“Mä haluaisin olla oman työni herra ja musta tuntuu, että siihen on vaikee päästä kenenkään muun alaisuudessa
Johanna, 43v. aikuisopiskelija
Kolmestatoista tarinasta peräti kuusi oli itsenäistymistarinoita. Itsenäistymistarinoille oli nimensä mukaisesti ominaista haastateltujen suuri tarve itsenäisyyteen ja autonomiaan omassa elämässään. Lähes jokaisen itsenäistymistarinan taustalta löytyi ajautuminen tiettyyn
52 ammattiin tai työpaikkaan. Päätyminen tietylle alalle johtui pääasiassa muiden odotuksista tai sattumasta.
“...siis tosiaan kotoa sanottiin, että hanki ensin kunnon ammatti ja sen jälkeen voit alkaa hörhöillä, ja ehkä kuustoista vuotta tässä työssä riittää todistamaan, että tää oli nyt se kunnon ammatti.”
Kaikki haastateltavat kokivat menestyneensä työssään hyvin ja edenneensä uralla. Tämäkin koettiin osittain ajautumisena. Eräs haastateltava koki uralla etenemisen pakoksi. Hän oli aina hoitanut tehtävänsä nopeasti ja huolellisesti, mutta varsinaista innostumista ja tai iloa hän ei työssään kokenut. Siinä vaiheessa kun organisaatio alkoi odottaa häneltä esimiestehtäviin siirtymistä, koki haastateltava lähinnä ahdistusta. Samaan aikaan hän kuitenkin tunsi, että esimiestehtävän hakeminen on hänen velvollisuutensa.
“Ja sitte mä olin vahingossa, täysin haluamattani, kaikki tuli multa kysymään, eikä se todellakaan ole se mihin mä pyrin. Sitten mun pomo lähti, eläkkeelle oli lähdössä ja hän sitten pyysi, että hae tätä paikkaa. Eihän se tarkoita, että mä oisin sitä saanut. Mutta se oli sellainen, että en olisi ikinä halunnut, eikä yhtään kiinnostanut.“
Vahvan velvollisuudentunnon lisäksi haastateltavat kokivat, että myös statukseen liittyvät asiat ainakin aluksi olivat merkityksellisiä. Vaikka he eivät välttämättä itse kokeneet asemaansa erityisen palkitsevana, niin ulkopuolinen paine johdatteli ajatteluun, että työn kautta saatu asema ja arvostus ovat merkityksellisiä.
“Sit se oli aina niin jotenki helppoo. Sä oot niin siihen taloon kasvanu ja no, sit jos ei kukaan tarjoo mitään muuta, nii se on niin se yleinen, et tässä mä nyt sitten teen, ja hyvä työ varsinki paperilla ja CV:ssä näyttää hyvältä ja totta kai varsinkin kyseinen talo, niin onhan se ehkä enemmänkin sitä, et se on hyvin arvostettu ulkopuolelta, nii sit aina silleen, et tässähän tätä.”
Kuten myös pelastautumistarinoissa, useilla itsenäistymistarinan kertoneilla oli hyvin suuri tarve tehdä työtään tinkimättömästi ja tuloksekkaasti. Usein esille tuli organisaatioiden kyvyttömyys mahdollistaa tätä tekemistä. Esille nousi mm. organisaatioiden omat sisäiset ristiriidat sekä heikko esimiestyö. Monella myös työmäärä oli suuri vaikkakin pelastautumistarinoista poiketen, työn määrä ja tai työpaine eivät olleet ensisijaisia syitä
53 muutoksen tekoon. Työpaineen yhtenä tärkeimmistä syistä muutokseen mainitsi vain yksi haastatelluista. Itsenäistymistarinoissa tuli myös jossain määrin enemmän esille taloudelliset seikat kuin pelastautumis- ja arvotarinoissa. Yksi haastatelluista totesi, että mahdollisuus parempaan ansiotasoon oli yksi keskeinen syy muutoksen tekemiseen. Lähtökohtaisesti kuitenkin päämotiivina muutoksen tekemiseen eivät olleet rahalliset tekijät vaan mahdollisuus tehdä asioita itsenäisesti ja oman mielenkiinnon mukaan.
Vaikka moni haastateltavista koki ajautuneensa tiettyyn ammattiin tai uralle lähes vahingossa, niin silti saatua kokemusta pidettiin tärkeänä ja tarpeellisena. Vaikka aiemmissa työorganisaatioissa oli olleet omat ongelmansa, niin haastateltavat puhuivat myös hyvin myönteisesti aiemmista työpaikoistaan ja työtovereistaan. Poikkeuksetta haastateltavat olivat pystyneet hyödyntämään aiempaa työelämäkokemustaan, mutta myös yksityiselämän tapahtumia omassa muutosprosessissa. Erityisesti nousi esille vaikeiden kokemusten hyödyntäminen voimavaraksi. Eräs haastateltavista koki pitkään kestäneen eroprosessin ja avioeron tärkeäksi ja vahvistavaksi kokemuksesi ennen omaa lähtemistä yrittäjäksi.
“ Ja jotenkin se, että niin rankka prosessi ja monta vuotta kestävä, että sitten siitä pääsi pois.
Se vapautti mussa jotain voimavaroja. Koska mä en kuollutkaan. Mitään kauheeta ei tapahtunutkaan.”
Itsenäistymistarinoiden käännekohdat tapahtuivat yleensä harkinnan ja pidemmän pohdinnan kautta. Ajatus muutoksesta oli jo kytenyt pidempään, mutta kahdessa tapauksessa sattuma nopeutti itse muutoksen tekoa. Muutosta ei kuitenkaan lähdetty tekemään impulsiivisesti vaikka itse muutostapahtuma saattoi edetä nopeasti. Tässä mielessä itsenäistymistarinat poikkesivat pelastautumis- ja arvotarinoista.
Viisi itsenäistymistarinoiden henkilöistä on yrittäjiä ja yksi haastatelluista lähti opiskelemaan alaa, joka mahdollistaa yrittäjyyden parin vuoden sisään. Kaikkia tähän ryhmään kuuluvia siis yhdisti yrittäjyys. Järvensivu (2014, 88) on tutkinut työelämän muutoksia tarinanäkökulmasta käsin. Yhdeksi tarinatyypiksi hän nostaa työelämän tähtitarinat. Näissä tarinoissa eri tapahtumille annettiin myönteisiä merkityksiä, vaikka ne olisi voitu myös nähdä negatiivisiksi yksilön näkökulmasta. Tähtitarinan päähenkilöllä oli useita tarinoita, joiden välillä hän pystyi joustavasti liikkumaan ja tulkitsemaan tapahtumia erilaisten viitekehysten kautta. Hetkellinen epäonnistuminen tai vastoinkäyminen voitiin nähdä myönteisessä valossa
54 toisen tarinan viitekehyksen kautta. Nämä useat tarinat ja erilaiset elämän projektit (mukaan lukien myös muut kuin työelämän projektit) ja liikkuminen niiden välissä joustavasti ylläpitivät tähtitarinoiden henkilöiden jaksamista ja tyytyväisyyttä elämään. Tähtitarinoiden yhtenä esimerkkinä olivat onnelliset yrittäjät. Erityisesti itsensä työllistävät pienyrittäjät kokivat elämänsä mielekkääksi. Itsenäistymistarinoita voidaan pitää myös tavallaan eräänlaisina tähtitarinoina. Niistä kaikista heijastui myönteinen tulkinta omasta tarinasta sekä tyytyväisyys nykyiseen tilanteeseen, vaikka erilaisia epävarmuustekijöitä liittyi sekä nykytilanteeseen että tulevaisuuteen.
55
7 Johtopäätökset
Tutkimuksen tavoitteena oli löytää vastauksia seuraaviin kysymyksiin:
1. Millaisia muutostarinoita on löydettävissä haastateltujen kertomuksista?
2. Mitä tarinoista voidaan päätellä työelämästä?
3. Millainen merkitys tehdyllä muutoksella on ollut haastatellun elämään?
Aineisto oli varsin laaja, mutta jo ensimmäisillä lukukerroilla aloin hahmottaa tiettyjä piirteitä ja yksityiskohtia haastattelujen kautta. Tekemieni tiivistelmien ja avainsanojen kautta pystyin löytämään ydinkertomukset, joiden perusteella muodostin kolme erilaista tarinatyyppiä:
pelastautumistarinat, itsenäistymistarinat ja arvotarinat. Pelastautumistarinoiden ydin oli ihmisen lähteminen vapaaehtoisesti työpaikasta ennen vakavampaa henkistä tai fyysistä sairastumista. Tarinoissa tuli esille usein aiemman työpaikan suuri työmäärä ja -paine, epäoikeudenmukainen kohtelu, väsyminen ja ristiriita työelämän ja perhe-elämän välillä.
Itsenäistymistarinoissa keskeisiä kokemuksia olivat turhautuminen, kyseenalaistaminen ja vahva kokemus itsenäisyydestä ja itsensä löytämisestä. Arvotarinoissa esille tuli aiemman työn kyseenalaisuus nimenomaan eettis-moraalisesta näkökulmasta, ristiriita yrityksen ja omien arvojen välillä ja itsenäistymistarinoiden tapaan vahva tarve autonomiaan sekä työssä että yksityiselämässä.
Työelämän muutokset heijastuvat myös tutkimuksessa läpikäytyjen tarinoiden kautta. Esille tulivat organisaatioiden jatkuva muutos ja sitä kautta kasvavat vaatimukset myös työntekijälle. Vaihtoehtoina näyttää olevan joko kynsin hampain vaatimusten mukaisessa työelämässä pysyminen tai sitten itsenäisten päätösten tekeminen ja työelämän ottaminen
56 omiin käsiin. Haastateltavat toivat myös esille kykynsä ja halunsa itsensä jatkuvaan kehittämiseen. Haastattelujen perusteella näyttää siis siltä, että taitoa ja asennetta muutosten tekemiseen löytyy, mutta ehdot ja puitteet muutokselle halutaan luoda itse. Seuraavissa kappaleissa tulen tarkemmin käymään läpi tutkimuksessa esille tulleita teemoja.