Humala ja alkoholi Suomessa 1960-luvun lopulta 2000-luvulle

Vuonna 1969 tapahtuneesta keskioluen myynnin vapautuksesta katsotaan Suomessa al-kaneen vapaamman alkoholipoliittisen ajattelun ja alkoholikulttuurin aikakauden. Ylei-sesti ottaen voidaan todeta, että keskioluen myynnin salliminen päivittäistavarakaupoissa käynnisti yleisen ilmapiirin muutoksen suhteessa alkoholiin liitettyihin mielikuviin, tun-teisiin ja poliittisiin päätöksiin. Huomattavia tilastollisia muutoksia ovat alkoholin koko-naiskulutuksen voimakas kasvu ja naisten ja nuorten alkoholin käytön huomattava lisään-tyminen. 1970-luvulle tultaessa raittiiden määrä väheni räjähdysmäisesti aiempiin vuosi-kymmeniin verrattuna. Myös alkoholi-ilmapiirissä tapahtui huomattava käänne kohti sal-livampaa alkoholikulttuuria. Vuoden 1968 jälkeen sekä miesten että naisten enemmistö hyväksyi alkoholin kohtuukäytön osaksi tavallista elämää. Kokonaiskulutus on 1960-lu-vun lopulta lähtien, 1990-lu1960-lu-vun lamavuosista johtunutta kulutuksen notkahdusta lukuun ottamatta, ollut jatkuvassa kasvussa. Toisaalta 2000-luvulle tultaessa on ollut havaitta-vissa voimakasta siirtymistä niin mielipiteiden kuin poliittisten päätöstenkin kohdalla kohti kiristyneempää alkoholipolitiikkaa. (Peltonen 2006: 11–13; Karlsson & Mäkelä &

Österberg & Tigersted 2010: 498; Härkönen & Österberg 2010: 160; Mäkelä, Tigersted, Mustonen 2010: 284, 285.)

Radikaaleimmin alkoholikulttuurin muutos näkyy naisten alkoholin kulutuksen voimak-kaana kasvuna: naisten ja miesten juomatapatottumukset ovat kehityksen myötä saman-kaltaistuneet. Alkoholikulttuuri ei ole enää miehinen alue. Asenteet suhteessa naisten al-koholinkäyttöön kokivat 1960-luvulla tasa-arvo vaatimusten, lisääntyneen vapaa-ajan ja naisten taloudellisen itsenäisyyden myötä rajuja muutoksia. Naisen rooli miehistä juo-mista ja humalaa kontrolloivana tai toisaalta naisellista siveellisyyttä vaalivana äitihah-mona murtui. Alkoholi ja humala merkityksellistyvät myös naisen vapautta ja sukupuo-liroolien muutosta ilmentäviksi symboleiksi. (Mäkelä & Tigersted & Mustonen 2010:

288−290.) Suomalaisen juomakulttuurin tasavertaistuessa myös itse juomisympäristöissä on tapahtunut merkittävä muutos. Kodista on tullut yhä merkittävämpi ympäristö alkoho-lin nauttimiselle ja humalahakuiselle juomiselle. Kodin keskeisyys juomisympäristönä on osaltaan myös murtanut miehisen yhteisöllisen juomisen stereotypioita. Juomaseurana on entistä useammin oma puoliso tai molemmista sukupuolista koostuva ryhmä. (Mustonen

& Österberg 2010: 82, 83.)

Vaikka juomatavat ovat osaltaan sukupuolten välillä yhdentyneet, näyttää siitä huolimatta siltä, että miesten suurempi kulutustaso ja yleisempi humalajuominen ovat tilastollisesti suhteellisen pysyvä trendi. Miesten kulutuksen kertoina ja litroina mitatun kasvun katso-taan olevan verrannollinen alkoholihaittojen yleistymiseen, jotka koskettavat suhteessa enemmän miehiä kuin naisia. Vuosien 1968 ja 2008 välisenä aikana miehet kuluttivat alkoholia litramääräisesti selvästi naisia enemmän. Viime vuosikymmeninä kysymykset suomalaisesta alkoholiongelmasta eivät enää niinkään liity kuri- järjestys, käytös- tai ylei-siin turvallisuusnäkökulmiin niin kuin vielä 1950-luvulla, vaan alkoholihaitat nähdään ennen muuta kansanterveydellisinä ongelmina. (Karlsson & Mäkelä & Österberg & Ti-gersted 2010: 503, 504, 505; Mäkelä & Mustonen & Huhtanen 2010: 52, 53.)

Kulutuksen kasvun myötä myös kerralla kulutettujen alkoholiannosten ja juomakertojen määrä on lisääntynyt (Mäkelä & Mustonen & Huhtanen 2010: 48, 50–53). Vaikka naut-timiskerrat ja kerta-annokset ovat lisääntyneet, osoittavat juomatapatutkimukset kuiten-kin, että tyypillisin kerralla nautittu alkoholimäärä Suomessa on yksi kerta-annos. Erityi-sesti juomakertojen määrän lisääntyminen ja toisaalta juomisympäristön muutokset ker-tonevat siitä, että alkoholin nauttimisesta on tullut hyväksytympää myös arjen keskellä.

Eija Aholan (1989: 107, 41–44, 49–54) tutkimus uuden keskiluokan juomatavoista ja al-koholiasenteista osoittaa, että alkoholin nauttimisesta arkipäiväisten asioiden ohessa on tullut osa hyvin menestyvien, työssä käyvien aikuisten elämää. Tutkimuksessa korostu-vat toisaalta myös uuden keskiluokan edustajien tietoinen tarve erottautua alkoholinkäy-töltään perinteisestä suomalaisesta juomatavasta. Niinpä alkoholin nauttimistilanteet ei-vät paikannu vain juhlapyhien ja viikonloppujen ympärille, vaan työpäivän jälkeen tai jopa työn ohessa nautittu olut sekä kotioloissa keskellä viikkoa kumottu yksittäinen alko-holiannos näyttäytyvät varsin sopivina ja suomalaista alkoholikulttuuria oikeaan suun-taan vievinä juomatapoina.

Vaikka suomalainen alkoholikavalkadi on monipuolistunut ja eurooppalaistunut, perin-teiset juomatavat näyttävät silti pitävän pintansa uusien ihanteiden rinnalla. Mietojen juo-mien suosion ohessa väkeviä juomia juodaan enemmän kuin 1960- ja 1970-luvuilla. Mie-dot juomat eivät ole poistaneet väkevien juomien ja viinan suhteellista osuutta suomalai-sessa alkoholikulttuurissa. (Mäkelä & Warpenius & Österberg 2010: 300.) Vaikka viinien kulutus on merkittävästi lisääntynyt, alkoholi ei edelleenkään kiinnity suomalaiseen

ar-keen aterioinnin tai ruuan yhteydessä (Österberg & Mäkelä 2010: 111). Enemminkin al-koholi näyttää säilyttäneen merkityksensä juhlaan kytkeytyvänä juomana. Enemmistö suomalaisista katsoo alkoholin edelleen kuuluvan juhliin, viikonloppuun tai muuhun ar-jesta poikkeavaan tilanteeseen. (Härkönen & Österberg 2010: 160, 161, 162.) Suhteelli-sen pysyvä trendi on, että alkoholinkäyttökerrat keskittyvät edelleen viikonloppuihin (Mustonen & Metso & Mäkelä 2010: 62).

Tämän lisäksi, vaikka suurin osa suomalaisista hyväksyy alkoholin kohtuukäytön osaksi normaalia elämää, ei asenne humalahakuista juomatapaa kohtaan näytä merkittäviltä osin muuttuneen. Humala on Suomessa edelleen sallittu osa alkoholikulttuuria. (Mäkelä & Ti-gersted & Mustonen 2010: 286; Mäkelä & Warpenius & Österberg 2010: 298.) Humalan merkitys viattomana hauskanpitona on erityisen vahva varsinkin nuorten miesten keskuu-dessa. Yleisesti nuorten humalajuominen liittyy sosiaalisiin käyttötarkoituksiin: juomi-sella vahvistetaan jo olemassa olevia sosiaalisia suhteita tai luodaan uusia. Juomista ja humalahakuisuutta säätelee kuitenkin monin tavoin tilannesidonnaisuus. Humalaa ja suu-ria kerralla kulutettuja alkoholimääriä ei nuortenkaan keskuudessa pidetä ongelmajuomi-sen merkkinä, vaan ongelmat alkoholikäytön suhteen näkyvät nuorten mukaan sosiaali-sissa syissä. Ongelmallisimpina juojina pidetään henkilöitä, jotka eivät sitoudu juomista sääteleviin sosiaalisiin normeihin. (Maunu & Simonen: 88–95.)

Alkoholin ja työn välinen kytkös on edelleen olemassa. Vaikka viikonloppu säilyy edel-leen viikkorytmissä selkeästi suosituimpana alkoholin nauttimisajankohtana, työn ja va-paa-ajan välistä vaihtelua osoitetaan ”muutamien” avulla myös keskellä viikkoa. Ahola (1989: 43) mainitsee tutkimuksessaan työpäivän jälkeen ennen kotiin menoa nautitun oluen toimivan ”siirtymäriittinä” työn ja vapaa-ajan välillä. Työn ja vapaa ajan erottelu alkoholin avulla on siis osittain siirtynyt koskemaan myös arkipäiväisen rytmin vaihtelua.

Aholan (1989: 43, 62, 64, 65, 66) tutkimus osoittaa tosin myös perinteisten työn ja holin välisten kytkösten olevan edelleen voimissaan. Aholan informanttien mukaan alko-holinkäytön ei sovi haitata työntekoa. Vapaa-aika ja alkoholi määrittelevät edelleen siis toinen toisiaan. Uudenlaista työn ja alkoholin kytköstä edustanee käsitys, jossa uusi kes-kiluokka määrittelee itsensä työn avulla myös ryhmäksi, jolle alkoholi ei koidu ongel-maksi: korkean työmoraalin katsotaan estävän alkoholisoitumisen. Alkoholin ja työn vas-takkainasettelu siis säilyy, mutta niiden katsotaan myös kompensoivan toisiaan. Työ

ta-kaa jossain määrin sen, että yksilö pystyy hallitsemaan myös alkoholinkäyttöään. Ajatte-lumalli työn kompensoivasta ominaisuudesta suhteessa runsaaseen alkoholikäyttöön ei ole uusi. Jo agraariyhteisössä työnsä hoitava juoppo oli sosiaaliselta statukseltaan hyväk-sytympi kuin juoppo, joka laiminlöi työvelvollisuutensa. (Apo 2001: 254–256.)

1990- ja 2000-luvuilla tehdyt alkoholipoliittiset päätökset ovat olleet omiaan kiristämään 1980-luvulta 1990-luvun puoliväliin jatkunutta suhteellisen sallivaa alkoholipoliittista mielipideilmastoa. Vuonna 1995 Suomen Euroopan Unionin jäsenyys aiheutti suuria muutoksia suomalaisessa alkoholipolitiikassa, kun Alkon monopolioikeuksia kavennet-tiin eivätkä alkoholivalistus- ja tutkimustehtävät enää kuuluneet valtionyhtiön toimialaan.

Uuden alkoholilain myötä mietojen juomien mainostaminen julkisilla paikoilla sallittiin.

Vuonna 2004 alkoholituontia EU-maista rajoittavat kiintiöt poistettiin ja alkoholivero-tusta laskettiin. Sanomattakin selvää on, että vapauttavien lakiuudistusten myötä suoma-laisen alkoholikulttuurin negatiiviset piirteet näkyivät jokapäiväisessä arjessa yhä selke-ämmin. Puisto ja julkijuopottelu sekä erityisesti Viroon suuntautuneet ”viinarallit” muut-tivat 1980-luvun vapaamielisiä alkoholipoliittisia mielipiteitä tiukempaa suuntaan. Alko-holiasenteet ovat vuodesta 1995 alkaen kiristyneet ja tiukempaa alkoholipoliittista linjaa suosivien määrä on vuoden 2008 alkoholiveron korotuksista huolimatta jatkuvassa kas-vussa. Asenteiden muutoksista kertonee myös nuorten alkoholivastaisten asenteiden li-sääntyminen 2000-luvun jälkipuoliskolla. 2000-luvun nuorten keskuudessa alkoholin päihtymiskäyttö on vähentynyt 1990-luvun nuorison juomatapoihin verrattuna. (Karlsson

& Mäkelä & Österberg & Tigersted 2010: 497, 503, 506; Mäkelä & Tigersted & Musto-nen 2010: 156.)

Kaiken kaikkiaan nykyinen suomalainen alkoholikulttuuri on yhtäältä säilyttänyt perin-teisiä suomalaiselle alkoholikulttuurille tyypillisiä piirteitä. Humalajuominen on yleisesti hyväksyttyä ja alkoholin käyttö halutaan edelleen mieltää juhlaan tai erikoistilanteisiin liittyväksi tavaksi, vaikka samaan aikaan juhlajuominen on entistä enemmän arkipäi-väistä, työn ja oman ajan väliin sijoittuvaa rentoutumista. Työ määrittää yhä suomalaisten juomatapatottumuksia. Vaikka arkipäiväinen juominen on lisääntynyt, viikonloppu on silti suosituin aika viikosta alkoholin nauttimiseen. Alkoholin merkitys työn- ja vapaa-ajan erottavana symbolina on siis edelleen merkittävä. Huolimatta naisten suhteellisen räjähdysmäisestä alkoholinkulutuksen kasvusta, erot sukupuolten välisissä juomatavoissa

ovat yhä olemassa: miehet kuluttavat alkoholia runsaammin ja suhtautuvat alkoholiin sal-livammin kuin naiset.

Koska alkoholin käyttö on laajentunut miehisestä kulttuurista myös naisten ja nuorten elämää koskevaksi ilmiöksi, on suomalainen alkoholikulttuuri muuttunut kieltolaki-mentaliteettia vaalivasta, kontrolli- ja holhouspolitiikkaa ylläpitävästä kulttuurista salli-vaksi ja vapaamieliseksi. Alkoholin ja humalan vastakkain asettuvat merkityserot kiellet-tynä, mutta kiehtovana, halveksittuna mutta toisaalta kunnioitettuna kulttuurisena sym-bolina ovat tasoittuneet. (ks. Mäkelä & Tigersted & Mustonen 2010: 292.) Samaan tapaan myös holhoava ja kontrolloitu alkoholipoliittinen ilmapiiri on lientynyt ja alkoholin käyt-tötilanteet ovat arkistuneet. Näin ollen myös perinteiset työn, juhlan ja alkoholin kytkök-set ovat kokeneet merkityksen muutoksia. Vaikka alkoholi ja humala merkityksellistyvät edelleen juhlaan kuuluviksi, mutta toisaalta työstä ansaituksi vapautukseksi, ovat alkoho-lin käyttötilanteet arkistuneet siinä määrin, että työmies tai -nainen on oikeutettu ”muu-tamaan” vaikka vain raskaan työpäivän päätteeksi. (Mäkelä & Mustonen & Huhtanen 2010: 40). Alkoholin nauttimisesta on tullut osa tavallista elämää (Härkönen & Österberg 2010: 159). Juhlatilaisuudeksi sen sijaan riittänee tieto tulevasta vapaasta viikonlopusta.

Näyttääkin siltä, että työn ja juhlan merkitykset ovat nykyisessä suomalaisessa alkoholi-kulttuurissa trivialisoituneet. Kenties alkoholin arkista käyttöä on edelleen tarvetta perus-tella jäänteenomaisilla työn ja juhlan kytköksillä, vaikka todelliset syyt arkijuomiselle olisivatkin toisenlaisia.