkökulmansa erityisopetukseen. Koulun muutoksien kohtaa-misessa on esim. Boshuizen ym. (2004) mukaan keskeistä se, että implisiittinen tieto muutetaan eksplisiittiseksi. Ns. sanaton, usein kokemusperäinen tieto saa kielellisen muodon ja se voi toimia muutoksen työkaluna (virkkunen 2001).
Kirjoitin haastattelut muutoin sellaisenaan, mutta en ottanut mukaan nonverbaalia viestintää (yskähdyksiä, taukoja tms.). Käytin Word-tekstinkä-sittelyohjelmaa, ja tallensin kunkin haastattelukerran omaksi tiedostokseen.
Tiedostoja muodostui 11, koska muodostin neljän parihaastattelun tiedostot yhdeksi tiedostoksi. Tekstisivuja kertyi 139.
Erityisopettajankoulutukseen (samoin kuin opettajaksi hakeutumiseen) liittyvässä analyysissa tutkittavien lukumäärä oli 14, koska yhdeltä puuttui opettajan- ja erityisopettajankoulutus. Koodasin haastateltavat siten, että mer-kintä N1–N10 kuvaa haastateltua kymmentä naiserityisopettajaa ja M1–M5 viittä mieserityisopettajaa.
Bogdanin & Biklenin (1992, 166) mukaan tutkija etsii tekstistä säännön-mukaisuuksia ja kuvioita, muodostaa sanoja/lauseita kuvaamaan näitä toistu-via ilmiöitä ja järjestää aineiston näiden koodauskategorioiden mukaisesti.
Kun analysoidaan esim. jonkun työntekijäryhmän käsityksiä työstään kehittävässä työntutkimuksessa on eroja verrattaessa sitä fenomenografiseen tutkimukseen: ”Tärkein ero tavanomaisen fenomenografisen tutkimuksen ja kehittävässä työntutkimuksessa tehdyn käsitysten analyysin välillä on kä-sitystyyppien tulkinnan teoreettisessa viitekehyksessä. Tavanomaisen feno-menografia pyrkii löytämään vastaajien käsitysten analysoinnin ja luokittelun ulottuvuudet haastatteluvastauksista itsestään, mieluiten ilman ennalta omak-suttua teoreettista kehystä. Kehittävän työntutkimuksen hankkeissa tehdyissä käsitysten analyyseissä sen sijaan hyödynnetään tietoisesti toimintajärjestelmän rakennemalleja ja kyseisen työn historiallisessa analyysissa löydettyjä kehitys-vaiheita.” (Engeström 2002, 142.) Tässä tutkimuksessa käytin molempien haastatteluaineistojen analyysissä sekä aineistolähtöisyyttä että kehittävän työntutkimuksen mallin työkaluja.
Analyysini eteni niin, että muodostin analyysin luokitusrungon sekä haas-tatteluteemoista (Eskola & Suoranta 1998, 175–180) että aineistolähtöisesti.
Taustatietoihin ja erityisopettajankoulutukseen liittyvät tiedot luokittelin haas-tatteluteemojen mukaisesti. Taustatiedot-luokkaan sisällytin haastateltavan iän, ammatillisen peruskoulutuksen, haastateltavan käsitykset opettajaksi hakeutu-misestaan ja työkokemuksen. Toinen luokka muodostui erityisopettajankou-lutukseen hakeutumisesta ja arviosta koulutuksesta saaduista valmiuksista.
Taulukko 5. Erityisopettajien haastatteluaineiston luokittelurunko.
Luokittelurunko Haastattelurungon teema
1. Taustatiedot Taustatiedot: ikä, koulutustausta, opettajaksi hakeutuminen ja työkokemus.
2. Erityisopettajankoulutus ja koulutuksen arvio
Koulutukseen hakeutuminen ja koulutuksesta saadut valmiudet.
3. Työtehtävät Erityisopetustyön sisältö.
4. Työn kokonaisuus Erityisopetus osana ammatillista koulutusta.
5. Työn mallit Erityisopetuksen välineet ja pedagogiset mallit.
Luokittelurungon teemat 3 (Työtehtävät), 4 (Työn kokonaisuus) ja 5 (Työn mallit) syntyivät aineistolähtöisesti ja teemarungon pohjalta. Litteroin ma-nuaalisesti kaikki 11 haastattelua merkitsemällä luokittelurungon mukaiset merkinnät sivun reunaan.
Muodostin neljä alatiedostoa luokittelurungon kohdasta 1 (Taustatiedot):
ikä, koulutustausta, opetuskokemus ja nykyinen työ. vastaavasti luokittelurun-gon kohdasta 2 (Erityisopettajankoulutus) keräämäni ilmaukset ryhmittelin kolmeen ryhmään sen mukaan, mikä oli koulutukseen hakeutumisen perus-teena. Arvion erityisopettajankoulutuksesta jaoin neljään ryhmään erityis-opettajien kuvauksen perusteella. Pyrin ryhmittelyjen avulla muodostamaan kokonaiskuvan erityisopettajankoulutukseen liittyvistä tekijöistä.
vaikka en tutki yksittäisten erityisopettajien urakehitystä, halusin saada analyysin avuksi kokonaiskäsityksen erityisopettajien työn vaiheista. Koko-sin tutkimushenkilöittäin erityisopettajan työprofiilit, joita käytin analyyKoko-sin tukena.
Erityisopettajien työtehtävien kuvaukseksi kokosin kunkin erityisopetta-jan ilmaisut, jotka liittyivät luokittelurungon kohtaan 3 (Työtehtävät). Luin teemaan kuuluvia ilmauksia ja tulkitsemalla niitä muodostin seitsemän työn kokonaisuutta.
Tutkimustehtävien mukaisesti kiinnostukseni kohteena oli erityisopetta-jien käsitykset työnsä sisällöstä, ts. se, miten erityisopettajat kuvaavat omia työtapojaan ja työn ehtoja. Luin luokittelumerkintöjäni kohdasta 4 (Työn ko-konaisuus) ja 5 (Työn mallit) kunkin erityisopettajan kohdalla. vertasin aluksi erityisopettajien taustatietoja ja kuvauksia työn malleista ja reunaehdoista tutkimushenkilöittäin. Sain tämän kautta 15 erilaista kuvausta ammatillisen erityisopettajan työstä.
Jatkoin 15 erityisopettajan työn mallien lukemista ja muodostin käsityk-sen samankaltaisista, toistuvista työn tekemikäsityk-sen tavoista. Toisaalta taas kaksi haastateltavaa saattoi kuvata työtään samantyyppisesti, mutta painottaa eri asioita.
Taulukko 6. Esimerkki työtehtävien ”yksilötyö” muodostamisesta alkuperäisistä ilmauksista.
Alkuperäiset ilmaukset Pääluokka
M2: Henkilökohtaisten haastattelujen ja kaiken saattaenvaihdon ja tiedon niputtaminen yhteen ja siitä tehdään opiskelijan hops/oppimissuunni-telma…oppilaan vahvuuksien huomioimista ja vaikeuksien helpottamista, tiedon hankkimista kotoa ja aikasemmasta koulutuksesta…Proses-soin sitä yksilöä koko päivän. Joskus iltasinkin mietin, mitä tekisin jonkun suhteen.
N9: Jos mä ajattelen nykyistä työtä, mulla on siinä se oppilas, niin mä yritän oppia tunte-maan sen ihmisen ja saada luottamuksellisen suhteen…sen erityisopetuksen kanssa on niin, että siinä rakennetaan sitä yksilön oppimis-ohjelmaa, opinto-ohjelmaa sille yhdelle…siinä pitää olla mielettömän tarkka, mitä se osaa…me käydään sitä keskustelua ja tehdään oma oppi-misohjelma.
N10: Mähän tein ne kartotukset siellä ja olen käynyt keskustelut, mitä yhden opiskelijan kanssa pitäis tehdä, tukiopetus lähti liikkeelle.
Meillä on tällaisia sovittuja töitä, kuten alku-kartoituksia… me tehtiin myös joitain kirjallisia tehtäviä, mistä siinä on kysymys ja mistä lähteä liikkeelle.
yksilötyö: yksilöllisen oppimisen kartoitus
Tutkijan on mahdollista analysoidessaan haastatteluaineistoa joko muo-dostaa teema-alueita sidoksissa tutkimushenkilöihin tai sitten irrottaa erilaisia kuvauskategorioita erilleen, ikään kuin pelkistetyksi tyypiksi (Eskola & Suo-ranta 1998; Kvale 1996; Simoila 1994). Kiinnitin aluksi erityisopettajien työn mallit henkilöön/henkilöpariin, koska se tuntui luonnollisimmalta. Kuitenkin useampi erityisopettaja esitti useita päällekkäisiä, samantyyppisiä työnsä ku-vauksia. Muodostin erityisopettajien työorientaatiot siten, että ryhmittelin samankaltaiset, saman merkityssisällön omaavat ilmaukset yhteen, ja nimesin ne kyseistä työtapaa parhaiten kuvaavalla ilmauksella. Kutsun teema-alueita erityisopettajien työorientaatioiksi. Esimerkki työorientaatio ”Työn kautta yksilölliset vahvuudet esiin” nimeämisestä:
M5: Me enemmän ollaan siinä kentällä oppilaiden kanssa.
Me ei juurikaan istuta siinä kopissa silloin kun sitä työtä tehdään.
M5: Ne tuli työn lomassa puhumaan kaikista asioistaan, osa tuli puhumaan vaikeuksistaankin. Kyllä se porukka siinä kiinteytykin.
M3: Ei ole olemassa hirveesti sellasia erityisopetuksen kikkoja. Ehkä se perustuu siihen, että tehdään oppilaitten kanssa töitä…sitten vähän valkataan, että kaikki ei tee samoja hommia…ja ollaan itte siinä hommassa mukana.
Nimesin työorientaatiot sen mukaan, mikä oli työn pääasiallisin orientaatio (eli laadullinen työn tekemisen tapa). yhdistin samankaltaiset teemat ja näin uusia teemoja muodostui yhdeksän. Haastatteluparien työorientaatioiden sa-mansuuntaisuus selittynee sillä, että parit kuvasivat työnsä sujuvan joustavasti vaihdellen eikä työtehtävissä ollut jäykkiä rajoja.
Päädyin käyttämään haastatteluaineiston raportoinnissa suoria lainauksia, koska tutkijana haluan tuoda lukijalle nähtäväksi tulkinnan perusteita (Eskola
& Suoranta 1998). Haastattelu tutkimusmenetelmänä perustuu kieleen, ja kysymyksessä on koko ajan tapahtuva tulkinta. Tutkittaessa tietyn ryhmän käsityksiä työstään halutaan useimmiten myös vaikuttaa tutkittavan kohteen muuttumiseen – tai ainakin toivotaan sitä. Työn muuttumisen väline on kieli.
Kuvaamalla työtä voidaan samalla myös muodostaa uusia käsityksiä siitä ja muuttaa merkityksiä. Tutkija voi uskoa haastatteluaineistonsa edustavan suhteellista totuutta, ts. että aineisto on järjestetty tiettyä asetelmaa silmällä pitäen. Tällöin voisi puhua monista totuuksista. (Eskola & Suoranta 1998, 138–145.)
yhdistämällä laatimani neljä ammattiopiston erityisopetuksen vaihetta erityisopettajien käsityksiin työstään tavoitteenani oli esittää ammattiopiston erityisopetuksen muuttumisen linjauksia ja erityisopettajan työn liittymistä tähän muutokseen.
Kvale (1996, 187) painottaa laadullisen aineiston analyysitapojen suhteelli-suutta. Menetelmät ovat vain työkaluja, mutta päävastuu analyysin tekemisessä on aina tutkijalla, niissä päätöksissä ja valinnoissa, joita hän on tutkimuspro-sessin aikana tehnyt. Tässä tutkimuksessa erityisopettajilta kysyttiin heidän käsitystään omasta työstään, ts. siitä, mitä he tekevät ja millä tavalla. Koska 15 haastateltavasta 14 oli työskennellyt opettajana vähintään 10 vuotta ja kuusi haastateltavaa yli 20 vuotta, pitkä kokemustausta auttoi jäsentämään omaa työtä.