Tehtäessä tuotanto-omaisuuden hankintaan liittyviä päätöksiä, elinjaksotuottoja ja -kustannuksia pidetään usein pätevänä kriteerinä investointivaihtoehtojen vertailussa. Käytännössä elinjaksokus-tannuksia käytetään investointipäätöksissä huomattavasti julkisuudessa lausuttua vähemmän.
EFNMS:n julkaisemassa kyselyssä vuonna 2012 noin 45 % vastaajista ilmoitti käyttävänsä elinjak-sokustannuksia tai -tuottoja investointipäätösten kriteerinä (Kuva 2.17). Huolimatta siitä, että vas-taajien joukossa oli runsaasti infrastruktuuri-investoinneista vastuussa olevia organisaatioita, luku tuntuu suurelta. Konferensseissa ja koulutustilaisuuksissa tehtyjen käsiäänestysten perusteella, elin-jaksokustannuksien ja -tuottojen käyttö investointikriteerinä on etenkin teollisuudessa huomatta-vasti matalampi.
Kuva 2.17. Eri investointikriteerien käyttö investointipäätöksissä (EFNMS, 2012; Komonen, 2012) Jos investointien taloudellinen käyttöaika on pitkä, elinjaksokustannuksien puuttuminen päätök-senteossa saattaa aiheuttaa tulevaisuudessa kustannuskilpailukyvyn kumulatiivisen heikkenemisen.
Koska korvausinvestoinneissa tai kehitysinvestoinneissa lyhyt takaisinmaksuaika on yleinen vaade, esimerkiksi sisäisen korkokannan (IRR) käyttäminen kriteerinä saattaa johtaa tulokseen, jossa muutaman vuoden (esimerkiksi 5 vuotta) käytön jälkeisillä tapahtumilla ei ole vaikutusta kohteen investoinnin kannattavuuslaskentaan ja näin ollen elinjaksokustannuksiltaan 10 vuoden aikajän-teellä kannattavampi vaihtoehto ei tule valituksi. Tällöin on todennäköistä, että paine kunnossapi-toa vastaan kasvaa, mutta samanaikaisesti, kun vaaditaan parempaa tulosta, todennäköisesti vaa-ditaan myös alhaisempia kunnossapitokustannuksia. Nämä kaksi vaadetta huonossa tapauksessa työskentelevät toisiaan vastaan ja heikentävät lopputulosta edelleen (Komonen, 2019).
Se, onko elinjaksokustannus tai -tuottolaskenta paras menetelmä valita eri investointivaihtoehtojen välillä, riippuu teknologia- ja liiketoimintaympäristön luonteesta, jossa organisaatio toimii sekä or-ganisaation käyttämän teknologian joustavuudesta. Nämä tekijät antavat viitteitä yleisellä tasolla fyysisen omaisuuden odotettavissa olevan taloudellisen eliniän pituudesta arvioimalla epävarmuu-den, jonka organisaatio kohtaa. Jos organisaation teknologia- ja liiketoimintaympäristö on dynaa-minen, nopeasti muuttuva, se sisältää yleisesti ottaen paljon epävarmuutta. Jos tähän tilanteeseen yhdistyy organisaation heikko kilpailukyky, voidaan liiketoimintaympäristön epävarmuuden to-deta olevan suuri. Suuri epävarmuus pitkästä taloudellisesta eliniästä ei motivoi käyttämään elin-jaksotuottoja tai -kustannuksia päätöksenteon kriteerinä. Toisaalta stabiili ympäristö ja laitteiston pitkä tekninen elinikä yhdistyneenä vahvaan kilpailukykyyn kannustaa käyttämään elinjaksokus-tannus- tai -tuottolaskentaa investointipäätöksissä (Kuva 2.18) (Komonen, 2019).
Elinjaksojohtamisessa on luonnollisesti tärkeää, että vaatimukset tuotanto-omaisuudelle on alun perin määritelty vastaamaan mahdollisimman hyvin toiminta- ja teknologiaympäristön vaateita.
Toisaalta on selvää, että etenkin investoinnissa, jossa päätöksen ja käyttöönoton välinen aika on pitkä, tilanne, jonka perusteella investoinnin määrittely on tehty, on luultavasti jo hieman muuttu-nut käyttöönoton hetkellä. Käyttöönoton jälkeen teknologinen ja liiketoimintaympäristö muuttuu edelleen ja näin ollen organisaation on spesifioidun ajanjakson jälkeen arvioitava uudestaan tuo-tanto-omaisuudelle asetetut vaatimukset. Tämän tilanteen erikoistapaus on se, että organisaatio katsoo järkeväksi laitteiston eliniän jatkamisen, muuttuneen toimintaympäristön takia (Komonen, 2019).
Kuva 2.18. Elinjaksojohtamisen kiinnostavuus tuotanto-omaisuuden hallinnassa (Komonen, 2019)
Toisaalta ulkoinen muutos ei ole ainoa tarvittavan revision lähde, sillä on mahdollista, että laitteisto ei ole täyttänyt sille asetettuja alkuperäisiä vaatimuksia. Tällöin vaatimukset eivät muutu, mutta laitteistoa on kehitettävä alkuperäisten vaatimusten täyttämiseksi. Kolmannessa tilanteessa revisio-tarve on jo etukäteen määritelty, koska tuotanto-omaisuus koostuu useista osaprosesseista, jotka kuluvat tai ikääntyvät eri tahtia. Tällöin elinjakson hallinta sisältää ajoitetun korvausinvestointi- tai korjaussuunnitelman koskien laitteiston koko suunniteltua elinjaksoa. Elinjakson hallinta sisäl-tää näin ollen ainakin seuraavat viisi tapausta, viisi toimenpiteitä laukaisevaa tekijää:
1. normaali kunnossapito
2. investoinnin yhteydessä, laitteiston käyttöönoton yhteydessä tai käytön aikana laaditaan korvausinvestointi- tai korjaussuunnitelma, jonka avulla voidaan varmistaa, että koko laitteisto täyttää asetut vaatimukset sen suunnitellun hyödyllisen eliniän ajan, ja tällöin alkuperäiset vaatimukset eivät muutu.
3. johtuen teknologia- ja liiketoimintaympäristön muutoksista organisaation menestystekijät ja sitä kautta vaatimukset fyysiselle omaisuudelle muuttuvat ja tämän vuoksi organisaa-tion on määriteltävä vaatimukset uudelleen ja toteutettava niiden vaatimat parantavan kunnossapidon toimenpiteet, modifikaatiot ja modernisoinnit (tämä voidaan joutua suo-rittamaan useita kertoja laitteiston hyödyllisen eliniän aikana).
4. tarvittavat parantavan kunnossapidon toimenpiteet ja modifikaatiot voidaan joutua suo-rittamaan, vaikka fyysiselle omaisuudelle asetetut vaatimukset eivät olisikaan muuttuneet ja tällöin alkuperäisiä vaatimuksia ei ole tarvetta modifioida, mutta esimerkiksi vaadittua käyttövarmuustasoa, vaadittua toimitusvarmuutta, vaadittua laatutasoa tai vaadittua kus-tannustasoa ei ole saavutettu (on myös mahdollista, että laitteiston ikääntyminen ja kulu-minen on ollut arvioitu nopeampaa ja näin ollen alkuperäistä vaatimustasoa ei ole voitu saavuttaa).
5. laitteiston eliniän jatkaminen.
Elinjaksojohtamisen hyödyntäminen vaatii sitä, että organisaatio säännöllisesti analysoi liiketoi-minta- ja teknologiaympäristöään ja päivittää fyysiselle omaisuudelle asetettavat vaatimukset. Vaa-timukset on edelleen kohdistettava fyysisen omaisuuden (tuotannon) eri osille. On siis tunnistettava, miten eri tuotantoprosessin osat vaikuttavat asetettujen eri vaatimusten saavuttamiseen. ”Säännöl-linen päivittäminen” riippuu teknologia- ja liiketoimintaympäristöstä ja on siksi useimmiten orga-nisaatiokohtainen asia. Tärkeää on myös vaatimusten priorisointi eli painoarvojen määrittely kul-lekin vaatimukselle sekä painoarvojen päivittäminen vaatimusten päivittämisen yhteydessä. Vaati-musten allokointi eri tuotantoprosessin osille ja vaatiVaati-musten ja allokoinnin päivittäminen luo poh-jan edellä esitellyille elinjaksojohtamisen viidelle eri tilanteelle.
Matala
Tuotanto-omaisuuden hallinnan päätökset liittyvät usein elinjaksojohtamiseen ja ajoitukseen. Mil-loin on tarpeellista tehdä merkittäviä korjauksia, milMil-loin tehdä parantavaa kunnossapitoa, milMil-loin tehdä modifikaatioita tuotantoprosessiin, milloin tehdä korvausinvestointeja tai milloin moderni-sointeja. Organisaation eri toiminnoilla (tekninen suunnittelu, tuotanto, kunnossapito, osto, talous ja johto) saattaa olla hyvinkin erilainen näkemys siitä, mitä pitäisi tehdä ja milloin pitäisi tehdä.
Kaikilla funktioilla pitäisi kuitenkin olla sama viitekehys, jonka perusteella päätökset arvioidaan.
Tämä viitekehys sisältää listan päätöksiin vaikuttavista tekijöistä ja niiden tilasta päätöksenteko-hetkellä. Tällaisia tekijöitä ovat esimerkiksi tärkeistä määritellyistä kohteista (Komonen, 2019)
• vaatimukset laitteistolle
• laitteiden kriittisyys
• vaikutus vaatimusten saavuttamiseen
• teknillinen suoritustaso ja potentiaali
• kumulatiiviset todelliset elinjaksokustannukset suhteessa ennusteeseen
• jäljellä oleva hyödyllinen elinikä
• kohteen suhteellinen taloudellinen merkitys (kohteen JHA suhteessa koko laitteiston JHA:n)
• kohteen yrityskohtaisuus
• minimiseisokkiaika, joka aiheuttaa tuotannon menetyksiä
• tuotannon seisokkikustannukset / aikayksikkö kohden (esim. tuntia kohden)
• käyttövarmuushistoria ja nykyinen taso
• vaihtoehtoiset käytettävissä toimenpiteet ja niiden kustannukset
• riskianalyysi
Erinomaisen tavoiteasetantaa ja päätöksentekoa tukevan viitekehyksen tarjoaa myös standardi PSK 7903 (2011) (Käytettävyyden todentaminen prosessiteollisuudessa). Standardi perustuu tuotanto-omaisuuden hallinnan haasteisiin määrittelemällä niiden juurisyyt huomattavasti laiteteknistä nä-kökulmaa laajemmin ja kohdistamalle ne eri funktioille, jolloin perinteisestä juupas-eipäs tilanteesta päästään eroon ja haaste pyritään ratkaisemaan siellä, missä siihen on parhaat mahdollisuudet.
Juurisyyt ovat standardissa luokiteltu seuraavasti:
• kunnossapidosta johtuvat
• tuotantoprosessin muutoksista johtuvat
• alkuperäisistä investoinneista johtuvat
• käytöstä johtuvat
• ulkoisesta tekijästä johtuvat
Elinjaksoseuranta
Liian vähäiselle huomiolle on tuotanto-omaisuuden elinjakson hallinnassa jäänyt se, mitä omaisuu-delle tapahtuu hankinnan jälkeen. Tämä pitää sisällään investointien jälkilaskelmat eli esimerkiksi elinjaksotuottojen ja -kustannusten seuranta, vaatimustenmukaisuuden toteutuminen, vaatimusten muuttuminen liiketoimintaympäristön ja teknologian muuttumisen myötä sekä mahdollisen kehi-tyspotentiaalin hyödyntäminen. Standardissa FprEN17485 on esitetty useita tapoja seurannan teuttamiselle. Taulukossa 2.4 on esitetty pelkistetyssä muodossa eräs tapa elinjaksoseurannan to-teuttamiseksi. Taulukossa ehdotetaan, että organisaation olisi arvioivata omaisuuskokonaisuuksit-tain niiden elinjaksostatus kuuden kriteerin avulla ja laadittavat toimenpidesuunnitelmaniiden pe-rusteella. Arvioitavat kriteerit ovat
1. kriittisyys, mikä tässä tarkoittaa omaisuuskokonaisuuden vaikutusta tuotanto-omaisuu-delle asetettujen vaatimusten toteutumiseksi, toisaalta omaisuuskokonaisuudesta aiheutu-neen tuotannon menetyksen yksikkökustannusta sekä kokonaisuuden osuutta koko lai-toksen hankintahinnasta
2. taloudellinen suorituskyky sisältää toteutuneet elinjaksokustannukset, kokonaiseheyskus-tannusten kehityksen sekä kunnossapidon kustannukset vielä erikseen
3. tekninen suorituskyky sisältää arvion rakenteellisesta eheydestä, käyttövarmuudesta, jäl-jellä olevasta eliniästä sekä suorituskyvyn nykytilasta ja kehityksestä
4. yhteiskunnallisten vaatimusten mukaisuus sisältää mm. direktiivit
5. vanhentuneisuus sisältää mm. päivitysten, teknisen tuen ja varaosien saatavuuden
6. henkilöstön pätevyys sisältää pätevyyden käyttää ja kunnossapitää laitteistoa vaatimusten mukaisesti ja siihen liittyvän kehityksen
Taulukko 2.4. Elinjaksoseurannan sisältö
Elinjaksoseuranta
3 Tekninen suorituskyky 4 Yhteiskunnallisten
vaatimusten mukaisuus 5 Vanhentuneisuus
(obsolescence) 6 Henkilöstön pätevyys 7 Kehityssuunnitelma 8 Toimenpiteet
Keskeiset opit
• Alhainen tuotantojärjestelmän joustavuus yhdistettynä suureen epävarmuuteen kasvattaa organisaation kohtamaa riskiä ja päinvastoin, joustavuuden avulla voidaan kompensoida suuren epävarmuuden vaikutuksia.
• Käytössä oleva teknologia vaikuttaa joustavuuteen. Mitä integroidumpi tuotantojärjes-telmä on, mitä suurempi menetetyn tuotannon yksikkökustannus, mitä suurempi pienin tehokas mittakaava on ja mitä asset-spesifisempi tuotanto-omaisuus on, sitä joustamatto-mampi tuotanto-omaisuus on.
• Linkki liiketoiminnan ja omaisuuden hallinnan välille luodaan määrittelemällä kriittiset menetystekijät liiketoimintasegmenteittäin ja tunnistamalla tuotanto-omaisuudelle asetet-tavat vaatimukset kriittisten menestystekijöiden perusteella omaisuuskokonaisuuksille (tuotannon osaprosesseille).
• Kriittiset menestystekijät määräytyvät markkinoiden ominaisuuksien, yhteiskunnan vaati-musten, käytössä olevan teknologian ja organisaation ominaisuuksien perusteella.
• Kohdassa 4 mainitut vaikuttavat tekijät vaikuttavat siihen onko esimerkiksi elinjaksojoh-taminen kiinnostava optio.
• Hankinnan jälkeen tuotanto-omaisuuden käyttövaiheen aktiviteetteja (triggereitä) ovat a) normaali kunnossapito, b) hankintavaiheessa tehtyjen ja käytön aikana päivitettyjen kor-vausinvestointi- ja korjaussuunnitelmien vaatimat toimenpiteet, c) toimenpiteet, joilla py-ritään saavuttamaan alkuperäiset vaatimukset, joita ei ole vielä saavutettu tai käyttämään hyväksi havaittu potentiaali alkuperäisiä vaatimuksia parempaan toimintaan, d) toimen-piteet, joilla pyritään vastaaman organisaation toimintaympäristössä tapahtuneisiin muu-toksiin ja uusiin vaatimuksiin sekä e) laitteiston eliniän jatkaminen, kun se teknistaloudel-lisesti paras ratkaisu.
• Elinjaksoseurannan tarpeellisuus ja sisältö.