vaksi ilman että siihen sisällytetään metsää. Kuitenkin ensimmäisen aitauksen vaatim ia tavaraa saadaan ottaa Filppulan metsästä. 3. Peipun Ylikorven ympäriltä, mikä sijaitsee Köörtilän maalla, otetaan kaksi tyn
nyrinala metsää myös Köörtilän maata lato- ja aitatarpeiksi. 4. Peipkor- ven raivaus Köörtilän alueella tunnustettiin peippulaisten omaksi, kui
tenkin niin, että senjälkeen kun siellä oleva metsä on käytetty aidoiksi, latojen rakentc aliseen ynnä muuhun tarpeelliseen, peippulaiset
hankki-K u v a 49. hankki-K ö ö r t ilä n k y lä n p e ll o t 1775 p i i r r e t y n k a r ta n m u k a a n . V r t liite 17:
K ö ö r t i lä . (M a a n m itt a u s h a llitu k s e n a r k i s t o ) .
222
vat vastaavanlaiset tarveaineet vastedes omista metsistään. Kts karttaa kuvat 49 ja 50.
17. 5. 1796 kylän miehet olivat sitten kokoontuneet kuulemaan pää
töstä siitä, miten monta tynnyrinalaa viljelyskelpoista maata saatiin kullekin talolle jakaa. Toimitus suoritettiin niin, että 17. 5 tarkistet
tiin rajoja ja saarien jakoja, 18. 5 tarkistettiin raja Filppulaa vastaan, 19. 5 jaettiin luotoja ja 20. 5 toimitettiin vaihtoja Filppulan kanssa.34
Köörtilän talot olivat nyt: A Juho Romppanen, B Erkki Romppa
nen, C Heikki Romppanen, G Matti Räbbi, H Jaakko Räbbi ja E Erkki Räbbi. Tilusten pinta-alat ilmenevät l i i t t e e s t ä 17.
Ahman oli jo 1775 mitannut P e i p u n maat, jotka olivat Köörtilän kanssa yhteismaina. Senjälkeen oli Sacklén 1795 toimittanut isojaon Köörtilässä sekä maastoon pystytetyin rajamerkein erottanut Peipun Köörtilästä säilyttämällä ennenmainitut (kts Köörtilän isojakoa) niit- tyomistukset vastavuoroisesti kummallakin puolella. Sacklén oli il
moittanut, että Peipun kylässä, joka käsittää b/b mntl, on viljelyskel
poista maata 1.103 tnr-alaa. Kuninkaan edustaja oli 8. 4. 1796 määrän
nyt, että Peipun kylä tulee korotettavaksi 5/o manttaalista 3/4 mant
taaliin, laskettuna 1.200 tnr-alaa täyttä mntlia kohden, sekä 203 tnr- alaa korvaukseksi joutomaista; kaikkien kolmen talon pitäisi siis olla yhtä suuria taloluvultaan, manttaaliltaan ja veroltaan. Tämän järjes
telyn oli kamarikollegio vahvistanut 12. 10. 1796 ja kuningas 1. 9. 1797.
Senjälkeen Sacklén oli suorittanut jaon talojen kesken sekä merkinnyt jaon maastoon, mutta asiasta oli valitettu. Jako-oikeus oli asiaa tut
kittuaan antanut siitä päätöksen 6. 8. 1800 ja pyytänyt, että joku toinen maanmittari määrättäisiin uudelleen tarkistamaan Saclénin suorittama jako. Anomuksen takana oli Jaakko Jaakonpoika ym peippulaiset. Iso
jako määrättiin keskeytettäväksi. Syyskuussa suoritettiin uusi mittaus, jolloin huomattiin ja korjattiin paljon virheellisyyksiä ja epätarkkuuksia kartassa.
Nyt oli siis päästy niin pitkälle, että kylän miehet oli voitu kutsua kokoon 25. 2. 1806. Peippulaiset ilmoittivat kustannuksien vähentämi
seksi sopineensa siitä, että he itse suorittavat maiden luokituksen, mikä tehtiin 26. 2. Teitä varten jätettiin 10 kyynärää leveyttä sekä sovittiin venehuoneista ja lastauspaikoista, mitkä jäivät ulkopuolelle jaon, sa
moin kylän kahdesta tervanpolttopaikasta.
K u v a 50. K ö ö r t i lä n is o ja k o . (M a a n m itt a u s h a llitu k s e n a r k i s t o ) .
224
Kylä käsitti yhteensä s/4 manttaalia. Talollisten sopimuksen mu
kaan tilukset jaettiin entisellä pohjalla ja täyte-erät otettiin kylän yh
teisistä rajvausmaista. Täten muodostuivat A Jaakko Vanhatalon, At Heikki Viinamäen, B Juho Peipun ja C Heikki Mahlamäen tilat. (Kts karttoja kuvat 51 ja 52)35 L i i t t e e s t ä 17 selviävät talojen pinta-alat.
Jaon sekä talollisten sopimuksen perusteella suoritettiin pöytäjako ja rajat merkittiin myös maastoon 29. 7. 1806 mennessä. Jakoa vastaan ilmoitti tyytymättömyyttä Heikki Mahlamäki, minkä vuoksi se joutui jako-oikeuden tarkistettavaksi. Jako-oikeus määräsi eräitä muutoksia sen perusteella, mitä osapuolet oikeudessa sopivat. Muutokset tehtiin karttaan, jonka jälkeen suoritettiin lopullinen isojako.
P o o s k e r i n rälssitalollinen Heikki Matinpoika oli anonut isojakoa.
Tillberg saapui 18. 5. 1798 Pooskeriin ja pellot kartoitettiin. Muuta ei voitu tehdä senvuoksi, että saaren toinen asukas Erkki Heikinpoika sekä Sälttöön torppari Erkki Erkinpoika eivät tuheet avustamaan mit
tauksessa. Yksinäisellä paikalla ei voitu hankkia muitakaan apulaisia.
Toimitus lykättiin 3. 9, mutta koska Erkki Sälttöö ei nytkään tullut pai
kalle eikä Erkki Heikinpoikakaan, vaikka oli paikalla, ryhtynyt min
käänlaisiin neuvotteluihin jaon suhteen eikä antanut apua mittaustoi- mituksessa, maanmittarin oli pakko ilmoittaa asiasta. Molemmat Erkit velvoitettiin sakon uhalla lopettamaan niskottelu.
Tillberg pääsi vihdoin jatkamaan toimitusta 15. 4. 1799, jolloin kaikki asianosaiset olivat läsnä, mukanaan rantojen mittauksessa tarvittavat apulaiset. Mittausta jatkettiin vielä 16. ja 17. 4 (kartta sivu 226). Mutta niittyjä ja metsiä ei voitu runsaan lumen ja pakkasen vuoksi nyt mitata, rantojen mittaaminen taas tapahtui jäällä.
Tillberg saapui uudelleen 2. 9, mutta Pooskerin ja Sälttöön väki ei pitänyt hänen työtään erityisen tärkeänä, vaan saapuivat vasta ilta
päivällä ilman »hantlangareita», niin että päivä kului tuloksettomasti.
Vasta huomenissa saarelaiset ottivat lusikan oikeaan käteen. Nyt suo
ritettiin peltojen luokitus ja mittaus, mitä jatkui 11. 9 saakka. Omistajat saivat itse lausua mielipiteensä kunkin maan arvosta. Siitä päästiin pian yksimielisiksi. Sensijaan peltojen ja niittyjen vaihdot eivät ollenkaan miellyttäneet, koettipa maanmittari sovitella niitä miten hyvänsä, joten ei ollut muuta keinoa kuin vedota jako-oikeuteen. 24. 9. poos- kerilaiset kuitenkin kirjoittivat, että halusivat nyt hyvällä sopia asiansa.
Tillberg määräsi kokoontumaan 25. 11, ja kun nämä eivät tulleetkaan
225
Kuva 51. Peipun kylän pellot 2775 piirretyn ja 1805 täydennetyn kartan mukaan. . (Maanmittaushallituksen arkisto).
Seloste:
Vanhatalon ja Peipun talot (A ja B) näkyvät B karttamerkkien 23 B ja 24 B keski
välissä, A siitä suoraan länteen.
K u v a 52. P i i p u n is o ja k o . (M a a n m itt a u s h a llitu k s e n a r k i s t o ) .
15
Kuva 53. Pooskerin isojako. (Maanmittaushallituksen arkisto).
Seloste: A = Heikki Matinpoika Pooskeri B = Erkki Heikinpoika Pooskeri C = Erkki Sälttöö
227
228
paikalle, uudestaan 3. 12, jolloin poisjääminen toistui. Jako-oikeus kokoontui sitten 19. 3 Pooskerissa ja jakoon päästiin vihdoin 26. 6, jol
loin Pooskerin kaksi taloa, A Heikki Matinpojan ja B Erkki Heikin
pojan, sekä C Erkki Sälttöön tilat muodostuivat (Kts karttaa kuva 53).
Tilojen pinta-alat näkyvät l i i t t e e s t ä 17.
Pöytäjaon jälkeen rajat merkittiin maastoon 10— 15. 11. 1800.36 H o n k a j ä r v e n maat oli kartoitettu 1794 ja 1795, sekä rajankäyn
tiä täydennetty. Maiden luokitus suoritettiin 1796 elokuussa. Uusi Pohjanmaan-tie sai leveydekseen 20 kyynärää, muut tiet 10 kyynärää.
Honkajärveläiset sopivat 29. 9 riispyyläisten kanssa eräistä omistuksien vaihdoista ja järjestelyistä. Honkajärven tiluksien mittaus suoritettiin 21. 1. 1796 lähtien, mutta koska kylä käsitti liikamaata yli manttaali- luvun edellyttämän määrän, ei itse jakoa voitu suorittaa, ennenkuin päätös liikamaan käytöstä saatiin 20. 3. 1796, minkä päätöksen kamari- kollegio vahvisti 7. 10. 1796. Maanmittari Tilleberg kutsui sitten asian
omaiset kokoon 22. 3 suunnittelemaan jakoa.
Kuninkaan määräyksen mukaan kylän tuli käsittää kaksi täyttä manttaalia, 1.500 tnr-alaa manttaalia kohden. Maanmittarinapulainen Boustedt merkitsi sitten (Kts karttaa kuva 54) maastoon A Heikki Heikkilän, B Heikki Juhonpoika Heikkilän, C Matti Mattilan ja D Erkki Erkkilän talojen rajat 27. 8— 29. 9 välisenä aikana. Tilojen pinta-alat selviävät l i i t t e e s t ä 17. Muodostettu uudistila sai maansa kummankin puolen uutta Pohjanmaan-tietä.
Mutta Honkajärven jaolla oli vielä jälkinäytöksensä. 21. 10. 1800 tuli Poriin maanmittari Tillbergin luo Honkajärven isäntiä, jotka sanoi
vat Heikki Juhonpojan ilmeisestikin jaossa saaneen huonomman osan kuin muut, jonka vuoksi he olivat sopineet vapaaehtoisesti Heikin kanssa, että luovuttavat tälle eräitä omista alueistaan. Maanmittari suostui tietysti tähän sovintoratkaisuun, joka osoitti hyvää kylä
henkeä.37
Maanmittari Sacklén oli 1789—-1792 mitannut L a u t j ä r v e n maat ja heinäkuussa 1792 käynyt rajat Otamoa, Siikaista, Leppäjärveä ja Pohjasjärveä vastaan. Hän oli tällöin todennut Lautjärvellä olevan huomattavan määrän ylijäämämaata. 1803 maanmittari Boustedt alus
tavasti vertaili aikaisempia karttoja ja korjasi niissä olevia virheitä.
Vertailemalla lisäksi aikaisempia rajankäyntejä, itse suorittamaansa
K u v a 54. H o n k a jä r v e n is o ja k o . (M a a n m itt a u s h a llitu k s e n a r k i s t o ) .
230
rajantarkistusta Ylikylää ja Honkajärveä vastaan, Åhmanin käymää rajaa Lapväärtiä vastaan sekä maanmittari Elgin rajankäyntiä Otamoa vastaan, Lautjärven karttoihin saatiin tyydyttävä tarkkuus.
Päätöksellään 18. 11. 1795 kamarikollegio oli vahvistanut maaherran päätöksen Lautjärven ylijäämämaan käytöstä. Siitä oli muodostettava 10 uutta tilaa, joiden ositus saatiin loppuun suoritetuksi 27. 5. 1805.
Maanmittari Boustedt kutsui sitten Lautjärven tilalliset kokoon 3. 6. 1805 neuvottelemaan suurjaosta. Tiedoitettiin maaherran päätös uudistilojen perustamisesta. Sitten suoritettiin niiden luokitus, mikä luettiin julki ja tulkittiin suomeksi. Luettelo hyväksyttiin. (Kts kart
toja kuvat 55 ja 56).
Isojakolohkot merkittiin nyt karttaan ja maastoon 17. 7. 1806 men
nessä. Mutta koska eräillä kyläläisillä oli valitettavaa jaon suhteen, pitäjän jako-oikeus määräsi uuden kokouksen pidettäväksi 5. 11. 1806.
Tämä ei kuitenkaan ollut tarpeen, sillä kyläläiset sopivat asian kes
kenään.
Sitten suoritettiin Lautjärven isojako, jolloin muodostuivat talot:
A Juho Juhola, B Heikki Mäkelä, C Antti Mattila, D Erkki Hamppula, E Juho Sakari, F Erkki Vanhatalo ja G Juho Peltomäki. Talojen ja kymmenen uudistilan pinta-alat ja manttaalimäärät käyvät selville l i i t t e e s t ä 17.
Näin suoritetun pöytäjaon mukaan tilukset merkittiin lopullisesti maastoon 12— 13. 1. 1807.38
Maanmittari Ahman oli jo 1758— 1763 mitannut Y l i - j a A l a k y l ä n pellot ja suurimmat niityt, mutta oli johtunut osaksi riitaisuuk
sista, jotka koskivat T u o r i l a n j a T r o l s s i n torppareille annet
tavia uudisasukaan oikeuksia, osaksi näiden pyrkimyksistä päästä osal
lisiksi Yli- ja Alakylän yhteismaista sekä riitojen riippuvuudesta kunin
kaan edustajasta ja tuomioistuimista, että toimenpiteet olivat keskey
tyneet. Tuorila oli määrätty merkittäväksi verolle ja se tulisi vastedes olemaan erillinen talo Merikarvian Yli- ja Alakylän yhteismailla, mutta Trolssi oli oleva Y li- ja Alakylän alainen torppa. Vasta 1775 Ahman saattoi jatkaa mittauksia metsien osalta sekä uudempien viljelyksien peltojen ja niittyjen osalta. Nämä mittaukset hän suoritti samana vuonna, minkä jälkeen hän jatkoi karttojen täydentämistä ja mittaa
mista. Sen yhteydessä havaittiin yhteismaiden käsittävän yli 3.600 tnr-alaa viljelyskelpoista maata jokaista täyttä manttaalia kohden. Kun
K u v a 55. L a u t jä r v e n k a n ta t a lo je n p e l l o t 1805. (M a a n m itt a u s h a llitu k s e n a r k is to ),.
232
iso jakoasetus aiheutti eriäviä tulkintoja, ei Ahman voinut toistaiseksi tehdä muuta kuin jakaa Y li- ja Alakylän asukkaiden kesken kyläpel- lot ja sarkajaossa olevat niityt. Tämän hän näyttää saaneen loppuun suoritetuksi elokuussa 17 7 7.39 Saman vuoden huhtikuussa kuningas selvensi asetusta määräämällä nimenomaan, että taloille saatiin iso
jaossa antaa vain 600— 1.200 tnr-alaa maata manttaalia kohden. Eräistä kyselyistä kuninkaan edustajalle johtui, että Y li- ja Alakylän isojako joutui seisauksiin. Åhmanin olisi pitänyt ilmoittaa Y li- ja Alakylän ylijäämämaan määrä, mutta niiden toimitusten tähden, mitä hän oli aloittanut useissa Ulvilan kylissä, hän oli kiinnittyneenä isojakoihin siellä, missä ylijäämämaa ei aiheuttanut vaikeuksia. 1789 ja 1790 toimi
tukset jälleen jatkuivat, mutta joutuivat silloisen Venäjän-sodan sekä sotatilan rahvaalle aiheuttamien kyyditysten vuoksi taas seisauksiin.
Sota ja kyyditykset päättyivät 1790 ja isojakoa olisi voitu jatkaa, mutta Åhmanin kivulloisuuden vuoksi se jäi tekemättä, kunnes maan
mittari Tillberg 1791 määrättiin Åhmanin sijaiseksi. Tillberg totesi että Merikarvian Yli- ja Alakylän työt olivat kaikkein varhaisimmin aloitetut. Hän ei kuitenkaan voinut ruveta niitä heti jatkamaan, koska hänellä oli aloitettuja töitä Ulvilassa, Eurajoella, Lapissa, Raumalla ja Eurassa. Vasta 1794 Tillberg pääsi aloittamaan työt Merikarvialla.
Tällöin todettiin heti kartoissa suuria puutteellisuuksia, jotka aiheu
tuivat osaksi uudisviljelyksistä, entisten peltojen ja niittyjen laajenta
misista sekä suuresta määrästä kallioita, soita ja nevoja, jotka Ahman oli jättänyt pois kartoista. Koko tuo uudelleenkartoitus ja rajojen merkitseminen maastoon suoritettiin 1794 ja 1795. Viljelysten ja mai
den luokituksen jälkeen ylijäämämaan määrä ilmoitettiin 3. 2. 1796 kuninkaan edustajalle, joka ratkaisi asian päätöksellään 28. 9. 1796. Nyt voitiin vihdoin yhteismaan osakkaat kutsua kokoukseen 30. 1. 1797 sel
vittämään, mistä Tuorilan talolle ja muodostettavalle Paulakankaan uudistilalle lohkottaisiin maat ja kuinka Yli- ja Alakylän tilukset ero
tettaisiin toisistaan. Kylien viljelmäthän olivat pahasti sekaisin ja metsämaat epämääräiset. Ulkopeltojen ja -niittyjen sekä metsien jakoa ei voitu suunnitella, ennenkuin ratkaistaisiin, mistä kylät saisivat vaki
naiset alueensa.
Tuorila lohkottiin sekä kartalla että maastossa 8. 4. 1797. Mutta koska kartat eivät lyöneet yksiin, jätettiin asia jako-oikeudelle. Se antoi päätöksen 29— 31. 8. Nyt oltiin niin pitkällä, että pöytäjako ja
K u v a 56. L a u t jä r v e n is o ja k o . (M a a n m itt a u s h a llitu k s e n a r k i s t o ) . - >
234
maastoon merkitseminen saatiin kylien kesken loppuun suoritetuksi 7. 11. 1797.
Mutta — ylikyläiset eivät olleet jakoon tyytyväisiä. Jako-oikeus käsitteli heidän valituksensa 24. 3. 1798. Maanmittarin toimenpiteet hyväksyttiin kutakuinkin kokollaan. Kuningas vahvisti lopullisesti, useiden tehtyjen valitusten jälkeen, jako-oikeuden päätöksen 12. 12.
1803. Elokuussa 1804 päätökset tiedoitettiin kyläläisille, ja ensim
mäinen varsinainen jakoneuvottelu kuulutettiin pidettäväksi 8— 11. 1804.
Tässä neuvottelussa jokainen maanomistaja ilmoitti omistuksensa maan
mittarille.
Tilanteen täydellinen selvittely vaati ymmärrettävästi runsaasti aikaa, mutta vihdoin oltiin niin pitkällä, että isojakoon voitiin ryhtyä.
Asianosaiset kutsuttiin Rogelin taloon 11. 7. 1805.
Maanmittari luki kummassakin kylässä laaditut omistusluettelot lautamiesten avustaessa tulkitsemisessa suomeksi. Näitä luetteloita vastaan ei kenelläkään ollut muistuttamista ja ne vahvistettiin alle
kirjoituksin. Sen jälkeen luettiin Tuorilan sekä Pappilan uudistilan ositustodistukset.
Asiakirjoista selvisi ensiksikin Tuorilan kohdalta, että kuninkaan edustaja oli 7. 1. 1785 määrännyt Tuorilan vietäväksi maakirjaan 2/a manttaalina, mutta että se sittemmin oli maanmittarin esityksestä sen vähäisten peltomaiden vuoksi pysytetty veronasetusmiesten 1784 mää
räämänä 1/ 2 manttaalina. Edelleen viitattiin, että koska 1 pnkn päässä merestä sijaitsevalta uudistilalta puuttui eräitä etuja, joista muut Y li
kylän talot saivat nauttia, sen 1/ i manttaalille jaettaisiin 750 tnr-alaa viljelyskelpoista maata. Yhteismaiden muilta omistajilta oli tiedusteltu heidän mielipidettään 30. 1, eikä heillä silloin ollut mitään tätä järjes
telyä vastaan. Senjälkeen maanmittari oli suorittanut Tuorilan maiden lohkomisen ja ositus oli suoritettu loppuun 8. 4. 1785 mennessä.
Toinen jakotoimitus koski pappilan uudistilaa, Paulakangasta. Pää
töksen siitä oli 28. 9. 1796 antanut kuninkaan edustaja, ja tilan mant
taaliksi oli määrätty 2/3. Jako-oikeus oli 1791 hyväksynyt ehdotuksen ja rajat oli merkitty maastoon samana vuotena 1. 9 mennessä.
Näin oli vihdoin kaikki valmista isojakoa varten.
Ylikylä käsitti yhteensä 6 s/é uutta manttaalia. Tilukset päätet
tiin jakaa entisten omistusten pohjalla ja tasoitukset ottaa raivauskel- poisesta maasta ja metsästä. (Kts karttaa kuva 57).
Jaossa saivat maansa seuraavat talot: A Lännennäsi eli Vestergård, B Näsi, C Norrgård 1 Pohjatalo (Moggi), D Anttila (Moggi), E Heikki Moggi, F Pappila, G Elg-Jumppi, H Jumppi, I Juho Knuussi vanhempi,
235 K Juho Knuussi nuorempi, L Juho Kaasa, M Heikki Kaasa, N Erkki Österby ja O Heikki Österby.40
A l a k y l ä n talot käsittivät 7 5/s manttaalia. Tilukset päätettiin jakaa entisten omistusten perusteella, ja ottaa kunkin manttaalin tasoi
tukset raivauskelpoisesta sekä metsämaasta.
10. 10. 1804 pidettiin maanomistajien yhteinen neuvottelukokous jakoperusteista, huhtikuussa ja toukokuussa 1805 selvitettiin lopulli
sesti kunkin aikaisemmat omistukset, ja niistä laaditut selonteot maan
omistajat hyväksyivät 11. 7 sekä allekirjoittivat ne kukin puolestaan.
Senjälkeen suoritettiin pöytäjako ja luotojen rajat tarkistettiin 24— 25.