Oinoskylän Osuuskauppa ennen ja nyt
m m___ :
NL saisinko yhen
kahenkympin rieskan , ni"
iesittekö, että Karstulan Oinoskylällä toimi vie
lä sodan jälkeen kolme vähittäiskauppaa? Osuuskauppa, Koivikon kauppa ja Alatalon kaup
pa. Kuinka asukasluvultaan pieneh
köllä kylällä tarvittiin näinkin monta kauppaa? Oinoskylä oli vielä noihin aikoihin eräänlainen seudullinen puunhankinnan "keskus". Täällä asui puunhankinnasta vastaavia metsäalan esimiehiä ja talviset savo
tat ja keväiset uittotyöt toivat paikka
kunnalle runsaasti lisäväkeä metsä- ja uittotöihin. Evästä ja tarvikkeita tarvittiin.
Metsien aukkohakkuut 1950-lu- vulla teettivät vielä pitkään kesällä metsänuudistustöitä. Tuolloin suu
ria metsäaukkoja kulotettiin ja sitten kylvettiin puunsiemenet poltettuun maaperään uutta metsänkasvua var
ten. Kylän oma metsätöitä tekevä väki ei riittänyt ja niinpä kyläkau
poissa riitti asiakkaita paikkakun
nan ulkopuolelta.
"Ni, saisinko yhen kahenkym
pin rieskan, ni" kerrotaan yhdenkin
metsänkylvötyömaalle menossa ol
leen miehen tokaisseen "Suo-Vaiton kaupassa aamulla työmaalle evästä ostaessaan.
Koivikon kauppakiinteistössä ei erään kauppiaan rouva halunnut asua, kun kuuli kaupan olevan Tak- kalan entisellä sikalaitumella.
Koivikon kaupassa kävi omistaji
en vilske melkein yhtä taajaan kuin asiakkaidenkin. Oli Suomäki, Hä
mäläinen, Latva-aho, Kauppayhtiö, Pöyhönen ja Koskinen mm.
Osuuskauppa oli aloittanut Kemppaisen talossa. Oma myymälä valmistui vuonna 1939. Sitä olivat ra
kentaneet Paavo Piispanen ja Jaak
ko Tuokko. Tältä työmaalta miehet lähtivät talvisotaan. Jaakko Tuokko ei enää palannut.
Alatalon kauppa oli Rantalehto- nimisessä talossa koulua vastapääta.
Osuuskaupan myymälän lopetettua, Alatalon kauppa siirtyi osuuskau
pan kiinteistöön. M uutaman vuo
den toimittuaan Alatalokin lopetti kaupanpidon ja kiinteistössä toimi sen jälkeen vielä Takkalan postitoi
misto.
Tuon ajan kaupat olivat syrjäisillä seuduilla asuvien ihmisten kohtaa
mispaikkoja. Kaupoissa oli yleisesti penkki, jolla vuoroaan odottelevat saivat istahtaa ja samalla vaihtaa kuulumisia. Kaupat vastasivat tie
donvälityksessä nykyisiä tietoväli
neitä, iltapäivälehtiä ym. joskus kau
pan penkillä kuultu tieto oli saatettu hyvin iltapäivälehtimäiseen muo
toon. Ei vain Oinoskylän kaupoissa vaan kaikkialla, missä kyläkauppoja on ollut. Siis tiedonvälityksen sisäl
lössä ei mitään uutta auringon alla, vain välineet muuttuvat.
Kaupan ostetuimpia tavaroita lie
nevät olleen mm. kahvi, sokeri, hiiva, vehnäjauhot, suola, tulitikut, tupak
ka, lamppuöljy ja valkoiset pastillit, jotka myytiin puotipaperista kää
räistyissä tötteröissä. Lamppuöljy oli välttämätön pimeän ajan polttoaine moniin ja monenlaisiin lamppuihin ja lyhtyihin, mutta oli lamppuöljyl
lä muutakin käyttöä. Jos talossa oli syöpäläisiä, jotka kiipesivät mm sän
kyyn, sitä torjuttiin kiertämällä sän
gyn jalkaan lamppuöljyssä kastettua villalankaa.
16
Myymässä Oinosen Anja nyk.
Kolehmainen ostoksilla Paula Helin.
Monesti kaupan asiakas saattoi epäillä tavaran laatua. Kerrankin paitaa ostanut epäili tuotteen laatua, kun siinä luki, että Sekunda. Siihen kauppias, että "Se on vain valmista
van tehtaan nimi", ja niin paita teki kauppansa. Jollakin kerralla valveu
tunut asiakas tiesi, että Vastingilla Pienenmäen kaupassa sama tava
ra oli halvempaa. Oinoskyläläinen kauppamies ei moisesta hätkähtä
nyt vaan valisti, että "Tekeehän se rahtikin tänne asti jotain". Monella asiakkaalla oli oma persoonallinen tapansa pyytää kauppiaalta se ta
vanomainen satsi kauppatavaroita.
Seksipaketti tarkoitti keksejä, ylös
nousua ja imelätä kivveä olivat kahvi ja sokeri. Joku oli tarkka punnituksen suhteen. Eräskin naishenkilö osti sil
loin tällöin 100 g naudanpaistia, mut
ta kehotti kauppiasta punnitsemaan
lihan kääreenä käytettävän paperin erikseen, että voi sitten vähentää sen paketin painosta.
Entiset kauppaliikkeet ovat jo pitkään palvelleet omilla paikoillaan Oinoskylän kyläkuvassa asuinkiin
teistöinä.
Lauri Jokin en
) ) )
I )
