Vehmaan osuuskaupan 10-vuotisjulkaisu · DIGI

VEHMAAN OSUUSKAUPAN

10-VUOTIS­

JULKAISU

V E H M A A N O S U U S K A U P A N

10-VUOTIS­

JULKAISU

TURKU ... KIRJAPAINO POLYTYPOS ... 1916

Alkulause.

Jollei minulla, hoikalla huojuvalla puulla, olisi suojanani tuhansia muita puita, en minä pysyisi pystyssä myrsky­

tuulen tullen.

jauhan Erakko.

Kullakin aikakaudella on oma erikoisleimansa, oma eri- koisharrastuksensa. Täm ä erikoisharrastus on monastikin niin voimakas, että se johdonmukaisesti ja varm asti mää­

rää kokonaisena aikakautena kaiken inhimillisen toiminnan ja kehityksen suunnan.

Ajassaan elävän on vaikeata arvioida oikein oman ai­

kansa ilmiöitä ja niiden perussyitä. M utta luulisi kuitenkin erehtym ättä voivansa väittää, että meidän vuosisatamme m ääräävä aate on.

yhteenliittymisen aate.

Viime vuosisadalla ilmeni tämä aate kyllä jo yleisesti, mutta kuitenkin vasta hajanaisina heikkoina ituina elämän eri aloilla. Tämän vuosisadan parina vuosikymmenenä se on levinnyt yli maailman ja tunkeutunut inhimillisen elämän kaikille eri aloille. Nyt se on sekä mahtavien ase että heikkojen turva.

Valtiot ryhm ittyvät liitoiksi. Teollisuus rengastuu ja monista maailman teollisuuden haaroista m äärää nykyään mielin määrin yksi johto, johto, joka ei suinkaan säästä eikä sääli teollisuustuotteiden monilukuista kuluttajajoukkoa.

Kauppiaat liittoutuvat. Tunnoton pääoma tottelee useilla aloilla yhtä ainoata valtahermoa.

Kansanluokat järjestäytyvät'om ia elinehtojaan puolus­

tamaan. 'Näitten järjestöjen toiminta-aluetta ei m äärää kansojen eikä valtioitten rajat sen enempää kuin muitten- kaan ylläviitattujen yhtymäin.

Me täällä kaukana ja erittäinkin maaseudun harhassa tunnemme yhteenliittymisen aatteen pääasiassa osuustoi­

mintana.

Kun kymmenen vuotta takaperin osuustoiminta-aate Vehmaalla kaupan alalla käytännössä toteutui osuuskaupan muodossa, oli täten syntynyt ostajain rintama yksityis- kauppiaiden väärinkäyttöjä vastaan heikko. Mutta vuosien vieriessä on tämä rintama tiivistynyt ja vahvistunut niin että, kun Vehmaan osuuskauppa nyt täyttää kymmenen vuottansa, se on jo varm a ja luotettava selkänoja suurelle osalla vehmaalaisia.

M utta yhteenliittymisen aate taloudellisen elämän alalla on Vehmaalla kuitenkin vasta alullaan. Osuustoimin­

nalla on pitäjässämme suuria tehtäviä edessään. On näet varm aa, että lähitulevaisuudessa pitää paikkansa vieläkin enemmän kuin tähän saakka: »Jollei minulla, hoikalla huojuvalla puulla olisi suojanani tuhansia muita puita, en minä pysyisi pystyssä myrskytuulen tullen».

Toisin sanoen: yksityinen, niin varakas kuin varaton on yksinään heikko sekä teollisuuden että kaupan alalla yleisesti liittoutunutta suurpääomaa vastaan. M ahtavien renkaiden käsissä me olemme kaikki, yksiksemme ollen, leikkikaluja ja enemmän tai vähem m än hyviä lypsylehmiä aina sen mukaan, miten varakkaita me olemme.

Ainoastaan osuustoiminnan avulla, kaikki liittymällä yhteen, voimme puolustautua ja turvata oman itsenäisen taloudellisen asemamme.

Osuuskauppa-työkin on vielä kesken Vehmaalla. Osuus­

kauppamme siirtyminen uudelle vuosikymmenelle olkoon merkkinä entistä tarmokkaam man työn alkamiselle osuus­

kauppa-aatteen levittämiseksi Vehmaalla, työn, joka ei en­

nen keskeydy eikä lopu kuin Vehmaa kokonaisuudessaan kuuluu omaan yhteiseen osuuskauppaan.

Eikä yksin sitä. Moni muu ala on osuustoiminnalle vallattava. Mainitsemme tässä vain yhden muita tärkeäm - män, tehtävän.

Vehmaan osuusmeijeriolot eivät vielä ole lähimainkaan tyydyttävät. Niiden järjestäminen koko pitäjän yhteisetujen ja tarpeiden mukaisiksi on Vehmaan osuustoimintaväen lähi­

tulevaisuuden suuri tehtävä, jonka vuoksi on m urrettava yksityisten juonittelut omien etujensa puolustamiseksi yh ­ teisten etujen: kustannuksella. Se on tehtävä, jonka perille ajaminen vaatii vehmaalaisilta paljon osuustoimintamieltä ja kaukonäköisyyttä ja jonka onnellinen ratkaisu suuresti jou­

duttaa ja lisää Vehmaan taloudellista edistymistä ja vauras­

tumista. —

Osuustoiminnan menestyminen edellyttää paljon yksi­

mielisyyttä, sopua ja uhrautuvaisuutta yhteisetujen hyväksi.

Missä osuustoiminnalla on tällainen maaperä, siellä se luo hyvinvointia ja edistää taloudellista riippumattomuutta.

Eripuraisuus sen sijaan turmelee osuustoiminnan: kau­

niimmatkin hedelmät arm otta niin kuin kesähalla viljojemme tähkäpäät. Eikä suinkaan meidänkään keskuudestamme puutu niitä, jotka kyinä kylvävät eripuraisuuden m yrkkyä särkeäkseen osuustoimintaväen yhteisen rintaman. M utta mitä yleisemmin suuren yleisön silmät aukeavat ja arvoste­

lukyky kehittyy, sitä selvemmin saavat vastustajamm e kokea, että

yksimielisyys on voima,

mistä milloin oman voiton tavottelusta, milloin valtapyy- teistä tai muusta syystä johtuneet hajottamisyritykset tehotonna kilpistyvät takaisin.

Arvi Kontu.

Vehmaan Osuuskauppa Rautilassa.

Vehmaan Osuuskauppa 10-vuotias.

Osuuskaupan syntymisen syyt.

Ajatus osuuskaupan perustamisesta Vehmaalle heräsi jo vähän toistakymmentä vuotta sitten väestön eri piireissä.

T yytym ättöm yys yksityisten kauppiaitten liiketoiminnan varjopuoliin, tavarain hintojen kalleus ja erilaisuus eri osta­

jille, tavaravarastojen yksipuolisuus j. n. e. kehittivät aja­

tusta oman kaupan tarpeellisuudesta. Vaikka kunnassa tä­

hän aikaan työskenteli 10:nen yksityiskauppiasta, n. s.

»kamarikauppoja» lukuunottamatta, ja joka muuten on kun­

nioitettava lukumäärä kauppiaita kunnan asukaslukuun v er­

rattuna, olivat kaikkien varastot milt’ei poikkeuksetta kui-

tenkin verrattain pieniä ja yksipuolisia, joten ne vaillinai­

sesti kykenivät tyydyttäm ään silloista kysyntää; vaikka suurin osa kauppiaista olikin varakkaita, omilla rahoillaan liikettäharjoittavia henkilöitä. Vieläpä sellaiset pikkuseikat kuin huhu paikkakunnan kauppiaiden eräänä vuonna teke­

mästä yhteisestä sopimuksesta olla antamatta ostajilleen tavanmukaisia joululahjoja paisuttivat yhä enemmän osta­

jain tyytym ättöm yyttä oleviin oloihin. Kun lisäksi useilla muilla paikkakunnilla näihin aikoihin oli perustettu o s u u s t

kauppoja, olipa aivan naapurikunnissakin tällaiset kaupat jo käynnissä, tuli näiden antama esimerkki myöskin osaltaan edistämään hanketta täällä.

Itse osuustoiminta tarkoitusperineen oli tällöin kuitenkin vielä verrattain vähän tunnettua väestön laajemmille ker­

roksille. Tosin paikkakunnan maanviljelijäin edistyshalui- simmat tähän aikaan jo tekivät yhteisostoja etupäässä apu­

lantojen hankinnassa, m utta’ toivoivat hekin puolestaan osuuskuntaa, joka ottaisi tällaistenkin tavarain toimittami­

sen huolekseen. Mutta, vaikka osuuskauppatoiminta ei ol­

lutkaan lähemmin tunnettua ja vaikka siltä ei alussa suin­

kaan suuria uskottu, kasvoi kuitenkin niiden luku vähitellen paikkakunnalla, jotka toivoivat osuuskaupan kautta saata­

van, ellei juuri suoranaista hyötyä, niin ainakin jotain vaih­

telua ja uusia virtauksia paikallisessa liike-elämässä.

Jos tähän vielä lisätään, että paikkakunnalla parhaillaan oli käym ässä yleinen taloudellinen nousu- ja heräämiskausi, näytti hetki sopivalta osuuskaupan syntymiselle.

Osuuskaupan perustaminen.

Koskaan ei mikään aate eikä taloudellinen yritys, ol­

koonpa kuinka suuri, kuinka tarpeellinen hyvänsä käy eteen­

päin itsestään, vaan ne tarvitsevat kukin toteuttajansa.

Vehmaan Osuuskaupan hallituksen jäseniä 1906— 1916.

M aanvilj. J. Nikula. M aanvilj. A. Wikainen. M aanvilj. Antti Jaakkola.

Osuuskaupan tarpeellisuudesta oli puhuttu täällä jo pitkät ajat ja kukaties kuinka kauvan olisi asia edelleen saanut olla ainoastaan paljaana puheena, jota on mahdoton täällä saa­

vuttaa, ellei se samassa olisi tullut toteuttajansa kanssa tekemisiin. Kuten jo alussa sanottiin, oli osuuskaupan aikaan­

saaminen vireillä väestön eri piireissä. Ensimmäiset herät­

teet mitä julkisuudessa oli asian eteen tehty tapahtui paikka­

kunnan työväenyhdistyksen taholta. Täm än järjestön alot- teesta pidettiin ainakin muutamia herätyskokouksia, joissa asiaa käsiteltiin. Mutta kaikki enempi toiminta, joka olisi johtanut johonkin käytännölliseen toimenpiteeseen, jäi synty­

mättä. Tällöin tarttui paikkakunnalla toimiva Isäntäyhdis- tys asiaan. Pohdittuaan asiaa kokouksissaan päätti yhdis­

tys, saadakseen selville paljonko uudelle yritykselle löytyi kannatusta kunnassa, lähettää koelistoja kiertämään nimien merkitsemistä varten ympäri kuntaa ja sen jälkeen, jos m er­

kintä on runsas, kutsua koolle perustava kokous. Vaikka ei koemerkinnän tulos ollutkaan ilahuttava, muutamissa kun­

nan osissa kun ei ollut ainoatakaan merkitsijää ilmottautu- nut, kutsui Isäntäyhdistys kuitenkin

perustavan kokouk­

sen

koolle. Täm ä pidettiin

lokakuun 29 pmä 19:15

Kirkonkylän kansakoululla.

Kokouksen pöytäkirjassa mainitaan, että »kutsua nou­

dattaen oli kokoukseen saapunut noin 50—60 Vehmaan kuntalaista, isäntiä, torppareja, käsityöläisiä y. m.» Kokouk­

sen puheenjohtajana toimi vapaaherra

B. O. Rehbinder

ja kirjurina opettaja

P. Pyysalo.

Kun Pellervoseuralta p yy­

detty esitelmänpitäjä ei ollut kokoukseen saapunut, teki kokouksen puheenjohtaja selvää osuuskaupan tarkoituksesta ja toimintamuodoista kehoittaen samalla läsnäolijoita lausu­

maan ajatuksensa asiasta. Lyhyen keskustelun jälkeen, jossa hanketta kannatettiin, joskin toisaalta epäilyksiäkin sen suhteen lausuttiin, päätettiin perustaa osuuskauppa, joka ni­

mekseen sai

Vehmaan Osuuskauppa r. I.

Hankkeen to­

teuttajilla oli alunpitäen ollut ajatuksena avata heti alussa useampiakin myymälöitä eri äärille kuntaa. Mutta kun koe- merkinnän tulos osotti, että ainoastaan Rautilan piirissä oli lukuisammin ilmoittautunut jäseniksi haluavia, päätettiin alussa avata vain yksi m yym älä Rautilassa; niin pian kuin 150 jäsentä on osuuskuntaan liittynyt. Samalla päätettiin, että kunnan muissa osissa avataan haaram yymälä, jos siitä piiristä liittyy osuuskuntaan vähintäin 50 jäsentä ja hallitus arvosteltuaan näiden ostokykyä hankkeen hyväksyy.

Kokouksessa hyväksyttiin osuuskunnalle sääntöehdotus pääasiassa Pellervoseuran mallisääntöjen perusteella ja va­

littiin osuuskunnan ensimäinen hallitus.

Hallitukseen

tuli­

vat valituiksi vapaaherra

B. O. Rehbinder

Ristinky- lästä; maanviljelijä

J- Soinila

Qunnilasta; maanviljelijä

J Nikula

Rautilasta ja

J. Lempiä

Lempiöstä; jalkineen- tekijä

A. Ruohonen

Rautilasta; torppari

F. Koskinen

Reinilästä ja tilallinen

J. Hokuni

Vinkkilästä.

Tässä kokouksessa tulivat siis osuuskaupan syntysanat sanotuiksi. Varsinainen liiketoiminta ei ollut kuitenkaan heti alotettavissa. Valitulla hallituksella oli monta huolta ja tehtävää ennenkuin niin pitkälle päästiin. Haettiin sään­

nöille vahvistusta, ilmotettiin liike kaupparekisteriin, kerät­

tiin lisää jäseniä, hankittiin rahalainaa, liikehuoneustoa, henkilökuntaa j. n. e.

Hallitus valitsi keskuudestaan

puheenjohtajaksi

vapaa- herra

B. O. Rehbinderin,

varapuheenjohtajaksi torppari

F. Koskisen

ja rahastonhoitajaksi

J. Soinilan.

Osuuskaupan

myymälähuoneustoksi

vuokrattiin

A.

Ruohosen

rakennus Rautilasta 200 markan vuokrasta vuo­

dessa. Pienuudestaan huolimatta ja vähäisen korjaamalla liike työskenteli tässä yli kolme vuotta.

Heinäkuun 10 p:nä 1906 saapui

osuuskaupan hoitajaksi

hallituksen valitsemana talollisenpoika

E. Aaltonen

Veh­

maalta, Kaupanhoitaja sai heti ensimäiseksi tehtäväkseen vastaanottaa Rautilan silloisen kauppiaan V. Lehtosen jä- lelläolevan kauppavaraston, sovituilla ehdoilla. Kauppias Lehtonen oli nimittäin suostunut lopettamaan kauppaliik- keensä, jos osuuskauppa ostaa hänen jälelläolevan v aras­

tonsa. Koska täten päästiin läheisestä kilpailijasta, suostut­

tiin kauppaan. Tämän oston jälkeen tekivät hallituksen esi­

mies ja rahastonhoitaja kaupanhoitajan kanssa yhteisen Turku-matkan luoton ja lisävaraston hankkimiseksi, ja tulivat täten tärkeimmät alkuvalmistukset suoritetuiksi.

Heinäkuun 16 p:nä 19f6

oli merkkipäivä osuus­

kunnan historiassa. Silloin avattiin ensimäisen kerran oman myymälän ovet ja nousi tämän päivän myynti 288:65 pen­

niin.

Luoton ja pääoman hankinta.

Osuuskunnan oli pakko alottaa toimintansa ilman omia pääomia, M yym älää ensikertaa avattaessa oli kaupalla ra­

hoja ainoastaan 183 mk. jäsenten osuusmaksuista kerty ­ neinä. Tällaisella rahaerällä ei tietysti voitu harjoittaa lii­

kettä, vaan oli hallituksen hankittava liikepääomaa. Edellä jo mainittiin luoton hankkimiseksi tehdystä kaupunkimat­

kasta, jolloin kauppiaat järjestään suostuivat m yöntämään osuuskaupalle tavallisen maksuajan. Mutta tämän lisäksi oli seisovan lainan saaminen välttämätöntä. . Taivassalon Säästöpankista olikin tiedusteltu 3,000 mk. lainaa, joka m yös­

kin saatiin. Tästä lainasta menivät takaukseen kaikki halli­

tuksen jäsenet ja näiden lisäksi maanviljelijät H. Vuorisalmi ja B. Hiedo.

Tämä näin saatu liikepääoma ei ollut suinkaan vielä riittävän suuri joten rahaston hoitajan toimi, joka liikkeen alkaessa myöskin käytännöllisistä syistä siirtyi liike-elämää

silloin tuntem attoman kaupanhoitajan huoleksi, ei ollut hel­

poimpia. Varovaisella ja harkitulla toiminnalla siinä kuiten­

kin selviydyttiin. Tässä oli myös helpotuksena sekin, että luotto tukkuliikkeiden taholta on koko ajan ollut hyvä. Että raha-asioissa liikkeen alkuaikoina niinkuin myöhemminkin on suoriuduttu hyvästi, olkoon tässä yhteydessä mainittu, ettei koko toiminta-ajalla ole tarvittu uusia ainoatakaan ta- varavekseliä, vaan on ne aina määräpäivänä voitu suorit­

taa, mikäli niitä myöhemmin on enää ensinkään tarvittu hyväksyä.

Sitä myöten kuin osuuskaupan liike kasvoi, kasvoivat varastotkin ja sivuliikkeitä avattiin. Katsottiin myös välttä­

mättömäksi ja samalla osuuskunnalle edulliseksi hankkia li­

säksi seisovia lainoja. Niinpä otettiin Taivassalon Säästö­

pankista toinen 3,000 mk. laina, jonka takaukseen halli­

tuksen jäsenten lisäksi menivät maanviljelijät B. Irjala ja K.

Joutsen. Samoin on Vehmaan Säästöpankista otettu kah­

della velkakirjalla yhteensä 9,000 mk. Tämänkin takauk­

sena ovat hallituksen jäsenet. Osuuskunnalla oli siis liike- pääomana kaikkiaan 15,000 mkn ulkopuolinen laina.

Sivuliikkeet.

Kohta samana vuonna, kun Rautilan m yym älä oli ollut muutaman kuukauden toiminnassa, alettiin jo puhua haara- m yym älän avam isesta Ennyisten kylään. Nähdäkseen suu­

riko kannatus mainitulla paikkakunnalla olisi osuuskaupalla, päätettiin pitää keskustelukokous Ennyisten kylässä, johon osuuskaupan puolesta lähetettiin hallituksen esimies ja kau­

panhoitaja. M arraskuun 7 p:nä pidettiinkin mainittu kokous Ennyisten silloisen kauppiaan A. Suomisen asunnossa. Osan­

otto kokoukseen oli verrattain runsas ja yksimielisesti puol­

lettiin ja kehoitettiin myymälän saamista Ennyisiin. Kun koelistoilla oli päätetty saada selville liittyisikö edellytettyä

50 jäsentä Ennyisten piiristä osuuskuntaan, jaettiin merkitse- mislistoja ja päätettiin pitää ennenpitkää osuuskunnan yli­

määräinen kokous, jossa asia lopullisesti päätettäisiin.

M arraskuun 21 p:nä 1906 Irjalassa pidetyssä osuus­

kunnan kokouksessa päätettiinkin perustaa

haaramyymälä Ennyisten kylään.

Tämän päätöksen toinen osuuskunnan kokous vähän jälkeenpäin lopullisesti vahvisti. Kun Ennyis­

ten silloinen kauppias A. Suominen oli halukas lopettamaan liikkeensä, jos osuuskauppa ostaa hänen jälellä olevan kauppavarastonsa, joka ei noussut täyteen 1,000 markkaan, ja kun maanviljelijät H. Vuorisalmi ja J. A. Heikkilä ostivat kauppias Suomisen rakennukset, jotka he puolestaan olivat halukkaat vuokraamaan osuuskaupalle, sovittiin kaupoista ja Ennyisten myym älä

avattiin jo joulukuun alussa.

Siitä alkaen on m yym älä myöskin työskennellyt sam assa huo- neustossa. Rakennukset omistaa nykyään maanviljelijä H. Vuorisalmi.

Kirkonkylän myymälä.

Kohta seuraavana vuonna alkoi myöskin keskipitäjäläis- ten taholta kuulua toivomuksia osuuskaupan myymälän avaamisesta Kirkonkylään. Kirkonkylästä, joka on yli 8 km.

päässä Rautilasta, oli yksi ja toinen käynyt ostomatkalla osuuskaupassa ja samalla huomannut, että oma myym älä keskipitäjälle olisi osuuskaupalle saatava. Osuuskaupan johdon taholta oltiin jonkunverran epäilevällä kannalla siitä, voidaanko näin alussa, kokemattomina liike-elämään ja omien varojen ollessa mitättömän pieniä, avata taasen uusi myymälä kylässä, jossa ennestään harjoitti kauppaliikettä neljä varakasta kauppiasta. Tähän- aikaan oli myöskin En­

nyisten m yym älän myynti vielä siksi vähäinen, että syntyi epäilyksiä tämänkin haaram yym älän kannattavaisuudesta.

Näin ollen heräsi ajatus Ennyisten myymälän siirtämisestä

Kirkonkylään. Täm än suuntainen ehdotus oli esillä myös­

kin osuuskunnan kokouksissa, joista yhdessä jo päätettiinkin Ennyisten m yym älä siirtää Kirkonkylään. Tästä siirrosta ei kuitenkaan tullut totta, sillä Ennyisten piirissä asuvat osuus­

kaupan jäsenet, kuultuaan mistä lopullisesti oli kysymys, saapuivat kokoukseen, jossa asia lopullisesti piti päätettä-

Kirkonkytän- myymälä.

mään, siksi lukuisasti, että yritys raukesi. Mutta kun Kirkon­

kylän piiristä ilmottautui myöskin edellytetty lukumäärä osuuskuntaan jäseniksi tulevia, oli heidänkin toivomuksensa toteutettava. Tiedusteltaessa kirkonkylästä sopivaa huoneus- toa myymälälle, tarjoutui kauppaliikettä harjoittava rouva

Josefiina Hammar

vuokraam aan huoneustonsa osuuskau­

palle. Rouva Ham mar oli samalla valmis itse lopettamaan kauppaliikkeensä, jos osuuskauppa sisäänostohinnoista ostaa hänen jälelläolevan tavaravarastonsa. Koska mainittu rakennus oli edullisella asemalla kylän keskellä ja koska tä­

ten oli päästy yhdestä kilpailijasta, suostuttiin rouva Hamma­

rin ehtoihin. Vanhojen varastojen osto ei säännöllisissä oloissa ole mikään edullinen teko, mutta kun tässäkään ei

näyttänyt olevan mahdollista muuta tietä päästä nopeasti avaamaan myymälää kylän keskelle, oli pakko näin mene­

tellä. Samalla ajateltiin, että koska tätä ennen kaksi van­

haa varastoa oli ostettu ja m yyty, menisi kai kolmaskin siinä; vaikka samalla tiedettiin viimeksimainitun varaston olevan suuremman ja erikoisemman edellisiä. Asiat kehit- tyivätkin sitä mukaa siksi nopeasti, että

tammikuulla 1908 voitiin avata kolmas myymälä Kirkonkylässä.

Siitä alkaen onkin sanottu myym älä työskennellyt samassa huoneustossa.

Edellämainittujen kolmen myymälän lisäksi on ollut vielä kahden uuden myymälän perustamisesta kysym ys, nimittäin Lahdingon ja Himoisten kyliin. Lahdingossa jo pidettiin alustava kokouskin, mutta asia on jäänyt lepää­

mään, kun edellytettyä m äärää uusia jäseniä tästä piiristä ei ole vielä osuuskuntaan yhtynyt. Paitsi avonaisia myymäliä on jo kolmisen vuotta toiminut myöskin jakelupaikka Heiko- lan kylässä. Jakelupaikkaa, johon tavarat viedään Kirkon­

kylän myymälästä, hoitaa torppari H. Heinonen. Samallai- nen jakelupaikka oli myöskin vuoden ajan Viiaisissa, mutta lopetettiin siellä hoitajan muutettua paikkakunnalta.

Hallitus.

Alussa jo lueteltiin osuuskunnan ensimmäisen hallituksen jäsenet. Tällaisena ei hallitus kuitenkaan saanut kauankaan pysyä. Ja ensimmäisen jäsenen, minkä se menetti, oli pu­

heenjohtaja. Hallituksen esimies, vapaaherra

B. O. Reh­

binder

oli ollut toimessaan vasta vähän toista vuotta, kun hän paikkakunnalta poismuuton vuoksi erosi osuuskunnasta.

Tämän innokkaan osuustoimintamiehen ja osuuskaupan varsinaisen perustajan ja ym m ärtävän ohjaajan äkillinen menettäminen nuoren osuuskunnan ohjista oli vahinko, joka

alussa tuntui peräti huolestuttavalta koko osuuskunnan vas­

taiselle menestymiselle. Sillä hallitus, samoin kuin kaupan­

hoitaja, olivat aina vaikeimmissa kysym yksissä tottuneet luottamaan esimiehensä harkittuihin ja järkeviin neuvoihin.

Mutta sanotaan, että »hätä keinon keksii» ja niin tässäkin.

Tällaisen tuen kadottaminen näet opetti jälelle jääneitä luottamaan enemmän itseensä ja oman apunsa varassa us­

kaltamaan eteenpäin.

Että vapaaherra B. O. Rehbinder tämän lyhyen toimin­

tansa aikana, minkä hän ehti olemaan osuuskunnan hallituk­

sen puheenjohtajana, sai osuuskunnan jakamattoman arvon­

annon ja kunnioituksen osakseen, todistaa m. m. sekin, että hänen kuollessaan v. 1914, osuuskunnan puolesta hallituksen esimies ja kaupanhoitaja laskivat seppeleen hänen haudal­

leen, jälkimäisen samalla tulkitessa sitä kiitollisuuden velkaa jonka osuuskunta ja koko paikkakunta oli vainajalle uhrautu­

vasta työstä paikkakunnan taloudellisen elämän kohottami­

seksi.

Seuraavan eli v. 1908 alusta valittiin hallituksen jäse­

neksi Rehbinderin tilalle kartanonomistaja

J- A. Heikkilä.

Heikkilä valittiin samalla

hallituksen puheenjohtajaksi,

jonka vastuunalaisen toimen hän on siitä alkaen onnistu­

neesti hoitanut, hänelle ominaisella sovittavalla esiintymi- sellään.

Hallituksen varapuheenjohtajana on alusta alkaen, eli kymm enen vuotta uskollisesti toiminut torppari

Filip Koskinen,

astuen puheenjohtajan tehtäviin milloin varsi­

nainen on estettynä. Hallitukseen on myöskin alusta alkaen kuulunut maanviljelijä

Juho Nikula.

Samoin ovat halli­

tuksen nykyisistä jäsenistä olleet toimessa talollinen

Frans

l/arz/ratefoyhdeksän ja puoli vuotta, rakennusmestari

Edvard Peltola

kuusi ja puoli vuotta, maanviljelijä

Albin Wikainen

viisi ja puoli vuotta ja

Antti Jaakkola

puolitoista vuotta.

Vehmaan Osuuskaupan henkilökuntaa 1906— 1916.

Hilda Koskinen. Rauha Arkkila.

Rautilan m yym älän m yyjätär Rautilan m yym älän m yyjätär

v 1908. v. 1910.

Edv. Aaltonen.

V ehm aan O suuskaupan johtaja v 1906.

Aug. Aaltonen.

E nnyisten m yym älän hoitaja v. 1911.

O. Suvanto.

K irkonkylän m yym älän hoitaja v. 1911.

Hallitukseen ovat myöskin aikaisemmin kuuluneet tilallinen Juho Soinila 8

'A

vuotta; tilallinen Johannes Lempiö

A'A

vuotta; jäikin, tekijä August Ruohonen

3'A

vuotta ja m aan­

viljelijä Juho Hokuni K vuotta. Kuten edelläolevasta käy selville, ovat hallituksen jäsenet olleet jotenkin pysyvästi paikassaan. Onpa useita, jotka siinä ovat olleet koko toi­

minta-ajan, alkuvaikeuksista alkaen. Hallituksen jäsenten pysyminen luottamustoimissaan pitempiä aikoja, useita vuosia perätysten, on kaikkialla tunnustettu osuuskunnille eduksi. Tullessaan vuosi toisensa jälkeen lähemmin seuraa­

maan osuuskunnan työtä, saavuttavat he täten suurempaa tottumusta ja varm uutta tehtävässään.

Tunnustusta ansaitsevalla tavalla ovat hallituksen jäse­

net olleet suvaitsevaisia ja epäitsekkäitä tehtävässään osuus­

kuntaa ja kaupan henkilökuntaa kohtaan. Toiminta on koko ajan ollut avomielistä, suoraa ja luottamuksellista. Jos kat­

selee hallituksen pöytäkirjoja kuluneelta kymm envuotiskau­

delta, niin tuskin löytää sieltä satojen tehtyjen päätöksien joukossa montakaan sellaista, joka olisi äänestyksen kautta syntynyt.

Henkilökunta.

Kaupan henkilökunnasta on kauvimmin ollut osuus­

kunnan palveluksessa kaupanhoitaja

Edv. Aaltonen.

Heinä­

kuun 10 p:nä tänä vuonna tuli hän olleeksi 10 vuotta osuus­

kunnan palveluksessa. Hoitajan asuntona on koko ajan ollut pääm yym älä Rautilassa, paitsi yhtä talvikautta, jonka hän Kirkonkylän m yym älää avattaessa, joutui työskentele­

mään siellä. Joulukuun alussa tänä vuonna tulee myöskin Kirkonkylän myymälän hoitaja

Oskar Suvanto

olleeksi 10 vuotta osuuskunnan palveluksessa. O. Suvanto oli alussa Ennyisten myymälän hoitajana 4 vuotta, jonka jälkeen siir­

tyi Kirkonkylän myym älän hoitajaksi, jossa toimessa on

myöskin siitä alkaen ollut. Ennyisten myymälän hoitaja

August Aaltonen

on ollut osuuskunnan palveluksessa li- kernmä 8 vuotta, toimien ensin pääm yym älässä 2 vuotta ja siitä alkaen hoitanut Ennyisten myymälää. Pääm yym älän m yyjättärenä on neiti

Hilda Koskinen

toiminut 8X> vuotta eli vuoden 1908 alusta. Samoin on päämyymälän m yyjättä­

renä työskennellyt neiti

Rauha Arkkila

lähes 6 vuotta, syys­

kuusta 1910 alkaen. Nykyisen henkilökunnan lisäksi on osuuskaupassa aikaisemmin työskennellyt Kyrön osuus­

kaupan nykyinen kirjanpitäjä neiti

Ilona Lehto

3 vuotta, toimien m yyjättärenä sekä Rautilan; että Kirkonkylän m yy­

mälöissä. Samoin Turun Työväen osuuskaupan nykyinen m yyjätär neiti

Ida Tuomilehto

on ollut Kirkonkylän m yy­

mälän hoitajana noin 2K> vuotta. Näiden nyt lueteltujen lisäksi on useampiakin; harjoittelijoita tilapäisesti työsken­

nellyt! eri myymälöissä.

Makasiinimiehenä pääm yym älässä on toiminut Juho Salin 3 vuotta ja hänen jälkeensä nykyinen makasiinimies Oskar Hiedo yli 2 vuotta.

Kuten edelläolevasta käy selville, on ilahuttavana ilmiö­

nä mainittava, että liikkeen henkilökunta ei ole tavan takaa vaihtunut, kuten monessa liikkeessä kyllä on tavallista.

Kaupanhoitajan lisäksi on useita, jotka myöskin ovat lähes 10 vuotta työskennelleet liikkeessä, eli siitä alkaen kuin he liikkeen laajetessa ovat toimeensa kutsutut. Ollen useim­

mat paikkakunnalla syntyneitä, ovat he kasvaneet tehtä­

väänsä yhdessä liikkeen kanssa. Jos on tärkeätä, että osuuskunnan hallituksen jäsenet eivät alinomaa uusiinnu, niin vielä tärkeäm pää on, että kaupan henkilökunta on pysyvää, työhönsä kotiutunutta väkeä. Tälle seikalle ei suinkaan anneta niin suurta huomiota kuin se ansaitsee. Voimme kui­

tenkin olettaa, että tässä juuri on yksi tärkeä tekijä oman osuuskuntamme hyviin saavutuksiin.

Jäsenet.

Kuluvan vuoden alussa oli osuuskunnassa kaikkiaan 284 jäsentä. Kuluvan vuoden alkupuoliskolla on hyväksytty 7 uutta jäsenhakemusta, joten jäsenluku nyt on 291. Koska veisi liian paljon tilaa luetellessa kaikki jäsenet tässä erik­

seen, tyydym m e vaan koko maata käsittävän osuuskauppa- väestön laadittavan tilastokaavakkeen mukaan asettam aan heidät ammattinsa ja yhteiskunnallisen asemansa perus­

teella yhdeksään eri luokkaan, jolloin saamme seuraavan suhteen:

I Tilallisia ja päätilan vuokraajia ... 105 II Lampuoteja ja torppareja ... 58 III M aanviljelystyöväkeä ... 32 IV Virkamiehiä, suurliikk. harjoittajia y. m ... 28 V Pikkuliikkeen harjoittajia y. m ... 30 VI Teollisuustyöväkeä y. m ... 27 VII Muuta työväkeä ... 7 VIII Vapaiden ammattien harjoittajia ... 1 IX Muita ... 3 Yhteensä 291 Kuten ylläolevasta taulukosta näkyy, on osuuskunnassa jäseniä paikkakunnan väestön kaikista eri kerroksista.

Luonnollista myöskin on, että maataviljelevä aines muodos­

taa meillä jäsenkunnan enemmistön. Niinpä tilalliset, vuok­

raajat ja torpparit jo yksinään muodostavat enemmistön koko jäsenistöstä. Sellaisilla paikkakunnilla taasen, missä löy­

tyy suurempia teollisuuslaitoksia, on; suhde useinkin päin­

vastainen.

Lisätäkseen osuuskunnan käyttövaroja ovat useat jäse­

net monissa osuuskaupoissa ottaneet lisäosuuksia. Samoin

ovat kohta alussa merkinneet useampia osuuksia. Meillä sen sijaan eivät jäsenet tällä tavalla ole lisänneet osuuskun­

nan rahavaroja, sillä meillä on nykyisin ainoastaan kaksi jäsentä, jotka ovat merkinneet useampia kuin yhden osuu­

den». Tässä on kuitenkin huomattava, ettei meillä ole eri­

koisesti kehotettukaan jäseniä useampien osuuksien mer­

kintään.

Mitä sitte jäsenten ostouskollisuuteen tulee, on niitä meillä, kuten kai kaikissa osuuskaupoissa, joukko jäseniä, joihin nähden tässä suhteessa olisi toivomisen varaa. Onpa niitä meillä, onneksi muutamia harvoja, helposti sormella osotettavia jäseniä, jotka käyttävät sen verran omaa liiket­

tään, ettei heitä juuri voida katsoa osuuskunnasta eroite- tuksi, mutta tämän jäsenyytensä avulla koettavat yksityis- kauppiaiden myöntämään heille erikoisetuisuuksia. Kuten sanottu on tällaisia muutamia harvoja, mutta sen sijaan on ilolla mainittava, että jäsenkuntamme milt’ei kokonaisuudes­

saan on verrattain osuustoiminnallista väkeä. Kaupassamme on jäseniä, jotka vuosikausiin eivät ole avanneet paikkakun­

nan yksityiskauppiaiden ovia. Ja me uskallamme varm uu­

della olettaa, että he tällä menettelyllään ovat tuoneet etui­

suuksia ei ainoastaan osuuskunnalleen ja yhteiselle tarkoi­

tusperälle, vaan samalla myöskin ja ennen kaikkea itselleen.

Mikään ei olekaan hauskem paa kuin nähdä perheen isän tai emännän, joka omaamatta suurempaa osuustoimintasivis- tystä kuitenkin varm ana astuu ohi yksityisen kaupan ja tu­

lee omaan puotiinsa ostoksille. Tällainen jäsen tietää ainakin sen, että hänellä on itse kauppa, jossa hän omistaa noin V*oo osan ja joka antaa hänelle sekä oikeuksia että velvolli­

suuksia, joista tärkein tietysti on ostosten teko.

Jäsenten vuosiostokset ovat hyvin eri suuruiset, riip­

puen ammatista, talouden suuruudesta ja ennenkaikkea tie­

tysti tulojen suuruudesta. Suurimmat ostajat ovat maanvil­

jelijät, virkamiehet ja jotkut käsityöläiset, jotka osuuskaupan välityksellä hankkivat tarvitsem iaan tarveaineita. Otamme tähän muutamia numeroita viime vuodelta, joissa verrataan jäsenten ostoja toisiinsa. Tässä on kuitenkin otettava huo­

mioon, että nämä vertailut on tehty jäsenteni palauttamien ostolippujen perusteella, jolloin sellaiset monta kertaa hyvinkin suuret ostoerät, joista ei jaeta ensinkään osto- lippuja, ovat jääneet huomioon; ottamatta. Kohta liikkeen alkaessa nimittäin jo päätettiin, ettei sellaisista ostoksista, jotka ovat tukkuoston luontoisia, jaeta ensinkään ostolippuja.

Tällaisia ovat m. m. apulannoitusaineet, väkirehut, koneet, kankaat pakottain, langat puntittain j. n. e.

Palautettujen ostolippujen mukaan on siis v. 1915 111 jäsenen osto 1— 300 markan välillä, keskiosto 152:50

Kun alussa mainitun 111 jäsenen osto yhteensä tekee 16,928 mk., niin viimeksimainittujen 15 jäsenen osto tekee 18,461 mk. eli 20,06

%

koko jäsenten vuosiostosta. Täm ä jo riittää näyttäm ään mitenkä jäsenten ostokyky on suuresti vaihteleva, riippuen alussa mainitsemistamme seikoista.

Suurin jäsenostaja on palauttanut ostolippuja viime vuodelta 2,502 mkan ja pienin 21 markan ostoista. On huomattava, että tämä pieninkin ostaja, ollen yksinäinen vanhus, on tietääksemme ostanut ehkä aivan kaikki puoti- tavaransa omasta kaupastaan. Vastaisuudessa olisi ehkä mielenkiintoista painetuissa vuosikertomuksissa luetella kaikkien jäsenten vuosiostot, jolloin jäsenet saisivat itse verrata toisiinsa ostokykyään ja osuustoimintauskoili- suuttaan.

7237 2015

„ 300— 500

„ 500— 700

„ 700— 1000 yli 1000

338:47 584:32 785:95 1,347:07

Osuuskaupan liikevaihto on yhteensä eri vuosina eri myymälöissä ollut seuraava:

Vuosi Päämyymälä Kirkonk. m:lä Ennyist. m:lä Yhteensä

1906 44,114: 74 1,611: 10 45,725: 84

1907 61,171:57 ^— 29,304:'48 90,476: 05

1908 95,894: 05 28,756: 45 38,981: 91 163,632:41 1909 95,216: 20 37,927: 32 29,299: 88 162,443: 40 1910 123,965: 51 39,890: 11 38,938: 94 202,794: 56 1911 132,951: 40 36,670:11 30,583: 06 200,204: 57 1912 181,634:51 39,28:3 79 38,153: 69 259,071:99 1913 187,213:03 41,785: 44 33,644: 29 262,642: 76 1914 187,546: 35 44,323: 27 33,798: 72 265,668: 34 1915 197,960: 22 59,570:42 36,280: 50 293,811: 14 Yhteensä 1,307,667: 58 328,206: 91 310,596: 57 1,946,471:06 Osuuskunnan jäsenille olisi varmaankin mielenkiintoista tietää mitä ylläolevalla lähes 2 milj. markalla on 10 vuoden kuluessa ostettu. Jotta saataisiin jonkun verran valaistusta tähän, otamme tässä luetellaksemme muutamia tavaralaa- tuja, joita kauppa on v. 1913, joka oli normaalivuosi, ostanut ja m yynyt paikkakuntalaisille.

Vuonna 1913 ostettiin m. m. ulkol. vehnäjauh. 17,516 mk :11a Sokuria, raakaa ja valmistettua ... 26,660

Kahvia 11,091 „

Kartuusitupakkaa ... 1,671 „ Paperossia ja sikaria ... 9,838 „ Kangasta ... 7,765

Pumpulilankaa 3,575 „

Ryyniä (ulkoläisia) ... 4,112 Apulannoitusaineita yli ... 40,000

joista suurin: osa kuitenkin välitettiin toisille paikkakunnille.

Paloöljyä 170 astiaa eli 26,311 kg., rahassa noin 7,000 mk.,

nykyisillä hinnoilla noin 9,000 mk. Tulitikkuja 75 laatikkoa, laatikossa å 100 pakettia.

Kuten edelläolevista muutamista harvoista numeroista käy selville, käytetään paikkakunnalla esim. tupakkaan ra­

haa vuosittain enemmän kuin kahviin, seikka, jonka emäntien on hyvä pitää muistissaan silloin kuin kahvirahoista tulee puhetta. Niinikään osottavat numerot, että piipulla poltta- jain luku on suuresti vähentynyt koska paperossien menekki on 6 kertaa suurempi kuin kartuusitupakan, kun sen sijaan 10— 15 vuotta takaperin suhde oli päinvastainen.

Ulkolaisen vehnäjauhon kasvava menekki myöskin to­

distaa, että ollaan jo kaukana siitä ajasta jolloin vehnäs- korppua, joka vieraissakäydessä kahvin ohessa saatiin, ei syöty kohta, vaan tuotiin kotiin ja tarjottiinpa uudelleen vie­

raalle, joka talossa sattui käymään, joten vieraalle tarjoa­

mansa vehnäsen voi saada, jos hyvinkin sattui, vielä takai­

sinkin. Näin ainakin kertovat vanhemm at henkilöt. Vehnä­

sestä ja vehnäjauhoista puheena ollen voidaan tässä y htey­

dessä mainita, että emännät meillä hyvin tietävät, miten tärkeä tekijä leipomisessa on osuuskaupasta ostettu hiivan palanen, koska sitä äsken mainittuna vuonna välitettiin 2,531 pakettia. Kun joka paketti, leipureille m yytyä osaa lukuun­

ottamatta, tavallisesti m yydään 10:nessä jopa 15 eri erässä, on tässä jo jakamista yhden tavaraerän osalle vuoden kuluessa.

Paloöljyn kasvava menekki vuosi vuodelta myöskin todistaa, ettei paikkakunnan väestö ole pimeydessä elävää, sillä mainitulla lähes 30,000 litran erällä saadaan jo monta lamppua valaisemaan yhden talven aikana. Että tässä suh­

teessa on tapahtunut nopeata valon perään kulkemista käsittää, ajatellessa, että 30 vuotta takaperin koko pitäjään tuskin tuotiin enempää 10 astiaa tällaista valon nestettä.

Nykyään käytetään kuitenkin huom attava osa paloöljyä myöskin voiman hankkimiseksi.

Tiliasema Joulukuun 31 p:nä 1915.

Varat: Velat:

Rahaa kassassa ja juok­ Tavaran hankkijoille:

sevalla tilillä . . . . 9,205 40 Laskuja... 22,707 35 Varasto pääliikkeessä 70,898 22 A ksepteja... 5,665 08 sivuliikkeissä 15,687 40 Lainat ... 15,000^__

Saatavia yks. ostajiltaryhmä , 6,910 20 Kassakretitin-tilillä .. 13,099 521,116 48 Osuuspääoma ... 2,803 86 Kalusto ... 1,158 42 Vararahasto ... 15,568 33 Kiinteimistö ... 11,444 54 Muut rahastot ... 28,219 55 Osakkeita ... 1,125 — Voitto- ja tappiotilillä 992^— Tilikauden voitto. . . . 13,489 97

Smk. 117,545|66 Smk. 117,545 66

Voitto- ja tappiotili.

Tulot:

Myyntivoitto

Kassa-alennukset 34,584 02 2,764!09

Smk. 37,348111!

Menot:

Liikekustannukset ..

K orot...

Poistot ja kuoletukset varast., kalust., kiin- teim. ja saatavista yhteensä ...

Voitto ...

Smk.

Maaliskuun 21 p:nä tänä vuonna pidetyssä osuuskunnan kokouksessa päätettiin vuosivoitto käyttää siten että v ara­

rahastoon siirretään 4,431:67. 5 % korko osuuspääomalle 127:90, ostovoittoa jäsenille 4,149:92, ei-jäsenille 1,077:—, käyttörahastoon siirretään 1,450:—, rakennusrahastoon 1,000:— , hallituks. käyttörahastoon 1,000:— ja voitto- ja tappiotilille jätetään jäännös 253:48.

Tämän päätöksen jälkeen tulivat osuuskunnan eri ra­

hastot olemaan seuraavan suuruisia:

Vararahasto ... Smk. 20,000:—

Käyttörahasto ... „ 15,000:—

Rakennusrahasto ... „ 15,000:—

K asv a tu sra h a sto ... 150:—

Hallituksen käyttörahasto .. „ 1,519:55 Osuuspääoma ... „ 2,803:86 Voitto- ja tappiotilillä ... „ 1,177:70 Yhteensä Smk. 55,651:11 Osuuskunnalla on myöskin alempana mainituissa liik­

keissä seuraava määrä merkittyjä osakkeita, joista osa vielä on maksamatta:

1 osake å 100 mk. Vehm. Telefooni'0.-Y:ssä Smk. 100 11 osuutta ä 100 „ S. O. Keskuskunnassa .. „ 1,100

4 „ ä 100 „ K. O. H a n k k ija ssa... 400 10 „ å 100 „ V-Suom. Höyryl. O-Y :ssä „ 1,000

Yhteensä Smk. 2,600 Seuraavassa taulukossa näkyy osuuskaupan kuluneena 10-vuotiskautena saavuttam a myynti, brutto- ja nettovoitto, saadut käteisalennukset, ostovoiton ja osuuspääoman koron jako, rahastoihin siirto ja kulut kultakin toimivuodelta.

Liikekustannukset jälessäolevan taulukon mukaan lOmeltä toimivuodelta ovat tehneet 3,2

%,

myynnistä brutto- voittoa on saatu 7,45

%

ja nettovoittoa samalta ajalta tekee prosenteissa 4,6

%.

Vertauksen vuoksi mainittakoon että vuodelta 1914, koko maasta laaditun osuuskauppatilaston mukaan — viimevuoden tilasto ei vielä ole ilmestynyt — ovat edellämainitut numerot seuraavia vuosimyynnistä:

Bruttovoitto koko maassa 11,i%, Turun lään. 9,7%, omassa kaup. 9%

Liikekustannuks. „ 6.6°/o, „ „ 4.9%, „ „ 3.i °/o

Nettovoitto „ 3.5%, „ 4 °/o, „ „ 4.7 %

F "cc3

m:n c <u

J -2 Eto c

m to cc o ) oo 00 CO CD t^- CO

CN

M I M M I N o t ^ o r ^ —-r^-O) — cocd

r - ^ O r f - O C N C D t ^ - C O r t - C N G ) ^ CD CN CD G ^ —«^ O I •—_ O

co cd co” cd cd' C">~ tC oo"

:r js

c/5 2

1 ° .3 o

CL JS s >>

3 C3 o u j:O

— eü o*-

•^f Tf Tt"

O) S r f 00 CO lO O LO CN lO

CO •— 1 »O CD G) •— 1 *—' - r j - O t ^ C D O O r ^ C N C N C N i O

L O C D L O t ^ ^ f ^ - i O ^ O C O

CN — rT — < CD CD OO G>_ CD »-<_

rt*" co*“ lo oo' cd ' co ' lo ' rC oo'

o> LO rt* 00 O 1 •»f 00 CN o LO CD co ! 00 CN G> 00 CD CO CO O D-‘ o 00 LO oo

o & CO LO 00 CO LO r^- m G5 00 _ CD LOCO CO "1* CO00 CN CO r f COrt« rf" LO CDCO

O _{co CD 00 CD co LO rt* CN o} t"-

CO 00 G) O o* LO r}* CN G)

O CD CO 00 00 LO 00 rj* <D

LO CD OO CN rt" CD 00 O X

o Ct O O h- O LO LO CO CO "t*

o rS _{CD oo' CN o' t^T © “ CN co'}

2 r—’ *_H1

o>

o

~3 CQ

rs C/D 3 c/DC/5O V)

>>

M :C_*S F0 ^<v

>»

E JZ>»

o3

>

CO rt*

CN h- iO LO

G ) 00 CO CD ^G) 00

CD rf _£ CN

rt"

00 CN LOO 8

LO CN G> cQ

00 COCN O

CN LO00 00

rt"

GDCD S r^.

LOOi CD

CD CN •f r^- c o h- CD o

CN rt"

rt*

Tf N G) CO Tf Tf- iO CD O CO *—

LO CD CN CO

CN CO -T

S Tf CD 1<

lO

Tf ^ 00 «-•

o l o cd — CN o ^ CD^ 00 co" CN CN o G5 LO lo' CO C D C D O O lO C D C D G »

*—• »—1 CN CN CN CN CN CN

CN CO ’ l* O

Edelläolevaa vertailua silmätessä näkyy ensinnäkin, että oman kaupan myyntivoitto on 2,1

%

pienempi koko maan osuuskauppoihin verrattuna, johtuen etupäässä tietysti siitä, että tavarain osto- ja myyntihintojen ero on meillä ollut pienempi, eli toisin sanoen tavaraa on m yyty halvalla.

Toiseksi taasen liikekustannukset ovat kokonaista 3,5 %, eli yli puolet pienemmät kuin samaan aikaan koko maassa, johtuen m. m. taas siitä, että pienellä ja halvalla työvoimalla on tehty paljon työtä. Luonnollisena seurauksena liike- kustannuksien pienuudesta tietysti on, että nettovoitto meillä on suhteellisesti suurempi kuin koko m aassa eli koko­

naista 1,2

%

ja 0,7 % suurempi kuin Turun- läänissä.

Yllämainituista seikoista myöskin johtuu, että koko toi- minta-aikana on voitu ostajille jakaa tavallista suurempia ostovoittoja. Ensimmäiseltä puolivuotiselta toimiajalta jaet­

tiin jäsenille kokonaista 6 % ja ei-jäsenille 3 %. Sen jälkeen on kunakin vuonna jäsenille jaettu 4 % ja ei-jäsenille 2

%

palauttamistaan ostolipuista, joten täten koko aikana osta­

jat ovat saaneet noin 36,000 markkaa »kaupanpäällisiä».

Edelläolevasta ostovoiton jaosta ei ole koko m aasta mitään yhteenlaskettua tilastoa olemassa, mutta emme erehtyne olettaessamme, että kauppamme kymm enen vuoden aikana myynnin perusteella jakama ostovoitto on kaikkein suurim­

pia mitä osuuskaupat ovat olleet tilaisuudessa tekemään.

Liitämme tähän vielä vertailevan taulukon osuuskaupan tavaravarastosta ja saatavista vuosimyyntiin: Täm än m u­

kaan ovat

Varastot koko maassa 23.2°/o, Turun lään. 25.i°/o, omas. kaup. 25.5°/o Saatavat „ , 2.s°/o, n , 2.i°/o, „ „ 2.s°/o vuosimyynnistä. Tämän mukaan pyrkii varasto meillä olemaan tuntuvasti suurempi, kuin -koko maan osuuskau­

poissa. Varaston suuruudesta taas ovat hyvät ja huonot puolet olemassa. Huono puoli silLä on ainakin se, että mitä

suurempi seisova varasto on sitä suuremmat ovat korko­

menot. Varaston suuruuteen vaikuttaa osaltaan se, että inventaarion aikana on useinkin jälellä suurin osa n. s.

talvivarastoa, jota laivaliikkeen ollessa on hankittu. Va­

raston suuruuteen vaikuttaa myöskin se, että on pyrki­

myksenä ollut varaston monipuolisuudella tyydyttää pai- kallistarvetta niin paljon kuin mahdollista. Mutta on vielä eräs kolmaskin tekijä joka vaikuttaa myöskin, eikä niin vä­

hässä määrin, varaston kasvamiseen ja se on

velkakauppa.

Tilasto nimittäin näyttää, että saatavat meillä vuosimyyn- nistä ovat 0,7

%

suuremmat kuin mitä niiden keskiarvo on Turun läänissä. On ym m ärrettävissä, että ulkonaolevat saatavat, jos ne ovat suurempia, vaikuttavat varaston kas­

vuun. T äytyyhän silloin, vaikka tavara m yydään velaksi­

kin, hankkia toista tilalle, mutta kun velaksi m yydystä tavarasta ei ole vielä saatu maksua, esiintyy se yhä edel­

leenkin tavaratilillä, vaikka velaksi ostaja on mainitun ta­

varan ehkä jo aikaa sitten ehtinyt käyttää mihin tahansa.

Kysym ys velkakaupan rajoittamisesta ja kokonaankin lo­

pettamisesta on ollut esillä useissa osuuskunnan kokouk­

sissa, vaikka päätöstä sen lopettamisesta kokonaan ei ole vielä aikaan saatu. Sen sijaan viime vuoden kevätkokouk­

sessa hyväksyttiin noudatettavaksi velkakauppaa koskevat ohjesäännöt, jotka painetun vuosikertomuksen ohella jaet­

tiin ostajille. Jotta nämä ohjesäännöt pysyisivät itsekulle- kin tarpeellisessa muistissa liitämme ne vielä tähän.

1 §•

Velaksi m yydään ainoastaan yhden kuukauden maksu- ajalle varmoille, etupäässä osuuskunnan omille jäsenille.

2 §.

Ellei laskua syystä tai toisesta vielä kahdenkaan kuu­

kauden kuluessa olisi maksettu, menettää ostaja tällaisesta

ostolippimsa, jonka lisäksi laskulle lasketaan korkoa 6 % mukaan sille ajalle minkä se yli 2 kuukautta on maksamatta.

3 §.

Ostajalle, jonka aikaisemmin saadusta kokemuksesta tiedetään laiminlyövän laskujensa säännöllisen maksamisen, lopetetaan maksuajalle myynti.

4 §.

Hallitus velvoitetaan yhdessä kaupanhoitajan kanssa joka kolmas kuukausi tarkastam aan kaikkien myymälien saatavaluettelot ja samalla päättämään toimenpiteistä m ak­

settavaksi langenneiden laskujen suhteen.

5 §.

Kaikki ne saatavat, jotka ollaan pakoitettuja perimään oikeuden avulla, siirretään jollekin sopivalle yksityiselle henkilölle, joka perii ne laillista ulosottotietä.

6 §.

Pitempää maksuaikaa myönnetään v ast’edes eri sopi­

muksesta ainoastaan maanviljelyskoneista ja apulannoitus- aineista.

Tilientarkastus.

Osuuskunnan tilien tarkastajina ovat koko ajan olleet vuosikokousten osuuskunnan jäsenistä valitsemat paikka- kunnalliset luottamushenkilöt. Näitä on tavallisesti valittu kaksi vakinaista ja kaksi varajäsentä. Tilintarkastajain tehtävänä on ollut ei ainoastaan osuuskunnan tilien ja raha­

varojen tarkastus, vaan ovat he myöskin aina koko ajan olleet läsnä inventaariota tehdessä. Inventaariota tehtäessä

eivät he ole olleet ainoastaan päältäkatsojina, vaan on toinen tarkastajista pitänyt myöskin inventaariokirjaa ja toinen ot­

tanut osaa varaston laskemiseen. Inventaariokirjaa val­

mistetaan kaksi kappaletta, joista toisen kirjoittaa kaupan puolesta hallituksen esimies ja toisen tilintarkastaja. Kun viennit täten tulevat kaikki kahteen eri kirjaan, jotka inven­

taarion päätyttyä verrataan toisiinsa, tulevat mahdolliset erehdykset täten korjatuiksi.

Tilien tarkastajina olivat ensi alussa useampia vuosia perätysten maanviljelijät

Hannes Vuorisalmi

ja

V. A.

Hannula

vakinaisina ja sen jälkeen agronomi

Arvi Kontu

ja puutarhuri

Väinö Lehtonen.

Osuuskauppamme suhde Keskusliikkeihin.

Osuuskuntamme on nykyään jäsenenä

Suomen Osuus­

kauppojen Keskusosuuskunnassa, Keskusosuusliike Hank­

kijassa, Paloapuyhdistys Tulenvarassa ja Turun osuus­

kauppapiirissä,

eli toisin sanoen kaikissa osuuskauppa- alalla toimivissa keskusjärjestöissä. Myöskin on jo päätetty y hty ä äskettäin osuuskauppojen henkilökuntaa varten pe­

rustetun

Sairaus- ja hautausapukassa Kivunvaran

jäse­

neksi.

S. O. Keskuskunnan jäseneksi yhdyttiin lopulta vasta vuonna 1914. Kysym ys Keskuskuntaan liittymisestä oli kyllä aikaisemmin esillä useissakin osuuskunnan kokouk­

sissa, mutta tarpeellisen kannatuksen puutteessa jäi päätös liittymisestä syntymättä.

Jäsenluvun mukaan laskettuna oli osuuskuntamme otettava Keskuskunnasta 11 100 mk. suuruista osuutta.

Kun Keskusosuusliike Hankkijan säännöt edellyttivät jo aikaisemmin jäseniksi liittyneille ostajille erityisiä etuisuuk­

sia, katsottiin parhaaksi liittyä v. 1913 Hankkijan jäseneksi yhdellä 100 markan suuruisella osuudella.

Hankkijan sääntöjen edellyttämässä järjestyksessä on lisäksi oltu velvollisia edellisestä ottam aan kolme lisä- osuutta tältä tehtyjen ostosten perusteella, joten niitä nykyään on yhteensä 4.

Paloapuyhdistys Tulenvaran, osuuskauppojen oman paloapuyhdistyksen, osakkaaksi liityttiin viime vuonna ja ovat tavaravarastot nykyisin vakuutetut tässä yhdistyk­

sessä yhteensä 65,000 markasta. Kaupan omat rakennukset ovat vakuutetut

Vehmaan- ja Lokalahden Paloapuyh- distyksessä

yhteensä 13,000 markasta.

Turun osuuskauppapiirin jäsenenä on osuuskunta ollut jo vuodesta 1908 alkaen.

Ostot S. O. K:lta.

Tarkastaessa kauppamme ostoja Keskuskunnasta, teki­

vät ne esim. viime vuonna 29,8

%

koko vuosimyynnistä.

Asiaa päältäpäin katsoen näyttää liikeyhteys Keskuskunnan kanssa liian pieneltä, mutta tähän ovat vaikuttamassa m yös­

kin omat paikalliset tekijänsä, On nimittäin huomattava, että kauppamme ensiksikin välittää huomattavasti paikal­

lisia maataloustuotteita, kuten viljaa, siemeniä, voita y. m.

Esim. viljan, etupäässä kauran välitystä on viime vuosina harjoitettu kymmenien tuhansien markkojen edestä. Vilja on ostettu paikkakunnan maanviljelijöiltä ja m yyty kau­

punkeihin. Samoin melkein kaikki kotona m yydyt ruis­

jauhot ostetaan syksyllä rukiina omalta paikkakunnalta.

Toiseksi osuuskauppa välittää melkein kaikki paikka­

kunnalla käytetyt apulannoitusaineet, nousten niiden myynti toisinaan yli 30,000 markankin vuodessa, etenkin silloin, kun niistä osa on m yyty toisille paikkakunnille.

Kolmanneksi m yydään vuosittain usean tuhannen markan edestä maanviljelyskoneita ja väkirehuja, jotka, sa­

moin kuin apulannoitusaineetkin, suurimmaksi osaksi on os­

tettu Hankkijalta. Tavallista enemmän myydään kaupas­

samme myöskin rakennustarpeita, kuten rautaa, karkeam ­ pia rautatavaroita, sementtiä, kalkkia, tiiliä y. m. Edelleen ostetaan ja m yydään paikkakunnan naisten käsityötuotteita, etupäässä villasukkia, satoja jopa tuhansia paria vuodessa.

Koska edellämainitut tavarat ovat sellaisia, jotka eivät ole Keskuskunnasta ostettavissa, vaikuttaa tämä sen, ettei edelliset vuosimyyntiin nähden tehdyt ostokset prosen­

teissa nouse sellaisten kauppojen tasalle, jotka pääasiassa m yyvät vain niitä tavaroita, joita Keskuskunta välittää.

Hyvällä tahdolla voidaan kuitenkin tätä prosenttimäärää jonkunverran kohottaa ja siihen tullaan pyrkimään, etenkin sen jälkeen, kun jo kuulutaan edellisen jäseneksi.

Loppukatsaus.

Kymmenen vuoden työn tuloksia silmätessä näemme, mikä merkitys ja voima on satojen yksilöiden muodosta­

malla yhteistyöllä. Olemme kirjoittamassa vasta tämän työn 10-vuotishistoriaa, työn, jonka ajasta suurin osa on kulunut alkuvaikeuksien kanssa taistellessa, mutta joka silti on jo ehtinyt jättää tuntuvaa jälkeä paikkakunnan liike- elämään. Tätä eivät ole aikaansaaneet ainoastaan ne kymmentuhannet, jotka ostovoittoina ovat jaetut ostajille, vaan myöskin se, että liikkeemme hintojen tasottajana on jo päässyt m ääräävään asemaan paikkakunnalla.

Eikä m yöskään se seikka, että paikkakunnalla nyt ol­

laan tilaisuudessa osuuskaupan välityksellä saamaan entistä paremmin kaikkia kulutus- ja taloustarpeita, tarvitsem atta niiden tähden kaupunkimatkoja tehdä, ole suinkaan merki­

tystä vailla. Jos vielä otamme huomioon sen, että osuus­

kunnalla nykyään on 60—70 tuhannen markan omat varat, jotka ovat hyvänä pohjana vastaiselle toiminnalle ja kehi-

1154-es,

tysmahdollisuuksille, niin näemme, että työssäm m e on ollut siunaus mukana.

Kun tällaiset tulokset on saavutettu 10 vuoden kuluessa, nousee mieleen ajatus, minkälaiset ne ovat 25 tai 30 vuoden kuluttua? Minkälaiset ne ovat silloin, kun meidän lapsemme jatkavat tämän historian kirjoittamista?

Olemme joutuneet näkemään, kuinka kuluneen työkau­

den aikana useita uskollisia osuuskunnan jäseniä ja pe­

rustajia on kadonnut riveistämme ja saatettu maan poveen

— kunnia heidän muistolleen — mutta olemme myöskin saaneet nähdä, kuinka uusia voimia on liittynyt riveihimme, jotka vuosi vuodelta ovat kasvanneet ja taajenneet.

Saamme ilolla todeta, etteivät mitkään hajottavat voi­

mat, puolueriidat, eivätkä itsekkäät tarkoitusperät ole saa­

neet heikentää työtäm me historiaan kuuluvana aikana.

Toivokaamme samalla, etteivät ne koskaan saisi sijaa tässä liikkeessä, sillä niiden seuraukset ovat aina surkeita. Mitä tekemistä niillä olisikaan osuustoiminnan kanssa, jonka päin­

vastoin tulee olla edellisten tasoittajana. Jos edelleen jokai­

nen osuuskuntaan kuuluva omaksuu osuuskauppaväen tär­

keän tunnuslauseen „

yksimielisyys on voimamme

“ ja noudattaa sitä toiminnassaan, silloin on myöskin yhteis­

työmme vastainen m enestys taattu.

Emme näe tulevaisuuteen, emme tiedä mitä ?e muas­

saan tuo. Yhdestä olemme kuitenkin jo tietoisia, nimittäin siitä, että jokainen osuuskunnan jäsen omalla toiminnallaan kirjoittaa kauppamme vastaista historiaa, ollen täten m yös­

kin vastuussa sen menestyksestä. Sillä

„kukin osuuskunta on aina sellainen millaiseksi jäsenet se muodostavat“.

Edv. Aaltonen.

Vehmaan osuuskaupan hallitus y.m. luottamus­

henkilöt ja henkilökunta vuosina 1906— 16.

Hallitus

Varsinaiset jäsenet:

B. O. Rehbinder, vapaaherra, (puheenjoht.) . . . . 1906—08 J. A. Heikkilä, tilanomistaja, (puheenjoht.) ... 1908—

F. Koskinen, torppari, (varapuheenj.) ... 1906—

J. Nikula, m aanviljelijä... 1906—

J. Lempiö, maanviljelijä ... 1906— 11 J. Hokuni, maanviljelijä ... 1906—07 A. Ruohonen, jalkineid. tekijä ... 1906— 10 J. Soinila, m aanviljelijä... 1906— 15 F. Vanhatalo, maanviljelijä ... 1907—

E. Peltola, rakennusmestari ... 1910—

A. Vikainen, maanviljelijä ... 1911—

A. Jaakkola, maanviljelijä ... 1915—

Varajäsenet:

E. Peltola, rakennusmestari ... 1906— 10 Vald. Keskitalo, maanviljelijä ... 1906—09 A. Vikainen, maanviljelijä ... 1906— 11 K. Sulakorpi, maanviljelijä ... 1909— 11 B. Hiedo, maanviljelijä ... 1910— 13 F. Kanto, torppari ... 1911— 13 V. Impilä, m aanviljelijä... 1911— 13 J. Suominen, räätäli ... 1913— 15 S. Liipola, agronomi ... 1913—

E. Virtanen, koneenkäyttäjä ... 1913—

J. Salin, rakennustyöm ... 1916—

Tilintarkastajat.

Vakinaiset:

H. Vuorisalmi, maanviljelijä ... 1906— 14 V. A. Hannula, maanviljelijä ... 1906— 15 K. Kiima, maanviljelijä ... 1907—09 A. Kontu, agronomi ... 1914—

V. Lehtonen, puutarhuri ... 1914—

Varaiarkastajat:

B. Irjala, maanviljelijä ... 1906— 10 K. Kiima, maanviljelijä ... 1906—07 B. Hiedo, maanviljelijä ... ... 1907— 10 A. Vikainen, maanviljelijä ... 1907— 10 K. Kiima, maanviljelijä ... 1909— 12 F. Lautanala, maanviljelijä ... 1910— 12 A. Kontu, agronomi ... 1912— 13 V. Lehtonen, puutarhuri ... 1913— 14 A. Juurinen, jalkineid. tekijä ... 1915—

P. Kirstilä, perämies ... 1915—

H. Vuorisalmi, maanviljelijä ... 1914— 15 Henkilökunta.

Edv. Aaltonen, liikkeen johtaja ... 1906—

Oskar Suvanto, myymäl. hoitaja ... 1906—

Aug. Aaltonen, myymäl. h o ita ja ... 1908—

Hilda Koskinen, m yyjätär ... 1908—

Rauha Arkkila, m yyjätär ... 1910—

Oskar Hiedo, makasiinimies ... 1914—

Juho Salin, makasiinimies ... 1910— 14 Ilona Lehto, m yyjätär ... .. 1906— 10 Ida Tuomilehto, myymäl. h o ita ja ... 1908— 11 M. E. Fingerroos, tiskimies ... 1907—08

Vehmaan kirkko.

Muutamia piirteitä Vehmaan seura­

kunnan vaiheista.

Vehmaa on maame vanhimpia seurakuntia. Varmaankin tuli se, niinkuin Varsinais-Suomi yleensä, pian senjälkeen kun Ruotsin kuningas Erik pyhä ja piispa Henrik (v. 1157) toivat kristinopin Suomeen, kosketuksiin tämän uuden opin kanssa ja sen yhteyteen.

Vehmaan nimi mainitaan asiakirjoissa ensi kerran v.

1331 ja seurakuntana jo 1345. Vuonna 1409 lohkaistiin siitä osa, joka muodostui Lokalahden kappeliksi. Vuodesta 1639— 1690 oli Lokalahti itsenäisenä kirkkoherrakuntana, mutta senjälkeen on se taas ollut Vehmaan kappelina.

Vehmaa, joka sijaitsee Vakka-Suomen eteläreunalla, on kahdelta taholta vesien ympäröimä. Kaakkoispuolella huuh­

tovat sen rantoja M ynäm äen lahden aallot ja lounais-sivulla luikertelee kaunis Vehmassalmi. Seutu on suureksi osaksi alankoa, entistä meren pohjaa. Sitä ei tiedetä kuinka paljon

aikaa siitä on kulunut kun vedet peittivät nykyisen Veh­

maan lakeuden ja laivat siinä aaltoja kyntivät. M utta on merkkejä, jotka viittaavat siihen, että merenä on täm ä lakeus kerran ollut. Näistä mainitsen vain seuraavat: Vinkkilän kylän alueella, jossa vielä kasvaa meriruokoa, on kaksi korkeata kalliota, nimittäin »Kaupinkari» ja »Kirnuvuori».

Edellisestä kerrotaan, että siinä on laivoja lastattu ja kaup­

paa tehty ja että vanhat ovat sen syrjässä nähneet rautaren- kaan, johon laivoja kiinnitettiin. Kirnuvuoren päällä taas on 45 cm. syvä ja 30 cm. läpimittainen aivan pyöreä ja eheä kirnu, joka on miltei aina täynnä vettä. Tähän kirnuun oli kertomuksen mukaan pystytetty meriviitta merenkulkijoille oppaaksi. Taru kertoo, että tämän kirnun vesi parantaa syyliä käsissä ja että Kaupinkarin syrjällä on lähde, jonka vesi tekee kipeät silmät terveiksi.

Luonto pitäjän pohjoisosassa on vähemm än viehättävä, mutta maisemat eteläosassa ja varsinkin meren ja salmen rannoilla ovat hyvinkin kauniita.

Ilmanala on lauhkeata meri-ilmaa ja synnyttää rikkaan kasvullisuuden.

Vehmaalla on muinaisina aikoina ollut paljon herras­

kartanolta. Miltei jokainen talo täällä on ennen kuulunut jollekin mahtavalle aatelissuvulle. Varsinkin Vehmassalmen rannalla on vielä useita tällaisia kartanoita. Näistä mai­

nitsemme seuraavat: Nuhjala, Lallinen (Bergsund), Ristin- kylä (Korsnäs), Piiloinen ja Bergvik.

Nuhjala on vanha komea aateliskartano. Siihen on monta historiallista muistoa liittynyt. Kerran on sen suo­

jissa vieraillut yksi Ruotsin kuninkaistakin, nim. Kustaa III.

Sen huoneen kalusto, missä kuningas yöpyi, on vielä eheänä tallella ja lahjoitettiin se tämän kartanon viimeisen aatelis- sukuisen omistajan Hildegardh Eneschiöldhin 23/s 1913 ta­

pahtuneen kuoleman jälkeen historialliselle museolle Tu-