Muut kommentit

Teemahaastattelun lopuksi kysyin rehtoreilta, halusivatko he vielä sanoa jotain. Kolme vastaa-jaa ei halunnut kommentoida mitään. Monet käyttivät kuitenkin tilaisuuden hyväkseen ja täy-densivät vastauksiaan tai jatkoivat ajatuksiaan aikaisemmista kysymyksistä. Aikaisempiin ky-symyksiin suoranaisesti liittyvät kommentit ja huomiot liitin osaksi kyseistä tuloslukua. Halu-sin kuitenkin nostaa omaksi alaluvukseen muissa kommenteissa toistuneita teemoja yksityis-kohtaisemmin esiteltäviksi. Paneudun myös tätä tutkimusta koskeviin kommentteihin ja tutki-muksen arviointiin sekä rehtoreiden omaan reflektointiin tutkimushaastatteluun osallistumi-sesta.

Pohdintaa yhteisöstä ja yhteisöllisyydestä koulussa

Muissa kommenteissa yhdeksi pohdintojen pääteemaksi nousi yhteisöllisyys. Yhteisöllisyyden kehittäminen koulussa todettiin olevan tärkeämpää kuin yksittäisten ihmisten kompetenssin kasvattaminen. Työyhteisön hyvinvointia edistetään rehtoreiden mukaan vaikutusmahdolli-suuksilla ja osallistumisen mahdollistamisella. Toisaalta korostettiin voimakkaan yhteisen vi-sion tärkeyttä, jolla koulun johtajuus saadaan leviämään yhteisöön. Kun visio on tarpeeksi sel-keä, työtä on mahdollista tehdä ilman lähiesimiesten tukea. Organisaation kompetenssi on sil-loin suurempi kuin yhdenkään yksilön oma. Toisaalta jos joku ei noudata yhteisön arvopohjaa, hänet pitää yhden rehtorin mielipiteen mukaan ohjata muihin tehtäviin ja pois kouluyhteisöstä.

Vaikeudeksi tällaisessa tilanteessa koetaan opettajien virkajärjestelyt.

81 Huomioita rehtorin työstä ja siihen hakeutumisesta

Tässä tutkimuksessa ei suoranaisesti kysytty rehtoreilta, miten tai miksi he ovat hakeutuneet tai päätyneet rehtoreiksi. Osana muita kommentteja yksi rehtori kuitenkin ilmoitti, ettei lähtisi enää rehtoriksi. Toisaalta toinen rehtori toi esille, että työ on palkitsevaa ja korosti huonojen asioiden unohtuvan. Yksi rehtoreista taas halusi suositella alaa, sillä koki koulun johtamisen mielenkiin-toiseksi. Rehtorin työn oli koettu antavan enemmän kuin on mitä se ottanut. Eräs vastaajista korosti, että rehtorin työtä pitää rakastaa. Haasteeksi rehtorin työssä koettiin uusiutuminen, jotta rutiinit eivät rupea kyllästyttämään. Myös palkkauksessa koettiin olevan korjaamisen varaa.

Tutkimusaiheen ja tutkimuksen toteuttamistavan arviointi

Osa rehtoreista halusi ottaa kantaa tutkimuksen teemaan ja toteutukseen. Ammattietiikan ai-hetta kommentoitiin laajaksi ja hankalaksi varsinkin sen vuoksi, ettei se ole lainkaan konkreet-tinen. Haastattelukysymyksiä kehuttiin hyviksi ja keskeisiksi. Laadullinen tutkimusote nähtiin perustelluksi, mutta 19 haastattelua koettiin isoksi otosmääräksi. Erään rehtorin mielestä 12 haastattelua olisi riittänyt. Tutkimuksen tekeminen tästä aiheesta nähtiin tärkeänä, sillä tarvetta ammattieettiselle keskustelulle on enemmän kuin koskaan. Koulussa etiikan opetus todettiin olevan osana uskonnon- ja elämänkatsomustiedon opetusta. Etiikan opetuksella nähtiin olevan merkitystä myös kotien eettisen ajattelun tukemisessa. Toisaalta huomautettiin, että eettiset on-gelmat ovat erilaisia eri puolella Suomea.

Oman osallistumisen arviointi

Jotkut rehtoreista arvioivat tutkimushaastattelun lopuksi omaa osallistumistaan ja asennettaan tutkimusta kohtaan. Pelkona vastaajilla oli omien vastausten logiikan puute, liika puhe, tajun-nanvirta ilman muistikuvia omista sanomisista sekä huoli siitä, olisiko edes osa vastauksista hyödyllisiä. Eräs rehtori kertoi vain tulleensa haastattelutilanteeseen ilman etukäteen mietti-mistä. Toinen rehtori taas epäili, että haastattelutilanteen päätyttyä tulee mieleen vielä monia asioita, joita olisi voinut sanoa.

82 6 POHDINTA

Tässä luvussa tarkastelen tutkimuksen tuloksia ja vertailen niitä muihin peruskoulun rehtoreista tehtyihin tutkimuksiin Suomessa. Lisäksi pohdin oman tutkimukseni pohjalta nousseita yleisiä teemoja rehtorin työstä ja ammattietiikasta koulun johtamisessa. Arvioin myös tutkimukseni luotettavuutta ja eettisyyttä sekä mahdollisuuksia tutkimustulosteni hyödyntämiseen. Lopuksi esittelen peruskoulun rehtoreihin liittyviä jatkotutkimusaiheita.

6.1 Tulosten tarkastelu

Tutkimukseni tulokset jakaantuivat rehtorin työnkuvan lisäksi ammattietiikan teemaan. Tarkas-telen tuloksia aluksi tutkimuskysymyksiini palaten, mutta lopulta suurempia teemoja rehtori-tutkimuksesta nostaen. Omassa tutkimuksessani rehtorin lukuisat tehtävät jakaantuivat hallin-non, henkilöstöjohtamisen, pedagogisen johtamisen ja koulun kehittämisen alueisiin. Rehtorin työnkuvaa on tutkittu runsaasti sekä yksittäisinä tutkimuksina että osana muita tutkimuskysy-myksiä. Rehtorin tehtäviä koskevat tutkimustulokseni ovat samansuuntaisia Mustosen (2003), Juusenahon (2004), Pennasen (2006), Vuohijoen (2006), Mäkelän (2007) ja Karikosken (2009) tutkimusten kanssa. Mustosen tutkimuksessa tehtävistä korostuvat johtosäännöissä määrättyjen tehtävien lisäksi opetussuunnitelman kehittäminen, kodin ja koulun yhteistyö, koulun toimin-nan arviointi sekä opettajien motivointi. Juusenahon tutkimuksessa ihmisjohtajuuteen liittyvät ihmissuhdeasiat sekä koulun ilmapiiri. Myös koulun perustehtävästä huolehtiminen mainittiin.

Pennasen (2006) ja Vuohijoen (2006) tutkimustulosten mukaan ajallisesti asioiden johtaminen vie rehtorin työaikaa enemmän kuin henkilöjohtaminen. Pennasen tutkimuksessa mainitaan

83

oman tutkimukseni tavoin rehtorin tehtäväksi pedagoginen johtaminen sekä tuodaan esille on-gelma kehityskeskusteluihin kuluvasta ajasta. Vuohijoen tutkimuksessa taas nousee esille hen-kilökunnan rekrytointiin ja koulun resurssien turvaamiseen käytetty aika yhtymäkohtina omiin tuloksiini. Karikosken tuloksissa korostuu hallintotehtävien lisäksi vuorovaikutus ja valtavat määrät ihmiskontakteja ja tunnetiloja osana rehtorin päivää. Haapa (2016) taas toteaa tutkimuk-sessaan, että rehtorit kokevat, ettei heillä ole riittävästi aikaa suoriutua työtehtävistään.

Tutkimustuloksissani ammattietiikan todettiin ilmenevän rehtorin kaikissa töissä ja tilanteissa.

Ahosen (2008) tutkimuksessa rehtorit kokivat roolinsa taistelijana, suojelijana ja puolustajana.

Nämä roolit olivat läsnä myös oman tutkimukseni ammattietiikan ilmenemismuodoissa ja reh-torin ammattieettisissä päätöksissä. Eettisistä ongelmatilanteista eniten mainintoja saivat huol-tajiin liittyvät tilanteet. Lehkosen (2009) tutkimuksessa nousee esille samansuuntaisia ristirii-tatilanteita, joissa on kyse huoltajien kanssa koetuista erimielisyyksistä tai opettajan työhön puuttumisesta. Tämä tuli omassakin aineistossani esille. Rehtorit kokivat vaikeaksi yksityisyy-teen puuttumisen, oli sitten kyseessä perhettä tai työntekijää koskettava asia. Kuukan (2009) tutkimuksessa monikulttuurisuuden todettiin tuovan yksittäisiä haasteellisia tilanteita esimer-kiksi vuorovaikutukseen ja kulttuurisiin tulkintoihin, mutta toisaalta kaikki koulun eettiset on-gelmatilanteet eivät liity monikulttuurisuuteen. Oma tutkimukseni tukee tätä väitettä, sillä haas-tateltavien joukossa oli myös monikulttuuristen koulujen rehtoreita. Isotalon (2014) tutkimuk-sen vaikeissa päätöksissä korostuu rehtorin vastuu ja päätösten tekeminen yksin. Vaikeita tilan-teita koettiin huoltajien, oppilaiden, henkilökunnan sekä koulun ulkopuolisten tahojen kanssa.

Tilanteisiin liittyi etu- tai taloudellisia ristiriitoja sekä rangaistuksia ja työnkuvaan puuttumista.

Vaikeissa tilanteissa koettiin hankalaksi, ettei niihin ole ehdotonta ratkaisua ja ne saattoivat mietityttää vielä pitkään tapahtumien jälkeen. Isotalon tutkimuksessa huomioidaan myös pää-töstenteon kiireellisyys, mikä ilmeni myös omassa tutkimuksessani.

Eettisiä ongelmatilanteita voidaan tutkimustulosteni mukaan vähentää koulun yhteisellä tahto-tilalla ja arvoilla, avoimella vuorovaikutuksella ja rehtoreiden kollegiaalisella tuella. Kuukan (2009) tutkimuksen rehtorit pyrkivät ratkaisemaan ongelmatilanteita oppilaan etua ajamalla ja huolenpidon etiikkaa käyttäen. Omassa tutkimuksessani korostuu enemmän yhteisöllisyys on-gelmatilanteiden ratkaisuissa kuin rehtorin oikeustaistelijan rooli. Toisaalta omassa tutkimuk-sessani rehtorit toivat esille myös oman roolinsa oppilaiden edunvalvojana. Lehkosen (2009)

84

tutkimuksessa kollegiaalisen tuen todetaan olevan merkityksellistä hiljaisen tiedon jakamisen kannalta.

Eettisistä periaatteista tärkeimmiksi koettiin oikeudenmukaisuus, tasa-arvo ja tasapuolisuus, ih-misyyden kunnioittaminen, huolellisuus, esimerkillisyys, rehellisyys, avoimuus, jatkuva kehit-tyminen, yhteisöllisyys ja muiden huomioiminen. Vastauksissa on havaittavissa myös Kirves-karin (2003) tutkimuksessa esiintyneitä sankariarvoja, jotka liittyvät läsnäoloon, välittämiseen sekä työyhteisön vastuun korostamiseen. Sankariarvoja on nähtävissä myös uudistetuissa reh-toreiden ammattieettisissä ohjeissa, joihin sankariarvojen lisäksi sisältyy hyötyarvoja esimer-kiksi koulun perustehtävän ymmärtämisen korostamisena. Kuukan (2009) tutkimuksessa ar-voista ja periaatteista korostui oikeudenmukaisuus ja oppilaiden yhdenvertaisuus. Lahteron (2011) tuloksissa yhdenvertaisuus nähtiin tärkeimpänä.

Mitä enemmän olen lukenut ja analysoinut omaa tutkimusaineistoani ja aiheesta tehtyjä tutki-muksia, sen selvemmin tutkielmastani nousee yleisiä teemoja, jotka liittyvät omien tutkimus-kysymysteni ja aihevalintani lisäksi yleisemmin peruskoulun rehtorina olemiseen ja koulun joh-tamiseen suomalaisessa julkisessa koulujärjestelmässä.

Ensimmäinen teema on ammattietiikan näkyvyys kaikessa rehtorin ajattelussa. Ammattietiikan todettiin olevan työn pohja ja osa elämää. Raasumaan (2010) tutkimuksessa korostetaan, että rehtorin oma arvomaailmaa ohjaa hänen työskentelyään ja siksi arvojen ja tunteiden tiedosta-minen olisi tärkeää. Karikosken (2009) tutkimuksessa rehtorin tunnetaidoista nousivat esille kyky keskittyä ja reagoida tilanteen vaatimalla tavalla sekä itsetuntemus ja –hillintä. Pulkkisen (2011) tutkimuksessa muistutetaan, että rehtori tekee työtä omalla persoonallaan. Tämän kaiken voin oman tutkimukseni perusteella allekirjoittaa. Neuvoissaan uudelle rehtorille haastateltavat korostavatkin oman linjan selkeyttämistä, itsetuntoa ja –tuntemusta sekä ammattiroolissa pysy-mistä.

Ammattietiikkaan liittyvien periaatteiden lisäksi rehtoreiden vastauksissa toistuivat oikeuden-mukaisuus, tasavertaisuus, rehellisyys ja avoimuus. Myös Juusenahon (2004) tutkimuksessa

85

samat arvot nousivat esille kysyttäessä tulevaisuuden rehtorilta vaadittuja ominaisuuksia. Pulk-kisen (2011) tutkimuksessa korostui avoimuus, luotettavuus, rehellisyys ja oikeudenmukaisuus.

Lehkonen (2009) toteaa, että rehtorit eivät halua korostaa valtaansa tai puhua siitä. Oman tut-kimukseni tulosten perusteella olen samaa mieltä. Rehtorit eivät halunneet olla johdettaviensa yläpuolella, vaan mieluummin kulisseissa mahdollisuuksien luojana.

Erityisinä ammattietiikkaan liittyvinä elementteinä vastauksissa mainittiin salassapidon ja vai-tiolovelvollisuuden vaatimukset sekä rehtorin oma esimerkillisyys ja itsetuntemus. Lehkosen (2009) tutkimuksessa korostuu auktoriteettiaseman ansaitseminen moraalisesti oikein toimi-malla ja universaaliin hyvään pyrkimällä. Reflektion merkitys painottuu tukiverkoston ja työstä palautumisen lisäksi. Pietiläisen (2010) tutkimuksessa rehtoreiden itsensä johtamisen taidot to-detaan olevan kehittyneitä. Samaa mieltä on Saarukka (2017), joka toteaa rehtoreiden olevan itsevarmoja yksilöitä, joilla on kehittynyt tietoisuus kyvyistään ja vahvuuksistaan. Raasumaan (2010) tutkimuksessa korostetaan johtajan esimerkillisyyttä, mutta toisaalta myös nöyryyttä ja kykyä tunnustaa omat virheensä. Pulkkisen (2011) tutkimuksessa hyvä rehtori on vastuullinen keulakuva ja kyvykäs ihmisten ja tilanteiden johtaja. Isotalon (2014) tutkimuksessa taas koros-tui vaitiolovelvollisuuden tuottamat ongelmat vaikeista tilanteista päätettäessä ja perusteista kerrottaessa.

Rehtorin työssä jaksamisen tukena nähtiin tärkeäksi vertaistuki ja kokemusten vaihto rehtori-kollegoiden kanssa sekä koulutus ja ammatillinen kehittyminen. Samoja työssäjaksamisen kei-noja esitetään myös Vuohijoen (2006) ja Sandénin (2007) tutkimuksissa. Kuukan (2009) tutki-muksessa johtamisen selviytymisstrategioiksi nimettiin työminästä irtautuminen vapaa-ajan toiminnoilla sekä kollegiaalinen reflektointi. Lehkosen (2009) tutkimuksessa selviytymiskei-noiksi taas mainitaan rehtorikoulutus, -kokemus sekä kollegiaalinen tuki ja työnohjaus. Amma-tillisista kehittämiskohteista Pietiläinen (2010) mainitsee työtehtävien ja ajankäytön hallinnan.

Rehtorit korostivat, että ammattietiikassa on aina kyse toisen ihmisen kohtaamisesta ja vuoro-vaikutuksesta. Ahosen (2008) tutkimuksessa todetaankin, että oppilaitoksen johtajuus rakentuu vuorovaikutustilanteissa. Pesosen (2009) tutkimuksessa johtamisen todetaan muuttuneen kol-legiaalisempaan suuntaan. Myös Kyllönen (2011) on samaa mieltä. Hänen tutkimuksessaan rehtori nähdään asiantuntijaorganisaation johtajana, mutta vaatimuksena on yksinjohtamisen

86

muuttaminen jaetuksi johtajuudeksi. Lahteron (2011) tutkimuksessa taas opettajankokoukset koettiin jaetun johtajuuden muodoksi. Toisaalta rehtorin työssä korostui oppilaskontaktit vuo-rovaikutuksen muotona. Yhteisöllisyys ja arvostus koettiin tärkeiksi asioiksi. Liusvaaran (2014) tutkimuksessa positiivinen vuorovaikutus liitetään kuuluvaksi koulun pedagogiseen hy-vinvointiin.

Yksi suurimmista oivalluksistani tätä tutkielmaa tehdessäni on ollut se, miten kiinteästi ammat-tietiikkaan liittyvät haastatteluvastaukset ja tutkimukseni tulokset liittyvät kaikkeen suomalai-sen peruskoulun rehtorista tehtyyn tutkimukseen. Yhtymäkohtia muiden tutkimusten kanssa on valtavasti, sillä kaikista väitöstutkimuksista löytyy niitä samoja teemoja, jotka ovat keskeisiä myös omassa tutkimuksessani. Siksi uskallan väittää, että tutkimukseni tulokset kertovat perus-koulun rehtorin ammattieettisten käsitysten lisäksi paljon rehtorin työstä, perus-koulun johtajuudesta ja sen haasteista sekä selviytymismenetelmistä. Peruskoulun rehtorin työn ydin muodostuu vas-tuullisuudesta, oikeudenmukaisuudesta, yhteisöllisyydestä, vuorovaikutuksesta ja kollegiaali-sesta tuesta sekä henkilökohtaikollegiaali-sesta halusta kehittyä rehtorina ja ihmisenä. Ammattieettinen pohdinta on läsnä kaikessa rehtorin työssä toiminnan pohjana ja päätösten perusteluina.

”Johtaminen ei ole koskaan oikeus, vaan se on velvollisuus. – Tää on sem-moinen homma, missä ensimmäisenä ja viimeisenä pitää nousta peffa pen-kistä kun jotain tapahtuu.” (Sm)

6.2 Tutkimuksen arviointi

Arvioin tutkimustani sekä luotettavuuden että eettisyyden näkökulmista. Alasuutarin (2011, 242, 308-309) mukaan tutkimusta voidaan käsitellä empiirisen relevanssin ja yleistettävyyden näkökulmista. Tutkimusta vertaillaan muihin aikaisemmin tehtyihin tutkimuksiin, ovatko tut-kimustulokset pitäviä muiden tutkimusten kanssa vai poikkeavatko niistä. Esimerkkejä vali-tessa ja havaintoja yhdistettäessä pitäisi huomioida, että tutkimuksella on yleisempää merki-tystä. Eskola & Suoranta (1998, 209-213) taas muistuttavat, että laadullisen tutkimuksen arvi-oinnissa on kyse luotettavuudesta. Luotettavuuden kriteerinä on tutkijan oma osuus tutkimus-prosessissa. Eskola & Suoranta tiivistävät luotettavuuden arvioinnin uskottavuuden,

siirrettä-87

vyyden ja vahvistuvuuden kriteereihin. Uskottavuudella tarkoitetaan tutkijan tulkinnan oikeel-lisuutta suhteessa tutkittavien käsityksiin. Siirrettävyydellä tarkoitetaan yleistämistä. Vahvistu-vuudella tarkoitetaan muiden tutkimusten tukea omalle tutkimukselle. Tutkimuksessa esitetty-jen väitteiden on oltava perusteltuja ja totuudenmukaisia. Omassa tutkimuksessani olen kiinnit-tänyt tietoisesti erityistä huomiota tulkintojeni oikeellisuuteen. Olen halunnut käsitellä ja esi-tellä rehtoreiden käsityksiä ammattietiikasta totuudenmukaisesti ja läpinäkyvästi. Aineiston analyysi ja tutkimustulosten raportointi on tehty huolellisesti ja johdonmukaisesti. Perustelua olen tehnyt tutkielmani kaikissa vaiheissa tutkimusaiheen valinnasta metodeihin, tuloksista pohdintaan. En esitä väitteitä ilman perusteita enkä yleistä mitään yksittäisen rehtorin mielipi-dettä kaikkia koskevaksi. Rehtoreiden omat puheenvuorot osana tutkimustuloksia tukevat tul-kintani oikeellisuutta. Tutkimukseni täyttää myös vahvistuvuuden kriteerit, sillä muista perus-koulun rehtoreista tehdyistä tutkimuksista löytyy runsaasti tukea ja samankaltaisuutta. Siirret-tävyyden osalta tutkimuksessani on ongelmallisuutta. Vain 19 rehtoria haastattelemalla ei voi yleistää mitään kaikista suomalaisista peruskoulun rehtoreista. Oma tutkimukseni edustaa am-mattieettisiä käsityksiä vain teemahaastatteluihin osallistuneiden osalta. Toisaalta tutkimuk-sella voidaan todeta yleistä merkitystä, sillä sen tulokset ovat pitäviä muiden rehtoritutkimuk-sien kanssa eivätkä poikkea niistä merkittävällä tavalla.

Metsämuuronen (2000, 51) lähestyy tutkimuksen luotettavuuden arviointia sisäisen ja ulkoisen validiteetin kautta. Ulkoisella validiudella tarkoitetaan tutkimuksen yleistettävyyttä, kun taas sisäiseen validiuteen kuuluu sekä sisällön että käsitteiden validius. Sisällön validiudella tarkoi-tetaan käytettyjen käsitteiden oikeellisuutta suhteessa valittuun teoriaan ja sitä ovatko käytetyt käsitteet riittävän laajoja ilmiön kuvailuun. Käsitevalidius taas keskittyy yksittäisten tutkimuk-sessa käytettyjen käsitteiden pitävyyteen. Myös Hirsjärvi & Hurme (1988, 128-130) korostavat tutkimustulosten ja todellisuuden vastaavuuden merkitystä tutkimuksen arvioinnissa. He koros-tavat luotettavuuden arviointia käsite- ja sisältövalidiuden kautta. Käsitevalidius tarkoittaa tut-kimuksessa käytettyjen käsitteiden tarkoituksenmukaisuutta ja käyttökelpoisuutta. Tutkimuk-sen käsitteet johdetaan teoriasta ja tutkittavasta ilmiöstä, joten tutkimuskysymys ja teemahaas-tattelurunko toimivat käsitevalidiuden mittareina. Hirsjärvi & Hurme muistuttavat, että huonoa käsitevalidiutta ei voi korjata jälkikäteen, sillä se syntyy tutkimuksen suunnitteluvaiheessa.

Hyvä käsitevalidius vaatii huolellista tutustumista aiheesta tehtyihin aikaisempiin tutkimuksiin, tutkimusaiheen käsitteistöön sekä tutkittaviin. Sisältövalidius varmistetaan onnistuneella tee-mahaastattelurungolla, jossa kysymykset ovat tutkimuksen kannalta merkityksellisiä ja niitä on

88

riittävästi tutkimukseen kuuluvilta teema-alueilta. Hirsjärvi & Hurme myös korostavat, että haastateltavia pitäisi olla riittävästi ja tutkijan pitäisi tuntea tutkittavansa. Haastateltavia vali-tessa pitäisi varmistaa, että he ovat tutkimuksen kannalta relevantteja. Mikäli haastattelijoita on useampia, pitäisi huomioida erilaisten haastattelijoiden vaikutus teemahaastattelun kulkuun ja tutkimuksen luotettavuuteen. Teemahaastattelun analysointivaiheessa pitäisi kiinnittää huo-miota muuttujien muodostamiseen, jotta ne vastaavat todellisuutta sekä teoreettista viiteke-hystä. Teemahaastattelun luotettavuutta arvioitaessa pitäisi ottaa huomioon koko tutkimuspro-sessi sekä tutkijan oma käsitys tulosten ja todellisuuden vastaavuudesta. Haastateltavat olivat tutkimusaiheen kannalta erittäin relevantteja, olivathan he itse tutkimuksen aiheita. Tein itse kaikki haastattelut, joten tässä tutkimuksessa luotettavuuden ongelmaa ei erilaisten haastatteli-joiden osalta ole. Analyysivaiheessa kaikki muuttujat ja teemat poimin suoraan aineistosta, jo-ten ne vastaavat todellisuutta kaikilta osin. Teoreettinen viitekehys sijoittaa tutkimukseni osaksi suurempia kokonaisuuksia eikä toiminut aineistolähtöisessä analyysissäni määräävänä tekijänä.

Käsitevalidiuden olen halunnut turvata tutkimuksen suunnitteluvaiheessa aiheeseen perehtyes-säni ja tutkimuskysymyksiä sekä teemahaastattelurunkoa muodostaessani. Tutkittaviin rehto-reihin liittyvä käsitteistö oli minulle entuudestaan tuttu opintojeni kautta ja ammattietiikkaan perehdyin ennen teemahaastattelurungon laatimista. Sisältövalidiuden kriteeri täyttyi tarkoituk-senmukaisella ja tutkimuskysymyksiäni palvelleella teemahaastattelurungolla, jonka laadun ja tarkoituksenmukaisuuden olen huomannut erityisesti aineiston analyysissä ja tutkimustulosten pohdinnassa. Mielestäni teemahaastattelurunko on selkeä ja aiheen kannalta kattava. Ainoa am-mattietiikan kannalta ylimääräinen ja vähemmän merkityksellinen kysymys oli pyyntö antaa uudelle rehtorille ohjeita. Tämän asian tiedostin jo haastattelurunkoa hahmotellessani, mutta halusin sen mukaan täysin itsekkäistä syistä. Haaveeni oli päästä joskus rehtoriksi ja halusin saada itselleni hyödyllisiä neuvoja. Vaikkei neuvot suoranaisesti ammattietiikkaan liittyneet-kään, olivat ne erittäin samansuuntaisia kuin rehtoreiden vastaukset muihin kysymyksiin. Tut-kimustulosten hyödynnettävyyden puolesta mainittakoon, että neuvot uudelle rehtorille tulivat tarpeeseen. Sain työskennellä koulumme apulaisrehtorina yhden lukuvuoden.

Mäkelän (1990, 53-54) mukaan aineiston analyysiä arvioitaessa tutkimusta lukevan on kyettävä seuraamaan tutkijan päättelyketjuja, jotta hän voi hyväksyä tai olla hyväksymättä niitä. Tois-tettavuudella taas tarkoitetaan sitä, että tulkintojen ja luokittelun periaatteet kerrotaan niin sel-keästi, että joku muu tutkija voisi niitä soveltaen päästä samankaltaisiin tuloksiin. Aineiston

89

analyysistä on löydyttävä systemaattisuutta ja jäljitettävyyttä. Tulokset ja perustelut on pystyt-tävä tarkistamaan. (Ehrnrooth 1990, 33.) Myös Kiviniemi (2010, 82) korostaa tutkimusproses-sin kuvailua tärkeäksi osaksi tutkimuksen luotettavuuden arviointia. Lukijan kannalta on oleel-lista tuoda analysointiin vaikuttaneet teoreettiset painotukset ja tutkijan olettamukset julkisiksi.

Keskeisenä kulmakivenä tutkimuksen luotettavuudessa on tutkimusraportti itsessään, sillä sen laadulla on suuri merkitys tutkimusta arvioitaessa. Olen tutkielmani kaikissa vaiheissa pyrkinyt olemaan avoin ja rehellinen ja kuvailemaan tutkimusprosessini kulkua totuudenmukaisesti. Ai-neiston analyysin olen tehnyt systemaattisesti ja tutkimukseni kuvailu on yksityiskohtaista. Mi-nulla oli etukäteen aiheesta vain vähän tietoa eikä juuri lainkaan ennakko-oletuksia, vain huo-lestunut ajatus siitä miten haastavaa rehtorin työ ulkopuolisen silmissä on. Olen tuonut tietoi-suuteen oman kokemattomuuteni sekä aiheen, että tutkimuksen tekemisen suhteen ja olen pyr-kinyt esittämään parannusehdotuksia tutkimukseni toteuttamistavoista. Tutkimusraportin osalta olen pyrkinyt laatuun niin sisällön kuin rakenteenkin osalta.

Mäkelän (1990, 47-48) mukaan kvalitatiivisessa tutkimuksessa analysoidaan ja tulkitaan teks-tiaineistoa, oli se hankittu millä tavalla tahansa. Tutkimusta voidaan arvioida aineiston merkit-tävyyden, riitmerkit-tävyyden, kattavuuden sekä arvioitavuuden ja toistettavuuden näkökulmista.

Niikko (2003, 40) huomauttaa, että fenomenografisen tutkimuksen kritiikki kohdistuukin juuri toistattavuuden ongelmaan, sillä kuvauskategoriat ovat tutkijan itsensä rakentamia ja sen vuoksi toinen tutkija ei välttämättä päätyisi samoihin luokituksiin. Riittävyyden näkökulmasta olen jo aiemmin tuonut ilmi, 19 teemahaastattelua on ollut riittävästi, joidenkin mielestä jopa liikaa yhtä pro gradua varten. Havaitsin itsekin aineistoni riittävyyden sitä analysoidessani, sillä vas-tauksissa alkoi löytyä samankaltaisuutta ja tietyt teemat toistuvat. Toisaalta riittävyyttä ja kat-tavuutta pitää arvioida siitä näkökulmasta, että haastatteluun osallistuneet ilmoittautuivat mu-kaan vapaaehtoisesti. Siksi tutkimustulokset voivat poiketa sellaisten rehtoreiden haastattelu-vastauksista, jotka tutkimukseen olisi määrätty. Merkittävyyttä arvioitaessa pitäisi pystyä pe-rustelemaan tutkimuksen merkitys yhteiskunnallisesti ja kulttuurisesti. Olen jo tutkielmani mo-nessa kohdassa todennut tutkimusaiheeni merkittävyyden ja toisaalta myös ajattomuuden. To-tuus on kuitenkin se, että teemahaastatteluaineistoni on kerätty vuonna 2002. Se onkin tutki-mukseni ehdottomasti suurin heikkous ja merkittävyyden kannalta luotettavuuden ongelma. Ai-neistoni ja siten koko tutkimus on vanhentunut eikä ole nykypäivänä toistettavissa siten, että tulokset olisivat samankaltaisia. Maailma ja koulun olosuhteet ovat muuttuneet. Se on

huomi-90

oitava myös tutkielmani kulttuurista ja yhteiskunnallista merkittävyyttä arvioitaessa. Jotta tut-kimus olisi ajankohtainen ja siten peruskoulun rehtoreille kiinnostava ja merkityksellinen, ai-neisto pitäisi kerätä uudelleen ja tehdä esimerkiksi vertaileva tutkimus suhteessa aiempiin tut-kimustuloksiin tai toteuttaa pitkittäistutkimus rehtorin ammattieettisen ajattelun kehittymisestä haastattelemalla uudelleen tässä tutkimuksessa mukana olleita rehtoreita.

Arvioin tutkimukseni eettisyyttä Tutkimuseettisen neuvottelukunnan vuonna 2012 (Tutkimus-eettinen neuvottelukunta 2012, 6) päivittämien hyvän tieteellisen käytännön ohjeiden pohjalta.

Olen tehnyt tutkimukseni eettisesti kestävällä tavalla. Olen työskennellyt huolellisesti ja tarkasti tutkimukseni kaikissa vaiheissa ja raportoinut toimintatavoistani rehellisesti ja avoimesti. Tut-kimukseni olen myös arvioinut asianmukaisesti. Otin yhteyttä tutkimukseen osallistuneisiin va-paasti internetistä löytyvillä sähköpostiosoitteilla ja tutkimukseen osallistuminen on perustunut vapaaehtoisuuteen. Siksi erilliselle tutkimusluvalle ei ollut tarvetta. Tutkimukseen osallistu-neille on kerrottu sekä yhteydenotto- että aineistonkeruuvaiheessa, että keräämiäni tietoja hyö-dynnän opinnäytetyössäni. Haastattelut tallensin haastateltavien luvalla ja haastattelutallenteet litterointeineen olen säilyttänyt koko tutkimusprosessin ajan lukitussa kaapissa. Olen suojellut tutkimukseen osallistuneiden henkilöllisyystietoja korostetun huolellisesti, jotta haastateltavat eivät ole tunnistettavissa. Olen kunnioittanut muiden tutkijoiden työtä ja viitannut heidän jul-kaisuihinsa asianmukaisella viittaustekniikalla. Käytössäni on ollut vain primäärilähteitä ja jo-kaisen julkaisun olen itse etsinyt, lukenut ja tutkimukseeni valinnut. Tutkimukselle ei ole saatu ulkopuolista rahoitusta eikä siihen liity minkäänlaisia sidonnaisuuksia. Aiheen tai tutkittavien henkilöiden suhteen en myöskään ole esteellinen.

6.3 Tutkimustulosten hyödyntäminen sekä jatkotutkimusaiheet

Tutkimukseni tulokset ovat hyödynnettävissä erityisesti rehtorin työssä ja täydennyskoulutuk-sessa. Rehtorikokouksissa ammattieettisiä kysymyksiä voisi pohtia ryhmäkeskustelujen muo-dossa tai alustajia hyödyntäen. Tutkimukseni toimii myös työnohjauksen välineenä ja rehtorin omien kokemusten peilauspintana. Tuloksia voitaisiin hyödyntää myös arvioitaessa tänä vuotta uusittuja rehtorin ammattieettisiä ohjeita tai seuratessa julkista keskustelua opetusalan ammat-tieettisistä kysymyksistä. Erityisen hyödyllinen tutkimukseni teemat ja tulokset ovat suunnitel-lessa peruskoulun rehtorin ja koulun johtamiseen liittyviä jatkotutkimusaiheita.

91

Esitin jo aiemmin tutkimukseni arviointiluvussa uuden aineiston keräämistä tutkimukseni

Esitin jo aiemmin tutkimukseni arviointiluvussa uuden aineiston keräämistä tutkimukseni