5 AINEISTON ANALYYSI JA TUTKIMUKSEN
Alasuutarin (2007, 28–29) mukaan inhimillinen todellisuus on vähintäänkin yhtä monimutkainen kuin luonto. Tulkinta on merkittävässä roolissa tämänkin tutki-muksen osalta. Kysymys siitä, tarkasteleeko tutkija tutkittavaa ilmiötä ulkopuoli-sena vai kulttuurin osalliulkopuoli-sena, vaikuttaa luonnollisesti myös tulkintaan. Ihmisen toi-minnan selittämisen osalta von Wrightin (1971) esittämä käytännöllisen päättelyn malli tukee tutkimuksen osalta tulkinnan prosessia. Mallin mukaan inhimilliseen toimintaan sisältyy niin tieto päämääristä ja tavoitteista kuin tieto tilanteesta ja kei-noista. Itse toiminta tekona syntyy näiden esitietojen pohjalta. (Kts. Turunen 1978, 46–47.)
Avoimen kyselylomakkeen pohjalta teeman alustavia tyypittelyjä olivat johta-juus, jaksaminen ja uni. Analyysi on aloitettu näiden tyypittelyjen pohjalta ja siitä esioletuksesta käsin, että toimintakykyyn ja resilienssiin liittyy prosessinomaisia piirteitä. Sellaisinaan lomakkeen teemat ovat ohjanneet tutkijaa jo kyselytutkimuk-sen valmisteluvaiheessa ja toimineet alkuoletuksina ja esitietona tutkittavasta ilmi-östä. Tutkijana olen käyttänyt näitä alkuoletuksia keinona ja välineenä päästä alus-tavaan ymmärrykseen tiettyyn aikaan ja paikkaan sidottujen yksilöiden toimintaky-vystä. Esioletuksista huolimatta vuorovaikutus aineiston kanssa osoittautui erittäin merkitykselliseksi ymmärryksen kasvattajaksi. Olemassa olevien, organisaation ra-kenteesta nousevien organisaatioryhmien antamista merkityksistä toimintakykyyn vaikuttavista tekijöistä oli laadittavissa teemoitteluja koodauksen avuksi. Tutkimuk-sen edetessä kävi kuitenkin selväksi, että aineistosta oli löydettävissä myös aivan uudenlaisia ryhmäjakoja, joiden kautta toimintakykyä ja resilienssin muodostumista oli mahdollista analysoida.
Työni aineiston analyysiprosessin eteneminen ja esille tulleet löydökset ovat ol-leet monessa kohtaa yllättäviä. Kuvaukseni aineiston analyysin kautta esiin tulleista mikro- ja makrotason ilmiöistä on toivottavasti sellainen, joka lukijallekin avautuu.
Olen pyrkinyt kuvaamaan resilienssin prosessia informanttien kokemana parhaan tietoni ja taitoni mukaisesti. Olemassa olevan teoriakeskustelun ja aineistoviittaus-ten vuoropuhelulla pyrin vahvistamaan niitä signaaleita, joita aineistosta käsin re-silienssistä on noussut.
Analyysiosa sisältää kielellisestä terminologiaa, jota voidaan pitää hyvin ominai-sena sotilasorganisaatiolle. Olen päättänyt itseoikeudella ja sitä seuraavalla tutkijan vastuulla pitää kiinni tästä terminologiasta silläkin riskillä, ettei osa nyansseista avaudu tarvittavalla tavalla lukijalle. Luku 4.1. on toivottavasti selventänyt tutki-musorganisaatiota vähemmän tuntevalle lukijalle joitakin nyansseja, joita sotilasor-ganisaatioihin voidaan yleismaailmallisesti liittää. Samalla olen ottanut itselleni oi-keuden olla selittämättä tai suomentamatta kaikkia termejä. Tuotettu kirjallinen
kuvaus on lähtöisin tutkimuskohteesta itsestään. Sitä on analysoitu tutkimuskoh-teen oman sosiaalisen yhteisön, sosiaalisten merkitysten, rakennetun kulttuurisen kontekstin sekä kielen kautta. Kieli on toiminut samalla keinona jäsentää resiliens-sin käsitteistöä. Alasuutari (2007, 28–29) muistuttaa kielen auttavan jäsentelemään ja tulkitsemaan todellisuutta.
Laadullinen analyysi tuottaa tämän tutkimuksen viitekehyksessä oman tulkin-tansa siitä, miten tietty joukko kokee oman toimintakykynsä muodostumisen, re-silienssin rakentumisen ja rere-silienssin johtamisen. Toimintakyvylle annetut erilaiset merkitykset peilattuna itse työn olemukseen ja ihmisten johtamiseen muodostavat analyysipohjan tarkastella resilienssiä suomalaiseen kulttuuriin juurtuneena il-miönä. Tutkimusorganisaatiossa informanteilta vaaditaan normaaliin arkiseen työ-elämään nähden vielä parempaa kykyä tasapainottaa suorituskykyään ja jaksamis-taan. Lähi-idän turvallisuustilanne on altis nopeille muutoksille, joihin Libanonissa toimivien rauhanturvaajien on oltava varautuneita. Pihlainen et al. (2014) muistut-tavat, että toimintakyky tulisi kyetä kohdeorganisaatiossa säilyttämään tasolla, joka kestää perustasoa suuremmat kuormitushuiput.
Analyysiprosessin edetessä esille nousseiden teemojen kautta muodostunutta kuvaa toimintakyvyn kokonaisuudesta on analysoitu ja tulkittu uudelleen ja uudel-leen, kunnes aineisto ei enää ole antanut uusia merkityksiä. Lisäksi teemoja on ver-tailtu niin ristiin kuin resilienssin pääteemaankin peilaten. Alla oleva kuvio pyrkii yksinkertaistetusti kuvamaan analyysiprosessin teemojen ristiinanalyysia.
Kuvio 12. Analyysiteemojen ristiinpeilaus.
Resilienssi potentiaalina Kokemus
sotilaan toimintakyvystä
Yksilön perustarpeet
Stressoreiden tarkastelu
Yksilön itseymmärrys ja
omat rajat
Muiden ja itsensä johtaminen
Tutkimuksen aineistonkeruussa käytettyjen avointen haastattelulomakkeiden käyt-töä puolsi etenkin se, että vastaajille annettiin mahdollisuus vastata rauhassa ja hen-kilökohtaisesti. Lisäksi ilmiöstä lisätietoa saadakseni lähdin siitä, ettei haastattelua tule sitoa liian paljon teoriaan. Jo toimintakyvyn teema jakautuu tutkimuskirjalli-suudessa eri tieteenalojen lukuisiin traditioihin ja niistä käytäviin keskusteluihin.
Tutkijan asemasta käyty keskustelu löytyy niin luvusta tutkimusaineiston keruu ja analysointi kuin loppuluvusta. Kuten Turunen (1995, 158) asian muotoilee, käy-tännössä tutkijalla on aina jokin taustahorisontti, jonka perusteella hän kohteesta jotain tietää. Hermeneuttisen tutkimusotteen mukaisesti havainto jostakin koh-teesta on merkityksen havaitsemista (ibid.). Tämä johtaa tulkinnan tarpeeseen.
Kohdeorganisaatiossa itsessään on vahvan organisaatiokulttuurin myötä jo ole-massa olevia valmiita käsiterakennelmia ja käytänteitä koskien toimintakyvyn tut-kimusta. Laadullinen kyselylomake tarjosi mahdollisimman väljät puitteet nostaa esille informanttien antamia merkityksiä tutkittavan ilmiön merkittävyydestä.
Analyysiprosessin edetessä kävi entistä selvemmäksi, että tutkimusorganisaa-tion rakenteeseen ja kulttuuriin liittyväksi perinteiseksi ryhmäjaoksi muodostunut jako miehistöön, ryhmänjohtajiin ja joukkueenjohtajiin ei välttämättä vastannut-kaan ilmiöille annettuja merkityksiä. Kävi ilmi, että myös tutkijan omat inhimilliset ennakko-oletukset, vaikka sellaisia ei pitäisi hyvässä ja laadukkaassa tutkimuksessa merkittävästi esiintyä, olivat osittain kulttuurisidonnaisia; olin osa joukkoa ja osa sen kulttuuria. Ennakko-oletukset mainituista ryhmäjaoista pysyivät vahvoina hy-vin pitkälle tutkimusprosessin edetessä aina siihen saakka, kunnes vihdoin ymmär-sin itsekin toiymmär-sin.
Tulevissa luvuissa esitetyt teema-alueet ovat toimintakykyä kartoittavan johta-misen, jaksamisen ja unen kysymyssarjan analyysissa esiin nousseita teemoja. Pyrin kytkemään ne teoreettiseen keskusteluun parhaaksi katsomallani tavalla. Tutkimus-tiedon analyysissa kävi kuitenkin entistä selvemmäksi, että sotiluuteen liittyvässä toimintakyvyssä on kyse jostain sellaisesta, joka toden totta vaatii taustalleen mo-nitieteistä katsantokantaa. Sotilaan jaksaminen perustuu muuhunkin kuin fysiolo-gisiin mittareihin, kuten juoksutestin tulokseen. Samalla tavoin sotilaat eivät ole homogeeninen joukko yksilöitä, joiden toimintakykyä voitaisiin ohjata samalla ta-valla kuin sulkeisjärjestysharjoitteessa yhtenäisen, aistinvaraisen tottelemisen kautta. Rauhanturvaajat sotilaina ovat yksilöitä, vaikka muodostavatkin yhteneväi-sen joukon.
Taulukko 8. Kyselylomakkeen teemoittelu.
Lomakkeen
teemat JAKSAMINEN LEPO JOHTAJUUS
Analyysin
teemat Sotilaan toimintakyky Perustarpeet,
työhyvinvointi Johtaminen prosessina Teoriapohja Kokeva yksilö
Toimintakyvyn perusteet Oppiminen
Optimismi
Perustarpeiden täyttä-minen
Työhyvinvointi- ja pa-hoinvointi
Persoonallisuustyyppien johta-minen ja kokemusperäisen tie-don peruslogiikan ymmärtämi-nen
Rutiini-suorituskyky-organisaa-tio
Analyysin
löydökset Kokemuksen merkitys Ystävyys; kohtaaminen Oppiminen
Optimismi
Uupumus Yksinäisyys Univaje Kehno ravinto
Luottamus
Vuorovaikutuksen haasteet sul-jetussa rutiini-suorituskyky-orga-nisaatiossa
Resilienssin
rakentuminen Kokemuksellisen oppi-misen ymmärtäminen Optimismi
Itseluottamus
Perustarpeiden ym-märtäminen Unen ja ruoan laatu
Vuorovaikutuksen merkitys sekä yksilön kohtaaminen
Perustareiden täyttäminen Luottamuksen vahvistaminen Oppimisen mahdollistaminen Työnjako toimintakykyä vahvis-taen
Tutkimusorganisaation aineiston osalta merkittävimmäksi prosessin palaseksi nou-see toimintakyvyn johtaminen. Yksilön kokemaa stressiä ja sen seurauksia yksilön toimintakyvylle on tutkittu jo pitkään. Stressi näyttäytyy myös tämän tutkimuksen aineiston pohjalta yhtäläisenä ilmiönä aiempaan teoriakirjallisuuteen nähden; tar-vitsemme stressiä, mutta emme liikaa. Stressiin lisättynä väsymys, motivaation puute ja eristäytyminen alkavat asettaa paineita tehtävien toteuttamiselle kriisinhal-lintaorganisaatiossa. Toisaalta sosiaaliset suhteet, positiivisuus, huumori ja kunnon lepo auttavat taas jaksamaan.
Tutkimusteemojen prosessi pyrkii osoittamaan aineistosta nousseiden teemojen yhteyksiä sekä erityisesti sitä, miten ilmiöt vaikuttavat toisiinsa. Kaikella on yhteys.
Ihmiskeholla on geneettinen taipumus pyrkiä tasapainoon, tavalla tai toisella. Sa-malla tavalla yksilön resilienssi muodostuu monista eri ulottuvuuksista. Tilan-nesidonnaisuus on vahvasti läsnä toimintakyvyssä ja resilienssissä; jokainen päivä tarjoaa uuden mahdollisuuden.
Toimintakyky nähdään usein hyvin fysiologisena ilmiönä; väsymme maitohap-pojen tehdessä työtään tai vastustuskyvyn ollessa alhainen. Toimintakyvyn kulttuu-riselle tarkastelulle ei ole antauduttu niin kattavasti kuin perinteisten kvantitatiivis-ten menetelmien pohjalta toteutetuissa toimintakyvyn fysiologian tutkimuksissa.
Ronkainen (1999, 55, 61) painottaa kunkin toimintakulttuurin asettavan eri tavoin ne puitteet, jotka ihmisten välisiä suhteita määrittävät. Toimintakulttuurit tietyn-laistavat subjektiviteettia sitomalla kokemuksemme joihin tiettyihin maailmoihin.
Toisaalta hyvinvoinnissa ja toimintakyvyssä on ennen kaikkea kyse yksilöstä it-sestään, hänen ajatuksistaan, kokemuksistaan ja mielestään. Kahnemanin (2012) mukaan kokevan ja muistavan itsemme eli ajattelumme kahden järjestelmän 1 ja 2 tuottama kokonaisuus on hyvinvoinnin kokemuksen ymmärtämiseksi tärkeä läh-tökohta teoreettiselle keskustelulle. Hän painottaa (ibid., 468), ettei kestolla painot-tamisen logiikka riitä yksistään hyvinvoinnin teorian tarkastelun pohjaksi. Ihmiset samaistuvat itseensä ja välittävät omasta tarinastaan. Toisaalta sellainen teoria, joka keskittyy vain siihen, mitä ihmiset ajattelevat jättäen huomioimatta, mitä ihmisten elämässä tapahtuu, ei myöskään ole toimiva. Juuri tästä syystä hyvinvointia mallin-nettaessa on pohdittava niin kokevaa kuin muistavaa itseä, sillä järjestelmien intres-sit eivät aina ole täysin samat. (Ibid.)
Hyvinvoinnin, toimintakyvyn rajoja koettelevan stressin sekä itse toimintakyvyn symbolien ja merkitysten esille nostaminen on avainasemassa tämän tutkimuksen kannalta. Kun puhumme yhteisömme sisällä jostakin jaetusta merkityksestä, kuten jaksamisesta, liittyy tuohon jaettuun merkitykseen yhtä monta subjektiivista ym-märrystä kuin yksilöäkin yhteisön sisällä. Tämän johdosta yhteisöstä huokuvien merkitysten kuuntelemisella voi olla merkittävä vaikutus sille, miten jokin ilmiö kä-sitteellisesti ymmärretään. Tutkimuksen toteuttaminen yksistään määrällisen tutki-musperinteen keinoin ei välttämättä antaisi sijaa yhteisön riveistä kumpuavien mer-kitysten ja symbolien kuulemiselle ja näkemiselle. Kyse on samalla kyvystä kuulla ja tulla kuulluksi – kyvystä päästä ja päästää iholle.