Haastatteluaineiston analyysi

Kvalitatiivisessa tutkimuksessa aineiston riittävyyteen, analyysin laatuun sekä tulosten uskottavuuteen, yleistettävyyteen, joskus jopa objektiivisuuteen liitty-vät kysymykset ovat sellaisia, joihin tutkija joutuu vastaamaan tai vähintään va-rautumaan (ks. esim. Flyvbjerg 2006). Etnografisen, vieläpä autoetnografisesti painottuneen, tutkimusmenetelmän valinneena toimija-tutkijana olen tietoinen siitä, että keskustelu ”tulkintaan liittyvän mielivallan” uskottavuusongelmasta (ks. Räsänen 2006) saattaa nousta esille. Toisaalta laadullisten tutkimusmene-telmien yleisyys ja niiden kirjo (mm. Crang 2002, 2003a, 2005; Law 2004, Da-vies & Dwyer 2007, Cope 2009, Dowling ym. 2016, 2017, 2018) merkitsevät myös sitä, että ymmärrys laadullisin menetelmin syntyvästä tietämisestä on jatkuvasti kehittyvä. Tutkimusmenetelmän valinta riippuu siitä, minkälaiseen tietoon tai ymmärrykseen tutkimuksella pyritään.

Oman tutkimusongelmani tarkastelussa keskeisessä osassa oli haastateltavien sanoittamien tulkintojen tarkastelu. Institutionaalisen etnografian näkökulmasta muodostelman, tässä tapauksessa eriytymisen hallintaan pyrkivän työn, käy-täntöä ymmärtääkseen on ymmärrettävä osallistujien itse siihen kiinnittämiä merkityksiä (Campbell & Gregor 2004, Smith 2005, Tummons 2018). Lähtökoh-tani oli, että visuaalisen esittämisen tarkastelu visualisointien saaman roolin ja visualisointien tulkinnan kautta voi tuottaa ymmärrystä institutionaalisen muo-dostelman toimijoiden arvoista ja asenteista sekä muomuo-dostelman toiminnasta – organisoinnista, koordinoinnista ja niihin sisältyvistä joskus varsin hienovarai-sesti ilmenevistä valtasuhteista. Omassa tulkinnassani nojauduin analyyttiseen viitekehykseeni, ja pyrin avaamaan ja perustelemaan tekemäni tulkinnat huolel-lisesti lukijan arvioitaviksi.

Virikehaastattelujeni videotallenteet litteroitiin kokonaisuudessaan tekstiksi, jonka järjestin laadullisen tutkimuksen Atlas.ti -ohjelmalla. Haastatteluaineiston järjestämisessä ja analyysissä keskeinen työkalu oli sisällönanalyysi, jonka tein

aluksi koko litteroituun aineistoon, fokusoiden myöhemmin tutkimusasetelmani kannalta tärkeimpiin aiheisiin. Aineiston järjestäminen ja koodaamisen vaiheessa tukeuduin analyyttisen viitekehykseni alussa esittämääni Rosen (2001) pohjalta tekemään jäsennykseen alueellisen tiedon visuaalisen esittämisen konteksteista (ks. taulukko 1, luvussa 2).

Käytännössä aineiston järjestäminen tapahtui siten, että katkelma katkelmal-ta koodasin puhetkatkelmal-ta tiettyjen sisällöllisten avainsanojen eli koodien alle. Visu-alisoinnin vastaanottoa ja tulkintaa ilmentävä puhunta sai esimerkiksi koode-ja suunnitteluprosessipuhe, toimenpidepuhe, haastateltavan henkilöhistoria ja haastateltavan rooli prosessissa. Tietokäytäntöjä ja tiedon merkitystä käsittelevää puhuntaa merkitsin esimerkiksi koodeilla tietopuhe ja mittaaminen, visuaalisen esittämisen valintoihin ja konventioihin liittyvää puhuntaa koodilla karttapuhe.

Tilallisiin kuvastoihin ja leimautumiseen suhteutuvaa puhuntaa merkitsin koo-deilla leimapuhe, eriytymispuhe, ongelmapuhe tai aluevertailupuhe. Koodien kimppuuntumisen tarkastelu antoi myös osviittaa siihen, miten tietyt puhunnan tavat liittyivät toisiinsa. Käytin myös lukuisia tukikoodeja, joista oli hyötyä kunkin puhekatkelman tarkemmassa tarkastelussa.

Pääsääntöisesti jokaisesta puhekatkelmasta löytyi useita rinnakkaisia ja pääl-lekkäisiä koodeja, joten analyysi jatkui puheen eri tasoja punniten. Esimerkiksi sairastavuutta kuvaavan lehtiartikkelin yhteydessä pohdittiin yhtä lailla sairas-tavuusindikaattorin sisältöä (tietopuhe), sen visuaalista kuvaamista (karttapuhe), mitä se kertoo eri alueista (eriytymispuhe, aluevertailupuhe), johtopäätöksiä siitä, mitä se aiheuttaa (hyvinvointipuhe, ongelmapuhe) sekä sitä, miten se suhteutuu suunnittelun tavoitteisiin ja keinoihin (suunnitteluprosessipuhe, toimenpidepuhe).

Aineiston järjestäminen alkuvaiheessa melko yleisten koodien avulla tuotti aiheiden mukaan jäsennettyjä aineistokatkelmaryppäitä. Niitä tarkemmin tarkas-telemalla pystyin muodostamaan käsityksen siitä, minkälaiset näkökulmat olivat yleisiä ja mitkä harvinaisia. Pääsin tarkastelemaan aineistoni sisällä tapahtuvaa keskustelua ja sen merkitystä. Osa yleisistä koodeista osoittautui itsessään liian yleisiksi, mutta tarkentavien apukoodien avulla hahmotin niiden sisälle omia ra-jatumpia kokonaisuuksiaan. Taulukossa 6 esitän esimerkkinä yhden jäsennyk-sen vaiheen, jossa olen kimputtanut koodeja ja haarukoinut niille tulkinnallista viitekehystä.

Taulukko 6. Esimerkki aineiston jäsentämisen yhdestä työvaiheesta. Vasemmanpuoleisessa sarakkeessa on toisiinsa liittyvien koodien temaattisia kimppuja ja oikeanpuoleisessa sarakkeessa niiden tulkinnallisia kehikoita.

Aineiston koodit teemoittain Teemojen tulkinnallinen kehikko Karttapuhe, nelikenttäkuva,

aluevertailupuhe, seutupuhe Tekijän, teoksen ja yleisön kontekstit, visualisointien vastaanotto ja tulkinta, mittakaavan politiikka, tilalliset kuvastot Avoimuus, julkisuus, lehtikirjoitukset,

some, leima, mielikuva, maine

Visualisointien kommunikatiivinen rooli, maantieteellinen mielikuvitus ja tilalliset kuvastot vanha alue, taantuva alue, huono-osainen alue, lähiöpuhe

Alueellisen eriytymisen hallintaa edellyttävä ongelma, seuraukset

Elinympäristö, palvelut, ostari, koulut, budjetti, resurssit, PD-raha, myönteinen erityiskohtelu, osallistuva budjetointi

Alueellisen eriytymisen syyt, seuraukset, ongelma, ratkaisukeinot (kunnallinen ja/

tai paikallinen hallinnan taso) Suunnitteluprosessi, MAL-sopimus,

valtion toimenpiteet, investoinnit, asuntopolitiikka, toimenpidepuhe

Seudullisen MAL-suunnittelun tehtävä ja toimenpidevalikoima, kuntien ja valtion välinen neuvotteluyhteys

Kehittäminen, strategia, kasvu,

investointien kohdentaminen, veto voima, nousu, gentrifikaatio, asunto markkinat, uudisrakentaminen, täydennys-rakentaminen, markkinointi, Myllypuro

Suunnittelun tehtävä, yleinen etu, myönteinen kehitys, haastateltavien rooli ja orientaatio

Saavutettavuus, liikkuminen ja liikenne yhteydet, työpaikat, kaupan rakennemuutos, kaavoitus

Maankäytön ja liikenteen näkökulma alueelliseen eriytymiseen

Tulevaisuus, menneisyys, aika, muutos Haastateltavan ammatillinen tausta ja henkilöhistoria tulkintaa suuntaavana tekijänä

Häiriö, häiriökäyttäytyminen, levottomuus,

turvattomuus Kokemustiedon laatu, visualisoinnin

ominaisuudet tulkintaa suuntaavina seikkoina

Ensimmäisen jäsennyksen perusteella aineistossa painottuivat varsinkin koo-dit tietopuhe, karttapuhe, suunnitteluprosessipuhe ja toimenpidepuhe. Jatkoin aineiston analyysiä vuoropuhelussa tutkimuskysymysteni ja analyyttisen viite-kehykseni (luku 2) kanssa. Tarkastelin temaattisia kokonaisuuksia ja yksittäisiä aineistokatkelmia useiden erilaisten tulkinnallisten kehysten avulla, fokusoiden esimerkiksi asiantuntijuuden, suunnittelun rationaliteetin sekä avoimuuden ja kommunikatiivisuuden kysymyksiin.

Samalla kun suuntasin huomioni näihin selkeimmin piirtyviin kokonaisuuk-siin ja niiden sisällä tapahtuvaan näkökulmien kirjoon, osa muista koodeista su-lautui isompiin kokonaisuuksiin tai tuli myöhemmin käsitellyksi omina suppeam-pina, mutta mielestäni tärkeinä kokonaisuuksinaan. Koska huomioni kohdistui visuaalisen esittämisen politiikkaan, osa aineistosta jäi tarkastelussa taka-alalle tai kokonaan sivuun. Tällaisia olivat esimerkiksi MAL-suunnittelun prosessin kehittämiseen liittyvät pohdinnat ja eräät asuntomarkkinoihin ja asuntopolitiikan keinoihin liittyvät katkelmat. Myös isompien asiakokonaisuuksien sisällä keski-tyin visuaalisen esittämisen näkökulmaan.

Koodattujen aineistokatkelmien muodostamien kokonaisuuksien tarkastelun lisäksi kuuntelin ja katselin nauhoitteita kutakin omana tilannesidonnaisena ko-konaisuutenaan. Tällä tavoin saatoin suhteuttaa yksittäisiä katkelmia haastat-telutilanteen kokonaisuuteen ja arvioida omia tulkintojani sen mukaan. Lisäksi tarkastelin aineistoani kunkin visuaalisen virikkeen mukaan jäsennettynä.

Haastateltavieni joukossa oli enemmän suunnittelijoita kuin luottamushenki-löitä ja lähtökohtaisesti tulkintani käynnistyikin sisältä päin, suunnitteluprosessin näkökulmasta. Kiinnitin analyysissäni huomiota suunnittelijoiden ja luottamus-henkilöiden näkemysten mahdollisiin eroihin, joiden ajattelin kuvastavan heidän lähtökohtiaan ja kertovan suunnittelijoiden suhtautumisesta laajempaan politiik-kaprosessiin. Lisäksi tarkastelin kunkin haastateltavan omaa tapaa asemoida it-sensä institutionaaliseen muodostelmaan sekä sitä, miten suunnittelijat toivat esille luottamushenkilöiden roolin ja luottamushenkilöt suunnittelijoiden roolin.

Tällä tavoin muodostuva käsitys politiikkaprosessista on hyvin toisenlainen kuin prosessin lopputuloksiin, esimerkiksi suunnitteluasiakirjoihin, tai muodolliseen päätöksentekoon keskittyvä tarkastelu, sillä analyysin ja tulkinnan kohteina ovat osallistujien itse artikuloimat merkitykset.

Haastatteluaineiston analyysiin ja tulosten kirjoittamiseen liittyi paljon tutki-museettistä harkintaa. Tulkitessani aineistoani analyyttisen viitekehykseni kautta analyysissäni korostuivat suunnittelututkimuksen osin varsin kriittisetkin nä-kökulmat. Tällaisten tulosten aukikirjoittaminen oli monin paikoin älyllisesti antoisaa ja itselleni silmiä avaavaa. Toisaalta huomasin, että tekstiin kehkeytyi näissä kohdin eräänlainen ulkopuolisen tutkijan katse, joka sumeilematta käytti hyväkseen sisäpiirin toimijoiden yhdessä tuottamaa aineistoa. Näissä tilanteissa itselleni konkretisoitui se, mitä toimija-tutkijan rooliristiriidat ja konfliktit (mm.

Coghlan 2003, 2007) käytännössä merkitsevät (ks. myös Taylor 2011, Adriansen

& Madsen 2019). Työn tuloksista luopuminen – joka sekin kävi jossain vaiheessa tutkimusprosessia mielessäni – ei kuitenkaan tuntunut oikealta ratkaisulta tähän sisäiseen ristiriitaani, jossa kollegiaalinen lojaalius, tutkimuseettinen reiluus ja analyyttinen tutkijuus kamppailivat keskenään.

Olen yrittänyt kirjoittaa analyysini tulokset auki siten, että käyn eräänlaista kaksiäänistä vuoropuhelua, jossa reflektoin suunnittelututkimuksen näkökulmiin tukeutuvaa kriittisyyttä käytännön suunnittelutyötä ymmärtävän näkökulman avulla. Tutkimukseni tavoite on tiedon visuaalisen esittämisen politiikkaan liitty-vien näkökulmien ymmärtäminen tutkimassani suunnittelun kontekstissa. Visu-aalisen esittämisen käytäntöjä ohjaavat voimakkaat institutionaaliset rakenteet ja vuorovaikutus- ja valtasuhteet. Tutkimuksen keinoin voin tehdä näiden ohjaavien voimien vaikutusta näkyväksi ja ymmärrettäväksi, mutta niiden muuttaminen ei ole yhden tutkimuksen tehtävä eikä tämän tutkimuksen tavoite. Vaikka usein tutkimuksen kuluessa mietin toisin tekemisen mahdollisuutta, ajattelen näitä pohdintojani ennen kaikkea laajemman yhteiskunnallisen keskustelun eväinä.

Tulkinnallisuuden vuoksi käytettyjen menetelmien ja analyysin vaiheiden ku-vaaminen ovat tärkeitä osia tutkimusprosessin dokumentoimisessa siten, että lukijan on mahdollista sitä arvioida (Mäkelä 1990, Ruusuvuori ym. 2010, Ala-suutari 2011). Olen tässä alaluvussa kuvannut aineistoni analysoinnin menetel-mää ja prosessia. Empiirisen osuuden kirjoittamisessa olen kiinnittänyt huomiota oman tulkintani läpinäkyvyyteen. Olen käyttänyt runsaasti aineistolainauksia, jotta myös haastateltavieni ääni välittyisi tutkimuksen lukijalle. Olen pyrkinyt myös tuomaan oman autoetnografisen näkökulmani osaksi analyysini tulosten kuvaamista. Pidin myös tärkeänä säilyttää herkkyyden niille katkelmille, joissa henkilökohtainen muuttui luottamukselliseksi. Tällaisista oli usein apua oman tulkintani muodostamisessa, mutta niiden suoraviivainen aukikirjoittaminen ei tullut kyseeseen. Kunkin lainatun, tekstiin näkyväksi tuodun aineistokatkelman rinnalla aineistossa on paljon aiheeseen liittyvää puhetta. Sitä olen väistämättä tulkinnut myös oman kokemustietoni ja muiden aineistojeni varaan rakentunees-ta tiheästä kontekstisrakentunees-ta käsin.