Mielipidelehti työn, toimeentulon, rauhan ja kansanvallan puolesta Nro 1/12, helmikuu 2012-huhtikuu 2012, 11. vuosikerta, irtonumero 1,7 €
ansan ääni K
Yhteiskunnan hävitys on lopetettava
Kuntauudistus hävittää lähipalvelut ja heikentää de- mokratiaa. Entisissä valtionyhtiöissä johtajia palki- taan miljoonien ”kannustimilla”, mutta leipäjonoissa ahdinko pahenee. Tarvitaan täyskäännös politiikas- sa. Kuva Laupeudentyö ry:n ja Kallio-seuran yh- teisestä ruokajakelusta Helsingin Kalliossa. Vasem- malla Laupeudentyön toiminnanjohtaja Heikki Hursti
Rauhanliikkeen herättävä sodanuhkaan
Irakin sotaa vastaan osoitettiin laajalti mieltä eri puolilla maailmaa vuonna 2003.
Helsingissä suurmielenosoitus keräsi jopa 15 000 osallistujaa. Iranin ja Lähi-idän yllä leijuu tänä päivänä vakava sodanuhka. Li- byan vastainen aggressio on vielä tuorees- sa muistissa. Jostain syystä sodanvastaista liikehdintää ei tällä kertaa ole juuri havaitta- vissa. Suomalaisen rauhanliikkeen on syytä ryhdistäytyä. Kuvassa Iranin sodan vastain- en mielenosoitus vuonna 2007.
Korealaisnuorten todellista taituruutta
Korealaisnuorten harmonikkayhtye esiintyi Helsingissä Annantalolla 4.2. Täysi salilli- nen yleisöä pääsi ihailemaan näiden nu- orten lah jakkuutta ja virtuoottista soit- toa. Nuoret muusikot jatkoivat esiintymis- matkaansa Suomesta Norjaan, missä yhtye herätti eri tyis tä kiinnostusta. Yhtye esiintyi myös Suomi-Korea-seuran järjestämässä vapaamuotoisessa illanvietossa, jossa yh- teisen musiikkituokion suomalaisosuudesta vastasi duo Virpi Sahi & Tommi Lievemaa.
Kuva: Heikki Männikkö
Kuva: Heikki MännikköKuva: Heikki Männikkö
Sivut 4-7
Katso sivu 16
Katso sivu 15
Sivut 2-3
- STP:n presidentinvaaliarvio - EU:n rahaliitto romahtaa?
- Vastakkainasettelu ohi?
Sivut 4-5
- Terveyskeskusten ulkoista- miset purettava
- Julkista terveydenhuoltoa rapautetaan
- Irtisanomisia museoviras- tossa
Sivut 6-7
- Myrskyn jälkeen
- Kuntauudistus - EU:n malli- oppilas vauhdissa
Sivut 8-9
- Pariisin rauhansopimus 65 vuotta
- ”Kuntauudistuksellako” eu- romaiden velkoja pankeille.
Sivut 10-11
- Yksintyöskentely työturval- lisuuskysymyksenä
- Työläisten taistelu Kreikan ja EU:n eliittiä vastaan
Sivut 12-13
- Salamasodan loppu ja kään- ne sodassa
- Miinoituslento Kronstadtiin
Sivut 14-15
- Guggenheim-museostako- ko ”käenpoika” Helsinkiin?
- Joukkosumutuksen keskes- tä tietoon
- Tietoa ja uutisia Koreasta
Sivut 16-17
- Sodan uhka Iranissa ja Lä- hi-idässä
- Poliittinen kriisi jatkuu Ve- näjällä
Sivut 18-19
- Kansan ääni kuuluu muu- toksen puolesta
- Työkansan ilmoituksia
Sivu 20
- Kansalaissodan työläisuh- rien muistolle
- Osuusliike HOK-Elannon vaalit 2.-14.4.12. Muista ää- nestää.
”Kuntauudistus”-asiaa: sivut 2, 7 ja 9
Pariisin rauhansopimuksesta: sivut 8, 9 ja 13
ansan ääni K liittykää yhteen!
Päätoimittaja:
Antti Siika-aho, PL 780, 00101 Helsinki 0408335360
ansan äänen
Tilaan K
Lehti ilmestyy 6 kertaa vuodessa. Vuosikerran hinta on 15 €.
Olen maksanut tilaushinnan 15 €
Maksettu tilille Op FI0855411420027966 Lehti laskuttaa
Tilaus os. Kansan ääni PL 780, 00101 Helsinki
Tilaus sähköpostilla: tilaukset.kansanaani@gmail.com
Sukunimi Etunimi
Lähiosoite ja paikka Postinumero ja -paikka Helsinki 27.2.2012
Presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen keskusteluissa keski- tyttiin kuitenkin presidentin viran kannalta vähemmän merkitykselli- siin arvokysymyksiin. Monet olen- naisen tärkeät aiheet jätettiin me- diassa tietoisesti vähälle huomiol- le. Tällaisia ovat esimerkiksi mah- dollinen Nato-jäsenyys, suhteet ul- kovaltoihin ja erityisesti suureen naapuriimme Venäjään, eurokriisi sekä EU-politiikan suunta. Huomio onnistuttiin siirtämään pois muun muassa äärimmäisen tärkeästä Na- to-kysymyksestä. Myös eurokriitti- set puheenvuorot vaiennettiin te- levision vaalikeskusteluissa melko tehokkaasti.
Mediasirkus hyvin vahin- gollista
Median pitkälti epäolennaisuuksiin keskittyvät vaalikeskustelut aiheut- tavat sen, että erityisesti ne kansa- laiset, jotka eivät seuraa politiikkaa aktiivisesti, joutuvat tekemään va- lintansa lähinnä mielikuvien pohjal- ta. Tästä voi aiheutua suurtakin va- hinkoa. Esimerkiksi ehdokkaan pii- loteltu Nato-myönteisyys voi tuot- taa ikäviä yllätyksiä vaikkapa jon- kin tulevan sotilaallisen konfliktin yhteydessä, kun Suomen liittymis- tä operaatioon pohditaan ulkopo- liittisessa johdossa. Olisiko Nato- myönteisempi presidentti puolta- nut esimerkiksi Suomen liittymis- tä äskettäiseen länsivaltojen hyök- käykseen Libyaan? Tästäkin syystä olisi välttämätöntä, että keskeisistä ulko- ja turvallisuuspolitiikan kysy-
myksistä käytäisiin perusteellista ja avointa keskustelua ennen vaaleja.
Maamme jakautuminen kahtia menestyvän etelän ja kuih tuvien maakuntien välil- lä korostui myös ensimmäisen kier roksen vaalituloksessa. Mo- net Poh jois- ja Itä-Suomen ihmiset koke vat, että vaalit ratkaistaan ke- hä III:n sisäpuolella. Heistä näyt- tää siltä, että toisella kierroksella ei ole lainkaan sellaista ehdokasta, joka välittäisi syrjäseutujen asioista tai suhtautuisi kriittisesti hallituk- sen kaavailemaan pienten kuntien alas ajoon.
Vuoden 1994 toisinto Näissä vaaleissa toistui tiedotusvä- lineiden ohjaava rooli vuoden 1994 tapaan. Silloin vuonna 1994 tiedo- tusvälineet ovensuukyselyjä ma- nipuloimalla kykenivät vaalipäivä- nä ohjaamaan ihmisten äänestys- käyttäytymistä siten, että Paavo Väyrysen sijaan toiselle kierroksel- le varmistettiin Elisabeth Rehn. Tä- mä oli välttämätöntä siksi, että pe- lättiin Ahtisaaren jäävän alakynteen Väyrystä vastaan julkisissa keskus- teluissa. Sama juttu oli nyt. Tiedo- tusvälineet ”antoivat Haavisto-liik- keelle siimaa” sen verran, että Väy- rynen pudotettiin. Tällä voitiin var- mistaa se, että oikeista asioista täl- läkään kerralla ei toisen kierroksen alla keskusteltu. Molemmat ehdok- kaathan olivat vuoden 94- tapaan selkeästi ”Nato- ja EU-miehiä”.
Vaalien ensimmäinen kierros paljasti vaalien
häviäjät
Vaalien ensimmäinen kier- ros oli suurkatastrofi SDP:lle. Paa- vo Lipposen äänimäärän jäämi- nen 6,7 prosenttiin oli SDP:n kaik- kien aikojen huonoin vaalitulos. Tu- los osoittaa, että demarit ovat me- nettäneet kosketuksensa työväen- luokan tämän hetken haastei- siin, joka johtuu siitä, että demarit ovat aikoja sitten menneet rasvak- si kapitalistien rattaisiin ja unohta- neet perustehtävänsä, työtäteke- vien etujen puolustamisen. Vaali- tappio oli ennen kaikkea demarien oikeistosiiven tappio. Jos puo- lue aikoo päästä jaloilleen, se voi tämän jälkeen tehdä sen vain kor- jaamalla politiikkaansa vasemmal- le. Tätä samaa vasemmiston rappio- ta edustaa myös Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäen vaalitulos 5,5 prosenttia ja myös aivan samoista syistä.
Toinen selvä häviäjä vaa- leissa oli mahtavan ”jytkyn” ke- vään eduskuntavaaleissa saanut Perussuomalaiset. Puolue ei osan- nut millään tavalla hyödyntää voit- toaan. Seuraus saattaa olla, että tu- levissa kunnallisvaaleissa puoluet- ta odottaa kaikkien aikojen ”perus- lässähdys”.
Työväenliikkeen järjestäy- dyttävä uudelleen
Presidentinvaalit korostivat kehitys- suuntaa, joka on ollut vallalla jo pa- rikymmentä vuotta aina reaalisosi- alismin romahduksesta lähtien. Va- semmiston ja työväenliikkeen ala- mäki jatkuu eikä muutosta ole ny- kyisellään näköpiirissä. Sdp:n ja Va- semmistoliiton yhteinen äänimää- rä presidentinvaaleissa oli n. 12 pro- senttia. Tulos on historiallisen keh- no. Sdp:n ehdokasta ei nähty vaa- lien toisella kierroksella, mikä sekin on historiallinen tapaus.
Katsomme, että nykyises- tä yhteiskunnallisesta kriisistä ei ole enää ulospääsyä ilman pe- rusteellisia muutoksia. Olemme eri yhteyksissä todenneet, että tä- nään työväenliikkeen on järjestäy- dyttävä uudelleen. Sen on todel- lakin järjestäydyttävä alusta saak- ka uudelleen niin, että porvarilli- nen markkinadiktatuuri korvataan kaikkien työtätekevien edut huo- mioivalla uudella järjestyksellä.
Hallitus 11.2.12 STP
Presidentti johtaa maamme ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa val-tioneuvoston kanssa ja toimii myös puolustusvoimien ylipäällikkö- nä. Ulko- ja turvallisuuspolitiikka on presidentin vallankäytön ko- vaa ydintä.
Kuntauudistus on torjuttava
On selvää, että kuntauudistuksella ei pyritä palveluiden turvaami- seen, kuten hallitus väittää virallisessa liturgiassaan. Uudistuksella päin- vastoin karsitaan palveluita. Jos pieniä kuntia yhdistetään suureen maa- kunnalliseen keskukseen, niin näistä pienistä kunnista lakkautetaan mo- nia palveluita ja palvelut keskitetään keskuskuntiin. Eihän muuten ai- kaansaada minkäänlaisia säästöjä. Ja nimenomaan säästöt ovat kunta- uudistuksen taustalla.
Kuntauudistus saattaa vaarantaa perustuslain takaamat perusoikeu- det ja yhdenvertaisuuden. Se saattaa olla perustuslain vastainen jo sen- kin takia, että valtio ylhäältä sanelemalla puuttuu kuntien itsehallintoon.
Kokoomusvetoinen hallitus ei kuuntele asiantuntijoita, joiden mu- kaan ihanteellinen kuntakoko palveluiden tuottamisen tehokkuuden kannalta on 20 – 50 000 asukkaan kunta. Suomen 170 pienintä kuntaa vastaavat vain 3 % kuntien kokonaismenoista. Kuntauudistus on ideo- loginen, oikeistolainen hanke palveluiden karsimiseksi ja demokratian heikentämiseksi.
Tarvitaan politiikan suunnan muutosta
Julkiset palvelut ovat mahtava potentiaalinen bisnes yksityisille fir- moille. Siksi ne ovat innokkaasti tunkeneet itseään mukaan palveluiden tuottajiksi. Julkisten palveluiden yksityistäminen sekä julkisen sektorin supistaminen ovat osa uusliberalistista EU-politiikan suuntausta, jossa Suomi on ollut mukana viimeisten noin parinkymmenen vuoden ajan.
Vaikka Suomi on rikkaampi kuin koskaan ennen, törmää kaikkial- la samaan hokemaan: rahaa ei ole. Sanotaan, ettei meillä ole jatkossa enää varaa ylläpitää nykyisenkaltaista hyvinvointivaltiota. Tämä ei tie- tenkään pidä paikkaansa. Kyse on siitä, että rahaa on, mutta se ei kan- taudu yhteiseen kassaan.
Lipposen hallitusten toimesta 1990-luvulla hävitettiin monia val- tionyhtiöitä. Pelkästään Fortumin tuloksesta maksetaan vuosittain sa- toja miljoonia euroja osinkoina ulkomaisille sijoittajille, pois omasta kan- santaloudestamme.
Julkiset, kunnalliset palvelut voidaan turvata, jos saamme aikaan po- litiikan suunnan perusteellisen muutoksen. Yhteiskunnallista varallisuut- ta on kerättävä ja ohjattava kansalaisten hyväksi. On alistettava pääoma- tulot myös kunnallisverotuksen piiriin. Suurituloisia suosivaan verolin- jaan on saatava täyskäännös. Uusliberalistisesta, demokratiaa heiken- tävästä politiikasta on siirryttävä tavallisia ihmisiä palvelevaan kansan- valtaiseen politiikkaan.
Niinistön linja jää nähtäväksi
Pääkaupunkiseudun median tukema Haavisto-ilmiö pudotti Paavo Väyrysen presidentinvaalien toiselta kierrokselta. Väyrystä tuettiin laa- jalti Itä- ja Pohjois-Suomessa. Lapissa hänen kannatuksensa ensimmäi- sellä kierroksella oli jopa 43 prosenttia.
Äänestysprosentti toisella kierroksella oli nykymuotoisten presiden- tinvaalien historian alhaisin. Tämä johtuu ennen muuta siitä, että maa- kunnissa koettiin vaalien toinen kierros kehä III:n sisäiseksi peliksi. Myös- kään monien kaipaamaa EU-kriittistä ehdokasta ei ollut mukana toisel- la kierroksella.
Joitakin ulkopoliittisia eroja paljastui kärkikaksikon välillä. Sauli Nii- nistö korosti hyviä suhteita Venäjään ja Kiinaan, kun taas Haavisto ilmoit- ti olevansa valmis jopa Dalai-laman tapaamiseen silläkin uhalla, että se estäisi tapaamasta Kiinan johtoa.
Suhteessa Iraniin Niinistö oli Haavistoa jyrkkäsanaisempi ja hänen Yhdysvaltoja myötäilevä kantansa tuli selkeästi näkyviin. Haavisto ko- rosti diplomatian merkitystä, kun taas Niinistö kannatti nykyistä pako- tepolitiikkaa. Haavisto painotti YK:n mandaattia sotilasoperaatioiden yh- teydessä, kun taas Niinistölle riittäisi joissain tilanteissa pelkkä EU-man- daatti. Tämä merkitsisi kansainvälisen lain vastaista sotaa.
Nähtäväksi jää, millaiseksi muodostuu Niinistön linja. Työväen- ja rauhanliikkeen on syytä olla valppaana, ettei maatamme viedä mukaan laittomiin sotilaallisiin seikkailuihin tulevalla presidenttikaudella.
Toimituksen pääkirjoitus:
Tommi Lievemaa
Julkinen sektori on velkaantu- nut. Tämä on myönnettävä. Tä- mä on 1990-luvulla toteutetun poliittisen suunnanmuutoksen looginen jatkumo. Hyvinvoin- tiyhteiskunnan rakenteet romu- tetaan, julkinen sektori ajetaan alas. Hallituksen missio ns. suu- ri kuntauudistus on johdonmu- kainen jatke tälle ideologiselle suuntaukselle. Julkinen sekto- ri on liian julkista. Se on vapaan kilpailun näkökulmasta liiaksi säänneltyä. Julkisen vallan oh- jauksessa olevan palvelutuo- tannon koetaan olevan markki- nahäirikkö. EU-komissio vaatii vapaata ja avointa kilpailutusta kaikille toiminnoille.
”Kuntien roolia julkishal- linnon keskeisenä toimijana ja rajapintana kansalaisiin vahvis- tetaan” on kirjattu hallitusohjel- maan. Samalla kunnille tär keää valtionosuusjärjestelmää “...uu- distetaan...ja sen kannustavuut- ta parannetaan.” ”Kuntien ky- kyä selvitä pääosin omalla vero-
tulorahoituksella edistetään.” Hal- litusohjelman kuntapolitiikkaosio on karua luettavaa. Siinä on kaut- taaltaan puhtaan uusliberalistinen
”rivienvälijuonne”. Perinteisesti ja pääasiassa edelleen kuntien kon- tolla olevasta peruspalvelutuotan- nosta puhutaan kuin mistä tahansa markkinatavarasta. Sen tuottavuus- astetta on kohotettava. Sen on ol- tava kilpailukykyinen. Vasta suuren kuntaremontin myötä ne mystiset
”vahvat peruskunnat pystyvät tu- lokselliseen elinkeinotoimintaan”.
Nyt kun euron saattohoito al- kaa olla terminaalivaiheessa, ai- noana pelastuskeinona nähdään liittovaltion muotoon suuntautu- minen. Tässä voisi nähdä analo giaa tämän hallituksen voimalla masi- noiman kuntaremontti-ideolo gian kanssa. Kunnat asetetaan suuriin vastuisiin sosiaalisektoriin liittyvis- sä velvoitteissa ja samalla valtion- osuudet pidetään edellisen ”sa- teenkaarihallituksen” toteutta mien rankkojen leikkausten jälkeisellä, sietämättömän alhaisella tasolla.
Tällaisia vipusimia käyttämällä voi-
daan sitten todistaa, ettei suurin osa Suomen kunnista pärjää yksin.
On liittouduttava. Logiikka tuntui- si olevan, että kunhan luodaan riit- tävän suuria kokonaisuuksia ja toi- mintoja yhtiöitetään, syntyy ku- ranttia tavaraa markkinoilla kau- pattavaksi. Palvelutuotanto aje- taan pala palalta aina ahneiden ja voittoja hakevien kansainvälisten sijoittajien käsiin.
Tämän vallitsevan ideologi- sen suuntauksen mukaa kaikki on alistettava kilpailulle. Kilpai- lun motivaattorina on voiton ta- voittelu. Tämä on päättymätön, tu- hoisa kierre. Jatkuvan kasvun pak- ko vie eräänlaiseen paradoksiin:
reaalisen kasvun sijasta on alettu käymään kauppaa ”pseudoarvoil- la”. Johdannaismarkkinat ovat tä- män järjestelmän syöpä. Kapita- listisesta järjestelmästä on tullut maksamattomien velkojen kau- hun tasapainoon perustuva, to- taaliselle tuholle koko ajan altis ra- kennelma.
Unto Nikula Vantaa
Uusliberalistinen kuntauudistus
Tässä kansakuntamme kovaa ydintä Otaniemen lumisessa maastossa
Kuva: Heikki Männikkö
P r e s i d e n t i n vaalit olivat ja me- nivät. En muis- ta sellaisia vaale- ja, joissa olisi vain mustia, harmaita tai vaaleanpunaisia porvareita. Tästä nyt jotkut vasem- mistoliittolaiset ja ehkä muutama demari repii pelihousunsa, mutta ihan turhaan. Mustan kokoomus- laisen pääministerin porvarihalli- tuksessa istuvat vain ja suurpää- oman ikioman EU:n asioista huol- ta kantavat pikkuporvarit.
Tästä yksituumaisesta vaali-, hallitus- ja EU-tohinasta kokoo- muslaiset saivat aiheen riemusta kiljuen julistaa kaikelle kansalle, et- tä vastakkain asettelun aika on ohi!
Jo yksin Työsopimuslaki – siis jo laki – asettaa kapitalistit ja työ- läiset vastakkain. Lain mukaan työnantaja ottaa ja erottaa työläi- set, joiden on tehtävä työtä kapita- listin hyväksi. Sen vuoksi laki edel- lyttää, että työntekijä tekee työ- tään työnantajan, kapitalistin joh- don ja valvonnan alaisena.
Tässä suhteessa työntekijäl- lä ei ole nokan koputtamista. Sen sijaan sitä on jonkin verran työeh- tosopimusasioissa. Tosin nekin on pikkuhiljaa onnistuttu monopo- lisoimaan ammattiliittojen ja nii- den keskusjärjestöjen demarihui- pun haluttomiin käsiin. Tyypilliset
työsuhteet on vähin erin muutettu epätyypillisiksi. Jo lähes puolet pal- kansaajista tekee jatkuvasti puoli vuotta töitä ja on toisen puolen il- man työtä ja palkkaa.
Rinnan työn vähenemisen kanssa palkkojen reaaliarvo hiljal- leen laskee. Hinnat nousevat palk- koja nopeammin. Samoin hissun kissun työehtosopimusten tehoa heikennetään. Palkoista halutaan joustavia ja palkoista sopiminen ha- lutaan viedä kokonaan työpaikoil- le, jossa työntekijät ovat työantajaa heikompia, sillä menneen maail- man pelote toimii taas – kyllä por- tin takana on tulijoita!
Tuloerot ovat huimaavat. Tulon- saajista 2,7 prosenttia sai viimeisen verotilaston mukaan tuloja keski- määrin 10 427 euroa kuukaudes- sa, mutta 41,3 prosenttia sai palk- kaa vain 869 euroa kuukaudessa.
Ero on niin suuri, että pienituloiset eivät osaa niitä edes kadehtia. Eikä siihen ole syyttäkään, se ei johtaisi mihinkään.
Tuloerot eivät ole pääasia. Pää- asia on se, että tuolla pienen pienel- lä 2,7 prosentin suuruisella kapita- listijoukolla on niin suuret pääomat, että niillä se voi kiristää ja vaatia hal- litusta harjoittamaan sen etujen mukaista politiikkaa. Jokainen por- varihallitus on sen jojo.
o o o
Todettakoon taas kerran, että
pääomien, tavaroiden ja palvelus- ten vapaa liikkuminen olivat EU:n liittymisen ennakkoehtoja. Niiden täyttäminen alkoi pääomista 80-lu- vun lopulla. Silloin otettiin ulko- mailta tolkuttomasti velkaa, joka jaettiin halukkaille ja haluttomil- lekin. 90-luvun alussa toteutettiin tavaroiden, palvelusten ja työvoi- man vapaa liikkuminen. Ulkomais- ten suuryritysten kilpailukyky oli ylivoimaista. Siksi 30 000 pk-yritys- tä ajautui konkurssiin ja 20 000 lo- petettiin muuten. Siitä seurasi mie- letön työttömyys ja pankkikriisi se- kä lukuisten pankkien tuho.
Lopulta vielä suuret suomalai- set yritykset myytiin hyvällä hin- nalla ulkomaalaisille ja rahat vietiin pois maasta. Viime vuoden alus- sa pääomia oli jo viety maasta yh- teensä 535 miljardia euroa. Se on jo lähes yhtä paljon kuin koko tuotan- topääoma.
EU:n ja vapaakaupan ansiosta suurpääoma on rikastunut aivan tolkuttomasti.
Vapaakaupan vuoksi elantonsa menetti myös suuri joukko maan- viljelijöitä, kun yli 100 000 maatilaa on hävitetty. Se on ollut julmaa pe- liä, vaikka siitä ei ole meteliä pidet- ty. Edes Keskusta, entinen Maalais- liitto, ei ole hyppinyt seinille, vaik- ka olisi pitänyt. Maalaisliitto antau- tui ehdoitta. Se muutti itsensä ta- lonpoikaspuolueesta kapitalismin
porvarilliseksi tukipilariksi.
Huonoiten, itse asiassa todel- la huonosti, on käynyt palkkatyö- läisten koulutuksesta ja ammatista riippumatta. 1990 jälkeen työikäis- ten määrä on kasvanut 5,6 prosent- tia, mutta työn tarve on vähentynyt.
Vapaakaupan ja EU:n myötä todelli- nen työn puute on 1,3 miljardia työ- tuntia, kun otetaan mukaan myös työvoimasta eri tavoin syrjäytetyt.
Koko työvoimapotentiaalin työn puute on 26,2 prosenttia!
Suomen omavaraisuus on me- netetty. Suurpääoman ja palkkatyö- läisten tulot ja työllisyys ovat kehit- tyneet täysin eri suuntiin.
o o o
Tuloerojen kasvu, työttömyy- den ja köyhyyden lisääntyminen, kuntauudistus sekä sosiaalipalve- lujen ja sosiaaliturvan alasajo ovat seurausta suurpääoman kapitalisti- sia etuja ajavasta EU:sta ja sen vaa- timasta vapaakaupasta ja itsenäi- sestä rahapolitiikasta luopumisesta.
Kaikki pitkän ajan ennusteet ovat yksimielisiä siitä, että arvaa- mattoman rahamaailman ongel- mat jatkuvat ja tuotanto kasvaa to- della hitaasti. Syy on selvä. Pääo- mien ja tuotannon keskittyminen harvojen käsiin on vähentänyt kiin- nostusta tavaratuotantoon. Nyt ha- lutaan tehdä rahalla rahaa.
Vuoden1990 jälkeen raha- markkinat ovat kasvaneet 12 ker- taa bkt:tä suuremmiksi. Siitä 90 prosenttia on keinottelulla luo- tua virtuaalirahaa. Sitä ei ole oi- keasti olemassa. Sen pankit ovat kehittäneet luomalla monenkirja- via johdannaistuotteita. Aikanaan tuo digitaalinen haamuraha olisi muutettava konkreettiseksi, mut- ta kun tuotannossa ei rahaa synny, kriisi on valmis. Siksi veronmaksa- jia vaaditaan pankkien tappioiden maksumiehiksi. Vastakkainasette- lu kärjistyy.
Suomella on vastuita 49 mil- jardia euroa vakausrahastoille.
Jos huonosti käy ja käy, vastuiden määrä kasvaa koko ajan mm. kor- kojen vuoksi ilman kattoa! Uhat ovat niin mielettömät, että euro- maiden veronmaksajat eivät nii- tä kestä.
o o o
Vastakkain asettelun aika ei ole ohi. Päinvastoin. Suurpääoman ja palkkatyöläisen, kapitalistien ja työväenluokan etujen ristiriita kär- jistyy joka ikinen päivä. Siksi sinun ja minun, meidän pienten ja heik- kojen on järjestäydyttävä ja muo- dostettava voittamaton päämäärä- tietoinen vastavoima kapitalistien pohjattomalle ahneudelle.
Kai Kontturi
Vastakkainasettelu ohi?
EU:n rahaliitto romahduksen partaalla
Eurokriisin pohjimmainen syy on muutamien Euroopan mai- den poliittisten johtajien ja suur- kapitalistien hillitön liittovaltio- kiima. Suomessa Lipponen ja Nii- nistö ajoivat Suomen poliittisin perustein rahaliittoseikkailuun, jonka katastrofaalisista seurauk- sista tehdyt selvitykset varoitti- vat. Esko Seppänen onkin toden- nut: ”Euro on liittovaltioraha. Se ei ole minkään maan oma valuut- ta. Se on liittovaltioraha, joka pe- rustuu ajatukseen siitä, että en- sin liittovaltioidaan talous ja et- tä siitä seuraa väistämättömäs- ti poliittisen liittovaltioitumisen syveneminen. Euro on Emun mu- na, joka on nyt mennyt rikki”.
USA:n taloustutkijat ovat yh- tä mieltä euron kriisistä. Libe- raalit taloustieteen nobelistit Paul Krugman ja Joseph Stiglitz ovat ol- leet sitä mieltä, että yhteiseen ra- haan siirtyminen oli euromailta pa- ha erehdys ja että euro joutaisi his- torian roskatynnyriin. Konservatii- vinen Nobel-taloustieteilijä Martin Feldstein pitää liittovaltiopolitiik- kaa älyttömänä: ”Eurooppa tarvit- see maakohtaisia verotus- ja bud- jettiuudistuksia, ei uutta puskemis- ta poliittista integraatiota kohti”.
EU:n rahaliitto on huojuva talo
EU- ja EMU-sopimuksissa oli sel keät pykälät: kukin maa vastaa omis- ta velvoitteistaan. Pankit ja muut suursijoittajat keksivät, että järjes- telmät antavat ajan mittaan mah- dollisuuden takoa rahaa. Järjestel- mä mahdollistaa yksittäisten mait- ten elää yli varojensa, ja silloin ne täytyy pelastaa. Rakenteeltaan eri- laiset kansantaloudet eivät voi pit- kään toimia yhteisvaluutalla. Se on mahdollista vain liittovaltiolle.
Ruotsi ja eräät muut maat oivalsi- vat tämän. EU väittää noudatta-
vansa toiminnassaan avoimuuden ja läpinäkyvyyden periaatteita. Ra- haliitossa oli alkuaan tiukat säännöt esimerkiksi budjettivajeitten suh- teen. Näitä sääntöjä rikkoivat ensin- nä EU:n suurmaat Saksa ja Ranska.
Nämä Emun johtavat maat yllyttivät omia pankkejaan ja sijoittajiaan tar- joamaan rajattomasti lainoja muil- le maille. Saksan tuotteita piti saa- da kaupaksi kaikin keinoin Saksan talouden elvyttämiseksi. Euroopan valtiolainat julistettiin poliittisella päätöksellä riskittömiksi. Sijoitta- jat saivat takuut, että veronmaksa- jat maksavat kaiken, jos nämä eivät saa rahojaan Kreikasta ym. valtioil- ta. Lissabonin sopimus kieltää yksi- selitteisesti tällaiset tukipaketit naa- purimaiden pankeille. Rahaliitto on huojuva talo, jonka keinotekoinen pönkittäminen olisi syytä lopettaa.
Tukipaketit tukevat velka- maita kuin köysi hirtettyä Kaksi vuotta sitten Kreikan valtiolla oli velkaa ja takausvastuita noin 325 miljardia. ”Tukipakettien” ja niihin ehdoksi asetettujen budjettileik- kausten jälkeen maan kansantuo- te on painunut jyrkkään laskuun.
Valtion velka ja takausvastuut ovat
runsaat 390 miljardia. Kreikan kan- santuote on 13-15 % pienempi kuin kriisin alkaessa; velat ja vastuut ovat siitä 190 %. Tänä vuonna kansan- tuotteen odotetaan romahtavan peräti 30 %.
Olli Rehnin mukaan tukipa- ketti on kuin ”krapularyyppy”.
Kreikan ”pelastuspaketit” pelasta- vat Saksan ja Ranskan pankkeja - eivät suinkaan Kreikkaa. Parasta tu- kea velkamaille on vaatia velkojen jäädyttämistä, kunnes näiden mai- den talous nousee jaloilleen.
Setelirahoitus on omai- suuden uusjakoa
Epäsuora keino maksattaa kriisimai- den velkoja ja niihin liittyviä tappi- oita euromaiden kansalaisilla on inflaation kiihdyttäminen. Valtioi- den perinteinen tapa velkakier- teen avaamiseksi on setelirahoitus.
Nykyään keskuspankin ei tarvit- se edes käynnistää painokonetta, vaan homma voidaan hoitaa tilisiir- tona valtiolle. EU:n kohdalla oleelli- nen kysymys kuitenkin on, kenelle nämä rahat annetaan? Nyt näyttää siltä, että rahat päätyvät käytännös- sä yksityisille rahoituslaitoksille täy- sin vastikkeetta, vaikka EU:n pitäisi
ottaa nämä rahoituslaitokset hal- tuunsa vastikkeeksi roskalainojen lunastamisesta. Setelirahoitus kiih- dyttää inflaatiota, mistä joh tuen ve- lat ja pankkitileillä olevat rahat hä- viävät taivaan tuuliin. Setelirahoitus johtaa mittavaan omaisuuden uus- jakoon, josta hyötyvät eniten velal- liset, mutta myös kiinteään omai- suuteen ja osakkeisiin panostaneet tahot. Samalla valuutta devalvoi- tuu ja ulkomaisten tuotteiden hin- nat nousevat, mutta vienti piristyy.
Setelirahoituksenkin haittoja voi lieventää verotuksen avulla. Inflaa- tiota hienovaraisempi keino velka- kriisin maksattamiseen sivullisilla on keinotekoisen matala korkota- so, joka merkitsee tukea säästäjiltä pankeille ja velallisille. Pankkitukea on EKP:n pankeille tarjoamat lainat, joiden korko on 1 %. Tämänkin tu- en kustantavat euromaiden veron- maksajat.
Euroalueen velkamyrsky pahenee
EU-maiden huippukokous viime joulukuussa epäonnistui kaikin ta- voin. Se ei vienyt EU-maita kohti po- liittista yhdentymistä, mihin Saksa ja kumppanit pyrkivät. Kokous ei myöskään tehnyt euromaiden val- tionvelkakirjoja entistä houkutta- vammiksi yksityisten rahamarkki- noiden näkökulmasta.
Kriisi kärjistyy, kunnes päät- täjät puuttuvat SEN syihin ja päät- tävät, kuka kärsii tappiot. Euromai- den johtajat ovat pitäneet jo 16
”ratkaisevaa” kriisikokousta, mut- ta loppulaskun määrästä eikä mak- sajasta ole tietoa. Kriisi pahenee, uutta velkaa oietaan vanhan pääl- le. Talousnäkymät ovat kehnom- mat kuin vuosi sitten. Euromaiden talouden tasapaino on entistä pa- hemmin vinksallaan. Kriisimaiden vaihtotaseen alijäämät ja Saksan ylijäämä on kasvanut. Tukipaketit eivät pienennä kriisimaiden velkaa,
mutta kasvattavat muiden maiden vastuita.
Pankkien tilanne heikke- nee.
Euroalueen pankkijärjestelmässä muhii ehkä jopa 2 tai 3 biljoonan euron verran piileviä luottotap- pioita. Jos pankit ja yksityiset ra- hoittajat eivät joudu kärsimään tap- pioitaan, sijaiskärsijöitä odottaa iso lasku.
Ellei ylivelkainen kriisivaltio kykene maksamaan velkojaan, euromaiden veronmaksajat pan- naan maksamaan kriisimaiden ve- lat sekä pankkien ja muiden riskin- ottajien tappiot. Tällaisen tappio- suojan kustantamiseen Suomi osal- listuu. Tukipaketit menevät vanho- jen velkojen maksamiseen. Kriisi- maat maksavat velkansa korkoi- neen. Luottojen myöntäjille syn- tyy uutta velkaa ja takausvastuita.
Hyvin talouttaan hoitaneiden mai- den veronmaksajat maksavat holti- tonta luototusta antaneiden pank- kien tappiot.
… kuin hidastettu junien yhteentörmäys…
Vuoden 2008 finanssikriisin en- nakoinut taloustieteen professori Nouriel Roubini ennustaa Kreikan lähtevän eurosta vuoden sisällä ja Portugalin seuraavan perässä. Hän ennustaa myös koko euroalueen ro- mahtamista muutaman vuoden ai- kajänteellä. Todennäköisyys koko yhteisvaluutan hajoamiseen on 50
%. ”Euroalue on kuin hidastettu ju- nien yhteentörmäys”.
Brittiläinen tutkimusyhtiö CEBR ennustaa, että euron hajoa- minen alkaa 2012. - 60 % toden- näköisyydellä vähintään yksi maa e roaa eurosta. Todennäköisyys sil- le, että euroalue hajoaa 10 vuoden kuluessa, on noussut 99 %:iin.
Juhani Tanski STP:n puheenjohtaja
EU on pahoinpidellyt Kreikan.18.2.-12 osoittivai Kreikan ystävät solidaarisuutta Kreikan kansalle
Kuva: Heikki Männikkö
Lääkärilehdessä (16.12.) julkais- tun kyselyn mukaan terveyskes- kuksissa on aiempaa enemmän vakituisia lääkäreitä. Ulkoistet- tuina toimii vain 6,7 prosenttia ja ostopalveluina hoidetaan 5,7 prosenttia tehtävistä. Myös lää- kärivaje on supistunut. Ulkois- tamisen haitat aletaan tiedostaa sekä lääkärikunnan että kunnal- lispoliitikkojen keskuudessa en- tistä selkeämmin. Alkaa näyttää jo siltä, että julkinen valta saa ta- kaisin sille kuuluvan perusteh- tävän, terveyspalvelujen kehit- tämisen, hallinnoinnin ja ohjaa- misen.
Käänteen saaminen on yhä haasteellista erityisesti suurissa kaupungeissa kuten Lahdessa, jos- sa yksityistämisvimman ”muutosa- gentit” ovat ujuttautuneet sosiaali- ja terveydenhuollon hallintokoneis- toon. Ulkoistetun mallin yhdessä MedOnen kanssa Lahdessa raken- tanut entinen toimialajohtaja Mat- ti Liukko ja ylilääkäri Risto Savilahti kirjoittivat vuonna 2007 Lääkärileh- dessä artikkelin, jossa he määrit- tivät julkisen hallintovirkamiehen tehtäväksi kuntapalvelujen ”mark- kinaehtoistamisen” eli kilpailun ja markkinoiden aikaansaamisen niil- lä alueilla, joissa niitä ei vielä ole.
”Muutosagenttien” suuri ”in- novaatio” oli koko terveysase- man ulkoistaminen aiemmin ulkoistettuna toimineiden yksit- täisten, mutta runsaasti käytet- tyjen keikkalääkäreiden tilalle. Lah- den päättäjät hyväksyivät uuden mallin ”selkä seinää vasten”, kun se esitel tiin keikkalääkäreitä edulli- sempana. MedOne sai vastuun ter- veysasematason henkilöstöhallin- nosta, kun myös muu henkilökunta siirrettiin työsuhteeseen aiemmin lääkärityövoimaa välittäneeseen firmaan. Kaupunkiin virkasuhtees- sa olleista lääkäreistä ja hoitohen- kilökunnasta on tullut ajan mit taan veronmaksajia lypsävän ylikan- sallisen terveysbisneksen palk- katyöläisiä.
Lahden mallia markkinoitiin voimakkaasti ja Elinkeinoelämän keskusliitto vaati suljetun terveys- sektorin avaamista markkinoille.
Markkinointia ja kehitystyötä on tuet tu myös Sitran hankerahoilla ja ilmeisesti myös TE-keskusten yri- tystoiminnan tukemiseen tarkoite- tuilla valtion rahalla. Valtionhallin- to omine ”muutosagentteineen”
on edistänyt nurkanvaltausta muun muassa sallimalla yksityisessä työ- suhteessa ole vien lääkärei den hoitaa virkavastuuseen kuulu- via virkatehtäviä. Näin syntyneet lääkärityövoiman välitysfirmat laa- jensivat toimenkuvaansa keräten suurella katteella alkupääomaa menestyvää ja myöhemmin hoi- vabisneksen alueelle laajenevaan liiketoimintaansa.
Valtio tuki välitysfirmojen hankkeita paitsi suorilla tuilla myös mahdollistamalla verokeinotte- lun niille bisnekseen sitoutuneille lääkäreille, jotka hankkiutuivat fir- mojen osakkaiksi.
Olen vuoden päivät voinut konsultoivana lääkärinä seu- rata organisaation sisältä Lah- den omien ja ulkoistettujen ter- veysasemien arkityötä. Eroja arjen toiminnassa on vaikea edes havai- ta. Eroa on työn reunaehdoissa.
Lääkärimäärä suhteessa vastuu- alueiden asukasmääriin on selväs- ti pienempi ulkoistetuilla asemi- lla. Ongelmana näyttävät lisäk- si olevan ulkoistettujen asemien lääkärityövoiman vaihtuvuus ja ajoittaiset vajaukset, jotka haitta- avat kroonik kopotilaiden pitkäai- kaishoitoa. Lääkäreiden ja hoita- jien perusosaamisessa, työmo- tivaatiossa tai perusvastuun ot- tamisessa potilaasta ei ole eroa. Mi- ten voisikaan, sillä he ovat suurelta osin kaupunkiin virka/työsuhtees- sa ollutta väkeä. Työtään he joutu- vat tekemään ehkä kunnallisia kol- legojaan kiireemmässä tahdissa.
Suhteellisesti suuremmalla ”hiostu- sasteella” ja palkkaamalla vakituis- ten sijasta opiskelijoita, harjoitteli- joita ja muita pätkätyöläisiä firmat pystyvät synnyttämään katteensa.
Perusterveydenhuollon palveluiden ulkoistamisen haitat aletaan tiedostaa.
Ulkoistettu asema toimii kaupun- gin tiloissa ja laitteilla, jolloin ei tar- vitse investoida tietojärjestelmiin, tiedottamiseen eikä asiakaskun- nan houkutteluun. Tämäkin voi ol- la osasyy muita yksityisiä terveysfir- moja kovemmille katteille.
Työntekijät eivät alun perin itse valinneet uutta palk- katyöläisrooliaan, vaan kaupun- gin terveydenhuollon hallinto yh- dessä ostopalvelukumppanin kans- sa päätti sen heidän puolestaan.
Uuden yrittäjän henkilöstöön ryh- dyttiin soveltamaan yksityisen ter- veydenhuoltoalan työehtosopi- musta. Työvoimavajauksen täyt- tämisestä alkoi huolehtia työvoi- maa jo aiemmin välittänyt keik- kalääkärifirma, joka näin laajen- si kaupungin myötävaikutuksel- la toimenkuvaansa ”aliurakointiin”.
Keikkalääkärin rajallinen sitoutu- neisuus on yhä ongelma vakityön- tekijöiden, potilaiden ja yhteistyö- kumppaneiden näkökulmasta.
Kapitalistiseksi muutetussa tuotannossa peruslähde on palk- katyöläisen synnyttämä lisäarvo.
Tässä tapauksessa se syntyy veron- maksajien kustannuksella ja erityi- sessä suojeluksessa. Ulkoistettua terveysasemaa pyörittävä yritys ei ole markkinoilla samassa asemas- sa kuin varsinaiset yksityiset ter- veysasemat. Yritys on muokan- nut mallia eri tilanteisiin sopivak- si ja levittänyt sitä ympäri maata.
Syntynyt ”loisfirma” sai aiheetonta kilpailuetua perinteiseen yksityis- lääkäritoimintaan nähden.
Olen ihmetellyt, mikseivät protestit epäterveestä kilpailu- asetelmasta kuulu päättäjille asti. Miten julkinen valta voi sallia kilpailua verovaroilla vääristävän toiminnan olemalla suorastaan osallisena siinä? Toisessa yhtey- dessä saattaisi herättää epäilyjä
”rakenteellisesta korruptiosta”.
Ulkoistetun ja kaupungin oman terveysaseman erottaa toisistaan viime kädessä vain henkilöstöhal- linto ja ”aliurakkasopimus”. Fir- man näkökulmasta asetelmaan liit tyy kilpailuetuja, mutta terveys- keskuksen hallinto on menettä nyt tärkeimmän kansanterveystyön kehittämisinstrumenttinsa eli hen- kilöstöhallinnollisen työnjohdon ja sen kehittämisen ulkoistetulle firmalle. Käytännössä kaupungin ylilääkärit ohjaavat niin kuin kan- santerveyslain mukaan tuleekin tapahtua aliurakkafirmojen yleistä toimintaa kansanterveyslain hen- gen mukaisesti.
Kaupungin valmiudet rekry- toida uutta pysyvää henkilökun-
taa omille terveysasemille on saat tanut välillisesti vaikeutua, kun ulkoistetut operaattorit domi- noivat rekrytointia ja henkilöstöhal- lintoa. Tähän viittaa se, että val- takunnallisten selvitysten mukaan lääkäreiden saatavuus terveys- keskuksiin on parantunut selväs- ti, mutta Lahteen ei toimialajohta- jan mukaan edelleenkään löydy lääkäreitä.Jos Sosiaali- ja terveysmi- nisteriö olisi alun perin rajannut hyväksyttävän yksityistoiminnan vain työvoiman välitystehtävään ja edellyttänyt, että lääkäripäivystyk- sessä ja muussa terveyskeskus- lääkärin lakisääteisessä työssä lääkäri voi toimia ainoastaan vir- kasuhteessa ja virkavastuulla, olisi säästytty monilta ongelmilta.
Jossain vaiheessa valtioval- ta hyväksyi kuitenkin menette- lyn, jossa tilapäistä lääkäriä ei tarvinnut palkata virkasuhtee- seen, vaan hän saattoi jäädä työ- suhteeseen ”keikkafirmaan”. Kun pää avattiin, lobbarit kehittelivät uusia tilapäisjärjestelyjä, joista on tullut aikaa myöten pysyviä. Virka- vastuun sisältöä alettiin katsoa läpi sormien. Lääketieteen kandidaat- tien laillistamattomien lisensiaat- tien palvelu keikkafirmassa alet tiin hyväksyä osaksi lääkäreiden pe- ruskoulutusta.Virkavastuun luonne päivystys- ja virkalääkäritehtävissä hämärtyi. Potilaan kannalta ikävin seuraus on ollut se, että tärkein ter- veydenhuollon instrumentti ”poti- las–lääkäri suhde” on pirstoutun- ut. Pahimmassa tapauksessa vas- tuun kantajaa ei löydy mistään. Sik- si muun muassa potilaiden sosiaa- liturvan takaamiseen liittyvät vält- tämättömät virkatehtävät kuten lausuntojen laatimiset etenkin vaa- tivissa tapauksissa saattavat jäädä hoitamatta tai hoidetaan huonosti.
Seuraukset näkyvät puutteina kan- salaisten lakisääteisen sosiaalitur- van saannissa kuten sairausloma-, eläke-, eläkkeensaajan hoitotukien käsittely- ja hyväksymisvaikeuksina.
Pätkätyölääkärit eivät ehdi paneutua kiireisessä työtahdis- sa vaativiin lausuntotarpeisiin, jo- ten niitä siirtyy toisille lääkäreille.
Myös vakuutuslääkärit arvostele- vat usein puutteellisia lausuntoja, kun syyllisiä etsitään siihen, miksi hakemuksia hylätään ja valituksia tehdään paljon.
Terveyskeskuslääkäreiden suuri enemmistö näyttää jo halua van työskennellä suoras- sa virkasuhteessa terveyskeskuk- seen ottamalla näin vastuuta kan- santerveystyön kehittämisestä, am-
On aika purkaa terveyskeskusten ulkoistamiset
matillisesta pätevöitymisestä ja ete- nemisestä urallaan. Kiinnostavaa on, että tuoreimman tutkimuk- sen mukaan parhain työviihtyvyys ja pienin vaje ovat pienehköissä 10 000–20 000 asukkaan terveys- keskuksissa.
Maan hallituksen tulisi ot- taa havainto vakavasti ja pohtia, miksi pienet terveyskeskukset toi- mivat suuria paremmin. Oletan, että oman työn hallinta ja potilas – lääkärisuhteen pitkäjänteinen ra- kentaminen toimivat niissä suuria keskittymiä paremmin. Havainnos- ta kannattaisi ottaa oppia nyt, kun koko terveydenhuollon hallinnon uudistamista suunnitellaan.
Kirjoitus julkaisttu 17.1.-12 myös KU:n verkkolehdessä
Ei joukkoliikennekatua Vallilan- laaksoon –vetoomuksen allekir- joittajat (1 220 kansalaista) saat- toivat 5.1.2012 Helsingin hallin- to-oikeuden ratkaistavaksi, on- ko Vallilanlaakson joukkoliiken- nekadun rakentamisen täytän- töönpanolle laillisia esteitä. He katsoivat kaupunginvaltuuston 14.12.2011 tekemän päätöksen Vallilanlaakson joukkoliikenne- kadun rakentamiseksi olevan kuntalain (17.3.1995/365) vas- tainen.
Perusteet
1) Kaupunginvaltuuston te- kemä päätös rikkoo kuntalain (17.3.1995/365) 1 §, jossa todetaan selkeästi, että ”Kunta pyrkii edistä- mään asukkaidensa hyvinvointia ja kestävää kehitystä alueellaan.” Val- lilanlaakson joukkoliikennekatu ei edistä kuntalaisten hyvinvointia ja kestävää kehitystä alueella, koska ratkaisu tuhoaa virkistys-, kuntoi- lu- ja viljelykäytössä olevan vihera- lueen ja vanhan kulttuurimaise- man. Lisäksi se muodostaisi uhkan laakson eläin- ja kasvikunnalle.
2) Kaupungin valtuuston te- kemä päätös rikkoo kuntalain (17.3.1995/365) 27 §, jossa tode- taan selkeästi, että ”osallistumis- ta ja vaikuttamista voidaan edistää erityisesti: 4. selvittämällä asukkai- den mielipiteitä ennen päätöksen- tekoa.”
3) Kaupungin valtuuston te- kemä päätös rikkoo kuntalain (17.3.1995/365) 29 §, jonka mu- kaan mm. ”Kunnan on tiedotet-
tava asukkailleen kunnassa vireil- lä olevista asioista, niitä koskevista suunnitelmista, asioiden käsittelys- tä, tehdyistä ratkaisuista ja niiden vaikutuksista.”
Vallilanlaakson tapaus sai uuden käänteen
Kaavoitusta valvova Uudenmaan ELY-keskus puuttui 23.1.2012 Val- lilanlaakson joukkoliikennekadun rakentamiseen. Sen mukaan ase- makaava ei ole yleiskaavan mukai- nen, jossa Vallilanlaakso on kau- punkipuistoa. Yleiskaavassa maini- tut liikenneväylät tarkoittavat ELY- keskuksen mukaan vain puiston si- säistä liikennettä. Tämän vuoksi val- tuuston tulee jättää asemakaava hyväksymättä. Ely-keskus katsoo lisäksi, ettei kadusta päätet täessä
rakennussuojeluun ja kulttuuri- ympäristön vaalimiseen ole kiinni- tetty riittävää huomiota. Kehotuk- sen vuoksi valtuuston on käsiteltä- vä asia uudelleen. Jos se pysyy pää- töksessään, ELY-keskuksen harkitta- vaksi jää valituksen tekeminen.
Matti Laitinen Antero Nummiranta Juhani Valo
PS: Myös Kumpula- seura, Vallilan siirtolapuutarhayhdistys, vallilalai- nen yksityishenkilö ja parikin Kum- pulan asuntoyhtiötä ovat jättäneet omat valituspyyntönsä Helsingin hallinto-oikeudelle, vedoten kukin eri lainkohtiin. Periksi siis ei ole an- nettu Helsingin ”autopuolueiden”puistoraiskauspäätöksille.
Osavoitto asukkaille:
Kadunrakentaminen puistoon uuteen käsittelyyn
Antti Holopainen Lääkäri, Lahti
Lahden kaupunginvaltuus- ton ja kaupunginhallituk- sen jäsen
Sairastaminen kallistuu.
Työryhmä esittää lääkkeistä maksettavan peruskorvauksen laskemista 42 prosentista 35 prosenttiin. Alempi erityiskorvaus laskisi 72 prosentista 65 prosenttiin. Ylempi erityiskorvaustaso säilyisi ennallaan eli sen piiriin kuu- luvat lääkkeet korvattaisiin potilaille kokonaan. Kataisen hallituksen ohjel- massa on sovittu, että valtion lääkekorvausmenoja vähennetään vuosita- solla 113 miljoonalla eurolla. Tavoitteeseen on päästävä jo ensi vuonna.
Vallilan siirtolapuutarhaa ”talvipuvussa” Lahdentien sillalta Mäkelän- kadun ja Käpylän suuntaan. Taustalla Kätilöopiston rakennuksia Terveyskeskuksen asiakkaat saavat varautua kasvaviin lääkemenoi- hin. Kuva Haagan terveysasemalta
Kuva: Heikki MännikköKuva: Antero Nummiranta
Hallitusohjelmassa korostetaan julkisten palveluiden merkitystä tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden takaajana. Hallitus toteaa ohjel- massa toimivansa voimakkaasti köyhyyttä ja syrjäytymistä vas- taan. Asiakasmaksujen osalta to- detaan pyrkimys luoda yhteinen maksukatto kunnalliseen tervey- denhuoltoon ja lääkekustannuk- siin. Toisaalta hallitusohjelman talouspoliittisessa osassa esite- tään sairausvakuutuksen lääke- korvauksiin tuntuvaa 113 miljoo- nan euron leikkausta. Kelan lää- kekorvaukset olivat 1 245 mil- joonaa euroa vuonna 2009, jo- ten leikkaus on lähes 10 prosen- tin luokkaa. Poistetaanko joiltain lääkkeiltä korvauksia vai alenne- taanko korvausprosentteja?
Huolestuttavaa on, että osana val- tion talouden ”kestävyysvajeen”
hoitamista, leikataan kun tien valtion osuuksia 631 miljoonalla eurolla. Tämä koskettaa laajasti ter- veyspalveluita sekä kunnissa että sairaanhoitopiireissä.
Lait eivät toteudu
Uudenmaan sairaanhoitopiirin HUS toimitusjohtaja Aki Lindénin mie- lestä tilanne on jo katastrofi. Pe- rusterveydenhuolto ei toimi. 80 % väestöstä asuu alueilla, joissa ai- koja lääkärille ei saa kahteen viik- koon. Lääkäripäivillä puhunut Lin- dén totesi lakien tavoitteiden ja todellisuuden välillä olevan ristirii- dan: ”Julkisesti rahoitettu tervey- denhuolto ei ole niin laajaa kuin pi- täisi. Päivystys on ulkoistettu, yksi- tyiset lääkäriasemat ketjutettu ul- komaisten pääomasijoittajien hal- lintaan ja palvelut kaupallistettu.”
Kansainväliset pääomasijoit- tajat ovat investoineet Suomen yksityiseen terveysbisnekseen satoja miljoonia euroja viime vuo- sina. Avainosaajia ja johtajiakin siir- tyy julkisesta terveydenhuollos- ta yksityiselle sektorille. Yksityinen terveydenhuolto kasvaa kymme- nen prosenttia vuodessa ja julki- selle terveydenhuollolle on luvas-
sa kahden prosentin inflaatiotar- kistus. Lindén toteaa tilanteen ole- van huonoin perusterveydenhuol- lossa, hammashoidossa, mielenter- veyden häiriöiden sekä elimellisten tautien kiireettömässä hoidossa.
”Rahoitus ei ole niin laajaa kuin sen pitäisi olla lakien perusteella”, hän huomauttaa. ”Jos rahaa ei tule, ter- veydenhuolto yksityistyy ja katoaa julkisesta hallinnasta.” Tällä hetkellä ulkoistettuja ovat mm. Hausjärven terveysasemat, Lopen terveyskes- kus ja Loviisan työterveysasema Etelä-Suomen alueella, Mikkelin terveyskeskus Itä-Suomessa, Pun- kalaitumen ja Äetsän terveysasema Länsi-Suomessa ja Keminmaan ter- veyskeskus Pohjois-Suomessa. Ko- tihoito on ulkoistettu mm. Tampe- reella Tammelan ja Kalevan alueilla.
Maailmanlopun tunnel- missa
Kunnallinen perustervey- denhoito alkaa monessa kunnas- sa olla ”maailmanlopun tunnel- missa”. Suuressakin kaupungissa voi vuoden aikana vaihtua yli puo-
let terveyskeskuslääkäreistä. Palve- luseteliä viedään voimalla tervey- denhuoltoon. Julkinen sairaala ei edes voi ottaa vastaan palveluse- telipotilasta. Yksityissektori laajen- taa reviiriään akuuttiin sairaalahoi- toon (Jämsä), syövän hoitoon, psy- kiatriaan jne. Tosin komplikaatiois- ta kantaa aina vastuun julkinen ter- veydenhuolto. Samaan aikaan jul- kista terveydenhuoltoa moititaan byrokraattiseksi ja tehottomaksi.
Sitä uhataan sakoilla jonoista Kuntien palveluja ei tule yksi- tyistää, sanoo Suomen työväen- puolue kuntavaaliohjelmassaan 2012. Kansalaiset ovat aiemmin pääosin olleet tyytyväisiä kunnan tuottamiin peruspalveluihin. Näitä toimintoja on kuitenkin heikentä- nyt niiden yksityistäminen tai pal- veluiden ulkoistaminen yksityisille.
Julkisten palveluiden yksityistämi- nen on pahimmillaan raakaa kun- talaisten rahastamista. Kunnan pal- veluiden yksityistäminen ja niillä rahastaminen johtaa ihmisten eri- arvoistamiseen. Se tuo mukanaan
Julkista terveydenhoitoa rapautetaan
heikoimmassa asemassa olevien, ennen kaikkea köyhien, työttö mien ja eläkeläisten sulkemisen ulos ih- misoikeuksiin kuuluvista perusoi- keuksista.
Rehellistä puhetta puun ja kuoren välistä
HUS:n toimitusjohtaja pohtii ase- maansa johtajana näin:” Kuntiin päin pitää osata perustella, miksi tarvitsemme tietyt resurssit lääkä- reille ja muulle henkilöstölle, mik- si emme saa kaikkia niitä resursse- ja, joita he toivovat ja silti pitää pys- tyä toimimaan tehokkaasti. Olen verrannut tätä lossiin, jossa on kak- si vaijeria. Kun tätä ”kuntavaije- ria” venyttää niin äärimmilleen, et- tä kunnanjohtajat kuvaannollisesti
”itkevät verta” ja samalla tätä ”hen- kilökuntavaijeria” niin äärimmilleen, että kaikki pitävät mahdottomana selvitä noin pienillä resursseilla, sil- loin ne alkavat olla lähellä toisiaan ja niillä luvuilla voidaan seuraavan vuoden budjetti rakentaa. Tosin täl- lainen esimerkki kertoo kyllä enem- mänkin kunnallisen terveydenhuol- tojärjestelmämme rahoituspohjan haavoittuvuudesta kuin itse erikois- sairaanhoidosta. ”
Vanhuspalvelulaki uhkaa jäädä torsoksi
Kevään keskeisin tavoite Superin puheenjohtajan Juhani Palomäen mukaan on saada vanhuspalvelu- lakiin henkilöstömitoitus. – ”Ken- tältä saapuvat viestit ovat todella huolestuttavia. Koulutettua hoito- henkilökuntaa on riittämättömästi ja asiak kaiden turvallisuus on vaa- rantunut monin paikoin. Palveluja tuottavat julkiset ja yksityiset työn- antajat eivät noudata suosituksia henkilöstömitoituksista. Kotihoi- dossa ei ole käytössä edes suosituk- sia. Laitos- ja kotihoitoon tarvitaan laki henkilöstömäärästä ja sanktiot lain noudattamatta jättämisestä”, toteaa Palomäki
Vanhustenhoidon ongelmat ovat viime vuosina kärjistyneet.
Kunnat ovat ulkoistaneet palve- luita ilman riittävää osto-osaamis- ta. Osa kunnista on ostanut palve- lut riittämättömällä henkilöstömää-
rällä jo lähtökohtaisesti. Yksityinen palveluntuottaja on saattanut jo- pa alittaa sopimuksessa määritel- lyn henkilöstömäärän. Ongelmak- si on muodostunut keitä mitoituk- seen lasketaan. Paikoin on mitoi- tukseen saatettu laskea jopa toimi- tusjohtaja. Mitoitukseen on lasket- tava vain koulutettu hoitohenkilö- kunta, joka osallistuu varsinaiseen hoitotyöhön”, Palomäki vaatii.
Suositus laitoshoidon hen- kilöstömäärästä on laadittu oh- jeistukseksi ja kertoo kuinka pal- jon hoitohenkilökuntaa on oltava, jotta saavutetaan hyvä hoidon ta- so. Jos asiakkaat ovat huonokun- toisempia, henkilöstömäärää on nostettava. Suositukset on laadittu työnantajien avuksi ja ohjeeksi. Jos suosituksia ei noudateta, on se vies- ti siitä, ettei haluta tuottaa hyvää hoitoa. – Vanhuksilla on oikeus hy- vään, turvalliseen hoitoon. Jos kun- nat eivät tätä pysty turvaamaan, on asiaan puututtava lainsäädännöllä.
Kuntaliiton mukaan kunnille ei tulisi sälyttää lisää velvoittei- ta. Vanhuksista huolehtiminen ei ole uusi velvoite kunnille. Niillä on jo nyt velvollisuus huolehtia van- hustenhoidosta. Pelkät suositukset ovat tarjonneet helpon keinon pae- ta vastuusta. Laki ja erityisesti riit- tävät sanktiot sen noudattamatta jättämisestä tekisivät vastuun paon vaikeammaksi. Samalla laki olisi sel- keä viesti valtion taholta asian tär- keydestä. On kysymys arvoista. Jos asian annetaan olla ja katsotaan mi- ten huonoksi tilanne lopulta me- nee, on se osoitus välinpitämättö- myydestä.
SuPeriin kuuluu 80 000 lähi- ja perushoitajaa, jotka työsken- televät julkisella ja yksityisellä sek- torilla. Vanhustenhoidossa lähi- ja perushoitajat ovat suurin ammat- tiryhmä.
Kokosi:
Antero Nummiranta Lähteet: Aki Lindénin blogi HUS:n nettisivuilla, STT, Super- liitto.fi, lehtien uutisointi ja tie- toja hoitohenkilökunnalta.
Harvinainen tilanne Helsingissä: potilas on päässyt kunnalliseen ham- mashoitoon terveysasemalle. Valtava osa kiireellisestä päivystyshoi- dosta on ulkoistettu ulkomaisessa omistuksessa olevaan MedOne- konserniin. Ympäri Suomea on perustettu kymmenittäin yksityisiä hoitokoteja ja laitoksia esimerkiksi huostaanotettuja lapsia ja vam- maisia varten. Firmat rahastavat ja kunnat maksavat. Syrjäytyneisyys ja huono-osaisuus on muutettu terveysbisneksen rahasammoksi.
Yhteiset verovarat valumassa ulkoistetuille yksityisille yhtiöille
Valtion väkeä on viime vuosina ahdistettu ns. tuottavuusohjel- malla, mikä käytännössä on sa- ma kuin väen vähentämisohjel- ma. Syksyllä 2009 ammattiliitto Pardia järjesti eduskuntatalolla mielenosoituksen tätä ohjelmaa vastaan (KÄ 5/09). Silloin hallitus esitti mm. aluehallinnon uudista- mista, jonka tiedettiin johtavan irtisanomisiin. Useiden hallin- nonalojen rahoitusta leikattiin, joka johti useisiin YT-neuvotte- luihin. Väkeä onkin ”tuottavuus- ohjelman” mukaisesti vähennet- ty organisaatioita ”uudistamal- la”, määrärahoja leikkaamalla, toimintoja yksityistämällä yms.
”Tuottavuusohjelma” toi- mii Museovirastossa
Museoviraston kohdalla tilan- ne johti siihen, että 13.2.-12 viras- ton henkilökunta marssi eduskun- tatalolle, koska viraston määrära- hoja leikattiin lähes kolme miljoo- naa euroa. Päättyneissä YT-neu- votteluissa voitiin vain todeta, et- tä säästöjä ei saada kasaan henki- löstöä vähentämättä. Vähennys- tarpeeksi todettiin 65 henkilötyö- vuotta, joista 40 irtisanottaisiin. Ko- ko henkilöstö lomautetaan määrä-
ajaksi. Lisäksi joudutaan 8 museo- ta sulkemaan mm. Elias Lönnrotin kotimuseo ”Paikkarin torppa” Sam- matissa. Käytännössä tämä johtaa myös yksityistämisiin, koska supis- tusten vuoksi virasto joutuu tarjoa- maan ulos hallinnoimiaan kohteita, museoita ja kiinteistöjä.
Nykyhallituksen ”työlli- syyspolitiikkaa” parhaim- millaan
Irtisanomiset joudutaan teke- mään jo helmikuun kuluessa. Kos- ka hallituksen budjettileikkaus on pysyvä, niin pitkäaikaisillakaan lo-
mautuksilla joukko-irtisanomisia ei voida välttää. Leikkaukset vai- kuttavat välillisesti moneen muu- hunkin a siaan. Viraston ja museoi- den toimintoja joudutaan supista- maan. Esimerkiksi museo-alan ke- hittäminen ja tiedonhallinta-osasto joudutaan lakkauttamaan ja siirtä- mään toiminnot muualle. Kesämu- seoihin ei tulla palkkaamaan enää kausityöntekijöitä. Museovirasto on palkannut vuosittain yli 100 työllis- tettyä ja harjoittelijaa mm. muinais- jäännösten hoitotöihin. Nyt nämä opiskelijoiden ja työllistettyjen työ- paikat lähes loppuvat.
Henkilöstö vastustaa Kannanotossaan henkilöstö to- teaa, että jo aiemmin on Museovi- rastossa toteutettu valtion tuotta- vuusohjelman mukainen 45 hen- kilötyövuoden säästötavoite ja Tä- män lisäksi määrä-aikaisia tehtäviä on vähennetty yli 60 henkilötyö- vuotta. Museovirastossa on 264 va- kinaista työntekijää. Osoituksena siitä, että virasto on jo pitkään ol- lut aliresursoitu on, että vuosittain on työllistetty 600 määrä-aikaista työntekijää kausi- ja projektitehtä- viin. Museovirasto on ollut kulttuu- rialan suurin työllistäjä. Jonkinlai- seksi silmätikuksi hallitus on viras- ton ottanut, koska sen osuus vuo- den -12 talousarviossa on vain 0,04
%, mutta 40 työntekijän irtisanomi- nen on 15 % viraston henkilökun- nasta. Leikkausten jälkeen virastolla oh hyvin huonot edellytykset huo- lehtia henkilöstön hyvinvoinnista.
Leikkaukset iskevät voimakkaas- ti maamme kulttuuriin ja kulttuuri- perinnön hoitamiseen.
Asiantuntijat eivät ym- märrä
Maija Kairamo Museoviras- ton entinen työntekijä on ollut nyt
Valtion tuottavuusohjelmaa käytännössä:
Lähtöpassit 65:lle Museoviraston työntekijälle
eläkkeellä joitain vuosia. Hän työs- kentelee kuitenkin edelleen kolme päivää viikossa Viipurin Alvar Aalto- kirjaston restauroinnin parissa. Hän katsoo, että sivistysvaltio ei voi teh- dä tällaista leikkausta työhön, jo- ka kohdistuu kulttuuriperintömme säilyttämiseen ja sen esillä pitämi- seen seuraavien sukupolvien kan- sallisen valistamisen ja näköalan yl- läpitämiseksi. Hänen mukaansa täs- tä kärsii myös turismi, jonka kautta kulttuuriperintömme välittyy muil- le kansoille.
Ylen Taustapeilin haastatte- lussa 14.2. toimittajan esittämään kysymykseen, että millä mielellä olet seurannut keskustelua Gug- genheimista, kun 140 miljoonaa tulisi löytyäjoidenkin tahojen mu- kaan aika kepeästikin, museovi- raston pääjohtaja Juhani Kostet totesi: ”Onhan se synkkää kuunnel- tavaa tilanteessa, jossa museo-alan keskeinen toimija on suuressa ah- dingossa. Pelkään, että hankkeen toteutuessa kyllä valtionkin kuk- karon nyörejä yritetään availla ha- nakasti. Tässä tilanteessa ei voi toi- voa tämmöisen hankkeen toteutu- mista.”
Toimitti:
Heikki Männikkö Museoviraston väki muis-
tutti kansanedustajia tosi- elämän kysymyksistä Edus- kuntatalolla 13.2.-12
Kuva: Museovirasto/Soili Mustapää
Tapaninpäivän myrsky meni jät- täen jälkeensä suuria metsätu- hoja, katkenneita sähkö- ja tie- toliikennekaapeleita. Tuhansia ihmisiä ja koteja jäi ilman säh- köä päiväkausiksi, joukossa pal- jon vanhuksia ja muutenkin lii- kuntarajoitteisia. Luojanlykky, etteivät tulipalopakkaset osu- neet samaan aikaan. Muuten ol- taisiinkin tässä maassa vietetty pahimmassa tapauksessa sato- jen elävältä jäätyneiden ihmis- ten hautajaisia. Nyt voidaan huo- kaista siltä osin helpotuksesta ja päivitellä muualla Euroopassa kuo liaaksi jäätyneiden ihmisten kohtaloa. Ihmetellä täyttyy, mi- ten pohjaton on sähköyhtiön ah- neus. Siinä vaakakupissa ei taval- lisen ihmisen henki paljon paina.
Voittoa tahkotaan perus- palveluiden kustannuk- sella.
Käsittääkseni sähkö, sillä tehty läm- pö, valaistus ym. kuuluvat ihmisen peruspalveluihin ja tarpeisiin. Miten voi olla laillista tai edes mahdollis- ta yksityistää sellaisia palveluja, joi- ta ilman ihmisen on mahdotonta elää? Miten on mahdollista viedä tällainen yritys pörssiin ja vieläpä suuressa osin myydä se ulkomaa- laisomistukseen? Seuraavasta teks- tipätkästä voi jokainen tehdä omat johtopäätöksensä sähköyhtiöi den tämän hetkisestä kehityksestä. For- tum Sähkönsiirron liikevoittopro- sentti oli vuosina 2009 - 2010 kes- kimäärin 38,5 %, Fortum Espoon 48,4 % ja Vattenfall Verkon 42,4 %.
Yhtiöiden liikevoitot olivat samaan aikaan yhteensä 402 miljoonaa eu- roa ja investointeihin käytettiin 249 miljoonaa euroa. Suomen sähkön
pien- ja keskijänniteverkon maa- kaapelointi maksaisi 10 - 20 miljar- dia euroa. Keskijännitteisestä ver- kosta 12 prosenttia ja pienjännit- teisestä verkosta 36 prosenttia on kaapeloitua. Sähköyhtiöiden vas- tuulla olevan keskijänniteverkon pi- tuus on 140 000 ja pienjännitever- kon 235 000 kilometriä. Siirtohinnat ovat nousseet vuosina1997- 2011 puolitoistakertaiseksi ja sähkön ko- konaishinta vuodesta 1997 vuoteen 2011 kaksinkertaiseksi.
Sähkönhinnan kilpailutus on petosta
Sähkön hinnasta sähkön osuus on reilu kolmannes, veron noin kol- mannes ja sähkön siirron noin kol- mannes. Kun veroa ja sähkön siirtoa ei voi kilpailuttaa, ei tavallinen ku- luttaja kykene kilpailutuksella juu- rikaan vaikuttamaan sähkölaskui- hinsa. Lisäesimerkkeinä tavallisen
kerrostaloasukkaan siirtohinta v.
1997 tammikuussa oli keskimäärin 5,15 snt/kwh ja vuoden 2012 tam- mikuussa 8,74 snt/kwh. Sähkön hinnan kehitys samana ajan jakso- na v. 1997 tammikuussa 4,82 snt/
kwh ja vuoden 2012 tammikuus- sa 9,04 snt/kwh. Eli sähkön hinta on lähes tuplaantunut, eikä siirto- hintakaan kaukana tuplauksesta ole. Täytyy myös muistaa, että val- tio on verojen muodossa iso teki- jä konais-hinnan muodostuksessa.
Mitä tästä kaikesta voidaan päätel- lä? Ainoa päätelmä, minkä tästä voi järkevästi tehdä on, että sijoitta jien tulojen kasvattaminen on noussut tärkeämmäksi asiaksi kuin sähkön käyttäjän palveluiden turvaami- nen. Kyllä raha sähköyhtiöille kel- paa, mutta asiak kaan eli sähkön käyttäjän palvelu on unohdettu. Yh- tään sähkönjakelu yhtiötä ei olisi il- man käyttäjiä. Tämä on hyvä muis-
Myrsky meni! Mutta missä viipyy mylväys?
taa. Kaiken huippuna yhtiöt spe- kuloivat kor vausten maksamisen eväämisellä. Kyllä on aikoihin eletty.
SAK:n alainen Sähköliitto kuitenkin älähti
Sähköalojen ammattiliitto ry. on jo vuodesta 2006 penännyt sähköyh- tiöitä panostamaan verkon kun- toon, koska selkeitä puutteita on havaittu. Viime aikojen myrskyt osoittivat ammattiliiton olleen oi- keassa. Koko hässäkän alkutahdit soitettiin jo vuosia sitten alkanei- den yhtiökauppojen ja saneeraus- ten takia. Sähköyhtiöt ovat vuosien saatossa hajauttaneet verkon ra- kennus-, huolto- ja ylläpitotyöt pie- nille urakointiyrityksille. Hinnoittelu on tehty niin tiukaksi, ettei yrittäjäl- lä ole varaa pitää henkilökuntaa ja siksi osaavan työvoiman määrä on supistunut liian pieneksi hoitamaan näin mittavia korjaustöitä riittävän
tehokkaasti. Samalla alan työttö- myys on lisääntynyt tasaisesti.
Paikallistuntemus on valttia.
Kun muistelen aikaa vuosien takaa esimerkkinä Espoon sähkö, niin pal- jon on muuttunut. Espoon sähköl- lä oli omat verkonrakennus-, kun- nossapito- ja vikaryhmät eikä pit- kiä katkoksia sähkönjakelussa il- mennyt. Tähän vaikutti pitkälti hy- vä aluetuntemus, kunnossapitoryh- mien jatkuva verkon tilan seuranta ja sähkölinjojen raivaustyö. Samal- la pystyttiin kartoittamaan mah- dollisia kriittisiä vikapaikkoja, joi- hin oli sitten helposti miehistö lä- hetettävissä korjaamaan aiheutu- neet vauriot. Tämän päivän tren- dien mukaista on odotella vau rion syntymistä ja vasta sen tapahdut- tua ruveta pähkäilemään, että mi- tähän tarttis tehdä? Henkilökun- taakaan ei ole vikojen korjaukseen, vaan se haalitaan sitten kasaan pit- kin poikin maailmaa. Tältä porukal- ta puuttuu aluetuntemus ja tietä- mys vallitsevista olosuhteista. Kyl- lä siinä aikaa vierähtää ennenkuin valmista tulee.
Missä viipyy mylväys Ihmettelen tässä lopuksi, miksi ei mylvähdetä, vaan ihmetellään säh- köyhtiöiden mielivaltaa. Sähkö on meille suomalaisille yhtä tärkeää kuin leipä tai maito. Toisin sanoen perusta hengissä pysymiselle. Säh- köyhtiöt on palautettava takaisin kotimaisiksi voittoa tavoittelemat- tomiksi yrityksiksi ja näin varmis- tettava toimiva sähkönjakelu koko maassa. Samalla työllisyys paranee, joka jo perustuslaissa määritellään ihmisen yhdeksi perustarpeista.
Reijo Rytkönen
Herttoniemessä sijaitsevan Crown Pakkaus Oy:n pääluotta- musmies Markku Niemisen mie- lestä Metallityöväen Liitolla on melkoinen määrä polttavia asioi- ta, joita sen tulisi ponnekkaas- ti ajaa tulevalla liittokokouskau- della.
Nieminen alkaa listaamisen yli- mitoitetusta vuokratyövoiman käy- töstä.
--- Vuokratyön teettäminen tu- lisi estää normaalissa tuotannos- sa ja sille tulisi kaikissa tapauksissa asettaa tiukat rajat. Näyttää siltä, et- tä siitä olisi tulossa päärekrytointi- tapa, vaikka sen pitäisi olla tilapäis- tä suhdannehuippujen tasaamista.
--- Monessa tapauksessa vuok- ratyö on piilotettua harmaata talout ta, joka hivuttautuu kohta myös enemmän ja enemmän me- tallialalle, muistuttaa Nieminen.
Kaikille kokoaikaista työtä
Metalliliiton pitäisi toimia niin, et- tä kaikille halukkaille löytyisi ko- koaikaista työtä. Niemisen mieles- tä määräaikaisia sopimuksia voitai- siin tehdä vain työntekijän omasta aloitteesta.
--- Eräänä keinona saada koko- aikainen työ kaikille on yleisen työ- ajan lyhentäminen kuuteen tuntiin päivässä ja 30 tuntiin viikossa ansio- tasoa alentamatta.
Niemisen mukaan toimenpi- teeseen löytyisi myös rahavaroja.
--- Kun vertaa 90-luvun alun tu- lonjakosuhdetta nykyiseen, löytyy vastaus rahoitusongelmaan pikai-
sesti. Parikymmentä vuotta sitten palkkatulojen osuus oli 60 % ja pää- omatulojen osuus 40 % kokonais- kakusta. Nyt tilanne on kääntynyt päinvastaiseksi. Työajan lyhennys olisi siis täysin realistinen vaihtoeh- to nipistämällä pääomia palkkatu- lojen hyväksi, valaisee Nieminen.
Lisäksi hän parantaisi työnteki- jöiden irtisanomissuojaa, koska irti- sanominen Suomessa on aivan liian helppoa ja halpaa esimerkiksi mo- niin Euroopan teollisuusmaihin ver- rattuna.
Ay-liikkeen noustava alen- nustilastaan
Nieminen rohkaisee Metalliliittoa toimimaan siten, että se edesaut- taa koko ay-liikkeen nousemista alennustilasta.
--- Ay-liikkeen pitää kyetä puo- lustamaan koko työväenluokkaa ja välittömästi lopettaa kapitalistien hyysääminen.
--- Tärkeitä torjuntataisteluita ovat muun muassa eläkeiän noston estäminen sekä yritysten, työpaik- kojen ja pääomien maastaviennin patoaminen lakeja ja sopimuksia muuttamalla. Lisäksi ay-liikkeen tu- lisi toimia kansainvälisesti puolusta- malla velkakriisiin joutuneiden mai- den työläisten oikeutettua taistelua työehtosopimusten säilyttämiseksi.
--- Metalliliitto pystyisi vaikutta- maan näihin kaikkiin asioihin vah- vana ja vaikutusvaltaisena liittona, kunhan vain halua löytyisi, summaa Markku Nieminen.
Terho Laitila
Julkaistu Metallin vaikutta- jat lehdessa (1/2012)Pääluottamusmies Markku Nieminen:
Metalliliitolla petrattavaa!
- Liiton tulee toimia siten, että voittoa tuotta vien yritysten irtisanomiset ja työpaikkojen maasta vienti estetään lainsäädäntöä muuttamalla
- Työaika tulee lyhentää 30 tuntiin viikossa ansio- tasoa alentamatta
- Eläkeiän nosto estettävä
- Työntekijöiden irtianomissuojaa parannettava - Vuokratyön käyttö estettävä normaalissa tuotan- nossa ja asetettava sille tiukat rajat
- Määräaikaisia työsopimuksia tulee voida tehdä vain työntekijän aloitteesta
- Palkankorotukset euromääräisinä yleiskorotuksi- na kaikille
Metalliliiton ylintä päätäntävaltaa käyttää joka neljäs vuosi kokoontuva liittokokous. Liit- tokokousedustajat valitaan vaaleilla. Liittokokous päättää liiton toiminnan suuntaviivoista seuraavaksi nelivuotiskaudeksi. 21. liittokokous järjestetään 27-30.5.2012. Kokoukseen va- litaan 464 edustajaa. Postitse tapahtuva ennakkoäänestys on 2–16.3. ja varsinaiset vaalipäi- vät ovat 25–27.3.2012.
- Metallin perinteet kunniaan
- Metallityöväen Liitto jäsenten ja työväen etujen ajajaksi
- Irti ulkoa ohjatuista ryhmäkunnista
Metallin vaalit ja liittokokous
53
21
Markku Nieminen
Asentaja Pääluottamusmies Crown Pakkaus Oy Ammattiosasto nro 77
Kalevi Wahrman
Tietoliikenneasentaja Telemontör
Markku Nieminen Helsingin vaalipiiri Metallin vaikuttaja numero 53
Kalevi Wahrman
Tietoliikennealan valtakunnallinen vaalipiiri
Ammattiyhdistysaktivisti numero 21 Ilmastomuutoksen seurauksena varsinkin talvimyrskyt ovat
yleistyneet. Ilmiötä voidaan torjua vain yhteistyöllä. Energia on perustarve kuten terveydenhuolto, tieverkosto, opetustoi- mi yms. Sen ylläpito kuuluu julkisille yhteisöille, että maa voi- daan pitää asuttuna, energiansaanti turvattua tasapuolisesti ko- ko maahan ja ilmastomuutoksen haitat minimoitua. Ei onnistu pitkään, että osa porukkaa saalistaa tällä kaikella suuria voittoja.
Kuva: Heikki Männikkö
