Aineiston analysointi ja tulkinta

Tutkimus on toteutettu kvalitatiivisena tapaustutkimuksena, ja aineistoa tarkastellaan kokonaisuutena. Tavoitteena on tutkimusaineiston kvalitatiivisen analyysin avulla ymmärtää, mitä yrityksessä tapahtui (Jokinen et al. 1993, Gummesson 1991, Marshall & Rossman 1989).

Analyysi on merkityksen antamista omille vaikutelmille, erottelujen tekemistä ja pelkistämistä (Stake 1995).

Haasteena on ollut aineiston runsaus: miten pelkistää, tehdä ymmärrettäväksi, yksinkertaistaa, kuvata ja analysoida aineistoa. Kaikkea ei voi ottaa mukaan, eikä kaikkea voi kertoa. Aineiston analysointia ja tulkintaa yritin aivan aluksi tehdä aikaperspektiivistä. Periodisoin Tampella-konsernin kehityksen käyttämällä lähinnä vuosikertomuksia ja henkilöstölehtiä. Pyrin selvittämään, mitä oli tapahtunut esimerkiksi laatimalla yhteenvetoja. Seuraavaksi lähdin analysoimaan haastatteluja.

Siinä vaikeutena oli faktanäkökulman hallitsevuus (vrt. Alasuutari 1994).

Haastattelutekstejä lukiessa ajauduin herkästi arvioimaan esimerkiksi esitettyjen väitteiden totuudenmukaisuutta tai haastattelujen kautta piirtyvää kuvaa asioiden kulusta. Faktanäkökulman häivyttämisessä auttoi paitsi tietoinen pyrkimys siitä pois, myös lukukertojen toistaminen.

Analysoimalla konsernin kehitystä ja haastatteluja jäi kuitenkin hyödyntämättä merkittävin osa aineistosta eli osallistuvan havainnoinnin kautta saamani kokemukset. Mutta miten analysoida tällaista rikasta ja runsasta mutta subjektiivista aineistoa? Juuri pelko subjektiivisuudesta oli ensin omien havaintojen käyttämisen esteenä. Taustalla oli kuva tieteen tekemisen objektiivisuudesta ja absoluuttisesta tiedosta.

Ottamalla analysoinnin kohteeksi myös omat havainnot ja kokemukset jouduin esittämään haastavan kysymyksen, minkälaisen analysoinnin

kautta olen päätynyt tekemiini johtopäätöksiin? Miten voin kuvata päättelysääntöjä luotettavasti ja uskottavasti? Taustalla oli ajatus omien väitteiden eli tulkintojen toteennäyttämisestä eli todistustaakasta. (Mäkelä 1990, Yin 1989) Seuraavassa käyn ensin läpi haastatteluaineiston analysointia, ja sen jälkeen osallistuvan havainnoinnin kautta saatujen havaintojen analysointia.

Haastattelujen analyysissä pyrin sisältöanalyysin avulla pelkistämään uskomuksia. Uskomuksilla on vaikutusta siihen, minkälaisena liiketoiminnan ja sen ongelmat näemme ja konstruoimme. Analysoin aineistoa monessa vaiheessa noin yhden vuoden aikana. Aluksi tarkastelin haastattelutekstejä faktanäkökulmasta: mitä haastateltavat kertoivat todellisuudesta, mitä oli tapahtunut ja miten haastateltujen kertomukset suhtautuivat muuhun tutkimusaineistoon, esimerkiksi projekteista kerättyihin tietoihin.

Ensimmäisen kerran yritin analysoida haastatteluja kvalitatiivisella tutkimusotteella kvalitatiivisen tutkimusmetodin harjoitustyönä syksyllä 1996. Kesällä 1997 laadin haastatteluista lyhennelmän, ja etsin haastatteluaineistosta normeja, tarinoita, erilaisia rooleja ja näkökulmia.

Taustalla oli artikkeli (Fineman 1996), jossa aineistoa oli analysoitu ryhmittämällä yhtiöt argumentoinnin (emotional subtext) perusteella neljään tyyppiin. Tällainen ryhmittely, jossa esimerkiksi kukin haastattelu olisi ryhmitelty johonkin päätyyppiin ei kuitenkaan tuntunut luonnolliselta tai toimivalta omassa aineistossani. Jokaisella haastateltavalla oli monta eri näkökulmaa asioihin. Toisaalta haastateltavien näkökulmat olivat keskenään yllättävän samanlaisia, joten niiden ryhmitteleminen henkilöittäin ei ollut mielekästä. Mielenkiintoiselta sen sijaan tuntui ryhmitellä haastattelutekstit niissä ilmenneiden teemojen ja näkökulmien mukaan.

Syksyllä 1997 valitsin tarkemman analyysin kohteeksi kahdeksan tutkittavan ilmiön kannalta keskeisintä ja informatiivisinta haastattelua.

Lukemalla niitä useamman kerran ja tekemällä runsaasti reunamerkintöjä ja “koodaamalla“ tekstiä eri väreillä aloin vähitellen erottaa haastatteluista teemoja ja asioita, joita haastateltavat pitivät itsestään selvinä ja tärkeinä.

Analysointi tapahtui siis tulkitsemalla haastateltavien puhetta ja teemoittelemalla haastatteluja ensin aihealueittain (esimerkiksi puheet projekteista, oppimisesta, tekniikasta tai toiminnan ohjauksesta). Tästä analyysistä pelkistyi seuraavassa luvussa kerrotut ns. hallitsevat diskurssit.

Mielenkiintoista teemoittelussa oli diskurssien hegemonisuus, eli se miten jotkin todellisuuden versiot vakiintuvat syrjäyttäen muut vaihtoehdot, miten itsestäänselvyydet rakentuivat. Tällaiset haastatteluissa toistuvat

103

perustui haastatteluteksteihin, niin muu aineisto kuten omat kokemukset ja kirjallinen materiaali tukevat analyysin tuloksia. (Jokinen et al. 1993: 27–

89)

Seuraava askel olikin jo vaikeampi. Miten päästä eteenpäin osallistuvan havainnoinnin kautta syntyneiden havaintojen analysoinnissa ja tulkinnassa? Yleensähän tutkimusraporteissa esitetään, miten analysointi on tehty tiettyjä käsitteitä ja luokitteluja käyttäen. Niin se on tehty tässäkin, mutta ehkä vähän takaperoisessa tai käänteisessä järjestyksessä.

Aikaisempiin tutkimuksiin tutustuessani mietin joskus, että niissä esitetyt kuvaukset saattoivat kuvata myös yritystä. Kesällä 1998 luin Järvisen (1998) käsikirjoitusta kirjaksi “Esimiestyö ongelmatilanteissa – konfliktien luomat haasteet työyhteisössä“. Vasta sen jälkeen tunnistin tai uskalsin tunnistaa yrityksen toiminnassa piirteitä, jotka nyt on sisällytetty pois lähteneiden haastatteluissa käyttämiini väittämiin. Tämän jälkeen selviytymisstrategiat tulivat keskeiseksi tutkimusilmiöksi. Seuraavaksi tarvitsin enemmän psykoanalyyttisestä organisaatiotutkimuksesta. Tein

“tutkimusretken“ psykoanalyyttiseen tutkimukseen ja erityisesti minän puolustusmekanismeihin, eli kävin hakemassa erilaisia näkökulmia kohdeyrityksen ilmiöiden ymmärtämiseksi.

Analysoinnin tuloksia ja tulkintoja olen pohtinut myös vertailemalla samanlaisuuksia ja erilaisuuksia tutkimuksen kohteena olleessa yrityksessä ja uudessa työpaikassani. Olen vertaillut esimerkiksi kokouskäyttäytymistä sääteleviä normeja, toiminnan asiakaslähtöisyyttä, teknisen osaamisen merkitystä, asiantuntijatyön itsenäisyyttä, tehtäväkuvia, rekrytointikäytäntöjä sekä henkilöiden välillä syntyvien ristiriitojen yleisyyttä ja niiden käsittelyä. Olen ikään kuin kysynyt itseltäni, minkälaista tutkimuksen kohteena olleessa yrityksessä oli, mikä siellä oli erityistä tai mikä oli sille tyypillistä, ja miten se eroaa nykyisestä työpaikastani tai mitkä ilmiöt ovat samanlaisia.

Havaintojen ryhmittely aihealueittain ja selviytymisstrategioiden nimeäminen

Havaintojen luokittelu on analyysiyksiköiden ryhmittelyä ennalta määrättyihin kategorioihin tai epämääräisemmän samankaltaisuuden mukaan. Kulttuurituotteiden luokittelu on aina samalla myös tulkitsemista.

(Mäkelä 1990) Ennen luokittelua kirjoitin havainnot kuvauksiksi osittain aihealueittain (esimerkiksi organisaation yhteistoiminta) ja osittain henkilöstöryhmittäin. Keräsin kuhunkin kuvaukseen esimerkkejä toimintatavoista ja haastatteluista. Ilmiön, joka ei koskenut mitään yksittäistä henkilöstöryhmää jätin yleiseen kuvaukseen, jonka luokittelin myöhemmin aihealueittain. Samalla liitin kuvaukseen tietoja

henkilöstöryhmien asemasta ja voimavaroista, jotka myöhemmin auttoivat ymmärtämään, miksi henkilöstöryhmien selviytymisstrategiat olivat erilaisia.

Kun olin ryhmitellyt aineiston aihealueittain, hain siitä selviytymisstrategioita selviytymiskeinojen ja tavoitteiden avulla.

Esimerkiksi mietin teknisten asiantuntijoiden välisiä ristiriitoja. Miten tyypillisiä ne olivat ja miten ne ilmenivät. Miksi näin oli? Päättelin, että ristiriidat ilmensivät asiantuntijoiden välistä kilpailua ja oman pätevyyden osoittamista. Nimesin ne selviytymisstrategiaksi, koska käyttäytymisessä ilmenee ymmärrettävä tavoite eli oman työpaikan säilyttäminen pätevyyttä osoittamalla. Palasin haastatteluteksteihin ja etsin niistä kohtia, jossa asiaa oli käsitelty ja mietin omia kokemuksiani. Oma kokemukseni oli, että asiantuntijat eivät useinkaan arvostaneet toisiaan. Toisessa esimerkissä kuvauksen “Suomi ja muut tytäryhtiöt oli vihollisia“ ja muut eri toimintojen välisiä ristiriitoja koskeneet puheet ja tapaukset päättelin ilmentävän yhteistoiminnassa olleita vaikeuksia ja lokeroitumista. Puheissa ja toimintatavoissa olevat jakautumista ilmaisevat kuvaukset olivat ensin aihealueena “työyhteisön yhteistoiminta“, mutta luokittelin aihealueen nyt lohkomiseksi. Sen jälkeen analysoin, mitkä muut toimintatavat tai keskustelut kuvaavat lohkomista. Liitin tähän luokkaan kuuluvaksi myös sankari ja roisto -tarinat. Lohkomiseen liitin myös syntipukkien käytön, koska se ilmentää hyvän ja pahan erottelua. Näin edeten syntyi ensimmäinen analyysi ja löydökset käsiteluokittain. Alustavasta kuvauksesta jäi tämän analyysin perusteella kokonaan pois osa kuvauksista, esimerkiksi hierarkkisuuden kuvaaminen ja ns. liturgiapuheet, koska ne eivät kuuluneet mihinkään valittuun käsiteluokkaan.

Selviytymisstrategioiden kuvaus ja luokittelu

Ensin yritin luokitella aineiston henkilöstöryhmien selviytymisstrategioihin, defensiivisiin käytäntöihin ja sosiaalisiin puolustusmekanismeihin. Jaottelu oli kuitenkin limittäinen, koska käsitteiden rajat ja niiden väliset suhteet olivat epäselviä. Selkeyttäminen olisi edellyttänyt, että aineiston perusteella olisin voinut tehdä eron tietoisen ja tiedostamattoman sekä rationaalisen ja irrationaalisen toiminnan välillä. Jotta saisin analyysin pelkistettyä ja keskustelemaan paremmin aikaisempien tutkimusten kanssa, palasin vielä lukemaan uudelleen aikaisempia tutkimuksia, ja jaon henkilöstöryhmien selviytymisstrategioihin ja institutionalisoituneisiin selviytymisstrategioihin. Myöhemmin kuitenkin hylkäsin tämän jaottelun epäselvänä ja keinotekoisena ja näin päädyin tarkastelemaan yksinkertaisesti henkilöstöryhmien selviytymisstrategioita.

105