Aineistosta nousi esille kolme keskeistä kehittämisen teemaa: pedagogii-kan edelleen kehittäminen, yhteistyö työelämän ja pedagogii-kansainvälisten kump-panien kanssa sekä opettajien toimintatapojen kehittäminen.
Keskeinen pedagogiikkaan liittyvä toivomus on pysähtyä miettimään, mikä on pedagogisen toiminnan perustalla ja taustalla. Vastausten pe-rusteella opettajan toimiminen valmentajan roolissa nähdään taiteiluna teorian ja soveltamisen välillä. Myös verkkopedagogiikan kehittämiselle on vastausten mukaan tarvetta nimenomaan AMK-maisteripedagogiikan viitekehyksessä.
Vastausten mukaan kehittämistarvetta nähdään myös kansainvälisen yhteistyön lisäämisessä sekä moniammatillisuuden edistämisessä. Erityi-sesti kaivattiin AMK-maisteriopiskelijoiden yhteisiä opintojaksoja, joissa työstettävät caset tulevat opiskelijoiden työpaikoilta tai yrityksistä. Myös opettajien resurssisuunnittelussa, prosessien selkiyttämisessä ja tasavertai-suudessa nähdään vastusten mukaan olevan tarvetta kehittämiselle. Yli-opettajille toivotaan aineistossa yhteistä foorumia ja tiimeissä toimimista opiskelijaryhmiä valmennettaessa.
Pohdinta
Tämän artikkelin tarkoituksena oli tutkia, millaisia pedagogisia ratkaisu-ja opettaratkaisu-jat käyttävät opettaessaan ratkaisu-ja ohratkaisu-jatessaan ammattikorkeakoulun maisteriopiskelijoita. Kimmo Mäki (2012) esittää ammattikorkeakoulu-pedagogiikan toteutusvaihtoehdoksi siirtymistä opetuskeskeisestä kult-tuurista oppimiskäsityskeskeisempään kulttuuriin. Näin opettajan työtä jäsennettäisiin erilaisten työroolien kautta, jolloin voitaisiin palata pe-ruskysymykseen siitä, mitä oppimisella tavoitellaan ja miten työelämä ja oppimi nen on kytketty toisiinsa. Tämä ajatus voisi vielä entisestään
KoKEMuKSESTA TEoRIAAN – T YöELäMäKY TKöSAMK-MAISTERIpEdAgogIIKAN Y TIMESSä
108
korostua AMK-maisteripedagogiikassa ja koulutusryhmien monialaisuu-den hyödyntämisessä.
Näkökulma opettajasta työelämän asiantuntijana saa vastakaikua opis-kelijoilta, joilla on jatkuva kontakti työelämään ja sen kehittämistarpei-siin. Oppimisen tavoitteet kumpuavat työelämän tarpeista ja kehittämi-sestä, joten työelämä ja oppiminen ovat luontevasti kytköksissä toisiinsa.
Myös se, mitä oppimisella tavoitellaan, voidaan kartoittaa opiskelijoiden omien ja työelämän kehittämistarpeiden kautta. Pohdinnan, suorastaan pysähtymisen arvoinen kysymys onkin, mitä oppimisella AMK-maisteri-koulutuksessa tavoitellaan?
Kyselyn tulokset antavat viitteitä siitä, että ammatillinen kasvu erityis-osaajaksi tapahtuu hyödyntämällä vahvasti opiskelijan taustaa ja työelä-mäkytköstä. Yksittäisten työelämähavaintojen sijaan voitaisiin painottaa vielä enemmän ”käytännöstä teoriaan” ja ”reflektiiviseksi osaajaksi” näkö-kulmia. Tämä voisi myös edistää AMK-maisteripedagogiikan laaja-alais-tumista, jolloin se ei kehittäisi ja palvelisi ainoastaan yhtä työyhteisöä.
Voidaanko AMK-maisteripedagogiikan ytimestä löytää jotain, joka on sil-le ominaista ja silmiinpistävää? Osil-leellista on löytää mahdollisen työpaikan vaihdoksen jälkeenkin tunnistettavaa ja siirrettävää metaosaamista.
Niin opettajan, opiskelijan kuin työelämänkin tuottama kokemus on vastauksissa isossa roolissa, minkä vuoksi ehdotuksemme ydin on koke-muksellisen pedagogiikan systemaattinen hyödyntäminen AMK-maisteri-opetuksessa. Kokemuksellisuuden hyödyntäminen hälventää ristiriitaa opettajan taiteilussa valmentajuuden ja opettajuuden välillä; oppimis-prosessille tarvitaan johtaja, joka nostaa arkihavainnot teorian tasolle.
Opiskelijan työelämä- ja oppimiskokemuksista muodostuu teoreettinen kokonaisuus, jota hän voi hyödyntää kontekstista riippumatta. Työelämä ja -yhteisöt kehittyvät, kun kehittäminen mallintuu ja raamittuu, koke-muksen ja teorian yhdistelmänä.
Kokemuksellinen oppiminen tukee persoonallista ja sosiaalista kasvua ja lisää ihmisen omaa itsetuntemusta. Kokemuksellisen oppimisen isänä tunnettu David A. Kolb (1984) on kuvannut kokemuksellisen oppimi-sen kehää, jossa kokemukset ja opiskeltava aihe etenevät vaiheittain. Siinä lähdetään liikkeelle henkilökohtaisesta konkreettisesta kokemuksesta, sen julkisesta ja dialogisesta jakamisesta sekä kokemuksen reflektoinnista.
Kehään kuuluvat
omakohtainen kokemus
reflektiivinen havainnointi ja pohdinta
abstrakti käsitteellistäminen
kokeileva aktiivinen toiminta, käytäntöön soveltaminen.
Kolbin (1984) kokemuksellisen oppimisen mallissa oppiminen nähdään kehämäisinä sykleinä, oppimistapahtuma on jatkuvasti kehittyvä ja syve-nevä prosessi. Siinä lähdetään liikkeelle opiskelijoiden aiemmista koke-muksista, ja opetuksen lähtökohtana ovat oppijan tarpeet ja motivaatio.
Tavoitteita pohditaan yhdessä. Opettaja on oppimisen tukija, ja vastuu oppimisesta on oppijalla itsellään. Itseohjautuvuus toimii, kun opiskelu koetaan mielekkääksi.
Omakohtainen kokemus on kokemuksellisen oppimisen lähtökohta ja oleellinen osa, mutta pelkkä kokeminen ei sinänsä vielä takaa oppimis-ta. Tärkeää on ”tutkittavan” ilmiön havainnointi ja sen tietoinen pohti-minen sekä ilmiön ymmärtäpohti-minen ja käsitteellistäpohti-minen sopivan teorian tai kuvausmallin avulla. Myös aktiivisen toiminnan vaihe, jossa opiskelija käyttää kehittämiään teorioita päätöksentekoon ja ongelmanratkaisuun, on oleellinen osa kokemuksellista oppimista. (Kolb 1984, 30; Kupias 2001, 16.)
AMK-maisteriopinnoissa on oleellista tiedostaa opiskelijoilla jo olemas-sa oleva tieto ja oolemas-saaminen. Kyse on nimenomaan tiedon syventämises-tä ja käsitteellissyventämises-tämisessyventämises-tä. Tiedon jakaminen on myös syventämises-tärkeää – syventämises-tämä tuo muka naan verkostoitumisen, jota voidaan myös pitää AMK-maiste-riopintojen tärkeänä antina opiskelijoille. Opettajien pedagogiset ratkai-sut ja valin nat ovat keskeisessä asemassa, kun mietitään niin opiskelijan ammatil lista kasvua kuin työelämän kehittämistä. Tämän vuoksi pedago-giikkaan pysähtyminen ja opettajan oman toiminnan reflektoiminen on tarpeellista. Näin kokemusasiantuntijoista kasvaa erityisasiantuntijoita ja työelämän syvällisiä kehittäjiä, AMK-maistereita.
KoKEMuKSESTA TEoRIAAN – T YöELäMäKY TKöSAMK-MAISTERIpEdAgogIIKAN Y TIMESSä
110
Lähteet
Asetus ammattikorkeakouluista 1129/2014.
Asetus yliopistojen tutkinnoista annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta 1039/2013.
Hopia, H. & Pirkola, S. & Liimatainen, L. (2008). Pedagoginen innovaatio asiantunti-juuden kehittämisessä. Teoksessa H. Maijala & J. Levonen (toim.), Ylempi ammatti-korkeakoulututkinto – Osaamisen ennakointi ja tulevaisuuden haasteet (s. 99–110).
Hämeenlinna: Hämeen ammattikorkeakoulu.
Kivimäki, S., Kinnunen, M. & Löytty, O. (toim.) (2006). Tilanteen taju. Opettaminen yliopistossa. Tampere: Vastapaino.
Kolb, D. A. (1984). Experiental Learning. Experience as a Source of Learning and Develop-ment. Englewood Cliffs, New Jersey: Prentice-Hall.
Kotila, H. ja Mäki, K. (2012). Saatteeksi. Teoksessa H. Kotila ja K. Mäki (toim.), Ammatti korkeakoulupedagogiikkaa 2. Helsinki: Edita Prima Oy.
Kotila, H. ja Mäki, K. (2006). Ammattikorkeakoulun opettajuus. Teoksessa H. Kotila (toim.), Opettajana ammattikorkeakoulussa. Helsinki: Edita Prima Oy.
Kupias P. (2001). Oppia opetusmenetelmistä. Helsinki: Educa-instituutti Oy.
Levonen, J. (2007). Ylempi ammattikorkeakoulututkinto: työelämälähtöistä asiantuntemus-ta kehittämässä. HAMKin julkaisuja 1/2007.
Lindblom-Ylänne, S. & Nevgi, A. (toim.) (2009). Yliopisto-opettajan käsikirja. Helsinki:
WSOYpro Oy.
Mäki, K. (2012). Opetustyön ammattilaiset ja mosaiikin mestarit. Työkulttuurit ammatti-korkeakoulunopettajan toiminnan kontekstina. Jyväskylä Studies in Business and Economics, 109.
Ojala, K. & Ahola, S. (2008). Koulutuksen työelämäyhteydet, opinnäytetyö ja kehit-tämisen haasteet – ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon olemusta etsimässä.
Teoksessa H. Maijala & J. Levonen (toim.), Ylempi ammattikorkeakoulututkinto – Osaamisen ennakointi ja tulevaisuuden haasteet (s. 117–136). Hämeenlinna: Hämeen ammattikorkeakoulu.
Poikela, E. & Poikela, S. (toim.) (2008). Laatua opiskeluun. Oppiminen ja opetus yliopistos-sa. Rovaniemi: Lapin yliopistokustannus.
Poikela, E. & Öystilä, S. (toim.) (2003). Yliopistopedagogiikkaa kehittämässä – kokeiluja ja kokemuksia. Tampere University Press: Cityoffset Oy.
Savonmäki, P. (2007). Opettajien kollegiaalinen yhteistyö ammattikorkeakoulussa.
Jyväs kylä: Jyväskylän yliopistopaino.
Sinkkonen, M. & Tapani, A. (2015). Opettaa vai osallistaa? – miten muuttuva maailma haastaa YAMK-opettajuuden. Luettu 16.12.2015, www.tamkjournal.tamk.fi.
Sinkkonen, M. & Tapani, A. (2016). Tekemällä teoriaakin oppii parhaiten – YAMK-opis-kelijoiden näkemyksiä oppimisesta. Luettu 18.3.2016, www.tamkjournal.tamk.fi.
Suomi osaamisen kasvu-uralle. Ehdotus tutkintotavoitteista 2020-luvulle. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2015:14.
Töytäri, A. (toim.) (2012). Kehittyvä YAMK – Työelämää uudistavaa osaamista. Hämeen-linna: Hämeen ammattikorkeakoulu.
Vanhanen-Nuutinen, L., Laitinen-Väänänen, S. ja Väänänen, I. (2012) Työelämä haastaa ammattikorkeakoulupedagogiikan. Teoksessa H. Kotila ja K. Mäki (toim.) Ammatti-korkeakoulupedagogiikkaa 2. Helsinki: Edita Prima Oy.