Standardien puute – Tutkimusta tehdessä markkinoilta ei ollut yhteistä vakiintunutta teknologista alustaa tai standardeja, jotka helpottaisivat erilaisten verkkojen ja viestin-täteknologioiden yhteensovittamista (Xu et al 2014). Lee ja Lee (2015) nimittävät ilmiötä kaaoshaasteeksi. IoT-alalla erilaisten komponenttien ja langattomien teknologioiden kehittyminen on erityisen nopeaa, jolloin laitteiden yhteensopivuus voi olla epävarmaa.
Lisäksi lisääntyvä määrä yhdistettyjä laitteita merkitsee, että vika järjestelmän yhdessä komponentissa voi aiheuttaa ongelmia koko järjestelmässä. (Lee & Lee 2015) Mineraud et al. (2016) toteavat, että de-facto kommunikaatiostandardien puutteen vuoksi eri toi-mittajien mittalaitteet voivat hyödyntää eri dataformaatteja ja protokollia, minkä takia
IoT-alustan arvo lisääntyy, erilaisten tuettujen laitteiden määrän myötä. Myös vakiintu-neen termistön puute tekee arvoa tuottavien palveluiden kehittämisestä, konkretisoin-nista ja asiakkaille kommunikoinkonkretisoin-nista haastavaa (Xu et al 2014).
Järjestelmien integrointi - IoT ratkaisut rakennetaan useimmiten olemassa olevien tai vanhentuneiden IT-järjestelmien yhteyteen, jolloin vaaditaan paljon töitä, että järjestel-mät saadaan integroitua onnistuneesti. Datan analytiikka -IoT:n järjestelmistä saatavien massiivisten datamäärien analysointi ja jalostaminen arvoa tuottavaan muotoon vaatii uudenlaista analytiikkaosaamista, ja monille perinteiseen teolliseen liiketoimintaan tot-tuneelle yritykselle se voi olla haastavaa. (Xu et al. 2014; Lee & Lee 2015) Mineraud et al. (2016) toteavat, että yritykset keräävät jo nyt valtavia määriä dataa laitteistaan, mutta sitä käytetään lähinnä poikkeustilanteiden huomaamiseen ja hallintaan. Dataa pitäisi hyödyntää paremmin ennakointiin ja optimointiin, mutta yrityksillä ei saata riittää osaa-minen datan käsittelyyn ja analysointiin.
Lee ja Lee (2015) nostavat esiin lisäksi haasteet tietoturvassa ja yksityisyydessä. Kaikki verkkoon yhdistetyt laitteet ovat luonnollisesti haavoittuvaisia ja yhdistettyjen laitteiden määrän ja kriittisyyden kasvaessa myös uhkien potentiaali kasvaa. Mineraud et al.
(2016) mukaan, useissa, erityisesti kuluttajakäyttöön tarkoitetuissa IoT-laitteissa on sel-keitä haavoittuvaisuuksia, jotka voivat johtua esimerkiksi puutteellisesta salauksesta tai turvattomista web-käyttöliittymistä. IoT-ratkaisut ovat haavoittuvaisuus perinteisiä tieto-turvauhkia vastaan korostuu erityisesti mitä enemmän toteutuksissa nojataan erilaisiin pilvipalveluihin. (Mineraud et al. 2016).
Kirjallisuudessa on tutkittu myös tekijöitä, jotka edistävät IoT:n leviämistä yleisellä ta-solla ja yksittäisten yritysten kohdalla. Xu et al. (2014) mukaan IoT:n onnistuminen glo-baalilla tasolla edellyttää standardoitumista, joka mahdollistaa erilaisten laitteiden ja sensorien yhteensopivuuden, luotettavuuden, ja tehokkaan toiminnan. Hsu ja Yeh (2017) esittävät, että standardoituminen vaatii kuitenkin monien tahojen yhteistyötä.
Esimerkiksi turvallisuus-, kommunikaatio-, ja identifikaatiostandardit sekä tietoliiken-teen salaus ja käyttäjädatan suojaus, ovat kaikki edellytyksiä toimivan ja globaalisti skaalautuvan IoT:n toiminnalle. Turvallisuuteen ja yksityisyydensuojaan tarvitaan stan-dardoituja käytäntöjä lainsäädön näkökulmasta kuin myös sosiaalisessa mielessä. (Hsu
& Yeh 2017)
Hsu ja Yeh (2017) tutkivat myös eri tekijöitä, jotka vaikuttavat yritysten onnistumiseen IoT:n omaksumisessa. Merkittävimpänä yrityksen sisäisenä tekijänä nähtiin ylimmän johdon tuki, muun organisaation valmius ottaa IoT-ratkaisuja käyttöön ja IoT:lta odotet-tujen hyötyjen määrittäminen. (Hsu & Yeh 2017)
Haasteita on käsitelty myös liiketoimintamallien näkökulmasta ja uudemmassa kirjalli-suudessa IoT:ta tarkastellaan enemmän liiketoiminnan ekosysteeminä teknologisen näkökulman sijaan. Palveluiden tuottamiseksi ei riitä, että laitteisiin asennetaan senso-reita ja niitä yhdistetään verkkoon, vaan toimijan on pystyttävä luomaan datan perus-teella käyttäjälle hyödyllistä informaatiota tai toimintoja. Jotta toimittaja pystyy veloitta-maan asiakkailtaan tarjoamistaan palveluista, toimittajan on kyettävä kvantifioiveloitta-maan nii-den avulla syntynyt arvo hinnan määrittämiseksi. Esimerkiksi Westerlund et al. (2014) sekä Dijkman et al. (2015), ovat kehittäneet omia viitekehyksiään IoT:n liiketoiminta-mallien kehittämiseen.
Teknisten haasteiden ohella vaikeuksia aiheuttaa tuotteiden ja palveluiden sekä niitä ympäröivien ekosysteemien keskeneräisyys. Ekosysteemeissä ei ole vielä vakiintu-neita toimijoita, eikä ole selvää millaisia rooleja ne tulevat omaksumaan. (Westerlund et al. 2014) Toisaalta Palatella et al. (2016) esittävät, että haasteita aiheuttaa erityisesti heikko kysyntä IoT-pohjaisille palveluille. Koska IoT:n mahdollistavat teknologiat ja lii-ketoimintamallit ovat jo olemassa, IoT:n odotettua hitaamman leviämisen taustalla olisi tällöin nykyisen kysynnän vähyys.
2.2 Asiakasarvo
Slater (1997) toteaa että yritykset ovat pohjimmiltaan olemassa luodakseen arvoa asi-akkailleen. Yritykset tarjoavat tuotteita tai palveluita, koska asiakkaiden ei ole järkevää tehdä kaikkea itse (Slater 1997). Kilpailijoita paremman asiakasarvon tuottaminen on todettu olevan yksi tärkeimmistä tavoitteista markkinoinnissa ja kilpailuedun hankkimi-sessa (Lindgreen & Wynstra 2005). Ylivertaisen asiakasarvon tärkeys nähdään juontu-van sen vaikutuksesta asiakkaiden lojaaliuteen ja uudelleenostoihin, ja siten yrityksen tuloihin (Gummerus 2013).
Asiakasarvon käsite on muodostunut erittäin keskeiseksi käsitteeksi modernissa liike-toiminnassa. Paananen ja Seppänen (2013) toteavat kirjallisuuskatsauksessaan, että yleisesti asiakasarvon tarkastelussa on kyse asiakkaiden tarpeiden ymmärtämisestä nykypäivänä sekä tulevaisuuden mahdollisuuksien etsimisestä. Teknologia nähdään tällöin mahdollistavana tekijänä uuden ja ylivertaisen asiakasarvon tuottamiselle. Asia-kasarvoa on käsitelty paljon erityisesti markkinoinnin ja liikkeenjohdon kirjallisuudessa (Woodruff 1997), mutta sitä on tarkasteltu monista muista eri näkökulmista, kuten transaktiokustannusten kannalta, resurssipohjaisesta näkökulmasta (resource based view) ja jopa käyttäytymistieteiden valossa (Paananen & Seppänen 2013). Asiakasar-von käsitettä on hyödynnetty esimerkiksi myös organisaatioteoriassa kuvaamaan yri-tysten tarkoitusperiä ja toimintaa (value based theory of the firm) (Slater 1997).
Paananen ja Seppänen (2013) esittävät kaksi kirjallisuudesta tunnistamaansa näkökul-maa asiakasarvon termin määrittelylle. Termillä on kirjallisuudessa tarkoitettu tuotteiden ja palveluiden asiakkaalle tuottamaa arvoa. Toinen tulkinta on, että arvo syntyy asiak-kaan ja toimittajan välisessä suhteessa. Tämä näkökulma tarkastelee pitkälti asiakas-suhteen tarjoamaa arvoa myyvälle yritykselle. (Paananen & Seppänen 2013) Myös Gummeruksen (2013) mukaan arvon käsitteessä on epäselvyyksiä määritelmien ja mit-taamisen suhteen. Gummerus (2013) tunnistaa kirjallisuudessa kaksi haaraa, joiden välille ei löydy vahvaa yhteyttä tutkimuksesta: arvon tuottaminen ja arvon havaitsemi-nen (kuva 3). Kirjallisuudessa on tarkasteltu arvon tuottamista yrityksen sisäisellä ta-solla, esimerkiksi arvoketjujen avulla. Sittemmin on siirrytty tarkastelemaan arvon tuot-toa yrityksen ja asiakkaan yhteisenä toimintana (value co-creation), josta molemmat osapuolet hyötyvät. Asiakaslähtöinen näkökulma puolestaan tarkastelee ainoastaan, miten asiakas käyttää tuotteita ja palveluita omassa toiminnassaan ja synnyttää siten arvoa. (Gummerus 2013)