Terra Cognita tarkoittaa tunnet- tua maata tai aluetta. Kustantamo on tehnyt ja tekee suurtyötä tuo- malla Terra Incognitasta eli tunte- mattomasta alueesta tieteen saavu- tuksia esitteleviä teoksia suomen- kielisen lukijan ulottuville – nyt Juha Pietiläisen sujuvana suomen- noksena. Kirja avaa kutsuvasti ovea matematiikan maailmaan, esittelee hyvän turistioppaan tavoin merkit- täviä nähtävyyksiä, tyypillisiä piir- teitä sekä maailman muotoutumi- seen vaikuttaneita voimia. Lisäk- si kirja tutustuttaa matematiikan maailman työntekijöihin; osoit- taa, että he todella ovat ihmisiä, ei- vätkä, Erdösin mielipiteestä huoli- matta, mitään matematiikanteko- koneita.
Kirjoittaja on Helsingin yliopiston sovelletun matematiikan emeritus- professori.
Uskon asia, tai sitten ei
Matti KamppinenJouko Tuomisto:
• 100
kysymystä ympäristöstä ja terveydestä – Arsenikista öljyyn. Hippokrates-sarja, Duodecim 2005.
Hannu Lauerma:
• Usko, toivo
ja huijaus – rohkaisusta johdattelun kautta psykoterroriin. Duodecim 2006.
Tapio Puolimatka:
• Usko, tiede
ja Raamattu. Uusi Tie 2007.
Christopher Patridge (toim.),
•
J. Gordon Melton (esipuhe):
Uusien uskontojen käsikirja – uudet uskonnolliset liikkeet, lahkot ja vaihtoehtoiset henkisyyden muodot. Kirjapaja
2006. Suomentaneet Kanerva Heikkinen, Mirja Itkonen, Hannu Juusola, Jutta Säämänen ja Leena Vallisaari.
Suomalaisen laitoksen asiatarkistus FT Kimmo Ketola, TM Jussi Sohlberg, prof. Jaakko Hämeen-Anttila ja prof. Tapani Harviainen.
Uskomus eli se kuva maailmasta jonka avulla ihminen tekee päätök- siä, muistelee menneitä, ahdistuu, iloitsee, varautuu tulevaan ja toimii, on avainasemassa kun yritetään ym- märtää ihmisenä olemisen reuna- ehtoja ja dynamiikkaa. Kuva maail- masta on ollut ihmisen evoluutiossa äärimmäisen tärkeä, ja siksi kuvan- tuottamismekanismimme ovatkin huippuunsa viritettyjä. Pienikin vihje vaarasta saa meidät varuillem- me, ja lupaus paremmasta tulevai- suudesta saa meidät vahvistamaan niitä uskomuksia, jotka ovat linjas- sa tämän lupauksen kanssa. Usko- musten dynamiikka on monimut- kaista ja erilaisilla elämänalueilla, eri lähteistä peräisin olevat, usko- mukset ottavat mittaa toisistaan. Ar- kiset ja tieteelliset uskomukset tar- joavat monesti kovin erilaisia ajat- telun ja toiminnan malleja.
Myrkkyoppia
Osallistuin kerran riskiteorian asian tuntijan ominaisuudessa tok- sikologien eli myrkkyoppineiden asiantuntijakokoukseen Italiassa.
Aterian päätteeksi sytytin sikarin ruokasalin parvekkeella ja kysyin, josko muille maistuisi. Toksikolo- git, jotka tietävät kaiken sikarinsa- vujen haittavaikutuksista, totesivat, että yleisen myrkkyopin keskeinen opetus on: kaikki riippuu annos- tuksesta. He hyväksyivät mielihy- vin sikaritarjoukseni.
Kansanterveyslaitoksen ym- päristöterveyden osaston entinen johtaja, emeritusprofessori Jouko Tuomisto lähtee liikkeelle samai- sesta periaatteesta mainiossa kir- jassaan 100 kysymystä ympäristös- tä ja terveydestä. Yleistajuisen ja käsikirjana käyttökelpoisen teok- sen alkuun on avattu myrkkyopin ydinajatus eli ”määrä tekee myr- kyn”. Aineen tietäminen myrkylli- seksi ei juurikaan auta, jos emme tiedä millaiselle määrälle voi altis- tua ilman haittoja ja millainen on kyseisen aineen turvallisuusmar- ginaali.
Ympäristöterveys on juuri sel- lainen elämänalue, jossa maallikot toimivat arkisilla uskomuksilla.
Kun tiedotusvälineissä kerrotaan silakoiden korkeista dioksiinipi- toisuuksista tai omenankuorien säilöntäaineista, niin jo moni os- taa eineslihapullia kalan sijaan ja kuorii omenansa. Kaloista ja ome- nankuorista saatavat terveyshyö- dyt ovat kuitenkin suurempia kuin niistä saatavat haitat.
Toinen esimerkki on ”luonnon- mukainen” ravinto. Maallikko pää- tyy uskomaan, että koska lisäaineet ovat pahasta ja teollinen ruoka ter- veydelle vaarallista, kaikki luon- nonmukainen ravinto on hyvästä.
Monet kasvit ovat kuitenkin evo- luution kuluessa virittyneet puo- lustamaan itseään erilaisilla myr- kyillä, ja sellaisetkin tavanomaiset kasvit kuin peruna, maniokki ja pa- vut voivat väärin käsiteltyinä saada pahaa jälkeä aikaan.
Maallikot myös käyttävät erilai- sia aineita, joita tottumuksen vuok- si pidetään vaarattomina. Bensiini on hyvä esimerkki. Sen sisältämä bentseeni on syöpää aiheuttava ai- ne, mutta silti bensiinin kanssa saa läträtä melkein miten tahtoo.
Tuomisto käsittelee kirjan otsi- kon lupauksen mukaisesti sata esi- merkkiä ruuan, ilman, kotitalou- den ja laajemman elinympäristön piiristä. Teemojen käsittely on ly- hyttä ja informatiivista. Kohta koh- dalta tulee kirkkaammaksi se, mi- ten huonosti meillä asiat olisivat, jos tieteellistä toksikologiaa ei olisi ja joutuisimme navigoimaan arkis- ten uskomustemme varassa myrk- kyjen maailmassa. Matka jäisi ko- vin lyhyek si ja tuskalliseksi. Tuo- miston kirjan toivoisi kuluvan eri- tyisesti toimittajien käsissä, kansa kun seuraa tiedostusvälineitä saa- dakseen tietää, mikä on viikon vaa- ra – näkkileipä, lintuinfluessa vai kiinalaiset lelut. Tuomisto ja hänen kollegansa eivät jätä meitä pelkän uskon varaan, onneksi.
Mielen pimeä puoli
Ympäristön ja terveyden suhde ei ole ainoa alue, jossa arkinen usko- musten dynamiikka voi johtaa ai- van väärille urille. Itse asiassa millä tahansa elämänalueella voi vääris- tynyt tai perusteeton uskomus koi- tua tuhoisaksi. Hyvä esimerkki on WinCapitalin pyramidihuijaus.
Pörssikeinottelu, osakesijoitta- minen ja muu tulevaisuuteen täh- täävä vaurastuminen vaatii lujaa uskoa siihen, että sijoituksen arvo käyttäytyy odotetulla tavalla. Ta- valliselle palkansaajallekin tarjo- taan pankeissa erilaisia sijoitussalk- kuja, joista toiset vaativat lujempaa luottamusta kuin toiset. Varovaiset sijoittajat saavat pienempiä voitto- ja, kun taas tosiuskovaiset hyväksy- vät suurempia riskejä ja toisinaan tästä hyötyvät. Ilman riskinottoa, ilman uskoa talouden kehittymi- seen nykyinen talousjärjestelmäm- me romahtaisi. Perusteltu usko on terveen talouden kivijalka.
Pyramidihuijauksissa vahviste- taan sokeaa uskoa tutuilla keinoil- la: kerrotaan esimerkkejä menes- tystarinoista, tarjotaan todistusai- neistoksi pientä mutta riihikuivaa voittoa ja käytetään luottamuk- seen perustuvia sosiaalisia verkos- toja uusien sijoittajien hankkimi- seksi. Sokean uskon vahvistuessa nähdään vain positiivisia merkke- jä, jotka kertovat sijoituksen onnis- tumisesta.
Modernissa talouselämässä ja sen myötä pyramidihuijaukses- sa on paljon uskonnon kaltaisia piirteitä. Siinä missä vaikeasti en- nustettava ja rituaaleilla lepytettä- vä juutalaisten Jahve tai kristitty- jen Jumala vaikuttavat uskovien elämään, samaan tapaan markki- navoimat, osakekurssit, odotukset, pörssispekulaatiot ja Yhdysvaltain asuntomarkkinat vaikuttavat mo- dernin sijoitususkovaisen (ja jo- kaisen) elämään. Vaikeasti ennus- tettavat jumalat leppyivät oikeilla rituaaleilla, mutta vihastunutta ja romahdukseen sukeltavaa mark- kinatrendiä tai luhistuvaa pyrami- dia ei pysäytä mikään. Hyvä tahto, sokea usko ja oikeat rituaalit eivät auttaneet. Järki olisi auttanut, jos sillä olisi ollut tilaisuus tarttua oh- jaksiin.
Vankimielisairaalan ylilääkäri, dosentti Hannu Lauerma on us- komusten synnyn, keston ja haih- tumisen asiantuntija. Hänen artik- kelikokoelmassaan Usko, toivo ja huijaus käsitellään uskomusten in- dusointia, manipulointia mm. tie- teessä, terveydenhoidossa ja uskon- nollisissa liikkeissä. Manipuloin- nin monet tekniikat hyödyntävät yhtäältä perusinhimillisiä ominai- suuksia, kuten toivetta kuulua jo- honkin erityiseen sosiaaliseen ryh- mään, jolla on salattu tieto hallus-
saan, ja toisaalta eräiden yksilöiden suggestioherkkyyttä, eli taipumus- ta muodostaa tosiksi koettuja usko- muksia hyvinkin yksipuolisten vih- jeiden perusteella.
Kun lavahypnotisoija Olliver Hawk (oikealta nimeltään Ola- vi Erkki Vilhelmi Hakasalo) pu- hui yleisöjä pyörryksiin 1960- ja 1970-luvun Suomessa, tai kun Alan Sokal osoitti Social Text -lehteen lähettämällään artikkelilla, miten helposti ihmistieteilijöitä voi höy- näyttää, tappiot olivat kohtuulliset.
Toisenlaisista manipuloinnin tap- pioista puhutaan uskonnollisten ääriliikkeiden yhteydessä. Omia jä- seniään tai ulkopuolisia murhaavat uskonnolliset ryhmät ovat oikeas- ti vaarallisia. Mikä saa ihmisen toi- mimaan järjenvastaisesti? Vastaus on pintapuolisesti sama, jonka ar- kinen ymmärryksemme antaa eli
”Tyhmyyden tiivistyminen joukossa on peri-inhimillinen piirre: sanotaan, että ryhmä toimii useimmiten samalla tasolla kuin sen primitiivisin jäsen.
Tyhmyys on yleistyksenä kärjekäs, usein kyseessä on harmiton ja tilan- nesidonnainen lapsenomaistuminen.
Arkinen esimerkki tästä on vaativas- sa ammatissaan hillitysti käyttäytyvä korkeasti koulutettu keski-ikäinen perheenisä, joka huutaa ja mylvii jää- kiekkokatsomossa tuomarin päätöksil- le, ja hänen jakkupukuinen rouvansa, joka oman joukkueen maalin jälkeen kirkuu ääneen ja nousee pystyyn kei- kuttamaan lanteitaan. Sama tapahtuu rock-konsertissa ja herätyskokoukses- sa, jonka yleisön jäsenet eivät hekään haltioituisi huutamaan ja kaatuile- maan, jos olisivat yksin.” (s. 260)
Psykoterapia, psykologia ja muut kurinalaiset ihmistieteet ker- tovat yksityiskohtaisemmin, mil- laisten mekanismien sääteleminä me uskomuksia muodostamme ja millaisia seurauksia uskomuksilla voi olla. Tuomiston tapaan Lauer- ma tuo tiedon ja tieteen valoa arkis- ten uskomusten joskus synkkään-
kin pimeyteen.
Lauermankin kommentoima Alan Sokalin tapaus on meille tie- teilijöille ensiarvoisen tärkeä. So- kalhan osoitti, että tieteessä on hei- moja, jotka ovat valmiita hyväksy- mään koherentteja pupputekstejä, vaikka tekstillä ei olisi mitään jär- kevää suhdetta todellisuuteen. Oli- ko kyseessä yksittäisen heimon, eli postmodernin ihmistieteen, har- ha, vai onko asetelmalla kantavuut- ta tieteeseen laajemminkin? Ovat- ko eri tieteenalojen tutkimat todel- lisuudet vain konstruoituja?
Konstruktivismi sellaisenaan Konstruktivismiin liittyy monia harhakuvia. Moni ihmistieteilijä kertoo uskovansa konstruktivis- miin ja yrittää samaan hengenve- toon kyseenalaistaa esimerkiksi fysiikan, biologian tai kokeellisen psykologian uskottavuutta sillä pe- rusteella, että kaikkien tieteenalo- jen löydökset ovat konstruoitu- ja, eikä tieteellisillä konstruktioilla ole mitään erityistä sijaa konstruk- tioiden joukossa.
Tässä vastalääkkeeksi lyhyt ana- lyysi konstruktivismista: On totta, että todellisuutta koskevat käsityk- set ovat sosiaalisesti konstruoituja, eli tulosta ihmisten yhteistoimin- nasta. Näin ollen myös eri tieteen- alojen väitteet ovat konstruoituja.
Tästä ei seuraa, etteikö eri konst- ruktioiden suhdetta todellisuuteen voitaisi arvioida. Toiset konstruk- tiot kuvaavat todellisuutta parem- min kuin toiset. Ihmistieteet tut- kivat pääsääntöisesti todellisuutta, joka on sosiaalisesti konstruoitu, eli yrittävät konstruoida sellaisia ku- via tai malleja, jotka kuvaavat on- nistuneesti sosiaalisesti konstruoi- tua todellisuutta. Tämä tilanne on saanut monen ihmistieteilijän pään
pyörälle: konstruktioita siellä tääl- lä, kaikki samanarvoisia...
Tervejärkinen konstruktivismi, joka tunnustaa tieteen inhimillisen puolen, on syytä erottaa äärirelati- vistisesta konstruktivismista. Tä- män jälkimmäisen mukaan tieteen tutkimuskohteet, kuten Lähi-idän historia tai painovoima, ovat konst- ruoituja, eikä eri konstruktioiden (esimerkiksi eri teorioiden) välillä voi tehdä järkeviä erotteluja.
Tervejärkinen konstruktivismi on itse asiassa realismia, jossa tun- nustetaan tieteen tutkimuskohtei- den olemassaolo ja jossa tieteen in- himilliset tekijät on otettu parhaan mahdollisen ymmärryksen avul- la huomioon. Realismin läheinen maailmankuvallinen komponentti on naturalismi, jonka mukaan to- dellisuudessa ei ole yliluonnollisia elementtejä.
Supranaturalismi rapauttaa argumentaation
Naturalismi tieteenfilosofisena maailmankuvana on hyvä asia. Na- turalismi motivoi, aktivoi ja artiku- loi erityistieteiden missiota, pyrki- mystä saada selville, millainen to- dellisuus aivan oikeasti on, miten muodostaa todellisuutta koskevia perusteltuja uskomuksia.
Naturalismi kemiassa on tu- tustuttanut toksikologit aflatok- siiniin, naturalismi psykologias- sa on tutustuttanut psykoterapeu- tit muistin valikoivuuteen, ja natu- ralismi uskontotieteessä on tuonut tutkittaviksi uskonnollisen päätte- lyn erityispiirteitä, uskonnollisten yhteisöjen sosiaalisen dynamiikan sekä uskontojen historialliset kehi- tyslinjat.
Teologiassa naturalismi on toi- minut historiallis-kriittisen tutki-
muksen ja esimerkiksi kirkkoso- siologian kautta. Teologian tieteel- linen uskottavuus on parantunut sitä mukaa, kun tutkimus on kes- kittynyt ihmisiin, olosuhteisiin, psykologisiin ja sosiaalisiin kon- teksteihin, ja jättänyt kristinuskon yliluonnolliset olennot sinne min- ne kuuluvatkin eli tutkimuskohtei- den uskomusten intentionaalisiksi objekteiksi.
Teologian naturalistisen para- digman mukaiset tutkimusase- telmat ovat tuoneet koko joukon mielenkiintoisia löydöksiä osaksi tieteellistä maailmankuvaa, ja teo- logian naturalisoituminen on oi- keuttanut teologisen tutkimuksen osana muiden tieteenalojen koko- naisuutta.
Jyväskylän yliopiston kasvatus- tieteen professori ja Helsingin yli- opiston käytännöllisen filosofian dosentti Tapio Puolimatka haluaa kääntää teologian kelkan ”teologi- sen realismin” ja ”supranaturalis- min” suuntaan.
Hänen teesinsä kirjassa Usko, tiede ja Raamattu on lyhyt ja ytime- käs: Raamatun optimaalisen tutki- muksen lähtökohdaksi pitäisi ot- taa kristinuskon Jumalan olemas- saolo. Historiallis-kriittisellä tut- kimuksella tai muulla teologialla, joka käyttää tavanomaisten ihmis- tieteiden menetelmiä, ei ole tarjota keinoja tieteellisesti parhaimman teologian tekemiseen. Tieteellinen raamatuntutkimus tarvitsee läh- tökohdakseen supranaturalistisen maailmankuvan.
Puolimatka on samalla asialla kuin George Washington -yliopis- ton islamin tutkimuksen professo- ri Seyyed Hossein Nasr (2006) tai Cambridgen yliopiston matemaat- tisen fysiikan emeritusprofessori John Polkinghorne (2006).
Tosin Nasr menee askeleen pi- temmälle ja väittää, että kaikkeen tieteeseen tarvitaan lähtökohdak- si Koraani, joka tarjoaa tutkimuk- selle optimaalisen maailmankuval- lisen kehyksen: kemiasta tulee pa- rempaa kemiaa, jos loppulauseessa kiitetään jumalaa, ja embryologi- asta tulee parempaa, kun siinä ote- taan tarkemmin huomioon Ko- raanissa olevat (hajanaiset) huo- miot ihmisen ontogeneesistä. Pol- kinghornekin esittää erityistieteitä koskevia parannusehdotuksia: esi- merkiksi fysikaalisen universu- min relatiivisuus tulisi paremmin ymmärretyksi, jos fyysikko ottaisi lähtökohdaksi pyhän kolminaisuu- den elementtien relatiivisuuden, tai universumin matemaattinen ym- märrettävyys olisi luontevampaa, jos postuloidaan hyväntahtoinen, matematiikkaa harrastava luoja- jumala.
Nasriin ja Polkinghorneen ver- rattuna Puolimatka on siis vaa- timattomammalla asialla: hän ha- luaa revisioida ja asemoida teolo- gian uudestaan, sijoittaa sen supra- naturalistiseen maailmankuvaan ja tehdä tieteellisempää teologiaa.
Runsaasta sivumäärästä (550 s.) huolimatta Puolimatkalla on niu- kasti perusteita teesilleen. Yksi hä- nen tarjoilemansa peruste on me- tatieteellinen, lähinnä tieteenpsy- kologinen ja -sosiologinen: tietei- lijöiden uskomukset muodostuvat pääsääntöisesti mitä satunnaisim- pien tekijöiden perusteella. Tie- teilijöitä ei ohjaa totuuden tavoit- telu vaan maineen ja vallan himo, muodikkaiden suuntausten seu- raaminen, ja näin ollen esimerkik- si teologien suosima historiallis- kriittinen suuntaus on ollut suo- sittu lähinnä sen takia, että se on ollut suosittu: koulukunnan edus-
tajat ovat valinneet samoin ajatte- levia virkoihin, ja näin koulukunta on vahvistunut. Puolimatka tarjoi- leekin kasvatustieteellistä osaamis- taan esitellen koko joukon valaise- via esimerkkejä tieteilijöiden ryh- mäkurista ja ajoittaisesta herkkäus- koisuudesta.
Tästä ei tietenkään seuraa se, että tieteenalan uskottavuutta ei voitaisi arvioida järkiperustein tai koe tella empiirisin keinoin. Lisäk- si tieteenpsykologisen ja –sosiolo- gisen evidenssin käyttö Puolimat- kan tapaan edellyttää, että tavan- omainen ihmistutkimus on uskot- tavaa.
Toinen peruste on itsetunte- muksen kultivointi. Raamattu voi edesauttaa tutkijan itsetuntemusta vain jos tutkijan lähtökohtana on, että jumalolento puhuttelee häntä tekstin kautta.
Itsetuntemus on kelpo tavoite elämän ehtoolla, mutta kehno ta- voite tieteelle. Itsetuntemukseen liittyen Puolimatka pyrkii jäljittä- mään Raamatun alkuperäistä mer- kitystä. On vaikea uskoa, että tie- teilijä, edes kasvatustieteilijä, voi- si olettaa, että Raamatun kaltaisel- la tekstikokoelmalla olisi olemassa jokin alkuperäinen merkitys, jos sillä tarkoitetaan jotakin muuta kuin ajallisesti ensimmäistä mer- kityksenantoa. Merkityshän syn- tyy kun merkityksellistävä ihmi- nen suhtautuu tavalla x kohtee- seen o. Raamattua merkityksellis- täviä ihmisiä on ollut runsaasti. Eri aikojen merkityksenantojen tutki- muksessa taasen historia ja etno- grafia ovat parhaita empiirisen tut- kimuksen välineitä.
Puolimatkan kirja on konkreet- tinen esimerkki siitä, miten uskon- to rapauttaa argumentaatiota ja saa tekijän kannattamaan uskomuksia,
joiden seuraukset ovat tuhoisia.
Vaikka Puolimatka ei hyväksykään naturalistisen tieteen ontologisia ja epistemologisia lähtökohtia, hy- väksynee hän rationaalisen päätte- lyn sääntöjä, joita seuraamalla Puo- limatkan oletuksista joudutaan sy- välle ristiriitojen hetteikköön.
Ensimmäinen esimerkki on asiantuntijuus. Puolimatkan mu- kaan Raamatun tekstien tutkimi- sessa asiantuntijuus voidaan si- vuuttaa, koska jokainen tulkinta on yhtä pätevä. Millä perusteella Puolimatkan oma argumentaatio olisi sitten houkuttelevampi kuin jokin toinen? Jokainen asiantunti- ja, joka sanoo, ettei asiantuntijuu- desta ole mihinkään, puhuu itsen- sä pussiin.
Toinen esimerkki koskee maal- likkotulkintojen oikeutusta. Jos jo- ku kokee aivan tosissaan, että Il- mestyskirjassa tai Hesekielin kir- jassa hänelle puhuu olento, joka kehottaa teurastamaan kaikki lä- hellä olevat, on tämä tulkinta ja sen seuraukset aivan yhtä oikeu- tettuja kuin mikä muu tahansa, jos Puolimatkan teeseihin on uskomi- nen. Tai jos joku on sitä mieltä, että Adolf Hitlerin Taisteluni -teoksen lukeminen on parasta itseymmär- ryksen kultivointia, on tämäkin us- komus yhtä oikeutettu.
Vaikka Puolimatka ei naturalis- tisesta tieteestä piittaisikaan, hän väittää etsivänsä optimaalista tie- dettä, jonka täytyisi sitoutua ylei- sempien rationaalisuuden sääntö- jen noudattamiseen, joiden avul- la Puolimatkan teeseistä saadaan esiin reductio ad absurdum.
Puolimatka syyttää naturalistis- ta tiedettä suljetuksi keskusteluava- ruudeksi. Avoimuutta olisi se, jos kristinuskon Jumala otettaisiin tie- teellisen keskustelun lähtökohdak-
si. Onko tämä Jyväskylän kasvatus- tieteen sanamagiaa, täydellinen fi- losofinen katastrofi vai pahaa unta?
Jos yliluonnolliset elementit salli- taan, voisimme yhtä hyvin vedo- ta kabbalistiikan numeromystiik- kaan, dogonien Amma-jumaluu- teen, tai wiccalaisuuden kolmoisju- malattareen, jossa on miespuolisiin jumaliin kyllästyneille naista riittä- miin.
Naturalismin hyödyt ovat suu- rempia kuin haitat. Naturalismin yksi vahvoja puolia on sen koetel- tavuus. Naturalistisen tieteen yk- si keskeisiä oikeuttajia on toimiva teknologia. Sen enempää islamin kuin kristinuskon supranaturalismi ei auta tekemään toimivaa kuokkaa, kännykästä puhumattakaan.
On totta, että naturalismi ja supra naturalismi ovat molemmat maail mankuvia, joiden varassa voi- daan ymmärtää todellisuutta eri ta- voin. Puolimatka tekee monen sup- ranaturalistin tavoin perustavan fi- losofisen virheen pitäessään natu- ralismia samalla tavalla uskon asiana kuin supranaturalismia.
Naturalistiseen todellisuuteen us- kominen vaatii vähemmän uskoa kuin supranaturalistiseen todelli- suuteen uskominen. Lisäksi natu- ralistisia uskomuksia voidaan koe- tella vähäisempien taustaoletusten varassa kuin supranaturalistisia.
Supranaturalismi on uskon asia, ja Puolimatka on uskon asialla.
Uskomuksia tarjolla
Puolimatkan fundamentalistinen kertomus on osa sitä laajaa uskon- nollisten uskomusten kenttää ja kuplintaa, jossa erilaiset yhteisöt pyrkivät rakentamaan uskonnolli- sia maailmankuvia. Uskonnollinen mielikuvitus kun tehtailee ihmisen uskomusvarastoon mitä erilaisim-
pia uskomuksia.
Uudet uskonnolliset liikkeet ovat olleet erityisasemassa usko- musten variaation kasvussa. Oli yli-inhimillisiä olentoja koske- va uskomus miten eksoottinen ta- hansa, yleensä löytyy yhteisö, joka on tehnyt tästä uskomuksesta kes- keisen opinkappaleen.
Christopher Partridgen toimit- tama Uusien uskontojen käsikir- ja on kompakti ja silti kattava ku- vaus eri perinteisiin perustuvis- ta uusista uskonnollisista liikkeis- tä. Kirja on hienosti organisoitu ja asiantuntevan suomalaisen tiimin tarkastama. Uskonnolliset liikkeet ryhmitellään sen mukaan, miten ne ankkuroituvat kristinuskoon, Intian uskontoihin, länsimaiseen esoteriaan ja new age -perintee- seen, vain muutaman pääotsikois- ta mainitakseni. Esittelyt ovat lyhy- ehköjä, kuten käsikirjalle sopiikin, joskin osa teemoista on saanut laa- jemman käsittelyn osakseen. Esi- merkiksi ”Afrikan riippumattomat kirkot” käsitellään omassa laajem- massa kokonaisuudessaan, osaksi sen takia että afrikkalainen tulkin- ta kristinuskosta on kristinuskon vauhdikkaimmin kasvava versio.
Katsausartikkelista löytyy viittauk- set yksittäisiin liikkeisiin, kuten 10 miljoonan kannattajan Kimbangu- liikkeeseen.
Artikkeleiden kirjoittajat ovat pääsääntöisesti varteenotettavia tieteilijöitä, joskin joidenkin artik- keleiden kohdalla vaikutelma on enemmän myynti- tai suosittelu- kirjettä muistuttava. Asiaa ei auta yhdysvaltalaisen uskontososiolo- gin Gordon Meltonin kirjoittama esipuhe, jossa hän periamerikka- laiseen tapaan mainostaa uusia us- kontoja hyvinä vaihtoehtoina niil- le, jotka ovat etsimässä tarkoitusta
elämälleen ja ovat pettyneitä van- haan tarjontaan: ”uudet uskonnot laajentavat tarjolla olevien vaihto- ehtojen määrää niille, jotka etsivät ratkaisua henkiseen kriisiin.” Tä- mä on sosiologisena deskriptiona totta, mutta lukija ymmärtää sen myös helposti toimintasuositukse- na, eli jos aavistat henkisen kriisin olevan käsillä, hae tästä kokoelmas- ta sopiva pääntäyte.
Meltonin esipuheessa näkyy myös monelle uskonnontutkijal- le implisiittinen oletus, että uskon- to on hyvä asia mentaalisen tasa- painon ja yhteiskunnallisen kes- kustelun kannalta. Muutama käsi- kirjan kirjoittaja on seurannut tätä ajatusta ja kertoo positiiviseen sä- vyyn, millä erilaisilla elämänpuu- malleilla, taivaiden kerroksilla ja henkiruumiin tasoilla voi mielen- sä täyttää.
Feministinen uskonnontutkimus ja kriittinen uskontotiede
Kokonaisuutena varsin informatii- visen ja hyvin toimitetun käsikir- jan pohjanoteeraus on Ursula Kin- gin feminististä ja ekofeminististä henkisyyttä koskeva katsausartik- keli. Monen feministisen uskon- nontutkijan tapaan King sekoittaa toisiinsa tutkimuskohteen, tässä tapauksessa erilaisten feministis- ten yksilöiden ja yhteisöjen henki- syyttä artikuloivat puheenvuorot, ja oman henkisyyttä konst ruoi- van projektinsa. Monissa uusis- sa uskonnoissa, esimerkiksi wic- calaisuudessa tai Osho-liikkeessä on erityistä feministisen henkisyy- den konstruointia. King laajentaa feministisen henkisyyden ”nyky- naisten henkiseksi luovuudeksi ja etsinnäksi” ja toteaa, että sen huo- mioon ottaminen on välttämätön- tä ”kestävän kehityksen edistämi-
seksi, ekologiselle integriteetille, oikeudenmukaisuudelle ja maail- manrauhalle”.
Feminististä kriittistä uskonto- tiedettä on mielenkiintoista ver- rata kriittiseen uskontotieteeseen, joka pyrkii tutkimaan, miten us- konto vaikuttaa rapauttavasti tie- don, arvojen ja toiminnan mallei- hin, ja miten tutkimuskohteet voisi periaatteessa vapauttaa uskonnolli- sen maailmankuvan rajoituksista ja osoittaa heille tien parempaan, ar- gumentatiivisesti demokraattiseen maailmaan. Tässä paremmassa maailmassa ei tarvitse pelätä pa- hoja henkiä, ei ole perusteita ra- jata tyttöjen opiskeluoikeutta sik- si, että pyhät kirjat kieltävät nai- silta täydellistymisen, eikä tarvitse kieltäytyä paremmista hinkuyskä- tai aids-lääkkeistä sen vuoksi, että ne eivät sovi uskonnollisen medi- siinan puitteisiin.
Feministinen uskonnontutki- mus on tuonut monia tärkeitä asi- oita esille, ja tarjonnut välineitä ymmärryksen ja ihmisten vapaut- tamiseen. Tieteellistä maailmanku- vaa edistävä kriittinen uskontotiede tekee saman, ja vielä paljon enem- män.
Kirjallisuus
Nasr, Seyyed Hossein 2006: Islam and science. Teoksessa Philip Clay- ton (toim.): The Oxford Hand- book of Religion and Science.
Oxford University Press.
Polkinghorne, John 2006: Christian- ity and science. Teoksessa Phil- ip Clayton (toim.): The Oxford Handbook of Religion and Sci- ence. Oxford University Press.
Kirjoittaja on Turun yliopiston dosentti ja uskontotieteen lehtori.
Mallisen Venäjä näyttää venäläiseltä
Ilmari Susiluoto Jukka Mallinen: Varastettua ilmaa. Vapaita esseitä Venäjästä.
Savukeidas 2008.
Kerran kymmenessä tai kahdes- sakymmenessä vuodessa ilmestyy sellainen teos, joka tiivistää vallitse- van tietämyksen Venäjästä. Useim- miten nämä teokset ovat venäläis- ten itsensä kirjoittamia, mutta se- kavuuden ajan koittaessa tällaisia avainkirjoja saattaa ilmestyä myös lännessä. Jukka Mallisen teos on tällainen nerokas ja oivaltava kir- ja, jossa nähdään yli aikakausien ja pinttyneiden rakenteiden Venäjän ytimeen mitenkään sitä mystifioi- matta. Se on tietenkin kulturologin, kirjailijan ja kääntäjän näkökulma, mutta yllättävän terävästi Mallinen käsittelee myös politiikkaa, talout- ta ja kansan psykologiaa.
Siinä missä lännen taloudelli- nen kehitys on yleensä tasaista, Ve- näjällä se on periodista, rakenta- misen ja hajoamisen dialektiikkaa.
Siksi Venäjällä on helppo nähdä periodeja: feodalismi, kapitalismi, sosialismi, mutta lännessä periodi- sointi on vaikeampaa. Esimerkik- si vuoden 1991 jälkeen venäläiset syöksyivät päistikkaan markkina- talouteen ja demokratiaan, ikään kuin vanhoja rakenteita, eikä ih- misten psykologiaa, ei olisi olemas- sa. Ajatuksena oli, että meistä tu- lee läntisiä. Tällä ”suurella loikalla”
oli katastrofaaliset seuraukset. Olisi liian helppoa väittää, että tämä oli- si ollut pelkästään liberaalien syytä.
Heillä oli utopia ja toive, mutta se oli liian jyrkässä ristiriidassa vallit- sevan todellisuuden kanssa.
Mallisen kirjan kiehtovuus on siinä, että hän yleistää näkemänsä.
Hän näkee neuvostovallan ohi Pie- tari Suureen ja Iivana Julmaan asti:
samoja toistuvia, sanoisinko kier- teitä. Ja näin rekonstruoituu histo- riallinen tie. Voiko Venäjä päästä ulos tästä liikeradastaan? Miksi ih- meessä Venäjän vektori tai kierret- tä kuvaava liikerata palautuu enti- selle vanhalle suunnalleen?
Mallisen kirja on nerokas sen ta- kia, että kirjoittaja ei ole sitoutunut teorioihin, koulukuntiin, yliopis- toihin, vaan se on hänen elämänko- kemuksensa kautta syntynyt näke- mys. Kirjassa puhuu Mallinen, mut- ta hyvin äänekkäästi myös itse Venä- jä. Sanon tämän siksi, että useiden läntisten sosiologien ja yhteiskun- tatieteilijöiden teoksista olisi vaikea sanoa, mitä maata ne kuvaavat, ellei sitä nimenomaan mainittaisi.
Kirja on samanaikaisesti erit- täin subjektiivinen ja objektiivinen.
Tiedemiehiä se epäilemättä ärsyttää subjektiivisuudellaan. Mutta myös objektiivisuus on erikoisella tavalla subjektin kautta suodatettua. Malli- nen hallitsee aineiston, mutta ei ar- gumentoi tai kersku lähteillään. Sii- nä onkin kirjan älykkyys.
Se ei jää eikä takerru lähteisiin, ei tilastoihin eikä teorioihin. Se ve- tää linjan: tuolta Venäjä tulee, siel- lä se rämpii ja taistelee sekä nostaa silloin tällöin esiin loistavia kirjai- lijoita, jotka määrittelevät ihmisen ja venäläisen ihmisen paikkaa täs- sä maailmassa.
Mallisen kirja on klassikko jo syntyessään. Teoksen lyhyydestä- kin johtuen sen kääntäminen eng- lannin kielelle olisi erittäin perus- teltua.
Kirjoittaja on valtiotieteen tohtori ja ulkoministe riön erikoistutkija.
