MOR-Y13-236
1513000
1513000
1514000
1514000
1515000
1515000
1516000
1516000
7674000 7674000
7675000 7675000
7676000 7676000
7677000 7677000
Mormi -alue Natura 2000 -alue
ARVOKKAAT MOREENIMUODOSTUMAT
0 500 m
Reunamoreenivalli
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus
Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 197/MYY/2005 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
MEEKONJÄRVEN KUMPUMOREENIALUE ENONTEKIÖ
Tietokantatunnus: MOR-Y13-236 Muodostumatyyppi: Kumpumoreeni
Arvoluokka: 3 Karttalehti:1842 04 Alueen pinta-ala: 4,9 ha
Korkeus: 630 m mpy Alueen suhteellinen korkeus: 29 m Muodon suhteellinen korkeus: 12 m Moreenimuodostuman sijainti: Meekonjärven kumpumoreenialue sijaitsee Enontekiön
luoteisosassa Meekonvaaran ja Saivaaran välisessä laaksossa.
Geologia
Meekonjärven kumpumoreenialue koostuu kolmesta kekomaisesta pyöreämuotoisesta kummusta, joiden korkeus ympäröivästä maastosta on noin 12-15 metriä. Tanner (1915) tulkitsi kummut harjukummuiksi, mutta
myöhemmät tutkijat (Ohlson 1964, Kujansuu 1967, Hirvas 1967, Johansson et al. 2000) ovat päätyneet moreenikumpuihin. Sekä kummuista otettujen valokuvien että Tannerin (1915) havaintojen mukaan kummut koostuvat pienikivisestä hiekkaisesta aineksesta ja kumpujen pintalohkareisuus on vähäinen (arviolta 1-5 lohkaretta aarilla).
Biologia
Moreenialueella ei ole tehty kasvillisuusinventointia. Alue sijaitsee kokonaan valtion maalla, ja alue on kokonaan joutomaan tunturimaata (Metsähallituksen kuviotiedot). Peruskartan mukaan kangasmaat ovat ylärinteessä paljasta maata ja alarinteessä lehtimetsää. Satelliittikuvatulkinnan mukaan alue on varvikkoa (Syke:CLC2000-maankäyttö/maanpeite (25m)-aineisto).
Maisema ja muut arvot
Puuttomassa maastossa kummut hahmottuvat ympäristöstä hyvin ja niiltä avautuu kaunis maisema niin Meekonjärvelle kuin myös sen eteläpuolella sijaitsevalle Saivaaralle sekä muille ympäristön tuntureille.
Kumpumoreenialue kuuluu Käsivarren erämaahan (FI1300105).
Kirjallisuus
Hirvas H. 1968. Haltin alueen kvartäärisestä kehityksestä. Pro-gradu tutkielma.
Johansson, P., Sahala, L. & Virtanen, K. 2000. Rantamerkit, tuulikerrostumat ja moreenimuodostumat geologisina luontokohteina. Summary: The most significant raised beaches, aeolian and morainic landforms in Finland. Geologian tutkimuskeskus. Tutkimusraportti 151. 76 s.
Kujansuu, R. 1967. On the deglaciation of western Finnish Lapland. Bulletin de la Commission géologique de Finlande 232. 98 s.
Ohlson, B. 1964. Frostaktivität, Verwitterung und Bodenbildung in den Fjeldgegenden von Enontekiö, Finnisch Lappland. Turun Yliopiston Maantieteen Laitoksen Julkaisu 37.
Tanner, V. 1915. Studier öfver kvartärsystemet i Fennoskandias nordliga delar. III. Om landisens rörelser och afsmältning i finska Lappland och angränsande trakter. Bulletin de la Commission géologique de Finlande 38.
815 s.
