MOR-Y13-099
3468000
3468000
3469000
3469000
3470000
3470000
3471000
3471000
3472000
3472000
3473000
3473000
7338000 7338000
7339000 7339000
7340000 7340000
7341000 7341000
7342000 7342000
7343000 7343000
7344000 7344000
7345000 7345000
7346000 7346000
Mormi -alue Natura 2000 -alue
ARVOKKAAT MOREENIMUODOSTUMAT
0 500 m
Reunamoreenivalli
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus
Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 197/MYY/2005 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
SALMIJÄRVEN KUMPUMOREENIALUE RANUA
Tietokantatunnus: MOR-Y13-099 Muodostumatyyppi: Kumpumoreeni
Arvoluokka: 2 Karttalehti:3613 01 Alueen pinta-ala: 1308,6 ha
Korkeus: 185 m mpy Alueen suhteellinen korkeus:28,8 m Muodon suhteellinen korkeus: 10 m Moreenimuodostuman sijainti: Salmijärven kumpumoreenialue sijaitsee Ranuan kunnan
pohjoisosassa, noin 8 km Portimon kylän pohjoispuolella.
Geologia
Salmijärven kumpumoreenialue sijaitsee Rovaniemen eteläpuolella ja kuuluu Portimon Rogen-tyyppisen kumpumoreenikentän länsiosaan. Salmijärven kumpumoreenialue on Aarion (1990) kuvaama Rogen-tyyppisten kumpumoreenien tyyppialue. Salmijärven kumpumoreenialue koostuu Rogen-tyyppisistä moreeniselänteistä sekä niiden lomassa olevista moreenikumpareista. Rogen-selänteet ovat suuntautuneet voimakkaasti mannerjäätikön reunan suuntaisesti eli lähes etelälounaasta pohjoiskoilliseen. Yleisvaikutelma alueesta on karkean pyykkilautamainen maisema. Moreeniselänteet ovat kerrostuneet loivasti itään viettävään maastoon.
Kumpareiden ja selänteiden korkeudet ovat tällä alueella yleensä 5-10 metriä. Rogen-selänteet ovat joko yhtenäisiä tai useammasta moreenikumpareesta ketjuuntuneita kokonaisuuksia, jossa kumpareiden väliset alueet ovat hieman matalampia selänteenosia. Rogen –selänteiden leveydet ovat tavallisesti 100-150 metriä ja pituudet aina yhteen kilometriin. Rogen-selänteiden länsirinteet ovat yleensä hieman jyrkempiä kuin niiden itärinteet.
Rogen-selänteille on tyypillistä myöskin niiden päiden taipuminen loivasti jäätikön liikesuuntaan: ne ovat muodoltaan hieman sirppimäisiä. Aarion ja Lundqvistin kuvaamaa Rogen-moreeneille tyypillistä vähittäistä vaihtumista drumliineiksi muodostuman alueella ei esiinny. Rogen-selänteet koostuvat useimmiten
pintamoreenista. Ranuan alueella selänteiden ydinosassa tavataan kuitenkin tiukempaan pakkautunutta moreenia (Aario ja Pernu 1987). Pohjaosan tiivis moreeni on syntynyt pohjamoreenina. Päällä oleva moreeni on yleensä hyvin epähomogeenista ja paikoin voimakkaasti kerroksellista ja sisältää usein hiekkalinssejä sekä
hiekkakerroksia kivien ja lohkareiden alla. Lisäksi siinä on usein varsinkin selänteen distaalipuolella flow- rakenteita. Rogenmoreeneista on Ranuan alueella tehty lukuisia suuntauslaskuja. Tulokset osoittavat, että kivet ovat suuntautuneet selänteisiin nähden yleensä poikkisuuntaan (Aario 1989, kuva 13.3). Pintalohkareisuus on matalimmissa selänteissä yleensä vähäinen ja suuremmissa selänteissä kohtalainen, paikoin jopa runsas.
Rogen-selänteet ovat kerrostuneet alueelle, joka on sijainnut mannerjäätikön sulamisen jälkeen ylimmän rannan alapuolella. Korkeimpien Rogen-selänteiden laet olivat noin 34 metrin syvyydessä Ancylusjärvessä jäätikön reunan peräännyttyä alueelta. Alueen ylin ranta sijaitsee Tervolan Vammavaaralla noin 219 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolella. Kumpumoreenialueen paljastuessa maankohoamisen seurauksena Ancylusjärven peitosta se joutui alttiiksi aallokon kuluttavalle voimalle. Kumpujen ja selänteiden laet ovat huuhtoutuneet ja niiden rinteillä on ohuita rantakerrostumia.
Biologia
Moreenialueella ei ole tehty kasvillisuusinventointia. Alue sijaitsee lähes kokonaan valtion maalla, ja metsät ovat miltei kokonaan kuivahkon kankaan kasvatusmännikköjä. Alueella on yksittäinen lehto, joitakin pienialaisia aarni- ja vanhoja lehtimetsikköjä. Kumpumoreeneja erottavat suot ovat enimmäkseen ojitettuja rämeitä ja nevoja. Puronvarret ovat parhaimmillaan ruoho- ja luhta- ja lehtoreunaisia. Havaittu lajisto on kuitenkin
suhteellisen tavanomaista: hiirenporrasta, karhunputkea, korpi-imarretta, koppiorvokkia, lillukka, mesiangervoa, metsäalvejuuri ja tuomea (Metsähallituksen kuviotiedot).
Maisema ja muut arvot
Alue hahmottuu alueen mataluudesta johtuen vain paikallisesti ja sieltä avautuu maisema vain paikallisesti.
Sisäinen maisema on moreeniselänteiden ja -kumpareiden moninaisuudesta johtuen erittäin vaihteleva.
Kirjallisuutta
Aario, R. 1987. Drumlins of Kuusamo and Rogen-ridges of Ranua, northeast Finland. Julkaisussa: Menzies, J. &
Rose, J. (toim.), Drumlin Symposium, 87-101. Balkema, Rotterdam.
Aario, R. 1990. Morainic landforms in northern Finland. Julkaisussa: Glacial heritage of northern Finland. III International Drumlin Symposium, Excursion guide, (toim.) Aario R. Nordia tiedonantoja, ser. A 1. 13-16.
Aario, R. & Pernu, T. 1990. Rogen Moraines at Ranua. Julkaisussa: Glacial heritage of northern Finland. III
International Drumlin Symposium, Excursion guide, (toim.) Aario R. Nordia tiedonantoja, ser. A 1. 43-46
