Fenomenologis-hermeneuttinen tutkimus

Tutkimus on Metsämuurosen (2003, 29) mukaan tutkimusasetelmaltaan retrospektiivinen, koska se pyrkii arvioimaan jälkikäteen tapahtuneita muutoksia työssä. Tutkimuksen tieteenfilosofinen perusta on konstruktivistinen, mikä tarkoittaa todellisuuden näkemistä yksilöiden suhteellisena todellisuutena, vaikka osa todellisuudesta olisikin yhteisesti jaettua.

Tietoa tästä todellisuudesta saadaan konstruktivismin mukaan interaktiossa eli vuorovaikutuksessa tutkittavan kanssa. Tutkimustulokset perustuvat tutkijan tulkintaan tutkittavasta. Näin ollen metodologia on luonteeltaan hermeneuttinen, sillä se perustuu tulkintaan. (Metsämuuronen 2003, 165.)

Fenomenologis-hermeneuttinen tutkimus perustuu sarjaan filosofisia ajatuksia ja päätöksiä, joita ovat muun muassa ihmiskäsitys sekä ajatus kokemukseen perustuvan tiedon luonteesta (Laine 2018; Patton 2002, 105). Tärkeitä käsitteitä fenomenologis-hermeneuttisessa tutkimuksessa ovatkin kokemus, merkitys ja yhteisöllisyys, joihin näkemys ihmisestä perustuu (Laine 2018). Fenomenologisen otteen idea on kuvata tarkasti, miten ihminen havaitsee asioita, miten hän kuvaa niitä, millaisia tunteita asiat herättävät, miten hän

73

tuomitsee havaintonsa, miten hän muistelee ja kertoo siitä toisille. (Patton 2002, 104.) Tutkijan on mahdollista päästä lähelle kokemuksen ydintä osallistuvalla havainnoinnilla tai syvähaastattelulla (Patton 2002, 106). Jotta tutkija saisi selville, mitä todella on koettu, pitää hänen haastatella suoraan asian kokenutta, jolla on elävä kokemus asiasta. Tutkittava ilmiö voi olla suhde, ohjelma, organisaatio, kulttuuri tai vaikkapa tunne. (Patton 2002, 104.) Opettajat kokevat koulumaailman ja työnsä omasta maailmastaan käsin, mikä voi poiketa paljonkin esimerkiksi huoltajien, oppilaiden tai päättäjien kokemasta ja ilmenneestä.

Näkemys maailmasta rakentuu entisiin kokemuksiin, arvoihin, käsityksiin ja tunteisiin.

(Laine 2018.)

Fenomenologisessa tutkimuksessa etsitään vastauksia siihen, mikä merkitys tutkittavan kokemuksella on ja millainen ilmiö on todelliselta luonteeltaan tai rakenteeltaan. Tutkijan tavoitteena on selvittää, miten tutkittava muodostaa kokemuksestaan merkityksiä ja miten hän tulee niistä tietoiseksi. (Patton 2002, 104.) Ihmisellä on tapana selittää asia tai ilmiö itselleen siten, että se on ymmärrettävä tai että sillä on jokin merkitys (Patton 2002, 106).

Fenomenologisessa tutkimuksessa ihmisen nähdään rakentavan ympäröivää yhteiskuntaansa samalla kun hän itse rakentuu osana sitä. Kyse on siis vastavuoroisesta suhteesta, jolloin tarkastellaan maailmaa yksilön näkökulmasta, hänen minänsä suhteesta maailmaan. (Laine 2018.) Fenomenologien mukaan maailmaa ei tarkastella käsitteiden kautta, vaan kokemuksiin liittyy aina ajattelua. Ihmisen kokemukset ovat fenomenologisen ajattelun mukaan intentionaalisia, mikä tarkoittaa, että ihmisen pyrkimykset, kiinnostuksen kohteet ja uskomukset muokkaavat havainnoitavasta kohteesta tehtävää kokemusta. (Laine 2018.) Tuomi ja Sarajärvi (2018) kirjoittavat, kuinka fenomenologisen merkitysteorian mukaan merkitykset ovat läsnä ihmisten tietoisessa toiminnassa. Kokemukset rakentuvat merkityksistä, ja kun tutkitaan kokemuksia, on itse asiassa kyse merkityssisältöjen tutkimuksesta. Merkityksiä voi olla samasta kohteesta useampia, jolloin voidaan tehdä merkitysanalyysi. (Laine 2018; Heikkinen 2002, 17.)

Hermeneutiikka korostaa ihmisen ainutlaatuisuutta ja erilaisuutta, eikä pyri näin ollen yleistyksiin siitä, mitä ihmiset ovat tai mikä heille on ominaista. Tavoitteena on ymmärtää tutkittavaa ja hänen kokemusmaailmaansa. (Laine 2018.). Hermeneutiikkaa kutsutaankin ymmärtämisen ja tulkinnan teoriaksi (Laine 2018; Tuomi & Sarajärvi 2018). Tarvitsen hermeneuttista otetta juuri tulkitakseni opettajien luomia merkityksiä työn muuttumisesta.

Yritän luoda käsityksen siitä, miten kukin opettaja kokee muutoksia yhdellä elämän kannalta

74

tärkeimmällä osa-alueella. Tulkintaani vaikuttavat luonnollisesti omat kokemukseni ja luomani merkitysjärjestelmät opettajuudesta, opetustyöstä sekä kulttuurista, jonka osana opettaja toimii. Pyrin mahdollisimman tarkkaan raportointiin omista tulkinnoistani tutkimuksen analyysivaiheessa, jotta tutkimuksen luotettavuus toteutuu.

Mikä on merkitysten merkitys? Miksi merkityksiä tulisi tutkia? Alasuutari (2006, 86) kirjoittaa, kuinka tekstien konteksteja voidaan rekonstruoida tutkimalla niitä merkityksiä, joita ihmiset ovat antaneet kyseisissä konteksteissa. Rekonstruointi onnistuu yhdistämällä tutkimuksen aineiston tarkastelu aiemmin tehtyyn tutkimukseen ja kirjallisuuteen.

Alasuutari (2006. 86) käyttää käsitettä puheavaruus tilasta, jossa puhe tuotetaan, ja hänen mukaansa kyse ei ole pelkästä puheesta, vaan teksti muodostuu toimijan aseman, käytäntöjen ja merkitysten kautta. Teksti on siis enemmän kuin pelkkä heijaste tuottajansa ajattelusta tai tulkinnasta. (Alasuutari 2006, 86.) Tekstit ovat myös kuvauksia niistä rutiineista ja refleksiivisyydestä, jotka vallitsevat kertojan omassa todellisuudessa (Alasuutari 2006, 90).

Yritämme ymmärtää todellisuutta kertomalla tarinoita itselle ja toisille (Lehtonen 1996, 16).

Ihmisten kohtaama sosiaalinen todellisuus on muodostunut merkityksistä ja se on merkitysvälitteistä (Alasuutari 2006, 85; Lehtonen 1996, 16; 109). Ihminen tekee päätelmiä jätetyistä merkeistä ja siten todellisuudesta. Tuotamme itsellemme ja toisillemme käsityksiä siitä, mikä ihmisen osa maailmassa on ja mikä maailma on. Merkin ja merkitsijän välinen suhde määrittää annettuja merkityksiä, joiden välittävänä välineenä toimii kieli. (Lehtonen 1996, 16; 44–45; 52–53; 108–109; Eskola & Suoranta 1998.) Kulttuurinen lähestymistapa on yleistynyt yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa (Alasuutari 2006, 85). Tutkin siis merkityksiä nähdäkseni ilmiön taakse eli siihen todellisuuteen, jossa opettajat ovat toimineet. Tavoitteenani on selvittää, millaisissa tilanteissa tutkittavien antama merkitys on hänelle suotuisa ja missä olosuhteissa merkitys on taas työntekoa haittaava, ja kertovatko opettajat muunlaisista merkityksistä.

Suoria aineistositaatteja käyttämällä tutkija tarjoaa esimerkkejä tutkittavien tuottamista narratiivisista rakenteista, retorisista keinoista tai kulttuurisista jäsennyksistä. Tutkija voi esittää tutkimustuloksia myös tuloksia kokoavien taulukkojen avulla. (Alasuutari 2006, 84.) Niillä voi havainnollistaa vaikkapa, kuinka monta vastaavaa kohtaa aineistossa esiintyy tai millaisissa erilaisissa konteksteissa asiasta on puhuttu eli kerrottu. (Alasuutari 2006, 84.)

75

Tutkimusluvuissa esittelenkin aineistosta esimerkkejä, jotka kuvaavat annettuja merkityksiä sekä tapahtuneita muutoksia työssä.

Merkitykset eivät ole meissä ihmisissä synnynnäisesti fenomenologisen ajattelun mukaan, vaan merkitykset syntyvät yhteisöstä, joiden jäsen olemme. Merkitysten intersubjektiivisuudella tarkoitetaan sitä, että ihmisen merkityksistä ymmärrettävä aines on yhteisesti jaettua, ’subjektien’ välistä. (Laine 2018.) Olen tutkijana osa opettajien kokemusmaailmaa ja kulttuuria, sillä olen toiminut luokanopettajana 20 vuotta. Näin ollen luotan kykyihini tulkita heidän merkityksiään, joita he tuottavat tutkimusaineistossa haastattelujen kautta omasta työstään.

Hermeneuttisessa tutkimuksessa on tarkoitus saattaa näkyviin uudelleen se, joka on mielletty kaikkien tuntemaksi ja tiedetyksi, ja joka on hävinnyt tottumuksen myötä huomaamattomiin.

Tutkimuksen tavoitteena voidaan pitää siten jo tunnetun tiedetyksi luomista. (Laine 2018;

Patton 2002, 114–115.) Tutkija etsii tekstistä merkityksiä, jotka syntyvät siinä ajassa ja paikassa ympäröivässä yhteiskunnassa vallitsevien lainalaisuuksien perusteella ja hän konstruoi eli rakentaa uudelleen tutkittavien antamien rakennusaineiden avulla todellisuutta (Patton 2002, 114–115).

Laine (2018) kirjoittaa hermeneuttisen kirjallisuuden sisältävän ajatuksen, että tutkijalla on kaikkien ihmisten tavoin eräänlainen esiymmärrys kulttuurissamme tutusta ilmiöstä. Tässä tutkimuksessa minulla on esiymmärrys opettajan työstä, jonka työn jokainen tietää omien koulukokemuksiensa myötä, mutta jonka tuttuus on hävittänyt opettajien ’todellisesta’

työstä. Laine (2018) kirjoittaa, että fenomenologis-hermeneuttisessa tutkimuksessa ei ole yhtä, tarkkaa kuvausta metodista. Tutkijan on luotettava omaan harkintakykyynsä ja tilannekohtaiseen päättelyyn siitä, mitä tutkittava tuossa ainutlaatuisessa tilanteessa on halunnut merkityksistään kertoa, ja mikä menettelytapa sopii tutkimukseen parhaiten. (Laine 2018.)

Fenomenologinen tutkimus perustuu aineiston antiin, ei niinkään teoreettisiin malleihin tai rajattuun ajatelmaan (Laine 2018; Tuomi & Sarajärvi 2018). Tutkimuskohteesta tehdyt aikaisemmat tutkimukset ovat esimerkki fenomenologisen tutkimuksen estävistä tekijöistä, jotka voivat luoda ennakkokäsityksiä tutkittavista ilmiöistä. (Laine 2018.) Tutkimukseni aihepiirin selkeneminen vaati aikaa, ja tein jonkin verran taustoitusta aiheesta. Näin ollen

76

joudun tekemään aktiivista poissulkemista tutkimusaineistoa kerätessäni ja analysoidessani, jotta aikaisempi tieto ei vääristäisi tutkimustuloksia.