Muistiinmerkintöjä vuosilta 1925-1930. Osa käsikirjoituksesta · DIGI

Kynäily-Har.l oi telmiä

Kaksikymmentä ^vuotta Muistipiirtoja

Kaksikymmentä

vuotta

^-

^eräs

^ajanjakso

^ihmisien

Bwt«aaa»rwt;Bßww

mittaraääritelmissä...

Kaksikymmentä

vuotta

^on jo kestänyt

vaelluk- seni tässä maailmassa. Elämäni kolmannesko

^mennyt?

Sanoohan Raamattu

kirjan joku ^lause,

että 'meidän elinaikamme

^on kuusikymmentä vuotta,

enintään

seitsemänkymmentä...

Kaksikolmannesta

^{siis jalalla, jos}

minulle leikattu elämänlanka

^on

sattunut normaalikappalel

pitkästi’.

Kaavan tuntuu

elämäni

^{jo kestäneen,}

vaikka

^sen

alkuosa on ollut

^utua, jolloin ajatuksien kaiho ei ole

asunut aivoissani.

Mutta puolet

siitä, ylikin,

olen

^minä

ollut

^jo

hampaat

irvessä

maailmaa vastaan. On ollut taistelua

^{ja tuskaa,}

kaappausta... taik-

ka on

saattanut

^{näyttää ja näyttää}

^noista

ihmiseläjistä

kodin suo-

jassa

lapsenkengissä ^kulkevalta

Olkoon

^niin.

Mutta näistä puoleen

^{se loppuu.}

Maailmalle

r

omille

jaloilleen ^-

oma nokka

^tuulta

kohti...

^{He on}

päämääräni

^- varma'.

Kahdeskymmenes syntymäpäiväni.

Ulkona

^{kolakKaa, harmaita}

pilviä, maassa riekaleista räntää...

^{Ja melkein}

kaksi kuukautta

^{on minun} vielä

elettävä

^tätä

entistä

elämääni. Mutta sitten maailmani

Mut-

ta

silloinkin sotamiehen

^{takkiin -}

pakkotakkiin. Heikkouden merkki- kö? Enkö uskaltanut lähteä muutoin

kuin pakosta

Mutta

enpä katso entistäkään elämääni

turhaan

kulutetuksi.

Ehkä

se on

ollut

juuri parhain ja soveliain koulu sille elxnmuodolle, ^jo-

ta olen näissä

vihkoissa

^kehitellyt ja joka näyttää muodostuvan

tärkeäksi

^{täytteeksi elämääni. Tänään,} syntymäpäivänäni, ^lähetin

ensimmäisen teokseni

korjausarkit kustantajalle.

Aikaahan

^{tästä ky-}

nänjuoksutuksesta olla aineellistakin

^{tuloa; tämän}

vuodenkin ansio

nousee hyvinkin

7-8 tuhanteen.

Niin, kaksikymmentä ^{vuotta on} kulunut;

lienenkö

kirjoittamassa muistorivejä

toiselle samanmittaiselle

ajankappaleelle, ja mitä elä-

myksiä voikin unohtua

Eteenpäin ajan sakset vain leikatkoon varjokuviaan.

14.X.25

Joutilaisuudessa^

päiväkinjapiirrelmiäv

Joutilasta. Ulkona

^seuloo

harvakseltaan

^lunta.

010

on tympeää, ape- aa ja ikävää. Ei

tiedä

oikein mitä tehdä, minne mennä.

Kävelin

^met-

sässä pyssytorrakko ^hihnassa

roikkuen. Saalis:

se laihanlainen ti- lanne ja tunnelmahymistys

kuin

^{on edellä! (Edellä} on samana päivänä kirjoitettu 'Vakeutta ja harmautta'.)

Yrittelin

sitten kaataa puitakin, mutta ei sekään huvittanut: lumi karisi

niskaan...

x

Ei

^ole

‘'yläkerrassa'

^l kypsynyt mitään kirjallista aihettakaan, jota voisi kehitellä paperille.

Eikä

ole kirjaakaan, joka olisi

mielenkiin- toinen

ja uusi ja mieluinen lukea. Posti tuli eilen ja olen jo imes- kellyt mitä se toi otollista ja sulatettavaa.

x

Se kirjani, esikoinen, lopulliselta nimeltään

"Maantietä

pitkin"

on jo ilmestynyt.

Ulkoasultaan

se on varsin tyydyttävä. Viimeisessä

"Uuden Suomen"

sunnuntainumerossa (22.X1) sitä jo ilmoitettiin. Odo- tan mitä sanovat

sanomalehtien kriitikkoherrat. Eli

näkevätkö he ehkä

soveliaaksi

"hiljaisen hautauksen".

x

Eilen

palasi myös niinä

elokuun

kiireisinä päivinä valmistettu näytelmäkin kilpailustaan ('Rikas mies', jokaa valmistui 30.ö.25).

Tappio!

Arvattava

^asia, vaikka olinhan jo menestyksestäni toisaalla ehtinyt saada tyhmiä

toiveita. Olihan ilmeistä,

että sen rakennelma oli huono, väkinäinen, ehkä siinä

oli

^jotakin

aßwairitißttakiHW ansiol- listakin. Olihan

se tajuttukin, käin oli kirjallinen johtaja V.Hä-

meen-Anttila

merkinnyt laitaan;"Kirjalliselta arvoltaan

korkealla,

ajatusrikas ja itsenäinen, mutta

rakenteeltaan

epäsuhtainen."

Karisto julistanee nyt romaanikilpailun. Aijon

siihen

käyttää sa-

maa

aihetta

ja

entistä

enemmällä perinpohjaisuudella

mikäli saan

aikaa ja

tilaisuutta. Ehkä

on menestyskin

silloin toisenmoinen.

Ai- nakin on

minulla

vapaat ohjat. Ei

mikään

sido kuten

vaivaloisessa

näytelraärakentelussa.

x

Ohhoh...

Päivät ovat

vaisut

ja

whkuwHwifew

lyhkäiset. Ja kymmenkuu

ta

on minun niitä vielä

elettävä

^ennenkuin

erkanen

^{lapsuuteni joki-}

laaksosta... Sitten

^tapahtuu

käänne, alkaa

uusi ajanjakso! Onnelli-

nen, onnetonko?

Kuinka hyvänsä,

kunhan alkaa...

x

Taivas on

kalsea

ja

lumihiutaleitakin

tippuu

harvakseen.

29.X1.25

Kotoa erotessa

Päiväkirjapiirrelmiä

Onpa

ilta, akkuna

musta, kynttilän päässä

levoton liekki,

ympä-

rillä

hiljaisuus,

kello

tokuttaa yksitoikkoisesti.

Viimeisiä

hetkiä elän minä näiden tuttujen ja

vakaitten kodin

seinien suojassa.

Eli _ainakin

minun pitäisi elää

ollakseni

luonnol- tani luja ja johonkin kykenevä. Ja minun täytyy

olla!

Toista vuorokauden kiertoa

vielä ja niin on jäävä asunto, joka on osunut

kodikseni

^ja

ihmiset,

jojika

mainitaan omaisikseni. Miin

^on

jäävä entinen elämäni perin tuttu ja

kauvan

jatkunut, ^lapsuuteni

laakso,

^joki

kihisevine

vesineen, tie,

harmaat

talot, metsien tummat reunat ja sisustat

pehmeästipuhisevine

puineen... On jäävä tämä ma-

ja, pihiäjapensaitten juuressa, missä olen mietiskellyt, pyrkinyt, saanut mieleeni

alakuloisuuden,

synkeyden,

ahdistavan harmin.

Varjo on asunut elämäni yllä ja vaisua iloa viiwnw on ollut vähän, mutta enemmän masentavaa nöyrtymistä,

kalvavaa

epäluuloisuutta

Ja

niin olen osaksi siitä eroavakin tuntien

kalsua,

^kylmää

katke-

ruutta.

Ehkä

olen löytävä

onnellisemmat

olosijat. Mutta

luuloni cm,

että osani on onnettomuus ja

levottomuus

ja yksinäisyys taivaan alla

Mutta

^saattaapa

taasen

nousta mieleeni outoa haikeutta, kaipausta, lauhkaa ja pehmeätä tunnelmaa...

Muia.tot kohoavat

^(?) ympärillään satuinen rome ja kotilaaksoni, lapsuuteni ja nuoruuteni tulee

kan-

gastelemaan aivoissani onnellisina, auringon ja leppeän lämpimän verhoamina...

Monta

olen täältä muistava; esineitä ja maiseman asemia,

ihmisiä,

tapauksia, pienen vaalean tytön talosta

kosken

ja ruskean maantien vierestä...

Ja mieleni on valtaava hiutuva ikävä, kaipaus, sen tavoittelu jok on ijäksi mennyt... ah, paljona onkin mennyt minulta

ainiaaksi,

^kos-

ka

en ole etsikkoaikaani kyennyt täyttämään...

Toista vuorokauden

kiertoa vielä ja niin olen lähtevä. Milloin olen taasen näkeväkään lapsuuteni laakson, ympärillään tummat toti- set metsät? Tahi

iw

^{heitänkö bhkhw sen}

ainiaaksi...

6.X11.25-

Jouluna kasarmissa

Päiväki

rj api i rrelmä

Kolmatta viikkoa

^{on lipunut}

siitä

kun kotoa läksin. ^-

Ensiker-

ran minä jo tunnettu kirjailija, josta juuri on kirjoitettu ^hkwhww monia kehuvia arvosteluja, lähdin korpimaista "isompaan maailmaan".

Ensikerran

näin höyryhevon, isompia kyliä ja

ihmisvilinäa.

Junakulku, unista ja väsyttävää ^{hälyä, joka}

turrutti

^mielen.

Al- kumatkalla pääluussa

^pirtun synnyttämää humalan humua. ^-

Sitten

en- simäiset

kosketukseni

"isomman elämän" kanssa

antoivat

minulle aika

läikösen

^vasten

maskia:

olin kadottanut kaikki

rahani

^-

1500

^mkaa

ja

pilettini.

Loppumatka

alakuloisia

^{mietteitä, unista}

turtumasta.

Sitten kasarmiin

kalseana talvipäivänä ja

alkoi

rakryyttielämä.

Pettymystä ^sekin

minulle! Ei

^mitään

runollisuutta

^{oloissa, ei edes}

mitään karskiutta

^saa

asua sotilaan luonnossa.

Hänen täytyy olla ^kw nöyrämielinen koira, totella napisematta, olla kuten pidetään, vai-

ti kuunnella pirunahkaisten

pikkukihojen ärjyntää ^{ja tympeän}

nauret

tavaa herran *ävhhw näyttelemistä...

5

Pyrkiipä

mieleen

matamaan kodin kaiho,

entistä

^{raskaampi synkkä-} mielisyys, karmea katkeruus, laimeus,

toivottomuus...

^{Orja olen ja}

vanki. Ei

^ole

tilaisuutta

^{kynätyöhön}

etsimään

^unhoa

mielikuvituksen

rakennelmissa,

sanakuvailun mielessä

vyöryvistä rytmeistä...

Mutta toisekseen olisihan minulla aihetta

^olla

toivorikaskin

^ja

odotella tulevaisuudesta

onnenkangastuksia.

Olenhan

esikoiskirjalla-

ni

HHBHWHHwtw saavuttanut

^{kai jopa}

jonkinlaista

kuuluisuutta, ^kome- asti lyönyt läpi kirjallisessa maailmassa,

saanut osalleni

^ymmärtä-

väisiä

^{ja kehuvia}

arviointia. Onhan minulla

kirjallisia ystäviä; ^Sam- han heti tyhmyyttäni ^rahani

kaKataksiw hukattuani

kirjeellisesti ^(?) joitakin

satasia. Mikä

^ei

ole niinkään mahdollista"tusinamiehelle".

Yhä minulla

kai lienee tilaisuus ottaa oppia

elämästä

^kehittyä uralla, ^johon

olen

^jo

saharat painanut

^ja

viisastua kokemuksista.

Eniten

^{kai pohjallaan etoo}

mielessäni

se rahan menetys.

Mutta

^toi sekseen: mitä minä noista

maallisista. Ylen

pieni ja mitaton ^asia se on ajan ja

matkan

takaa nähtynä...

Niin

^{nyt on -}

ensimmäiseni

^kaukana

kotilaaksostani. ^Ulkona

harmautta,

lumituiskua. Ympärillä häliseviä

rekryytteja, ^hanurin

rumputusta,

jotkut nukkuvat, jotkut

lukevat

^tai kirjoittavat... ^Tai-

taa

heidänkin

tajuunsa valua

haikea

ikävyys, kaipuu

omiin oloihin.

Niin, ^{mitä nyt}

puuhattansa kotimökissäni

^kukan*

kaukana

^matko- jen

takana.

Ajatteleeko joku

minunkin

^{olojani... Oh, elämä}

opettaal

Nyt tajuan semmoista, jota en ole

ennen osannut arvostella.

Olisinpa

siellä

^jälleen

puuhaillen mieleni

mukaan kynän työssä.

Se on nyt minun

rakkain haaveeni.

Kiviniemen kasarmissa 25-X11.25

Rekryyttielämän

välituokiona Päiväkirjapiirrelmiä

Nyt

tämän kiireisen

^{ja ylen}

toimellisen sotilaselaman

^harvoina

"omina" minuutteina

^yrittelen

piirrellä tähänki kynailykirjaani saattaakseni tämänkin vihkoni

^{täyteen, jonka}

olisi

^{oltava (?) eh-} käpä

pääasia vasta elämäni taipaleella.

Yrittelen todellakin

^{kolein (?) ja}

^laimein

^mielin

^{tietämättä}

^oi-

6

kein mitä kirjoittaa... Ja mitäpä

todellakaan

kirjoittaa, kun mieli tuntuu olevan harmaa ja tyhjää tämän elämän ja omien tyhmien ^tekosieni

painosta... Onko

ehkä kaikki mennyt; enkö voi enää

milloinkaan

^luoda

jotakin uutta

mielikuvituksen

mahdilla, kirjoittaa

mielikuvitusrik- kaasti

^ja

hedelmällisesti...

Ehkä kuitenkinl Ehkä

ajan tästäkin livuttua voin imeä ja

kehitellä

mettä ja rahevyyttä

tämänkin

^elämän kukkasista, joka saattaa siitä me-

destä taasen kuvitteluja kukan

(epäselvää)

No, niin

olisi

^siis

merkittävä

^joku

muistimerkintä

^{siihen muotoon} kuin päiväkirjoissa, ^joko

virallisen luettelomaista

tai tunnelmoivaa.

- Ja pyrkiipä ensiksi nousemaan mieleen toteaminen, että kuukausi on siitä kun kotoa läksin. Melkeinpä yrittelee kangastelemaan

mielessä

hiutuva

koti-ikävä. Tuntuisin

sen tunnustavan kodiksi, ^ehkä

sieltä

melkein

erkaninkin

kirous sydämessä. Sen verran olen ^wypwnuirw jo oppi- nut ja

tasaantunut

^elämän

"kovassa"

^koulussa.

Loppiaispäivänä

minä sain

havaita

^itseni

tunnetuksi

mieheksi. Kut- suttiin toimistoon, missä esiinnyin

tietenkin

kömpelön tyhmänä, (epä- selvää) mnww menikin, ^ääni

värähdellen. Kihot

pyysivät "kirjailijamie- heltä"

avustusta

iltamaansa.

Vein

heille kirjani ja

siellä

^{se on. -}

Eh

käpä sentään kirjailijanimi ^{tuopi ajan}

päälle palvelukseeni

^täällä

eräänlaista

lievennystä.

Tulimme

^juuri

marssilta

^eräästä

Räihänranta nimisestä

^kylästä.

Oli

pirun

pakkanen,

^korvat ja nokanpää yrittelivät minulta ja monelta

muultakin ottaa

jäätä. Ei sentään tunnu

tällä hetkellä

^ylen

kovasti kiroiluttavan: sainhan nähdä

välähdyksen tämän seudun maita ja maise- mia ja

aavistaa

kylien ja asumusten elämää.

Khkn

^voin

^täälläkin

imeä tajuntaani jotakin uutta ja ennen

tunte- matonta.

Kiviniemen

^kasarmissa

9.1.26

Kasarmilla

Päiväkinjapiirto

Tänään

taasen yritän

piirrellä

muutamia laimeita ja

värittömän

haaleita rivejä yksitoikkoisen

kasarmielämän harmaudessa.

Ensiksi

^{olisi sanottava,} että minun ei nykyään kannattaisi hau- toa

rahataloudellisia

^huolia.

Jotkin

novellini toivat

rahaa sievästi.

"Kuvalehdeltä"

^4oo:-,

"Uudelta Suomelta" 325:-

^{y* taasen}

"PanultuKin"

5oo:- ^Smkaa.

^{Siinä yli}

¹⁵⁰⁰

olen tehnyt

rahaa kasarmissakin

^olles- sani jo

tosin

ennen tehdyllä työllä. Äitimuorille

tosin

^lähetin

325

^mkn

vekselin. Onnistuneekdi

sitten edes sitäkään sikäli, että perille menee.

Ei

tässä

sitten muuta

muistelmia

^jouda kirjoittamaankaan. ^Vääpeli ja

kersantti

juuri

antoivat toimekseni

kirjoitella aina iltapäiväi- sinä harjoituksina ^jotakin

"humorillista"

^tai

"leikillistä"

^kerto- musta kai jotakin

sotilasiltamaa

^varten.

Saa

sitten

nähdä syntyy ja sykertyykö siitä mitään. Mutta hullua- han olisi

lähteä kentällekään

kun kerran saa

poiskin

olla.

1.11.26

Määrätyötä l;n yritelmä

Nyt olisL määrä kirjoittaa

leikillisiä

lausejaksoja, ajatusten

pitäisi

olla selviä.

Mielenkiinto

^{ei saisi laimeta,} sanat korekteja

ja maalaavia,

repliikit

säkenöiviä, ^kuvailun

pitäisi

käydä repaise-

västi.

Ja tämä pitäisi

saada aikaan

^ihan

nauramattomalla

^suulla, pääluun ontelon ollessa tyhjyyttään kumisevan kuten

pirtulekkerin,

joka juuri

vaikeroiden

on kumonnut viimeiset

tilkkansa

kuinaan ki- taan.

Keskeytetty vtirw

1.11.26

Muistipiirtoja

ensikertaa

vartiossa ollessa

Nyt yrittelen täytellä tämän

vihkon viimeisiä

^lehtiä,

alotelles-

sani ensimäistä vuorokauden ^kiertoa Kiviniemen ^kasarmin päavartiossa

8

Äsken kävin seisoa töröttelealassa tunnin pataljoonan ammusvaras- ton seutuvilla ^-

"vartiopaikalla

n:ro

3"

^- ja nyt istun päivystäjän upseerin pöydän

kulman

^ääressä, unimielisenä kirjoitellen näitä vaisuja ja yksitoikkoisia _rivejä, kunnes minun taasen

k:lo 12

eli

tunnin kuluttua on astuttava öiseen pakkaseen varjellukseni tätä

isäämme

maata.

Juuri kumisi

kwlrärw k:lo

11: ta. Vartio lähtee

vaihtamaan, sillä

kylmän

takia

muuttuu se aina tunnin

kuluttua.

x

Kaksi vuoroa olen jo seisoskellut pakkasessa, kuulakan tuhan- sia tähtiä

tuikkivan

taivaan alla.

Pakkanen

ahdistaa jalkoja ja pyskfeir pyrkii ruumiiseen suuren turkkikauhtanan rintarakosista. Tu- lee siinä mieleen kotipuolen maisematkin ja olot ja

asukkaat

^sekä se, että kaksi kuukautta on siitä kun sieltä läksin.

Päävartiossa on hiljaista, kello tokuttaa. Vartiopäällikkö uni-

sena

lojuu

takkaa

vasten, ensiksi lähtevän vaihdon miehet makaavat

ritsinlaudoilla

^manttelit ja vyöremmit yllä. Me viimeksi tulleet miehet valvomme painuaksemme sitten vuorostamme tiimaksemme

ritseil

le pitkäkseen, kun tunti täyttyy.

Tuntuupa

taasenkin,

ja oikeastaan alituiseen, elämä ylen harmaal ta ja sameriaiselta. Tulituu olletikin ajatellessa edessä olevien herätysten lukua ja niiden asentojen ja ojennusten ja muiden senkal täisten vaivojen määriä kuin siihen sisältyy. Mutta miksipä haikail la!

Ei

^{se asemaa}

paranna

vaan pikemminkin pahentaa.

Aika

^{on aikaa} kutakin,

sanoi

pässi kun päätä leikattiin!

x

Olen

saanut tässä kirjeitäkin joiltakin

N.V.L:n

jäseniltä, Onni Hallalta, Raumasta, ^Verner Lindgreniltä

Raahesta

^{ja Verner}

Sand-

bergilta

Käkisalmesta.

^Ei sitten mitään mainittavaa kirjeiden sisäl lössä.

Onni Halla

vain pyysi vaihtamaan teoksia, me kun molemmat olimme viime joulun kirjailijoita.

Lähetin

hänelle kirjan eilisenä päivänä.

x

On jo aamu, liki B:saa näyttää kello. Heljä tunnin

vuoroa

^olen

olen ollut vartijossa ja saman verran niitä on vielä jälellä. Ilma on kipsakka, taivas kelmeän selkeä, tyypillinen talvinen pakkasaamu.

Join juuri sajun, kirpeän väkiintyneen ruohoveden, söin leipäpalani, viisi

sokerinokaretta

ja margariinin pyörän.

Katselen

^akkunasta.

Komppanian rakennusten edessä odottavat reet ja kenttäkeittiöt sän-

tillisessä ojennuksessa.

Niiden

on määrä mennä manoveerille toisten komppanioitten

mukana.

Me alokkaat jäämme tänne.

Kiviniemen

kasarmin päävartiossa

9.11.26

Vartiomiesten

^merkintöjä

Talvisena

päivänä kictelin

ammuskellaria.

^Pakkanen, viima idänpuo lelta, mutta

aurinko

sädehti melkein

lämmittäväsi!. Etäältä

^kuului

junien pubina ^-

manoveerit

ovat alkamassa ^- ja kentältä

komentoäli-

nää.

Karnisonin

laiskat varikset

louhahtelivat

tallin puolella etsi- en ruumiin ravintoa.

Kiertelin

matavin askelin kellaria ja katsastelin räystäslautoja, joihin monet jääkärit olivat lyijykynällä ilmaisseet mietteet, jotka kulloinkin

asuivat

^tajussaan.

Näiden

merkintöjen lukumäärä osoitti kuinka tärkeältä

kannalta

^{he ottivat}

vartiomiestehtävänsä.

Useimmat olivat

lakoonisesti

merkinneet

vain herätystensä määrän.

Siinä

näki isompaa ja pienempää numeroa.

Joku

^ilmoitti

iloitsevasti

ja ikäänkuin

ilkkuvastikin

^{"Hei reksit, 8 herät.} aamulla".

Hänellä

oli jo niin vähän lähihäämöityksessä, hän tiesi hyvin sietävänsä

jälellä

olevat

^{aamupillin äänet,} paidannilistämiset ja sitä seuraa- vat liikkeet, "haarakyykyt" ja "selännyökytykset".

Yksi

oli kirjoit-

tanut

epämääräisemmän

tiedonannon

"Vähän

päiviä ja paljon margarii- nia".

Toisen

yksitoikkoisessa ^lauseessa

soinnahtaa

melkein surunvoit

toisuutta, vaikka herätyksiä oli niin ^{niukalti; "} 2 herät. ja

vielä

piti olla

vartiossa".

Useat

olivat päivä ja kuukausi ja vuosi numeroilla

ilmaisset

^ajat jolloin heidän oli määrä kävellä ja seisoskella tämän kellarin seutu' villa.

Harvassa lauseessa

oli mitään erikoista. Eräs oli ruvennut

melkein

runolliseksi:

"Kun syksy tulee ja lehdet putoavat puista niin tätä poikaa ei täällä näy". Toinen tuopi ilmi tilanteen melkein tai- teellisen

.tehoavasti:

"Syksyn tuuli humisee ja herätykset ^{- -}

Jossakin sekavassa

lausejaksossa kiroillaan jotakin ^{Hemmoa ja lo} puksi "tee vain kapitulantti..."

Niin

huomaa elämän moninaisia ja

kuitenkin

niin samoja ja yhtä yoistelevia muotojaHww noiden merkintöjen takana.

Kaikki

^{he ovat tun-}

teneet

täällä itsensä orvoiksi vangeiksi,

laulaneet

"Vangin

laulua"

^(?);

"Kolme

^on

lukkoa ovalla

^ja

rautakanki

^{oven pääl-} lä.

Niinpä tarkastelin, mietin

kalsean

kylmänä talvipäivänä

tassutel-

len kellarin ympäri yllä jumalaton raskas ja kankea turkki

räkäläik-

käsin hihansuin... Moni poika

oli siihen

pyyhkäissyt vuotavaa nenään- sä talvisessa, öisessä

pakkasessa.

Kiviniemen

^kasarmi

12.11.26

Kuolema

Tänään, raskaana talvisena päivänä, olen taasen läheisesti tullut

huomanneeksi

kuinka sekavat ^- ihmiseläjän tajulla nähden ^- ovat sen aivoitukset, jonka olisi istuttava

kaiken

ohjissa ja olisi kannettava nimeä kwkw

Kohtalo

^tai

Sallimus.

Yksi

niistä nuorista miehistä, jotka ovat täällä tulleet tutuik- seni on tänään kuollut, kuollut

tunnettuaan

^{viikon verran veressään}

ja ^lihoissaan kuumetta, sairauden lamautusta. ^- Hän, komea

poika,

iloinen ja

elämänhaluinen

^- kai "toivorikas nuorukainen".

Ilmapiiri

on harmaa,

taivaalla raskaat

^pilvet, ja metsissä surun- voittoinen tuulen tohina. ^- Ja poika on

kuollut

kaukana kotiseutun- sa maisemista, yksinäisenä, sairastuvan yksitotisen

swwskvkkäwvwww

siisteillä

vaatteilla.

Saanpa taasen mieleeni

tunnelmia

^koko tämän elämän turhuudesta, käsittämättömyydestä, oudosta järjettömästä ^{kuhinasta— Noin voin} mennä

minäkin

äkkiä ilman valmistuksia, ^humsis eroon kaikesta...

Mutta

^mitäl

Eikö

^aina

siuluni

pohjalla ole asunut pessimisti, elä- män

kieltäminen*. Eikö

^elämän järjettömän tuskallisen touhun lopettaja

ole lempeä kuolema.

Eikö

^{se anna rauhaa,} kun elämä kuljettelee

ki- duttavia,

tuskallisia tunnelmiaan, ^enkö silloin voi hymähtäen sa-

noa:

Kuolema on suuri...

Nämä rivit kirjoitin harmaana, talvisena päivänä kasarmin sängyn päällä, kun

toverit

ympärillä puhelivat, naurahtelivat, puhdistivat kiväärinsä, surma-aseen, eri osia ^-

Kiviniemen kasarmissa

17.11.26

Päiväkirjaa

Torstaina

¹⁸

p:nä

helmikuuta

ammuttiin. Laukasin

winriruiifrirfr ^ensi- mäiset

laukaukset

kiväärillä eläissäni.

Sain

ilmoittaa kapteenille

- tukeva, hyväntahtoinen, lojaalinen jätkä ^-

"Alokas

^{H - pää ampu-} nut

3:11 a laukauksella ^5o

^m.

matkalta 26 pistettä.

^-

Olin

^muuten kirjurina.

Tuiskusi.

x

Olin

taasen kirjurina

ampumaradalla. Ilma

^kirjakas.

Ammuin 6:11 a

laukauksella 400

^m.

45

^pistettä.

x

Lauantai

^{2o;s p:vä.}

Marssi suksilla Kiviniemeen. Perillä katsel-

tiin jotakin ijänikuista

linnotusta.

^Syvät

vallihaudat

^ja

korkeat

vallit, joissa puut kasvoivat, katajat

silmissäni

^{kovin outoina,}

pystyolentoisina

^puina...

Tornisterini

^{remmi katkesi,} pakkaus pai- noi ja

hiihdettiin

^hikeeni

Tänä

päivänä näin esimäisen kerran

lentokoneen.

Neljä niitä lou

hotteli

yläpuolellamme, ^oudosti

huristen.

^Yksi joutui epäkuntoon ja teki

hätälaskun kasarmin viereiselle

järvenjäälle.

x

Sunnuntai. Kivääritarkastus. ^Kersantti

^Junni

^kaiveli

^{likaa terä-}

väksi

teroitetulla tikulla

^pyssyni

ruuveista;

^-

"ei puhdistettu

^ol-

lenkaan"

^-.

Tämä vaikutti suuresti

tunnelmaan, joka ^pyrki

laskeutu- maa

toivottomaksi,

harmaaksi

ja

matalaksi.

^-

Illalla

sain kirjeen äidiltä,

ensimäisen

ja ehkä ainoan.

x

12

Maanantaina

iltapäivällä

olin

kantelemassa kuumaa

vettä lentä- jille, jotka

sulattelivat konettaan. Potkuri

pyöriä surrasi

äkäises-

ti ja kone mennä pörräsi pitkin jäätä ^ja

louhahti

viimein ilmaan. Oli kylmä.

x

Tänään

^{- on}

keskiviikko

^-

saattaa

^{olla niin,} että elelen viimeis-

tä keiröaw kokonaista keskiviikkoa

^{tähän kytkään}

Kiviniemessä.

^Sano-

taan, että

4

p:nä ensi kuuta lähetetään poikia kursseille Viipuriin ja minun pitänee mennä joukossa.

Kiviniemen kasarmissa

24-11.26

Päiväkirjamaisia piirtoja

Nyt

sunnuntaipäivänä,

osuin viimeinkin mieleltäni siksi ripeäksi,

että

ryhdyin vetelemään jonkun rivin näille lehdille, joita olen vii- meksi sormeillut, kuten tulin huomanneeksi tasan kaksi kuukautta ta- kaperin.

x

Niin, onpa siinä välillä

ollut eräänlaisia

vaiheitakin, joista nyt yrittelen vedellä eräänlaisen puisevan "muistelma"hahmon, sikäli kuin

ääripiirtoja mielessäni kuvastelee.

Ensinnäkin

^{se luulo,} että joutuisin Viipuriin niille aliupseeri- kursseille ja saisin

satakunta

niitä herätyksiä lisää jotka eivät näytä laadultaan tulevan juuri lienteämmiksi viikkojen vieriessäkään,

osottautui

olevansa luulo. Maineeni kynäHweWkHKHw kynämiehenä sai

kai

aikaan sen, että minulta kysyttiin; halusinko Viipuriin vai en. Ja vähäisen tuumimisen jälkeen

vastasin:en.

Ja niinpä sitten meni viikkokausi harjoituksissa, suksiliikkeissä lumisissa metsissä ja jyrkissä mäissä ja hiostavissa hiihtomarsseis-

sa.

Sitten

^- se oli maaliskuun

2

^{p:nä -} jouduin pataljoonan

postinkan-

tajaksi kun vakituinen oli sairastuvalla.

Uusi

ja outo homma toi

vaihtelua

ja oli ruumiillisesti kenttäpalvelusta keveampää.

Tallilta

tuli hevonen ja mies.

Sen

^kuin

istuit rekeen

kuin herra ja kävit Ki-

viniemen

asemalla kahdesti päivässä.

^- Ja tulin tuntemaan

toisia

^poi- kia herrojakin ja katsomaan

kasarmikuntaa

^ikäänkuin laajemmalti. ^Ja

tämän homman viimeinen päivä oli

maaliskuun

^{21 -} nimipäiväni.

Sitten taasen

^riviin.

Maarianpäivänä 25

^{- olin}

vartiossa. Harmaata

matalaa tunnelmaa ja

mietteitä!

Lujeskelin Dostojevskin

"Rikosta

^ja rangaistusta". ffa •

Iltasella

^mahamäärin

"naimissoppaa".

Seuraavat päivät 26

^ja

27 olivat

^kai

täällä

^olomme

voimakkaim pia tähänastisia

^elämyksiä.

Kaksipäiväiset manoveerit.

^{Pitkä, hiostav} va

hiihtomarssi Räisälän kirkolle.

^Majoitus,

oleilu

oudossa kylässä, kahviloissa, ^iltayöstä

liikkeelle.

Majailu pienessä rötistyneessä mökissä yöllä,

aamulla paukkupyssykahakkaa Käkisalmen

pataljoonan

poikain

^{kanssa, pysähdys, kuuma tee} ja kuiva näkkileivän kämpäle.

Sit-

ten takaisin, ^väsyttävä

raskas

^hiihto,

sontaisia

^teitä,

hikoilevia

teitä, raskas pakkaus hartioilla, jäsenissä

miltei uupumus.

^Miesten mielet kärmeisiä, kiroilevia. Tuli mieleen yhtä ja toista.

Sitten

pysähdys miltei

puoliväkisin. Kolmin

^{miehin me}

söimme

^{talossa, eikä}

maksua

^mennyt.

Kaunis muisto.

Kylän nimi oli

Humalais£>|^ J.

Moni

^mieli tunnustaan, ^{ettei ole} tehnyt ⁿⁱⁱⁿ

voimia

kysyvää reis sua.

Ja

sitten

^jonakin

maaliskuun

loppupäivänä sain taasen

lähteä

^lä- hetiksi esikuntaan. Taasen uutta ja jotenkin

laiskan

miehen hommaa.

Jotenkin nopeasti menivät

^päivä#.

Olisi

ollut aikaa

kwrflwwttaaktHww

kirjoitellakin, mutta ei ole

aiheita

"yläkerrassa" ^täysin kypsytet- tyjä. Lujeskelin

kuitenkin

^{kirjoja ja opin jonkun hitusen}

painiskele

taitoa.

x

Ja nyt

huhtikuun kallistuessa

lopulleen istun taasen komppaniaan na ja kirjoittelen näitä, kun vallitsee jotenkin hiljaisehko kasarmin

pyhäiltapäivän ^»irafcwiaw

^oleilu.

x

Kirjalliset

harrastuksetkin

ne pyrkivät

asumaan

^mielessä.

Aikaa olisi

joten kuten kun

olisi

aiheita ja innostusta yrittää. ^{Nyt minul-} la on

meininki mietiskellä

^{irti ja}

katseltavakseni

^joku

aihe

^{ja tu-}

levinä kesäisinä ^pairvwaaw sunnuntaipäivinä

ottaa

^lo-

malippu ja painua metsään, missä puut tohisevat ja on

kuiva

^kenttä loikoa. ^-

Olisi aika

saada jotakin valmiiksi rahalliseltakin kannal- ta.

Ainoastaan

kolme satasta on minulla rahaa jälellä.

"Liitossa"

oli Antero Kajannon

arvostelu

kirjastani, samoin "Aa- mulehdessä".

Kai

jo toinenkin mikäli päättelen eräästä maist. Haa- vion kirjeestä. Samoin tilasin "Valvoja-Ajan"

numeron, ÄSiiH

^tunnus-

tuksen ohella moitittiin minua liiasta synkkyydestä ja ylimalkaises- ta ti "kypsymättömyydestä".

Edellisten

^lehtien arvostelijat ^olivat

enemmän myöten meneviä ja kiitteleviä.

Kiviniemen kasarmissa

25.1V.26

Päävartiossa

Kiviniemen kasarmin Päävartio.

^Toimi; "vaihdon viilettäjä". ^päivä puolessa. Kaunis päivä. Sinisen taivaan kumulta heloittaa aurinko.

Pohjoinen raikas tuuli humisuttaa petäjiä, joita siellä täällä tör- röttää kasarmin aukealla.

Edessäni

aukee garnisoonin päätie enimmäkseen jo kuivana ja tawwww flKtsjwHa hiekkaisena, jopa yritellen pöllähdellä, mutta jotkut paikat vielä kantaen lunta ja sohjua, vesilammikotta tai litisevää rapakkoa.

Oh,

kevät

on kynnyksellä ja kesä

saapuu,

mutta mieleen ei juolah- da olla luonnoltaan iloinen. Orjuus ja kurjuus! Mielisinpä olla

vapaa Mutta

sekin päivä on kerran tuleva.

Päävartion

^aulassa

27.1V.26

Kesä

Kesä on saapunut.

Satoi

monin vuorokausin raskaita

fta

^kastelevia

pisaroita ja sitten taivas selkeni.

Laimean

sininen ilmapiiri oli auringon sauhuinen, garnisoonin hiekka pölisi.

Ja nyt

varhaisena

^aamuna

makaan

^{minä mäen}

lappeella

kasarmin lä- hellä käsissäni tämä vihko ja kynä ja vierelläni

Londonin "Rautakor-

ko".

^{K;lo viiäi} on kajahtanut päivystäjän ylenmäärin tuttu huuto;"Y- lös ja

aamuvoimisteluuni"

sitten join saikan, margarininapin,

sokeri-

nokareet

^ja

leivänkappaleet, astuin pääportista

ulos ja tulin tänne,

luuloni mukaan "komennuksieni" turvin

^pystyen

pimittämään täällä

^olo- ni.

Saattaa silti

^{sattua, että}

"palan", että

^tulee

putkaa,

^mutta mieleni oli

olla

^{nyt joku}

tuntimäärä

^{omissa oloissaan,}

tarvitsematta paarustaa komppanian

^rivissä

tai

napsia kantapäitä yhteen herrojen edessä ja

sotakanslioiden ovensuissa...

Niin, on kesä. Alempana näkyy garnisooni,

hiekkainen

^{kenttä, pu-}

naiset

rakennukset,

valkoiset akkunalaudat

^{ja nurkat,}

mustat

^katot,

konehuoneen

^hoikka,

punertava

^ja

korkea

^tiili

torni. Vieressä pienoi-

nen järvi sinisenä, ^vielä jäärippeitä

pinnallaan. Ympärillä havumet- sät

laajoina ja

sinertävinä. Siellä täällä

^kyläkunta

kellertävien hiekkateiden vierillä. Aurinko paistaa leppeästi,

^käki kukahtelee,

montakin

^käkeä,

linnut laulavat

^{täydeltä rintaa,} intohimoisesti,

garnisonin

varikset ääntelevät

^k

iw§w*K kurkuin lentäessään

^metsiin jossa

heilläkin

lienee suojansa ja

elämänsä...

Ja

^minä

olen

^jääkäri Suomen armeijassa

oltuani siellä piankin puoli vuotta. Nämä viimeiset viikot

^olen taasen ollut pataljoonan lähetti,

juoksennellut

^paperi

kädessä,tai

ajomääräys

kenttäinkin

poimussa

garnisoonin

^{hiekkkaa, tai}

^istunut puhelinkämpässä lueskel-

len kirjoja.

Mielikin

^täällä tylsistyy, kirjoittaminen ^ei

tule

^kun-

nollista. Raha

on pian lopussa,

eikä

^siitä kirjoituksesta, jonka vaivoin kyhäsin

esikuntakämpässä

kuulu mitään. ^- Kuitenkin, ^kuten lienee jo

monasti tullut

mainituksi,

näillä

oloilla on oma merki-

tyksensä

elämälleni. Yhtä

^ja

toista

^{olen kokenut;} käynyt Kiviniemen markkinoilla,

ollut omavaltaisilla

iltalomilla, ^särkenyt

Utikseni

pataljoonan pyörän ajaessani

pimeässä

yössä,

puhutellut

^tyttöjä, pitänyt sylissä muuatta typykkää ^ja

antanut

suuta, ryypännyt ^jonkun kerran

pirtuakin.

Ja

nyt on edessä kesä, kai komppaniassa

rivimiehenä.

Pitkin mäenrinnettä

tulla kapsi tänne pari "monnia",

maaliskuus-

sa

tulleita

^miehiä,

asettuen

^makaamaan.

^Hekin

luvatta pois palve-

luksesta.

Ah,

ympärilläni

^{on kesä, tuossa}

^koivun

karangossa, joka

orpona

on eksynyt

tänne ainaisten

^{mäntyjen sekaan, mehevä}

hiirenkorva...

Mutta

^{mikään ei}

täällä mieltä ilahduta.

^Onpa

päinvastoin

^painamassa yhäkin

tunkkaisemmaksi. Tällaisen kuulin eilen

^illalla

sananparren:

Jeesuksen ^tuhatta

kilometriä havupuita ja joka neulasen nokassa per

kelei Kiviniemessä metsässä

19.V.26

16

Muistikirjaa

Nyt syksyisenä päivänä aijoin taas pitkästä kotvasta kirjoittaa muutaman päiväkirjamaisen rivin.

Kesä on mennyt ja syksy käsissä ja talvi

tulossa. Alokkaasta

^ja

"monnista"

ja "perunajääkäristä" on tullut garnisoonin kantajääkäri.

Päivät ovat piankin

vähissä. Herätykset huudetaan tänä päivänä;

"65

aamulla'."

Kesä

^meni

istuskellessa tärisevillä postirattailla

tai hyrisevän

Bentsin /Benz-auto/ ^koslassa

ja sitten hikisenä

veivaillessa

^polku-

pyörällä.

Ikäänkuin

^{herra musta}

sadetakki

päällä, maleksiessa

ase-

malla, katsellessa, napatessa kantapäitä yhteen herrojen edessä.

Tuli pelailluksi,

^{katkuja ja}

venttiäkin

ja menetetyksi siten

pelissä

^sata- nen

tai

^pari.

Tuli otetuksi

^ryyppyjä

useampana

sunnuntaina,

tutustu-

tuksi yhteen ja toiseen "nuoreen

soturiin". Oli 9o kilometrisine

marsseineen ja muine vaiheineen.

,'7ol|Yi JJaavolainen

^ja

Kävi

^sitten

elokuun

lopulla pari kirjallista

nuortaherraa\mmua

ta-

paamassa

ja vietettiin pari pw ryyppy-yötä Kiviniemen majatalon ^yläkam manissa...

Sekin muistettavia

elämyksiä...

Ja sitten syyskuun ^2;sena jouduin jälleen komppaniaan. On humua ja huutoa ja

liikettä.

Harjoitusta ja öisin

"hiipimistä".

^Väliajoil-

la perunankuorintaa

^{ja muuta, aina kiirettä,} räyhäkästä sotahommaa.

Alituiseen

^uhkaa

santsi

ja käryw käymälän pesut

luvattomista

^lomista, korttipelistä ja

hoitamattomista varusteista.

x

Olen

kirjallisellakin ^alalla

saavuttanut

yhtä ja toista.

Sain

^tuhat ja wwsswww

viisisataa"Maantietä

pitkin"

ruotsinnoksesta.

"Työväen Ka-

lenteriin"

ja "Tulenkantajiin" tullenee novellini.

"Panu"

^julkaisi sen keväisen

"Elämäkerran" /'Hanuripelimannin elämäkerta'/.

^{Ja liki}

pidellee,etten

julkaise jouluksi uutta kokoelmaa novellikyhäyksiä.

x

Olisi

^tässä

mietittävä

^{sitäkin, että mihin}

sitten

kun täältä ir

taudun. Kotiinko? Ehkä

niin tulee käymään ellen siihen mennessä saa

sitä

^kirjaa

painosta

ja

siitä lohkaistuksi

^{sen verran rahaa, että voi} yritellä

kulkurielämää

^ja

koetella

kykenisinkö

päätäni

elattelemäan

kynäni ^jälillä.

24.9.26

K.niemen

garnisoonin päävartiossa.

Toinen

^vaihto

ammuskellarilla.

Tulin tänne eilen illalla hiukan humalassa. ^-

Yöllä

^paloin,

hukuin ammuskellarin

^{edessä suullani, kivääri} sojotti seinää ^vasten,

Tuli

päivystävä vääpeli, kahden natsan kapitulantti, "ruumiinniclija",

"hautuumaanpäivystäjä" ,

"

jäneksenkanta^{ja": -} i4ikäs makuupaikka tämä on? Raportti tehtiin. Saa nähdä mitä tullenee.

Onpa mielessä alakuloisuutta, synkeyttä ja kirousta.

Ilma

^raskas,

sateinen

^{ja harmaa.}

27.8.26 /27.9.26/

Tuiskuaa

Lokakuu

on lopullaan ja lunta tippuu harmaana, murheellisena tuis-

kuna. Sitä

^{on jo paksu,} valkoinen ja viluinen vaippa mailla, metsis- sä ja

rakennuksien

^katoilla.

Karnisoonin

varikset parveilevat musti- na lepattelevina laumoina etsien ruuanmurua...

Päivä

painuu iltaan ja minä kirjoittelen näitä rivejä alakuloisin, harmain mielin kuten yleensä nykyään...

Onko

^minulla syytä? Ehkä, jos katson asioita kuten ihmisien tusinalaumat. Nyt viippuu, viippuu myö- häissyksyn viluisina päivinä.

Kohtalon

valtaisa kämmen odottaa minua

tuntemattomassa

harmaudessa painaakseen minut jonnekin _whhbhwpiw on-

neen

^tai onnettomuuteen, eli ei erityisesti kumpaankaan...

Mutta miksikä miettiä!

Päivä

menköön ja toinen tulkoon. Ja lupauk-

seni on,

että olkoon oikeus ja omatunto ojennusnuorani ilman vähäis- täkään vilppiä...

x

T.k;n

13

^p;nä

lähetin

päri viimeistä novelliluonnosta Porvooseen, jossa niiden pitäisi yhdessä entisten kanssa muodostaa kirja nimeltä

"Vuosilusto". Saa

näkyä käykö se toteen.

Näille paperilehdille

^ennen tätä piirretty kertomuksen tapainen

/'Ystävykset', 14.10.26/

^oli

pyynnöstä kirjoitettu "Nuoren Voiman

Joululle".

Olisi ihan välttämä- töntä, että

saisin

kirjallisista yritelmistä taasen denaria, jos avwlv mielin

ollenkaan

tässä airamassa elämääni eteenpäin kehittää.

X

Siitä vartiopalosta

^tuli

5 ^vrk.

yksinkertaista, jonka ^{kärsin lop}

puun t.k. 6 p;nä. Liikettä

^yleensä

huimasti. Eräskin

^{marssi jolta tul-}

tiin

^{k'* lo}

3.

Toissapäivänä

taisteluhan

^{joi tus myöhäiseen}

iltapimeäan

Röykkylän kylässä.

Yriteltiin

^{Saijajoen (?) yli}

tynnyrilautoilla.

Levolle päästiin k:lo

^{11 i.p»}

x

35 aamulla

Suomen vakinaisessa.

Kasarmeilla 24.X.26

Kasarmi

Hiekkaisessa

^{erämaassa, missä}

kasvavat

^{kanerva ja}

petäjäpuut,

^koho-

avat kasarmien punertavat, valkeanurkkaiset seinät. Mäellä maantien- vieressä

^{korkea, kasww}

kaksivuoninkmen ^esikunta

^ja

kapitulanttis*w-

rakennuksien

^{rivit, alempana}

matalat komppaniat, sementtirappuiEeen

ja

pitkine

käytävineen, keittiö,

valkeaksi rappailtu konehuone pu- nertavinen tiilitorneineen.

Alempana sininen järvi,

rannalla sauna

^ja

uimalaituri telineineen. rfutta

^ylempänä

maantien reunalla

^on

kelta-

hiekkainen harjoituskenttä,

^{joka tuo}

^mieleen

ikävyyden, hien, ^tunti- en

hitaan

kulun, komentoälinän, ^kurkussa

karvastelevan kirouksen...

Vuosi

on vierinyt

kasarmin punertavan aitauksen

^{sisällä, pitkä} vuosi,

sotamiehen pakkotakissa.

Pian on siitä jälellä

vain muistot

aivojen harmaassa massassa, jotka

ehkä

^pian himmenevät,

ehkä eivät...

Komppania,

^käytävä,

päivystäjän

^pöytä,

minkä ääressä

^{tama istus-} keli

pistin

vyöllään, kajahduttaen ^tupien

ovilla

niin monasti kiro- tut huutonsa: ^- Ylös ja

aamuvoimisteluuni

^ja

^komppania

^järjestyy.

Tuvat,

harmain

^{lattioin, peti- ja}

kaappiriveineen, pitkien yksitoik- koisten piruunnutus(?)päivien vietto niissä.

Pojat kirjoitellen ^Lu-

luja ^mustiin,

paksuihin

vihkoihinsa, ^ja

laulellen niitä

^kajahtavin

äänin surunvoittoisesti ^tai

^nukkuen

petillä minkä

^{jaksoi, natsa}

hampaissa...

Käytävällä tarkastusrivit,

eri esineet ^{ta»***.™»}

kourissa,

iltahartausrivit,

konehuoneen

pillin

hiukaistua, ^{veisuu ja} Herran ^siunaus, ja

ruokarivit

paljaan taivaan

alla.

Muistan

^alokasajan

lumisen

^{kentän, kun}

opeteltiin

viemään luita

yhteen, kylmän joka

ahdisti

^jäseniä,

ensimäiset

vartiovuorot pistin kiväärihihnasta roikkuen pakkastaivaan

alla,

ensimäisen manoveerireis

sun uupuraus jäsenissä, hiki pinnassa,

hiihdellen

sontaisia, ^hikoavia teitä!

Ajan jolloin asustin

korkeassa esikunnassa,

postia ajellen, juok- supoikana garnisoonin hiekkaisilla teilläl Esikuntapojät ja retket heidän kanssaan

kesäisissä

kyläkunnissa, markkinayöt, sunnuntaiseutu-

jen viinapulat ja korttipelin illoin...

Sitten

manooverireissun ja tulon jälleen komppaniaan, pakkaset, pitkät marssit, kihojen kenkkuilut, myrtyneen mielen kiroukset, pää-

vartion putkan, lutikoineen

ja

ristikkoineen.

Herätyksien huudot kun- nes niitä nyt on jälellä enää yksi ja remuyöt, surunvoittoiset miet- teet, että minne askeleensa ohjata tai päänsä kallistaa nyt kun jää- kärin takki yltä piankin

heitetään...

Niin, parin herätyksen perästä on viimeinen yö, remuyö kasarmissa, jossa piankin onvierinyt umpinainen vuosi.

Kiviniemen kasarmilla

28.X1.26

Päiväkirjaa

Onpa jo aikaa vierähtänyt siitä kun viimeksi kirjoitin tämänsuun- taisia "omia" rivejä Kiviniemen kasarmilla.

Jälleen

^tulin

tulleeksi

^entiselle kotimökilleni, ylen tutulle ja tuskastuttavalle. Olän ollut jo täällä n.

4o

^{päivää ja yötä.}

Tulin

joulukuun kolmannen päivän ^iltana,

melkein

^{jotakin paaston ja piinan} päiviä, joutilasta ja ikävää ja tukalaa. Melkein kuin Kivi "hengitän kuin tukehtuvan povesta ja himoon joka

hetki

täältä pois". ^-

Enkä kuitenkaan

mitään halua.

Olen

tällä ajalla kirjoitellut kolmeenkin näihin vihkoon tuota "Tö räpään

Ison" kertomusta. Eilen

sen toiskertainen kirjoitus ^valmistui.

Lähetän

^sen

tämänpäiväisessä

postissa kustantajalleni.

Niin

^{voi sen}

tulosia siis

odotella. Toiveeni

eivät ole isot.

Samoin

on aikeeni opiskella englantia Kirjeopistossa. Lähetin jo kurssikinjatilauksen ja kurssimaksun ensimäisen erän.

Saa

^{nähdä ru-}

peaako se sitten ensinkään luonnistumaan.

Haamoittaishan

^{siinä yksi}

parempi toivo ^jo sitten

ulkomaille muutostakin

Ei kai tässä muuta keinoa ole kuin

luetella itselleen

^joitakin osviittoja.

Syö

leipääsi

^iloisella

mielellä.

Pysyttele aina puuhassa.

Tee

ruumiillista

työtä kovasti.

Tartu kiinni kaikkiin

tilaisuuksiin.

Jos ei muuta niin odota kevättä ^ja

lähde

^sitten

välttämättömästi Leskelä

15-1.27

Päiväkirjaa

No,

pitäisi

tässä piirrellä taasen muutamia päiväkirjamaisia ^ri- vejä, "omia rivejä" tämän vihkon täytteeksi, ^muiden

ikäänkuin

^"ylei-

sempien"

tienestimielessä

^tehtyjen kynäjälkien lomaan, ^että

tämäkin vihko

^{täyttyisi ja}

uusi saataisiin alottaa.

x

Mitäpä tässä.

Aika

^menee.

Maaliskuu

^on

alkanut.

Ja minä vain olen elellyt parhaan

taitoni

^mukaan laiskanmiehenpåiviä.

Päähommana

^näinä

parina kuukautena on ollut englanninkielen

opiskelu

kirjeopistossa ja

hitaasti

siitä näyttää imeytyvän tajuun jotakin

hämärää aavistus-

ta.

Sitten

^olen

ruumiinliikunnoksi

hiihtänyt tai yvMVHjrk pieninyt

jonkun sylen puita. Ja taas makaillut,

lukenut

jotakin, kirjoitellut,

semmoista

^kuten

tämänkin

^{vihkon sivuilla,}

poltellut "metsämiehen"

rouheita,

ollut

ikävissäni, äkeissäni, harmissani, ^{yksin, ainoana}

seuranani omat

ajatukseni, jotka ^{eivät ole}

liioin iloiset.

x

Ja mitä uutta kirjallisella

sarallani?

^Eipä

liioin. Uudesta

^kir- jastani

e

e(

ole kuulunut mi ^taan. Tuhatlap- punen on vain

tullut

^{joka kuun}

puolivälissä.

"Töräpäiden

tarinasta"

ei myöskään ^muuta kuin, ^että

perille

on

tullut.

Kustannusoy. Kan-

sanvalta osti

^yhden

novellini 300

^{Smk, ainoa tienesti, mitä}

olen

tehnyt näinä kolmena

kuukautena. Muuten näppärästi

^{ja hyvin}

maksava

liike,

kohtelias. Sulo Tanninen

^pyysi

novellin

^{jotakin uutta}

aika-

kauslehteä varten.

Lähetin. "Kuvalehti"

palautti kylmästi lähettämä- ni

kertomuksen. Viime

^lauantaina

lähetin

^sitten "Maailmalle",

"Uudel-

le

Suomelle"

ja "Nuoreen

Voimaan"

palan kuhunkin. Miten sitten ne

vastaan

^otattanee.

x

Oli

yksi ryyppy-yökin tässä

tammikuun

lopulla, kolmeen pekkaan.

Puolikas

^apteekin

ainetta teki

iltayön hupaiseksi.

Ostin kellonkin.

-

Uutta puolikasta

^koen

parAaillaan

pyytää, saadakseni fcwukHK hieman

hauskaa

^alkavan

maaliskuun päivinä,

kirkkaanvalkeina,

aurinkoisina

^ja armaina.

Leskelä 1.111.27 Vuosimuisto

Vuosi

on kulunut siitä kun Savon

Jääkäreissä

olin mukana taistelu- harjoituksissa

Vuoksen

^rannoilla,

Räisälän

^{pitäjässä.} Tänä päivänä ^-

maaliskuun 27:tenä

^{- tehtiin} tuo muistettava

palaushiihtoretki,

näl- käisenä ja väsyneenä, känneissään josta kai mvhhw niinä aikoina kir-

joitin näihin

vihkoihini Mark Twainia

^matkien, että sitä oli muis- tettava mielen

katkeruudella

^ja

mahtipontisesti

sadatellen puolet ihmisen ikää.

Ehkä. Turhaa

^on

rääkätä

^{ihmisen jäseniä} muka isänmaan eteen, niin että heikoilta menee terveys. Mutta voitetut kärsimykset ovat näin

vuodenkin

päästä melkein mieluinen muisto.

Muistanpa siis

Räisälän

kirkonkylän ja

illan

^siellä kahviloissa, kunnantuvalla, tumman ja kylmän maaliskuun yön,

mökit Vuoksen

^rannal-

la, jossa ryhmämme sai sitä osan

onnekseen

^viettää,

pikakiväärin räiskeen

HfcnuviififHaamusella, ^toisen pataljoonan ^pojat

valkoisissa

^lu—-

mivaipoissaan. Sitten tee ja kohti kasarmia,

sontaisilla ^sulavilla

teillä, auringon paahtaessa, väsymys jäsenissä ja mieli katkerana,

halki

metsien ja karjalaisten kylien. ^-

Humalaisten

^{kylä, mieninen,} hyvä muisto.

Keltainen

^{talo ja}

ensimäinen. Ruokaa

ja juomaa perin

uupuneelle

^ja

nälkäiselle

miehelle ilman rahata ja hinnata. Olkoonpa

onni siinä

kaukaisessa ja kauniissa talossa,

kasvakoon

^{laiho ja asu-} koon rauha

ihmisten

sydämissä...

Ne muistoja

menneistä. Mutta

mitä _nykyään?

Miten edistyy

"kirjai

toimeni"? Enpä tiedä.

Elkäämme

^kuitenkaan

murtako

^suuta. "Töräpään

Tacinasta"

tuli kauppa 6;ta tuhannespa ja

luvattiin

^{vielä li-} sää, jos yli

2:si tuhatta

kappaletta.

Painos

^on

3:

^{me tu-} hatta.

"Maailma" palautti

kertomuksen, mutta

Uusi

^{Suomi, Nuori}

Voi-

ma K;san

Kuvalehti

^{painoivat ja kai}

maksavatkin. "Uudessa Suomessa"

oli uutinen novellieni

ruotsiksi käännöksestä. Novellikokoelmani

jonka julkaiseminen lykkääntyy syksyyn on tällä kertaa ristitty "Tuu- li käy hänen ylitseen".

x

Ja

miten muuten menevät päivät?

Lueskelen

romaaneja tai jotakin

tukevampaakin, tavaillen

englanninkielen sanoja minkä jaksan, kir-

joitellen mitä suinkin saan syntymään.

Alkaa

^jo

olla kevät.

^Hanget kimaltelevat, illat sinertävät,

aurinko

loistaa ja tähdet välkkyy.

Kylmän kirkas, ^uhkea

maaliskuu...

Elkäämme miettikö murheellisia.

Eläkäämme...

Leskelä 27.111.27

Rännän

^sataessa

Sataa räntää

idästä. Kai se

siitä

hommaa lumen sulamista, vettä ja paljasta maakamaraa, ^{kesää ja}

lämmintä. Olisi

kai iloittava. Mutta mieli

pysyy entisessä

happamuudessaan myrtyneenä ^ja mustana, ^ilotto- mana ja

toivottomana. Olisi todellakin aika

jo tapahtua jotakin muu-

tosta, ravistusta, päästäsvä liikkumaan ja

tuulettaatumaan.

^Mutta mielessä ei tunnu olevan uskallusta, ei uhmaa, ei iloista toimihalua.

Istun

^ja

katselen eteläisestä akkunaruudusta. Räntäsade

^{on la-}

kannut. Taivas

^on

vesiharmaassa

^pilvessä.

Metsänreunan

mäntyrinta- masta

erottaa koivunnäreitten

^tihenevät,

punertavat hahmot. Yli ^pel-

tojen näkyy maantien harmaa aita ja valkoposkinen kilometrin

merkki.

Mitäpä sinne on

katselemista? Ylen tuttua

^ja

monasti

^{nähtyä... Olisi} vain

kuviteltava kuinka

^sitä

maantietä

voi poistua kauas,

mutkallis-

ta

ja

poimuilevaa

^tietä,

vieraisiin

^kyliin, joissa vartoo

seikKailu

ja

romantiikka...Olisi ^{saatava henkeensä}

^vaeltajan

^iloinen

^rauhatto-

muus,

kulkurin

^rohkeus, seikkailijan sitkeä ja uhmaileva

mieli!*

Pois

nämä nykyiset kuvi-twoat Kuvitelmat ja

olot,

tympeät, ^tiettävät ja mieltä etovat.

Onhan minulla toki pennosia niin, että pystyn kesän elämään vaa-

timattomalla

pulskuudella. Ja

sitten? Huomista

^elkäämme

murehtiko.

Syksyllä voi olla edessä joko matka Kanadaan, tai maanviljelys- tai metsäkoulu, tai vieläpä tämä nykyisen lainen elokin, laiskanlaiset kirjoitus- ja

lukuhommat.

Se riippuu siitä

aintaäusva

^{mitä tässä vä-} lillä tapahtuu ja kehrääntyy.

Pitkäkö

^{tämä on}

aika? Johan

on viidettä kuukautta siitäkin kun armeijasta irtausin.

Huomenaamuiseen

postiin minun on lähetettävä "Töräpään tarinan"

korjausarkkien ensimäiset öo ^{sivua, painettuna} se tuntuu minusta me- nettelevän jotakuinkin.

Saa

nähdä mitä arvostelu sitten ääntelee.

Voinhan jo laskea tämäntalvisen ikävyyden ja laiskuuden tuloksia ja

merkitä saatuna ja varmana tulona:

6,600

mk. Ja siihen voi vielä tip- pua lisää. Oi, veljeni, elä synkisty siis! Joku on saattanut tienata huonommastikin.

Mutta se ei muuta sitä seikkaa, että päivät ovat ylen

harmaan

^pit- kiä ja ikäviä!

Ei

ole mielessä hedelmällisyyttä, että kirjoittaisi, eivät tartu tylsään muistiin englanninkieliset sanat.

Ei

ole ruumiin- työtä tehtävissä, ei

paikkaa

minne mennä, ei ihmistä, jonka kanssa seurustella.

Lukeminen

tuntuu tympeältä, ei ole viinaa

eikä viinaveik-

koja mieltä ilahduttamassa.

Saisippa tietoon toverin, jonka kanssa pääsisi liikkeelle jätkänä tai muuna kulkijana. Ehkä siellä mieleen tulisi uusia tuulia, virkei- tä ja hedelmällisiä, että pystyisi taasen tekemään kynänfcjr työtä.

Sillä lieneekö

minussa sinniä sitä lopultakaan yksin tekemään.

Luulen, että minussa on liian paljon saamattomutta, avuttomuutta,

lapsellisuutta.

Taistelkaamme, toivokaamme

Leskelä 6. 1V. 27 Vihkon

taasen alkaessa

päiväkirjamaista

Kun taasen on täytynyt ottaa esille wwhww

uudet

^ykkösestä

alkavat

puhtaat lehdet, piirrän, että

asia

^{olisi taasen}

saatettu

^siunattuun

24

alkuun tähän sanoja, sanoja, jolloin kynäni ^ei kynnä,

kuten

aura missään leipätöissä. Sepähän se olisi kyllä päaasia, mutta aina ei

jaksa aju

kehrätä

esiin rahan arvoista.

On huhtikuu. Taivaslaessa

on syvä sini, pilvlllä on

kesäisiä

muotoja, hanget

valkoisia

^ja

sinertäviä,

metsät puhtaan muhevia.

Aurinko kiipeää

jo korkealla taivaan sinisyyteen ja

lämmittelee

minua tähän olkiläjän

kupeelle,

joka tarjoaa pehmeän patjan ja suo

jän

tuulelta, voimakkaasti ^{lentävältä}

läntiseltä.

Mikäs

miilulla

tässä,

lojun ja

laiskottelen,

haudon pikkuisia asioita, yrittelen yhäkin opiskella englantia,

luen "Tiedettä

^ja

luontoa".

^Kissanpäi- vät!

Niin

on ihmisten hyvä sanoa, mutta minun ei ole niitä hyvä

elää. Epäilemättä tyhmyyttä! Kesä tulee, kuKat ja iloiset päivät..

x

Kirjallinen työni on vielä kannellut

hedelmää. "Kansan

Kuvaleh

den" numero,

^johon

"Vanha

Tov«ri" painettiin tuli minulle. Arvi

Ki vimaalta

^tuli kirje, jossa pyysi minuakin antamaan osani Yliopis-

tolla olevaan nuorten kirjailijain

lausuntailtaan. Sen innostamana

minä sitten vuodatin viime vihkon sivuille

mahdotonta

pötyä ja lähetin sen.

Mitä

sitten sille tehnevat. Sen "Töräpäitten tarinan"

korjausarkit minä olen lukenut läpitse ja lähettänyt E.Wadenströ- mille.

x

Eilen

illalla kuuntelin livaria, ja

luulenopa,

että tajuuni painui siemen johonkin

vastaiseen

kirjalliseen vuodatukseen. ^- Pa- ri saarnayritystä, yksi herätystapaus ja ehkä jotakin muuta uskon ja kritillisyyden analyysia. Saa nähdä itääkö novellia näistä sie- menistä.

Vuotten

^päähän

kunnioittavasti tervehtien

ja toivoen kynäntyön

'menestyvän

näilläkin arkeilla, ainut ystäväni ja ystäväni (?)

Leskelä

15.1V.27

Keväällä

Päiväkirjaa

Yhä

^on kevättä, lumista,

kirkasta

^{kevättä, hanki (?)}

kevättä.

^Lu- mi ei sula,

vedet eivät

^{avaudu, kesä ei}

tule. Toukokuu

^{on alulla,} mutta yhä ^voi

aamuisin hiihdellä raudan rauskuvia

^hankia,

valkovat-

saisilla,

piloille kuluneilla suksillasi.

Mutta

^jopa tässä tarkenee auringonpaisteessa

iHwikwii»

^hangelle

WKBKtussaw kasatulla

häviäjällä,

tuulen

humistessa metsän ^puissa.

Tarkehee suoritella

^englabnin

opinnolta,

^joutavia

loiko veltaan

hautoen mustia

mietteitä.

Niin, ^öopiipa

tässä

^{hautoa sitäkin, kuinka}

tässä

^{elämänsä jär-} jestää ^kesän

tullen.

Eilen tuli Kanadasta

joltakin keinottelijalta

Smk£:lla

^{2o:- lu-}

nastajaani

kirje, jossa piti olla tietoja maan

mahdollisuuksista

^ja

olosuhteista. ^Vähään

^ne

^tiedot

^näyttivät supistuvan.

Mutta olihan

jotakin.

Nyt

olisi

^kysymys:

lähdenkö Kanadaan?

^{- Jos}

lähden

^{olisi nyt heti}

kimmottava matkapuuhiin. »Töräpäitten tarinastahan"

^kai

piakkoin

lohkeaisi matkarahat. Mutta olisiko paras antaa

vielä ajan kulua.

Sillä

^on

puolensa.

^{1) On} jo mennyt vähän liian myöhäiseksi.

Pitäisi lähteä

^jo

kevättalvella.

²⁾

Kerkiäisin suorittaa kielikurssin

^lop*

puun

^ja

muutenkin vahvistua tiedoissa

^{ja muissa. 3)}

Näkisi

^vähän

pitemmälle kuinka

^{tämä kynähomma}

rupeaa

^lyömään

leiville

^{4) ei tie-} dä mitä voi

sattua.

^{- No, niin,}

varmaa

^{lienee, että lähtö lykkään-}

tyy.

Minullahan

^{ei ole otsaa}

^tehdä

^tiukkoja

^{päätöksiä.}

No, ^mitäs

sitten.

^Uittotyöt

olisivat

^{hyvät, kun vain saisin sin-} ne

lähdönkään järjestymään. ^Vaiko

^{jatkan tätä}

^loikomista

ja lukemista, kunnes kesä ja

lähden

^sitten

humputtelemaan

hieman

maanteillä. Eli

^{eikö tule}

sitäkään.-’

Mutta

^{syksyllä täytyy}

minulla

^olla

edessä

^esim.

seuraavan

^kal-

*«***«9**k«fßW ^taisia

^{polkuja (?)} 1) metsänvartijakoulu 2)

maanvil-

jelyskoulu,

⁵⁾

tämän suuntainen 'Vapaa ammatti'»

^jos

^{ee nimittäin}

^näyt

tää

^yhä menestyvän,

tai

⁴⁾

Pidettävä huoli

^{siitä, että}

kevättalvel-

la -28:n pystyn lähtemään ^Kanadaan

^jos

^olot

^{yhä näyttävät}

^täällä

painostavilta

ja

pimeiltä.

26

Siis:

^{kunhan tässä}

kutvitaan,

kotvitaan... Ja muistossa

likku-Pek kalan

SJR:n

Korkeassa Esikunnassa

^sanomat

sanat:

^-

Ei

^{se sivu lei-}

västä mene".

Leskelä. Metsässä 3.V.27

Yhä entistä Päiväkirjaa

Alkaneeko

jo viimeinkin kesä

tulla.

^{Taivas on kirkas,} paisteinen, läntinen ■puhaltaa. Lintujen

kirkkaita

^{ääniä kuulee,}

västäräkki

näy- täytyy katonharjoilla keikkuvin pyrstöin.

Koski

^{jo kohisee, mutta}

suvannoilla

^{istuvat jäät.}

Kylän miehet ovat jo

painuneet puroille

^uittoon.

Minulta

^{vain ei} ole tullut menoa

mihinkään. Saamattomuutta

jos muutakin!

Mielessä

^on

kuitenkin

levottomuutta.

Mikään

^{ei lystä; ei luku, ei vieras kieli,}

eikä kirjoitushommistakaan ^tule mitään, ^vaiki©, on

tilaisuutta

^yrit- tää.

I4asentavaa!

^Tuntuu, ettei minusta

ole mihinkään.

^En

lähde liik- kumaankaan

^vaikka

kuitenkin

^wi

r

^{svw olisL}

käteistä "selkärankaa

^{1 2}

1/2

tuhatta ja ^-

Ehkä

^kuitenkin

lähden

^{tässä jahka keli}

paranee,

ehkä jo ensi viikolla ^- kunhan kotvitaan.

Uuitta on,

että-aijon hakea

metsäkouluun Rvolle "Uudessa

^Suomes- sa" olleen olleen

ilmoituksen

^johdosta.

Hakupaperit

olisi

laitetta-

va kuntoon ennen

kesäkuun

^{loppua. -}

Torstaipostissa

oli jo

W.S.OY:n

kirjakauppatiedonannossa

maininta

uudesta kirjastani.

Hintana

^nä- kyi

olevan Smk. 25:-. ^Alan

^{äläppiä (?), että}

maksavat minulle

^teko-

palkkaa

liian vähän. ^{- Kunpa} nyt

sekin

tulisi näinä

päivinä, että

olisi, mies valmis senkin puolesta lähtemään

"tuulottelemaan" tästä Leskelästä.

^-

Tänään

^sain

henkilöllisyystodistuksenkin

Pohjan puo-

leen.

Leskelä 7.V.27 Lähtöhommia

Päiväkirjaa

/Muistikirjan

^{sivu on niin} nuhraantunut, ^{ettei sev ole ko}

naisuudessaan luettavissa. Sivu sisältää kuitenkin

ilmoituksen, että