Historiallinen empatia

Historiallinen empatia käsitteenä on vielä suhteellisen vieras ja uudessa opetussuunnitelmas-sakin se mainitaan vain kerran, enempää sitä kuitenkaan avaamatta. Empatia on historian-tutkimuksen puolella toisinaan sekoitettu myös sympatiaan, vaikka ne ovatkin kaksi eri asiaa. (Barton & Levstik, 2004, 206.) Empatiasta puhuttaessa lapsi jakaa toisen henkilön emotionaaliset kokemukset ja samaistuu niihin. Sympatia puolestaan tarkoittaa toisen tun-teiden ymmärtämistä, mutta niihin samaistuminen puuttuu. Empatiakyvyllä siis päästään lä-hemmäs toisen ihmisen tunteita ja kokemuksia ja omaksutaan ne. (Smelser & Baltes, 2001, 4461.) Historiallinen empatia on herättänyt paljon keskustelua myös opettajien keskuudessa.

Siinä missä osa kokee sen olennaiseksi osaksi historianopetuksen tavoitteita, osa kieltäytyy sen opettamisesta vedoten historiallisen empatian teeskentelevään ja väkinäiseen luontee-seen. (Rantala, 2011, 60.) Rantalan (2011, 62) mukaan Suomessa historiallinen empatia on ollut osana opetusta 2000-luvun alusta alkaen. Vaikeaa taidon opettelusta tekee kuitenkin se, että oppilaan tulisi samanaikaisesti hallita historian sisältötietoa, sekä ajatella tapahtumaa menneen ajan ihmisen näkökulmasta käsin (Rantala, 2015, 183).

Empatiakyky historiallisessa kontekstissa on jo itsessään melkoinen saavutus. Ihmisten ta-voitteet, toiveet ja arvot eivät ole aina olleet samat kuin meillä nykyään, joskus joudutaankin uudelleenkonstruoimaan kokonainen elämäntapa. Tämä tavoite saavutetaan, kun onnistu-neesti konstruoidaan menneen ajan ihmisten uskomuksia, arvoja, tunteita ja tavoitteita. Ky-seessä on vaikea älyllinen haaste, sillä henkilön täytyy pitää mielessä muiden luomia koko-naisuuksia, joiden kanssa saattaa olla jopa eri mieltä. Tämän lisäksi samaan aikaan täytyy työstää mielessään pitämiä kokonaisuuksia ja pyrkiä ymmärtämään niitä menneisyyden nä-kökulmasta. Kyseinen prosessi edellyttää siis korkeatasoista ajattelutaitoa. Siitä huolimatta oppilasta tulisi opettaa tunnistamaan, mikä kuuluu historialliseen empatiaan ja miksi sillä on väliä. Kyky historialliseen empatiaan auttaa oppilasta ymmärtämään paremmin myös nyky-maailmaa. (Ashby & Lee, 1987, 63-64.)

Historiallisen empatian avulla pyritään asettumaan menneen ajan ihmisen asemaan ja ym-märtämään tämän tekojen motiiveja. Kyseessä ei ole kuitenkaan mikään helppo taito, vaan se vaatii jatkuvaa harjoitusta ja ajattelun taitojen kehittämistä. Historiallista empatiaa voi-daan kuitenkin hyödyntää ja käyttää vasta kun tarkasteltavaan aiheeseen ja sen sisältöön on tutustuttu huolella lähteiden avulla. (Pilli, 1992, 127.) Portalin (1987, 63) mukaan historial-linen empatia voidaan nähdä ikään kuin saavutuksena, mihin päästään menneen ajan ihmisen elämää tutkimalla. Myös Rantalan (2011, 60) mukaan se voidaan nähdä myös osana laajem-paa historiallista ajattelua, mitä käsittelin aikaisemmassa luvussa.

Menneen ajan ihmisen toiminnan syitä ei sellaisenaan voi rinnastaa nykyajan ihmisten toi-mintaan. Jotta voimme ymmärtää tätä menneen ajan toimintaa ja ratkaisuja, meidän tulee selvittää mitä ihmiset pyrkivät aikanaan teoillaan saavuttamaan ja miksi. Tähän puolestaan vaikuttavat henkilön omat uskomukset ja arvot, yhteiskunnallinen tilanne sekä muut kult-tuuriset ja historialliset asenteet ja olettamukset, mitkä mahdollisesti ohjaavat henkilön toi-mintaa. Menneen ajan ihminen tulisi nähdä osana yhteiskunnallista kontekstia, sillä juuri tämä konteksti vaikuttaa suuresti ihmisten tekemiin ratkaisuihin. Historiallinen empatia vaa-tii ajattelun taidoilta paljon enemmän kuin kuvittelua ja eläytymistä. (Barton & Levstik, 2004, 207-208.) Ashby ja Lee (1987) ovat luoneet tutkimustyönsä pohjalta viisi historialli-sen empatian tasoa, joita tulen hyödyntämään tutkimuksessani. Nämä tasot eivät kuvasta suoraan henkilön kehitystasoa ja niissä voi ilmetä päällekkäisyyksiä. Tämän vuoksi joitakin

tasoja on hyvinkin hankala havaita, eikä tutkittava henkilö välttämättä sovi vain yhdelle ta-solle vaan saattaa ilmentää pohdinnoissaan useampia eri tasoja. (Ashby & Lee, 1987, 67.) Kuviossa 2 on esitettynä Ashbyn ja Leen viisi historiallisen empatian tasoa.

Kuvio 2. Historiallisen empatian tasot Ashbyn ja Leen (1987) mukaan.

1. Synkkä ja älytön menneisyys. Tällä tasolla henkilön on lähtökohtaisesti haastavaa sijoittaa itseään millään tavalla menneen ajan ihmisen asemaan, saati ymmärtää tekojen taustalla ole-via motiiveja. Menneen ajan ihminen nähdään typeränä ja älykkyysosamäärältään heikkona tapauksena, joka ei vain jostain tuntemattomasta syystä keksinyt hyviä ratkaisuja arjessa.

Mitä kauemmas menneisyydessä mennään, sitä älyttömämmiltä yllä olevat seikat kuulosta-vat. Tälle tasolle on tyypillistä uskomus, ettei ihmiset ennen olleet yksinkertaisesti tarpeeksi fiksuja. Henkilö ei ymmärrä, ettei ennen ollut myöskään mahdollisuuksia tietää mitä nyky-ään tiedetnyky-ään. Nykyajankin tietoja pidetnyky-ään siksi helposti itsestnyky-äänselvyyksinä. (Ashby &

Lee, 1987, 68-69.)

2. Generalisoituneet stereotypiat. Henkilö pyrkii tietoisesti ymmärtämään menneen ajan ih-misiä vetoamalla yleistäviin stereotypioihin kuitenkin varsin pinnallisesti (esim. uskontoon).

Tälle tasolle päästäessä henkilöllä on taitoa ymmärtää menneen ajan ihmistä, mutta tekojen Historiallinen empatia

motiiveissa hän vetoaa usein yleisiin stereotypioihin, esimerkiksi uskontoon ja siihen miten uskonto on ohjannut vahvasti ihmisten elämää ennen. Tätä ajattelua ei kuitenkaan osata viedä sen syvemmälle. Teot, instituutiot yms. nähdään siis viitteinä ihmisten yleisistä usko-muksista, aikeista arvoista yms. Yksittäisen selityksen käyttäminen tai siihen vetoaminen on yleensä merkki arkipäivän empatian tasosta, mutta jos henkilö säännöllisesti vetoaa samaan stereotypiaan ilman perusteluja, viittaa se tähän tasoon. Henkilöllä ei ole aikomusta erotella sitä, mitä nykyään tiedetään ja ajatellaan siitä mitä ennen on tiedetty ja ajateltu. Sama on nykyisissä ja entisissä arvoissa. (Ashby & Lee, 1987, 72.)

3. Arkipäiväinen empatia. Henkilö osaa huomioida menneen ajan ihmisen näkökulman, mutta hänen tulkintansa ja ratkaisunsa heijastuvat suoraan omista nykyajan kokemuksista ja käsityksistään. Henkilö ei siis vielä ymmärrä, ettei nykyajan kokemuksia voida välttämättä siirtää sellaisenaan menneisyyteen ja olettaa, että entisaikaan ne olisivat toimineet samalla tavalla kuin nykyään. Teot, instituutiot ym. ymmärretään todistusaineiston myötä. Tutkittava tilanne nähdään kuitenkin nykyaikaisin silmin, eikä henkilö erottele miten me näemme maa-ilman nykyään sekä miten joku muu ennen on saattanut nähnyt asian. Pohdinnat siitä mitä me tiedämme ja mitä ennen tiedettiin, on myös hataraa. Henkilöllä on kuitenkin aito yritys uudelleen konstruoida keskeisiä yksityiskohtia tutkittavasta tilanteesta ja hän omaa yleisen käsityksen siitä, miten ihmiset ovat saattaneet aikanaan reagoida. Usein tällä tasolla pohdi-taan sitä, miltä itsestä olisi tuntunut aikanaan kyseisessä tilanteessa. (Ashby & Lee, 1987, 74.)

4. Rajoittunut historiallinen empatia. Henkilö ymmärtää, että menneen ajan ihminen näki asiat eri tavalla kuin nykyajan ihminen, mutta ei osaa viedä tätä ajattelua syvemmälle tar-kempiin tilanteisiin esimerkiksi uskomuksiin ja arvoihin. Tällä tasolla historiallinen empa-tiakyky on jo siinä vaiheessa, että menneen ajan ihmisen asemaan asettuminen on helpompaa ja ymmärretään, miten nykyajan ajattelutavat eroavat entisistä. Vielä ei kuitenkaan osata yh-distää ihmisten tekojen motiiveja vallitsevaan yhteiskunnalliseen tilanteeseen. Teot, insti-tuutiot yms. ymmärretään menneen ajan näkökulmasta, ja ymmärretään, että silloin on voitu nähdä asiat eri tavoin kuin nykyään. Ymmärretään, että nykyään ehkä tiedetään asioita mitä ei ennen voitu vielä tietää. Osittain tämä johtuu siitä, että ennen oli erilaiset arvot, normit, uskomukset, tavoitteet yms. Tällä tasolla ei yleensä pysytä kauaa ja siksi tämä taso on han-kala tunnistaa muihin verrattuna. Se voi myös olla päällekkäinen muiden tasojen kanssa.

Lapsi voi kuulua esimerkiksi generalisoituneiden stereotypioiden tasolle, mutta saattaa vä-lillä antaa viitteitä tästä tasosta pohdinnoissaan. (Ashby & Lee, 1987, 78-79.)

5. Kontekstuaalinen historiallinen empatia. Henkilö osaa yhdistää syyt laajempaan yhteis-kunnalliseen kontekstiin, sekä tiedostaa todella menneen ja nykyisyyden erot arvoissa, nor-meissa ja tiedossa. Viimeisellä tasolla henkilö pystyy asettumaan menneen ajan ihmisen ase-maan ja arvioiase-maan hänen tekojaan ja tekojen syitä yhdistäen ne myös samalla vallitsevaan yhteiskunnalliseen kontekstiinsa. Henkilö pystyy myös laajemmin ja syvemmin tulkitse-maan menneen ja nykyisyyden eroja sekä arvioitulkitse-maan niiden avulla tulevaisuutta. Tilannetta pystytään analysoimaan myös lähteiden vähäisyydestä huolimatta. Laajempaan kontekstiin asettaminen voisi antaa viitteitä toiminnan syihin. Materiaaliset olot annetaan usein selityk-sen tueksi. (Ashby & Lee, 1987, 81.)