Donald A. Schönin refl ektoivan ammattilaisen malli:

teknisestä rationaalisuudesta kohti professionaalisten käytäntöjen refl ektointia

Yhdysvaltalainen fi losofi ja sosiaalitieteellisen kaupunkitutkimuksen pro-fessori Donald A. Schön on tutkinut professionaalisen tiedon luonnetta ja analysoinut sitä, millä tavoin professionaaliset asiantuntijat käytännön työssä ratkovat ammatillisia haasteita. Schönin teos ”The Refl ective Prac-titioner. How professionals think in action?” (alun perin 1982, tässä 1991) on tunnettu puheenvuoro perinteisen teknis-rationaalisen tietokäsityksen

murtumisesta ja kirjoittajan lanseeraaman refl ektoivan ammattilaisuu-den²⁷⁸vaikutuksista yhteiskunnan eri tasoilla. Schönin tutkimuskohteina ovat olleet insinöörit, arkkitehdit, kaupunkisuunnittelijat sekä psykotera-peutit ja johtotehtävissä (management) toimivat henkilöt.

Schönin näkemykset ovat sijoitettavissa 1960- ja 1970-lukujen profes-siokeskustelun ja erityisesti funktionalistisen professiotutkimuksen kritii-kin piiriin. Schön kuitenkritii-kin sanoutui irti 1960- ja 1970-luvun kriittisistä uusweberiläisistä professionäkemyksistä. Toisaalta hän myönsi, että niiden luokkapohjaisissa analyyseissa oli relevanssia erityisesti amerikkalaisessa yhteiskunnassa. Schöniä on pidetty yhtenä merkittävänä pragmatistisen eli tieteen käytäntöön soveltamisen merkitystä korostaneen koulukunnan edustajana (mm. Healey 1997, 257; Friedman 1987; Mäntysalo 1999). Hän on vaikuttanut suunnittelun kommunikatiivisen käänteen teoreetikoihin, mutta hänen tutkimuksensa ovat tunnettuja myös monilla muilla tie-teenaloilla, erityisesti professiotutkimuksen, organisaatiotutkimuksen ja käyttäytymistieteiden parissa (mm. Friedman 1987, 57, 214, 215).

Schönin mukaan näkemyksemme todellisuudesta ovat sekä kognitiivisia konstruktioita että poliittisen vallan välineitä. Schön näki taistelut yh-teiskunnallisten ongelmien määrittelystä ja julkisen politiikan suunnasta sekä intellektuaalisina että poliittisina kysymyksinä. Näissä taisteluissa hän näki professioilla olevan keskeisen roolin. Professiot edustavat Schönin mukaan yleensä kuitenkin etabloituneiden instituutioiden intressejä ja arvoja. Toisaalta professiot ovat hänen mukaansa ainoita, jotka voivat muuttaa institutionaalisia arvoja ja korjata mahdollisia epäkohtia ja virheitä. Siihen tarvitaan Schönin mukaan refl ektiota. (Mts. 348–349, vrt.

Healey 1997, 258.)

Schönin keskeinen havainto professionaalisen asiantuntemuksen luon-teesta oli se, että professioilla on hallussaan sanoiksi pukematonta tietoa (tacit knowledge). Työnsä haasteissa professionaalit luottavat vähemmän koulutuksessaan saamaansa teoreettiseen tietoon kuin tähän käytännössä hankittuun ”improvisointitaitoon”. Sanoiksi pukemattoman tiedon

27 Termiä ”refl ective practitioner” on vaikea täsmällisesti kääntää suomen kielelle, eikä sitä aina ole käännettykään. Esimerkiksi Kimmo Saaristo (2000, 156) käyttää termiä ”refl ektoiva praktitionääri”. Refl ektio tarkoittaa sanakirjan mukaan heijastusta, mutta myös ajattelua, mietiskelyä ja harkintaa. Schön viittaa ”practitioner”-termillä käytännön ammattia (asiakastyötä jne.) harjoittavaan professionaaliin (1984, 1991).

Aija Staffans on käyttänyt ”refl ektoivan ammatinharjoittajan” käsitettä (Staffans 2003). Käytän tässä tutkimuksessa käännöstä ”refl ektoiva ammattilainen”, joka viittaa professionaaliseen käytännön ammatin harjoittajaan.

tunnistaminen, siitä keskusteleminen sekä oman työnsä refl ektointi on kuitenkin uhka perinteiselle kuvalle professionaalisuudesta. Se haastaa käsityksen, jonka mukaan professionaali tieto on luonteeltaan teknistä, rationaalista ja tieteellisiin teorioihin perustuvaa. Se haastaa myös funktionalistisen professiokäsityksen siitä, että professionaaleilla olisi tietopohjansa vuoksi yksinomainen oikeutus omaa alaansa koskevien kysymysten määrittelyyn. Schön nimittää lähestymistapaansa ”käytännön epistemologiaksi” (mts. 69).

Schönin mukaan (1991, 11–20, myös 1973) teknisen rationaalisuuden mallin mukainen käsitys professionaalisesta tiedosta on haastettu, koska se ei ole relevanttia todellisissa käytännön tilanteissa²⁸.^9.Professionaaliset asiantuntijat joutuvat yhä useammin ratkomaan ongelmia, joita luonneh-tivat kompleksisuus, epävarmuus, ainutlaatuisuus sekä erilaiset arvojen, päämäärien ja intressien ristiriidat. Monimutkaiset ja dynaamiset ongel-mat ovat nostaneet esiin myös konfl iktisia näkemyksiä siitä, millaisilla professionaalisilla käytännöillä ongelmia tulisi ratkoa.

Schönin mukaan vallalla ollut näkemys professionaalisesta ongelman-ratkaisusta perustuu teknisen rationaalisuuden malliin. Se on pitkään muokannut ajatuksiamme sekä professioista että niiden suhteesta tietee-seen, koulutukseen ja yhteiskunnallisiin instituutioihin. Professionaali ongelmanratkaisu on nähty luonteeltaan instrumentaalisena tieteellisten teorioiden ja tekniikoiden soveltamisena (mts. 21). Tieteellisen tiedon taas on nähty olevan pitkälle erikoistunutta, standardisoitua ja huolellisesti muotoiltua ja rajattua. Professionaalien tehtävänä on pidetty ”tieteellisen tutkimuksen muuntamista sosiaaliseksi kehitykseksi” (mts. 338, 339). Teknisen rationaalisuuden mallissa professionaalit on nähty ennalta sovittujen ja konsensukseen perustuvien päämäärien teknisinä, instru-mentaalisina toteuttajina. Professionaalista työskentelyprosessia on pidetty nimenomaan ongelmien ratkaisuprosessina: painotuksen on nähty olevan ratkaisussa, ei ongelmien asettelussa. Tällöin on jätetty huo-miotta se prosessi, jossa määritetään sekä tavoitteet (ongelman asettelu), käytettävät keinot että tehtävät päätökset. Schönin mukaan ei ole otettu huomioon sitä, että todellisessa elämässä ongelmat tai tehtävät eivät tule professioiden ratkaistaviksi valmiiksi konstruoituina. (Mts. 37–42.) 28 Vuonna 1971 (tässä 1973) Schön julkaisi tunnetuksi tulleen yhteiskunta-analyy-sin, jossa hän totesi yhteiskunnan siirtyneen jatkuvan muutosprosessin vaiheeseen.

Tämä edellytti hänen mukaansa jatkuvaa muutos- ja oppimisprosessia myös yhteis-kunnallisilta instituutioilta. Schöniä on pidetty yhtenä ”learning society” -käsitteen keskeisenä kehittäjänä.

Teknis-rationaalisen mallin heikkoudet ovat Schönin mukaan tulleet esille, kun ongelmien on huomattu olevan monimutkaisia, epävar-moja ja epästabiileita, luonteeltaan ainutlaatuisia ja arvokonfl ikteilla ladattuja. Kun ongelman tai tehtävän päämääristä ollaan erimielisiä, ei oikeastaan teknisen rationaalisuuden näkökulmasta ole vielä edes on-gelmaa ratkaistavaksi. Tällaisissa tilanteissa positivistisen tietokäsityksen mukainen tiukasti rajattu, täsmällinen (rigorous) tieto ei sovellu erityisen hyvin uudenlaisten ongelmien ratkaisuun. Tämän olivat jo havainneet käytännön professionaalit. Professionaalisen tiedon luonteesta onkin olemassa tunnettu kysymys ”rigor or relevance?” (Mts. 30–42; vrt. Koskinen

& Mykkänen 1998, 7.)

Myös monet tutkijat olivat Schönin mukaan havainneet kuilun tieteel-lisen professionaalin tiedon ja käytännön elämän tarpeiden välillä²⁹.

10Oli huomattu, että eri alojen professionaalit käyttivät käytännön työssään paljon enemmän käytännön taitoja ja näppituntumaa kuin teorioita (mts.

25). Käytännön tietoa ryhdyttiin Michael Polanyin (1998) esittelemän käsitteen mukaan kutsumaan sanoiksi pukemattomaksi tiedoksi (tacit knowledge).

Sanoiksi pukemattoman tiedon Schön kuvaa käytännön työssä hankituksi taidoksi, jonka täsmällistä sisältöä on mahdotonta selittää tai pukea sa-noiksi. Professionaalit ”tietävät enemmän kuin osaavat kertoa” (mts. 51, vrt. Polanyi 1998, 54, 55). Tiedon on huomattu sisältyvän toimintaan, se on knowing-in-action. Sanoiksi pukematonta tietoa saavutetaan pitkällisen harjoittelun ja harjaantumisen tuloksena. Se edellyttää runsaasti toistoa tullakseen automaattiseksi toiminnaksi (vrt. Polanyi 1998, 54, 55). Tyypilliset professionaalin kohtaamat tilanteet tai projektit, toistuvat kerta toisensa jälkeen. Tällöin on kuitenkin Schönin mukaan olemassa se riski, että totutaan toistamaan tiettyjä rutiininomaisia työskentelytapoja. Visio kapenee. Työskentely voi alkaa vaikuttaa vähemmän kiinnostavalta ja tapausten ainutlaatuisuus häviää. Schönin käyttämän ilmaisun mukaan professionaali on ”ylioppinut” (overlearned) sen minkä tietää (mts. 61). Toisaalta, Schön huomauttaa, professionaalit usein näyttävät miettivän ja analysoivan tekemisensä sisältöä, joskus myös tekemisen aikana. Esi-merkiksi Schönin mukaan tekijä saattaa kysyä itseltään: Mitä erilaisia piirteitä huomaan, kun tunnistan tämän asian/ilmiön? Millä kriteereillä

29 Schönin mainitsemia ja lyhyesti kuvailemia näkemyksiä ovat esittänet Edgar Schein, Nathan Glazer ja Herbert Simon. Myös uusweberiläiset, mm. Collins, tekivät eroa tieteellisen tiedon ja käytännön tiedon välille, ks. tässä luvussa aiemmin.

Oli

muodostan arvioni siitä? Mitä menettelytapoja käytän tätä tehtävää suorit-taessani? Kuinka määrittelen ongelman, jota yritän ratkaista? (Mts. 50.) Yllä kuvatunlaista, tekemisen aikana tapahtuvaa oman toiminnan ana-lysointia Schön nimittää oman toiminnan refl ektoinniksi, refl ection-in-action (mts. 49–59). Refl ektoiva toiminta mahdollistaa työssä oppimisen, learning by doing. Tällöin oleellista on se, että ei vain ajatella, mitä tehdään tai on tehty, vaan ajatellaan nimenomaan tekemisen aikana.

Toisaalta ammattilainen voi käydä lävitse ja analysoida tekemistään myös itse toiminnan ulkopuolella; joko ennen suoritusta tai sen jälkeen. Tätä Schön nimittää refl ection-on-actioniksi.

Oman toiminnan refl ektointi on eräs keskeinen taiteellisen työskentelyn menettelytapa tai käytäntö. Sitä käyttävät Schönin mukaan myös esimer-kiksi urheilijat. Se on tyypillistä tilanteissa, jotka ovat monimutkaisia, epävarmoja, uniikkeja ja niin edelleen. Refl ektoinnin avulla voidaan hänen mukaansa välttää professionaalisessa työssä se, että työtilanteiden ratkaisusta muodostuu ylioppimisen kautta rutiinia. Refl ektio auttaa

”saamaan enemmän irti” kunkin tilanteen uniikkiudesta ja epävarmuu-desta. Se voi jopa parantaa professionaalin viihtymistä työssä. Refl ektio on sanoiksi pukemattoman tiedon, sisäistettyjen työskentelytapojen,

”kohtaamista ja kritiikkiä”. (Mt. 61.)

Vaikka oman työn refl ektointi on Schönin mukaan tavallisuudesta poik-keava prosessi, se ei kuitenkaan ole harvinaista. Monille professionaaleille se on koko työn ydin. Koska kuitenkin professionaalisen ekspertiisin pääosin ajatellaan olevan luonteeltaan teknistä tai tieteellistä eikä käytän-nöllistä, refl ektointia ei pidetä yleisesti suotavana. Schönin mukaan jopa ne ammattilaiset, jotka refl ektoivat omaa työskentelyään, eivät yleisesti ajattele refl ektoinnin olevan legitiimi professionaalinen työskentely- tai ajattelutapa (Mts. 69).

Schön huomauttaa kuitenkin, ettei radikaaleinkaan profession ulko-puolelta tuleva kritiikki voi korvata professionaalista itserefl ektiota (mts.

290). Refl ektoinnin yhtä keskeistä menetelmää Schön nimittää ”kehys-ten etsimiseksi” (frame analysis). Tällöin professionaali yrittää löytää omasta ajattelutavasta tai suhtautumisesta ”sen kehyksen, jonka läpi hän katselee tai lähestyy ongelmaa”. Kehyksellä Schön tarkoittaa niitä arvoja ja normeja, joita professionaali priorisoi. Perinteinen professionaali ajattelee lähestyvänsä ratkaistavaa tehtävää vain annetun todellisuuden näkökulmasta. Näin ei kuitenkaan ole, vaan näkökulma on aina valittu.

Samalla kun tulee tietoiseksi omista kehyksistään, voi Schönin mukaan

havaita myös toisten kehykset. (Mts. 309–310.) En yhdy tässä kohti Schö-nin näkemykseen: Esimerkiksi tämän tutkimuksen empiirinen aineisto osoittaa, että kaavoittajat havaitsevat usein toisten osapuolten kehykset, eli arvot ja taustaoletukset. Omia kehyksiä ei kuitenkaan välttämättä ha-vaita lainkaan. Ei siis ole niin, että vasta omien kehysten havaitseminen auttaisi näkemään toistenkin kehykset.

Schönin refl ektoivan ammattilaisen mallissa erityisen kiinnostavaa on se, millaisena hän näkee professionaalisen asiantuntijuuden: Yhtäältä hän myöntää erityistä professionaalista, henkilöön sitoutuvaa asiantuntijuutta olevan (toisin kuin esim. Saaristo), mutta toisaalta hän ei edellytä, että asiakkaan tai maallikkojen tulisi luottaa sokeasti asiantuntijuuteen. Ref-lektoiva ammattilainen on valmis käymään vuoropuhelua ympäristönsä kanssa ja paljastamaan myös asiantuntemuksensa rajat.

Monien professioiden tyypillinen tuntomerkki on Schönin mukaan asiakassuhde. Jos professiolla, kuten esimerkiksi kaavoittajilla, ei ole yhtä selkeää asiakasta, voidaan asiakassuhdetta pyrkiä jäljittelemään³⁰.¹¹ Refl ektoivassa keskustelussa asiakkaan kanssa professionaali voi Schönin mukaan yrittää selvittää osaamisensa eli ekspertiisinsä rajoja. Vaikka refl ektoiva ammattilainen olisi kuinka teknisesti ja muodollisesti pätevä, hänen auktoriteettinsa oikeutus asiakkaan silmissä muodostuu siitä, että pystyy osoittamaan osaamisensa keskustelussa. Refl ektoiva ammattilainen ei pakota asiakasta luottamaan sokeasti omaan ammattitaitoonsa, joka on asiakkaalle ”musta laatikko”. Tällöin professionaali työ on muiden-kin kuin vertaisten arvioitavissa. Tämä voi Schönin mukaan aiheuttaa epävarmuutta profession sisällä (mts. 298, 299). Käytännössä Schön kuvaa sosiaalisen sulkemisen vastaista tilannetta ja sen seurauksia. Tällöin professionaalista tietoa ja käytäntöjä ei pyrittäisi sulkemaan tai monopo-lisoimaan, vaan pikemminkin avaamaan. Onko se realistista? Voisivatko professionaalit vapaehtoisesti toimia siten, että heidän ammattitaitonsa olisi – ainakin jollakin tavoin – maallikoiden arvioitavissa? Kiinnostavaa onkin, mitkä olisivat ”avaamisen” seuraukset professiolle.

30 Jos professiolla ei ole yhtä selkeää asiakasta, on profession roolissa Schönin mukaan usein kyse sosiaalisen kontrollin tehtävästä. Asiakassuhteen puuttuessa on Schönin mukaan epäselvää se, keneen professionaali osoittaa auktoriteettia ja kenen suhteen ollaan autonomisia. (Schön 1991, 291, 292, vrt. Beckman 1990.) Schönin kysymys on lienee relevantimpi anglo-amerikkalaisissa kuin kontinentaalisen mallin mukaisissa maissa. Viimeksi mainituissa professioiden roolit ovat enemmän kytket-tyjä valtioon ja hallintojärjestelmiin, jolloin autonomia- ja auktoriteettisuhteet ovat selkeämmät.

On huomattava, että ”sulkeminen” suhteessa toisiin professioihin ja

”sulkeminen” suhteessa maallikoihin tai asiakkaisiin ovat eri asioita.

Schön pohtii nimenomaan professionaalin ja maallikon/asiakkaan suh-detta. Pohdin johtopäätös-luvussa mahdollisia seurauksia, joita aiheutuisi kaavoittajaprofession asemalle ja roolille tilanteessa, jossa kaavoittaja-professio pyrkisi avaamaan ”mustan laatikkonsa” eli kaavoittaja-professionaalisen asiantuntijuutensa nimenomaan maallikoiden, osallisten tai suuren yleisön arvioitavaksi.

Schön esittää kirjassaan (mts. 300) havainnolliset vertailut a) perinteisen asiantuntijan ja refl ektoivan professionaalin ajattelutavoista sekä b) niistä rooleista, joihin asiakas (esim. lääkärin asiakas) näiden ajattelutapojen vuoksi asettuu. Schönin vertailu osoittaa, että erilaiset professionaaliset roolit yhtäältä edellyttävät ammattilaiselta erilaista kompetenssia, mutta toisaalta tarjoavat erilaisen työstä saadun tyydytyksen tunteen. Sama koskee myös asiakkaita.

Esitän tässä Schönin vertailun professionaalisten ajattelutapojen eroista.

Asiakkaan roolin vertailu ei ole kaavoittajia koskevassa tutkimuksessa yhtä relevantti, koska kaavoituksessa ei niin selvästi voida osoittaa yksittäisiä

”asiakkaita”. Schönin vertailua alla olevassa taulukossa voidaan soveltaa esimerkiksi siten, että asetetaan ”asiakkaan” tilalle ”kaavoitusprosessin osalliset”.

Taulukko 1. Perinteisen professionaalin ja refl ektoivan professionaalin vertailu Schönin mukaan (1991, 300).

Perinteinen professionaali asiantuntija Refl ektoiva professionaali Professionaalin oletetaan tietävän, joten

hänen täytyy osoittaa tietävänsä, vaikka olisi epävarma.

Professionaalin oletetaan tietävän, mutta hän ei ole tilanteessa ainoa, jolla on rel-evanttia ja tärkeää tietoa. Professionaalin mahdollinen epävarmuus voi tarjota oppi-misen mahdollisuuden sekä professionaalille että asiakkaille

Pitää etäisyyttä asiakkaisiin ja pitäytyy asiantuntijan roolissa. Antaa asiakkaalle osoituksen (näytteitä) asiantunti-juu-destaan, mutta voi ilmaista myös

”lämpöä ja sympatiaa” tilanteen helpot-tamiseksi.

Etsii yhteyttä asiakkaan ajattelutapaan ja tunteisiin. Sallii asiakkaan kunnioittaa omaa professionaalista asiantuntemustaan kun tämä löytää sen keskustelussa.

Olettaa professionaalisuuteen kohdistu-vaa kunnioitusta ja statusta vastineeksi asiakkaaltaan.

Etsii vapauden tunnetta ja todellista yhteyt-tä asiakkaaseensa kyetessään vapautumaan professionaalisen julkisivun ylläpidosta.

Schön arvioi kirjassaan myös professionaalisen refl ektion vaikutuksia perinteiseen byrokraattiseen organisaatioon, joissa professionaaleja työskentelee (Schön 1991, 326–338). Weber kuvasi jo teoksessa ”Wirtschaft und Gesellschaft” sitä, miten byrokratisoituminen edellyttää myös profes-sionalisaatiokehitystä. Byrokratisaatiolla on siis yhteys professionaalisen tiedontuotantoon ja tietokäsityksen kehittymiseen. Byrokratia on Weberin mukaan edellyttänyt nimenomaan teknistä tietoa ja ekspertiisiä (mm.

Weber 1968, 956–1005). Jatkuvasti muuttuvassa, epästabiilissa ympäristössä byrokratia ei Schönin mukaan kuitenkaan tule toimeen ilman innovaa-tioita ja muuntautumiskykyä. Tarvitaan organisaation oppimiskykyä, jonka refl ektio Schönin mukaan mahdollistaa. (Schön 1991, 326, 327; ks.

myös Mäntysalo 1999.)

Yksittäinen henkilö, joka byrokraattisessa organisaatiossa uskaltautuu astumaan refl ektoivan ammattilaisen epävarmuuteen ja omien arvojensa punnintaan, lisää instituutionsa oppimiskykyä, mutta voi samalla vaaran-taa vakaan järjestelmän. Schön arveleekin, että tavalliset organisaatiot vastustavat professionaalin yritystä vaihtaa roolinsa teknis- rationaali-sesta professioroolista refl ektoivan professionaalin rooliin. Refl ektio voi aiheuttaa jännitteitä muun muassa sen vuoksi, koska se kyseenalaistaa organisatorisen tiedon rakenteet, arvot ja päämäärät. Organisaatiossa tämä voidaan kokea vakavaksi uhkaksi. Refl ektio voi merkitä muutosta, ja muutos koetaan usein uhkaksi. (Mts. 326–338.)

Perinteisen näkemyksen mukaan profession hallussa oleva erityinen, tieteisiin pohjautuva tekninen tieto ja osaaminen oikeuttavat professionaa-lien autonomisen ja auktoritatiivisen aseman yleisen edun määrittelyssä ja jakamisessa. Kun perinteistä professionaalista osaamista demystifi oidaan refl ektoinnin avulla, sillä voi olla merkittäviä seurauksia sekä professioille että koko yhteiskunnalle. Professionaalisen osaamisen demystifi ointi voi merkitä pahimmillaan ”keisarin uusia vaatteita”. Arvostetun, oletetun professionaalisen osaamisen takaa ei löydykään mitään erityisen arvokas-ta. Toisaalta professionaalisen mustan laatikon avaaminen voi Schönin mukaan merkitä sitä, että todella huomataan professiolla olevan hallussa tärkeää ja erityistä tietoa ja taitoa. Schönin perusväite on se, että profession ulkopuolisille pitäisi jollakin tavalla tarjota mahdollisuus professionaali-sen osaamiprofessionaali-sen arviointiin ja ymmärtämiseen. (Mts. 287–289.)

Toiminnan refl ektoinnin rajoitukset

Schön esittää kirjassaan myös mallinsa rajoitukset sekä mahdolliset ref-lektoiva ammattilaisen mallin herättämät epäilykset. Hän huomauttaa,

että malli sotii sitä näkemystä vastaan, jonka mukaan ajattelu häiritsee tekemistä. Tähän ajattelutapaan sisältyy Schönin mukaan kaksi ulottu-vuutta: ensinnäkin taitavaa, kompleksisten tehtävien suorittamista (Schön käyttää termiä artistry; performing artfully) on pidetty luonteeltaan mah-dottomana kuvata (vrt. esim. Mattila 2003). Toiseksi, refl ection-in-actionin, tehdessä suoritetun refl ektoinnin, voidaan ajatella ”halvaannuttavan”

toimintaa. (Mts. 275, 276.)

Schönin mukaan molemmat ulottuvuudet ovat ymmärrettäviä. Taitava työskentely (artistry) kuvataan usein intuitiiviseksi tietämiseksi tai intui-tiiviseksi arvostelukyvyksi. Kun ammattilainen refl ektoi toimintaansa, hän siis refl ektoi intuitiivista tietämistään ja intuitiivista osaamistaan.

Schön ei käytä intuitiivisesta tietämisestä tacit knowledgen käsitettä, mutta viittaa mielestäni siihen. Hänen mukaansa ammattilaisen intuitiivisen tietämisen (tacit knowledgen) ja tämän tiedon kuvauksen (eli refl ektion tuloksen) välillä on aina kuilu. Schönin mielestä on mahdotonta kyetä kuvaamaan intuitiivista tietämistään täydellisesti. Hänen mukaansa on tyypillistä, että ammattilainen, joka osa suorittaa tietyn tehtävän hyvin, antaa suorituksesta muiden mielestä varsin käsittämättömän kuvauksen:

”Jokainen, joka on yrittänyt oppia hiihtämään tai kirjoittamaan tarinoita opiskelemalla sitä kirjasta, tietää, kuinka vaikeaa on edetä sellaisen ku-vauksen perusteella”. Silti oman työtä voidaan Schönin mukaan pyrkiä kuvaamaan myös sanallisesti mahdollisimman hyvin. (Mts. 276.)

Vaikka intuitiivisen suorittamisen ja sen kuvaamisen välillä onkin kuilu, se ei silti estä käytäntöjen refl ektointia. Schönin mielestä asia on pikem-minkin päinvastoin: Jos suorituksen täydellinen kuvaus olisi mahdollista, se olisi Schönin mukaan liiallista ja jopa haitallista itse suorituksen kannalta. Liika informaatio hukuttaisi alleen itse suorituksen. Hänen mukaansa puutteellinenkin oman työn refl ektointi voi olla täysin riittävää mahdollistamaan ammattilaisen ajattelutapojen arvioinnin ja kritiikin sekä oppimisprosessin. (Mts. 277.)

Viime aikoina on käyty keskustelua tacit knowledge-käsitteen soveltami-sesta (mm. Nonaka & Takeuchi 1995, Tsoukas 2002, 2006). Schönin teorian uskottavuuden kannalta yksi kiinnostava kysymys on se, missä määrin hän pyrkii valjastamaan käyttöön sanoiksi pukematonta tietoa. Haridi-mos Tsoukas on kritisoinut muun muassa japanilaisia Ikuhiro Nonakaa ja Hirotaka Takeuchia siitä, että nämä ovat pyrkineet muuttamaan tacit knowledgen eksplisiittiseksi tiedoksi. Se ei Polanyin mukaan ole mahdol-lista, sillä tacit knowledge on nimenomaan sanoin kuvaamatonta (Polanyi 1998, 59-65, Tsoukas 2002, vrt. Koivunen 1998, 75–84). Sen sijaan Polanyi ei

kiellä, etteikö esimerkiksi pyörällä ajamista voisi kuvailla ja purkaa tekoa osasiksi myös sanallisesti. Kuvauksen lukemisesta ei kuitenkaan ole paljon hyötyä oppimisen kannalta, sillä vain omakohtainen harjoitus, toimin-nan kautta tapahtuva harjaantuminen, tekee mestarin (Polanyi 1998, 54, 55). Myös Tsoukas esittää, että tacit knowledgea voidaan tuoda esille ja osoittaa siitä toiminnasta, jota olemme tekemässä. Sanoiksi pukematonta tietoa ei kuitenkaan voida ”vangita” eli valjastaa sellaisenaan käyttöön.

Tsoukaksen mukaan ammattilaisen työsuorituksesta pitää kuitenkin voida keskustella. Tsoukaksen kuvaus ”mahdollisesta toiminnasta” muistuttaa läheisesti Schönin refl ection-in-actionissa tapahtuvaa omien työskentyly-tapojen ja niiden taustalla vaikuttavien arvojen ja valintojen analysointia (Tsoukas, 2002, 1, 15, 16; vrt. Schön 1991, 50, 309, 310).

”The ineffability of tacit knowledge does not mean that we cannot discuss the skilled performances in which we are involved. We can – indeed, should – discuss them provided we stop insisting on

“converting” tacit knowledge and, instead, start recursively drawing our attention to how we draw each other’s attention to things.

Instructive forms of talk help us re-orientate ourselves to how we relate to others and the world around us, thus enabling us to talk and act differently. We can command a clearer view of our tasks at hand if we

“remind” ourselves of how we do things so that distinctions which we had previously not noticed, and features which had previously escaped our attention, may be brought forward.” (Tsoukas 2002, 15, 16) Schön onnistuu nähdäkseni välttämään pahimman sanoiksi pukemat-toman tiedon tulkintakarikon toteamalla, että ammattilaisen hallussa olevan intuitiivisen tiedon ja tämän tiedon kuvauksen välillä on aina ylittämätön kuilu (Schön 1991, 276).

Toinen refl ektion mahdollinen rajoitus kohdistuu Schönin mukaan siihen, että refl ektio voi halvaannuttaa itse toiminnan eli suorituksen.

Schön myöntää, että on tilanteita, joissa refl ection-in-actioniin ei ole aikaa. Esimerkiksi nopean, vaikkapa vain muutaman sekunnin kestävän urheilusuorituksen aikana ei ole mahdollista analysoida tekemistään; se sekoittaisi toiminnan ”fl ow:n”, jouhevan etenemisen. Myöskään hätä-tilanteissa ei parane jäädä mietiskelemään: on toimittava nopeasti sillä taidolla ja kokemuksella mikä itse kullakin on. Refl ektoiva ammattilainen kuitenkin analysoi ja purkaa suoritustaan osiin sekä etukäteen että jälki-käteen. Tätä kutsutaan refl ection-on-actioniksi. (Mts. 277, 278.)

Vaikka toiminnan aikainen refl ektio ei kaikissa tilanteissa olekaan mah-dollista, refl ection-in-actioniin ”pelkoon” liittyy Schönin mukaan myös uskomuksen kaltaista ennakkoluuloa: Toiminnan aikainen refl ektio on

Schönin mukaan tietyssä määrin mahdollista lähes aina. Toiminnan ja ajattelun erottaminen voi hänen mukaansa ehkä olla keinotekoista (mts.

279–281). Schön jättää tämän ajatuksen osittain auki, koska alue on hänen mukaansa huonosti tutkittu.

Esittämiensä käytännön esimerkkien avulla Schön osoittaa, että jonkun asteista refl ektointia tapahtui kaikkien eri ammattilaisten työsuorituksen aikana suorituksen siitä kärsimättä. Esimerkiksi tutkimuskohteena ollut kaupunkisuunnittelija refl ektoi omia ongelmanratkaisustrategioitaan, mutta ei mennyt sen syvemmälle. Hän ei esimerkiksi pohtinut omaa tavoitteidenasetteluaan tai omia arvojaan. Schönin mukaan ammatti-lainen vaistomaisesti pitäytyy refl ektoinnissaan sellaisella tasolla, ettei työsuoritus häiriinny. Schönin mukaan olemassa oleville tietämisen tavoillemme, sekä yksilöllisille että institutionaalisille, on tyypillistä se, että tätä tietämisen järjestelmää horjuttavat asiat, kuten refl ektio, yrite-tään tiedostamatta torjua tai vaimentaa. Kysymys siitä, onko refl ektointi ylipäänsä mahdollista, on siis Schönin näkökulmasta epäkiinnostava.

Kyse on hänen mukaansa halukkuudesta tai uskalluksesta, sekä toi-minnan ja refl ektion balanssista: Liian yksityiskohtainen refl ektointi

Kyse on hänen mukaansa halukkuudesta tai uskalluksesta, sekä toi-minnan ja refl ektion balanssista: Liian yksityiskohtainen refl ektointi

In document Suomalainen kaavoittajaprofessio ja suunnittelun kommunikatiivinen käänne: vuorovaikutukseen liittyvät ongelmat ja mahdollisuudet suurten kaupunkien kaavoittajien näkökulmasta (sivua 108-123)