Hiljainen tieto asiantuntemuksena

Hiljaisen tiedon käyttö ilmenee kokeneen työntekijän toiminnassa äänettömänä osaamisena tai taitona (Vaahtio 2004). Myös Helakorpi (2001, 169) puhuu äänettö-mistä taidoista, joilla hän tarkoittaa taitoja, jotka syntyvät pitkäaikaisesta kokemuk-sesta, oikeiden ja virheellisten päätelmien antamista käsityksistä, joiden tuloksena ovat onnistuneet toiminnat käytännössä. Tämä lähes tiedostamaton ammattitaitoinen toiminta on mahdollista, kun saavutetaan ammattitaidossa asiantuntijataso. Hiljai-suudestaan huolimatta tämä tiedon laji vaikuttaa ihmisessä koko ajan ja näyttäytyy lähinnä toiminnassa. Järvinen, Koivisto ja Poikela (2000, 72–73) liittävät hiljaisen tiedon niin ikään käytännön toimintaan ja osaamiseen. Se on sanatonta ja ei-käsitteellisessä muodossa olevaa tietoa. Poikela on kehitellyt edelleen asiantuntijan osaamista kuvaavaa malliaan (1998, 2004) kohti toiminnallisen opetussuunnitelman viitekehystä (Poikela & Poikela 2005; Poikela 2009). Mallissa asiantuntijan osaami-nen voidaan esittää informaation muuntumisesta tiedon yhdistelyyn ja edelleen asi-antuntijan osaamiseen (KUVIO 1). Oppijan näkökulmasta teoria ja käytäntö ovat hänelle potentiaalista tietoa ennen kokemusta ja tiedon henkilökohtaistumista. Mal-lissa katkoviivan vasen puoli edustaa objektiivista, yksilön ulkopuolella olevaa tie-toa ja oikea subjektiivista, yksilön henkilökohtaiseen kokemukseen sisältyvää tietie-toa.

Teoria- ja käytäntötiedon integroinnin tuloksena syntyy kokemus- eli praktista tietoa työelämään siirryttäessä. Toiminnallisen opetussuunnitelman viitekehyksessä vasen puoli edustaa varsinaista koulutuksen kontekstia (opetussuunnitelma) ja oikea työ-elämän kontekstia (ammatillinen kehittyminen). Oikealla puolella tapahtuva työssä oppiminen mahdollistaa ammatillisen kehittymisen kohti asiantuntijuutta. Työympä-ristöissä yksilö joutuu tekemisiin työntekijöiden ja työyhteisön kantaman hiljaisen tiedon kanssa. Mitä lähemmäs tullaan korkeatasoista osaamista ja asiantuntemusta,

sitä suuremmalta osin oman osaamisen kehittäminen tarkoittaa juuri hiljaisen tiedon käyttämistä.

KUVIO 1. Toiminnallisen opetussuunnitelman viitekehys (Poikela 2009)

Kokeneiden ja pitkään hoitotyössä olleiden hoitajien kokemuksellinen tieto- ja taitovaranto on laaja. Toimiessaan työtehtävissään nämä asiantuntijahoitajat hyö-dyntävät intuitiota ja hiljaista tietoa (Lauri, Eriksson ja Hupli 1998; Benner ym.

1999). Myös Herbig, Bussing ja Ewert (2001), Lake, Moss ja Duke (2009) sekä Greenhalgh, Flynn, Long ja Tyson (2008) ovat havainneet hiljaisen tiedon käytön vahvan roolin juuri kokeneilla asiantuntijahoitajilla. Esimerkiksi röntgenhoitaja jou-tuu työssään käyttämään hyväkseen anatomista hahmottamiskykyään, kun hän aset-telee potilasta optimaaliseen tutkimusasentoon. Potilaan asetteluun liittyvät taidot kasvavat kokemuksen myötä, mutta röntgenhoitaja ei voi olla koskaan täysin varma tuleeko röntgenkuvasta kriteerit täyttävä. Esimerkki osoittaa sen, että röntgenhoita-jan työ sisältää tilanteita, joissa ei aina saavuteta täyttä varmuutta tai täsmällisyyttä.

Nämä hoitajan työhön liittyvät epävarmuustekijät eivät välttämättä liity vain hoita-jaan tai hänen ammattitaitoonsa. Dayn (2002) mukaan röntgenhoitajan työhön liitty-vää tutkimusta tulisikin kohdistaa tällaisen osaamisen eksplikoimiseksi, jolloin rönt-genhoitajan työn asiantuntijuuden määritteleminen selkiytyisi.

Osaaminen

Asiantuntijuus

Kokemus Informaatio

Käytäntö

Praktiikka

Opetus- suunnitelma

Ammatillinen kehittyminen

Arviointi Teoria

Potentiaalinen tieto

Hiljainen tieto

Nurmisen (2000, 110) mukaan hiljainen tieto liittyy selkeimmin toimintaan, jossa hoitajat yrittävät ymmärtää asioita ja tapahtumia tai tehdä nopeita päätelmiä ja tul-kintoja ja ennakoida asioita. Laurin ja työtovereiden (1998, 22) mukaan asiantunti-jahoitajat pystyvät intuitiivisen ajatteluprosessin avulla tajuamaan kokonaistilanteen ja nopean analyyttisen ajatteluprosessin avulla jäsentämään sitä. Asiantuntijahoitaja tietää ja tajuaa enemmän kuin pystyy kertomaan. Myös Heikkilä (2006,183) koros-taa, että hoitotyössä hiljaisen tiedon osuutta ammatillisesta osaamisesta voidaan pitää merkittävänä. Benner ja työtoverit (1999, 174–175) puhuvat intuitiivisista kyt-kennöistä, jotka luonnehtivat asioiden näkemistä ja niihin reagoimista asiantuntija-hoitajan käytännön työssä. Asiantuntijahoitajien toiminta heijastaa virittäytymistä hoitotilanteeseen, joka mahdollistaa reaktioiden muokkaamisen lukemalla potilaan reaktioita vaistonvaraisesti. Asiantuntijahoitajan kliinisen päätöksenteon on katsottu pohjautuvan hiljaisen tiedon ja koodatun, eksplisiittisen tiedon yhdistelmään (Welsh

& Lyons 2001; Gabbay & Le May 2004; Greenhalgh ym. 2008; Lake ym. 2009).

Päätöksenteon perusta on samantyyppinen myös terveydenhuollon moniammatilli-sessa kontekstissa (Gabbay & Le May 2004; Greenhalgh ym. 2008). Thortonin (2006) mukaan lääketieteessä näyttöön perustuva toiminta liittyy tutkimukseen, klii-niseen asiantuntemukseen ja potilaan arvoihin liittyvään tietoon. Näistä kliininen asiantuntemus tai potilaiden hoitamiseen liittyvät arvot eivät ole helposti koodatta-vissa tai muutettakoodatta-vissa säännöiksi, koska henkilökohtaiset kokemukset vaikuttavat niihin voimakkaasti. Myös Benner ja työtoverit (1999, 13) näkevät, että kliininen asiantuntijuus hoitajan työssä on enemmän kuin mitä tieteen ja teknologian avulla voi oppia. Näyttöön perustuva toiminta perustuu myös osaksi eksplikoimattomaan hiljaiseen tietotaitoon.

Asiantuntijan työssä hiljaisen tiedon eksplikoitumista eli näkyväksi tekemistä voidaan tavoitella myös aiemmin mainitun Argyriksen ja Schönin (1982) organisaa-tion oppimiseen liittyvän toimintamallin avulla. Malli jakaantuu yksilön kannatus-teoriaan (Espoused theory) ja yksilön käyttökannatus-teoriaan (Theory in use). Käyttöteorian mukainen toiminta voi olla sanatonta, tiedostamatonta ja sisältää siten hiljaista tie-toa. Käyttöteoria pitää sisällään myös olettamuksia itsestä, toisista ja olosuhteista.

Kannatusteoria puolestaan on se, jonka avulla selitetään omaa toimintaa eli se sisäl-tää käsitteellisen ajattelun alueen. Sekä kannatus- että käyttöteorian

yhdenmukai-suus (Congruence) luo mahdollisuuden hiljaisen tiedon näkyväksi tulemiseen itse toiminnassa. (Argyris & Schön 1982, 20–21)

Schön (1988) on edelleen kehitellyt toimintateoriaa kohdistamalla ajattelua toi-mintaan. Hän erottelee ihmisen toimintaan liittyvän tietoisuuden kolmeen kategori-aan: piilevään tietoon toiminnassa (Knowing-in-Action), toiminnan aikaiseen reflek-tioon (Reflection-in-Action) ja toimintaan kohdistuvaan reflekreflek-tioon (Reflection-on-Action). Enimmäkseen toiminnan ohjaus on piilevää eli hiljaista. Toimija ei siis ole tietoinen siitä, millä tavalla tai miksi hän muuttaa toimintaansa. Esimerkkinä voi-daan pitää rutiinitoimintoja ohjaavaa tietoa. Hiljaisen tiedon hyödyntämisen näkö-kulmasta tällaisissa tilanteissa on tärkeää, että niissä sallitaan vahvistavan tunteen ja suorittamisen syklin alkaminen (vrt. käyttöteoria). Silloin kun rutiineissa kohdataan ongelmia, on toimintaa ryhdyttävä ohjaamaan tietoisesti. Toiminnan aikaisessa ref-lektiossa mietitään sitä, miksi toiminnalla ei saavuteta haluttua tulosta. Toimija voi keskustella hiljaisesti itsensä kanssa. Toiminnan jälkeen toimija voi etääntyä tilan-teesta, keskeyttää sen ja kohdistaa reflektionsa siihen. Tällöin tilannetta tarkastellaan ulkopuolisesti ja siihen liittyvä tieto välittyy kommunikaation avulla (vrt. kannatus-teoria). McAlpine, Weston, Beuchamp, Wiseman ja Beuchamp (1999) ovat vielä täydentäneet Schönin (1988) teoriaa liittämällä siihen toimintaan valmistautumisen yhteydessä tapahtuvan reflektion (Reflection for Action), jolla voidaan osaltaan vai-kuttaa toiminnan laatuun.