Aatteellinen diskurssi

Yhteiskunnallinen teema on läsnä aineistossa, kun velkaongelmat liitetään isompaan kokonaisuuteen: Suomen tai maailman politiikkaan, arvoihin ja toimintatapoihin. Useimmista yhteiskuntaa käsittelevistä kommenteista on tunnistettavissa aatteellinen diskurssi, jossa korostuu keskustelijan oma näkemys siitä, millainen Suomen tai maailman järjestyksen tulisi olla. Aatteellinen diskurssi sisältää myös mielipiteet siitä, ja mistä mikäkin keskustelussa käsitelty aihe johtuu, kun kyseessä ovat yleiset toimintatavat ja yhteiskuntapoliittiset aiheet.

Diskurssin puhe on yleisiä toimintatapoja arvostelevaa, usein ”faktoihin perustuvaa”: paikoin

56

siitä on havaittavissa jopa asiantunteva sävy. Nimi tulee siitä, että diskurssin sisältämä ydinviesti on ikään kuin puhujan aate, sillä se tuntuu usein hallitsevan yksilön käsitystä todellisuudesta.

”Kato kun suomalainen 2000-2500E kuussa tienaava otta miljoonavelat saadakseen kolmikymppisenä ökykartanon, citymaasturin, honkahuvilan, Busterin 100heppanen kone perseessä, mönkijän, maailmanympärimatkan ja muuta kivaa, niin mit kä maat sitten tappelee meidän velkojen maksusta. Se on pankkien syy kun jakelevat jättilainoja ihmisille liian löyhästi ja sitten taas kun aikuiset kouluja käyneet ihmiset eivät osaa suhteuttaa omia mahdollisuuksiaan.” (Ketju 1)

”pitäisihän se olla laki joka estää ihmisten velan saannin jos he eivät sitä itse tajua että tulot ei voi nousta yhtä paljon kuin velat. ois tosi kurjaa käydä töissä vain sen takia että maksaa velat ja on sit taas rahaton, kai siinä menee elämänilo jo vähemmästäkin.” (Ketju 1)

”Toisaalta, pitkään perustoimeentulon varassa sinnitelleet ihmiset joutuvat hyvinvointi-Suomessa paikkaamaan tilannettaan pikavipeillä. Sosiaaliturva ei jousta silmälasien hajotessa tai kännykän rikkoutuessa. Jonkinlainen Grameen-pankki pitäisi olla Suomessakin; kohtuukorkoisia pienlainoja vähävaraisille tarjoava luottolaitos, jonka tavoitteena ei ole voiton maksimointi vaan sosiaalisen hädän lievittäminen.”

(Ketju 1)

Aatteellista diskurssia käytetään paljon puheessa pikavippejä myöntävistä tahoista , puolesta ja vastaan. Omia näkemyksiä perustellaan eri argumentointikeinoin ja yhteiskuntaan liittyvin esimerkein.

”nuo pikavippi firmojen olemassa olo ilman todella tiukkaa lakia..joka säätelee mm.

korot kohtuulliseksi. Ne tekevät tuollaisen tilanteen monelle liianhelposti ansaksi.”

(Ketju 1)

”Tässäkin on taas yksi hyvä esimerkki miksi noi pikavipit pitää lailla kieltää.

Vippikeisari on luotottanut henkilöä jonka maksuvara on täysi nolla ja näin ollen ei pysty velasta suoriutumaan. Tässäkin nähdään juuri se tosi asia että vipin ottaja ei itse niistä pysty suoriutumaan vaan joudutaan aina ottamaan uusi vippi. Tässä tapauksessa on onni vielä ollut mukana ettei summat ole nousseet, sekin on vain ajan kysymys. Toivottavasti pääset irti vippikierteessä. Pikavippikeisarit ovat sen verran

57

mulkquja etteivät tee sopimuksia pienemmille erille jos asiakkaalla on ongelmia sen maksussa, vaan käskevät antaa sen mennä perintätoimistolle jonka kanssa sitten voi tehdä maksusuunnitelman, se tietysti maksaa n.30€. Sinun kannattaisi vain nyt olla ottamatta vippiä ja päästää se yksi vippi sinne perintätoimistolle ja maksaa se erissä pois. Ja tee se vapaaehtoinen luottomerkintä.” (Ketju 3)

”"Eli pikavipit on vain hädänalaisten tarpeita varten tehty. Ei töissä käyvien joilla jää rahaa säästöön." – Olet aivan oikeassa. Mutta jos tarve on todellinen, niin apu todellakin kelpaa, olit sitten töissä tai et. Eikä tarvitse vaivata kavereita tai sukulaisia, sekin on merkittävä etu, kun turvautuu pikavippiin. Rahatkin ovat nopeasti tilillä. Ja kuvittele: monet paikat antavat pikalainan viikoksi täysin ilman kuluja ja korkoja tai ihan mitättömällä korvauksella. Jos vaihtoehtona on täydellinen viikon mittainen vesipaasto, niin pikavippi on varsin houkutteleva vaihtoehto kenelle tahansa.

Pikavipissä ei ole mitään häpeämistä, niinkuin ei ole pienituloisuudessakaan.

Vastaavasti isotuloisuudessa ei ole mitään ylpeilemistä, vain moukka tekee niin. Monet työssäkäyvätkin turvautuvat pikavippeihin. Mutta nyt p-leen tunarit, pieni epärehellinen ja epäluotettava pikavipin ottajien vähemmistö on aikaansaamassa sen, että pikavipit tulevat todennäköisesti häviämään vähäksi aikaa koko Suomesta.

Toivoisi päättäjiltä sen verran selkärankaa, että puuttuisivat pikavipin tiettyihin ongelmiin sen sijaan, että tappaisivat tämän tärkeän luottomuodon. Pikavippejä myönnettiin viime vuonna sentään puolitoista miljoonaa kappaletta ja uusia henkilöitä tuli maksuhäiriöisten rekisteriin vain 18 500, joka on 1,2 prosenttia pikavippien määrästä. Joten vähemmistön ehdoilla tässä pelataan. Hyvin, hyvin surullista.” (Ketju 3)

Paikoin diskurssin puhe on erittäin kriittistä ja yleistävää. Näissä kommenteissa näkyy yhteiskunnan vahva syyllistäminen ja myös yksilön eräänlainen ajautuminen velkaongelmiin yhteiskunnan arveluttavan toiminnan seurauksena.

”Kyseessähän on ihan vaan tämä Paha maa -ilmiö. Wanhat ketut (jolla pelit ei pelaa) tekevät kiusaa nuorisolle ja muille viattomille hankkimalla heille luottomerkintöjä ja tähän osalistuvat niin valtion virkamiehet esim. ulosottovirastossa kuin kovan rahan kapitalistit perintätoimistoissakin. Kyseessä on sellainen pistetään vaan veettuuttaan paha juttu kiertämään. Tämä tuntuu pahalta mutta näin se vaan on. Suomi on pahassa

58

velkakierteessä ja ne jotka pyörittävät tätä pahoinvointivaltiota pyrkivät saam aan kaikki kuseen.” (Ketju 1)

Diskurssi sisältää myös neutraalimpia näkemyksiä esimerkiksi luotonantajan ja -ottajan välisestä suhteesta. Niissä näkyy kuitenkin se, että keskustelijalla on selkeä mielipide siitä, kuinka asioiden kuuluisi olla.

”Molemmilla on vastuuta sen suhteen että velallinen on maksukykyinen. Myös luotottajan hyvään lainanantotapaan kuuluu varmistaa tuota velallisen maksukykyä.

Muun muassa sen takia että on näitä velkakierteessä olevia, joilla elämä jostain suista hetkellisesti pidempäänkin poissa hallinnasta. Holhousta tai ei, näin se on.” (Ketju 3) Yhteiskunnan toimintatapoja arvostellaan myös perustellen niitä omilla tai muiden kokemuksilla. Niiden avulla ikään kuin pyritään osoittamaan yhteiskunnan toimintaan liittyvät epäkohdat.

”Kyllä ihmetytti se velkamäärä mitä nuori ihminen voi pienessä hetkessä tehdä? Ja kun kyseessä oli sairastunut nuori niin ihan edesvastuutonta että kaikkea voi noin vain tilata ja saada velaksi.” (Ketju 4)

Aatteellinen diskurssi tukeutuu edellisen esimerkin mukaan osoittamaan usein selkeitä esimerkkejä ja vastakohtia oman aatteensa oikeuttamiseksi. Puhe voi olla esimerkiksi tunteisiin vetoavaa.