1.1 Tutkimuksen tarkoitus ja tausta
”(…) vapaus, tuntiessani itseni hyödylliseksi, tehdessäni jotain itseäni varten, jo-tain hyödyllistä, jojo-tain… Että minä tunnen olevani minä.”
” (…) libertad, en sentirme útil, en que voy a hacer algo pa’ mi, algo útil, algo…
Que me voy a sentir yo.” (María Dolores)
Fragmentoitunut ja alati muuttuva yhteiskuntamme asettaa uusia haasteita kas-vatus- ja koulutuskäytännöille sekä niiden tutkimukselle. Kasvatustieteellisen tutkimuksen yhtenä vallitsevana puheena on ollut kasvatuksellisten ilmiöiden ko-konaisvaltainen ja kulttuurisensitiivinen lähestymistapa. Kasvatuksen käytännöille on puolestaan asetettu haasteita kulttuuristen valtarakenteiden murtamiseksi.
Edellä siteeraamani sanat kietovat yhteen tutkimukseni pääteemat, tiedostavan tutkimuksen sekä toimijuuden ja voimaantumisen. Lähestyn tiedostavaa tutkimus-ta ja tutkimusprosessia kasvatusantropologian näkökulmastutkimus-ta. Tutkimukseni juon-tuu vuosiin 1999–2007, jolloin asuin Andalusiassa, Etelä-Espanjassa. Havaintoni ja omakohtaiset kokemukseni herättivät tutkimuksellisen kiinnostukseni naisten kulttuurisiin ja sosiaalisiin paikantumisiin sekä kasvatuksen ja koulutuksen merki-tyksiin. Tutkimukseni empiirinen aineisto on tuotettu etnografisessa kenttätyössä vuosien 2004–2007 aikana. Toimijuutta ja voimaantumista hahmotan kenttäkon-tekstissa asuneiden naisten kertomusten sekä havaintojeni varassa. Huomioin eri-tyisesti informanttejani yhdistävät ja erottavat tekijät. Tutkimukseni tarkoituksena on tuoda näkyväksi kontekstissa todentuneita toimijuuksia sekä näkemyksiä ja ko-kemuksia hallitsevia kulttuurisia rakenteita ja reunaehtoja. Näkyväksi tuominen ja keskustelu ovat yksi tapa ja tutkimuksen keino sekoittaa olemassa olevia valtasuh-teita. Ne vahvistavat myös ihmisten mahdollisuuksia tiedostaa omaa toimintaansa ja paikkaansa yhteiskunnassa. (Vrt. hooks 1994, 139; Suoranta 2005, 17, 58–59;
Suoranta & Ryynänen 2014.)
Tutkimukseni lähtökohtana on kasvatuksellisen ja antropologisen tutkimus-otteen yhdistäminen tutkittavan ilmiön sekä sen metodologian ja epistemologian
osalta. Antropologinen silmä tarkentuu tutkimuksessani eri sukupolvia edustavien naisten toimintaan. Lisäksi se paikantaa tutkimuksen metodologisen ja episte-mologisen kehyksen kasvatusantropologiaan ja etnografisiin menetelmiin. Tutki-muksessani kasvatuksen tarkastelukulma on holistinen – kontekstin reunaehdot huomioiva ja erilaiset kasvatukselliset prosessit yhteen kietova.
Tarkastelen rinnakkain kasvatuksellisia ja koulutuksellisia prosesseja sekä kas-vatusantropologisen tutkimusotteen hyödyntämistä tutkittaessa erilaisia kasvatuk-sen ilmiöitä. Olen kiinnostunut siitä, miten naiset näkevät oman toimijuutensa arjessa, kuinka he jäsentävät arkeaan eri toimijuuksien valossa sekä siitä, miten ilmiötä voidaan tutkia. Arki luo viitekehyksen toiminnan mahdollisuuksiin ja edellytyksiin (Jokinen 2005, 12). Toimijuuksien muodostaminen vaatii puoles-taan jatkuvaa neuvottelua ja reflektointia, voimaantumista (Gordon 2005), jota tutkimuksessani tarkastelen kasvatuksellisten prosessien luomien mahdollisuuk-sien ja rajojen valossa. Koska asettamani tutkimusongelmat vaativat vaihtuvia tarkastelukulmia ja paikantumista, reflektoin tutkimuksessani erilaisten etnogra-fisten menetelmien käyttöä. Lisäksi käsittelen tiedostavan ja kulttuurisensitiivisen tutkimusprosessin rakentumista.
Kasvatusantropologiassa kasvatuksen ja kontekstin välinen suhde on para-doksaalinen. Kasvatus on aina sidottu aikaan ja paikkaan, joten kasvatuksellista toimintaa voidaan ymmärtää vain sen taustakontekstin reunaehdot huomioiden.
Kasvatus voidaan kuitenkin ilmiönä hahmottaa kulttuureja läpileikkaavaksi ja aina läsnäolevaksi. Se luo inhimillistä, tiedostettua ja tiedostamatonta jatkumoa kult-tuurisiin kertomuksiin sekä merkityksiä universaaliin käsitykseen ihmisyydestä.
(Vrt. Sanmartín 2003, 34.) Kasvatus on siis yhdenaikaisesti erityistä ja jaettua.
Olen valinnut tutkimukseeni ajan rajoittaman mutta tutkimuskontekstin aikuis-ikäisiä naisia läpileikkaavan näkökulman, koska olen halunnut luoda etnografisen ajankuvan. Tarkastelukulma on kasvatusantropologian perspektiivistä mielenkiin-toinen, vaikka naisten fyysinen elämismaailma on sama, he elävät sitä ja siinä eri tavoin. Olen ollut kiinnostunut jokaisen tutkimukseeni osallistuneen naisen yk-sittäisestä elämäntarinasta ja kokemusmaailmasta, mutta näkyväksi olen halunnut tuoda yhteisen, jaetun tarinan.
Kasvatusantropologisen tutkimusotteen mukaisesti tutkimustulokseni ovat hyö-dynnettävissä myös tutkimuskontekstin ulkopuolella. Tutkimustani voidaan lukea ajallisesti ja tilallisesti rajattuna etnografisena kuvauksena. Sen tarkoituksena on tiheän kuvauksen (Geertz 1993) avulla tuoda näkyväksi naisten toimijuutta vah-vistavia ja muuttavia kasvatuksellisia prosesseja. Tutkimusta voidaan lukea myös käytännön esimerkkinä siitä, kuinka erilaiset ja eri kohderyhmille suunnatut kas-vatukselliset toimintakentät vaikuttavat yhdenaikaisesti rajatussa kontekstissa ja kuinka ne voivat tukea muutoksia yksilön ja yhteisön tasolla. Teoreettisen käänteen ja tulkinnan kautta tutkimus ottaa osaa keskusteluun siitä, kuinka konteksti- ja
toimijalähtöisyys voivat edesauttaa positiivisia muutoksia. Tutkimuksen tarkoituk-sena on edistää informaalin ja non-formaalin kasvatuksen sekä koulutuksen välistä vuoropuhelua, yhteisten päämäärien asettelua sekä yhteistyötä käytännön tasolla.
1.2 Tutkimuskysymykset
”(…) tutkija määrittää kenttää tutkimuskysymyksillään.” (Hakala & Hynni-nen 2007, 213.)
Tutkimusta suunnitellessani tutkimusongelmani alkoi hahmottua kaksijakoisena.
Esiin nousivat sekä tutkimusotetta että tutkimuskentällä olevia kasvatuksellisia prosesseja koskevat kysymykset. Asetin tutkimukselleni kaksi tavoitetta. Ensim-mäiseksi tavoitteeksi asetin kasvatusantropologisen tutkimusotteen jäsentämisen ja edelleenkehittämisen suomalaisessa tiedeperinteessä. Toisena tavoitteenani oli ra-kentaa ajankuva tutkimuskontekstin aikuisikäisten naisten toimijuuksista ja niihin liittyvistä muutosneuvotteluista kasvatuksellisten tapahtumien ja voimaantumisen kautta. Lopulliset tutkimustehtävät hioutuivat tavoitteiden kautta kenttätyössä.
Pyrin vastaamaan tutkimuskysymyksiin tekemieni osatutkimusten kautta. Olen tehnyt osana tutkimusprosessiani myös monografisen teoksen ”Vidas en el tiempo.
Aproximación a la vida de un pueblo y sus mundos femeninos.” ”Elämänkulku-ja a”Elämänkulku-jassa. Lähestymisiä erään kylän elämään ”Elämänkulku-ja sen naisten maailmoihin” (Pietilä 2005b), joka toimii tämän tutkimuksen etnografisen kertomuksen pohjana. Tut-kimuksen yhteenveto-osuus kokoaa ja täydentää osatutkimuksissa saatuja tuloksia erityisesti teorian, tutkimusprosessin sekä informaalin kasvatuksen näkökulmasta.
Tutkimusotetta koskevat tutkimuskysymykseni ovat:
Miten kasvatusantropologiaa voidaan hyödyntää kasvatustieteellisessä tutki-muksessa?
Millainen on kasvatusantropologinen tutkimusprosessi?
Tutkimuksessani tarkastelen kasvatusantropologista tutkimusotetta sen kolmen paradigman, metodologian, epistemologian ja ontologian näkökulmasta. Selvitän, millaista tietoa voidaan tuottaa kasvatusantropologisen tutkimuksen kautta. Sel-keytän tiedon tuottamisen prosessia kenttätutkimuskokemukseni ja teoreettisen tiedon välisessä dialogissa.
Pyrin vastaamaan tutkimuskysymyksiini erityisesti kahden ensimmäisen osa-tutkimukseni kautta. Tekstissä ”Näköaloja kasvatusantropologiaan” (Pietilä 2006) pohdin etnografisten menetelmien tarjoamia mahdollisuuksia kasvatustieteen
tutkimuskentässä. Yhteisartikkelissa ”Kasvatusantropologinen tutkimusprosessi – tutkija kulttuurisen ymmärryksen tiellä” (Pietilä & Lauhamaa 2008) tutkimuksen kohteena ovat kasvatusantropologinen tutkimusprosessi ja tutkijan paikantuminen.
Yhteenveto-osassa käyn läpi omaa tutkimusprosessiani empirian ja teorian valossa.
Kasvatuksellisten ilmiöiden osalta vastaan tutkimuskysymyksiini:
Millaisia toimijuuksia naiset sisäistävät ja todentavat arjessaan?
Miten kasvatukselliset ja koulutukselliset prosessit muovaavat naisten toimijuutta?
Kasvatuksellisten viitekehysten, informaalin ja non-formaalin kasvatuksen sekä formaalin koulutuksen yhteenkietoutumana tarkastelen, mitä mahdollisia toimi-juuksia naiset sisäistävät ja todentavat omassa arjessaan. Pohdin myös, millä tavoin kasvatukselliset ja koulutukselliset prosessit voivat tukea erilaisten toimijuuksien syntymistä ja voimaantumisprosessia.
Pyrin saavuttamaan tutkimustehtäväni erityisesti kolmannen ja neljännen osa-tutkimuksen sekä yhteenvedon kautta. Osatutkimukset keskittyvät kasvatukselli-siin ja koulutuksellikasvatukselli-siin prosesseihin niiden tarjoamien muutosmahdollisuuksien sekä voimaantumisen näkökulmasta. Tekstissä ”A Space of Our Own. Non- Formal Education for Elder Women in Andalusia” (Pietilä 2009) tarkastelun kohteena on non-formaali kasvatus ja informantteina ovat informaalia hoivatyötä tekevät pääsääntöisesti iäkkäät naiset. Yhteisartikkelissa (Pietilä-Litendahl & Uusiautti 2014) ”Finding Empowerment through Continuing Training – Spanish Women’s Perceptions” tutkimuksen kohteena on puolestaan formaali täydennyskoulutus ja informantteina ovat siihen osallistuneet työikäiset, työttömät naiset. Yhteenvedos-sa tarkastelen toimijuutta ja voimaantumista teoreettisesta ja empiirisestä perspek-tiivistä. Etnografisessa kertomuksessa kuvaan naisten arjen toimijuuksia sekä eri toimijuuksiin kohdistettuja näkemyksiä ja asenteita. Kokonaistulkinnassa tuon puolestaan esille toimijuuden ja voimaantumisen välistä vuoropuhelua.
1.3 Tutkimusraportin rakenne
Väitöskirjani yhteenveto-osiossa lähden liikkeelle tutkimuksen teoreettisesta taus-tasta. Pääluvussa 2 paikannan tutkimukseni teoreettiseen kenttään ja avaan käyttä-miäni teoreettisia käsitteitä. Aloitan hahmottamalla kasvatusantropologian taustaa ja sen keskeisiä ajatuksia. Luon läpileikkauksen kasvatusantropologian historiaan ja tuon esille tutkimukseni yhtymäkohtia muihin tieteellisiin konteksteihin. Tä-män jälkeen käyn läpi tutkimustani ohjanneita toimijuuden diskursseja. Pääluvun lopuksi kytken yhteen tutkimuksessa hyödyntämiäni voimaantumisen teorioita.
Käsittelen pääluvussa 3 tutkimusprosessini vaiheita sekä menetelmävalintojani teorian ja etnografisen tiedon varassa. Aluksi tarkastelen etnografisen metodolo-gian teoreettista taustaa. Sen jälkeen avaan kenttätyössä käyttämiäni menetelmiä sekä työn kokonaisuuden että osatutkimusten valossa. Kuvaan myös kenttätutki-mukseni osia ja reflektoin omaa kenttätyökokemustani. Pääluvun lopussa käyn läpi tutkimusprosessiani kokonaisuutena.
Pääluvun 4 tarkoituksena on luoda etnografinen kuvaus, joka selkeyttää tut-kimukseni ajallista, tilallista ja toiminnallista sosiokulttuurista kehystä. Alussa hahmotan tutkimuskenttää kokonaisvaltaisesti, minkä jälkeen keskityn konteks-tin kasvatuksellisten viitekehysten kuvaukseen. Tarkastelen kasvatusta ja perheen käsitteitä eri näkökulmista. Tämän jälkeen lähestyn kulttuurista naisen positiota ja avaan kontekstin työmarkkinoita huomioiden erityisesti naisten aseman, mah-dollisuudet ja haasteet. Pääluvun lopussa kuvaan tutkimukseeni osallistuneiden informanttien kokemuksia ja käsityksiä koulutuksesta, perinteisestä ama de casan positiosta sekä palkkatyöstä moniäänisen etnografisen kerronnan muodossa, lisäksi teen erottelevaa luentaa eri tavoin paikantuneiden informanttien kertomuksista.
Lähestyn tutkimukseni kokonaistulkintaa pääluvussa 5. Ensiksi käyn läpi tutkimusotetta koskevia tutkimustuloksiani tukeutuen osatutkimuksissa I ja II sekä yhteenveto-osiossa tekemiini päätelmiin. Tämän jälkeen esittelen toimijuu-teen ja voimaantumiseen liittyvät tutkimustulokset nojaten erityisesti osatutki-muksiin III ja IV sekä yhteenvedossa esittämiini ajatuksiin. Pääluvun lopussa teen kokonaistulkintaa naisten toimijuuksien limittymisestä ja muutoksista sekä hah-motan kasvatusprosessit yhdistävää voimaantumisen mallia.
Viimeisessä pääluvussa tarkastelen tutkimustani luotettavuuden, pätevyyden sekä eettisyyden näkökulmasta. Lopuksi pohdin tutkimukseni antia molemman pääteeman valossa kohdistaen katseeni myös tulevaisuuteen.