Venäjän ortodoksisen kirkon kirkkojärjestys
Venäjän ortodoksinen kirkko ilmaisee virallisen itseymmärryksensä kirkkojärjestyksessään. Suoma-laisen käytännön mukaista kansanedustuslaitoksen säätämää kirkkolakia ei sillä ole. Kirkkojärjes-tyksen mukaan Venäjän ortodoksinen kirkko on monikansallinen autokefaalinen paikalliskirkko, joka on uskonopillisessa ja kanonisessa rukousyhteydessä muiden ortodoksisten paikalliskirkkojen kanssa. Siihen kuuluu varsinaisen äitikirkon ohella autonomisia ja muita itsehallinnollisia kirkkoja ja eksarkaatteja. Kirkko määrittää toimintansa piiriin kuuluviksi kanonisella alueellaan asuvat orto-doksista uskoa tunnustavat ihmiset sekä sellaiset muissa maissa asuvat ortodoksit, jotka haluavat kuulua Venäjän ortodoksiseen kirkkoon.49 Venäjän ortodoksisen kirkon kanoninen alue käsittää en-tisen Neuvostoliiton alueen valtiot, Kiinan kansantasavallan ja Japanin. Enen-tisen Neuvostoliiton alu-een maista sen kanonisen alualu-een ulkopuolella ovat ainoastaan Georgia ja Armenia.50
Maailmanlaajuinen ortodoksinen kirkko muodostuu paikalliskirkkojen muodostamasta yhteisöstä, jossa jokaisella paikalliskirkolla on oma kanoninen alueensa. Useimmiten kanoninen alue noudattaa kansallisvaltion rajoja, ja vielä useammin kirkot on nimetty kansallisin määrein, esimerkiksi Venä-jän ortodoksinen kirkko tai Kreikan ortodoksinen kirkko. Tästä perinteestä huolimatta paikalliskir-kot toimivat oman kanonisen alueensa ulkopuolella ortodoksisten kansanryhmien parissa sellaisilla alueilla, jotka eivät ole perinteisesti ortodoksisia. Diasporassa eli hajaannuksessa elävät yhteisöt pyrkivät säilyttämään sekä ortodoksisen uskonsa että lähtömaansa kansallisen identiteetin. Järjestely on kirkko-opin ja -järjestyksen yksi alue, yksi piispa, yksi kirkko -periaatteen vastainen, koska sen
49 Устав Русской Православной Церкви 2017, I.1–3.
50 Binns 2005, 30–31; Bremer 2013, 67–68; Устав Русской Православной Церкви 2017, I.3.
myötä yhdellä alueella on useamman ortodoksisen paikalliskirkon rakenteita.51 Venäjän ortodoksi-nen kirkko on Venäjän vallankumouksen seurauksena toiminut diasporassa monissa maissa52. Kirkkojärjestyksessä Venäjän ortodoksinen kirkko ilmoittaa kunnioittavansa ja noudattavansa, jo-kaisen valtion omaa lainsäädäntöä. Kirkko perustaa toimintansa pyhiin kirjoitukseen ja perimätie-toon, kanoneihin ja apostolisiin sääntöihin, ekumeenisiin kirkolliskokouksiin ja pyhiin isiin sekä paikalliskirkon sekä arkkipiispakunnan kokouksien, pyhän synodin53 päätöksiin ja kirkkojärjestyk-seen. Venäjän ortodoksinen kirkko on rekisteröity Venäjän federaatiossa sekä oikeushenkilöksi että uskonnolliseksi yhteisöksi. Sen yksiköt rekisteröityvät paikallisen lainsäädännön mukaisesti oikeus-henkilöiksi niihin maihin, joissa ne toimivat.54
Ortodoksisen kirkon kanonit
Ortodoksisen kirkon kanonit ovat kokoelma kirkon omalla auktoriteetillaan kehittämiä lakeja, joi-den avulla hallitaan kirkon organisaatiota, sen suhdetta jäseniin ja kirkon ulkopuolisiin organisaa-tioihin, kuten valtioon, maallisiin toimijoihin ja muihin uskontoihin.55 Kanonisen lain kannalta tär-keimpiä lähteitä ovat kirkkoisien kanoniset epistolat ja ekumeenisten kirkolliskokouksien kanonit.
Käytännössä kanonisen lain lähteet jaetaan kahteen ryhmään 1) yleisiin koko kirkkoa koskeviin ja 2) erityisiin autokefaalisia kirkkoja koskeviin lähteisiin.56
Kanonisen lain merkittävänä ongelmana on kristillisen kirkon lähtökohta: Jumala tuli ihmiseksi va-pauttaakseen ihmisen farisealaisen lakiuskonnon kahleista ja kutsuakseen hänet vapauteen, rakkau-den yhteyteen, kirkkoon. Tätä ongelmaa on pyritty ratkaisemaan kristillisissä kirkkokunnissa eri ta-voin. Roomalaiskatolinen kirkko kehitti kanonisten sääntöjen tulkintaan vahvan kirkko-oikeudelli-sen organisaation. Reformaation myöstä syntyneissä kirkkokunnissa roomalaiskatolinen järjestelmä koettiin lakihenkiseksi ja alkukirkon vastaiseksi rakenteeksi. Konkreettisen instituution sijaan kir-kon koetaan olevan näkymätön ja todellinen ainoastaan Pyhän Hengen täyttämien sydämen uskir-kon yhteytenä.57
51 Metso 2015.
52 Bremer 2013, 48–51.
53 Pyhä Synodi (Священный Синод) on patriarkan johtama kirkollinen johtamiselin. Siihen kuuluu yhdeksän pysyvää ja viisi vaihtuvaa jäsentä. Pysyviä jäseniä ovat 1) Kiovan ja koko Ukrainan metropoliitta; 2) Pietarin ja Laatokan; 3) Krutitskin ja Kolomenskin; 4) Minskin ja Slutskin metropoliitta ja Valko-Venäjän eksarkki 5) Kišinjovin ja koko Mol-davian metropoliitta, 6) Astanan ja Kazakstanin metropoliitta; 7) Taškentin ja Uzbekistanin metropoliitta, Keski-Aasian metropoliittapiirikunnan pää, 9) Moskovan patriarkaatin ulkosuhteiden osaston johtaja.
54 Устав Русской Православной Церкви 2017, I:4–5.
55 Patsavos 1975, 1–2.
56 Rodopoulos 2007, 20–21, 30–34; Damaskinos (Olkinuora) 2020, 136. Nimitys kanoni (kr. kanon, κανών) tarkoittaa alun perin käsityöläisen mittatikkua. Kristillisessä kielenkäytössä käsitteellä tarkoitetaan myös pyhien kirjoitusten sisäl-töä eli kaanonia. Sanan perusmerkitys on sääntö.
57 Rodopoulos 2007, 10–12.
Ortodoksinen teologia on käsitellyt varsin vähän kirkkolain (kanonisen oikeuden) ja profaanin lain suhdetta, mutta jatkaa käytännössä pitkään traditioon perustuvaa kanonista tulkintaansa, ja vastaa reformaation teologeille säilyttäneensä alkukirkon hengen ja järjestyksen tällä tavoin. Rodopoulos tulkitsee Kristuksen vapauttaneen kristityt juutalaisen ulkoisen mutta sisäisesti tyhjän lakiuskonnon kahleista, mikä ei kuitenkaan merkitse kirkollisen järjestyksen hylkäämistä kirkon konkreettisessa muodossa, jossa sen on maan päällä elettävä. Jännitteinen yhteys rakkauden ja järjestyksen kirkon välillä säilyy.58 Ortodoksisella kirkolla ei ole roomalaiskatolisen kirkon kaltaista systemaattista ka-nonisen oikeuden järjestelmää. Ortodoksisen kirkon kanoninen oikeus on kriittisesti tarkasteltuna kehittymätöntä. Se keskittyy kanonien ja niiden tulkintojen välisten ristiriitojen ratkaisemiseen sekä siihen, miten monitulkintaisia sääntöjä tapauskohtaisesti sovelletaan. Kaikkiin kanonien tulkinnan kysymyksiin ei ole yksiselitteistä vastausta, siksi on otettava huomioon myös historiallinen, yhteis-kunnallinen ja ekklesiologinen konteksti.59
Kanonisen lain soveltamisessa voidaan käyttää ekonomian periaatetta, joka korostaa sen juutalai-sesta ja maallijuutalai-sesta laista poikkeavaa, terapeuttista, ja pastoraalista näkökulmaa. Ekonomiaa käyttä-essään kirkollinen hierarkki, yleensä piispa voi tilapäisesti tai pysyvästi poiketa kanonisen säännön järkähtämättömästä soveltamisesta, mikäli se palvelee yksittäisten kirkon jäsenten tai koko kirkon tarvetta tai suurempaa etua. Poikkeaminen tapahtuu kuitenkin sääntöä kunnioittaen eikä se kumoa kirkon oppia.60
Venäjän ortodoksinen kirkko tulkitsee, että ortodoksisen kirkon kanoneissa ei ole kuvattu eksplisiit-tisesti kriteerejä, eikä prosessia, jolla autokefalia myönnetään. Asiaa on käsitelty vuonna 1993, jol-loin Konstantinopolin, Aleksandrian ja Jerusalemin patriarkaattien sekä Kreikan ortodoksisen kir-kon kannan mukaisesti autokefalian myöntäminen on ekumeenisten kirkolliskokouksen ja Konstan-tinopolin paikalliskirkon kirkolliskokouksen yksinoikeus. Sen sijaan Moskovan, Romanian ja Bul-garian patriarkaattien ja Puolan ortodoksisen kirkon mukaan autokefalian myöntäminen omalle ka-noniselle osalleen on jokaisen ortodoksisen paikalliskirkon itsenäinen oikeus. Tuolloin saavutettiin kuitenkin yksimielisyys siitä, että ilman äitikirkon hyväksyntää autokefalia ei ole mahdollinen, eikä ilman yleisortodoksista yksimielisyyttä.61 Venäjän ortodoksinen kirkko näkee, että kysymyksestä olisi päätettävä tulevassa Suuressa ja Pyhässä Ortodoksisen kirkon synodissa.62 Tämä kanta
58 Rodopoulos 2007, 13–17.
59 Damaskinos (Olkinuora) 2020, 136.
60 Patsavos 1975, 1–2; Rodopoulos 2007, 102–103; Damaskinos (Olkinuora) 2020, 145.
61 Russian Orthodox Church 2018.
62 Иларион (Алфеев) 2019, 158–159.
kuitenkin tyhjeni siihen, että Venäjän ortodoksinen kirkko pidättäytyi osallistumasta vuosikymme-niä valmisteltuun Synodiin Kreetalla vuonna 2016.