ALUSTAVA SELVITYS KYMIJOEN-SUOMENLAHDEN VESIENHOITOALUEEN MERKITTÄVIMMISTÄ VESISTÄ
TAMMIKUU 2005
1. JOHDANTO
EY:n vesipolitiikan puitedirektiivin (2000/60/EY) 5 artikla edellyttää, että kullekin direktiivin 3.
artiklan 1. kohdan mukaiselle erilliselle vesipiirille, Suomessa vesienhoitoalueelle, laaditaan 22.12.2004 mennessä selvityksiä vesienhoitoalueen ominaispiirteistä, ihmistoiminnan ympäristö- vaikutuksista sekä veden käytöstä. Selvitykset ovat pohjana myöhemmin aloitettavalle direktiivin 13. artiklan mukaiselle vesien hoidon suunnittelulle.
Ympäristöministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö ovat antaneet alueellisille ympäristökeskuk- sille ohjeet selvitysten tekemisestä ja raportoimisesta. Vesienhoitoalueen ympäristökeskusten teke- mien selvitysten tulokset on käsitelty ja sovitettu yhteen vesienhoitoalueen ohjausryhmässä, ja ne on raportoitu taulukkoina ja paikkatietoina ympäristöministeriölle ja Suomen ympäristökeskukselle.
Tämä yhteenveto perustuu vesienhoitoalueen ohjausryhmässä käsiteltyihin ja yhteensovitettuihin tuloksiin.
Suomen ympäristökeskus kokoaa vesienhoitoalueilta tulleista raporteista ehdotuksen valtakunnalli- seksi raportiksi ja ympäristöministeriö vahvistaa sen. Näissä myöhemmissä vaiheessa tuloksiin voi tulla valtakunnallisesta yhteensovittamistarpeesta johtuvia muutoksia. Ministeriö toimittaa raportin EU:n komissiolle 22.3.2005 mennessä.
2. KYMIJOEN-SUOMENLAHDEN VESIENHOITOALUE
Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalue (VHA 2) muodostuu Suomen alueelta Suomenlahteen laskevien jokien valuma-alueista. Alueen suurimman joen, Kymijoen, valuma-alueella on vesien- hoitoalueen suurin järvi, kirkasvetinen Päijänne. Alueeseen kuuluu vesiä Keski-Suomesta, Etelä- ja Pohjois-Savosta, Etelä-Karjalasta, Hämeestä ja Päijät-Hämeestä, Kymenlaaksosta sekä Uudelta- maalta ja Itä-Uudeltamaalta. Suomenlahden rannikko ja siihen laskevat pienet jokivesistöt ovat myös osa vesienhoitoaluetta. Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueen pohjavesialueista merkit- tävimpiä ovat Salpausselät.
3. PINTAVEDET
3.1. SUURIMPIEN VESIEN ARVIOINTI
Tässä vaiheessa EU:n komissiolle raportoidaan vain suurimmat vesistöt. Jatkossa tarkastelua jatke- taan pienempiin vesistöihin ja lopullisena tavoitteena on saada kaikki vesistöt vähintään hyvään tilaan. Ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön ohjeiden mukaan raportointiin on otettu mukaan joet, joiden valuma-alue on vähintään 1 000 km2. Kymijoen-Suomenlahden vesien- hoitoalueella raportoitavaksi on valittu 9 jokea ja niiden tarkasteluun otettujen osien yhteispituus on
Perustietoa Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueesta
• pinta-ala 57 074 km2
• maa-aluetta 43 542 km2
• merialuetta 6 093 km2
• sisävesialuetta 7 439 km2
• vedenhankintaa varten tärkeitä pohjavesialueita 1 464 km2
• 135 kuntaa
• 2 112 000 asukasta
Raportoitavien järvien pinta-ala on vähintään 40 km2. Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueella on 34 tämän kokorajan ylittävää järveä. Raportoitavien järvien yhteispinta-ala on 4 049 km2. Ve- sienhoitoalueen rannikkovesialueen kokonaispinta-ala on 6 093 km2. Rannikkovesialue ulottuu yh- den meripeninkulman sisemmästä aluevesirajasta ulospäin.
Kuva 1. Vesienhoitoalueen raportoitavat pintavedet.
3.2. RAPORTOITAVIEN PINTAVESIEN JAKAUTUMINEN TYYPPEIHIN
Pintavedet jaetaan eri tyyppisiin vesistöihin luontaisten ominaisuuksien mukaan. Järville, joille ja rannikkovesille on määritetty omat tyypittelytekijänsä.
Suurin osa Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueen suurista järvistä kuuluu vähähumuksiseen tyyppiin, eli veden väriluku on luontaisesti alle 30 mg Pt/l. Suuria runsashumuksisia järviä on eri- tyisesti Rautalammin ja Mäntyharjun reittien latvoilla. Lohjanjärvi on alueen ainoa suuri luontaises- ti runsasravinteinen järvi. Suurten järvien pinta-ala jakautuu tyyppeihin seuraavasti:
Suuret vähähumuksiset järvet 3 326 km2 82 %
Suuret humusjärvet 634 km2 16 %
Suuret luonnostaan runsasravinteiset järvet 89 km2 2 %
Suurin osa vesienhoitoalueen suurista joista kuuluu vähähumuksiseen tyyppiin. Ainoastaan Saari- järven reitti on luontaisesti humuspitoinen. Porvoonjoki, Vantaanjoki ja Mustionjoki ovat luontai- sesti runsasravinteisia.
Erittäin suuret vähähumuksiset joet 165 km 41 %
Suuret vähähumuksiset joet 80 km 20 %
Suuret humuspitoiset joet 27 km 7 %
Suuret luonnostaan runsasravinteiset joet 129 km 32 %
Rannikkovedet on jaettu sisempään ja ulompaan rannikkoalueeseen. Itä-länsisuunnassa rannikkove- det on jaettu Porkkalanniemen kohdalla Suomenlahden saaristoon ja lounaiseen saaristoon. Lisäksi Hankoniemen länsipuolella on erikseen rajattu välisaaristo. Vesienhoitoalueen rannikkovesialueen pinta-ala jakautuu tyyppeihin seuraavasti:
Suomenlahden sisäsaaristo 1 208 km2 20 %
Suomenlahden ulkosaaristo 3 045 km2 50 %
Lounainen sisäsaaristo 511 km2 8 %
Lounainen välisaaristo 17 km2 < 1 %
Lounainen ulkosaaristo 1311 km2 22 %
Tyypittelykriteerit Järvet
Veden humuspitoisuus (runsashumuksisilla järvillä veden väriluku yli 30 mg Pt/l) Veden talvisameus (luontaisesti runsasravinteisilla järvillä yli 5 FTU)
Joet
Valuma-alueen pinta-ala (yli tai alle 10 000 km2 ) Turvemaaprosentti (humuspitoisilla joilla yli 25 %)
Valuma-alueen savisuus (luontaisesti runsasravinteisilla joilla suuri) Rannikkovedet
Suolapitoisuus Jäätalven pituus Suojaisuus
Kuva 2. Raportoitavien pintavesien jakautuminen tyyppeihin.
3.3. ALUSTAVASTI VOIMAKKAASTI MUUTETUKSI TUNNISTETUT VESIS- TÖNOSAT
Sellaiset vesistönosat, joita ihminen on huomattavasti muuttanut fyysisesti esimerkiksi rakentamalla patoja ja säännöstelemällä, voidaan joissakin tapauksissa nimetä voimakkaasti muutetuiksi. Niille myöhemmin asetettavissa tilatavoitteissa otetaan huomioon rakentamisen ja säännöstelyn aiheutta- mat rajoitukset. Tässä vaiheessa ei lopullisesti nimetä vesistöjä keinotekoisiksi tai voimakkaasti muutetuiksi, vaan pyritään tunnistamaan alustavasti voimakkaasti muutetuiksi ne vesistönosat, jois- sa hydrologiset ja morfologiset muutokset ovat erittäin huomattavia. Varsinainen nimeäminen teh- dään vuoden 2009 loppuun mennessä.
Näillä perusteilla on alustavasti tunnistettu voimakkaasti muutetuiksi Jämsänjoki sekä osia Kymi- joesta, Saarijärven reitistä sekä Kuhnamo-Päijänne reitistä. Kymijoen-Suomenlahden vesienhoito- alueella on alustavasti voimakkaasti muutettua jokiosuutta yhteensä 148 km, mikä on noin 37 % vesienhoitoalueen suurten jokien raportoitavasta kokonaispituudesta.
Järvet tunnistetaan alustavasti voimakkaasti muutetuiksi, jos veden pinnan talvinen alenema on kas- vanut yli 3 m. Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueen suurten järvien vedenpinnan alenema ei ole näin suuri, eikä niitä siten ole alustavasti tunnistettu voimakkaasti muutetuksi.
Joissa muutokset on katsottu erittäin huomattaviksi, jos:
• jokijakson pituudesta on voimalaitoksin allastettu yli 50 % tai
• lyhytaikaissäännöstelystä aiheutuva virtaaman enimmäisvuorokausivaihtelu (HQ- NQ)vrk on suurempi kuin keskivirtaama (MQ) tai
• keskiyli- tai keskialivirtaaman muutos on yli 50 % tai
• uomasta on vuoden 1950 jälkeen perattu tai oikaistu yli 50 % tai
• uoman kaksinkertaisesta pituudesta on pengerretty tai rantasuojattu yhteensä yli 50 %
Kuva 3. Alustavasti voimakkaasti muutetuksi tunnistetut vesistönosat.
3.4. SISÄVESIEN FOSFORI- JA TYPPIKUORMITUS
Arviot sisävesiin (ei suoraan mereen) kohdistuvasta ravinteiden hajakuormituksesta perustuvat Suomen ympäristökeskuksen kehittämän vesistökuormitusjärjestelmän (VEPS 2.0) laskennallisiin tuloksiin. Tiedot pistemäisestä ravinnekuormituksesta on saatu Valvonta- ja kuormitustietojärjes- telmästä (VAHTI). Kuormitusarvoina käytettiin vuosien 1998 – 2002 kuormitusten keskiarvoa.
Karjatalousvaltaisilla valuma-alueilla maatalouden kuormituksesta on laskettu tarkennettuja arvioita Keski-Suomen ja Pohjois-Savon ympäristökeskusten alueilla.
Vesienhoitoalueen sisävesiin kohdistuva kokonaisfosforin kuormitus on yhteensä 1 193 t/a ja se jakautuu seuraavasti:
M aatalous 50,8 %
M etsatalous 3,1 % Haja- ja loma-asutus
12,8 % Turvetuotanto
0,2 % Hulevedet 0,1 % Luonnonhuuhtouma
19,2 %
Teollisuus 3,8 %
Yhdyskunnat 3,0 %
Kalankasvatus 0,6 %
Laskeuma 6,5 %
Sisävesiin kohdistuva kokonaistypen kuormitus on yhteensä 22 330 t/a ja se jakautuu seuraavasti:
M aatalous 32,3 %
M etsatalous 2,4 % Haja- ja loma-asutus
4,3 % Turvetuotanto
0,5 % Laskeuma
17,9 % Hulevedet
0,4 % Luonnonhuuhtouma
29,8 %
Yhdyskunnat 9,7 %
Teollisuus 2,4 %
Kalankasvatus 0,3 %
Kaatopaikat 0,1 %
3.5. RANNIKON FOSFORI- JA TYPPIKUORMITUS
Jokien rannikkovesiin tuoma ravinnekuormitus arvioidaan erikseen Suomen ympäristökeskuksessa.
Suoraan maalta ja rannikolta rannikkovesiin kohdistuva pistemäinen ravinnekuormitus on arvioitu VAHTI:n tietojen perusteella.
Vesienhoitoalueen rannikkovesiin suoraan lähivaluma-alueelta ja rannikolta kohdistuva pistemäinen kokonaisfosforikuormitus on yhteensä 96 t/a ja kokonaistyppikuormitus 2 670 t/a. Kuormitukset jakautuvat seuraavasti (arvio ei sisällä jokien mereen kuljettamia ainemääriä ks. edellä):
3.6. HAITALLISET AINEET SISÄVESISSÄ JA RANNIKKOALUEELLA
Vesienhoitoalueen pintavesiin ei kohdistu EPER-kynnystason ylittävää EU-prioriteettiaineiden kuormitusta. Muista pilaavista aineista Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueella ympäristökes- kusten asiantuntijat valitsivat viisi merkittävintä.
Vesienhoitoalueen sisävesiin kohdistuva muu huomattava pilaavien aineiden tai parametrien brutto- kuormitus (viisi merkittävintä) ja pääasialliset päästölähteet ovat:
COD 36 400 t/a teollisuus ja yhdyskunnat
AOX 244 t/a teollisuus
Kloridit 4 890 t/a teollisuus
Kokonaisrikki 2 400 t/a teollisuus
Natrium 11 300 t/a teollisuus
Haitalliset aineet jaotellaan EU-prioriteettiaineisiin, jotka on lueteltu vesipolitiikan puitedi- rektiivin liitteessä 10, ja muihin pilaaviin aineisiin. Komissiolle raportoidaan kaikkien EU- prioriteettiaineiden kuormitus. Muista pilaavista aineista valitaan vesienhoitoaluetasolla viisi merkittävintä. EU:lle raportoidaan tässä vaiheessa vain kuormitus, joka ylittää EU:n vesipäästöille asettaman EPER-kynnystason. Haitallisten aineiden pistemäinen kuormitus saadaan Valvonta- ja kuormitustietojärjestelmästä (VAHTI).
Kokonaisfosfori
Teollisuus 23,4 %
Kalankasvatus 7,7 %
Yhdyskunnat 68,9 %
Kokonaistyppi
Yhdyskunnat 89,9 % Kalankasvatus
2,0 % Teollisuus
8,1 %
Vesienhoitoalueen rannikkovesiin kohdistuva viiden merkittävimmän pilaavan aineen tai paramet- rin bruttokuormitus ja niiden pääasialliset päästölähteet ovat:
COD 18 800 t/a teollisuus ja yhdyskunnat
AOX 57,6 t/a teollisuus
Fenolit 0,1 t/a teollisuus
Öljyt 11,4 t/a teollisuus
Kokonaisrikki 6 620 t/a teollisuus
3.7. IHMISTOIMINNAN VAIKUTUSTEN MERKITTÄVYYS PINTAVESISSÄ
Arviointi tehtiin alueellisten ympäristökeskusten asiantuntijoiden sekä TE-keskusten kalatalousyk- siköiden edustajien yhteistyönä. Tavoitteena oli tehdä arviointi yhdenmukaisin perustein koko ve- sienhoitoalueella. Veden laadun osalta vertailuolosuhteina käytettiin mahdollisimman luonnontilai- sia vesiä sekä jokivesistöissä lisäksi kunkin joen valuma-alueen ominaisuuksiin perustuvaa, tilastol- lisesti mallinnettua tavoitetilaa. Kullekin joelle, järvelle ja rannikkoveden osalle arvioitiin, ilmenee- kö siinä huomattavia ihmistoiminnasta aiheutuneita vaikutuksia vai ei.
Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueen suuret yli 40 km2:n järvet ovat varsin hyvässä tilassa ja ihmistoiminnan vaikutukset ovat usein paikallisia. Yhtään järveä, jolle kokonaisuutena kohdistuisi huomattavia ihmistoiminnan vaikutuksia ei löytynyt. Jokijaksoja, joilla arvioitiin olevan huomatta- via vaikutuksia on yhteensä 322 km, mikä on noin 81 % suurten jokien kokonaispituudesta. Suo- menlahden rannikkovesissä ihmisen vaikutukset ovat huomattavia koko alueella.
Ihmistoiminnan vaikutus
Arvio ihmistoiminnan pintavesissä aiheuttamien vaikutusten merkittävyydestä perustuu käytettävissä oleviin tietoihin veden laadusta, kuormituksesta sekä hydrologis- morfologisista ja biologisista muutoksista. Biologisten tekijöiden (vesikasvit, pohjaeläimet, kasviplankton ja kalat) ja veden laadun muutosta luonnontilaan nähden arvioidaan kolmi- portaisella asteikolla.
Kuva 4. Ihmistoiminnan vaikutusten merkittävyys raportoitavissa pintavesissä.
4. POHJAVEDET
4.1. VESIENHOITOALUEEN RAPORTOITAVAT POHJAVEDET
EU:n komissiolle raportoidaan vuonna 2005 tietoja ainoastaan vedenhankintaa varten tärkeistä, eli I luokan pohjavesialueista. Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueella raportoinnin piiriin kuuluu 584 pohjavesialuetta, joiden kokonaispinta-ala on 1 464 km2. Näistä pohjavesialueista on arvioitu muodostuvan pohjavettä 698 000 m3/d.
4.2. RISKIALUEET
Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueella tunnistettiin 200 riskissä olevaa pohjavesialuetta.
Merkittävimmät riskiä aiheuttavat toiminnot ovat:
• asutus ja maankäyttö
• teollisuus ja yritystoiminta
• liikenne, tienpito ja vaarallisten aineiden kuljetukset
• pilaantuneet maa-alueet
• maa-ainesten otto
• maa- ja metsätalous 5. VEDENOTTO
Vedenottotietoja on koottu ympäristökeskuksissa eri tavoilla jo pitkään. Tähän selvitykseen tiedot koottiin vuodelta 2003 Hämeen, Pohjois-Savon ja Uudenmaan ympäristökeskusten alueilta. Kaak- kois-Suomen ja Keski-Suomen tiedot ovat vuodelta 2000. Etelä-Savon tiedot koottiin vuosilta 2001-2004.
Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueen sisävesien pintavettä käyttää yhteensä 33 sellaista ve- denottamoa, joiden vedenotto on yli 100 m3/d. Näiden ottamoiden kokonaisvedenotto on noin 1,1 milj. m3/d. Ottamoista 28 on teollisuuden, voimalaitosten ja kaivosten vedenottamoita. Niiden yh- teinen vedenotto on noin 0,87 milj. Yhdyskuntien pintavedenotto on lähestulkoon täysin pääkau- punkiseudun käyttämää Päijänne-tunnelin vettä. Yhteensä yhdyskuntien 5 pintavedenottamoa otta- vat vettä noin 243 000 m3/d. Rannikon teollisuus- ja voimalaitokset käyttävät merivettä prosessi- ja jäähdytysvetenä yhteensä noin 3,9 milj. m3/d.
Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueella yhteensä 225 pohjavedenottamoa, josta pumpataan vettä yli 100 m3/d. Pohjaveden kokonaisottomäärä on noin 203 000 m3/d. Vedenottamot ovat pää- osin yhdyskuntien vedenhankintaa palvelevia ottamoita, mutta osasta niistä johdetaan vettä myös teollisuuden käyttöön. Yhdyskuntien pohjavedenotto on yhteensä noin 183 000 m3/d ja teollisuuden noin 19 000 m3/d.
Mikä on riskialue?
Riskialueilla tarkoitetaan pohjavesialueita, joilla direktiivin tarkoittama hyvä määrällinen tai kemiallinen tila ei mahdollisesti vallitse. Riskialueet on tunnistettu olemassa olevan tiedon pohjalta käyttäen pohjavesialueiden kartoituksessa ja luokituksessa sekä suojelu- suunnitelmien laadinnassa kertyneitä tietoja, VAHTI-, PIMA- ja POVET-rekistereitä.
Vedenotto selvitettiin sellaisilta vedenottamoilta, joiden vedenotto on keskimäärin yli 100 m3/d. Pintaveden ja pohjaveden otto laskettiin erikseen, kuten myös yhdyskuntien ja teolli- suuden vedenotto. Jatkossa vedenottoon liittyvät tiedot kootaan yhtenäisesti uuteen vesi- huoltolaitostietojärjestelmään (VELVET).
Tekopohjavettä muodostetaan Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueella 17 tekopohjavesilai- toksella yhteensä noin 72 000 m3/d.
6. VEDENHANKINNAN ENNUSTEET
Yhdyskuntien nykyisin (tilastovuosi 2003) käyttämät vesimäärät ja vedenhankinnan ennusteet pe- rustuvat kuntien vesihuollon kehittämissuunnitelmista saatuihin tietoihin. Vesienhoitoalueen yh- dyskunnat käyttivät vuonna 2003 pintavettä noin 243 000m3/d. Vuonna 2015 pintaveden käyttö- määrän on arvioitu olevan noin 245 000 m3/d. Yhdyskuntien pohjavedenhankinta oli vesienhoito- alueella vuonna 2003 yhteensä 194 000 m3/d ja vuonna 2015 sen on arvioitu olevan noin 228 000 m3/d.
