Diskursseissa rakentuvat subjektipositiot

Hegemonisten diskurssien tunnistaminen ei yksin riitä toiseen tutkimuskysymykseen vastaamiseksi. Analyysin tarkentamiseksi on tutkittava prosessia diskurssien hegemonian taustalla, mihin tutkimuksen seuraavat vaiheet keskittyvätkin. Disk urssin sisäisten valtasuhteiden analyysi tutkii, mitä diskurssissa saa sanoa ja tehdä, millaisia keskustelijoiden väliset suhteet ovat diskurssissa ja millaisiin subjektipositioihin he voivat asemoitua tai tulevat asemoiduiksi (Jokinen & Juhila 2016, 85). Olen valinnut tämän analyysivaiheen keskiöön keskustelujen aloittajat ja heille rakentuvat subjektipositiot diskurssien sisällä.

64

Jokaisessa ketjussa keskiössä on keskustelun aloittaja, ja useimmat muut keskustelijat ovat osallistuneet ainoastaan yhden kommentin verran. Heitä voi olla ketjua kohden hyvinkin monta. Useimmiten käy niin, ettei yksittäisiin kommentoijiin reagoida, ja vain tietyt kommentit vievät kaiken huomion. Enimmäkseen huomio keskittyy keskustelun aloittajaan.

Tutkimusaiheeni kannalta koin tässä vaiheessa järkeväksi olla analysoimatta keskustelijoiden välisiä suhteita diskursseissa ja rajata subjektiposition analysoinnin ainoastaan keskustelujen aloittajiin: miten heitä määritellään ja miten heihin reagoidaan. He ovat esitelleet itsensä keskustelussa velkaongelmaisina nuorina, joihin tutkimuskysymykseni keskittyvät. Lisäksi heidän aloituspuheenvuoronsa ja mahdolliset muut kommentit näyttävät vaikuttavan keskustelun kulkuun. En koe, että muiden keskustelijoiden subjektipositioiden analysointi toisi vastauksia tutkimuskysymyksiini. Se, mitä diskurssissa saa sanoa ja tehdä, on myös tärkeä osa analyysia, ja subjektipositioiden analysointi tuo näihinkin kysymyksiin vastauksia keskustelujen aloittajiin keskittyvästä näkökulmasta.

Subjektipositioiden ymmärtämiseen Boréus (2011, 159-160) on antanut seuraavanlaiset ohjeet:

1. Hahmottaa, millaisiin kategorioihin yksilö liitetään diskurssissa

2. Ymmärtää kategorioiden käsitteellinen perusta, joka kertoo siitä miksi yksilö kategorisoidaan kyseisellä tavalla

3. Tutkia kuinka kyseisiä kategorioida kuvataan, mikä kertoo siitä kuinka ryhmään liitettyjä yksilöitä kuvaillaan, mitä ominaisuuksia heille liitetään ja mitä siitä heille seuraa

4. Selvittää mitkä toimintatavat saavat kyseisen ryhmän ja ns. normaalin ryhmän näyttämään vastakkaisilta

5. Tutkia millaisia ryhmän suhteet ovat muihin ryhmiin

Olen käynyt subjektipositioita läpi ketju ketjulta hahmottaakseni millaisia subjektipositioita eri keskusteluissa rakennetaan. Tämä auttaa ymmärtämään sekä diskurssin sisäisiä kategorioita sekä laajemmin keskustelussa rakentuvia subjektipositioita, sillä analyysissa oli välillä haasteellista erotella niitä toisistaan diskurssien rinnakkaisuuden vuoksi. Boréuksen ohjeista olen jättänyt kokoaan pois kohdat neljä ja viisi, sillä koen, että tutkimusvaiheesta tulisi muuten liian pitkä gradun kokonaislaajuutta ajatellen. Aineiston tutkiminen näiden kohtien mukaisesti ei myöskään välttämättä toisi lisäarvoa tutkimukselleni, vaan saattaisi viedä tutkimustani kauemmaksi tutkimuskysymyksiin vastaamisesta.

65

Ensimmäisen ketjun aloittaja puhuu keskustelussa useaan otteeseen, ja rakentaa itsestään kuvaa katuvaisena entistä elämäntyyliään kohtaan: hän haluaa kantaa vastuun teoistaan yksin, ja pelkää leimautuvansa velkaongelmien myötä. Hänen puheessaan tois tuvat leimautumis-, peiliinkatsomis- ja arvosteleva diskurssi. Muut keskustelijat enimmäkseen vahvistavat leimautumisdiskurssia, johon taas reagoidaan liittämällä se yleiseen maailmanjärjestykseen ja arvoihin, joissa yksilö on vain ”olosuhteiden uhri”. Aatteellinen ja ajautumisdiskurssi yrittävät mitätöidä myös peiliinkatsomisdiskurssia onnistumatta siinä, ja peiliinkatsomisdiskurssi jää vallitsevaksi. Aloittajan kritiikki omaa aikaisempaa elämäntyyliään ja ajattelemattomuut taan kohtaan ruokkii arvostelevaa diskurssia muussa keskustelussa, aloittajaa syyllistetään valinnoistaan ja velkaongelmat liitetään nimenomaan ”vääriin” kulutustottumuksiin. Hänen velkaansa myös vähätellään, joko kannustavan diskurssin tai aattellisen diskurssin muodossa.

Toisen ketjun aloittaja ei itse esiinny keskustelussa muuta kuin aloituspuheenvuoron osalta.

Siinä hän määrittelee itseään ajautumis- ja leimautumisdiskurssien kautta tietämättömäksi ja onnettomaksi olosuhteiden uhriksi. Keskustelussa hän saa osaltaan sekä myötätuntoa vanhempien syyllistämisen kautta että nuoruutensa vuoksi ja toisaalta häntä vastuutetaan ja syyllistetään ajattelemattomuudesta rahankäytössä. Ajautumis- ja leimautumisdiskurssi eivät siis vahvistu, vaan tilalle nousevat keskustelussa sekä peiliinka tsomisdiskurssi että arvosteleva diskurssi.

Kolmannen keskustelun aloittaja määrittelee itseään kommenteissaan eniten peiliinkatsomisdiskurssin kautta, korostaen omaa vastuullisuuttaan raha-asioissaan sekä siinä, että yrittää jatkuvasti hakea sekä töitä että opiskelupaikkaa. Ajautumis- ja leimautumisdiskurssi ovat läsnä siinä, kun hän selittää velkaongelmiensa johtuvan olosuhteista, vaikka hän syyttääkin itseään ensimmäisen vipin ottamisesta. Vastuullisuuden perustelut tuntuvat suurimmaksi osaksi menevän läpi muille keskustelijoille, sillä vain jotkut sanovat, että hän voisi yrittää enemmän. Säästämiseen kannustetaan paljon, ja peiliinkatsomisdiskurssi vahvistuu entisestään. Toisaalta häntä nähdään ajautuneena tilanteeseensa köyhyyden, ”vippikeisareiden” sekä toimeentulotuen pienuuden vuoksi, joista seuraava pikavippiväittely vahvistaa enimmäkseen aatteellista diskurssia ja osaltaan myös arvostelevaa diskurssia sekä ajautumis- ja leimautumisdiskursseja, mutta peiliinkatsomisdiskurssi jää silti niitä vahvemmaksi.

Neljännen keskustelun aloittaja selittää tilannettaan le imautumisdiskurssin ja arvostelevan diskurssin kautta. Hän näkee epäonnistuneensa täysin, eikä uutta mahdollisuutta anneta enää.

66

Hän syyttää itseään tyhmistä valinnoistaan peiliinkatsomisdiskurssin kautta, vaikka toisaalta kertoo, ettei kukaan ole koskaan opastanutkaan raha-asioissa. Hän on myös epätoivoinen, uhka itselleen. Muut keskustelijat kannustavat ja yrittävät aktivoida häntä useaan otteeseen vahvistaen peiliinkatsomisdiskurssia. Toisaalta hänestä rakennetaan kuvaa myös rikollisena sekä päihde- ja peliriippuvaisena keskustelun kuluessa, eikä hän itse ota asiaan kantaa.

Arvosteleva diskurssi on tässäkin keskustelussa vahva.

Kun aineistosta otetaan pois kaikki muu ja tarkastellaan ainoastaan keskustelun aloittajien subjektipositioiden rakentumista, hallitseviksi diskursseiksi nousevat peiliinkatsomis- ja arvosteleva diskurssi. Ne tukevat toisiaan läpi keskustelun. Peiliinkatsomisdiskurssissa nuori kategorisoidaan syylliseksi omiin ongelmiinsa, ajattelemattomaksi, osaamattomaksi ja silti vastuuntuntoiseksi, vaikka pitäisi yrittää enemmän. Arvosteleva diskurssi kuvaa nuorta myös ajattelemattomaksi ja osaamattomaksi, lisäksi elintasoriippuvaiseksi ja vanhempien heitteille jättämäksi nuoreksi. Leimautumisdiskurssi näkyy myös vahvana, ja tukeutuu erityisesti peiliinkatsomisdiskurssiin. Se sysää keskustelun aloittajat kakkosluokan kansalaisten kastiin:

epäonnistuneiksi ja köyhiksi yksilöiksi. Muut diskurssit jäävät vähemmälle.

Ajautumisdiskurssi liittää aloittajan olosuhteiden uhriksi, sekä lisäksi vahvistaa tietämättömyyden ja osaamattomuuden kategoriaa. Aatteellinen diskurssi vahvistaa ajautumista ja jonkinlaista uhriutumista vallitsevien arvojen myötä. Kannustava diskurssi pehmentää kaikkia muita diskursseja, kategorisoiden aloittajan nuoreksi, joka vasta aloittaa itsenäistä elämää, osaavaksi, selviytyjäksi ja ”vain ihmiseksi”, mutta ei saavuta enää tästä näkökulmasta hallitsevaa asemaa.