Johtamisjärjestelmä globaalissa ympäristössä

Kun yritysten henkilöstöstä merkittävä osa oli ulkomailla, oli kaikki johta-misjärjestelmät kehitettävä kansainvälisesti toimiviksi, englanninkielisiksi ja yhtenäisiksi. Samalla ICT:n merkitys ja soveltaminen ovat korostuneet.

Tällä kehityksellä on ollut suuri vaikutus myös suomalaiseen henkilöstöjoh-tamiseen, joka on joutunut sopeutumaan uuteen tilanteeseen: järjestelmät ovat kansainvälisesti toimivissa yrityksissä yhtenäiset ja englanninkieliset.

Suomalainen tavoitteellinen johtaminen muuntui 1990- ja 2000-luvuilla tavoitejohtamisesta tulosjohtamisen kautta laajaksi johtamiskäytännöksi, joka on kytketty vuosikiertoon. Siinä yhdistyvät yrityksen suunnittelu- ja seurantajärjestelmät yksittäisten henkilöiden tavoiteasetantaan, palautteeseen ja palkitsemiseen. Suomessa monet yritykset kutsuvat tällaista lähestymista-paa vuosikelloksi, josta ohessa on esimerkkinä suomalaisen, kansainvälisesti toimineen yrityksen soveltama malli 2000-luvun alussa.

Vaikka vuosikellon ytimenä on rationaalinen organisaation perustehtävän suorittaminen suunnitelmallisesti ja tehokkaasti, liittyy siihen vahvasti

ih-tämissuunnitelmat ja palautteen anto johtamisesta. Siihen on voitu liittää myös piirteitä tai työkaluja uusista johtamisajatuksista. Tällaisia voivat olla tuloskortit tai 360-palaute johtamisesta. Näyttää siltä, että tavoitteellinen joh-taminen on Suomessa säilynyt ja uudistunut, kun se joissakin muissa maissa menetti välillä asemansa ja oli otettava käyttöön uudistuneena ”suorituksen johtamisen” nimellä. Sen määritti Armstrong (2003) seuraavasti:

”Suorituksen johtaminen on strateginen ja integroitu toimintamalli, joka varmistaa organisaatioiden kestävän menestyksen parantamal-la niissä toimivien ihmisten suorituksia ja kehittämällä tiimien ja yk-silöiden osaamista.”

Määritelmä heijastaa 1990-luvulta alkanutta suurta johtamistrendiä, jossa yritykset pyrkivät osaamista kehittämällä ja johtamalla luomaan innovaatioita ja kilpailukykyä. On siirrytty tietotyöhön, jossa ihmisten työ on itsenäistä ja luovaa tiedonkäyttöä sekä päätöksentekoa. Heillä on korkea koulutustaso ja he käyttävät työssään laajasti tietotekniikkaa.

Julkisella sektorilla vastaava kokonaisvaltainen järjestelmä julkistettiin varsin byrokraattiselta vaikuttavalla nimellä ”Tasapainoinen julkisen orga-nisaation elinvoimaisuuden hallinta pitkällä aikavälillä” (Seppo Määttä ja Kuva 2. Johtamisen vuosikello

Timo Ojala). Se sisältää 1990-luvun olennaisimmat johtamisopit, kuten tu-losjohtaminen, palveluajattelu, tiedon ja osaamisen johtaminen.

Kehitys kehittyy, mutta johtamisen ja henkilöstöjohtamisen haasteet jat-kuvat, se on takuuvarmaa. Uusi teknologia tulee vaikuttamaan johtamiseen ja tarjoamaan apuvälineitä, mutta perushaasteena on edelleen ihminen ja lisäksi globaali toimintaympäristö. Jo jonkin aikaa johtaminen on kohdistu-nut sekä käytännössä että tutkimuksessa innovaatioihin. Haasteena on uu-sien ja kilpailukykyä luovien tuotteiden ja palveluiden tuominen globaaleille markkinoille nopeasti. Pohjimmiltaan johtamishaasteena on ehkä enemmän kuin koskaan kyvykkäimpien ihmisten löytäminen, heidän innostamisensa ja kehittämisensä, sillä tuskin koskaan yksilöiden vaikutusmahdollisuudet organisaatioiden toiminnassa ovat olleet näin suuret ja skaalattavat. HENRY r.y. näyttää olevan oikealla toimialalla tulevinakin vuosina.

Lähteet

Ahvenainen, Jorma & Pihkala, Erkki & Rasila, Veikko 1982 Suomen taloushistoria 2. Tammi.

Armstrong, Michael, 2003. A Handbook of Human Resource Management Practice. Ninth edition reprinted. Kogan Page.

Blake, Robert & Mouton, Jane 1964. The Managerial Grid. Gulf Publishing.

Drucker, Peter. 1954. The Practice of Management, 9th printing. Pan Books.

The European Foundation for Quality Management. EFQM Excellence Model.

Fellman, Susanna. 2001. The Professionalisation of Management in Finland. Scandinavian Economic History Review, XLIX (3), 5–27.

French, Wendell & Bell, Cecile. 1973. Organization Development. Prentice-Hall.

Hajba, Sirpa 1984. Tavoitejohtaminen suomalaisessa liikkeenjohdollisessa kirjallisuudessa.

Turun kauppakorkeakoulun julkaisuja. Keskusteluja ja raportteja 4. 1984

Hersey, Paul & Blanchard, Kenneth. 1981. Organisaatiokäyttäytymisen perusteet. 7. painos.

Ekonomia-sarja, Weilin & Göös.

Humble, John. 1974. Tavoitejohtaminen. 2. painos. Weilin + Göös.

Johtamistaidon Opisto 1946–1971.

Kaplan, Robert. & Norton, David. 2004. Strategiakartat. Aineettoman pääoman muuttaminen mitattaviksi tuloksiksi. Talentum.

Kulla, Jussi.2008. Tavoitteellisen johtamisen kehittyminen johtamisoppina ja käyttö suurissa suomalaisorganisaatioissa. Lisensiaatintutkimus. Teknillinen Korkeakoulu. Tuotanto-talouden laitos. Työpsykologia ja johtaminen.

Kulla, Jussi. 2011. Käskyttämällä ei pitkälle pääse. Tutkimus suurten suomalaisyritysten toimitusjohtajien johtamiskokemuksista. Väitöskirja. Aalto-yliopisto. Perustieteiden korkeakoulu. Tuotantotalouden laitos. Työpsykologia ja johtaminen.

Michelsen, Karl-Erik. 2001. Työ, tuottavuus, tehokkuus. Rationalisointi suomalaisessa yhteiskunnassa. Helsinki. Rationalisoinnin senirorikilta ry.

Mielonen, Erkki. 1950. Luonneoppi (Kirjeet 1–6). Tietomies–kirjeoppilaitos.

Mäki, Tauno. 1964. Taloudellisen yrityksen koulutustoiminta. WSOY.

Määttä, Seppo & Ojala, Timo. 1999. Tasapainoinen onnistumisen haaste. Johtaminen julkisella sektorilla ja balanced scorecard. 2. painos. Oy Edita Ab.

Oksala, Ohto. 1950. Työn psykologia (Kirjeet 1–12). Helsinki. Tietomies-kirjeoppilaitos.

PA Consulting Group 1998. Omistuksen arvoon pohjautuva johtaminen. Tutkimus suomalaisyrityksissä 1998.

PA Consulting Group 2001. eHR 2001: Tutkimus tietotekniikan soveltamisesta henkilöstöjoh-tamiseen Suomessa 2001”.

Palm, Aarno & Voutilainen, Eero. 1970. Henkilöstöhallinto. Gummerus.

Palm, Aarno & Voutilainen, Eero. 1972: Henkilöstöpolitiikka. Gummerus.

Peters, Tom & Waterman, Robert. 1982. In Search of Excellence. Harper & Row, Publishers.

Porter, Michael., 1980. Competitive Strategy. Free Press.

Porter, Michael 1985. Competitive Advantage. Free Press.

Rautavaara, Antero.1949–1951.Työnjohto-oppi.(Kirjeet 1–10). Tietomies-kirjeoppilaitos.

Santalainen, Timo & Voutilainen, Eero & Porenne, Pertti. & Nissinen, Jouko 1981. Tulosjohtaminen.

Kolmas painos. Amer-yhtymä Oy. Ekonomia-sarja, Weilin + Göös.

Santalainen, Timo & Voutilainen, Eero & Porenne, Pertti 1987.Tulosjohtaminen uudistuu ja uudistaa. Amer-yhtymä Oy. Ekonomia-sarja, Weilin + Göös.

Seeck, Hannele 2008. Johtamisopit Suomessa. Taylorismista innovaatioteorioihin. Gaudeamus Helsinki University Press.

Sitra (Suomen itsenäisyyden juhlavuoden 1967 rahasto), 1970. Suomen talouselämän johtamiskoulutuksen kartoitus ja kokonaissuunnitelman hahmottelu. Sarja B, N:o 1.

Sloan, Alfred, 1963/1986. My Years with General Motors. The Garden City Press for Sidgwick

& Jackson Limited.

Suomen listayhtiöiden hallinnointikoodi (Corporate Governance) 2010. Arvopaperimarkki-nayhdistys ry.

Suomen tilastollinen vuosikirja 2014. Tilastokeskus.

Tainio, Risto & Räsänen Keijo & Santalainen, Timo 1985: Suuryritykset ja niiden johtaminen Suomessa. Liiketoiminnan johtamisesta yhtymän strategiseen johtamiseen. Weilin + Göös.

Temmes, Markku 1990. Julkinen johtaminen. Valtionhallinnon kehittämiskeskus. VAPK-kustannus.

Vartia, Maarit. 2006. Organisaatioiden toimintaa kuvaavia malleja. Teoksessa Ahola, K., Kivistö, S. & Vartia, Maarit.(toim.): Työterveyspsykologia. Työterveyslaitos.

7. TYÖMARKKINARATKAISUJEN