Röntgenhoitajilta kysyttiin myös hyviä olemassa olevia kokemukseen perustuvia hiljaisen tiedon jakamisen tapoja kohdeyhteisössä. Tällä toimenpiteellä haluttiin yhtäältä ehkäistä päällekkäisten konstruktioehdotusten luomista ja toisaalta huomi-oida jo hyväksi koettuja käytänteitä tulevan konstruktioehdotuksen luomisvaiheessa.
Röntgenhoitajat pitivät sähköpostia hyvänä dokumentoituna käytäntönä kokemuk-seen perustuvan hiljaisen tiedon jakamisessa. Käyttökelpoisuutta perusteltiin muun
muassa sen tavoitettavuudella ja helppoudella. Toisaalta sähköpostin suuren määrän takia kaikkia sähköpostiviestejä ei huomioitu riittävästi viestin tärkeästä sisällöstä huolimatta. Myös kirjallisia ohjeita pidettiin tärkeänä kokemukseen perustuvan hil-jaisen tiedon jakokeinona. Tässä yhteydessä kirjallisilla ohjeilla tarkoitettiin tutki-muksien suorittamiseen liittyviä ohjeita ja protokollia. Sillä ei näyttänyt olevan mer-kitystä, olivatko ohjeet monistettuna kansiossa vai sähköisenä organisaation verkko-asemalla. Näiden lisäksi röntgenhoitajat pitivät kokemukseen perustuvan hiljaisen tiedon jakamisessa tärkeänä modaliteettiympäristössä käytettävien huomiolappujen ja viestivihkon merkitystä.
Hyvinä artikuloivina käytäntöinä jakaa kokemukseen perustuvaa hiljaista tietoa pidettiin sitä, että kohdeyhteisössä on hyvä ja avoin keskustelukulttuuri. Työhön liittyvistä asioista keskusteltiin avoimesti ja kynnys aloittaa keskustelu oli matala.
Omaa epävarmuutta asian ratkaisemisen suhteen tukee kollegiaalinen keskusteluyh-teys, joka voi olla moniammatillinenkin. Palautteen saamista ja sen antamista työn-teon lomassa pidettiin tärkeänä ja luonnollisena. Organisoituna hyvänä käytäntönä jakaa työhön liittyvää osaamista pidettiin tiimipalavereissa syntyvää keskustelua.
Tiimin vastuualueeseen liittyvistä asioista päätettiin ja tiedotettiin tiimeissä. Omaa työtä kyettiin kehittämään tiimitoiminnan avulla. Tässä yhteydessä mainittiin myös moniammatillisen tiimipalaverin merkitys röntgenhoitajan työn kehittymiselle. Tie-tokonetomografiatiimin palavereihin on osallistunut myös radiologi, joka on tuonut lääketieteellistä näkökulmaa esimerkiksi tutkimusohjeita ja -protokollia koskevaan kehitystyöhön. Myös uuden työntekijän perehdytyssohjelmaa pidettiin hyvänä orga-nisoituna artikulaatiokäytäntönä tiedon siirrossa. Haastavat työtehtävät edellyttivät riittävän pitkää ja intensiivistä perehdytysjaksoa, jossa perehtyjä ja perehdyttäjä keskustelivat ammattiin liittyvistä kompetensseista kohdeyhteisössä.
Aineiston perusteella kokemukseen perustuvan hiljaisen tiedon jakamisen hyviä käytäntöjä röntgenhoitajan työssä kohdeyhteisössä voidaan tiivistäen kuvata alla olevan mallin avulla (KUVIO 10). Kuvatut dokumentoitavat jakamisen tavat voivat pitää sisällään eksplikoidun hiljaisen tiedon jakamisen lisäksi eksplisiittisen koke-mustiedon jakamista, koska aikaisemman tutkimuksen valossa hiljaisen tiedon ja-kaminen kirjallisten tuotosten välityksellä on kovin vaikeaa (Kakabadse ym. 2001;
Nikkanen & Kantola 2007; Goffin ym. 2010).
KUVIO 10. Hiljaisen tiedon jakamisen hyvät käytännöt röntgenhoitajan työssä
Konstruktiivisen tutkimuksen keskeisenä tavoitteena on löytää työyhteisöstä sel-laisia kehittymistä vaikeuttavia tai estäviä haasteita ja ongelmia, jotka johtavat uu-den konstruktion luomiseen ja näin mahdollistavat esimerkiksi työyhteisön toiminta-tapojen kehittymisen (Kasanen ym. 1991; Lukka 2001). Röntgenhoitajilta kysyttiin kokemukseen perustuvan hiljaisen tiedon jakamisen esteitä heidän työssään. Organi-satorisia esteitä muodostui kaksitoista, joista eniten mainintoja saivat tiedonsiirron ongelmat radiologilta hoitajalle. Röntgenhoitajien mielestä työssä tarvittavaa tietoa ei aina saanut riittävästi radiologilta. Ongelma ei näyttänyt kohdistuvan tiettyyn mo-daliteettiin vaan oli siitä riippumaton. Tarvittavan tiedon puute liittyi usein palaut-teeseen kuvanlaadun tasosta tai tietyn kuvantamistutkimuksen ohjeistukseen.
"Joskus ne saattaa kirjoittaa vaan johonkin kuvausohjeeseen esim. TT:ssä että rut. Siitä ei välttämättä saa tarvittavaa tietoo, että kenen rutiini." (2. vaiheen haas-tattelu)
"Sitä kaipaa, että sais enemmän palautetta radiologeilta kuvan laadusta. On ai-kasemmin ollut sellasissakin työ- tai harjoittelupaikoissa, missä heti tullaan sano-maan. Sellasesta myös oppii. Täällä saatetaan vaan puhuu, että viikon ollu vartalon kuvaukset todella huonoja. Minkä takia niistä ei tulla meille sanomaan? Lääkärit vain keskenään puhuvat?" (2. vaiheen haastattelu)
Työkierron hitautta pidettiin myös organisatorisena esteenä tiedon jakamisessa.
Röntgenhoitajat kokivat haastavuutta tiettyjen tehtävien osalta eri modaliteettiympä-ristöissä. Haastavuutta tuntui lisäävän se, että kyseiseen työpisteeseen pääsi heidän mielestään liian harvoin. Tällöin työhön liittyvien epävarmuustuntemusten määrä kasvoi. Erityisesti osa hoitajista koki angiografia- ja tietokonetomografiamodaliteet-teihin liittyvän työkierron hitauden ongelmalliseksi. Työssä koettiin myös kiirettä, jolloin kokemukseen perustuvan hiljaisen tiedon jakaminen usein estyi. Tämä vai-kutti erityisesti niiden röntgenhoitajien työssä oppimiseen, jotka pääsivät ko. moda-liteetille harvemmin. Tutkimukset tehtiin rutiinisti ja tehokkaasti ilman jälkikäteisre-flektiota kollegan kanssa.
"Sitten kun sulla on jotain 100 potilasta tossa, niin et sä jaksa ruveta höpöttää mitään vaan antaa mennä vaan." (2. vaiheen haastattelu)
Organisatoriseksi esteeksi voitiin sisällyttää myös perehdytysohjelman aikainen perehdyttäjän vaihtuvuus. Uusi työntekijä kohtasi perehdytysjakson aikana monia perehdyttäjiä. Perehdyttäjä saattoi vaihtua jopa päivittäin. Liian tiheä vaihtuvuus johti muun muassa jo läpikäytyjen asioiden turhaan kertaamiseen tai jotkin asiat saattoivat jäädä kokonaan huomioimatta.
"Perehdytyksestä vielä se että meillähän ei oo joka päivä sama perehdyttäjä. Sen takia tulee usein sitä, että kaataa hirveesti sitä tietoo, kun ei tiedä mitä sillä on jo ollu. Vaikka onhan meillä se tsekkauslista, että mitä on käyty läpi, mutta onko ehdit-ty kertoo tietehdit-tyjä asioita lyhyessä ajassa. Vaikka angiossa yksin hoitaisit anestesia-hoitajan kanssa angiotutkimusta, siinä on hirveesti asioita joita pitäs tietää. Just se että edellisenä päivänä on ollu joku muu ja seuraavana toinen. Tää tekee perehdyt-tämisen vähän haasteelliseksi." (2. vaiheen haastattelu)
Röntgenhoitajat mainitsivat vielä organisatorisiksi kokemukseen perustuvan hil-jaisen tiedon jakamisen esteiksi vähäisen tiedon saamisen potilaan voinnista tai terveydentilasta hänen omalta osastoltaan. Röntgenhoitaja tarvitsi näitä tietoja en-nakkoon kuvantamistutkimusta suunniteltaessa. Lisäksi kohdeyhteisön vuorotyön (3-vuorotyö) ja röntgenhoitajien lomakierron takia työhön liittyvä tiedottaminen esimerkiksi sähköpostilla ei saavuttanut kaikkia oikea-aikaisesti.
Röntgenhoitajat kuvasivat myös erilaisia tiedon saavutettavuusesteitä, jotka riip-puvat enemmän röntgenhoitajien omasta toiminnasta kuin edellä mainitut
organisa-toriset esteet. Kokemukseen perustuva hiljainen tieto ei jakaantunut toivotulla taval-la, koska röntgenhoitajat olivat yksilöitä ja omat persoonallisuuspiirteet voivat estää sujuvan vuorovaikutuksen ja siihen liittyvän kokemuksellisen tiedon jakamisen.
Vaikka laadukkaaseen kliiniseen röntgenhoitajan työhön kuului yhteisesti sovittujen toimintatapojen noudattaminen, voivat röntgenhoitajien työskentelytavat poiketa toisistaan. Röntgenhoitajat olivat erilaisia. Ohjaamiseen ja yhdessä oppimiseen liit-tyvissä taidoissa saattoi myös olla puutteita. Lisäksi kohdeyhteisössä kohtasivat kaksi eri sukupolvea, jolloin siihen liittyvä ajattelutapojen erilaisuus saattoi johtaa tiedon jakamisen solmuihin.
"Välillä on vaikee tietää mitä toiselle pitäis opettaa. On jotenkin välillä unohta-nut sen millaista oli ite olla angioissa harjoitteluissa. Että jos sanoo vaik toiselle, että ilmaa ruisku, niin eihän se tiedä välttämättä että miten. Ne on tavallaan itelle ihan ykinkertaisia asioita. Tai vaik kun steriilejä hanskoja pukee ja sanoo vaan et laita tosta käteen ja kun menee kattomaan niin toinen seisoo ihmeissään, että mi-ten?" (2. vaiheen haastattelu)
"Sieltä ehkä pitäis se tuleva, nuorempi sukupolvi olla itse aktiivinen, koska ko-keneemmalle se voi olla niin rutiinia, et sä et niinku koe sitä tarpeellisena kertoo ja kun ei voi tietää sitäkään mitä nuoremmat haluaa, mitä he osaa ja mitä he tietää. Se on ehkä se ongelma." (2. vaiheen haastattelu)
Sähköpostia pidettiin tärkeänä dokumentoivana hiljaisen tiedon jakamisen käy-täntönä, mutta se saattoi olla myös tiedonsiirron esteenä. Tietotulva ja saatavan tie-don muuttuminen aiheuttaa röntgenhoitajien mielestä sekavuutta sähköpostin käy-tössä. Kiireinen työ ei aina mahdollistanut tiivistä sähköpostin lukua ja reaaliajassa tapahtuva tiedon muuttuminen ei tilannetta helpottanut.
"Just näitä mitä tulee muutoksia ja kaikki laitetaan sähköpostille ja ei vielä lop-puun asti varmistettu että onko muutos lopullinen, niinku ku mä alussa sanoin, että kumotaan edellinen ohje ja muutetaan se seuraavasti. Et sä et niinku pysy mukana että mikä on se viimesin, koska sähköpostia tulee todella paljon." (2. vaiheen haas-tattelu)
Tähän liittyi myös tiedon saavuttamisen ajankohta. Tärkeitä asioita tiedotettiin esimerkiksi aamuraportilla, mutta asian kanssa oltiin tekemisessä vasta pitkän ajan kuluttua, jolloin tieto unohtui. Sähköpostitiedottamisessa tämä näkyy tiedon huk-kumisena. Tärkeää tietoa ei löydetty viestitulvasta.
"Siin on vaan sähköpostilla viestimisessä se, ett nekin joskus unohtuu ja jos se on ainoo paikka mistä se löytyy, niin sä et välttämättä muista että tähän liittyy nyt joku juttu. Ett jos sitä ei oo ohjeeseen korjattu ja sun pitäs se muistaa, niin ei kukaan lähde avamaan sähköpostia, tai se voi olla hyvin työlästä lähteä ettimään että missä se mulla täällä oli." (2. vaiheen haastattelu)
Sähköpostilla viestittämiseen kulminoitui jaettavan tiedon määrä. Hektiseen työ-tahtiin tai lomalta paluuseen liittyen röntgenhoitajat kokivat, että oleellisen tiedon löytäminen tai intensiivinen viestien lukeminen oli kuormittavaa, kun jaettavan tie-don määrä paisui.
"Se tietotulva on niin suuri, että ei pysty aina kaikkee muistamaan, että joskus tuntuu, että ei pysty suodattaa sieltä sitä oleellista." (2. vaiheen haastattelu)
"Kun niitä tulee, että välillä tuntuu että niitä ei kertakaikkiaan jaksa lukee. Kun sä tuut vaikka lomalta niin niitä on siellä sivu täynnä." (2. vaiheen haastattelu)
Lisäksi röntgenhoitajat mainitsivat, että huomiolaput voivat olla tiedon jakamisen este, jos ne on laadittu huomiota herättämättä tai sijoitettu paikkaan, josta röntgen-hoitaja ei niitä saavuta. Työn luonteeseen kuului myös, että jotkin asiat olisi omak-suttava käytyään ne läpi kertaalleen (lukenut tai saanut perehdytyksen). Tieto ei tois-tunut. Röntgenhoitaja saattoi myös pantata tietoa. Röntgenhoitajan työn kehittymi-sen kannalta tämä oli estävä tekijä. Näiden lisäksi röntgenhoitajat mainitsivat, että kokemukseen perustuvaa tietoa oli lähtökohtaisesti vaikeaa jakaa sen luonteen vuoksi. Kokemukseen perustuvan hiljaisen tiedon kirjaaminen oli ongelmallista, jos se oli tekijälleen tiedostamatonta. Hiljainen tieto oli usein tilannesidonnaista ja nousi tietoisuuteen sisäisen tunteen, intuition avulla.
Hiljaisen tiedon jakamisen esteitä röntgenhoitajan työssä kohdeyhteisössä voi-daan tiivistäen kuvata organisatorisiksi tai saavutettavuusesteiksi alla olevan kuvion mukaisesti (KUVIO 11). Tulokset tukevat ainakin osin aikaisempaa tutkimuskirjal-lisuutta. Työntekijöiden asenteet ja ennakkoluulot työtä kohtaan voivat Büssingin ja työtovereiden (2000) sekä Vaahtion (2004) mielestä estää ammattia kehittävää jaisen tiedon jakamista työyhteisössä. Palosen ja työtovereiden (2003) mukaan hil-jainen tieto itsessään on tahmeasti välittyvää ja tiedon panttaaminen tai toistamatto-muus ei sen välittymistä edistä. Goffin ja työtoverit (2010) tunnustavat myös hiljai-sen tiedon kirjaamihiljai-sen vaikeuden hankaloittavan hiljai-sen jakamista työyhteisössä.
Nii-den saavutettavuus esteiNii-den osalta, jotka liittyivät dokumentointiin, voivat hyvien käytäntöjen tapaan pitää sisällään myös eksplisiittistä kokemustiedon jakamista.
KUVIO 11. Hiljaisen tiedon jakamisen esteet röntgenhoitajan työssä.