5 Tutkimusaineistot ja niiden analyysi
5.4 Erityisopetuksen vaiheet .1 Aineiston hankinta
Tutkimustehtäväni mukaisesti halusin selvittää, mitä erityisopetus on ollut ja mitä se on nyt ammatillisessa koulutuksessa. Jyväskylän ammattiopiston vaiheita tutkimalla hain linjoja ja käännekohtia, jotka ovat liittyneet erityis-opetuksen muotoutumiseen.
Jyväskylän ammattiopiston erityisopetuksen tarkasteluajankohta ulottui vuodesta 1910 (ensimmäinen oppilaitos perustettiin) vuoteen 2003. Erityis-opetuksen vaiheiden selvittämisessä keräsin aineistoa suullista muistitiedon avulla (esimieshaastattelut, N=7), sekä kirjallisia dokumentteja hyödyntäen.
Käytin kauppaoppilaitoksesta, Jyväskylän ammattikoulusta ja keskusammatti-koulusta kertovia teoksia sekä yhtä kaikkia oppilaitoksia kuvaavaa lähdettä, lisäksi teknistä ammattioppilaitosta koskevaa painamatonta lähdettä sekä Jyväskylän ammattiopiston tilinpäätöstä, vuosijulkaisua ja toimintakertomusta vuodelta 2003.
Engeströmin (2002, 138) mukaan ”organisaatiota tai työprosessia koske-vat historiikit okoske-vat hyödyllisiä, mutta vähemmän luotettavia. Usein alkuperäistä dokumenttiaineistoa on vaikea saada tai sitä on säilynyt vain satunnaisina sirpaleina. Pitkän kokemuksen omaavien työntekijöiden ja asiakkaiden suul-linen muistitieto on korvaamattoman arvokasta konkreettisuutensa vuoksi.”
Käyttämäni Jyväskylän ammattiopetusta kuvaavat teokset olivat osittain hen-kilökohtaisia, kehittämisessä mukanaolleiden henkilöiden kuvauksia toimin-nasta. Ne sisälsivät faktatietoa (mm. oppilaitosten perustamisajankohdat), mutta myös muistelmatyyppistä kerrontaa.
Tarkoitukseni oli saada vaihekuvauksen avulla tietoa organisatorisista, mutta myös laadullisista muutoksista. valitsin esimiesten käsitysten tarkastelun taustoit-tamaan erityisopetuksen kokonaisasemaa, koska käsityksien analyysi voi toimia pohjana muutokselle. Esimieshaastattelut (N = 7) koostuivat neljän nykyisen rehtorin ja heidän esimiehensä, tulosaluejohtajan, haastatteluista. viidennen op-pilaitoksen haastatteluhetkellä toimen vastaanottanutta rehtoria en haastatellut.
Haastattelin myös kahta rehtorin tehtävistä siirtynyttä henkilöä, koska heillä oli pitkä kokemus Jyväskylän ammatillisesta koulutuksesta. olin työn kautta tavannut kaikki heistä aiemmin ja yksi rehtori oli aiempi esimieheni.
Esimieshaastattelujen ja dokumenttien avulla kokosin kuvauksen oppi-laitosten organisatorisesta ja laadullisesta muutoksesta erityisopetuksen näkö-kulmasta. Muodostin Jyväskylän ammattiopiston erityisopetuksen vaiheiden kuvauksen syksyn 2003 aikana, ja korjaukset tein vuosien 2004 ja 2005 ai-kana.
Tutkimus eteni seuraavasti: Sain tutkimusluvan elokuussa 2003, jonka jälkeen esimieshaastattelut käynnistyivät. Toteutin nämä 8.9–22.9.2003 vä-lillä. Tarkoituksena ei ollut selvittää esimiesten urakehitystä tai työtehtäviä.
Haastattelujen tavoitteena oli kerätä tietoa ammattiopiston toiminnan ja siihen linkittyvän erityisopetuksen vaiheista alkaen vuodesta 1910 ja päättyen vuo-teen 2003. Käytin teemahaastattelua, jonka teemarungon muodostin tutkimus-kysymysten ja kehittävän työntutkimuksen toimintajärjestelmän osatekijöiden pohjalta (Esimieshaastattelujen runko on liitteessä 1):
• vastaajan taustatiedot: koulutustausta ja työkokemus.
• oman oppilaitoksen vaiheet: perustaminen ja kehittyminen.
• Erityisopetus oman oppilaitoksen pedagogisessa kehittämisessä.
• Erityisopetuksen vaiheet omassa oppilaitoksessa: mitä vaiheita erotettavissa, mikä kehitystä on ohjannut, mikä on ollut säädöspohja ja miten erityisopetuksen tavoitteet ovat muuttuneet?
• Erityisopetuksen nykytilanne: tekijät ja toteuttamisen muodot.
• Erityisopetuksen haasteet lähitulevaisuudessa.
otin yhteyttä kaikkiin seitsemään esimieheen sähköpostitse ja esitin tutki-muslupani, pyynnön osallistua haastatteluun ja selvitin tutkimuksen tavoitteet.
Lähetin haastateltaville teemahaastattelurungon, johon heillä oli aikaa perehtyä ensimmäisellä haastateltavalla kaksi viikkoa ja muilla pidempi aika. Haastatte-lut toteutettiin sovittuina aikoina joko ammatillisessa opettajakorkeakoulussa (yksi haastattelu) tai ko. oppilaitoksessa (kuusi haastattelua). Haastattelu eteni jaetun teemarungon mukaisesti. äänitin haastattelut heidän suostumuksellaan ja aloitin analysoinnin limittäin viimeisten haastattelujen kanssa. Haastatte-lujen kesto vaihteli yhdestä tunnista kahteen tuntiin/henkilö. Kirjoitin kaikki haastattelut käyttäen Word-tekstinkäsittelyohjelmaa. Ei-verbaalin viestinnän jätin pois (tauot, ääntelyt yms.). Aineistoa kertyi 40 sivua. Tallensin kunkin haastattelun omaksi tiedostokseen.
5.4.2 Aineiston analyysi
Aloitin esimieshaastattelujen analyysin koodaamalla haastateltavat merkin-nällä E1–E7. Litteroin kunkin haastattelun merkitsemällä sivun laitaan ana-lyysiteemat, joiden muodostamista ohjasivat haastatteluteemat, mutta myös kehittävän työntutkimuksen välineet:
• oppilaitoksen organisatoriset muutokset
• Erityisopetuksen asema
• oppilaitoksen erityisopetuksen vaiheet
• Erityisopetuksen tekijät ja toteuttamisen muodot
• Erityisopetuksen haasteet.
Esimiesten haastatteluaineistoon ja kirjallisiin dokumentteihin perehty-mällä kokosin alustavan erityisopetuksen vaihekuvauksen siten, että poimin haastatteluista oppilaitoksittain faktatiedot, kuten vuosiluvut, oppilaitosten yhdistämiset, nimenvaihdokset ja erityisopetusta koskevat tiedot. Piirsin vai-heet, täydensin niitä ja täsmensin tietoja analyysin edetessä.
Faktatietojen jälkeen koodasin haastatteluaineiston analyysiteemojen mukaisesti tekemällä merkinnät sivun laitaan. Esimieshaastattelujen tehtävä oli taustoittaa erityisopettajien työn kuvausta. Käsittelin aineistoa siten, että yhdistin kustakin haastattelusta (tietojen lisäksi) laadullisia muutoksia, jotka sijoitin alustavaan vaihekuvaukseen ao. ajankohtaan. Erityisopetuksen vaihe-kuvauksen rakentaminen perustui osin lainsäädännön säätelemiin ja osin Jyväs-kylän ammattiopetuksen organisatorisiin käännekohtiin ja myös esimiesten käsityksiin koulutuksen laadullisista muutoskohdista. Esimerkki 2000-luvun erityisopetuksen kuvauksesta:
E3: Tulevaisuus?...Yksilöllisempää ohjaamista, että mielelläni ottaisin myös sen toisen pään mukaan. Voisiko erityisopiskelija olla se, joka menee nopeasti eteen-päin ja omia polkujaan? Tokihan se suurin ryhmä on sen, mikä menee muiden mukana. Mahdollisuus on sillä lailla, että kun koulutus joustaa myös ajallisesti, niin niitä pitäisi osata käyttää, eri vaihtoehtoja. Ja sitten näitä yksilöllisiä malleja ja opetusmalleja, kuinka sama opettaja voisi toteuttaa isossa ryhmässä? Erityisopis-kelijoissakin on sellaisia, jotka eivät tarvitse niin paljon tätä kontaktiopetusta, että annettais mennä eri tavalla.
E7: Muuten sen suuntauksen tulisi mennä siihen, oppimisen pitäisi yhä enemmän olla sitä tekemällä oppimista kaikilta osin…siihen integroidaan sitä tarvittavaa teoriaa sen verran, kun sitä tarvitaan…kyllähän se luovuus olisi semmoinen, että olisi kykyä, mutta että se kyky saataisiin elämään ja käyttöön ja niin kuin tuota roh-keasti kokeilemaan uudenlaisia juttuja. Itse asiassa, jos lukee vanhaa kirjallisuutta, niin kaikkeahan on jo tehty. Ei tarvitse oikeastaan mitään uutta keksiä, kun että ottaisi käyttöön vaan. Siis murtamaan raja-aitoja, joka päivä kyseenalaistamaan sitä toimintatapaa, miten me ollaan tehty ja miten tehdään tänään. Että olisko viisasta lähteä tekemään tulevaisuudessa toisella tapaa.
Erityisopetuksen vaiheet eivät ole yhtä pitkiä. Erityisopetuksen käynnisty-minen ja toiminnan vakiintukäynnisty-minen oli aluksi hidasta. Myöhemmin ammatillisen
koulutuksen nopeat muutokset nopeuttivat myös erityisopetuksen kehitystä.
vaihekuvauksen viimeisimmät vaiheet ovat ajallisesti lyhyimmät. En ole ku-vannut vaiheita yksityiskohtaisesti, vaan huomioiden tärkeimmät muutokset ja toimenpiteet, joilla oli merkitystä erityisopetuksen muutoksen kannalta.
Täydensin aineistoa keskusteluilla useiden ammatillisen erityisopetuksen his-toriaa tuntevien henkilöiden kanssa.
Palautin vaihekuvauksen kahteen kertaan haastateltujen rehtoreitten esi-miehelle, koska hänellä on yleiskuva koko ammattiopistosta. Korjasin lähinnä vuosilukuihin tai oppilaitosten hallinnollisiin yhdistämisiin liittyviä epätark-kuuksia. Täydensin haastatteluja useiden nykyisten ja jo eläkkeelle siirtyneiden ammatillisen koulutuksen työntekijöiden kanssa.