• Ei tuloksia

Muistiinmerkintöjä vuosilta 1925-1930. Osa käsikirjoituksesta · DIGI

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa "Muistiinmerkintöjä vuosilta 1925-1930. Osa käsikirjoituksesta · DIGI"

Copied!
99
0
0

Kokoteksti

(1)

Kynäily-Har.l oi telmiä

Kaksikymmentä vuotta Muistipiirtoja

Kaksikymmentä

vuotta

-

eräs

ajanjakso

ihmisien

Bwt«aaa»rwt;Bßww

mittaraääritelmissä...

Kaksikymmentä

vuotta

on jo kestänyt

vaelluk- seni tässä maailmassa. Elämäni kolmannesko

mennyt?

Sanoohan Raamattu

kirjan joku lause,

että 'meidän elinaikamme

on kuusikymmentä vuotta,

enintään

seitsemänkymmentä...

Kaksikolmannesta

siis jalalla, jos

minulle leikattu elämänlanka

on

sattunut normaalikappalel

pitkästi’.

Kaavan tuntuu

elämäni

jo kestäneen,

vaikka

sen

alkuosa on ollut

utua, jolloin ajatuksien kaiho ei ole

asunut aivoissani.

Mutta puolet

siitä, ylikin,

olen

minä

ollut

jo

hampaat

irvessä

maailmaa vastaan. On ollut taistelua

ja tuskaa,

kaappausta... taik-

ka on

saattanut

näyttää ja näyttää

noista

ihmiseläjistä

kodin suo-

jassa

lapsenkengissä kulkevalta

Olkoon

niin.

Mutta näistä puoleen

se loppuu.

Maailmalle

r

omille

jaloilleen -

oma nokka

tuulta

kohti...

He on

päämääräni

- varma'.

Kahdeskymmenes syntymäpäiväni.

Ulkona

kolakKaa, harmaita

pilviä, maassa riekaleista räntää...

Ja melkein

kaksi kuukautta

on minun vielä

elettävä

tätä

entistä

elämääni. Mutta sitten maailmani

Mut-

ta

silloinkin sotamiehen

takkiin -

pakkotakkiin. Heikkouden merkki- kö? Enkö uskaltanut lähteä muutoin

kuin pakosta

Mutta

enpä katso entistäkään elämääni

turhaan

kulutetuksi.

Ehkä

se on

ollut

juuri parhain ja soveliain koulu sille elxnmuodolle, jo-

ta olen näissä

vihkoissa

kehitellyt ja joka näyttää muodostuvan

tärkeäksi

täytteeksi elämääni. Tänään, syntymäpäivänäni, lähetin

ensimmäisen teokseni

korjausarkit kustantajalle.

Aikaahan

tästä ky-

nänjuoksutuksesta olla aineellistakin

tuloa; tämän

vuodenkin ansio

nousee hyvinkin

7-8 tuhanteen.

Niin, kaksikymmentä vuotta on kulunut;

lienenkö

kirjoittamassa muistorivejä

toiselle samanmittaiselle

ajankappaleelle, ja mitä elä-

(2)

myksiä voikin unohtua

Eteenpäin ajan sakset vain leikatkoon varjokuviaan.

14.X.25

Joutilaisuudessa^

päiväkinjapiirrelmiäv

Joutilasta. Ulkona

seuloo

harvakseltaan

lunta.

010

on tympeää, ape- aa ja ikävää. Ei

tiedä

oikein mitä tehdä, minne mennä.

Kävelin

met-

sässä pyssytorrakko hihnassa

roikkuen. Saalis:

se laihanlainen ti- lanne ja tunnelmahymistys

kuin

on edellä! (Edellä on samana päivänä kirjoitettu 'Vakeutta ja harmautta'.)

Yrittelin

sitten kaataa puitakin, mutta ei sekään huvittanut: lumi karisi

niskaan...

x

Ei

ole

‘'yläkerrassa'

l kypsynyt mitään kirjallista aihettakaan, jota voisi kehitellä paperille.

Eikä

ole kirjaakaan, joka olisi

mielenkiin- toinen

ja uusi ja mieluinen lukea. Posti tuli eilen ja olen jo imes- kellyt mitä se toi otollista ja sulatettavaa.

x

Se kirjani, esikoinen, lopulliselta nimeltään

"Maantietä

pitkin"

on jo ilmestynyt.

Ulkoasultaan

se on varsin tyydyttävä. Viimeisessä

"Uuden Suomen"

sunnuntainumerossa (22.X1) sitä jo ilmoitettiin. Odo- tan mitä sanovat

sanomalehtien kriitikkoherrat. Eli

näkevätkö he ehkä

soveliaaksi

"hiljaisen hautauksen".

x

Eilen

palasi myös niinä

elokuun

kiireisinä päivinä valmistettu näytelmäkin kilpailustaan ('Rikas mies', jokaa valmistui 30.ö.25).

Tappio!

Arvattava

asia, vaikka olinhan jo menestyksestäni toisaalla ehtinyt saada tyhmiä

toiveita. Olihan ilmeistä,

että sen rakennelma oli huono, väkinäinen, ehkä siinä

oli

jotakin

aßwairitißttakiHW ansiol- listakin. Olihan

se tajuttukin, käin oli kirjallinen johtaja V.Hä-

meen-Anttila

merkinnyt laitaan;"Kirjalliselta arvoltaan

korkealla,

ajatusrikas ja itsenäinen, mutta

rakenteeltaan

epäsuhtainen."

Karisto julistanee nyt romaanikilpailun. Aijon

siihen

käyttää sa-

(3)

maa

aihetta

ja

entistä

enemmällä perinpohjaisuudella

mikäli saan

aikaa ja

tilaisuutta. Ehkä

on menestyskin

silloin toisenmoinen.

Ai- nakin on

minulla

vapaat ohjat. Ei

mikään

sido kuten

vaivaloisessa

näytelraärakentelussa.

x

Ohhoh...

Päivät ovat

vaisut

ja

whkuwHwifew

lyhkäiset. Ja kymmenkuu

ta

on minun niitä vielä

elettävä

ennenkuin

erkanen

lapsuuteni joki-

laaksosta... Sitten

tapahtuu

käänne, alkaa

uusi ajanjakso! Onnelli-

nen, onnetonko?

Kuinka hyvänsä,

kunhan alkaa...

x

Taivas on

kalsea

ja

lumihiutaleitakin

tippuu

harvakseen.

29.X1.25

Kotoa erotessa

Päiväkirjapiirrelmiä

Onpa

ilta, akkuna

musta, kynttilän päässä

levoton liekki,

ympä-

rillä

hiljaisuus,

kello

tokuttaa yksitoikkoisesti.

Viimeisiä

hetkiä elän minä näiden tuttujen ja

vakaitten kodin

seinien suojassa.

Eli ainakin

minun pitäisi elää

ollakseni

luonnol- tani luja ja johonkin kykenevä. Ja minun täytyy

olla!

Toista vuorokauden kiertoa

vielä ja niin on jäävä asunto, joka on osunut

kodikseni

ja

ihmiset,

jojika

mainitaan omaisikseni. Miin

on

jäävä entinen elämäni perin tuttu ja

kauvan

jatkunut, lapsuuteni

laakso,

joki

kihisevine

vesineen, tie,

harmaat

talot, metsien tummat reunat ja sisustat

pehmeästipuhisevine

puineen... On jäävä tämä ma-

ja, pihiäjapensaitten juuressa, missä olen mietiskellyt, pyrkinyt, saanut mieleeni

alakuloisuuden,

synkeyden,

ahdistavan harmin.

Varjo on asunut elämäni yllä ja vaisua iloa viiwnw on ollut vähän, mutta enemmän masentavaa nöyrtymistä,

kalvavaa

epäluuloisuutta

Ja

niin olen osaksi siitä eroavakin tuntien

kalsua,

kylmää

katke-

ruutta.

Ehkä

olen löytävä

onnellisemmat

olosijat. Mutta

luuloni cm,

että osani on onnettomuus ja

levottomuus

ja yksinäisyys taivaan alla

(4)

Mutta

saattaapa

taasen

nousta mieleeni outoa haikeutta, kaipausta, lauhkaa ja pehmeätä tunnelmaa...

Muia.tot kohoavat

(?) ympärillään satuinen rome ja kotilaaksoni, lapsuuteni ja nuoruuteni tulee

kan-

gastelemaan aivoissani onnellisina, auringon ja leppeän lämpimän verhoamina...

Monta

olen täältä muistava; esineitä ja maiseman asemia,

ihmisiä,

tapauksia, pienen vaalean tytön talosta

kosken

ja ruskean maantien vierestä...

Ja mieleni on valtaava hiutuva ikävä, kaipaus, sen tavoittelu jok on ijäksi mennyt... ah, paljona onkin mennyt minulta

ainiaaksi,

kos-

ka

en ole etsikkoaikaani kyennyt täyttämään...

Toista vuorokauden

kiertoa vielä ja niin olen lähtevä. Milloin olen taasen näkeväkään lapsuuteni laakson, ympärillään tummat toti- set metsät? Tahi

iw

heitänkö bhkhw sen

ainiaaksi...

6.X11.25-

Jouluna kasarmissa

Päiväki

rj api i rrelmä

Kolmatta viikkoa

on lipunut

siitä

kun kotoa läksin. -

Ensiker-

ran minä jo tunnettu kirjailija, josta juuri on kirjoitettu hkwhww monia kehuvia arvosteluja, lähdin korpimaista "isompaan maailmaan".

Ensikerran

näin höyryhevon, isompia kyliä ja

ihmisvilinäa.

Junakulku, unista ja väsyttävää hälyä, joka

turrutti

mielen.

Al- kumatkalla pääluussa

pirtun synnyttämää humalan humua. -

Sitten

en- simäiset

kosketukseni

"isomman elämän" kanssa

antoivat

minulle aika

läikösen

vasten

maskia:

olin kadottanut kaikki

rahani

-

1500

mkaa

ja

pilettini.

Loppumatka

alakuloisia

mietteitä, unista

turtumasta.

Sitten kasarmiin

kalseana talvipäivänä ja

alkoi

rakryyttielämä.

Pettymystä sekin

minulle! Ei

mitään

runollisuutta

oloissa, ei edes

mitään karskiutta

saa

asua sotilaan luonnossa.

Hänen täytyy olla kw nöyrämielinen koira, totella napisematta, olla kuten pidetään, vai-

ti kuunnella pirunahkaisten

pikkukihojen ärjyntää ja tympeän

nauret

tavaa herran *ävhhw näyttelemistä...

(5)

5

Pyrkiipä

mieleen

matamaan kodin kaiho,

entistä

raskaampi synkkä- mielisyys, karmea katkeruus, laimeus,

toivottomuus...

Orja olen ja

vanki. Ei

ole

tilaisuutta

kynätyöhön

etsimään

unhoa

mielikuvituksen

rakennelmissa,

sanakuvailun mielessä

vyöryvistä rytmeistä...

Mutta toisekseen olisihan minulla aihetta

olla

toivorikaskin

ja

odotella tulevaisuudesta

onnenkangastuksia.

Olenhan

esikoiskirjalla-

ni

HHBHWHHwtw saavuttanut

kai jopa

jonkinlaista

kuuluisuutta, kome- asti lyönyt läpi kirjallisessa maailmassa,

saanut osalleni

ymmärtä-

väisiä

ja kehuvia

arviointia. Onhan minulla

kirjallisia ystäviä; Sam- han heti tyhmyyttäni rahani

kaKataksiw hukattuani

kirjeellisesti (?) joitakin

satasia. Mikä

ei

ole niinkään mahdollista"tusinamiehelle".

Yhä minulla

kai lienee tilaisuus ottaa oppia

elämästä

kehittyä uralla, johon

olen

jo

saharat painanut

ja

viisastua kokemuksista.

Eniten

kai pohjallaan etoo

mielessäni

se rahan menetys.

Mutta

toi sekseen: mitä minä noista

maallisista. Ylen

pieni ja mitaton asia se on ajan ja

matkan

takaa nähtynä...

Niin

nyt on -

ensimmäiseni

kaukana

kotilaaksostani. Ulkona

harmautta,

lumituiskua. Ympärillä häliseviä

rekryytteja, hanurin

rumputusta,

jotkut nukkuvat, jotkut

lukevat

tai kirjoittavat... Tai-

taa

heidänkin

tajuunsa valua

haikea

ikävyys, kaipuu

omiin oloihin.

Niin, mitä nyt

puuhattansa kotimökissäni

kukan*

kaukana

matko- jen

takana.

Ajatteleeko joku

minunkin

olojani... Oh, elämä

opettaal

Nyt tajuan semmoista, jota en ole

ennen osannut arvostella.

Olisinpa

siellä

jälleen

puuhaillen mieleni

mukaan kynän työssä.

Se on nyt minun

rakkain haaveeni.

Kiviniemen kasarmissa 25-X11.25

Rekryyttielämän

välituokiona Päiväkirjapiirrelmiä

Nyt

tämän kiireisen

ja ylen

toimellisen sotilaselaman

harvoina

"omina" minuutteina

yrittelen

piirrellä tähänki kynailykirjaani saattaakseni tämänkin vihkoni

täyteen, jonka

olisi

oltava (?) eh- käpä

pääasia vasta elämäni taipaleella.

Yrittelen todellakin

kolein (?) ja

laimein

mielin

tietämättä

oi-

(6)

6

kein mitä kirjoittaa... Ja mitäpä

todellakaan

kirjoittaa, kun mieli tuntuu olevan harmaa ja tyhjää tämän elämän ja omien tyhmien tekosieni

painosta... Onko

ehkä kaikki mennyt; enkö voi enää

milloinkaan

luoda

jotakin uutta

mielikuvituksen

mahdilla, kirjoittaa

mielikuvitusrik- kaasti

ja

hedelmällisesti...

Ehkä kuitenkinl Ehkä

ajan tästäkin livuttua voin imeä ja

kehitellä

mettä ja rahevyyttä

tämänkin

elämän kukkasista, joka saattaa siitä me-

destä taasen kuvitteluja kukan

(epäselvää)

No, niin

olisi

siis

merkittävä

joku

muistimerkintä

siihen muotoon kuin päiväkirjoissa, joko

virallisen luettelomaista

tai tunnelmoivaa.

- Ja pyrkiipä ensiksi nousemaan mieleen toteaminen, että kuukausi on siitä kun kotoa läksin. Melkeinpä yrittelee kangastelemaan

mielessä

hiutuva

koti-ikävä. Tuntuisin

sen tunnustavan kodiksi, ehkä

sieltä

melkein

erkaninkin

kirous sydämessä. Sen verran olen wypwnuirw jo oppi- nut ja

tasaantunut

elämän

"kovassa"

koulussa.

Loppiaispäivänä

minä sain

havaita

itseni

tunnetuksi

mieheksi. Kut- suttiin toimistoon, missä esiinnyin

tietenkin

kömpelön tyhmänä, (epä- selvää) mnww menikin, ääni

värähdellen. Kihot

pyysivät "kirjailijamie- heltä"

avustusta

iltamaansa.

Vein

heille kirjani ja

siellä

se on. -

Eh

käpä sentään kirjailijanimi tuopi ajan

päälle palvelukseeni

täällä

eräänlaista

lievennystä.

Tulimme

juuri

marssilta

eräästä

Räihänranta nimisestä

kylästä.

Oli

pirun

pakkanen,

korvat ja nokanpää yrittelivät minulta ja monelta

muultakin ottaa

jäätä. Ei sentään tunnu

tällä hetkellä

ylen

kovasti kiroiluttavan: sainhan nähdä

välähdyksen tämän seudun maita ja maise- mia ja

aavistaa

kylien ja asumusten elämää.

Khkn

voin

täälläkin

imeä tajuntaani jotakin uutta ja ennen

tunte- matonta.

Kiviniemen

kasarmissa

9.1.26

(7)

Kasarmilla

Päiväkinjapiirto

Tänään

taasen yritän

piirrellä

muutamia laimeita ja

värittömän

haaleita rivejä yksitoikkoisen

kasarmielämän harmaudessa.

Ensiksi

olisi sanottava, että minun ei nykyään kannattaisi hau- toa

rahataloudellisia

huolia.

Jotkin

novellini toivat

rahaa sievästi.

"Kuvalehdeltä"

4oo:-,

"Uudelta Suomelta" 325:-

y* taasen

"PanultuKin"

5oo:- Smkaa.

Siinä yli

1500

olen tehnyt

rahaa kasarmissakin

olles- sani jo

tosin

ennen tehdyllä työllä. Äitimuorille

tosin

lähetin

325

mkn

vekselin. Onnistuneekdi

sitten edes sitäkään sikäli, että perille menee.

Ei

tässä

sitten muuta

muistelmia

jouda kirjoittamaankaan. Vääpeli ja

kersantti

juuri

antoivat toimekseni

kirjoitella aina iltapäiväi- sinä harjoituksina jotakin

"humorillista"

tai

"leikillistä"

kerto- musta kai jotakin

sotilasiltamaa

varten.

Saa

sitten

nähdä syntyy ja sykertyykö siitä mitään. Mutta hullua- han olisi

lähteä kentällekään

kun kerran saa

poiskin

olla.

1.11.26

Määrätyötä l;n yritelmä

Nyt olisL määrä kirjoittaa

leikillisiä

lausejaksoja, ajatusten

pitäisi

olla selviä.

Mielenkiinto

ei saisi laimeta, sanat korekteja

ja maalaavia,

repliikit

säkenöiviä, kuvailun

pitäisi

käydä repaise-

västi.

Ja tämä pitäisi

saada aikaan

ihan

nauramattomalla

suulla, pääluun ontelon ollessa tyhjyyttään kumisevan kuten

pirtulekkerin,

joka juuri

vaikeroiden

on kumonnut viimeiset

tilkkansa

kuinaan ki- taan.

Keskeytetty vtirw

1.11.26

Muistipiirtoja

ensikertaa

vartiossa ollessa

Nyt yrittelen täytellä tämän

vihkon viimeisiä

lehtiä,

alotelles-

sani ensimäistä vuorokauden kiertoa Kiviniemen kasarmin päavartiossa

(8)

8

Äsken kävin seisoa töröttelealassa tunnin pataljoonan ammusvaras- ton seutuvilla -

"vartiopaikalla

n:ro

3"

- ja nyt istun päivystäjän upseerin pöydän

kulman

ääressä, unimielisenä kirjoitellen näitä vaisuja ja yksitoikkoisia rivejä, kunnes minun taasen

k:lo 12

eli

tunnin kuluttua on astuttava öiseen pakkaseen varjellukseni tätä

isäämme

maata.

Juuri kumisi

kwlrärw k:lo

11: ta. Vartio lähtee

vaihtamaan, sillä

kylmän

takia

muuttuu se aina tunnin

kuluttua.

x

Kaksi vuoroa olen jo seisoskellut pakkasessa, kuulakan tuhan- sia tähtiä

tuikkivan

taivaan alla.

Pakkanen

ahdistaa jalkoja ja pyskfeir pyrkii ruumiiseen suuren turkkikauhtanan rintarakosista. Tu- lee siinä mieleen kotipuolen maisematkin ja olot ja

asukkaat

sekä se, että kaksi kuukautta on siitä kun sieltä läksin.

Päävartiossa on hiljaista, kello tokuttaa. Vartiopäällikkö uni-

sena

lojuu

takkaa

vasten, ensiksi lähtevän vaihdon miehet makaavat

ritsinlaudoilla

manttelit ja vyöremmit yllä. Me viimeksi tulleet miehet valvomme painuaksemme sitten vuorostamme tiimaksemme

ritseil

le pitkäkseen, kun tunti täyttyy.

Tuntuupa

taasenkin,

ja oikeastaan alituiseen, elämä ylen harmaal ta ja sameriaiselta. Tulituu olletikin ajatellessa edessä olevien herätysten lukua ja niiden asentojen ja ojennusten ja muiden senkal täisten vaivojen määriä kuin siihen sisältyy. Mutta miksipä haikail la!

Ei

se asemaa

paranna

vaan pikemminkin pahentaa.

Aika

on aikaa kutakin,

sanoi

pässi kun päätä leikattiin!

x

Olen

saanut tässä kirjeitäkin joiltakin

N.V.L:n

jäseniltä, Onni Hallalta, Raumasta, Verner Lindgreniltä

Raahesta

ja Verner

Sand-

bergilta

Käkisalmesta.

Ei sitten mitään mainittavaa kirjeiden sisäl lössä.

Onni Halla

vain pyysi vaihtamaan teoksia, me kun molemmat olimme viime joulun kirjailijoita.

Lähetin

hänelle kirjan eilisenä päivänä.

x

On jo aamu, liki B:saa näyttää kello. Heljä tunnin

vuoroa

olen

(9)

olen ollut vartijossa ja saman verran niitä on vielä jälellä. Ilma on kipsakka, taivas kelmeän selkeä, tyypillinen talvinen pakkasaamu.

Join juuri sajun, kirpeän väkiintyneen ruohoveden, söin leipäpalani, viisi

sokerinokaretta

ja margariinin pyörän.

Katselen

akkunasta.

Komppanian rakennusten edessä odottavat reet ja kenttäkeittiöt sän-

tillisessä ojennuksessa.

Niiden

on määrä mennä manoveerille toisten komppanioitten

mukana.

Me alokkaat jäämme tänne.

Kiviniemen

kasarmin päävartiossa

9.11.26

Vartiomiesten

merkintöjä

Talvisena

päivänä kictelin

ammuskellaria.

Pakkanen, viima idänpuo lelta, mutta

aurinko

sädehti melkein

lämmittäväsi!. Etäältä

kuului

junien pubina -

manoveerit

ovat alkamassa - ja kentältä

komentoäli-

nää.

Karnisonin

laiskat varikset

louhahtelivat

tallin puolella etsi- en ruumiin ravintoa.

Kiertelin

matavin askelin kellaria ja katsastelin räystäslautoja, joihin monet jääkärit olivat lyijykynällä ilmaisseet mietteet, jotka kulloinkin

asuivat

tajussaan.

Näiden

merkintöjen lukumäärä osoitti kuinka tärkeältä

kannalta

he ottivat

vartiomiestehtävänsä.

Useimmat olivat

lakoonisesti

merkinneet

vain herätystensä määrän.

Siinä

näki isompaa ja pienempää numeroa.

Joku

ilmoitti

iloitsevasti

ja ikäänkuin

ilkkuvastikin

"Hei reksit, 8 herät. aamulla".

Hänellä

oli jo niin vähän lähihäämöityksessä, hän tiesi hyvin sietävänsä

jälellä

olevat

aamupillin äänet, paidannilistämiset ja sitä seuraa- vat liikkeet, "haarakyykyt" ja "selännyökytykset".

Yksi

oli kirjoit-

tanut

epämääräisemmän

tiedonannon

"Vähän

päiviä ja paljon margarii- nia".

Toisen

yksitoikkoisessa lauseessa

soinnahtaa

melkein surunvoit

toisuutta, vaikka herätyksiä oli niin niukalti; " 2 herät. ja

vielä

piti olla

vartiossa".

Useat

olivat päivä ja kuukausi ja vuosi numeroilla

ilmaisset

ajat jolloin heidän oli määrä kävellä ja seisoskella tämän kellarin seutu' villa.

Harvassa lauseessa

oli mitään erikoista. Eräs oli ruvennut

(10)

melkein

runolliseksi:

"Kun syksy tulee ja lehdet putoavat puista niin tätä poikaa ei täällä näy". Toinen tuopi ilmi tilanteen melkein tai- teellisen

.tehoavasti:

"Syksyn tuuli humisee ja herätykset - -

Jossakin sekavassa

lausejaksossa kiroillaan jotakin Hemmoa ja lo puksi "tee vain kapitulantti..."

Niin

huomaa elämän moninaisia ja

kuitenkin

niin samoja ja yhtä yoistelevia muotojaHww noiden merkintöjen takana.

Kaikki

he ovat tun-

teneet

täällä itsensä orvoiksi vangeiksi,

laulaneet

"Vangin

laulua"

(?);

"Kolme

on

lukkoa ovalla

ja

rautakanki

oven pääl- lä.

Niinpä tarkastelin, mietin

kalsean

kylmänä talvipäivänä

tassutel-

len kellarin ympäri yllä jumalaton raskas ja kankea turkki

räkäläik-

käsin hihansuin... Moni poika

oli siihen

pyyhkäissyt vuotavaa nenään- sä talvisessa, öisessä

pakkasessa.

Kiviniemen

kasarmi

12.11.26

Kuolema

Tänään, raskaana talvisena päivänä, olen taasen läheisesti tullut

huomanneeksi

kuinka sekavat - ihmiseläjän tajulla nähden - ovat sen aivoitukset, jonka olisi istuttava

kaiken

ohjissa ja olisi kannettava nimeä kwkw

Kohtalo

tai

Sallimus.

Yksi

niistä nuorista miehistä, jotka ovat täällä tulleet tutuik- seni on tänään kuollut, kuollut

tunnettuaan

viikon verran veressään

ja lihoissaan kuumetta, sairauden lamautusta. - Hän, komea

poika,

iloinen ja

elämänhaluinen

- kai "toivorikas nuorukainen".

Ilmapiiri

on harmaa,

taivaalla raskaat

pilvet, ja metsissä surun- voittoinen tuulen tohina. - Ja poika on

kuollut

kaukana kotiseutun- sa maisemista, yksinäisenä, sairastuvan yksitotisen

swwskvkkäwvwww

siisteillä

vaatteilla.

Saanpa taasen mieleeni

tunnelmia

koko tämän elämän turhuudesta, käsittämättömyydestä, oudosta järjettömästä kuhinasta— Noin voin mennä

minäkin

äkkiä ilman valmistuksia, humsis eroon kaikesta...

Mutta

mitäl

Eikö

aina

siuluni

pohjalla ole asunut pessimisti, elä- män

kieltäminen*. Eikö

elämän järjettömän tuskallisen touhun lopettaja

(11)

ole lempeä kuolema.

Eikö

se anna rauhaa, kun elämä kuljettelee

ki- duttavia,

tuskallisia tunnelmiaan, enkö silloin voi hymähtäen sa-

noa:

Kuolema on suuri...

Nämä rivit kirjoitin harmaana, talvisena päivänä kasarmin sängyn päällä, kun

toverit

ympärillä puhelivat, naurahtelivat, puhdistivat kiväärinsä, surma-aseen, eri osia -

Kiviniemen kasarmissa

17.11.26

Päiväkirjaa

Torstaina

18

p:nä

helmikuuta

ammuttiin. Laukasin

winriruiifrirfr ensi- mäiset

laukaukset

kiväärillä eläissäni.

Sain

ilmoittaa kapteenille

- tukeva, hyväntahtoinen, lojaalinen jätkä -

"Alokas

H - pää ampu- nut

3:11 a laukauksella 5o

m.

matkalta 26 pistettä.

-

Olin

muuten kirjurina.

Tuiskusi.

x

Olin

taasen kirjurina

ampumaradalla. Ilma

kirjakas.

Ammuin 6:11 a

laukauksella 400

m.

45

pistettä.

x

Lauantai

2o;s p:vä.

Marssi suksilla Kiviniemeen. Perillä katsel-

tiin jotakin ijänikuista

linnotusta.

Syvät

vallihaudat

ja

korkeat

vallit, joissa puut kasvoivat, katajat

silmissäni

kovin outoina,

pystyolentoisina

puina...

Tornisterini

remmi katkesi, pakkaus pai- noi ja

hiihdettiin

hikeeni

Tänä

päivänä näin esimäisen kerran

lentokoneen.

Neljä niitä lou

hotteli

yläpuolellamme, oudosti

huristen.

Yksi joutui epäkuntoon ja teki

hätälaskun kasarmin viereiselle

järvenjäälle.

x

Sunnuntai. Kivääritarkastus. Kersantti

Junni

kaiveli

likaa terä-

väksi

teroitetulla tikulla

pyssyni

ruuveista;

-

"ei puhdistettu

ol-

lenkaan"

-.

Tämä vaikutti suuresti

tunnelmaan, joka pyrki

laskeutu- maa

toivottomaksi,

harmaaksi

ja

matalaksi.

-

Illalla

sain kirjeen äidiltä,

ensimäisen

ja ehkä ainoan.

x

(12)

12

Maanantaina

iltapäivällä

olin

kantelemassa kuumaa

vettä lentä- jille, jotka

sulattelivat konettaan. Potkuri

pyöriä surrasi

äkäises-

ti ja kone mennä pörräsi pitkin jäätä ja

louhahti

viimein ilmaan. Oli kylmä.

x

Tänään

- on

keskiviikko

-

saattaa

olla niin, että elelen viimeis-

tä keiröaw kokonaista keskiviikkoa

tähän kytkään

Kiviniemessä.

Sano-

taan, että

4

p:nä ensi kuuta lähetetään poikia kursseille Viipuriin ja minun pitänee mennä joukossa.

Kiviniemen kasarmissa

24-11.26

Päiväkirjamaisia piirtoja

Nyt

sunnuntaipäivänä,

osuin viimeinkin mieleltäni siksi ripeäksi,

että

ryhdyin vetelemään jonkun rivin näille lehdille, joita olen vii- meksi sormeillut, kuten tulin huomanneeksi tasan kaksi kuukautta ta- kaperin.

x

Niin, onpa siinä välillä

ollut eräänlaisia

vaiheitakin, joista nyt yrittelen vedellä eräänlaisen puisevan "muistelma"hahmon, sikäli kuin

ääripiirtoja mielessäni kuvastelee.

Ensinnäkin

se luulo, että joutuisin Viipuriin niille aliupseeri- kursseille ja saisin

satakunta

niitä herätyksiä lisää jotka eivät näytä laadultaan tulevan juuri lienteämmiksi viikkojen vieriessäkään,

osottautui

olevansa luulo. Maineeni kynäHweWkHKHw kynämiehenä sai

kai

aikaan sen, että minulta kysyttiin; halusinko Viipuriin vai en. Ja vähäisen tuumimisen jälkeen

vastasin:en.

Ja niinpä sitten meni viikkokausi harjoituksissa, suksiliikkeissä lumisissa metsissä ja jyrkissä mäissä ja hiostavissa hiihtomarsseis-

sa.

Sitten

- se oli maaliskuun

2

p:nä - jouduin pataljoonan

postinkan-

tajaksi kun vakituinen oli sairastuvalla.

Uusi

ja outo homma toi

vaihtelua

ja oli ruumiillisesti kenttäpalvelusta keveampää.

Tallilta

tuli hevonen ja mies.

Sen

kuin

istuit rekeen

kuin herra ja kävit Ki-

(13)

viniemen

asemalla kahdesti päivässä.

- Ja tulin tuntemaan

toisia

poi- kia herrojakin ja katsomaan

kasarmikuntaa

ikäänkuin laajemmalti. Ja

tämän homman viimeinen päivä oli

maaliskuun

21 - nimipäiväni.

Sitten taasen

riviin.

Maarianpäivänä 25

- olin

vartiossa. Harmaata

matalaa tunnelmaa ja

mietteitä!

Lujeskelin Dostojevskin

"Rikosta

ja rangaistusta". ffa •

Iltasella

mahamäärin

"naimissoppaa".

Seuraavat päivät 26

ja

27 olivat

kai

täällä

olomme

voimakkaim pia tähänastisia

elämyksiä.

Kaksipäiväiset manoveerit.

Pitkä, hiostav va

hiihtomarssi Räisälän kirkolle.

Majoitus,

oleilu

oudossa kylässä, kahviloissa, iltayöstä

liikkeelle.

Majailu pienessä rötistyneessä mökissä yöllä,

aamulla paukkupyssykahakkaa Käkisalmen

pataljoonan

poikain

kanssa, pysähdys, kuuma tee ja kuiva näkkileivän kämpäle.

Sit-

ten takaisin, väsyttävä

raskas

hiihto,

sontaisia

teitä,

hikoilevia

teitä, raskas pakkaus hartioilla, jäsenissä

miltei uupumus.

Miesten mielet kärmeisiä, kiroilevia. Tuli mieleen yhtä ja toista.

Sitten

pysähdys miltei

puoliväkisin. Kolmin

miehin me

söimme

talossa, eikä

maksua

mennyt.

Kaunis muisto.

Kylän nimi oli

Humalais£>|^ J.

Moni

mieli tunnustaan, ettei ole tehnyt niin

voimia

kysyvää reis sua.

Ja

sitten

jonakin

maaliskuun

loppupäivänä sain taasen

lähteä

lä- hetiksi esikuntaan. Taasen uutta ja jotenkin

laiskan

miehen hommaa.

Jotenkin nopeasti menivät

päivä#.

Olisi

ollut aikaa

kwrflwwttaaktHww

kirjoitellakin, mutta ei ole

aiheita

"yläkerrassa" täysin kypsytet- tyjä. Lujeskelin

kuitenkin

kirjoja ja opin jonkun hitusen

painiskele

taitoa.

x

Ja nyt

huhtikuun kallistuessa

lopulleen istun taasen komppaniaan na ja kirjoittelen näitä, kun vallitsee jotenkin hiljaisehko kasarmin

pyhäiltapäivän »irafcwiaw

oleilu.

x

Kirjalliset

harrastuksetkin

ne pyrkivät

asumaan

mielessä.

Aikaa olisi

joten kuten kun

olisi

aiheita ja innostusta yrittää. Nyt minul- la on

meininki mietiskellä

irti ja

katseltavakseni

joku

aihe

ja tu-

levinä kesäisinä pairvwaaw sunnuntaipäivinä

ottaa

lo-

(14)

malippu ja painua metsään, missä puut tohisevat ja on

kuiva

kenttä loikoa. -

Olisi aika

saada jotakin valmiiksi rahalliseltakin kannal- ta.

Ainoastaan

kolme satasta on minulla rahaa jälellä.

"Liitossa"

oli Antero Kajannon

arvostelu

kirjastani, samoin "Aa- mulehdessä".

Kai

jo toinenkin mikäli päättelen eräästä maist. Haa- vion kirjeestä. Samoin tilasin "Valvoja-Ajan"

numeron, ÄSiiH

tunnus-

tuksen ohella moitittiin minua liiasta synkkyydestä ja ylimalkaises- ta ti "kypsymättömyydestä".

Edellisten

lehtien arvostelijat olivat

enemmän myöten meneviä ja kiitteleviä.

Kiviniemen kasarmissa

25.1V.26

Päävartiossa

Kiviniemen kasarmin Päävartio.

Toimi; "vaihdon viilettäjä". päivä puolessa. Kaunis päivä. Sinisen taivaan kumulta heloittaa aurinko.

Pohjoinen raikas tuuli humisuttaa petäjiä, joita siellä täällä tör- röttää kasarmin aukealla.

Edessäni

aukee garnisoonin päätie enimmäkseen jo kuivana ja tawwww flKtsjwHa hiekkaisena, jopa yritellen pöllähdellä, mutta jotkut paikat vielä kantaen lunta ja sohjua, vesilammikotta tai litisevää rapakkoa.

Oh,

kevät

on kynnyksellä ja kesä

saapuu,

mutta mieleen ei juolah- da olla luonnoltaan iloinen. Orjuus ja kurjuus! Mielisinpä olla

vapaa Mutta

sekin päivä on kerran tuleva.

Päävartion

aulassa

27.1V.26

Kesä

Kesä on saapunut.

Satoi

monin vuorokausin raskaita

fta

kastelevia

pisaroita ja sitten taivas selkeni.

Laimean

sininen ilmapiiri oli auringon sauhuinen, garnisoonin hiekka pölisi.

Ja nyt

varhaisena

aamuna

makaan

minä mäen

lappeella

kasarmin lä- hellä käsissäni tämä vihko ja kynä ja vierelläni

Londonin "Rautakor-

ko".

K;lo viiäi on kajahtanut päivystäjän ylenmäärin tuttu huuto;"Y- lös ja

aamuvoimisteluuni"

sitten join saikan, margarininapin,

sokeri-

(15)

nokareet

ja

leivänkappaleet, astuin pääportista

ulos ja tulin tänne,

luuloni mukaan "komennuksieni" turvin

pystyen

pimittämään täällä

olo- ni.

Saattaa silti

sattua, että

"palan", että

tulee

putkaa,

mutta mieleni oli

olla

nyt joku

tuntimäärä

omissa oloissaan,

tarvitsematta paarustaa komppanian

rivissä

tai

napsia kantapäitä yhteen herrojen edessä ja

sotakanslioiden ovensuissa...

Niin, on kesä. Alempana näkyy garnisooni,

hiekkainen

kenttä, pu-

naiset

rakennukset,

valkoiset akkunalaudat

ja nurkat,

mustat

katot,

konehuoneen

hoikka,

punertava

ja

korkea

tiili

torni. Vieressä pienoi-

nen järvi sinisenä, vielä jäärippeitä

pinnallaan. Ympärillä havumet- sät

laajoina ja

sinertävinä. Siellä täällä

kyläkunta

kellertävien hiekkateiden vierillä. Aurinko paistaa leppeästi,

käki kukahtelee,

montakin

käkeä,

linnut laulavat

täydeltä rintaa, intohimoisesti,

garnisonin

varikset ääntelevät

k

iw§w*K kurkuin lentäessään

metsiin jossa

heilläkin

lienee suojansa ja

elämänsä...

Ja

minä

olen

jääkäri Suomen armeijassa

oltuani siellä piankin puoli vuotta. Nämä viimeiset viikot

olen taasen ollut pataljoonan lähetti,

juoksennellut

paperi

kädessä,tai

ajomääräys

kenttäinkin

poimussa

garnisoonin

hiekkkaa, tai

istunut puhelinkämpässä lueskel-

len kirjoja.

Mielikin

täällä tylsistyy, kirjoittaminen ei

tule

kun-

nollista. Raha

on pian lopussa,

eikä

siitä kirjoituksesta, jonka vaivoin kyhäsin

esikuntakämpässä

kuulu mitään. - Kuitenkin, kuten lienee jo

monasti tullut

mainituksi,

näillä

oloilla on oma merki-

tyksensä

elämälleni. Yhtä

ja

toista

olen kokenut; käynyt Kiviniemen markkinoilla,

ollut omavaltaisilla

iltalomilla, särkenyt

Utikseni

pataljoonan pyörän ajaessani

pimeässä

yössä,

puhutellut

tyttöjä, pitänyt sylissä muuatta typykkää ja

antanut

suuta, ryypännyt jonkun kerran

pirtuakin.

Ja

nyt on edessä kesä, kai komppaniassa

rivimiehenä.

Pitkin mäenrinnettä

tulla kapsi tänne pari "monnia",

maaliskuus-

sa

tulleita

miehiä,

asettuen

makaamaan.

Hekin

luvatta pois palve-

luksesta.

Ah,

ympärilläni

on kesä, tuossa

koivun

karangossa, joka

orpona

on eksynyt

tänne ainaisten

mäntyjen sekaan, mehevä

hiirenkorva...

Mutta

mikään ei

täällä mieltä ilahduta.

Onpa

päinvastoin

painamassa yhäkin

tunkkaisemmaksi. Tällaisen kuulin eilen

illalla

sananparren:

Jeesuksen tuhatta

kilometriä havupuita ja joka neulasen nokassa per

kelei Kiviniemessä metsässä

19.V.26

(16)

16

Muistikirjaa

Nyt syksyisenä päivänä aijoin taas pitkästä kotvasta kirjoittaa muutaman päiväkirjamaisen rivin.

Kesä on mennyt ja syksy käsissä ja talvi

tulossa. Alokkaasta

ja

"monnista"

ja "perunajääkäristä" on tullut garnisoonin kantajääkäri.

Päivät ovat piankin

vähissä. Herätykset huudetaan tänä päivänä;

"65

aamulla'."

Kesä

meni

istuskellessa tärisevillä postirattailla

tai hyrisevän

Bentsin /Benz-auto/ koslassa

ja sitten hikisenä

veivaillessa

polku-

pyörällä.

Ikäänkuin

herra musta

sadetakki

päällä, maleksiessa

ase-

malla, katsellessa, napatessa kantapäitä yhteen herrojen edessä.

Tuli pelailluksi,

katkuja ja

venttiäkin

ja menetetyksi siten

pelissä

sata- nen

tai

pari.

Tuli otetuksi

ryyppyjä

useampana

sunnuntaina,

tutustu-

tuksi yhteen ja toiseen "nuoreen

soturiin". Oli 9o kilometrisine

marsseineen ja muine vaiheineen.

,'7ol|Yi JJaavolainen

ja

Kävi

sitten

elokuun

lopulla pari kirjallista

nuortaherraa\mmua

ta-

paamassa

ja vietettiin pari pw ryyppy-yötä Kiviniemen majatalon yläkam manissa...

Sekin muistettavia

elämyksiä...

Ja sitten syyskuun 2;sena jouduin jälleen komppaniaan. On humua ja huutoa ja

liikettä.

Harjoitusta ja öisin

"hiipimistä".

Väliajoil-

la perunankuorintaa

ja muuta, aina kiirettä, räyhäkästä sotahommaa.

Alituiseen

uhkaa

santsi

ja käryw käymälän pesut

luvattomista

lomista, korttipelistä ja

hoitamattomista varusteista.

x

Olen

kirjallisellakin alalla

saavuttanut

yhtä ja toista.

Sain

tuhat ja wwsswww

viisisataa"Maantietä

pitkin"

ruotsinnoksesta.

"Työväen Ka-

lenteriin"

ja "Tulenkantajiin" tullenee novellini.

"Panu"

julkaisi sen keväisen

"Elämäkerran" /'Hanuripelimannin elämäkerta'/.

Ja liki

pidellee,etten

julkaise jouluksi uutta kokoelmaa novellikyhäyksiä.

x

Olisi

tässä

mietittävä

sitäkin, että mihin

sitten

kun täältä ir

taudun. Kotiinko? Ehkä

niin tulee käymään ellen siihen mennessä saa

sitä

kirjaa

painosta

ja

siitä lohkaistuksi

sen verran rahaa, että voi yritellä

kulkurielämää

ja

koetella

kykenisinkö

päätäni

elattelemäan

kynäni jälillä.

24.9.26

(17)

K.niemen

garnisoonin päävartiossa.

Toinen

vaihto

ammuskellarilla.

Tulin tänne eilen illalla hiukan humalassa. -

Yöllä

paloin,

hukuin ammuskellarin

edessä suullani, kivääri sojotti seinää vasten,

Tuli

päivystävä vääpeli, kahden natsan kapitulantti, "ruumiinniclija",

"hautuumaanpäivystäjä" ,

"

jäneksenkantaja": - i4ikäs makuupaikka tämä on? Raportti tehtiin. Saa nähdä mitä tullenee.

Onpa mielessä alakuloisuutta, synkeyttä ja kirousta.

Ilma

raskas,

sateinen

ja harmaa.

27.8.26 /27.9.26/

Tuiskuaa

Lokakuu

on lopullaan ja lunta tippuu harmaana, murheellisena tuis-

kuna. Sitä

on jo paksu, valkoinen ja viluinen vaippa mailla, metsis- sä ja

rakennuksien

katoilla.

Karnisoonin

varikset parveilevat musti- na lepattelevina laumoina etsien ruuanmurua...

Päivä

painuu iltaan ja minä kirjoittelen näitä rivejä alakuloisin, harmain mielin kuten yleensä nykyään...

Onko

minulla syytä? Ehkä, jos katson asioita kuten ihmisien tusinalaumat. Nyt viippuu, viippuu myö- häissyksyn viluisina päivinä.

Kohtalon

valtaisa kämmen odottaa minua

tuntemattomassa

harmaudessa painaakseen minut jonnekin whhbhwpiw on-

neen

tai onnettomuuteen, eli ei erityisesti kumpaankaan...

Mutta miksikä miettiä!

Päivä

menköön ja toinen tulkoon. Ja lupauk-

seni on,

että olkoon oikeus ja omatunto ojennusnuorani ilman vähäis- täkään vilppiä...

x

T.k;n

13

p;nä

lähetin

päri viimeistä novelliluonnosta Porvooseen, jossa niiden pitäisi yhdessä entisten kanssa muodostaa kirja nimeltä

"Vuosilusto". Saa

näkyä käykö se toteen.

Näille paperilehdille

ennen tätä piirretty kertomuksen tapainen

/'Ystävykset', 14.10.26/

oli

pyynnöstä kirjoitettu "Nuoren Voiman

Joululle".

Olisi ihan välttämä- töntä, että

saisin

kirjallisista yritelmistä taasen denaria, jos avwlv mielin

ollenkaan

tässä airamassa elämääni eteenpäin kehittää.

X

(18)

Siitä vartiopalosta

tuli

5 vrk.

yksinkertaista, jonka kärsin lop

puun t.k. 6 p;nä. Liikettä

yleensä

huimasti. Eräskin

marssi jolta tul-

tiin

k'* lo

3.

Toissapäivänä

taisteluhan

joi tus myöhäiseen

iltapimeäan

Röykkylän kylässä.

Yriteltiin

Saijajoen (?) yli

tynnyrilautoilla.

Levolle päästiin k:lo

11 i.p»

x

35 aamulla

Suomen vakinaisessa.

Kasarmeilla 24.X.26

Kasarmi

Hiekkaisessa

erämaassa, missä

kasvavat

kanerva ja

petäjäpuut,

koho-

avat kasarmien punertavat, valkeanurkkaiset seinät. Mäellä maantien- vieressä

korkea, kasww

kaksivuoninkmen esikunta

ja

kapitulanttis*w-

rakennuksien

rivit, alempana

matalat komppaniat, sementtirappuiEeen

ja

pitkine

käytävineen, keittiö,

valkeaksi rappailtu konehuone pu- nertavinen tiilitorneineen.

Alempana sininen järvi,

rannalla sauna

ja

uimalaituri telineineen. rfutta

ylempänä

maantien reunalla

on

kelta-

hiekkainen harjoituskenttä,

joka tuo

mieleen

ikävyyden, hien, tunti- en

hitaan

kulun, komentoälinän, kurkussa

karvastelevan kirouksen...

Vuosi

on vierinyt

kasarmin punertavan aitauksen

sisällä, pitkä vuosi,

sotamiehen pakkotakissa.

Pian on siitä jälellä

vain muistot

aivojen harmaassa massassa, jotka

ehkä

pian himmenevät,

ehkä eivät...

Komppania,

käytävä,

päivystäjän

pöytä,

minkä ääressä

tama istus- keli

pistin

vyöllään, kajahduttaen tupien

ovilla

niin monasti kiro- tut huutonsa: - Ylös ja

aamuvoimisteluuni

ja

komppania

järjestyy.

Tuvat,

harmain

lattioin, peti- ja

kaappiriveineen, pitkien yksitoik- koisten piruunnutus(?)päivien vietto niissä.

Pojat kirjoitellen Lu-

luja mustiin,

paksuihin

vihkoihinsa, ja

laulellen niitä

kajahtavin

äänin surunvoittoisesti tai

nukkuen

petillä minkä

jaksoi, natsa

hampaissa...

Käytävällä tarkastusrivit,

eri esineet ta»***.™»

kourissa,

iltahartausrivit,

konehuoneen

pillin

hiukaistua, veisuu ja Herran siunaus, ja

ruokarivit

paljaan taivaan

alla.

Muistan

alokasajan

lumisen

kentän, kun

opeteltiin

viemään luita

(19)

yhteen, kylmän joka

ahdisti

jäseniä,

ensimäiset

vartiovuorot pistin kiväärihihnasta roikkuen pakkastaivaan

alla,

ensimäisen manoveerireis

sun uupuraus jäsenissä, hiki pinnassa,

hiihdellen

sontaisia, hikoavia teitä!

Ajan jolloin asustin

korkeassa esikunnassa,

postia ajellen, juok- supoikana garnisoonin hiekkaisilla teilläl Esikuntapojät ja retket heidän kanssaan

kesäisissä

kyläkunnissa, markkinayöt, sunnuntaiseutu-

jen viinapulat ja korttipelin illoin...

Sitten

manooverireissun ja tulon jälleen komppaniaan, pakkaset, pitkät marssit, kihojen kenkkuilut, myrtyneen mielen kiroukset, pää-

vartion putkan, lutikoineen

ja

ristikkoineen.

Herätyksien huudot kun- nes niitä nyt on jälellä enää yksi ja remuyöt, surunvoittoiset miet- teet, että minne askeleensa ohjata tai päänsä kallistaa nyt kun jää- kärin takki yltä piankin

heitetään...

Niin, parin herätyksen perästä on viimeinen yö, remuyö kasarmissa, jossa piankin onvierinyt umpinainen vuosi.

Kiviniemen kasarmilla

28.X1.26

Päiväkirjaa

Onpa jo aikaa vierähtänyt siitä kun viimeksi kirjoitin tämänsuun- taisia "omia" rivejä Kiviniemen kasarmilla.

Jälleen

tulin

tulleeksi

entiselle kotimökilleni, ylen tutulle ja tuskastuttavalle. Olän ollut jo täällä n.

4o

päivää ja yötä.

Tulin

joulukuun kolmannen päivän iltana,

melkein

jotakin paaston ja piinan päiviä, joutilasta ja ikävää ja tukalaa. Melkein kuin Kivi "hengitän kuin tukehtuvan povesta ja himoon joka

hetki

täältä pois". -

Enkä kuitenkaan

mitään halua.

Olen

tällä ajalla kirjoitellut kolmeenkin näihin vihkoon tuota "Tö räpään

Ison" kertomusta. Eilen

sen toiskertainen kirjoitus valmistui.

Lähetän

sen

tämänpäiväisessä

postissa kustantajalleni.

Niin

voi sen

tulosia siis

odotella. Toiveeni

eivät ole isot.

Samoin

on aikeeni opiskella englantia Kirjeopistossa. Lähetin jo kurssikinjatilauksen ja kurssimaksun ensimäisen erän.

Saa

nähdä ru-

peaako se sitten ensinkään luonnistumaan.

Haamoittaishan

siinä yksi

(20)

parempi toivo jo sitten

ulkomaille muutostakin

Ei kai tässä muuta keinoa ole kuin

luetella itselleen

joitakin osviittoja.

Syö

leipääsi

iloisella

mielellä.

Pysyttele aina puuhassa.

Tee

ruumiillista

työtä kovasti.

Tartu kiinni kaikkiin

tilaisuuksiin.

Jos ei muuta niin odota kevättä ja

lähde

sitten

välttämättömästi Leskelä

15-1.27

Päiväkirjaa

No,

pitäisi

tässä piirrellä taasen muutamia päiväkirjamaisia ri- vejä, "omia rivejä" tämän vihkon täytteeksi, muiden

ikäänkuin

"ylei-

sempien"

tienestimielessä

tehtyjen kynäjälkien lomaan, että

tämäkin vihko

täyttyisi ja

uusi saataisiin alottaa.

x

Mitäpä tässä.

Aika

menee.

Maaliskuu

on

alkanut.

Ja minä vain olen elellyt parhaan

taitoni

mukaan laiskanmiehenpåiviä.

Päähommana

näinä

parina kuukautena on ollut englanninkielen

opiskelu

kirjeopistossa ja

hitaasti

siitä näyttää imeytyvän tajuun jotakin

hämärää aavistus-

ta.

Sitten

olen

ruumiinliikunnoksi

hiihtänyt tai yvMVHjrk pieninyt

jonkun sylen puita. Ja taas makaillut,

lukenut

jotakin, kirjoitellut,

semmoista

kuten

tämänkin

vihkon sivuilla,

poltellut "metsämiehen"

rouheita,

ollut

ikävissäni, äkeissäni, harmissani, yksin, ainoana

seuranani omat

ajatukseni, jotka eivät ole

liioin iloiset.

x

Ja mitä uutta kirjallisella

sarallani?

Eipä

liioin. Uudesta

kir- jastani

e

e(

ole kuulunut mi taan. Tuhatlap- punen on vain

tullut

joka kuun

puolivälissä.

"Töräpäiden

tarinasta"

ei myöskään muuta kuin, että

perille

on

tullut.

Kustannusoy. Kan-

sanvalta osti

yhden

novellini 300

Smk, ainoa tienesti, mitä

olen

tehnyt näinä kolmena

kuukautena. Muuten näppärästi

ja hyvin

maksava

liike,

kohtelias. Sulo Tanninen

pyysi

novellin

jotakin uutta

aika-

(21)

kauslehteä varten.

Lähetin. "Kuvalehti"

palautti kylmästi lähettämä- ni

kertomuksen. Viime

lauantaina

lähetin

sitten "Maailmalle",

"Uudel-

le

Suomelle"

ja "Nuoreen

Voimaan"

palan kuhunkin. Miten sitten ne

vastaan

otattanee.

x

Oli

yksi ryyppy-yökin tässä

tammikuun

lopulla, kolmeen pekkaan.

Puolikas

apteekin

ainetta teki

iltayön hupaiseksi.

Ostin kellonkin.

-

Uutta puolikasta

koen

parAaillaan

pyytää, saadakseni fcwukHK hieman

hauskaa

alkavan

maaliskuun päivinä,

kirkkaanvalkeina,

aurinkoisina

ja armaina.

Leskelä 1.111.27 Vuosimuisto

Vuosi

on kulunut siitä kun Savon

Jääkäreissä

olin mukana taistelu- harjoituksissa

Vuoksen

rannoilla,

Räisälän

pitäjässä. Tänä päivänä -

maaliskuun 27:tenä

- tehtiin tuo muistettava

palaushiihtoretki,

näl- käisenä ja väsyneenä, känneissään josta kai mvhhw niinä aikoina kir-

joitin näihin

vihkoihini Mark Twainia

matkien, että sitä oli muis- tettava mielen

katkeruudella

ja

mahtipontisesti

sadatellen puolet ihmisen ikää.

Ehkä. Turhaa

on

rääkätä

ihmisen jäseniä muka isänmaan eteen, niin että heikoilta menee terveys. Mutta voitetut kärsimykset ovat näin

vuodenkin

päästä melkein mieluinen muisto.

Muistanpa siis

Räisälän

kirkonkylän ja

illan

siellä kahviloissa, kunnantuvalla, tumman ja kylmän maaliskuun yön,

mökit Vuoksen

rannal-

la, jossa ryhmämme sai sitä osan

onnekseen

viettää,

pikakiväärin räiskeen

HfcnuviififHaamusella, toisen pataljoonan pojat

valkoisissa

lu—-

mivaipoissaan. Sitten tee ja kohti kasarmia,

sontaisilla sulavilla

teillä, auringon paahtaessa, väsymys jäsenissä ja mieli katkerana,

halki

metsien ja karjalaisten kylien. -

Humalaisten

kylä, mieninen, hyvä muisto.

Keltainen

talo ja

ensimäinen. Ruokaa

ja juomaa perin

uupuneelle

ja

nälkäiselle

miehelle ilman rahata ja hinnata. Olkoonpa

onni siinä

kaukaisessa ja kauniissa talossa,

kasvakoon

laiho ja asu- koon rauha

ihmisten

sydämissä...

Ne muistoja

menneistä. Mutta

mitä nykyään?

Miten edistyy

"kirjai

(22)

toimeni"? Enpä tiedä.

Elkäämme

kuitenkaan

murtako

suuta. "Töräpään

Tacinasta"

tuli kauppa 6;ta tuhannespa ja

luvattiin

vielä li- sää, jos yli

2:si tuhatta

kappaletta.

Painos

on

3:

me tu- hatta.

"Maailma" palautti

kertomuksen, mutta

Uusi

Suomi, Nuori

Voi-

ma K;san

Kuvalehti

painoivat ja kai

maksavatkin. "Uudessa Suomessa"

oli uutinen novellieni

ruotsiksi käännöksestä. Novellikokoelmani

jonka julkaiseminen lykkääntyy syksyyn on tällä kertaa ristitty "Tuu- li käy hänen ylitseen".

x

Ja

miten muuten menevät päivät?

Lueskelen

romaaneja tai jotakin

tukevampaakin, tavaillen

englanninkielen sanoja minkä jaksan, kir-

joitellen mitä suinkin saan syntymään.

Alkaa

jo

olla kevät.

Hanget kimaltelevat, illat sinertävät,

aurinko

loistaa ja tähdet välkkyy.

Kylmän kirkas, uhkea

maaliskuu...

Elkäämme miettikö murheellisia.

Eläkäämme...

Leskelä 27.111.27

Rännän

sataessa

Sataa räntää

idästä. Kai se

siitä

hommaa lumen sulamista, vettä ja paljasta maakamaraa, kesää ja

lämmintä. Olisi

kai iloittava. Mutta mieli

pysyy entisessä

happamuudessaan myrtyneenä ja mustana, ilotto- mana ja

toivottomana. Olisi todellakin aika

jo tapahtua jotakin muu-

tosta, ravistusta, päästäsvä liikkumaan ja

tuulettaatumaan.

Mutta mielessä ei tunnu olevan uskallusta, ei uhmaa, ei iloista toimihalua.

Istun

ja

katselen eteläisestä akkunaruudusta. Räntäsade

on la-

kannut. Taivas

on

vesiharmaassa

pilvessä.

Metsänreunan

mäntyrinta- masta

erottaa koivunnäreitten

tihenevät,

punertavat hahmot. Yli pel-

tojen näkyy maantien harmaa aita ja valkoposkinen kilometrin

merkki.

Mitäpä sinne on

katselemista? Ylen tuttua

ja

monasti

nähtyä... Olisi vain

kuviteltava kuinka

sitä

maantietä

voi poistua kauas,

mutkallis-

ta

ja

poimuilevaa

tietä,

vieraisiin

kyliin, joissa vartoo

seikKailu

ja

romantiikka...Olisi saatava henkeensä

vaeltajan

iloinen

rauhatto-

muus,

kulkurin

rohkeus, seikkailijan sitkeä ja uhmaileva

mieli!*

(23)

Pois

nämä nykyiset kuvi-twoat Kuvitelmat ja

olot,

tympeät, tiettävät ja mieltä etovat.

Onhan minulla toki pennosia niin, että pystyn kesän elämään vaa-

timattomalla

pulskuudella. Ja

sitten? Huomista

elkäämme

murehtiko.

Syksyllä voi olla edessä joko matka Kanadaan, tai maanviljelys- tai metsäkoulu, tai vieläpä tämä nykyisen lainen elokin, laiskanlaiset kirjoitus- ja

lukuhommat.

Se riippuu siitä

aintaäusva

mitä tässä vä- lillä tapahtuu ja kehrääntyy.

Pitkäkö

tämä on

aika? Johan

on viidettä kuukautta siitäkin kun armeijasta irtausin.

Huomenaamuiseen

postiin minun on lähetettävä "Töräpään tarinan"

korjausarkkien ensimäiset öo sivua, painettuna se tuntuu minusta me- nettelevän jotakuinkin.

Saa

nähdä mitä arvostelu sitten ääntelee.

Voinhan jo laskea tämäntalvisen ikävyyden ja laiskuuden tuloksia ja

merkitä saatuna ja varmana tulona:

6,600

mk. Ja siihen voi vielä tip- pua lisää. Oi, veljeni, elä synkisty siis! Joku on saattanut tienata huonommastikin.

Mutta se ei muuta sitä seikkaa, että päivät ovat ylen

harmaan

pit- kiä ja ikäviä!

Ei

ole mielessä hedelmällisyyttä, että kirjoittaisi, eivät tartu tylsään muistiin englanninkieliset sanat.

Ei

ole ruumiin- työtä tehtävissä, ei

paikkaa

minne mennä, ei ihmistä, jonka kanssa seurustella.

Lukeminen

tuntuu tympeältä, ei ole viinaa

eikä viinaveik-

koja mieltä ilahduttamassa.

Saisippa tietoon toverin, jonka kanssa pääsisi liikkeelle jätkänä tai muuna kulkijana. Ehkä siellä mieleen tulisi uusia tuulia, virkei- tä ja hedelmällisiä, että pystyisi taasen tekemään kynänfcjr työtä.

Sillä lieneekö

minussa sinniä sitä lopultakaan yksin tekemään.

Luulen, että minussa on liian paljon saamattomutta, avuttomuutta,

lapsellisuutta.

Taistelkaamme, toivokaamme

Leskelä 6. 1V. 27 Vihkon

taasen alkaessa

päiväkirjamaista

Kun taasen on täytynyt ottaa esille wwhww

uudet

ykkösestä

alkavat

puhtaat lehdet, piirrän, että

asia

olisi taasen

saatettu

siunattuun

(24)

24

alkuun tähän sanoja, sanoja, jolloin kynäni ei kynnä,

kuten

aura missään leipätöissä. Sepähän se olisi kyllä päaasia, mutta aina ei

jaksa aju

kehrätä

esiin rahan arvoista.

On huhtikuu. Taivaslaessa

on syvä sini, pilvlllä on

kesäisiä

muotoja, hanget

valkoisia

ja

sinertäviä,

metsät puhtaan muhevia.

Aurinko kiipeää

jo korkealla taivaan sinisyyteen ja

lämmittelee

minua tähän olkiläjän

kupeelle,

joka tarjoaa pehmeän patjan ja suo

jän

tuulelta, voimakkaasti lentävältä

läntiseltä.

Mikäs

miilulla

tässä,

lojun ja

laiskottelen,

haudon pikkuisia asioita, yrittelen yhäkin opiskella englantia,

luen "Tiedettä

ja

luontoa".

Kissanpäi- vät!

Niin

on ihmisten hyvä sanoa, mutta minun ei ole niitä hyvä

elää. Epäilemättä tyhmyyttä! Kesä tulee, kuKat ja iloiset päivät..

x

Kirjallinen työni on vielä kannellut

hedelmää. "Kansan

Kuvaleh

den" numero,

johon

"Vanha

Tov«ri" painettiin tuli minulle. Arvi

Ki vimaalta

tuli kirje, jossa pyysi minuakin antamaan osani Yliopis-

tolla olevaan nuorten kirjailijain

lausuntailtaan. Sen innostamana

minä sitten vuodatin viime vihkon sivuille

mahdotonta

pötyä ja lähetin sen.

Mitä

sitten sille tehnevat. Sen "Töräpäitten tarinan"

korjausarkit minä olen lukenut läpitse ja lähettänyt E.Wadenströ- mille.

x

Eilen

illalla kuuntelin livaria, ja

luulenopa,

että tajuuni painui siemen johonkin

vastaiseen

kirjalliseen vuodatukseen. - Pa- ri saarnayritystä, yksi herätystapaus ja ehkä jotakin muuta uskon ja kritillisyyden analyysia. Saa nähdä itääkö novellia näistä sie- menistä.

Vuotten

päähän

kunnioittavasti tervehtien

ja toivoen kynäntyön

'menestyvän

näilläkin arkeilla, ainut ystäväni ja ystäväni (?)

Leskelä

15.1V.27

(25)

Keväällä

Päiväkirjaa

Yhä

on kevättä, lumista,

kirkasta

kevättä, hanki (?)

kevättä.

Lu- mi ei sula,

vedet eivät

avaudu, kesä ei

tule. Toukokuu

on alulla, mutta yhä voi

aamuisin hiihdellä raudan rauskuvia

hankia,

valkovat-

saisilla,

piloille kuluneilla suksillasi.

Mutta

jopa tässä tarkenee auringonpaisteessa

iHwikwii»

hangelle

WKBKtussaw kasatulla

häviäjällä,

tuulen

humistessa metsän puissa.

Tarkehee suoritella

englabnin

opinnolta,

joutavia

loiko veltaan

hautoen mustia

mietteitä.

Niin, öopiipa

tässä

hautoa sitäkin, kuinka

tässä

elämänsä jär- jestää kesän

tullen.

Eilen tuli Kanadasta

joltakin keinottelijalta

Smk£:lla

2o:- lu-

nastajaani

kirje, jossa piti olla tietoja maan

mahdollisuuksista

ja

olosuhteista. Vähään

ne

tiedot

näyttivät supistuvan.

Mutta olihan

jotakin.

Nyt

olisi

kysymys:

lähdenkö Kanadaan?

- Jos

lähden

olisi nyt heti

kimmottava matkapuuhiin. »Töräpäitten tarinastahan"

kai

piakkoin

lohkeaisi matkarahat. Mutta olisiko paras antaa

vielä ajan kulua.

Sillä

on

puolensa.

1) On jo mennyt vähän liian myöhäiseksi.

Pitäisi lähteä

jo

kevättalvella.

2)

Kerkiäisin suorittaa kielikurssin

lop*

puun

ja

muutenkin vahvistua tiedoissa

ja muissa. 3)

Näkisi

vähän

pitemmälle kuinka

tämä kynähomma

rupeaa

lyömään

leiville

4) ei tie- dä mitä voi

sattua.

- No, niin,

varmaa

lienee, että lähtö lykkään-

tyy.

Minullahan

ei ole otsaa

tehdä

tiukkoja

päätöksiä.

No, mitäs

sitten.

Uittotyöt

olisivat

hyvät, kun vain saisin sin- ne

lähdönkään järjestymään. Vaiko

jatkan tätä

loikomista

ja lukemista, kunnes kesä ja

lähden

sitten

humputtelemaan

hieman

maanteillä. Eli

eikö tule

sitäkään.-’

Mutta

syksyllä täytyy

minulla

olla

edessä

esim.

seuraavan

kal-

*«***«9**k«fßW taisia

polkuja (?) 1) metsänvartijakoulu 2)

maanvil-

jelyskoulu,

5)

tämän suuntainen 'Vapaa ammatti'»

jos

ee nimittäin

näyt

tää

yhä menestyvän,

tai

4)

Pidettävä huoli

siitä, että

kevättalvel-

la -28:n pystyn lähtemään Kanadaan

jos

olot

yhä näyttävät

täällä

painostavilta

ja

pimeiltä.

(26)

26

Siis:

kunhan tässä

kutvitaan,

kotvitaan... Ja muistossa

likku-Pek kalan

SJR:n

Korkeassa Esikunnassa

sanomat

sanat:

-

Ei

se sivu lei-

västä mene".

Leskelä. Metsässä 3.V.27

Yhä entistä Päiväkirjaa

Alkaneeko

jo viimeinkin kesä

tulla.

Taivas on kirkas, paisteinen, läntinen ■puhaltaa. Lintujen

kirkkaita

ääniä kuulee,

västäräkki

näy- täytyy katonharjoilla keikkuvin pyrstöin.

Koski

jo kohisee, mutta

suvannoilla

istuvat jäät.

Kylän miehet ovat jo

painuneet puroille

uittoon.

Minulta

vain ei ole tullut menoa

mihinkään. Saamattomuutta

jos muutakin!

Mielessä

on

kuitenkin

levottomuutta.

Mikään

ei lystä; ei luku, ei vieras kieli,

eikä kirjoitushommistakaan tule mitään, vaiki©, on

tilaisuutta

yrit- tää.

I4asentavaa!

Tuntuu, ettei minusta

ole mihinkään.

En

lähde liik- kumaankaan

vaikka

kuitenkin

wi

r

svw olisL

käteistä "selkärankaa

1 2

1/2

tuhatta ja -

Ehkä

kuitenkin

lähden

tässä jahka keli

paranee,

ehkä jo ensi viikolla - kunhan kotvitaan.

Uuitta on,

että-aijon hakea

metsäkouluun Rvolle "Uudessa

Suomes- sa" olleen olleen

ilmoituksen

johdosta.

Hakupaperit

olisi

laitetta-

va kuntoon ennen

kesäkuun

loppua. -

Torstaipostissa

oli jo

W.S.OY:n

kirjakauppatiedonannossa

maininta

uudesta kirjastani.

Hintana

nä- kyi

olevan Smk. 25:-. Alan

äläppiä (?), että

maksavat minulle

teko-

palkkaa

liian vähän. - Kunpa nyt

sekin

tulisi näinä

päivinä, että

olisi, mies valmis senkin puolesta lähtemään

"tuulottelemaan" tästä Leskelästä.

-

Tänään

sain

henkilöllisyystodistuksenkin

Pohjan puo-

leen.

Leskelä 7.V.27 Lähtöhommia

Päiväkirjaa

/Muistikirjan

sivu on niin nuhraantunut, ettei sev ole ko

naisuudessaan luettavissa. Sivu sisältää kuitenkin

ilmoituksen, että

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

Naurun lähestymisen tekee vaikeaksi se, että nauru on aina Naurun todelli- set motiivit, sen syntyedellytykset, sen kulku ihmismielessä ja -ruu- miissa jäävät viime

tään" putoa hänen kädestään", oli äiti mustannut hymysuin. Ia sitten oli pantu sellainen ehto, että jos Alli puoleen ivuo- teen ei särkisi mitään sekä muutenkin

M u tta luullakseni ei silloin ollut syöm äm iesten enem pää kuin em äntienkään vaatim ukset niin suuret kuin nykyajan k an ­ salla.. Ja usealle köyhälle

[r]

Näin päättää kunnanesimies A atu Kantola katsauksensa, jossa käsitellään kunnan toimintaa vuonna 1906..

Niinpä sitten olen siellä Helsingissä, syntisessä kylässä. Mutta minä en ole langennut vielä mihinkään syntiin... Tulo tapahtui eilen illalla 9;san seuduissa.

kaan paljon tule, niin että "tietämistä on mitenkä tästä uutiseen mennään ja varoja ei ole ollenkaan velkoja maksaa, pakottaa tämä yleinen köyhyys

■ itten seinillä riippuvat kellastuneet paperit m' istuttivat hänelle ajon vai kutu ksestg , j ,u 1t a olisikohan tämä uutinen aina hänelle läheisempi kuih seinällä oleva