Aineiston erittely osoittaa, että Turun vankilan teatteripro-jektissa valta oli osa kaikkia sen sisältämiä suhteita, vankien, taiteilijoiden ja henkilökunnan välisiä. Valta otti eri suhteissa ja tilanteissa erilaisia muotoja. Eri ryhmien ja yksilöiden väli-set suhteet monimuotoistuivat ja muuttuivat kaksissuuntai-semmiksi projektin edetessä. Moni projektissa mukana ollut kertoi luottamuksensa muihin toimijoihin kasvaneen projek-tin aikana. Olen purkanut projektia erityisesti taiteellisen toi-minnan sisältämien valintojen, työnjakojen ja vaiheiden kautta.
Tämä on ollut mielekäs painopiste taiteellisen toimintatutki-muksen kannalta.
Jos katson Turun projektia yhteisötaiteena ja mietin eri ryh-mien positioita sen tekemisessä, näen hyödylliseksi Prentkin ja Prestonin tavan jakaa yhteisötaideprojekteja kolmeen tasoon sen mukaan, millainen asema itse yhteisön jäsenillä on taiteen tekemisessä. Ensimmäisellä tasolla on taiteilijat tekevät taidetta yhteisön jäsenille. Toisella tasolla taidetta tehdään yhdessä yhteisön jäsenten kanssa. Kolmannella tasolla yhteisö itse on aktiivisen taiteen tekijän asemassa. (Prentki & Preston 2009.)22 Menardin mukaan Suomen vankiloissa vain Taittuu ry toteuttaa projekteja, joissa vangit ovat aktiivisina tekijöinä (Menard 2018, 22). Annukka Valon työ vuodesta 2014 alkaen useissa Suomen
22. Alkuperäiset ilmaisut: ”for community”, ”with com-munity” ja ”by comcom-munity”
(Prentki & Preston 2009).
vankiloissa on kuitenkin tässä suhteessa samankaltaista. Sekä Taittuu ry:n projekteissa että Valon projektissa yhteisöllä itsel-lään on vahva osuus ja omistajuus teokseen. Toisaalta molem-missa on mukana ohjaaja ja mahdollisesti muita ammattilaisia, joten molempia voitaisiin hyvin kuvata myös yhdessä yhteisön kanssa tehtäväksi taiteeksi. Vastaavalla työtavalla toimii myös Porttiteatteri ry.
Valtasuhteiden pohdinta tuo mukanaan eettisen tarkastelun.
Vankilateatterin suhteisuus ei ole vain teoreettinen tapa kuvata rakenteita tai toimintaa. Se on myös eettisesti vastuullinen asenne. Keskityn oman viiteryhmäni vastuuseen. Kun menen tekemään teatteria vankilassa, asetun omanlaiseeni valta-ase-maan ja otan kantaakseni vastuuta osallistujista. Tämä vaatii katseen kääntämistä itsestäni ulospäin: siihen mitä kokemuksia ja tulkintoja minulla on omasta suhteestani vankeihin ja hen-kilökuntaan sekä siihen mitä havaintoja teen vankien ja henki-lökunnan suhteista.
Minulla tutkijana on vielä erityinen valtasuhde siinä mie-lessä, että valikoin aineistosta mielestäni kiinnostavimmat osat ja analysoin niitä itse valitsemani rajauksen ja tulkintakehikon läpi. Omaan valtaan liittyvät valinnat ja asennoituminen toisten valtaan heijastavat ajattelun ja toiminnan eettistä tasoa. Miten suhtaudun ajatukseen siitä, että minulla on valtaa? Kuinka käy-tän valtaa, jota minulla on? Kuinka suhtaudun siihen, kun huo-maan minuun käytettävän valtaa?
Eettiset valinnat tapahtuvat limittäin ja eri alueilla. Valintoja tehdään yhtäältä etukäteen, hyvin mietitysti erilaisten sääntö-jen ja suositusten mukaan. Toisaalta niitä tehdään spontaanisti hetkissä sen mukaan, millaisia tilanteita sosiaalinen kanssa-käyminen ja yhteiset teatterintekemisen kokemukset synnyt-tävät. Etiikka näkyy käytännöllisissä valinnoissa ja toisaalta käytännön olosuhteet vankilassa ohjaavat sitä, kuinka eettisiä ratkaisuja voi kehittää ja toteuttaa. Tässä artikkelissa eettisistä alueista tulevat esiin erityisesti vuorovaikutuksen ja ryhmä-dynamiikan laadut, harjoitusvaiheen aikana tehdyt taiteelliset ratkaisut ja teoksen omistajuudet. Toisessa yhteydessä tulen keskittymään enemmän vankilainstituution osuuteen: ryhmän
koostamiseen ja osapuolten motiiveihin, yleisöjen valintaan ja instituution murroksessa olevaan eetokseen.23
Vankilateatteriprojektia ei ole mielekästä kehystää yksittäi-sen taiteilijan kokemukseksi tai haasteeksi. Ei ole ensisijaisesti kysymys taiteilijasta, jolle vankila tapahtuu, vaan vankilasta, jolle taiteilija ja taide tapahtuvat. Ei ensisijaisesti taiteilijasta, joka lähtee kohtaamaan vankeja, vaan vangeista, joiden luo tulee taiteilija isojen ja vaativien ehdotusten kanssa. Ei ensi-sijaisesti instituutiossa ehdotuksineen ja mielipiteineen luovi-vasta taiteilijasta vaan instituutiosta, jonka resursseja ja totut-tuja käytäntöjä koettelee yhtäkkiä uudenlainen, outo toiminta.
Minä olen olemassa vankilakontekstissa vain sen kautta, mil-lainen suhde minun ja muiden välille rakentuu, ja sen kautta, mitä muiden välille rakentuu suhteessa minuun.
Tämä artikkeli on kirjoitettu osana Suomen Akatemian Strategi-sen tutkimukStrategi-sen neuvoston Tasa-arvoinen yhteiskunta -ohjelmasta rahoitettua ArtsEqual-hanketta (hankenumero 314223/2017).
LÄHTEET
ArtsEqual. 2021. "Tietoa hankkeesta." Haettu 22.8.2021. https://www.
artsequal.fi/fi/tietoa-hankkeesta
Balfour, Michael, toim. 2004. Theatre in Prison: Theory and Practice.
Bristol & Portland: Intellect Ltd.
Crossley, Nick. 2011. Towards Relational Sociology. Oxon & New York:
Routledge.
Donati, Pierpaolo. 2010. Relational Sociology: A New Paradigm for the Social Sciences. Lontoo: Routledge.
Foucault, Michel. 1980. Tarkkailla ja rangaista. Suom. Eevi Nivanka.
Helsinki: Otava.
Goffman, Erving. 1959. The presentation of the self in everyday life. New York: Anchor Books.
Hartoneva, Anne. 2002. Normaalisuusperiaate Suomen vankiloissa.
Rikosseuraamuslaitoksen julkaisuja 3/2002. Helsinki:
Rikosseuraamuslaitos.
Koskelo, Jyrki. 2016. ”Vankila on teatteri”. Teoksessa Vapauden kauhu—
Kirjoituksia vankilasta vapautuvien teatterista, toim. Jussi Lehtonen, 20–37. Helsinki: ntamo/Kansallisteatteri.
Koskenniemi, Pieta. 2007. Devising ja muita merkillisyyksiä. Vantaa:
23. Muita ilmeisiä eettisiä alueita, joita vankilateat-terin yhteydessä voisi eritellä, ovat ainakin kuntoutuksellisen näkö-kulman suhde toimintaan, projektin julkinen pre-sentointi, rahoittaminen, osallistujien elämää pro-jektin jälkeen, julkisen projektin suhde rikosten uhreihin ja yhteisöllisen taiteen asema taide-alan koulutuksessa.
Sivistysliitto kansalaisfoorumi Skaf ry.
Lacy, Suzanne. 2007. Mapping the terrain. New genre public art. Winnipeg:
Bay Press.
Lehtonen, Jussi. 2015. Elämäntunto—Näyttelijä kohtaa hoitolaitosyleisön.
Acta Scenica 42. Väitöskirja. Helsinki: Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu.
Luukkala, Jouni. 2007. Vankilapsykologin käsikirja. Vantaa:
Rikosseuraamusalan koulutuskeskus
McAvinchey, Caoimhe. 2011. Theatre and Prison. Hampshire: Palgrave Macmillan.
Menard, Laura. 2018. Vankilateatterin vaikutukset ja vaikuttavuus.
Taittuu ry:n esteettis-eettinen työtapa vankien kuntoutuksessa. Vantaa:
Rikosseuraamusalan koulutuskeskus.
Oddey, Alison. 1994. Devising theatre—A practical and theoretical handbook. Lontoo: Routledge
Pirttilä-Backman, Anna-Maija, Menard, Laura, Silfver-Kuhalampi, Mia
& Myyry, Liisa. 2015. ”Vankilateatteri—Muutoksen mahdollistaja.”
Psykologia 50 (6): 406–417.
Porttiteatteri. 2021. ”Tietoa Porttiteatterista.” Info-sivu. Haettu 13.7.2021. https://porttiteatteri.fi/info/
Prandini, Riccardo. 2015. “Relational sociology: a well-defined
sociological paradigm or a challenging ’relational turn’ in sociology?”.
International Revue of Sociology 25(1), 1–14.
Prendercast, Monica. 2013. “Running around with inmates, maps and swords: a reflective poetic-narrative autoethnography of a prison theatre production.” Research in Drama Education: The Journal of Applied Theatre and Performance 18(3), 313–323.
Prentki, Tim & Preston, Sheila, toim. 2009. The Applied Theatre Reader.
Lontoo: Routledge
Rikosseuraamuslaitos. 2020. ”Arvot ja strategia.” Julkaistu 3.9.2020.
Haettu 13.7.2021. https://www.rikosseuraamus.fi/fi/index/
rikosseuraamuslaitos/arvot.html
Rückenstein, Minna & Teppo, Annika. 2005. Vankien väliset valtasuhteet ja väkivallan pelko suljetussa vankilassa. Vantaa: Rikosseuraamusalan koulutuskeskus.
Shailor, Jonathan, toim. 2011. Performing New Lives–Prison theatre.
Lontoo & Philadelphia: Jessica Kingsley Publishers.
Singer, Milton B. 1972. When a Great Tradition Modernizes: An Anthropological Approach to Modern Civilization. New York, Washington & Lontoo: Praeger Publishers.
Taittuu. 2021. ”Vankilateatteritoiminta.” Haettu 13.7.2021. http://www.
taittuu.fi/?page_id=13
Thompson, James, toim. 1998. Prison Theatre—Practices and Perspectives.
Lontoo & Philadelphia: Jessica Kingsley Publishers.
Vankeuslaki 767/2005. Haettu 26.8.2019. https://www.finlex.fi/fi/laki/
ajantasa/2005/20050767