Ama de casa – rutinoituneet tehtävät ja toimijuus

”Ama de casa oli pikemminkin äitini aikaan, silloin se oli tyypillistä, mutta ny-kyään, en tiedä, meillä on niin kuin enemmän vapautta.”

”Ama de casa, pues, de la época de mi madre, que era la típica, pero hoy en día, yo que sé, como que tenemos más libertad, más. (María Dolores)

Käsite ”nainen” on hahmotettava sosiaalisena ja kulttuurisena kategoriana, joka on tiiviisti sidok-sissa kontekstiinsa ja muihin siinä oleviin kate-gorioihin. Naisten ja miesten välisistä eronteoista rakentuu kontekstisidonnainen, sukupuolittunut järjestelmä, joka läpileikkaa koko sosiaalisen ja kulttuurisen rakennelman. Se on kuitenkin vain yksi tapa jäsentää yhteiskunnan toimintaa ja orga-nisaatiota. Tällöin yhteiskuntaa tarkastellaan tilan, sukupuolittuneiden positioiden, normien, arvojen ja käytänteiden kautta. Kategoria on konteksti-sidonnainen ja dynaaminen sekä riippuvainen muista vallitsevista luokitteluista. Kyse ei siten ole homogeenisesta, yleispätevästä kategorias-ta. Sen vuoksi on puhuttava kontekstin sisälläkin toisistaan eriävistä tavoista elää arkea ja

hahmot-taa omaa positiota suhteessa muihin yhteisön jäseniin. (Brullet Tenas 1995, 274;

García de León 1994, 23; Moore 1991; Ojala, Palmu, Saarinen 2009, 19; Ron-kainen 1999, 42, 56; Skeggs 2002, 32; Thurén 1993, 94, 97–99; Yuval-Davis 1997;

Yuval- Davis & Stoetzler 2002.) Eroavaisuuksien sekä niihin liittyvien mekanis-mien ja lain alaisuuksien tunnistaminen voi rakentaa tietoisuuden mahdollisuudesta tehdä toisin. Sukupuolittuneet dikotomiat voidaan haastaa ja sukupuolen voidaan ymmärtää määrittävän sekä tavanmukaisen että muuttuvan tekemisen. (Ojala, Pal-mu & Saarinen 2009, 19–20; ks. myös Yuval-Davis & Stoetzler 2002, 335, 339.)

Yksi ratkaiseva naisten toimijuuksiin vaikuttavista lähtökohdista on reproduk-tiivisten töiden naistapaisuus (vrt. Jokinen 2004; ks. myös Galvéz Muñoz & Matus López 2010, 120–121). Reproduktio nähdään staattisena, yksioikoisen feminiininä tehtävänä, joka sijoittuu osaksi yksityistä tilaa ja on yksi (vrt. Jokinen 2005; Moore 1991; 1999, 72, 86–87). Se sisältää kuitenkin lukuisia, kontekstisidonnaisia tehtä-viä ja positioita. Reproduktiiviset tehtävät ovat myös muuttuneet teknologian ja taloudellisen kehityksen myötä. Espanjankielisissä teksteissä reproduktiivisiin teh-täviin viitataan yleensä ilmaisuilla ”labores de hogar” kotityöt sekä ”tareas domésticas”

Lihakaupan jonossa

kotiin liittyvät tehtävät (esim. Comas d’Argemir 2000; Diéz 2000; Galvéz Muñoz

& Matus López 2010). Naiset itse viittasivat niihin yleisemmin ilmaisulla ”faenas (de la casa)” kotihommat.

Informanttien esiin tuomista tehtävistä voitiin erottaa kolme pääryhmää, joita olivat biologinen ja sosiaalinen reproduktio, eli lisääntyminen sekä hoiva ja kasva-tus. Reproduktiivisia tehtäviä olivat lisäksi kotityöt, kuten siivous, ruoan valmista-minen ja siihen liittyvät ostokset sekä vaatehuolto (vrt. Galvéz Muñoz & Matus López 2010, 111–112). Tehtäviä leimasivat ajallinen jatkuvuus ja töiden rajatto-muus, joten niiden ei koettu koskaan tulevan valmiiksi. Kotitöihin liitettiin ru-tiinien, arjen ja sukupuolittuneisuuden ajatukset. Koska tehtävien naistapaisuutta on korostettu kulttuurisesti, naiset kokivat niiden hoitamisen helpoksi. Toistamalla kulttuurisia naistapaisia toimintoja naiset tulivat puolestaan ymmärretyiksi ja tun-nistetuiksi toimijoiksi. (Vrt. Jokinen 2005, 18, 47, 59; ks. myös Ronkainen 1999, 67; Skeggs 2002, 52.)

Informanttien kertomuksissa ama de casan kuvaukset sisälsivät vaimon sekä äi-din ja aikuisen tyttären positiot. Ama de casa -käsite liitettiin ensisijaisesti kotitöi-hin. Sitä vastoin biologinen ja sosiaalinen reproduktio korostivat emotionaalista funktiota ja tunnesiteitä, joten niihin liitettiin enemmän (koti)äidin, vaimon tai ai-kuisen tyttären positiot. Käytän tekstissäni informanttieni käyttämää ilmaisua ama de casa, koska sille ei ole kokonaisuutta kuvaavaa suomennosta. (Vrt. Díez 2000;

Moore 1991, 40–43, 71–72.)

Kulttuurinen kertomus naisesta limittyy ama de casan ympärille. Tällöin ihan-teena on kodilleen ja perheelleen omistautunut kodin hengetär. Myös katolisella uskonnolla ja Neitsyt Marian erilaisten ilmentymien (esimerkiksi Virgén de Doló-res/ Angustias/ Purificación, Surun/ Kärsimyksen/ Puhdistuksen Neitsyt) ympä-rille rakentuneella äitiyden ihanteella on ollut merkittävä asema espanjalaisessa kulttuuriperinteessä. (Ks. Diez 2000, 168–172; Pietilä 2002; 2005b; Pitt-Rivers 1977, 22; Thurén 1993.)

Kertomuksissaan naiset kuvasivat usein itseään luonteeltaan vahvoiksi ja perää-nantamattomiksi. Britt-Marie Thurénin (1993) mukaan nämä ilmaukset voidaan nähdä sekä vastakkaisina perinteisesti naisilta odotetuille kulttuurisille malleille että taas hyvin perinteisenä kuvauksena. Tällöin voima ja peräänantamattomuus kohdistuvat perheen ja kodin hyvinvoinnin tukemiseen. (Emt., 88–89; ks. myös Pitt-Rivers 1977.) Yhtäältä perheen vuoksi ”uhrautuminen” tekee naisesta vahvan, koska hän uusintaa toivottua mallia, jonka hän osaa. Tämän vuoksi hän voi nauttia konventionaalisesta toiminnastaan. (Jokinen 2005.)

Vaikka informanttini käyttivät usein ama de casa -käsitettä, heidän oli vaikea määritellä sitä. Kulttuurisena mallina ja tottumusten myötä sitä oli vaikea myös kyseenalaistaa. Sen sijaan puhujaan itseensä viitattuna kyseenalaistaminen ja sen merkitysten erittely oli tavanomaista. (Vrt. Jokinen 2005; Ronkainen 1999, 67.)

Kulttuuriset määritelmät olivat kuitenkin hyvin samankaltaisia kuin todelliset, si-säistetyt positiot. Kaikki informanttini määrittelivät omat äitinsä käsitteellä ama de casa, olivatpa he työskennelleet kodin ulkopuolella tai eivät. He tekivät sen painot-taen ja tunnuspainot-taen heidän työpanoksensa. Kun he viittasivat itseensä, he kuitenkin nauroivat hieman hämillään. Puhuessaan itsestään ama de casana, heillä oli lisäksi taipumus aliarvioida omaa työtään. (Ks. Pietilä 2005b.)

Sara: ”(…) ama de casa on se, joka omistautuu sille moninaiselle työlle, joka on kotona ja on jatkuvaa. Ja minulle se on ama de casa. Sinun täytyy uhrautua, huolehtia kodista ja kaikista niistä, jotka asuvat siellä. (…) Kotoa ulospäin sillä ei käytännössä ole mitään arvoa. Se on kulttuurinen perinne, mitä olemme teh-neet, ja näemme, että tämä on jotain luonnollista. Tuon naisen tulee omistautua kodilleen ja siinä kaikki. Ja hän tekee sen, koska hänen täytyy, ja se on normaalia maailmassa. Siinä kaikki. (…) Ei kuitenkaan ole mitenkään ylinegatiivista jää-dä kotiin.”

“(…) una ama de casa es la que se dedica a las labores que hay en el hogar, que son muchas y variadas, y requiere un trabajo constante. Y para mí eso es un ama de casa. Se tiene que dedicar a eso, a cuidar de la casa y todos los que viven en esa casa. (…) Hacia fuera de la casa, no tiene prácticamente ningún valor. Por cul-tura, nosotros lo que hemos hecho, ha sido, es ver que eso es algo natural. Que esa mujer se tiene que dedicar a su casa y ya está. Y lo hace, porque lo tiene que hacer, y porque es lo más normal del mundo. Y ya está. (…) Tampoco es algo supernegativo quedarte en tu casa.”

Ama de casaan liitettiin vahvasti perinteen ja vanhanaikaisuuden leima. Tällöin siihen sidottiin myös voimakas emotionaalinen ja taloudellinen riippuvuussuhde sekä ajatus position rajallisuudesta (vrt. Comas d’Argemir 2000, 189; Engels 1974;

Stromquist 2011). Kun positiota reflektoitiin tästä näkökulmasta, se nähtiin mah-dollisena vain vanhimmille sukupolville (ks. Pietilä 2005b, 71–72).

María Dolores: ”Ei, minä en tunne itseäni ama de casaksi. Uskon, etteivät nämä muutkaan ympärilläni olevat. (…) Mutta ama de casa, mielestäni… äitini ai-kaan. He olivat todellisia ama de casoja, he eivät menneet töihin, eivät ulos mis-tään syystä, olivat kaikessa riippuvaisia aviomiehismis-tään, heidän… mutta luulen, että nyt on vain muutamia tuollaisia.”

“No, yo no me siento como ama de casa. Creo, que las que se rodean conmigo tam-poco. (…) Pero ama de casa, pues yo lo veo…en la época de mi madre. Eran

real-mente amas de casa, no salían a trabajar, no salían a nada, dependían todo de sus maridos, de su…pero ahora yo creo que poquitas.”

Riippuvuuden asteet ja muodot olivat muuttuneet ajan myötä. Jos nainen työsken-teli kotona ja kotityö oli palkatonta, taloudellinen riippuvuus oli lähes väistämätöntä (vrt. Gálvez Muñoz & Matus López 2010, 39–41). Siihen perustuivat myös per-heen yhteenkuuluvuutta lisäävän, orgaanisen solidaarisuuden taloudellinen tehtävä ja perheen sisäinen työnjako. Vahvat tunnesiteet puolestaan loivat emotionaalista riippuvuutta. Reproduktiivisten tehtävien sisältämät moraaliset funktiot edesauttoi-vat hoivaajan position sisäistämistä. (Vrt. Engles 1974; Jokinen 2005; Skeggs 2002, 52–54.) Positio ja tehtävät pysyivät samana, vaikka hoivan kohteet saattoivatkin muuttua perheen sisällä. Jos emotionaalinen riippuvuus oli erittäin vahva, se saat-toi vaikuttaa yksilöntunteen ja omien tarpeiden syrjäännyttämiseen. (Vrt. Comas d’ Argemir 2000; Díez 2000.) Vastavuoroiset tunteet, jotka sisältyivät reproduktii-visiin tehtäviin, tekivät naisten mukaan kotityöstä palkitsevaa. Tämän vuoksi per-heen sisäiset suhteet vaikuttivat myös oman toimijuuden arvostukseen. Varsinkin kun lapset olivat pieniä, naiset kokivat itsensä tärkeiksi sekä työnsä merkitykselli-seksi. Lasten kasvaessa kotona tehtävä työ koettiin päinvastoin usein hyödyttömäk-si, ja tämä puolestaan vaikutti itsetuntoon negatiivisesti. (Ks. Díez 2000, 158–159;

vrt. Ojala, Palmu & Saarinen 2009; Pietilä 2005a, 305; 2005b.)

Reproduktiivisten tehtävien ympärille rakentunut toimijuus oli sosiaalisesti ali-arvostettua, jopa näkymätöntä, mikä heikensi naisten itsetuntoa. Dolors Comas D’Argemirin (2000, 188–189) mukaan tämä johtuu siitä, että reproduktiiviset tehtä-vät toteutetaan pääasiallisesti yksityisyyden tilassa. Toimintaa on kulttuurisidoksien myötä myös vaikea hahmottaa työksi. Työ on yleensä määritelty kodin ulkopuolella tehtäväksi palkkatyöksi. (Ks. esim. Jokinen, 2005, 14.) Näkymättömyys ja sosiaalisen arvostuksen puute saivat naiset usein vähättelemään omaa reproduktiivista työtään (vrt. Comas d´Argemir 2000, 188; Díez 2000). He eivät kokeneet tekevänsä töitä, vaikka toisaalta heillä ei ollut omien sanojensa mukaan vapaa-aikaakaan, koska ta-paistuneet reproduktiiviset tehtävät veivät kaiken ajan. Kysyttäessä vapaa-ajan toi-minnasta he saattoivat luetella kaikki tehtävät kotityöt. (Ks. Pietilä 2005b.)