ELY-keskukset

Manner-Suomessa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksia on 15 (kuvio 6). Niihin on koottu entisten TE -keskusten, alueellisten ympäristökeskusten, tiepiirien, läänin-hallitusten liikenne- ja sivistysosaston sekä Merenkulkulaitoksen tehtäviä. Osa tehtä-vistä siirtyi samaan aikaan perustettuihin aluehallintovirastoihin (AVI). (Ely-kes-kus.fi.) ELY-keskukset toimivat yhteistyössä maakunnan liittojen kanssa ja työ- ja elinkeinotoimistot ovat ELY-keskusten alaisia. ELY-keskuksissa on kolme vastuu-aluetta: elinkeinot, liikenne ja ympäristö (kuvio 7).

Vastuualueet on jaettu niin, että kolmen vastuualueen ELY-keskuksia ovat: Lappi, Pohjois-Pohjanmaa, Etelä-Pohjanmaa, Keski-Suomi, Pirkanmaa, Varsinais-Suomi, Uusimaa, Pohjois-Savo ja Kaakkois-Suomi. Kahden vastuualueen ELY-keskuksia ovat: (elinkeinot, työvoima, osaaminen ja kulttuuri -vastuualue sekä ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue): Häme, Kainuu, Pohjois-Karjala ja Etelä-Savo. Yhden vastuualueen ELYkeskuksia ovat: (elinkeinot, työvoima, osaaminen ja kulttuuri -vastuualue): Pohjanmaa ja Satakunta. Ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue puuttuu näin ollen vain Pohjanmaalta ja Satakunnasta, tehtäviä hoitaa Satakunnassa Varsinais-Suomen ELY ja Pohjanmaalla Etelä Pohjanmaan ELY. (Ely-keskus.fi.)

54

Kuvio 6. ELY-keskusten aluejaot (Vm.fi/suomenaluehallinto; Hyvönen ym. 2012, 30).

Ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen alueellinen hallinto jakaantuu kolmeen-toista alueeseen. Merkittäviä muutoksia aluejakoihin ei ympäristöhallinnon osalta ta-pahtunut. Satakunnan alue kuuluu edelleen Varsinais-Suomen ja Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen toimialueeseen. Merkittävä muutos oli Etelä-Pohjan-maan ja Hämeen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen päätoimipaikkojen

siirty-55

minen Vaasasta Seinäjoelle ja Hämeenlinnasta Lahteen. Maakunnallisia nimimuutok-sia olivat Lounais-Suomen ympäristökeskuksen nimen vaihtuminen Varsinais-Suo-men ELY-keskukseksi ja Länsi-SuoVarsinais-Suo-men ympäristökeskuksen niVarsinais-Suo-men vaihtuminen Etelä-Pohjanmaan ELY-keskukseksi. (Hyvönen 2012, 7; ks. Reina 2012, 31-32.)

Kuvio 7. ELY – keskusten organisaatiokaavio (mukaillen Hyvönen ym. 2012, 29; Vm.fi/hallinnonkehit-täminen; ELY-keskus.fi).

Kuviossa 7 esitellään ELY-keskusten organisaatiorakenne. Viranomaisten varsinaista toimintaa koskeva ohjaus jakautuu kahteen osaan: strategiseen ja toiminnalliseen oh-jaukseen. ELY-keskusten yleishallinnollinen ohjaus kuuluu työ- ja elinkeinoministe-riölle (Laki elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista 897/2009, 6§). Toimintaa ohjaavat omilla toimialoillaan sisäasiainministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö, lii-kenne- ja viestintäministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, työ- ja elinkeinominis-teriö ja ympäristöminiselinkeinominis-teriö tai keskushallinnon virasto¹⁶, jonka tehtäväksi ohjaus on

16 Keskushallinnon virastot ovat Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, Maaseutuvirasto Mavi, Liikenne-virasto Livi, Teknologian ja innovaatioiden kehittämiskeskus Tekes ja Turvallisuus- ja kemikaaliLiikenne-virasto Tukes.

56

erikseen säädetty tai määrätty (Laki elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista 897/2009, 8§).

Työ- ja elinkeinotoimistot ovat ELY-keskusten alaisia (Laki elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista 897/2009, 13§). ELY-keskukset toimivat yhteistyössä maa-kunnan liittojen ja kuntien kanssa ja osallistuvat alueiden kehittämisestä annetussa laissa (1651/2009) tarkoitettuun kehittämistyöhön (Laki elinkeino-, liikenne- ja ym-päristökeskuksista 897/2009, 22§). ELY-keskusten tulee toiminnassaan ottaa huo-mioon maakuntaohjelmien toteuttamissuunnitelmat ja huolehtia siitä, että niiden to-teutumista ei vaikeuteta (Hyvönen ym. 2012, 35). ELY-keskuksien strategisessa oh-jauksessa käytetään hallituskauden mittaista strategia-asiakirjaa ja strategisia tulosso-pimuksia. Strategia-asiakirjan valmistelu tapahtuu työ- ja elinkeinoministeriön joh-dolla ohjaavien ministeriöiden yhteistyönä. Tämän lisäksi ohjaavat ministeriöt ja kes-kushallinnon virastot tekevät ELY-keskuksen kanssa toiminnalliset tulossopimukset.

(Rainio 2012, 13–14.)

ELY-keskuksia johtaa valtioneuvoston viiden vuoden määräajaksi nimeämä yli-johtaja, joka toimii lisäksi yhden vastuualueen johtajana (Laki elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista 897/2009, 9§). Tämä tarkoittaa eräänlaista konsernijohtajuutta, mitä aluksi kannatti hyvin harva poliittisten päätöksentekijöiden ulkopuolella. Mikäli johtaja olisi tullut vastuualueiden johtajien yläpuolelle, olisi aluehallintoon käytän-nössä muodostunut yksi uusi johtamistaso. Tämä olisi keskittänyt muodollista valtaa enemmän kuin ehkä koskaan aiemmin aluehallintomme historiassa ja se oli ollut vas-toin ALKU-hankkeen tavoitteita. Lisäksi epäiltiin, että tämä aiheuttaisi hajaannusta mutta toisaalta nähtiin, että koko ELY-keskusta johtava vastuualueen päällikkö jou-tuisi ottamaan muidenkin vastuualueiden asiat huomioon välttyäkseen ”omien” suo-simiselta. (Reina 2012, 36.)

Ylijohtaja vastaa keskuksen toiminnan tuloksellisuudesta ja yhteisten tulostavoit-teiden saavuttamisesta. Ylijohtaja voi ottaa ratkaistavakseen asian, joka koskee kes-kuksen yhteisiä toimintoja, mutta ei asiaa, joka kuuluu vastuualueen tehtäviin ja toi-mivaltaan. Vastuualueilla on omat johtajat, jotka vastaavat vastuualueen toiminnan tuloksellisuudesta ja tulostavoitteiden saavuttamisesta. ELY-keskuksilla on myös yh-teinen valtakunnallinen johtoryhmä, joka huolehtii keskuksen toimintojen yhteenso-vittamisesta ja ohjaavien ministeriöiden välisestä yhteistyöstä. Johtoryhmän muodos-tavat keskuksia ohjaavien ministeriöiden kansliapäälliköt ja liikenneviraston ylijoh-taja. Metsäkeskuksen johtaja (, joka on määritelty Laissa metsäkeskuksista ja metsä-talouden kehittämiskeskuksista 1474/1995) osallistuu asiantuntijajäsenenä johtoryh-män työhön, silloin kun käsittelyssä ovat metsätalousasiat. Johtoryhjohtoryh-män tehtävänä

57

on käsitellä mm. strategia-asiakirjaan, strategisiin tulossopimuksiin, tuottavuus- ja ta-lousarvioihin sekä ohjauksen toimivuuteen liittyviä asioita. (Laki elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista 897/2009, 9§; Rainio 2012, 13–14.)

ELY-keskusten tehtävänä on Lain elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista (897/2009, 3§) mukaan:

1. Yrittäjyyden ja elinkeinotoiminnan edistäminen;

2. Innovaatiot ja kansainvälistyvä liiketoiminta;

3. Työmarkkinoiden toimivuus, työvoiman saatavuus ja työllisyys;

4. Koulutus, osaaminen ja kulttuuri;

5. Kirjasto-, liikunta- ja nuorisotoimi;

6. Maahanmuutto, kotouttaminen ja hyvät etniset suhteet;

7. Maatilatalous, kalatalous, maaseudun kehittäminen, eläintunnistusjärjestelmä sekä maa- ja metsätalouden tuotantotarvikkeiden turvallisuus ja kasvinterveys;

8. Energia ja sen tuotanto;

9. Liikennejärjestelmän toimivuus, liikenneturvallisuus, tie- ja liikenneolot, maantei-den pito sekä julkisen liikenteen järjestäminen;

10. Ympäristönsuojelu, alueiden käyttö, rakentamisen ohjaus, kulttuuriympäristön hoito, luonnon monimuotoisuuden suojelu ja kestävä käyttö sekä vesivarojen käyttö ja hoito;

11. Palkkaturva-asiat;

12. Eräät edellä mainittuihin tehtäviin liittyvät rakennerahasto- ja aluekehitystehtävät.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten tehtävänä on lisäksi:

1. Ohjata ja valvoa 3 luvussa tarkoitettuja työ- ja elinkeinotoimistoja;

2. Valmistella liikenteen sekä kirjasto-, liikunta- ja nuorisotoimen peruspalvelujen alueellisen saatavuuden arviointia;

3. Valvoa yleistä etua ympäristö- ja vesiasioissa, tuottaa ja jakaa ympäristöä koskevaa tietoa sekä parantaa ympäristötietoutta, ehkäistä ja torjua ympäristövahinkoja ja -haittoja, huolehtia valtion vesitaloudellisista luvista ja yksityisoikeudellisista sopi-muksista sekä huolehtia ympäristö-, vesihuolto- ja vesistötöiden toteuttamisesta.