Harjoitteluprosessi

2.3.1 Harjoitteluprosessin rakenne ja järjestelyt

Varsinainen harjoitusprosessi kesti seitsemän viikkoa. Se toteutettiin 8.2–31.3.2006. Tänä aikana Kristiina työskenteli normaaliin tapaansa myös muun ohjelmiston parissa ja toimi muutenkin monipuolisesti muusikkona: hän harjoitti soolo- ja yhteissoittoa, suoritti jatko-opin-toja sekä opetti. Harjoittelussa oli välillä reilun viikon tauko, joten aktiivista työskentelyaikaa oli noin kuusi viikkoa. Kristiina asetti ensimmäisen esityksen ajankohdaksi 17.3.2006. Hän palasi etydin harjoittelemisen pariin vielä talvella 2007–2008. Tähän jaksoon liittyy koko prosessin kokoava loppuhaastattelu, kaksi julkista esityskertaa sekä videoitu tilanne, jossa yhdessä katsomme koostetta soitto-nauhoituksista ja keskustelemme niiden esiin nostamista ajatuksista.

Kristiinan luonnollisen harjoittelurytmin pitkittäminen tai hidastami-nen tutkimuksellisten päämäärien takia olisi ollut mielestäni keino-tekoista ja antanut prosessista vääristyneen kuvan. Jotta itse harjoit-teleminen voisi olla mahdollisimman arkipäiväistä ja normaalia, en myöskään halunnut, että Kristiina nauhoittaisi kaikkea harjoitteluaan ja purkaisi siihen liittyviä ajatuksiaan nauhalle työskentelyn lomassa (vrt. Chaffin et al. 2002, Lisboa 2006 ja 1.4.1). Kaiken harjoittelun nauhoittamisen sijasta Kristiina tallensi yhden läpisoitetun version etydistä videonauhalle kunkin harjoittelukerran päätteeksi. Samassa yhteydessä hän videoi lyhyesti harjoittelun kulloisiinkin tavoitteisiin ja painopisteisiin liittyviä sanallisia huomioitaan. Nämä lyhyet reflektiot olivat kestoltaan 1–2 minuuttia. Harjoitteluprosessin alkuvaiheessa hän päätyi useasti äänittämään teoksen kahteen kertaan peräkkäin.

Tämä johtui hänen mukaansa siitä, että ensimmäistä soittokertaa

”painoi” sitä edeltänyt harjoittelu, jonka aikana vallitseva, erilainen

Aineiston hankinnan ja analyysin kuvaus

kehomielen tila esti häntä saavuttamasta tyydyttävän läpisoittamisen edellyttämää virettä. Tarkastelen lähemmin aistihaastattelujen vaikutusta Kristiinan harjoitteluun tuonnempana (2.6.3).

Kumpikaan meistä ei katsonut videoita harjoitteluprosessin aikana.

Kristiina ainoastaan kontrolloi aika ajoin, oliko kamera varmasti tallentanut hänen soittoaan. Läpimenojen tarkoitus oli toimia aineis-ton analyysivaiheessa mahdollisuutena tarkistaa, mitä soittamisessa tapahtuisi, mikäli haastattelussa ilmenisi kiinnostavia näkökulmia.

Niihin paneuduimme yhdessä tutkimusprosessin viimeisessä tapaami-sessa 2.9.2008.

2.3.2 Harjoitteluolosuhteet

Kristiinan oli ensin tarkoitus harjoitella omassa työtilassaan omalla flyygelillään Helsingin Urheilukadulla. Paikka oli hyvä siksi, että sinne oli helppo virittää pianistin oma videokamera ja sen oli mahdollista olla aina valmiina soitto-otoksia varten. Näin harjoittelemaan ryhty-minen ei kuormittunut kameran asettamisella ja lataamisella aina erikseen. Kristiinan aikatauluun kotona harjoitteleminen sopi hyvin.

Näin tapahtuikin ensimmäisten 10 päivän ajan. Kristiinalla oli kuiten-kin ollut aikomuksena huollattaa flyygelinsä ja yllättäen tilaisuus saada instrumentti kuntoon tarjoutui kesken tutkimusprosessin.

Piano, jonka hän sai tilalle, oli niin huono, että oli pakko miettiä uutta harjoittelujärjestelyä. Kristiina päätyi harjoittelemaan työhuoneellani, mutta siellä oli valitettavasti ainoastaan pystypiano. Olin pettynyt siihen, että soittotilanteissa oli vain pystypianon ääni ja että kuvauskulma pystypianon ääressä ei voinut olla rikkain mahdollinen.

Työhuoneeni käytöstä oli se etu, ettei harjoittelu siellä häirinnyt naapureita eikä kameraa ja minidisc-laitetta tarvinnut välillä purkaa ja uudelleen virittää paikoilleen. Kristiinan työrytmiin järjestely sopi.

Hän harjoitteli keskimäärin neljänä päivänä viikossa. Prosessiin sisältyi viikon mittainen tauko, jona aikana Kristiina työskenteli helsinkiläi-sessä sinfoniaorkesterissa eikä harjoitusten takia kyennyt

työsken-Haastattelujen järjestelyt

mästi palattuaan Skrjabinin etydin harjoittelun pariin, että tauosta tuntui olleen etua oppimisprosessin kannalta.

2.3.3 Keskeytyksettömien läpimenojen taltiointi

Läpimenot kuvattiin yhdellä digitaalisella videokameralla. Silloin, kun käytössä oli flyygeli, kamera sijoitettiin tilankäytöllisistä syistä Kristii-nan vasemmalle puolelle, hänen pystypianolla harjoitellessaan oike-alle. Kuvakulma säädettiin sellaiseksi, että molemmat kädet ja kyynär-varret sekä Kristiinan yläkeho ja pää näkyvät kuvassa. Ääni tallennet-tiin videokameran lisäksi minidisc-äänityslaitteella digitaaliseen muo-toon ja se on ollut editoitavissa kuvaraidan kanssa yhdessä kuulta-vaksi.

2.4 Haastattelujen järjestelyt

2.4.1 Haastattelujen rakenne, määrä, kestot ja tiheys

Aistihaastattelu on tyypiltään hyvin avoin teemahaastattelu (Eskola &

Suoranta 1998, 86). Varsinaisia teemoja oli kolme:

 haastattelua edeltäneen, noin viikon mittaisen harjoittelujakson yleishahmo, siihen liittyneet tavoitteet ja niiden mahdollinen saavuttaminen sekä harjoittelun määrä

 edeltävän tai muuten keskeiseksi nousseen harjoittelukerran yksityiskohtainen tarkastelu aistikokemuksena. Tällä tarkoitan sitä, miten harjoittelutilanne hahmottui kuulo-, tunto- ja näkö-aistimuksina, mitä asennoitumisen tapoja siihen liittyi, sekä runsaasti tarkkaa soittotekniikkaan liittyvää kuvausta.

 halutun esittämisen tavan tarkasteleminen niin ikään aistikoke-muksena. Kristiina kertoi, miten hän juuri tuolloin olisi halunnut etydin esittää, miltä se kuulostaisi, tuntuisi ja näyttäisi sekä miten hänen tulisi asennoitua, jotta se olisi mahdollista.

Haastattelut toteutettiin siis kerran viikossa. Ajatukseni oli, että viikon aikana ehtisi tapahtua prosessin kannalta kiinnostavaa kehitystä, mikä pitikin paikkansa. Jos olisin haastatellut joka harjoituskerran yhteydessä aineisto olisi kasvanut kohtuuttomaksi eikä olisi ehkä

Aineiston hankinnan ja analyysin kuvaus

tuottanut kovin usein uutta informaatiota. Ei olisi myöskään ollut tarkoituksenmukaista käyttää Kristiinan aikaa kohtuuttomasti tai harjoittaa häntä erityisesti haastateltavana olemiseen. Rajoittamalla nauhoitukset läpimenoihin ja haastattelut tapahtuviksi kerran vii-kossa tutkimusaineistosta tuli sen laajuinen, että se oli yhden henki-lön hallittavissa. Silti oli mahdollista kartoittaa kokonainen, luonnolli-sen laajuinen harjoitteluprosessi eikä vain esimerkiksi jokin harjoit-telun vaihe (vrt. Miklaszewski 1989 ja 1.4.1).

Haastatteluja on 30 minuuttia kestävän aloitushaastattelun ja 80 minuutin mittaisen loppuhaastattelun lisäksi seitsemän.

 Aloitushaastattelu 8.2.2006.

 Tutkimushaastattelu 1, 14.2.2006

 Tutkimushaastattelu 2, 22.2.2006

 Tutkimushaastattelu 3, 28.2.2006

 Tutkimushaastattelu 4, 10.3.2006

 Tutkimushaastattelu 5, 17.3.2006

 Tutkimushaastattelu 6, 23.3.2006

 Tutkimushaastattelu 7, 10.4.2006

 Loppuhaastattelu 5.4.2008

Haastattelut 1–5 ovat kukin jokseenkin tunnin mittaisia. Kuudes haastattelu on kestoltaan 90 minuuttia ja seitsemäs vielä hieman pitempi. Koko haastatteluaineisto on näin ollen kestoltaan noin 11 tuntia. Lisäksi siis kuvasimme syksyllä 2008 yhden tapaamisen, joka aineistossa kulkee nimellä haastattelu 8, jossa tarkastelimme harjoi-tus- ja esitystilanteiden nauhoituksia. Tapaaminen kesti 90 minuuttia.

Myös kuudennen haastattelutilanteen alkuun liittyi jakso, jossa kat-soimme ensimmäisen esityksen nauhoja ja keskustelimme niistä.

2.4.2 Haastattelupaikka

Tutkimushaastattelujen yhteydessä puhutaan neutraalin tai

haasta-Haastattelujen järjestelyt

dessaan kestäisi viikkoja. Oli siis löydettävä paikka, jonne kamerat ja muu haastatteluasetelma voitaisiin virittää siksi aikaa pysyvästi.

Haastatteluissa käytettiin alun perin useaa kameraa, joiden kuljettelu paikasta toiseen olisi ollut iso operaatio. Tarvittiin paikka, jossa kame-rat voisivat olla valmiina haastatteluja varten ja jossa voitaisiin toimia, vaikka kuvaaja ei pääsisi paikalle auttamaan kuvausjärjestelyissä.

Helsingin Merihaassa sijaitseva työhuoneeni valittiin haastattelu-paikaksi. Tila on rauhallinen ja riittävän avara, joten kamerat saatiin asetetuksi järkevästi. Myös kuvataustoihin saatettiin kiinnittää huomiota. Tila on myös valoisa, ja päädyimmekin ajoittamaan haas-tattelut iltapäiviin, jolloin saatoimme käyttää hyväksi luonnonvaloa.

Tämä oli esteettisesti hyvä ratkaisu ja säästi meidät valokaluston hankkimiselta.

2.4.3 Haastattelujen taltiointi

Prosessin aloitushaastattelu, jossa harjoiteltavasta teoksesta päätet-tiin, on kuvattu Kristiinan kotona kahdella kameralla. Neljä ensim-mäistä varsinaista haastattelua nauhoitettiin kolmella videokameralla minun työhuoneellani. Yksi kameraa nauhoitti lähikuvaa Kristiinasta, toinen minusta ja kolmas taas laajaa kuvaa Kristiinasta. Halusin videoida tilanteet monipuolisesti, koska se mahdollistaisi tarkemman tutkimuksen. Toinen monella kameralla kuvaamista puoltava aspekti oli sen varmistaminen, että taltiointi ainakin jonkin kameran osalta onnistuisi. Olen käyttänyt videokuvaa aineiston analyysissä litteroin-tien ohella. Videokuva tuo analyysitilanteeseen toisenlaisen, korke-amman intensiteetin ja antaa mahdollisuuden antautua kokemaan haastattelutilanteen synnyttämiä vaikutelmia vivahteikkaammin.

En katsonut videonauhoja aineistonkeruun missään vaiheessa.

Nauhat ajettiin tietokoneen kovalevylle osaksi prosessin aikana, mutta en esimerkiksi synkronoinut eri kamerojen nauhoituksia silloin, koska se olisi edellyttänyt nauhojen katsomista. Videonauhoja ei ole näytetty missään vaiheessa ulkopuolisille henkilöille, lukuun ottamat-ta pientä, noin kolmen minuutin katkelmaa kolmannesottamat-ta haasottamat-tatte- haastatte-lusta, jota olen käyttänyt havaintomateriaalina

konferenssiesitel-Aineiston hankinnan ja analyysin kuvaus

missäni. Ajatuksena ei myöskään ole ollut vertailla erilaisten katsojien suhtautumista materiaaliin8.

Voin lisätä tutkimukseni läpinäkyvyyttä liittämällä lopulliseen julkai-suun DVD-materiaalia tilanteista, joihin analyysissä erityisesti viittaan.