Ryhmähaastatteluissa historiallista empatiaa arvioidakseni keskustelimme oppilaiden kanssa elämästä suurkaupungeissa 1600-luvulla. Aineistostani huomasi, että menneen ajan ihmisen asemaan asettuminen oli lähtökohtaisesti vaikeaa. Tästä huolimatta kysymysten pohdiskelu yhdessä tuotti kirjavaa aineistoa ja pääosin oppilaat suoriutuivat siinä hyvin. Vä-hiten viitteitä aineistossa oli historiallisen empatian toisesta tasosta (yleistyneet stereotypiat eniten taas ensimmäisestä sekä kolmannesta tasosta (synkkä ja älytön menneisyys sekä ar-kipäivän empatia). Kahdesta viimeisestä tasosta (rajoittunut historiallinen empatia sekä kon-tekstuaalinen historiallinen empatia) ei aineistossani ilmennyt yhtään viitteitä. Kuten lu-vussa 1. totesin, historiallisen empatian tasot voivat olla päällekkäisiä ja yksi oppilas saattaa pohdinnoissaan ilmentää useampia tasoja. Muun muassa tämän vuoksi tasojen tunnistami-nen oppilaiden haastatteluista oli haastavaa.
Tarkastelen seuraavaksi jokaista historiallisen empatian tasoa erikseen, niihin muodostu-neita alakategorioita sekä esittelen niihin viittaavia oppilaiden kommentteja. Kuvailen myös oppilaiden toimintaa historialliseen empatiaan liittyen tunneilla, joita kävin videoimassa.
Synkkä ja älytön menneisyys
Ashbyn ja Leen (1987) mukaan historiallisen empatian ensimmäisellä tasolla henkilö ei pysty alkuunkaan asettumaan menneen ajan ihmisen asemaan ja kokee näin menneisyyden teot ja toiminnan älyttöminä ja ihmiset typerinä. Alakategorioita muodostui oppilaiden huo-mioista kolme: mielikuvituksellisuus, nykyaikainen käsitys sekä älykkyys. Muutama oppilas esitti haastatteluissa varsin mielikuvituksellisia ratkaisuja ja mielipiteitä liittyen menneeseen aikaan. Keskustellessamme elämästä suurkaupungeissa 1600 -luvulla nämä oppilaat esittivät arkeen liittyviä selityksiä ja ihmisten ratkaisuja mielikuvituksensa voimalla, eivätkä pohti-neet missään vaiheessa niiden toimivuutta todellisuudessa. Oppilaat eivät millään tavalla osoittaneet tässä vaiheessa kykyä pohtia asiaa menneen ajan ihmisen näkökulmasta.
O8: ”nii ja sit jos joku haluis tehä jotain niinku alemmassa säädyssä ni se ei voinu tehä koska ei ollu robin hoodei pelastamas”
O17: ”oisin pysyny himassa enkä ois liikkunu mihinkää oisin rakentanu jonku kuplan… täysi eris-tetty et sinne ei kukaa pääse ja… sairaudet ei levii ja sul on ruokaa ja vettä sielä…”
Näytelmien harjoittelussa ilmeni myös paljon viitteitä historiallisen kontekstin puuttumi-sesta niin käytännössä, kuin oppilaiden keskusteluissakin. Ratkaisut olivat varsin nykyaikai-sia, sekä rekvisiittaa pohdittiin omista lähtökohdista käsin, ei niinkään menneen ajan näkö-kulmasta. O8 liitti vastaukseensa mielikuvan siitä, ettei ihmisten keskuudessa ollut yhtä san-karia pelastamassa, niin kuin mainitsemansa Robin Hood. Oppilas siis koki ihmisten ahdin-gon johtuvan siitä, ettei heitä ollut kukaan pelastamassa. O17 puolestaan uskoi, että jonkin-laisen suojakuplan rakentaminen ennen olisi ollut toimiva ratkaisu ja sen ajan ihmisille täy-sin mahdollinen. Hän ei kuitenkaan osannut perustella tämän ratkaisun toimivuutta todelli-suudessa millään tavalla.
Pari oppilasta esitti mielipiteitään menneisyydestä varsin nykyaikaisten käsitysten mukai-sesti. Näissä kommenteissa oppilaat eivät kyenneet ymmärtämään menneen ajan ihmisiä, sillä heidän käsityksensä maailmasta olivat tiukasti kiinni nykyajassa.
O3: ”mun mielest iha tyhmää jaotella ihmisiä johki säätyihi... ku eiks se oo vaa niinku rahaa…”
O17: ” aika tylsä elämä ku ei pysty liikkuu yhtää missää, joku ruotsinki kuningas.. jos kuningassukuu synnyt ni et sä voi yhtää mitää tehä”
O3 koki entisajan säätyjaon typeränä, sillä hänen mielestään raha ei ole niin arvokasta. Hän ei näin ollen ymmärtänyt minkä vuoksi sillä oli niin suuri vaikutus menneisyydessä. Oppilas ei siis pystynyt ajattelemaan rahan arvoa ennen ja vertaamaan sitä mahdollisesti nykyaikaan.
O17 taas esitti kuvauksen kuninkaallisten elämästä perustaen näkemyksensä nykyaikaan.
Oppilas liitti perustelunsa muun muassa lukemiinsa uutisiin eikä osoittanut ymmärrystä menneen ja nykyajan eroavaisuudessa tässä tilanteessa. Viimeinen alakategoria liittyi vah-vasti myös Ashbyn ja Leen (1987) kuvailemaan älykkyyteen tällä historiallisen empatian ta-solla. Kaksi oppilasta koki, että menneen ajan ihmisten teot olivat täysin riippuvaisia ihmisen älykkyydestä ja tarpeeksi fiksu ihminen olisi heidän mielestään pystynyt paljon parempiin ratkaisuihin arjesta selvitäkseen.
O19: ”sit hommaa sellase suojapuvun ettei voi sairastuu mihinkää niihi tauteihi... sellai kemikaali-puku… ois ne voinu tehä sellasen jos ois ollu tarpeeks fiksu…”
O19 siis koki, että ihmiset olisivat voineet suojautua taudeilta, mikäli olisivat olleet tarpeeksi fiksuja rakentamaan itselleen suojaksi kemikaalipuvun. Sen sijaan, että oppilas olisi pohtinut kemikaalipuvun hankkimisen todellista mahdollisuutta 1600-luvulla, hän selitti asian vetoa-malla älykkyyteen. Kommentissa ei ollut minkäänlaisia viitteitä yrityksestä asettua men-neen ajan ihmisen asemaan. Toinen oppilas puolestaan oli sitä mieltä, että ihminen olisi voi-nut matkustaa tauteja pakoon avaruuteen, jos älykkyysosamäärä olisi ollut riittävän suuri.
O17: ”minä oisin tehny avaruuspuvun ja menny avaruutee”
O20: ”siis oikeesti tolloinko?”
O17: ”no jos sun älykkyysosamäärä on iso ni joo”
Yllä olevassa kahden oppilaan (O17 ja O20) välisessä keskustelussa ensimmäinen oppilas koki, että tauteja vastaan olisi voinut suojautua pakenemalla avaruuteen. Toisen oppilaan kyseenalaistaessa tämän väitteen, ensimmäinen vetosi ihmisen älykkyysosamäärään samoin, kuin O19 oli omassa kommentissaan vedonnut hieman ylempänä.
Yleistyneet stereotypiat
Yleistyneiden stereotypioiden tasolla Ashbyn ja Leen (1987) mukaan oppilas perustelee väitteitään yleisillä uskomuksilla, vaikka kykenisikin asettumaan menneen ajan ihmisen ase-maan. Tämän tutkimuksen aineistossa yleistyneiden stereotypioiden tasossa muodostui kaksi alakategoriaa: kuninkaan valta pelotteena sekä tottumus eikä tietoa paremmasta. Mo-lemmissa tapauksissa oppilaat vetosivat yhteen ja samaan selitykseen useassa eri tilanteessa mikä osoitti, ettei tilannetta osattu pohtia syvällisemmin, vaikka ihmisten tunteita pystyttiin alustavasti ymmärtämään.
Muutama oppilas vetosi keskusteluissaan kuninkaan valtaan ja siitä aiheutuvaan pelkoon kansan keskuudessa. Oppilaat kokivat kuninkaan vallan toimineen pelotteena ihmisille, sillä rangaistukset olivat kovempia eikä kukaan halunnut niistä kärsiä. Oppilaat esittivät tämän perustelun erityisesti puhuttaessa siitä, olisiko ihmiset voineet parantaa omaa asemaansa en-nen ja miksi näin ei välttämättä tehty.
O11: ”sit taas toisaalt jos jolleki kuninkaalle ois ruvennu väittämätää vastaa ni se varmaa ois polt-tanu sut roviolla”
O8: ”… nii rupeet urppii vähä kuninkaalle ni se oli sitte siinä”
Näiden oppilaiden keskusteluissa ei kuitenkaan osattu viedä tätä ajattelua pidemmälle tai pohtia muita vaihtoehtoja ihmisten toiminnalle ja oman aseman hyväksymiselle, kuin pelko.
Toisin kuin muutaman muun oppilaan tapauksessa, tälle tasolle ominaisissa keskusteluissa yksi syy annettiin useaan kysymykseen ilman tarkempaa perustelua. Yhden ryhmän keskus-telussa pohdittiin, miten entiseen aikaan säädyissä olisi voinut vaikuttaa omaan asemaan ja olisiko sitä voinut parantaa ja millä keinoin. O13 koki, ettei olisi itse talonpojan asemassa suostunut maksamaan veroja vaan olisi mieluummin paennut maaseudulle. O14 koki, että
tästä olisi väistämättä seurannut teloitus. O13 uskoi, että maanpako olisi ollut kaikesta huo-limatta toimiva ratkaisu, mutta perusteluita tämän ratkaisun toimivuudelle hän ei osannut antaa.
O13: mä en ois maksanu yhtää mitää!
O14: no sit sut ois ainaki tapettu!
O13: varmaa joo vangittu tai telotettu … mä en kyl ois maksanu siltikää ja oisin sit vaa lähteny maasta … jonneki tonne maaseudulle
O16: nii millä sä oisit sinne maaseudulle tohon aikaan vaa lähteny menee O13: nii no…
O14: tyylii fillarilla
O13: No jos toho aikaa ois eläny ni ois mul ollu varmaa sellaset sprintterijalat et ois juossu sit
Kuninkaan vallan pelon lisäksi toinen yleinen selitys ihmisen toiminnalle oli vetoaminen siihen, että ihmiset olivat tottuneet elinoloihinsa, eivätkä tienneet paremmasta. Nämä oppi-laat kokivat vahvasti, että mikäli oloihin oli totuttu eikä paremmasta ollut tietoa, heitä ei silloin vallinneet elinolot luultavasti sen enempää haitanneet.
O13: ”no jos kattoo vaik perusihmisen näkökulmasta, ihan normityypin näkökulmasta, niinku milla-sii esim me ollaa nyt, ni ei kai milla-siinä sitte mitää... se on ollu ihan normaalia toho aikaan”
O15: ”nii ku ei oo pahemmin kyl tiedetty ehkä paremmasta”
O13 koki, että ihmiset kokivat elinolot normaaleina, sillä se oli heidän aikakaudelleen omi-naisia. Hän myös rinnasti nykyajan ihmisen menneisyyteen miettimättä sen syvemmin men-neen ja nykyisen ajan eroavaisuuksia. Myös O15 koki, että syy ihmisten toiminnalle ja elin-tavoille liittyi tietämättömyyteen paremmasta. Molemmissa tapauksissa tälle selitykselle ei osattu antaa sitä tukevia perusteluja. Oppilaat eivät osanneet tarkemmin avata vallinneita elinoloja, vaan käsitys tästä aikakaudesta oli varsin rajallinen.
Arkipäivän empatia
Arkipäivän empatiaan Ashby ja Lee (1987) liittivät kuuluvaksi tietoisen yrityksen asettua menneen ajan ihmisen asemaan ja kyvyn vaihtaa näkökulmaa. Toisaalta henkilön esittämät selitykset ja merkitykset tapahtumille olivat nykyaikaisia ja nykyään mahdollisesti toimivia ratkaisuja peilattiin suoraan menneisyyteen siinä uskossa, että ne olisivat toimineet ennen-kin. Tähän tasoon aineistosta liittyi eniten oppilaiden huomioita. Monen oppilaan huomiot vaihtelivat tasojen välillä, yhdessä keskustelussa saattoi oppilas ilmentää useampaa kuin yhtä tasoa. Arkipäivän empatiaan muodostui lopulta yhteensä neljä alakategoriaa: tehdään niin kuin muutkin, modernit ratkaisumallit, näkökulman vaihtaminen ja kuninkaan näkö-kulma. Seuraavaksi avaan näitä kategorioita ja esittelen niihin liittämiäni oppilaiden välisiä keskusteluja ja kommentteja.
Muutama oppilas koki, että ihmisten kannatti ennen tehdä niin kuin muutkin. Tässä katego-riassa oppilaiden huomiot perustuivat näkemykseen, jonka mukaan ihmisten toiminta johtui yleisestä tavasta. Oppilaat uskoivat, etteivät ihmiset uskaltaneet erottua joukosta tai nousta muita vastaan vaan turvallisinta oli toimia niin kuin oletettiin.
O9: ”no siis… jos mä oisin ollu aatelinen ni en mä sit välttis olis tehny mitää eri taval koska sillo on hyvin asiat, ni sit jos tekiski jotai ni joutus sit sinne köyhien joukkoo ite ehkä...”
O12: ”en kyl mäkää just siks ku kaikki muutki teki sillee…”
O9 uskoi vahvasti, ettei 1600 -luvulla kannattanut toimia vastoin odotuksia varsinkaan aate-lisena, sillä siitä olisi saatettu rankaista. Myös O12 piti tämän näkökulman puolia. Oppilaat osoittivat kykenevänsä siis ajattelemaan eri näkökulmasta ja liittämään siihen jo alustavasti yhteiskunnallista kontekstia. Toisaalta perustelut jäivät vähäisiksi, minkä vuoksi kyseessä oli enemmän viite arkipäivän empatiasta rajoittuneen historiallisen empatian sijaan.
Eniten arkipäivän empatiaan liittyivät oppilaiden modernit ratkaisumallit. Oppilaat kykeni-vät siis vaihtamaan näkökulmaa, mutta tarjotut ratkaisutavat olivat suoraan heijastettu nyky-ajasta menneisyyteen pohtimatta enempää sitä, olisivatko ne voineet todella toimia ennen.
Toisaalta oppilaat saivat eniten keskustelua aikaan tässä kohtaa ja osasivat myös kyseen-alaistaa toistensa esittämiä ratkaisuja.
O11: ”varmaa ite yrittäisin tehdä ihmisist tasa-arvosii”
Haastattelija: ”millä tavalla te olisitte lähteny saamaan sitä tasa-arvoisuutta sinne?”
O10: ”no varmaan puhuis sille kuninkaalle…”
O8: ”puhuis järkee sille”
O11: ”mä ettisin varmaa sit muita ihmisii siihe ketkä on samaa mieltä”
O8: ”eiks se ois aika vaikeeta ettii muita samanlaisii ihmisii ku sä et voinu jakaa netis sit juttuu”
O10: ”nii no joo”
O8: ”nii mieti kui iso työ siin ois…”
Tämä keskustelu poikkesi kyseisen alakategorian muista huomioista siinä, että modernien ratkaisujen esittelyn lisäksi yksi oppilaista kyseenalaisti yhden ratkaisun tehokkuuden juuri sen nykyaikaisuuden vuoksi. O10 ehdotti, että tasa-arvon edistämiseen olisi voinut auttaa samaa kannattavien ihmisten kokoaminen yhteen. O8 tässä vaiheessa kuitenkin kyseenalaisti ehdotuksen vetoamalla siihen, ettei ihmisiä entisaikaan ollut helppo tavoittaa internetin puut-tumisen takia. Toisaalta myös tässä näkökulmassa O8 pitäytyi nykyaikaisessa käsityksessä eikä kokenut muiden keinojen toimivan tehokkaana tiedonvälityksenä. Tämän ryhmän näy-telmäharjoituksissa nousi esiin samankaltaisia pohdintoja myös käsikirjoitusta suunnitelta-essa.
Muutama oppilaista toi huomioissaan vahvasti esille kykynsä vaihtaa näkökulmaa. Oppilaat esittivät varsin erilaisia huomioita toisiinsa nähden, mutta niitä yhdisti näkökulman tietoinen vaihtaminen ja pohdinta. Eräs oppilas pohti rikkaiden asemaa ja vertasi sitä köyhien ihmisten asemaan 1600 -luvulla. Toinen puolestaan nosti esille ihmisten arjessa mahdollisesti vallit-sevan pelon ja sen vaikutuksen ihmisiin ja arkeen.
O1: ”must tuntuu, et jos niinku… et periaattees jos mä oon ain ollu sellai tosi rikas ja sellai ni emmä tietäis ees niit niitten oloja ni emmä pakol tajuiskaa sitä et kuinka huonot oltavat niil on oi-keesti...”
O13: ” ehk jopa vähä pelottavaa sillee ku emmä tiiä sillee ku siel on… sä elät siel kaikkien ihmis-ten keskel, etkä sä oo välttämät tunihmis-tenu siel nii paljoo ihmisii, ihmiset on saattanu olla nii arvaa-mattomii”
O1 koki, ettei olisi välttämättä ymmärtänyt köyhien elämää ja oloja, mikäli aina olisi itse ollut rikas. Hän siis koki, että kyseisessä tilanteessa köyhien asemaan asettuminen olisi ollut haastavaa, ellei jopa mahdotonta. O1 otti muista varsin vahvasti poikkeavan näkökulman, mikä kuitenkin antoi viitteitä arkipäivän empatiasta ja kyvystä asettua toisen henkilön ase-maan ja yrityksen pohtia sitä menneestä ajasta käsin. O13 puolestaan ainoana oppilaana koki, että entisaikaan pelko on saattanut johtua ihmispaljoudesta ja tiheään asutuista kau-pungeista, joissa ei pystynyt välttämättä luottamaan kehenkään. Tämä näkemys sai siis jo alustavaa tukea myös yhteiskunnallisesta kontekstista ja sen hyödyntämisestä oppilaan poh-dinnassa, mutta ei kuitenkaan vielä tarpeeksi perusteellisesti viitannut ylempiin historiallisen empatian tasoihin.
Kaksi oppilasta otti keskusteluissa muita huomattavasti selvemmin kuninkaan näkökulman.
Pohdittaessa ihmisten arkea ja oloja 1600 -luvulla nämä oppilaat pohtivat sitä automaattisesti kuninkaan näkökulmasta käsin. Mielenkiintoista oli, että näiden kahden oppilaan kohdalla keskusteluissa ei tullut esille yritystä pohtia mennyttä aikaa kansan näkökulmasta ollenkaan.
O13: ”no et esimerkiks se... ihmisii on helpompi niinku ohjata sillee ja... et ne esimerkiks jotkut köyhemmät, huonommat ihmiset ei ala pompottelee mitää muita…”
Haastattelija: ”no oliko säätyjaossa itessää järkeä tohon aikaan”
O20: joo toho aikaa… esim kuningas, ei jokasesta ollu siihe hommaa”
O13 koki säätyjaon olleen 1600 -luvulla toimiva ratkaisu, sillä hän näki sen toimineen ih-misten kontrolloimiseen ja oman aseman vahvistamiseen. Hän uskoi, että tällä tavoin kunin-gas halusi varmistaa, ettei köyhemmät saa valtaa rikkaisiin nähden. O20 puolestaan toi esille huomioita kuninkaan asemaan liittyvistä odotuksista. Hän koki, ettei kyseiseen asemaan voi-nut ketä tahansa värvätä sen haastavuuden vuoksi.