Säveltäjän siirtyminen yhteisötaiteen alueelle tarkoittaa konk-reettisesti astumista vieraalle maaperälle, jota olen kutsunut esteettisen ja eettisen rajapinnaksi. Sosiaalisten ja neuvottele-vien käytäntöjen sijaan nykymusiikissa toimitaan esteettisen laadun ohjaamana. Vaikka tähän laatukriteeriin viitataan usein, on se kuitenkin vaikeasti määriteltävä asia. Esteettisellä laa-dulla tarkoitetaan jotain traditiotietoista ja ammattimaista, joka selkeimmin tulee näkyviin konserttimusiikille vakiinnutetuissa institutionaalisissa puitteissa.11 Eettisellä tarkoitan tässä yhtey-dessä ensisijaisesti taiteilijan toisia ihmisiä kohtaan harjoitta-maa kunnioittavaa vuorovaikutuksen tapaa. Työskennellessään yksin säveltäjän ei yleensä tarvitse pohtia eettisiä kysymyksiä, sillä musiikki etenee monelta osin abstraktein lainalaisuuksin.
Säveltäjä toimii auktoriteettina suhteessa omaan musiikkiinsa.
Säveltämisen avaaminen toiselle muuttaa tilannetta huomatta-vasti ja tuo mahdollisuuden eriävään mielipiteeseen.
11. Syksyllä 2019 käytiin julkista keskustelua siitä, mitä taidemusiikissa tarkoitetaan esteettisellä laadulla, ja voiko se ylittää muut esimerkiksi suku-puolten tasa-arvoon ja laa-jemmin yhdenvertaisuu-teen liittyvät tavoitteet (Torvinen 2019; Sirén 2019).
Intuitiivisesti voisi ajatella, että musiikki on mitä sopivin yhteisötaiteen harjoittamisen muoto, sillä sen tekemisessä yhdistyvät monet yhteisölliset toimintatavat: musiikkia soi-tetaan, lauletaan, kuunnellaan ja tanssitaan yhdessä. Tämä ajatus sopiikin moniin musiikinlajeihin, kuten populaari- tai kansanmusiikkiin, mutta taidemusiikissa säveltäjän työs-kentely pohjaa pikemmin musiikkitradition sisällä tapahtu-viin esteettisiin valintoihin kuin yhteisölliseen tapaan tehdä musiikkia. Vastaava musiikinlajien välinen ero on havaittavissa myös musiikintutkimuksen puolella. Musiikkitieteessä länsi-maisen taidemusiikin tutkimuksessa on perinteisesti keski-tytty musiikin sisäisten lainalaisuuksien analysoimiseen nuo-tinnetun materiaalin avulla sosiaalisen ympäristön jäädessä sivummalle. Musiikintutkimuksessa on kuitenkin viime aikoina alettu kiinnittää yhä enemmän huomiota toiminnan kulttuu-risidonnaisuuteen, mikä onkin lähentänyt tutkimusalaa kohti etnomusikologista tutkimusta, joka pyrkii tutkimaan musiik-kia kulttuurina ja sosiaalisena toimintana (Mantere & Moisala 2013, 202–204).
Etnomusikologian ja populaarimusiikintutkimuksen yksi tutkimushaara on sosiologian tutkimustraditioon pohjautuva identiteettitutkimus, jonka tavoitteena on ymmärtää, kuinka ihmiset kiinnittyvät omaan sosiaaliseen ympäristöönsä musii-kin kuuntelun ja tekemisen avulla (Suutari 2013, 271–272).
Olen erityisesti kiinnostunut säveltämisen suhteesta identi-teetin muodostumiseen: miten esteettiset ja sosiaaliset arvot kietoutuvat toisiinsa musiikkia luotaessa. Eri musiikinlajeissa tai alakulttuureissa musiikin säveltämiseen ja tuottamiseen liittyvät eroavaisuudet ovat merkittävä tekijä yhteisön identi-teetin syntymisessä. Sosiaalisen muotoutumisen lisäksi yhtei-söt rakentuvat näin ollen myös esteettisesti, mikä tarkoittaa kollektiivista reflektointia, jatkuvaa dynaamista prosessia siitä, millainen musiikki voi edustaa ”meitä”, meidän yhteisöämme.
(Frith 1996, 110–111.) Musiikki on yksi tapa, jolla erilaiset sosiaa-liset ryhmät voivat saada äänensä kuuluville. Kun sävellämme ja soitamme musiikkia yhdessä, teemme jatkuvasti esteettisiä valintoja. Etsimme ja kuuntelemme sitä, mikä kuulostaa hyvältä.
Esteettisten valintojen tekeminen on säveltäjien tapa osallistua yhteiseen toimintaan ja yhteisen identiteetin luomiseen.
Vaikka musiikintutkimuksessa usein erotellaan länsimai-nen taidemusiikki omaksi tutkimusalakseen, on kuitenkin mahdollista ajatella nykymusiikkia yhtenä fragmentoituneena alakulttuurin lajina, jossa ihmisiä yhdistää toisiinsa yhteinen kulttuurinen lähtökohta, kuten etninen tausta, asuinpaikka, yhteiskuntaluokka, ihonväri tai seksuaalinen identiteetti. Tästä näkökulmasta katsottuna nykymusiikki toimii kahtalaisesti. Toi-saalta taidemusiikkia sävelletään varsin akateemisissa yhteyk- sissä ja musiikkialan laajasti tuetuissa instituutioissa, mistä syystä musiikki ei vastaavalla tavalla tavoita yhteiskunnan eri sosiaalisia luokkia kuin monet muut musiikinlajit. Käytännössä nykymusiikki on kuitenkin tällä hetkellä niin marginalisoitunut musiikin tekemisen ja kuuntelemisen alue klassisen musiikin sisällä, että suurin osa säveltäjistä toimii pikemminkin vapaalla kentällä ”kokeellisen” tai ”avantgardistisen” nykymusiikin alu-eella, jota voidaan pitää omana alakulttuurinaan. Vaikka nyky-musiikki pyrkii ottamaan etäisyyttä institutionaaliseen akatee-miseen toimintaan, se ei pääse erkaantumaan tarpeeksi kauas voidakseen tarjota erilaisille taidemusiikin ulkopuolisille yhtei-söille alustaa, jolle luontaisesti syntyisi yhteisöllistä emansipa-torista toimintaa. Nykymusiikki koetaan etäiseksi ja vieraaksi.
Säveltäjien osallistuminen yhteisöllisiin projekteihin vaatii näin ollen kriittistä pohdintaa dialogisen taiteen tekemisen pää-määristä. Säveltäminen koostuu monenlaisista valinnoista, jotka voivat olla luonteeltaan käytännöllisiä (kokoonpano, ääniala), esteettisiä (säveltasomaailma, hälyisyys) tai kantaaottavia (teksti, konteksti). Periaatteessa nämä kaikki valinnat voidaan avata neuvottelulle. Voidaan esimerkiksi ajatella konkreettista esimerkkiä, jossa säveltäjä työskentelee yhteistyössä sellaisen henkilön kanssa, jolla ei ole musiikkialan ammatillista koulutusta.
Jotta työskentely olisi dialogista, työparin on löydettävä yhtei-nen kieli, jolla he voivat keskustella musiikillisista yksityiskoh-dista sävellystyön edetessä. Säveltäjän kysyessä toiselta, miltä jokin asia kuulostaa, on vuorovaikutuksen etiikan mukaista, että hän kuuntelee yhteistyökumppaninsa vastauksen ja antaa sen
62 Säveltäminen ja yhteisötaide Esteettisen ja eettisen rajapinnalla 63
Säveltäminen ja yhteisötaideEsteettisen ja eettisen rajapinnalla
vaikuttaa sävellykselliseen lopputulokseen. Nykymusiikkiyh-teisössä kritisoidaan usein, että tällainen toimintatapa johtaa taiteelliseen kompromissiin. Yhteisötaiteessa asia nähdään kuitenkin toisin. Yhteisötaiteilijat pitävät estetiikan muotoutu-mista neuvottelun seurauksena positiivisena piirteenä, vaikka joutuvatkin yhteistyön aikana useasti tarkistamaan käsitystään sekä omasta asemastaan projektissa että valmisteilla olevasta teoksesta. ”Parhaimpana ja kauneimpana keskustelutaiteena pidetään sellaista taidetta, jossa vuorovaikutus näkyy lopputu-loksessa tai jossa taideteos itsessään on vuorovaikutusta. Vuo-rovaikutuksen estetiikka ja etiikka eivät enää ole erotettavissa toisistaan”, kirjoittaa Kantonen. (Kantonen 2005, 269.)
Nykymusiikissa elämme edelleen aikaa, jossa jokainen teos perustelee itsensä esityshetkellä. Esteettinen ilmenee kon-sertissa esitettävän teoksen sisällä, eikä sitä ole siinä määrin avattu vuorovaikutteiseksi ja performatiiviseksi kuin monilla muilla taidealoilla. Säveltäjän ja yleisön suhde on yksisuuntai-nen. Dialogisen estetiikan tuomaa muutosta hahmotellessaan Kester vertaa toisiinsa autonomisen taiteen estetiikkaa, jossa pyritään välttämään viittauksia taiteen ulkopuoliseen todelli-suuteen tai katsojan ja taiteilijan yhteiseen viitekehykseen, ja 1900-luvun alun avantgarde-ideologiaa, jossa katsojalle tarjo-taan kriittistä näkökulmaa suhteessa omaan yhteiskunnalliseen ja poliittiseen elinympäristöönsä. Näissä molemmissa taidekä-sityksissä esteettinen elämys ajatellaan ”välittömäksi, esikielel-liseksi ja somaattiseksi kokemukseksi”, eräänlaiseksi šokiksi tai ilmestykseksi. Taide-elämys nähdään myös yksityisenä, jolloin
”emansipoiva esteettinen tieto yhdistyy johonkin sellaiseen, joka on jaetun kokemuksen ulottumattomissa”. Tällaista esteettistä näkemystä Kester kutsuu ortopediseksi12 estetiikaksi, mikä on myös edelleen tunnistettava ja vallitseva pyrkimys nykymusii-kin kontekstissa. (Kester 2010, 39–46; 2004, 82–89.)
Samastuuko yleisö nykymusiikkiyhteisön määrittämiin suhteellisen tiukkoihin esteettisiin raameihin? Zembylasin ja Niederauerin tutkimuksessa nykysäveltäjien taiteellisista käytännöistä tuodaan esiin säveltäjien vaihteleva suhtautumi-nen yleisöön. Osa säveltäjistä toivoo kuulijoilta emotionaalista
12. Sanalla ’ortopedinen’
Kester viittaa näkemyk-seen, että katsojan tai kuulijan kyvyt taiteen havainnointiin näh-dään lähtökohtaisesti puutteellisina ja hoitoa vaativina. Taiteilija, joka asettuu yleisön yläpuolelle, havaitsee nämä viat ja on kykenevä korjaamaan ne. (Kester 2004, 87–88.)
reaktiota, kun taas osa haastatelluista näkee yleisön roolin täy-sin merkityksettömänä (Zembylas & Niederauer 2018, 21–22).
Tutkimuksessa haastateltavat kuvaavat suhdettaan yleisöön hyvin perinteisellä tavalla, jossa yleisö nähdään passiivisena vastaanottajana, jolle säveltäjä tarjoaa hetkellisen esteettisen elämyksen konserttitilanteessa. Kun säveltäjä sitten asettuu selkeästi uuteen rooliin, jossa hän esimerkiksi mahdollistajana tukee yhteisöä yhteisten musiikillisten ideoiden ja ryhmää yhdistävien identiteettikysymysten käsittelyssä, on väistämä-töntä, että esteettiset ihanteet ja konkreettiset sävellykselliset valinnat asettuvat myös yhteisesti jaettaviksi. Tällöin kaikilla yhteisön jäsenillä on oikeus ajatella ja sanoa musiikista asioita, joita he siinä kokevat ja siihen liittävät. Samassa tutkimuksessa kiinnitetään lisäksi huomiota tärkeään seikkaan, nimittäin säveltäjien keskinäiseen kilpailuasetelmaan, joka vaikeuttaa yleisesti tekijöiden välistä vuoropuhelua ja palautteen anta-mista toisille (Zembylas & Niederauer 2018, 23–24). Säveltäjät toimivat yhteisössä, mutta heidän tärkein motiivinsa on erot-tua joukosta yksilöinä. Tämä ammattikuvan peruspiirre estää yhteisöllisyyden toteutumisen jo lähtötilanteessa.
Ensimmäinen askel säveltämisen ja yhteisötaiteen lähen-tymisessä on vuorovaikutuksen ja yhteistyön lisääntyminen säveltäjien välillä, mikä luontevasti tapahtuu jo nuoren sävel-täjäpolven keskuudessa. Tämä tarkoittaa säveltäjän ammatin yksilökeskeisyydestä luopumista ja toimenkuvan laajentamista moninaisemmaksi. Seuraava askel on sekä identiteettikysy-mysten että esteettisten valintojen käsitteleminen yhdessä ylei-sön ja kulloisenkin yhteiylei-sön kanssa. Keitä me olemme, mistä me tulemme ja minkälaista musiikkia haluamme säveltää? Lop-pujen lopuksi hyvin erilaiset ihmiset kuuntelevat ja harrastavat musiikkia, ja samalla he kuuluvat monenlaisten identiteettiryh-mien ja vähemmistöjen verkostoon. Säveltäjien astuminen esiin teostensa takaa koko persooninaan, inhimillisinä toimijoina, lisää varmasti samastumispintaa ja vuorovaikutusta myös nykymusiikin esteettisiin kysymyksiin.
Lopuksi
Syyt siihen, miksi taidemusiikin säveltäjän ja yhteisötaiteilijan toimintaympäristöt eivät lomitu keskenään, ovat rakenteelli-sia. Säveltäjän ammattikuva on edelleen perinteinen, osittain romanttista taiteilijamyyttiä ihannoiva, yksilökeskeinen ja kankea. Musiikkialan vanhat institutionaaliset rakenteet vas-tustavat säveltäjän ammattikuvan muuttumista kohti yhtei-söllisempää työtapaa. Säveltäjien koulutus ei myöskään nyky-muodossaan tarjoa valmiuksia yhteisölliseen lähestymiseen vaan keskittyy teosten valmistamiseen ja säveltäjän uran raken-tamiseen. Myös musiikin tekijänoikeusjärjestelmä on luotu yksilötaiteilijoita varten. Populaarimusiikin puolella tekijyyttä on avattu ammattilaisista koostuville ryhmille, mutta yhteisö-taiteen monimuotoiset kysymykset tekijyydestä eivät ole vielä löytäneet paikkaansa musiikkialan tekijänoikeuskeskustelussa.
Tänä päivänä sävellettävän nykymusiikin ensisijaiset läh-tökohdat ovat esteettisiä. Säveltäjät perustelevat valintojaan suhteessa traditioon ja sitä kautta pitkällä ajalla musiikkiyh-teisössä syntyneeseen ymmärrykseen ”esteettisestä laadusta”.
Jos esteettistä arviointia tarkastellaan sosiaalisen yhteisön ja identiteetin rakentumisen kannalta, niin oletettavaa on, että myös nykymusiikki syntyy tietyn sosiaalisen viitekehyksen ja yhteiskuntaluokan tarpeesta. Esteettiset valinnat ovat yksi tapa osallistua yhteisön toimintaan ja kulttuuriseen vuorovaikutuk-seen. Yhteisötaiteessa nämä esteettiset arvot avataan yhteiselle päätöksenteolle. Nykymusiikin laatukriteerit ja esteettiset arvot muuttuvat tällöin toissijaisiksi suhteessa eettisiin ja sosiaalisiin päämääriin. Nykymusiikilta vaaditaan näin ollen joustavampaa esteettistä lähestymistä musiikin tekemiseen, ja vähintäänkin keskustelua esteettisistä mieltymyksistä.
Yhteisöllisyys tarkoittaa myös moniäänisyyttä, äänen anta-mista erilaisille ihmisryhmille, erilaisten äänten rinnastuanta-mista toisiinsa ja vuoropuhelua. Tämä ei ole ainoastaan poliittinen tai eettinen kysymys, kuka saa äänensä kuuluville, vaan myös esteettisesti moniäänisyys mitä todennäköisimmin kuulostaa erilaiselta—ja uskoisin, että myös taiteellisesti äärimmäisen kiinnostavalta.
LÄHTEET
Tutkimuskirjallisuus
Aleksijevitš, Svetlana. 2018. Neuvostoihmisen loppu: Kun nykyhetkestä tuli second handia. Suom. Vappu Orlov. Helsinki: Tammi.
Berghäll, Joakim. “Dialogues: A Series of Duet Records.” Säveltäjän koti- sivut. Haettu 16.3.2021. http://www.joakimberghall.fi/dialogues.html Bishop, Claire. 2012. Artificial Hells: Participatory Art and the Politics of
Spectatorship. Lontoo: Verso.
Deak, Jon. 2016. ”Aikalisä, an opera, a new art form?” Haettu 16.3.2021.
https://fisme.fi/kuukauden-kolumnit/komunit2016/aikalisa/
Frith, Simon. 1996. “Music and Identity.” Teoksessa Question of Cultural Identity, toim. Stuart Hall ja Paul Du Gay, 108–127. Lontoo: Sage Publications.
Goehr, Lydia. 1992. The Imaginary Museum of Musical Works: An Essay in the Philosophy of Music. Oxford: Clarendon Press.
HAM. 2017. “HAM hakee yhteisötaiteen tekijää/työryhmää.” Verkkosivu.
Haettu 16.3.2021. https://www.hamhelsinki.fi/info/taiteilijoille/ham-hakee-yhteisoetaiteen-tekijaeaetyoeryhmaeae/
Hottinen, Merja. 2020. ”Composers in collaboration.” Finnish Music Quarterly 26.3.2020. Haettu 16.3.2021. https://fmq.fi/articles/
composers-collaboration
Jussilainen, Anna. 2019. ”Yhteisötaide: historiaa, määrittelyä ja käytäntöjä.” Teoksessa Yhteisö ja taide: teemoja ja näkökulmia 2000-luvun taiteilijan laajentuneeseen toimintakenttään, toim. Kirsi Monni ja Kirsi Törmi. Helsinki: Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu.
Teatterikorkeakoulun julkaisusarja 72. Haettu 16.3.2021. https://
disco.teak.fi/yhteiso-ja-taide/yhteisotaide-historiaa-maarittelya-ja-kaytantoja/
Kaitavuori, Kaija. 2020. The Participator in Contemporary Art: Art and Social Relationships. Lontoo: Bloomsbury Visual Arts.
Kantonen, Lea. 2005. Teltta: Kohtaamisia nuorten taidetyöpajoissa.
Taideteollisen korkeakoulun julkaisu A 54. Helsinki: Like ja Taideteollinen korkeakoulu.
Kawashima, Nobuko. 2006. “Audience development and social inclusion in Britain: Tensions, contradictions and paradoxes in policy and their implication for cultural management.” International Journal of Cultural Policy 12(1): 55–72.
Kester, Grant H. 2010. ”Dialoginen estetiikka.” Teoksessa Ankaraa ja myötätuntoista kuuntelua: Keskustelevaa kirjoitusta
paikkasidonnaisesta taiteesta, toim. Lea Kantonen, 39–73. Suom. Lea Kantonen. Helsinki: Kuvataideakatemia.
Kester, Grant H. 2004. Conversation pieces: Community and Communication in Modern Art. Berkeley: University of California Press.
Koh, Jay. 2015. Art Led Participatory Processes: Subject to Subject
66 Säveltäminen ja yhteisötaide Esteettisen ja eettisen rajapinnalla 67
Säveltäminen ja yhteisötaideEsteettisen ja eettisen rajapinnalla
Communication within Performances in the Everyday. Helsinki:
Taideyliopiston Kuvataideakatemia.
Koskinen, Tiina. 2013. ”Tutkimuskohteena yhteisö- ja hoivamuusikot:
Uuden ammattikunnan synty?” Etnomusikologian pro gradu -tutkielma, Tampereen yliopisto, Tampere.
Lacy, Suzanne. 2010. Leaving Art: Writings on performance, politics, and publics, 1974–2007. Durham: Duke University Press.
Laponia Improvisations. 2012. Verkkosivut. Haettu 16.3.2021. https://
laponiaimprovisations.wordpress.com/koulutus/
Lecklin, Johanna. 2018. Esitettyä aitoutta: Osallistavasta taiteesta ja sen etiikasta. Kuvataiteen tohtorin opinnäyte. Helsinki: Taideyliopiston Kuvataideakatemia.
Leinonen, Minna. 2016. Ohjelmateksti. CD Låt mig vara den jag är FUGA9411.
Lux Musicae. 2015. Festivaalin ohjelmaesite. Haettu 16.3.2021. https://
luxmusicae.com/wp-content/uploads/2015/07/LuxMusicae2015_
Ohjelmaesite_WEB.pdf
Mantere, Markus & Moisala, Pirkko. 2013. ”Länsimaisen taidemusiikin etnomusikologinen tutkimus.” Teoksessa Musiikki kulttuurina, toim. Pirkko Moisala ja Elina Seye, 201–217. Helsinki: Suomen etnomusikologinen seura.
Meri, Lauri. 2019. ”Markus Fageruddin musiikki prinsessakaksosista kertovaan musiikkinäytelmään on vaikuttavaa: Ruotsinkielisen vammaisteatterin ja Svenska Teaternin yhteistyö kertoo elämän monimuotoisuudesta.” Helsingin Sanomat 27.10.2019.
Näppärit. ”The Näppäri Method.” Verkkosivut. Haettu 16.3.2021. https://
www.napparit.fi/en/the-nappari-method/
Ojala, Juha & Väkevä, Lauri. 2013. ”Säveltäminen luovana ja
merkityksellisenä toimintana.” Teoksessa Säveltäjäksi kasvattaminen:
Pedagogisia näkökulmia musiikin luovaan tekijyyteen, toim. Juha Ojala
& Lauri Väkevä, 10–22. Helsinki: Opetushallitus.
Partti, Heidi. 2019. ”Yhdenvertaisesti säveltäen -hanke pyrkii edistämään tasa-arvoisia osallistumismahdollisuuksia.”
Musiikkikasvatus—Journal of Finnish Music Education 22(1–2): 174–178.
Partti, Heidi. 2013. ”Oopperasäveltäjäksi oppimassa: Opera by You -verkkoyhteisö musiikillisen asiantuntijuuden kasvualustana.”
Musiikki 43(1): 33–50.
Partti, Heidi & Ahola, Anu. 2016. Säveltäjyyden jäljillä: Musiikintekijät tulevaisuuden koulussa. Sibelius-Akatemian julkaisuja 15. Helsinki.
Pohjannoro, Ulla, 2013. Sävellyksen synty: Tapaustutkimus säveltäjän ajattelusta. Väitöskirja. Studia Musica 53. Helsinki: Sibelius-Akatemia.
Raedó, Jorge. 2015. ”The Queen’s Chamber new opera (Helsinki).”
Osa Menor -blogi. Haettu 16.3.2021. http://osamenor10.blogspot.
com/2015/04/the-queens-chamber-new-opera-helsinki.html Raedó, Jorge. 2014. ”Rakennetaan koulu! Let’s build the school!”
Osa Menor -blogi. Haettu 16.3.2021. http://osamenor10.blogspot.
com/2014/06/rakennetaan-koulu-lets-build-school.html
Ruippo, Matti. 2019. ”Yhteisömuusikoksi Suomessa.” Suomen musiikkikasvatusseura—FiSME ry:n kolumni 26.4.2019. Haettu 16.3.2021. https://fisme.fi/kuukauden-kolumnit/komunit2019/
yhteisomuusikoksi-suomessa/
Saarikoski, Sonja. 2019. ”Välimereen hukkuvien pakolaisten kohtalo oli HKO:n konsertin teema, miksi ilta päättyi vitsikkääseen rallatteluun?” Helsingin Sanomat 24.10.2019.
Salmenkallio, Sanna. 2016. ”Rummutusta ennen sanoja.” Teoksessa Vapauden kauhu: Kirjoituksia vankilasta vapautuvien teatterista, toim.
Jussi Lehtonen, 132–137. Kansallisteatterin julkaisusarja 70. Helsinki:
ntamo.
Sirén, Vesa. 2019. ”Suomen klassisen musiikin festivaaleilla vain viisi prosenttia säveltäjistä on naisia, mutta Pekka Kuusisto päätti koota all female -festivaalin ja se oli yllättävän helppoa.” Helsingin Sanomat 9.9.2019.
Sorjonen, Hilppa & Sivonen, Outi. 2015. Taide- ja kulttuurilaitosten yleisötyön muodot, laajuus ja tuloksellisuus. Cuporen verkkojulkaisuja 27. Helsinki: Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiö.
Haettu 16.3.2021. https://www.cupore.fi/fi/julkaisut/cuporen- julkaisut/hilppa-sorjonen-ja-outi-sivonen-taide-ja-kulttuurilaitosten-yleisotyon-muodot-laajuus-ja-tuloksellisuus
SUOSIO: Suomen Sinfoniaorkesterit ry. Verkkosivusto. Haettu 16.3.2021.
https://www.sinfoniaorkesterit.fi/fi/yleisotyo/
Suutari, Pekka. 2013. ”Moni-identtisyys ja etnisten vähemmistöjen musiikki.” Teoksessa Musiikki kulttuurina, toim. Pirkko Moisala &
Elina Seye, 257–276. Helsinki: Suomen etnomusikologinen seura.
Toivonen, Tero. 2014. Pitkä matka lähelle: Orkesterimuusikko yleisötyön tekijänä. Taiteellisen tohtorintutkinnon kirjallinen työ. Helsinki:
Sibelius-Akatemia.
Torvinen, Juha. 2019. ”Klassisen musiikin pitää kohdata sortohistoriansa.” Helsingin Sanomat 19.10.2019.
Torvinen, Juha. 2015. ”Composing, music and society at large.” Finnish Music Quarterly 1.10.2015. Haettu 16.3.2021. https://fmq.fi/articles/
composing-music-and-society-at-large
Tuomikoski, Anna, toim. 2017. Jacques Rancière ja erimielisyyden näyttämöt. Helsinki: Tutkijaliitto.
Ylä-Tuuhonen, Meeri. 2014. ”Ihannekoulu täyttyy valosta ja ilosta:
Kuulo- ja näkövammaiset oppilaat tekivät oopperan uudesta koulusta Jyväskylässä.” Helsingin Sanomat 14.4.2014.
Zembylas, Tasos & Niederauer, Martin. 2018. Composing Processes and Artistic Agency: Tacit Knowledge in Composing. Käänt. Tom Genrich.
Lontoo: Routledge.
Musiikkiteokset ja esitykset
Aikalisä. Yhteisöllinen ooppera. Kuule, minä sävellän! -hanke.
Kantaesitys 13.4.2016 Suomen Kansallisoopperan Alminsalissa.
Haettu 16.3.2021.
https://oopperabaletti.fi/stage24/kuule-mina-savellan-ooppera-aikalisa/
https://www.kuuleminasavellan.fi/projekteja/aikalisa
Dialogues I, levy, Boulder Music Helsinki 2013. https://music.apple.com/
fi/album/dialogues-i/id709597777
Dialogues II, levy, Boulder Music Helsinki 2014. http://jazzfinland.fi/levy/
dialogues-ii
Dialogues IV, levy, Boulder Music Helsinki 2019. http://jazzfinland.fi/levy/
dialogues-iv
Joakim Berghäll, saksofoni, sävellys.
Free Will by Opera by You. Yhteisöllinen ooppera. Sävellyksen ohjaus Markus Fagerudd. Ohjaus Jere Erkkilä. Kantaesitys 21.7.2012 Savonlinnan oopperajuhlat. Haettu 16.3.2021. https://vimeo.
com/50409693
I det stora landskapet. Teatteriesitys. Yhteistyössä DuvTeatern, Svenska Teatern, Resonaarigroup & Wegelius Kamarijouset. Teksti DuvTeaternin ensemble. Ohjaus Mikaela Hasán. Sävellys Markus Fagerudd. Haettu 16.3.2021. https://svenskateatern.fi/fi/ohjelmisto/i_
det_stora_landskapet/ Esitystallenne: https://areena.yle.fi/1-50653117 Keravan ääniä. Teos kamariorkesterille ja ääninauhalle. Sävellys Riikka Talvitie. Äänet Viola Claramunt, Emmi Manninen ja Nardin Henein.
Esiintyjänä Kamariorkesteri Tanto, kapellimestarina Juhani Palola, kantaesitys 8.10.2018. Haettu 16.3.2021. https://www.youtube.com/
watch?v=9BOsBQ1_jnU
Kierrätyssäkeet. Teos kitaraorkesterille, videolle ja yleisölle. Sävellys Riikka Talvitie. Videot Kauri Pylkkänen. Esiintyjinä Länsi-Helsingin musiikkiopiston kitaristi, opettajina Matts Kulvik ja Olli Hyyrynen.
Kantaesitys 19.1.2020 HAM.
Kodecs/Codecs. Teos naiskuorolle, elektroniikalle ja videolle. Sävellys Perttu Haapanen. Akademiska Damkören Lyran, kapellimestarina Jutta Seppinen, kantaesitys 2019. Haettu 16.3.2021. https://www.
youtube.com/watch?v=22wO0kMPR4k
Koululaisooppera Kuningattaren kamari. Sävellys Riikka Talvitie.
Libretto Marjo Heiskanen. Kantaesitys Kaisaniemen ala-aste 6C, ohjaus Jorge Raedo. Annantalo, Helsinki, 2015. Toisessa esityksessä esiintyjinä Aleksis Kiven koulun, Sjundeå Svenska skolanin ja Päivärinteen koulun 6-luokkalaiset, ohjaus Emmi Komlosi. Lux Musicae -festivaali, Siuntio, 2015.
Låt mig vara—Anna mun olla. Monitaiteinen teos naiskuorolle. Sävellys ja libretto Minna Leinonen. Videot Heta Kuchka. Akademiska Damkören Lyran, kapellimestarina Jutta Seppinen, kantaesitys 2016.
CD Låt mig vara den jag är FUGA9411.
Ne Sibeliuksen sinfoniat. Teos orkesterille. Sanat Mauno Järvelä.
Sävellys ja sovitus Aili Järvelä. Esiintyjinä Länsi-Helsingin musiikkiopiston oppilaat. Haettu 16.3.2021. https://www.youtube.
com/watch?v=ixEqMopza7I
Omakuva—Self Portrait. Kokeellinen videoteos. Käsikirjoitus, kuvaus, editointi ja esitys Riikka Talvitie. Kantaesitys 12.4.2018, Tampere Biennale. https://vimeo.com/262535922
Rakennetaan koulu! Sävellys Sanna Ahvenjärvi & Tapio Lappalainen.
Yhteistyössä Rakennetaan kaupunki -yhdistyksen ja Onerva Mäen koulun kanssa, Jyväskylä, 2014.
Sounds for the City. Dokumenttielokuva. Käsikirjoitus Sergio Castrillón
& Stina Lundkvist. Ohjaus, kuvaus ja editointi Stina Lundkvist.
Musiikki Sergio Castrillón, Sara Franceschi-Campanella, Knut Nystedt, Johan Eriksson & yleisö. Kantaesitys 10.7.2013, Tukholma.
Haettu 18.6.2021. https://sergiocastrillon.com/researcher-2/film-documentary/
Vapauden kauhu. Teatteriesitys. Yhteistyössä Kansallisteatterin Kiertuenäyttämö, Kiasma-teatteri & Porttiteatteri. Ohjaus Jussi Lehtonen. Musiikki Sanna Salmenkallio. Ensi-ilta Kiasma-teatteri 13.11.2015. Haettu 16.3.2021. https://porttiteatteri.fi/menneet-tapahtumat/vapauden-kauhu/, https://disco.teak.fi/yhteiso-ja- taide/3-1-ilmaisuyhteison-tarina-ex-vankien-ja-taiteilijoiden-yhteiso-vapauden-kauhu-projektissa/