Kiinteistöjen pinta-ala on yhteensä noin 48,7 ha

•

•

Dnro PPO-2007-Y-205-111

Annettu julkipanon jälkeen 16.5.2008

ASIA

Päätös ympäristönsuojelulain (86/2000) 35 §:n mukaisesta hakemuksesta, joka koskee jättei- den kierrätys- ja käsittelykeskuksen toimintaa. Kyseessä on uuden toiminnan aloittaminen.

LUVAN HAKIJA

Lassila & Tikanoja Oyj (Y-tunnus 1680140-0) PL 28

00441 HELSINKI Prosessiosoite:

Lassila & Tikanoja Oyj/

Juha Roivainen Sepelitie 6

40320 JYVÄSKYLÄ

TOIMINTA JA SEN SIJAINTI

Toiminnassa vastaanotetaan hyödynnettäväksi ja käsiteltäväksi esilajiteltuja kierrätysmateriaa- leja, teollisuudessa, kaupassa ja palvelualoilla syntyvä yhdyskuntajätteen kaltaista jätettä ja alkulajiteltua yhdyskuntajätettä, rakennus- ja purkujätteitä, teollisuuden ja voimalaitosten jät- teitä, pilaantuneita maa-aineksia ja ongelmajätteitä Haukiputaan kunnan Kellon kylän Pu- naisenladonkankaalla. Toimintaan sisältyy ongelmajätteiden ja tavanomaisen jätteen loppusi- joitusalueet.

Toiminta sijoitetaan hakijan tytäryhtiön Salvor Oy:n omistamalle kiinteistölle 840-402-2-252 ja kiinteistölle 840-402-2-311, jonka ostamisesta on tehty esisopimus maanomistajan ja Salvor Oy:n välillä. Kiinteistöjen pinta-ala on yhteensä noin 48,7 ha. Alue sijaitsee Punaisenladon- kankaalla, Haukiputaan kunnan kaakkoisosassa, noin 2 km etäisyydellä Oulun kaupungin ja Kiimingin kunnan rajasta Alakyläntien (yhdystie 18709) itäpuolella. Lähimmät asuinkiinteis- töt sijaitsevat noin 500 metriä kohdealueen rajasta, ja asemakaava-alueet ovat noin 2,1 km päässä lounaaseen Oulun kaupungin puolella. Koko Alakyläntien itäpuolinen alue on metsäta- louskäytössä. Toiminnalle varatun alueen eteläpuolella noin 1,0 km päässä sijaitsee Kali- meenoja. Alakylän kallionlouhosalue sijaitsee noin 1,5 km päässä jätteiden käsittelykeskuksen pohjoispuolella.

LUVAN HAKEMISEN PERUSTE

Toiminta on ympäristölupavelvollista ympäristönsuojelulain 28 § 2 mom. 4) kohdan ja YSA 1

§ 3 momentin nojalla.

2/46 Toiminta on IPPC-direktiivin (96/61/EY) liitteen 1 kohdan 5.4. (kaatopaikat, joihin tuodaan enemmän kuin 10 tonnia jätettä päivässä tai joiden kokonaiskapasiteetti on enemmän kuin 25000 tonnia, lukuun ottamatta inertin jätteen kaatopaikkoja) mukainen.

LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA

Lupahakemus käsitellään alueellisessa ympäristökeskuksessa ympäristönsuojeluasetuksen 6 § 12 a, c ja d) kohdan nojalla.

ASIAN VIREILLETULO

Lassila & Tikanoja Oyj (jäljempänä L&T) ja Salvor Oy jättivät toimintojaan koskevat lupaha- kemukset Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskukselle 15.5.2007. L&T pyysi 24.9.2007 saapu- neella kirjeellään käsittelemään lupahakemukset yhtenä kokonaisuutena ja tekemään hake- muksista yhden lupapäätöksen, koska Salvor Oy on kokonaan siirtynyt L&T:n omistukseen ja fuusioidaan tähän.

TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT JA SOPIMUKSET Toiminta on uusi eikä sillä ole aiempia lupia.

LAITOKSEN SIJAINTIPAIKKA JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE

Toiminnan sijaintipaikka on hakemusajankohtana rakentamatonta, metsätalouskäytössä olevaa aluetta. Toiminta-aluetta ympäröivät alueet ovat yksityisessä maanomistuksessa. Kohdealueen vierestä kulkeva yhdystie 18709 (Alakyläntie) on Tiehallinnon hallinnoima (Oulun tiepiiri).

Toiminnan kohdealue on kohdemerkinnällä jätteenkäsittelyalue (ej) 25.8.2006 lainvoiman saaneessa Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavassa sekä kohdemerkinnällä uusi seudullinen hanke: jätteen loppusijoituspaikka 8.9.2006 lainvoiman saaneessa Oulun seudun yleiskaavas- sa 2020. Kohdealueen ympäristö on maakuntakaavassa ja yleiskaavassa muuten osoitettu maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi (M). Alueen eteläpuolelle on maakuntakaavassa ja yleiskaavassa osoitettu uusi tieyhteys Kuusamontieltä (valtatie 20) Alakyläntielle.

Kohdealue on Pohjois-Pohjanmaan liiton selvityksessä vuodelta 1996 todettu eri vaihtoeh- doista soveltuvan parhaiten Oulun seudun uudeksi jätteenkäsittelyalueeksi. Selvityksessä tut- kittiin useita eri alueita Oulun seudun kunnissa.

Alakyläntien käyttösuunnitelma

Haukiputaan kunnanhallituksen 1.11.2005 tekemän esityksen johdosta seutuhallitus päätti 8.12.2005 (§ 84) Alakyläntien jätteenkäsittelyalueen käyttösuunnitelman laatimisesta. Käyttö- suunnitelma on valmistunut 8.12.2006. Seutuhallitus on hyväksynyt 23.3.2007 (§ 20) käyttö- suunnitelman ohjeellisena noudatettavaksi Punaisenladonkankaan jätteidenkäsittelyalueiden jatkosuunnittelussa ja kaavoituksessa.

Käyttösuunnitelmassa selvitettiin kuinka laajoja aluevarauksia tarvitaan jätteiden käsittelyä ja loppusijoitusta varten Alakyläntien itäpuolisella alueella siten, että Oulun seudun jätehuollon toimivuus voidaan turvata pitkällä aikavälillä. Lisäksi arvioitiin käyttösuunnitelman vaikutuk- set, eri toimijoiden maankäyttötarpeet sekä uuden tieyhteyden tarve.

Noin 600 ha tarkastelualue rajautui lännessä Alakyläntiehen, etelässä Kalimeenojaan, idässä Korvenkylän-Välikylän tavoitesuunnitelma-alueeseen ja pohjoisessa Vasikkasuon maa- ja ki- viainesten ottoalueeseen sekä kaakkois-eteläosa Kiimingin kunnan ja Oulun kaupungin alueil- le.

Selvityksessä päädyttiin suosittelemaan osayleiskaavatyön pohjaksi ratkaisua, joka mahdollis- taa eri yritysten yhteiset toiminnot kuten toimisto- ja vastaanottopalvelut, jätteen läjityksen, jätevesien ja kaasun keräyksen ja käsittelyn, teknisen huollon ja liikennejärjestelyt.

Seudulliselle jätteenkäsittelylle suunnitelmassa varattiin tilaa tässä ympäristölupahakemukses- sa tarkoitetun toiminnan itäpuolelta noin 105 ha ja yritystoiminta-alueille noin 46 ha Korven- kylän-Välikylän tavoitesuunnitelma-alueen läheisyydessä. Pilaantuneiden maiden ja teollisuu- den jätteiden loppusijoitusalueita varattiin 33 ha. Toimijoiden yhteisiä alueita noin 6 ha. Yh- teensä aluevarauksia on esitetty 239 ha. Toiminnot ja pinta-alat tarkentuvat yksityiskohtaises- sa maankäytön suunnittelussa.

Käyttösuunnitelmassa esitettyjen vaikutusarvioiden mukaan, jos jätteenkäsittelytoiminnot tulevaisuudessa laajenevat, lisääntyvä liikenne tapahtuisi pääosin uuden yhdystien kautta Kuusamontieltä (valtatie 20) Alakyläntielle. Tämän uuden yhdystien rakentaminen on ajan- kohtaista arviolta vuonna 2017, jolloin seudullinen jätteenkäsittely siirtyisi alueelle.

Jätteenkäsittelytoimintojen aiheuttama raskaan liikenteen lisäys on arviolta 480 ajoneuvoa vuorokaudessa vuonna 2020 ja 530 ajoneuvoa arkivuorokaudessa vuonna 2040. Ilman uutta tieyhteyttä haitat liikenneturvallisuuteen, liikennemeluun ja liikenteen päästöihin heikentyvät lähialueen tieverkolla. Liikenne lisääntyy arvioiden mukaan uudella yhdystiellä joka tapauk- sessa, ilman jätteenkäsittelyalueiden liikennettä, noin 2600 - 3750 ajoneuvolla arkivuorokau- dessa ennustetilanteessa vuonna 2020.

Käyttösuunnitelmassa tarkastellun alueen kasvillisuus ja eläinlajisto ovat tavanomaisia. Pinta- vesivaikutukset riippuvat jätevesien käsittelyn järjestämisestä ja vesien purkupaikasta. Jät- teidenkäsittelytoimintojen rakentamisen ja toimintojen vaikutukset maaperään ja pohjavesiin on arvioitu vähäisiksi.

Käyttösuunnitelmaa tarkempia arvioita muiden toimintojen ympäristövaikutuksista ei hake- musajankohtana ole ollut saatavilla, koska muut toiminnanharjoittajat eivät ole tehneet tar- kempia suunnitelmia toiminnoistaan ja varmuutta näiden sijoittumisesta alueelle ei vielä ole.

ALUEEN YMPÄRISTÖ Maaperä

Kohdealueella on tehty kesä- ja heinäkuussa 2006 pohjatutkimuksia, jotka käsittivät paino- kairauksia ja häiriintyneiden maanäytteiden ottoa. Painokairaukset päättyivät tiiviiseen maa- kerrokseen. Kallionpintaa ei ole selvitetty porakonekairauksin.

Rakeisuuskäyrien perusteella maalajin vedenläpäisevyys (K-arvo) alueella on ollut 1×10^-5 m/s (tutkimuspiste 9, länsiosassa) ja 1×10^-5 m/s (tutkimuspiste 4, pohjoisosassa). Laboratorioko- kein määritetty vedenläpäisevyys tutkimuspisteelle 18, joka sijaitsee alueen eteläosassa, on 1×10^-7 m/s. Pohjamaana olevan silttisen hiekan ja silttisen hiekkamoreenin vedenläpäisevyys vaihtelee välillä 10^-6… 10^-8 m/s.

Maaperän luontaiset vedenläpäisevyydet vaihtelevat kirjallisuuslähteiden perusteella: sora

>10^-2 m/s, hiekka 10^-2… 10^-5 m/s, siltti 10^-5… 10^-7 m/s, savi <10^-7 m/s ja moreeni <10^-7… 10^-5 m/s.

Tutkimusten perusteella kohdealueen itäosassa maaperä on hiekkaista moreenia ja silttistä hiekkaa. Länsipuolella on tavattu myös kerroksia hienoa hiekkaa noin 5,0–6,5 metriä maan- pinnasta (tutkimuspiste 13) sekä 2,0–3,0 metriä maanpinnasta (tutkimuspiste 14). Maaperä on pääosin routivaa.

Kohdealueen pohjoisreunalla ja eteläosassa maaperä on pintaosaltaan turvetta, jonka alapuo- lella on silttistä hiekkaa ja silttiä. Alueen koillisnurkassa on laihaa savea ja savista tai hiek-

4/46 kaista silttiä. Alueen kaakkoisnurkassa maaperä on pintaosaltaan turvetta, jonka alapuolella on ohut kerros löyhää silttistä hiekkaa ja hiekkaista silttiä. Löyhien kerrosten alapuolella on tii- viissä tilassa hienoa tai silttistä hiekkaa. Maaperä on routivaa.

Alueen rakennettavuus on hyvä tiiviin pohjamaan ja maaston loivapiirteisyyden vuoksi. Alu- een kallioperä on Geologian tutkimuskeskuksen 1:100 000 kivilajikartan mukaan pääosin kiil- leliusketta. Mustaliusketta ei esiinny alueella. Noin 2 km kohteesta lounaaseen on luode- kaakkosuuntainen graniittialue. Koillispuolella noin 1,5 km päässä kohteesta sijaitsevalla Ala- kylän louhosalueella kivilaji on kiilleliusketta. Jätteidenkäsittelykeskuksen ja Alakylän lou- hosalueen välissä noin 1 km päässä kohteesta oleva Vitsakankaan harjualue on ruhjevyöhyk- keessä.

Pohjavedet

Kohdealueen itäpuolella, noin 2,0 km etäisyydellä, sijaitsee Laivakankaan (11 255 051) I- luokan pohjavesialue Kiimingin kunnan puolella. Pohjavesialue kulkee Laivakankaan itäpään, eteläreunan ja Pyyryväisharjun pohjoisreunan kautta luoteeseen.

Kohdealueen pohjavedenpinnankorkeus mitattiin alueella 10.7.2006 neljästä pohjavesiputkes- ta. Pohjavedenpinta vaihteli välillä +21,84… +25,07 m meren pinnasta. Pohjaveden pinnanha- vaintojen mukaan alueen vesi virtaa lounaaseen poispäin Laivakankaan pohjavesialueesta.

Moreenikumpareilta virtausta tapahtuu todennäköisesti myös ympäröiville suoalueille ja ojiin.

Pohjaveden virtaus on maaperäolosuhteista johtuen hidasta.

Kesän 2006 kuivasta kesästä johtuen alueelle asennetuista pohjavesiputkista ei saatu edustavia vedenlaatunäytteitä. Näytteet otettiin uudestaan keväällä 2007, jotta saatiin selville alueen pohjavesien luontaista laatua ennen mahdollista rakentamista.

Pohjavedelle (käsittelemätön vesi) ei ole annettu varsinaisia ohjearvoja, joiden perusteella pohjavesi voitaisiin luokitella eri laatuluokkiin. Alueen pohjavettä on verrattu pohjaveden yleisesti tunnettuihin keskiarvo- ja mediaanipitoisuuksiin sekä talousvedelle annettuihin enim- mäispitoisuuksiin. Tammikuussa 2007 (15.1.2007) otettujen vesinäytteiden (Punaisenladon- kangas piste 9 ja piste 13) analyysitulosten perusteella alueen pohjavesi on tutkituissa pisteis- sä laadultaan keskiarvotasoa, ja on tutkittujen aineiden osalta jopa talousvedeksi kelpaavaa.

Pintavedet

Kohdealue kuuluu Kalimeenojan valuma-alueeseen, jonka kokonaispinta-ala on noin 224 km². Alapuolisen valuma-alueen pinta-ala on noin 100 km². Kalimeenoja laskee Perämereen Kel- lon Kiviniemen kohdalla noin 15 km:n päässä.

Oulun seudun sademäärä on 500–550 mm vuodessa, josta sekä valunnan että haihdunnan osuudet ovat noin 50 %. Muodostuvan pohjaveden määrä on hieta-alueilla 15–20 % ja hieno- ainesta sisältävillä moreenialueilla alle 15 % vuosisadannasta. Kalimeenojan valuma-alueen suot ovat ojitettuja ja niillä pohjaveden muodostuminen on hyvin vähäistä. Kalimeenojan kes- kivirtaama on kohdealueen kohdalla noin 1,2 m³/s ja Kalimeenojan suulla 2,0 m³/s. Vuotuinen keskivalunta kohdealueen lähellä ja Kalimeenojan suulla on noin 9 l/s/km².

Pintavedet alueelta laskevat Kalimeenojaan luontaisesti kahta reittiä. Jätteidenkäsittelykeskuk- sen lounaisosassa olevalle suoalueelle valuu vesiä itä- ja länsipuolella olevilta mäkialueilta, josta vedet purkautuvat Punaisenladonkankaan länsipuolitse ja edelleen Kalimeenojaan Ala- kyläntien sillan lähellä. Punaisenladonkankaan itäpuolella on vedenjakaja, joka jakaa itä- laidassa syntyvät pintavedet alueen pohjoisreunaan, jonne myös kohdealueen pohjoisosan ve- det valuvat. Kohdealueen pohjoisrajan tuntumassa olevan suoalueen vedet ohjautuvat Alaky- läntien alitse ja edelleen ensin isompaan ojaan yhtyen länteen kohti Kalimeenojaa, johon ne purkautuvat Toivarinaron kohdalla noin 1,4 km:n päässä alueen länsireunasta.

Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus on kerännyt Kalimeenojan vedenlaatutietoja kuudesta eri pisteestä vuosina 1995–2004. Pisteet sijaitsevat muun muassa valtateillä 4 ja 20 sekä Ala-

kyläntien sillalla, joka on hyvin lähellä toiminnan länsireunaa. Mittauspisteissä vesi oli hie- man hapanta (pH keskimäärin 6,2–6,4) ja väriltään tummaa suoalueilta peräisin olevaa pinta- vettä. Veden kiintoaines- ja ravinnepitoisuudetkin osoittavat, että valuma-alueesta vain pieni osa (1 %) on turvetuotannossa. Vesi on hapekasta eikä siinä juurikaan ole havaittu ihmis- tai ulosteperäisiä bakteereita. Kalimeenojan vedenlaatu alajuoksulla on ollut välttävä, mutta täyt- tänyt uimavedelle asetetut laatuvaatimukset (STMp 41/1999). Kalimeenojan kalasto on taval- lisia kevätkutuisia lajeja, kuten ahven, hauki ja särki.

Luonto ja maisema

Kohdealueella tai sen vaikutusalueella (päästöjen leviäminen) ei sijaitse suojeluohjelmien alueita, luonnonsuojelulailla suojeltuja alueita tai Natura-alueita. Lähin suojelualue, Kummun- lammit-Uikulanjärvi Natura-alue (FI1100404), sijaitsee noin 2 km päässä kohdealueen poh- joispuolella.

Kohdealueen ja sitä ympäröivien alueiden biotoopit ja kasvillisuus ovat tavanomaisia ja lin- nustoltaan tyypillistä sekametsien ja taimikoiden lajistoa. Alueella vuonna 2005 tehdyn luon- toinventoinnin tulokset on esitetty hakemuksen liitteenä.

Kohdealueen välittömässä läheisyydessä ei sijaitse paikallisesti, maakunnallisesti tai valta- kunnallisesti arvokkaita maisema-alueita, perinnemaisemia tai maiseman kannalta tärkeitä maamerkkejä.

Kohdealue sijaitsee laajan yhtenäisen metsäalueen keskellä, jonka länsireunaa sivuaa Alaky- län yhdystie. Maisemaltaan alue koostuu kumpuilevista moreeniharjanteista ja niiden välisistä rämealueista. Korkeimmillaan maanpinta on pääsääntöisesti alueen keskellä, itä - länsisuun- nassa ja laskee etelään ja pohjoiseen.

Kasvillisuudeltaan suurin osa alueesta on nuorta tasakasvuista viljelymännikköä, kuivaa puo- lukkatyypin kangasta sekä alueella on pari pienialaista ojitettua suota. Alue rajautuu kuusival- taiseen, hieman korkeampaan metsänreunaan, josta on tehty poimintahakkuita.

Ympäristön asutus ja muut häiriintyvät kohteet

Lähimmät asuinkiinteistöt (kaksi omakotitaloa) sijaitsevat noin 500 metriä kohdealueen rajas- ta lounaaseen. Tämän lähemmäs ei ole kaavoitettu asumista tai myönnetty asuinrakennuksille rakennuslupia. Lähimmät asemakaava-alueet ovat noin 2,1 km päässä Oulun kaupungin puo- lella sijaitsevat Jylkynkankaan ja Liikasen asuinalueet lounaaseen ja etelään toiminnan sijain- tipaikasta. Jylkynkankaan asuinalue rajoittuu Alakyläntiehen ja tietä vasten on rakennettu me- luvallit. Kevyen liikenteen väylä kulkee Alakyläntien länsipuolella Jylkynkankaan asuinalu- eelle saakka, jonka jälkeen ei enää ole tiivistä asutusta.

Lähimmät erityiskohteet (Pöllökankaan päiväkoti ja koulu) sijaitsevat 3,0 km päässä kohde- alueesta Jylkynkankaalla.

Koko Alakyläntien itäpuolinen alue on metsästyskäytössä, varsinkin hirvi ja metsäkanalintu- kannat ovat vahvoja. Talousmetsänä pääosin hoidettavat alueet ovat myös marjastajien ja sie- nestäjien suosimia. Kohdealueen eteläpuolella noin 1,0 km päässä sijaitsee Kalimeenoja, joka virtaa Yli-Kiimingin, Kiimingin, Oulun ja Haukiputaan kautta Perämereen. Virkistyskäyttöar- voltaan Kalimeenoja on tärkeä ulkoilun ja luontoelämysten vuoksi. Kalimeenoja ja Auran hiihtomaja ja sen hiihtoladut kuuluvat Oulun seudun yleiskaavan 2020 MU – maa- ja metsäta- lousvaltaiseen alueeseen, jolla on erityistä ulkoilun ohjaamistarvetta. Kohdealueelta on mat- kaa eteläpuolella sijaitsevalle Auran hiihtomajalle noin 1,2 km.

Alakylän kallionlouhosalueella noin 1,5 km päässä pohjoispuolella toimii useita yrityksiä.

Alakylän louhosalueen rajaus on esitetty Oulun seudun yleiskaavassa 2020 merkinnällä maa- ainestenottoalue (eo).

6/46 LAITOKSEN TOIMINTA

Yleiskuvaus toiminnasta

Toiminnalle varatun alueen kokonaispinta-ala on noin 47,8 ha. Hakija rakentaa alueelle vaa- ka- ja vastaanottopisteet, varasto- ja käsittelyhallit, toimisto- ja sosiaalitilat, käsittely- ja varas- tointikentät, vesienkäsittelyjärjestelmät sekä jätteiden loppusijoitusalueet. Toiminnot rakenne- taan vaiheittain vuosina 2008–2022. Jätteidenkäsittelykeskuksen toiminta-aika on noin 50 vuotta.

Jätteidenkäsittelykeskus on avoinna klo 6.00-22.00 ja toimii kolmessa vuorossa. Kuljetukset ajoittuvat pääosin arkipäiviin. Viikonloppuisin, juhlapyhinä ja öisin kuorma-autoliikennettä on satunnaisesti.

Laitoksen sisääntulossa sijaitsevalle vaaka- ja vastaanottoalueelle on varattu tilaa noin 0,8 ha.

Käsittely- ja varastointikentille ja käsittelyhalleille on varattu tilaa noin 9,5 ha, josta pilaantu- neiden maiden ja teollisuuden jätteiden käsittely-, varastointi- ja vastaanottoalueiden pinta-ala on noin 2,8 ha. Tälle alueelle sijoitetaan varastoaumat, varastohalli tai hallit kooltaan noin 500–1300 m² sekä käsittelylaitteet (pesu- ja stabilointilaitteisto). Kone- ja huoltosuojat sijait- sevat varastohallien yhteydessä. Vesienkäsittelyalueeksi on varattu noin 1,4 ha. Tavanomaisen jätteen loppusijoitusalueelle on varattu tilaa noin 17,1 ha ja ongelmajätteen loppusijoitusalu- eelle noin 11,5 ha. Loput alueet ovat liikennöinti- ja viheralueita.

Hakemussuunnitelman mukaan toiminnassa käsitellään ja hyödynnetään vuosittain enintään 50 000 tonnia esilajiteltuja kierrätysmateriaaleja, teollisuudessa, kaupassa ja palvelu- aloilla syntyvää yhdyskuntajätteen kaltaista jätettä ja alkulajiteltua yhdyskuntajätettä, kuten paperia, pahvia, muovia, lasia, metalleja, puuta, kestopuuta, energiajätettä sekä sähkö- ja elektroniikkaromua ja autonrenkaita. Vastaanotettujen jätteiden varastointi- ja käsittelytar- peet määräytyvät jätteen määrän ja laadun mukaan. Käsittelyprosesseissa jäte esilajitellaan, käsitellään mekaanisesti erilaisilla seuloilla ja erottimilla, paalataan tai murskataan tai jätteelle tehdään tietosuojakäsittely. Jätteestä otetaan käsittelyprosesseissa talteen pääosa aineksesta, jota voidaan hyödyntää materiaalina tai energiana. Käsittelyn jälkeen hyötykäyttöön kelpaa- mattomat materiaalit loppusijoitetaan kaatopaikalle.

Toiminnassa vastaanotetaan, lajitellaan, varastoidaan ja pakataan sekä toimitetaan luvan omaavaan käsittelylaitokseen kiinteitä tai nestemäisiä ongelmajätteitäyhteensä keskimäärin 10 000 tonnia vuodessa. Maksimissaan ongelmajätteitä voidaan vastaanottaa noin 15 000 ton- nia vuodessa. Toiminnassa käsitellään nestemäisiä ongelmajätteitä kuten öljyisiä vesiä, pe- sunesteitä, emulsioita, ongelmajätekeräyksen tynnyreitä ja teollisuuden sakkoja. Öljy- vesiseokset, pesunesteet, emulsiot ja työstönesteet käsitellään ultrasuodatusmenetelmällä.

Käytetyt voiteluöljyt, polttoöljyt ja raskasmetallipitoiset nesteet pakataan ja toimitetaan eteen- päin. Ongelmajätteiden pienerät lajitellaan, pakataan suuremmiksi kuljetuseriksi ja toimitetaan eteenpäin.

Toiminnassa hyödynnetään ja käsitellään myös teollisuuden ja voimalaitosten jätteitä ja ongelmajätteitä, kuten tuhkia, kuonia ja erilaisia prosessijätteitä, enintään 75 000 tonnia vuo- dessa sekä epäorgaanisilla ja orgaanisilla haitta-aineilla pilaantuneita maita, kuivattuja lietteitä ja sedimenttejä enintään 75 000 tonnia vuodessa. Pilaantuneiden maiden ja teolli- suuden jätteiden käsittely määräytyy materiaalin sisältämän haitta-aineen määrän ja laadun mukaan. Haitta-aineiden perusteella materiaalit ohjataan vastaanoton jälkeen joko suoraan loppusijoitukseen tai välivarastoinnin kautta käsiteltäväksi. Käsittelymenetelminä käytetään kiinteytystä (stabilointi), pesutekniikkaa, alipainekäsittelyä tai nestemäisten lietteiden käsitte- lyä sekä loppusijoitusta. Metalleilla ja rajoitetusti PAH-yhdisteillä pilaantuneet maat käsitel- lään sementti- tai bitumistabiloinnilla. Jos massoja ei ole saatu käsiteltyä hyödynnettäväksi ts.

haitta-ainepitoisuudet ovat edelleen korkeita, ne sijoitetaan tavanomaisen tai ongelmajätteen kaatopaikalle.

PCB:llä, dioksiineilla, furaaneilla, kloorifenoleilla, PCCD/F, PAH- ja öljyntorjuntayhdisteillä pilaantuneet maa-ainekset käsitellään pesutekniikalla. Pesussa syntyvä lietekakku käytetään

stabiloinnin raaka-aineena. Massat loppusijoitetaan kaatopaikoista annetun VNp:n mukaisiin kaatopaikkarakenteisiin. Dioksiini- ja furaanipitoiset massat loppusijoitetaan ongelmajätteen kaatopaikalle. VOC-yhdisteillä pilaantuneet maa-ainekset käsitellään alipainekäsittelyllä.

Öljy- ja kemikaalionnettomuuksissa syntyvät pilaantuneet maa-ainesten haitta-aineet vaihtele- vat. Massat välivarastoidaan kentällä väliaikaisten tukipenkereiden ja suojamuovien varassa.

Korkean öljypitoisuuden sisältävät maa-ainekset sijoitetaan lietealtaisiin. Massat toimitetaan välivarastoinnin jälkeen luvan omaavalle vastaanottajalle, jos massoja ei voida käsitellä omas- sa toiminnassa.

Käsiteltyjä pilaantuneita maita ja teollisuuden jätteitä sekä muuta hyötykäyttöön kelpaavaa jätejaetta on tarkoitus käyttää maanrakentamisessa, kuten kenttärakenteissa, kaatopaikkara- kenteissa, jätteiden peittomateriaalina tai liikenneväylien rakentamisessa. Pääosa toiminnasta on jätteiden vastaanottoa ja varastointia ulkona kenttärakenteiden päällä tai halleissa. Pilaan- tuneiden maiden ja teollisuuden jätteiden käsittely on taloudellisempaa ja puhdistustavoitteen seuranta helpompaa, kun samantyyppisiä materiaaleja on kertynyt riittävästi varastoon suu- rempaa käsittelyerää varten.

Toiminnassa vastaanotetaan lisäksirakentamisessa ja purkamisessa syntyviä jätteitä, kuten betonia, tiiliä, keramiikkaa, maa- ja kiviaineksia sekä puuta, lasia ja muovia, enimmillään 90 000 tonnia vuodessa. Jätteen hyödyntämiskelvoton osa sijoitetaan pääosin tavanomaisen jätteen kaatopaikalle.

Toiminnassa ei vastaanoteta biojätettä eikä asumisessa syntyvää sekajätettä tai yhdyskuntien jätevesilietteitä.

Hakijalla on hakemusajankohtana toiminnassa ongelmajätteiden vastaanotto- ja käsittelypiste Haukiputaan Kellossa. Kellon laitos toimii myös Haukiputaan kunnan yleisenä ongelmajättei- den vastaanottopaikkana. Vuonna 2004 hakija on perustanut kierrätysterminaalin Oulun Rus- koon. Kellon ja Ruskon laitosten toiminnot on tarkoitus siirtää Punaisenladonkankaalle.

Hakijalla on jätteille omat kuljetusjärjestelmänsä. Jätteitä otetaan vastaan pääosin Oulun seu- dulta, Lapista ja Länsi-Suomesta. Tarvittaessa jätteitä otetaan vastaan myös muualta, jos se on kuljetuskustannukset ja materiaalien laatu huomioon ottaen järkevää.

Vastaavan hoitajan lisäksi jätteiden vastaanotosta ja käsittelystä huolehtii alussa noin 2–5 henkilöä ja myöhemmin noin 10–20 henkilön henkilökunta, jos kierrätysterminaali toimii täy- dellä kapasiteetilla.

Jätteiden vastaanotto ja varastointi

Jätteiden vastaanotto tehdään sisääntuloalueella, jossa käsittelykeskukseen tulevat kuormat punnitaan, tarkastetaan ja ohjataan jätejakeensa mukaiselle varastoalueelle odottamaan jatko- käsittelyä. Jos vastaanottoon tuodaan jätettä, jonka vastaanottoa ei ole ympäristöluvassa hy- väksytty, jäte palautetaan jätteen haltijalle, välivarastoidaan selvitysten aikana tai toimitetaan eteenpäin käsiteltäväksi.

Jätteet toimitetaan edelleen käsiteltäväksi ja hyödynnettäväksi riittävän usein. Hyötykäyttöön tarkoitetuilla materiaaleilla varastointiaika on enintään kolme vuotta ja loppusijoitukseen tar- koitetuilla materiaaleilla varastointiaika on enintään yksi vuosi. Kertavarastot pidetään mah- dollisimman pieninä ja jätteitä lähetetään eteenpäin käsiteltäväksi pääosin täysillä autokuor- milla.

Jätteiden varastointi ja käsittely tapahtuu pääosin halleissa sekä ulkona kenttärakenteiden päällä, kaukaloissa ja altaissa tai jätejakeet ohjataan suoraan kuljetusajoneuvojen kontteihin.

Varastointi tehdään siten, että ympäristö ei roskaannu, eri jätejakeet eivät sekoitu keskenään eikä haitta-aineita pääse leviämään ympäristöön haihtumalla, pölyn muodossa tai veden väli- tyksellä. Välivarastoinnin päätyttyä käytetty alue puhdistetaan lakaisukoneella ja kerätty kiin- toaines siirretään varastoon ja käsiteltäväksi.

8/46 Ongelmajätteiden kuormaus ja vastaanotto tehdään hallissa siten, että vahinkotilanteessa ei aiheudu ympäristön pilaantumista. Keskenään reagoivia aineita ei säilytetä samassa paikassa.

Kiinteät ja nestemäiset ongelmajätteet varastoidaan tiiviissä ja suljetuissa astioissa ja hyväksy- tyissä konteissa ja säiliöissä. Laitokselle tulevat nestemäiset ongelmajätteet varastoidaan säili- öihin, jotka on sijoitettu yhteen tai kahteen noin 100 m³:n suoja-altaaseen.

Haihtuvia yhdisteitä sisältävät pilaantuneet maat viedään suoraan ilman välivarastointia ali- painekäsittelyhalliin, joka pystytetään erikseen kutakin maa-aineserää varten. Alipainekäsitte- lyhalli on kooltaan noin 100–500 m². Varastohallien lattiarakenteet ovat nestettä pidättävää materiaalia, joka kestää jätteiden ja aineiden kemiallisen ja fysikaalisen kuormituksen.

Ulkona kenttärakenteiden päällä varastoitaessa aumoihin tai paaleihin sijoitettavat jätteet pei- tetään tarvittaessa aumamuovilla. Käytettäessä useampiosaista muovia muovipeitteet sauma- taan vähintään 500 mm limittäin. Muovin helmat painotetaan huolellisesti.

Korkean nestepitoisuuden omaavat jätteet välivarastoidaan kenttärakenteen päälle, lietealtaas- sa/altaissa, joiden koko vaihtelee välillä 20–1000 m³ tai osastoissa halleissa tai ohjataan suo- raan käsittelyyn geotuubiin/tuubeihin kooltaan noin 15–600 m³.

Myös onnettomuustilanteissa syntyvät massat varastoidaan kenttärakenteiden päällä. Altaat, hallit ja geotuubit tyhjennetään mahdollisimman nopealla kierrolla, jotta hajuhaittoja ei muo- dostu ja kuivatusrakenteet eivät tukkeudu.

Käsittelyprosessit

Esilajiteltujen kierrätysmateriaalien käsittely Puhdas kierrätysmateriaali

Puhdas kierrätysmateriaali (lasi, metalli, muovi, paperi, pahvi, neste- ja kotelopakkaukset, REF, jne.). lajitellaan ja käsitellään pääosin hallissa. Tilaa vievä materiaali, kuten paperi, pah- vi ja muovi, paalataan varastointia ja jatkokuljetusta varten. Materiaalit varastoidaan hallissa tai osittain ulkona kentällä. Metalli, lasi, posliini, jne. varastoidaan kentällä betonikaukaloissa siten, että eri jätejakeet eivät sekoitu keskenään. Kun varastomäärä on riittävän suuri, materi- aali kuormataan ja viedään jatkojalostettavaksi.

Sähkö- ja elektroniikkaromu (SER)

Sähkö- ja elektroniikkaromu (SER) lajitellaan ja esikäsitellään hallissa (käsin purku) kuljetet- tavaksi varsinaiseen käsittelylaitokseen, jolla on lupa SER-jätteen käsittelyyn.

Kyllästetty puu

Kyllästetty puu varastoidaan ja murskataan hallissa siirrettävällä murskaimella. Kreosoottiha- ke ja kromi-, kupari- sekä arseenipitoinen hake varastoidaan hallissa tai erillisissä aumoissa peitettynä. Varastoinnissa ja murskauksessa syntyvä puru ja puusäleet puhdistetaan säännölli- sesti alueelta.

Kyllästetty puutavara toimitetaan poltettavaksi laitokseen, jolla on lupa puutavaran käsittelyyn tai polttoon. Tarkoituksena on, että murskattu hake menee polttoon heti, kun se on mahdollista ja hakeaumat pidetään mahdollisimman pieninä.

Puu

Toiminnassa otetaan vastaan purua, kantoja, metsätähteitä jne. Osa prosessiin tulevasta puusta tulee suoraan asiakkailta, ja osa on alueen muihin prosesseihin liittyvän esilajittelun yhteydes- sä muusta materiaalista lajiteltua puujätettä. Puu varastoidaan käsittelykentälle tai halliin.

Puu murskataan käsittelykentällä tai hallissa kiinteällä tai siirrettävällä murskaimella. Puu syötetään murskaimeen kahmarikauhalla varustetulla kaivinkoneella. Metallit erotellaan mag-

neettierottimella murskauksen yhteydessä. Magneettieroteltu metalli kerätään konttiin ja toi- mitetaan hyötykäyttöön. Puuhake varastoidaan kentällä aumoissa.

Käytetyt renkaat

Käytettyjen renkaiden varastointi tehdään varastokentällä aumoissa. Aumojen leveys on noin 8 metriä ja korkeus 4 metriä ja välissä on noin 6 metriä leveät pelastustiet. Kun varastoon on kertynyt noin 2000–3000 tonnia käytettyjä renkaita, niistä valmistetaan rengasrouhetta 2–4 kertaa vuodessa paikalle tuotavalla siirrettävällä rengasleikkurilla. Rengasrouhe toimitetaan hyötykäyttöön. Osa renkaista toimitetaan sellaisenaan uudelleen pinnoitettavaksi.

Rakennus- yms. jätteen käsittely

Jäte käsitellään pääasiassa hallissa ja varastoidaan kentällä. Hallien lattiarakenteet ovat nestet- tä pidättävää materiaalia, joka kestää jätteiden ja aineiden kemiallisen ja fysikaalisen kuormi- tuksen.

Käsittelyprosessissa jäte esilajitellaan, seulotaan, erotellaan metallit, murskataan ja paalataan, jonka jälkeen hyvälaatuinen materiaali ohjataan hyödynnettäväksi. Materiaaleja lajitellaan kahmarikoneella ja tarvittaessa käsin. Kahmarikoneella erotellaan pääasiassa metalli, muovi, kiviaines ja puu.

Käsittelyprosessissa käytetään uusinta, toimivaksi osoittautunutta tekniikkaa. Prosessi ei tar- vitse vettä, eikä siitä tule merkittäviä pöly- tai hajupäästöjä. Prosessi erottelee magneettiset ja ei-magneettiset metallit. Käsittelylinjalla jäte murskataan ja siitä erotellaan palamattomat ai- nesosat kuten metalli, posliini, suuret kovat kappaleet sekä rauta- ja ei-rautametallit.

Prosessissa käytetään kulloinkin soveltuvimpia erottimia (esimerkiksi rumpu-, ballistinen tai pneumaattinen seula, magneetti- ja pyörrevirtaerottimet) laatuvaatimusten saavuttamiseksi.

Käsittelyn lopputuotteina syntyy kierrätyspolttoainetta, metalleja, mineraaliainesta (kivi, hiekka) ja kaatopaikkajaetta (< 5 mm).

Ongelmajätteiden käsittely

Öljyisten ja liuotinpitoisten vesien käsittely

Öljyisten vesien kuormat puretaan putkilinjoja pitkin varastosäiliöön. Vesien käsittely perus- tuu laskeutus-, esisuodatus-, ultrasuodatus- ja ioninvaihtotekniikkaan. Ultrasuodatusprosessi on automaattinen ja jatkuvatoiminen. Käsiteltävää nestettä kierrätetään laitteistossa keraamis- ten putkimembraanien kautta, kunnes haluttu puhtaustaso vedelle saavutetaan.

Öljyiset vedet pumpataan säiliöautosta rumpusuodattimen kautta ulkona oleviin säiliöihin.

Pintaan erottunut öljy siirretään öljysäiliöön. Vesi siirretään nauhasuodattimen kautta vesisäi- liöön, josta pumpataan käsittelyyn. Ultrasuodatuksessa vesi pääsee suodattimen läpi ja loppu läpipääsemätön aine palautuu takaisin prosessin alkuun. Ultrasuodatettuun veteen lisätään rik- kihappoa pH:n säätämiseksi. Vesi pumpataan hiekkasuodattimen kautta ioninvaihtimille, jon- ka jälkeen vesi menee öljynerotuskaivon kautta jätteiden käsittelyalueen vesienkäsittelypro- sessiin. Keraaminen suodatin pestään säännöllisin väliajoin, noin 1 krt/vk. Pesussa muodostuu happo/emäspitoista jätevettä noin 500 ltr/pesukerta,

Osa öljyisistä, liuotinpitoisista tai metallipitoisista nesteistä ja vesistä toimitetaan käsiteltäväk- si L&T:n Lahden käsittelylaitokselle tai laitokseen, jolla lupa käsitellä ao. nestemäisiä jätteitä.

Tynnyrien pesu ja puristus

Käsittelyhalliin sijoitetaan tynnyrien pesulaitteisto. Tynnyrien pesulinjalla pestään tynnyreitä sekä ongelmajätteen keräykseen käytettyjä astioita vuosittain enintään 10 000 kpl. Käsittely- linjassa on oma vesisäiliö ja suljettu vesikierto. Pesuvesi vaihdetaan tarvittaessa noin 1000 tynnyrin pesun jälkeen. Käytetty pesuvesi käsitellään ultrasuodatus- ja ioninvaihtolaitteistolla tai toimitetaan käsiteltäväksi L&T:n Lahden käsittelylaitokselle tai laitokseen, jolla on lupa

10/46 käsitellä ao. vesiä. Tynnyrit puristetaan pesun jälkeen halliin sijoitettavalla puristinlaitteistol- la.

Suotopuristinsakkojen varastointi

Kierrätysterminaaliin vastaanotetaan suotopuristinsakkoja, jotka ovat peräisin metallinpinnoi- tus ja elektroniikkateollisuudelta. Sakat ovat pääasiassa kupari- ja sinkkipohjaisia ja sisältävät hyvin suuria määriä vettä, tyypillisesti 10–60 %. Sakat varastoidaan hallissa tai katoksessa.

Katoksen lattia allastetaan kaadoilla niin, ettei mahdollisten (pesu)vesien mukana pääse sak- koja piha-alueelle.

Maa-ainesten käsittely Sementtistabilointi

Stabilointi tehdään varastokentän päällä hakijan siirrettävällä monitoimisekoitusasemalla.

Sementtistabiloinnissa pilaantunut maa-aines sekoitetaan sementin, veden ja lisäaineiden kanssa massaksi, joka kovettuessaan sitouttaa haitta-aineet maapartikkeleihin ja estää näin niiden leviämisen. Kiinteytys pienentää maa-aineksen vedenläpäisevyyttä, jolloin haitta-aineet liikkuvat veden mukana huokososissa hitaasti. Sementin korkea pH vähentää myös useimpien metallien liukenemista. Sementin lisäksi seokseen voidaan tarvittaessa lisätä myös muita ai- neita kuten lentotuhkaa tai kalkkia. Sementtistabilointi soveltuu pääasiassa epäorgaanisilla haitta-aineilla pilaantuneiden maa-ainesten käsittelyyn.

Stabiloinnissa sideaineen laatu ja määrä määritetään tapauskohtaisesti reseptillä, josta toimite- taan tiedot valvovalle viranomaiselle ja samalla tiedot hyötykäyttökohteesta, laadunvalvon- nasta ja jälkiseurannasta.

Stabiloinnin aluksi maa-aines homogenisoidaan seulomalla tai murskaamalla, jonka jälkeen se siirretään siirtolaitteistolla rumpuun, johon lisätään sideaineet ja vesi. Ainekset sekoitetaan ja siirretään hyötykäyttökohteeseen tai loppusijoitetaan. Stabiloiduista massoista tehdyt kentät ja pohjarakenteet sijoitetaan pohjavesipinnan yläpuolelle ja tarvittaessa suojataan siten, että ve- det eivät pääse huuhtomaan kerrosta. Eristerakenne on esimerkiksi vettä läpäisevää moreenia.

Stabilointikenttien paksuus vaihtelee rakennuskohteittain ja kantavuus, tiiveys ja vedenlä- päisevyystavoitteiden perusteella. Yläpuolelta massa suojataan esimerkiksi asfaltilla, muovi- kalvolla, bentoniittimatolla tai maakerroksella, riippuen käyttökohteesta.

Bitumistabilointi

Bitumistabiloinnissa pilaantunut maa-aines sekoitetaan bitumiin, joka kapseloi haitta-aineet ja estää niiden kulkeutumisen maaperään. Bitumi voi olla esimerkiksi kuumaa bitumiemulsiota tai vaahdotettua kumia. Suomessa on käytössä kylmäasfalttitekniikkaan perustuva bitumista- bilointimenetelmä. Bitumistabilointi soveltuu metalleilla pilaantuneiden maa-ainesten käsitte- lyn lisäksi hyvin myös mineraaliöljyillä ja PAH-yhdisteillä pilaantuneiden maa-ainesten käsit- telyyn.

Alipainekäsittely

Alipainekäsittelyssä maa-aineserään asennetaan imuputkisto, johon pumppaamalla järjestetty alipaine imee maaperän huokoskaasujen mukana haitalliset yhdisteet. Kaasut johdetaan put- kistoa pitkin suodatukseen tai polttoon. Menetelmän tehokkuutta voidaan parantaa lämmittä- mällä maa-ainesta esimerkiksi höyryllä. Vastaavasti tehokkuutta vähentää maa-aineksen suuri hienoaines- ja vesipitoisuus.

Kaasumaisten haitta-aineiden käsittelynä on joko niiden sitominen aktiivihiileen tai hajotta- minen haitattomaan muotoon katalyyttisellä poltolla. Aktiivihiilisuodattimia on yhtä aikaa käytössä vähintään kaksi kappaletta peräkkäin. Katalyyttisessä poltossa palamistehokkuutta edistetään katalysaattorin avulla. Molemmat menetelmät sopivat maaperän sisältämien helpos- ti haituvien hiilivety-yhdisteiden (VOC) käsittelyyn. Haihtuvia yhdisteitä on mm. bensiinissä

ja liuottimissa. Kloorattuja yhdisteitä ei polteta, vaan ne kerätään aktiivihiileen dioksiini- ja furaaninhaittojen ehkäisyn takia.

Maa-aineksen pesu

Pesutekniikassa haitta-aineet liuotetaan tai lietetään pesuveteen. Haitalliset aineet erotetaan pesuvedestä ja pesuvesi kierrätetään takaisin prosessiin. Vesi puhdistetaan poistamalla epä- puhtaudet saostamalla ja suodattamalla. Loppuun käytetty pesuvesi toimitetaan käsiteltäväksi luvanvaraiseen laitokseen.

Pesua käytetään sekä orgaanisten yhdisteiden (kuten PAH, PCB, pestidit, kreosootit, dioksii- nit, kloorifenolit, mineraaliöljyt) että epäorgaanisten haitta-aineiden (kuten metallit) pesuun.

Parhaat tulokset saadaan, jos maa-aines sisältää pääosin hiekkaa ja vähän humusta. Teollisuu- den jätteistä esimerkiksi raepuhallushiekkaa voidaan pestä. Pesulaitteistolla käsitellään kerral- la vähintään 20 000 tonnia pilaantuneita maita.

Pesukäsittelyssä pilaantuneesta maasta erottunut karkea jae (sora, hiekka) on yleensä puhdasta ja soveltuu hyödynnettäväksi mm. kaatopaikan tiivistyskerroksen yläpuolella oleviin rakenne- kerroksiin. Hienoainekseen jäävä siltti, savi ja orgaaninen hienoaines sisältävät suurimman osan pilaantuneen maan haitta-aineista. Hienoainesta voidaan käyttää osana tiivistyskerroksen materiaaleja tai stabiloinnin raaka-aineena.

Hiekoitushiekan pesua (ei luokitella pilaantuneeksi maaksi) tehdään pesulaitteistolla tai seu- layhdistelmillä. Pesussa syntyvä liete käsitellään esimerkiksi stabiloimalla. Hiekoitushiekan pesussa on tärkeää, että käsittelypaikka sijaitsee lähellä materiaalin käyttö- ja keräyskohteita, sillä pitkät kuljetusetäisyydet tekisivät hiekoitushiekan kierrätyksestä kustannuksiltaan liian kallista. Pesty aines sisältää vähemmän kivipölyä, jolloin se vähentää terveys- ja viihty- vyyshaittoja. Lisäksi hiekoitushiekan talteenotto ja pesu säästää luonnonkiviaineksia.

Lietteen käsittely

Esimerkkeinä hakijan käsittelemistä lietteistä ovat muun muassa sadevesikaivojen hiekkajäte ja hiekanerotus- ja öljynerotuskaivojen sakat, joita syntyy esimerkiksi autojen pesuhalleista tai käsittelykeskuksen omista vesienkäsittelyjärjestelmistä. Lisäksi lietteitä ovat esimerkiksi teol- lisuuden sakat tai kuitu-, bio-, kuori-, pasta- tai siistauslietteet, pilaantuneet sedimentit sekä jä- tekeskuksen liete- ja tasausaltaiden ja geotuubien pohjalle jäänyt kiintoaines tai pesuprosessis- ta jäänyt lietekakku.

Toiminnassa ei käsitellä yhdyskuntajätevesienpuhdistamojen lietteitä, mutta käsitellä voidaan puhdasvesilaitosten mm. ferri- ja alumiinisulfaattipitoisia lietteitä. Lietteiden laatu vaihtelee tapauskohtaisesti. Lietteet voivat sisältää esimerkiksi metalleja, öljy-yhdisteitä, tuhkaa tai PAH-yhdisteitä. Käytettävät lietteiden käsittelymenetelmät ovat sellaisia, ettei niistä aiheudu hajuhaittaa.

Jätteen sijoittaminen loppusijoitusalueille

Pilaantuneista maista loppusijoitettavia ovat esim. PCB:llä, dioksiineilla tai furaaneilla sekä torjunta-aineilla pilaantuneet maa-ainekset, jotka sijoitetaan pääosin ongelmajätteen kaatopai- kalle. Pääosa tuhkasta sijoitetaan tavanomaisen jätteen kaatopaikalle. Yhdyskuntajätteen kal- tainen sekajäte ja muu hyödyntämiseen kelpaamaton lajiteltu jäte sijoitetaan pääosin tavan- omaisen jätteen kaatopaikalle.

Jätteen hyötykäyttö ja ympäristökelpoisuuskriteerit

Hyödynnettävät materiaalit ja hyötykäyttökohteet

Yhdyskunta- ja rakennusjätteistä sekä sekalaisista teollisuusjätteistä, jotka käsitellään jätteen- käsittelylaitoksessa voidaan hyödyntää 75-90 %. Pilaantuneista maista, tuhkista ym. teollisuu- den suurista jätemassoista voidaan hyödyntää 40-60 %. Alkuvaiheessa kaatopaikalle loppusi-

12/46 joitettavat jätemäärät ovat vähäisempiä, kun jätteitä hyödynnetään käsittelykenttien ja kaato- paikan pohjarakenteissa.

Eri käsittelymenetelmillä (stabilointi, alipainekäsittely, maanpesu) käsiteltyjä pilaantuneita maita ja teollisuuden jätteitä sekä loppusijoitettavan jätteen joukosta erotettuja kierrätysmate- riaaleja hyödynnetään jätteidenkäsittelykeskuksen kenttärakenteissa ja loppusijoitusalueen ra- kenteissa ja peittomateriaaleina. Käsittelyllä parannetaan jätteiden ominaisuuksia, jolloin ne soveltuvat mm. liukoisuutensa puolesta hyötykäyttöön. Em. materiaalien käytöstä sovitaan ta- pauskohtaisesti. Hyötykäyttökohteita ovat käsittelykeskuksen rakenteiden lisäksi teollisuus- ympäristöt, tienpohjat, ja muut vastaavat alueet, joissa voidaan hallita epäpuhtauksien pääsyä ympäristöön sekä seurata ympäristön tilaa ja joille on myönnetty lupa jätemateriaalien käyt- töön rakenteissa.

Pilaantuneen maa-aineksen hyötykäytön ympäristökelpoisuuskriteerit

Pilaantuneen maa-aineksen ympäristökelpoisuuskriteerit esitetään määritettävän sen mukai- sesti onko maa-aines massiivisessa vai rakeisessa muodossa ja onko hyötykäyttöpaikka ympä- ristöstään eristetty tila vai ei. Massiivirakenteisten stabiloitujen/kiinteytettyjen maa-ainesten osalta ympäristökelpoisuus esitetään määritettävän Suomen ympäristökeskuksen ehdottamien enimmäispitoisuusohjearvojen mukaan (NEN 7345-standardi).

Kun kyseessä on rakeinen maa-aines ja hyötykäyttö tapahtuu ilman eristerakenteita, kuten kaatopaikan pohjarakenteen tiivistyskerroksessa tai sen alla pengertäyttönä taikka pintaraken- teessa tiivistyskerrosten yläpuolella tie- ja kenttärakenteissa, kelpoisuuskriteeri esitetään mää- ritettävän maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista annetun valtioneuvos- ton asetuksen (214/2007) ylemmän ohjearvon mukaisesti. Ylempää ohjearvoa sovelletaan ase- tuksen mukaan alueella, jota käytetään teollisuus-, varasto- ja liikennealueena taikka muuna vastaavana alueena.

Kun kyseessä on rakeinen maa-aines, jonka hyötykäyttö tapahtuu kaatopaikkarakenteessa eristetyssä tilassa, kelpoisuuskriteeri esitetään määritettävän kaatopaikoista annetun valtio- neuvoston asetuksen (202/2006) kaatopaikkakelpoisuuskriteerien mukaisesti. Jos maa- aineksesta voi aiheutua pölyämisvaaraa hyötykäyttökohteessa (esimerkiksi käytettäessä kaa- topaikan esipeittomateriaalina), maa-aines ei saa olla ongelmajätteeksi luokiteltavaa.

Jätteen hyötykäytön ympäristökelpoisuuskriteerit

Muun jätteen kuin pilaantuneen maa-aineksen hyötykäytön ympäristökelpoisuus esitetään määritettävän sen mukaisesti tapahtuuko hyötykäyttö loppusijoitusalueella eristetyssä tilassa (pinta- tai pohjaeristeiden välissä) vai loppusijoitusalueen ulkopuolella. Kun hyötykäyttö ta- pahtuu loppusijoitusalueella eristetyssä rakenteessa, materiaalin tulee täyttää kaatopaikoista annetun valtioneuvoston asetuksessa (202/2006) esitetyt ongelmajätteen sijoituskriteerit.

Loppusijoitusalueen ulkopuolella tapahtuvan hyötykäytön ympäristökelpoisuus määritetään vielä erikseen riippuen siitä onko kyseessä peitetty vai päällystetty rakenne. Peitetyllä raken- teella tarkoitetaan jätettä sisältävän rakenteen suojaamista jätteen leviämisen estämiseksi vä- hintään 10 cm paksuisella kerroksella luonnon kiviainesta. Päällystetyllä rakenteella tarkoite- taan jätettä sisältävän rakenteen suojaamista sadeveden suotautumisen vähentämiseksi asfaltil- la, jonka tyhjätila on enintään 5 % tai muulla materiaalilla, jolla saavutetaan vastaava suojaus- taso.

Jätteen ympäristökelpoisuus hyötykäyttöön esitetään määritettävän eräiden jätteiden hyödyn- tämisestä maarakentamiseen annetun valtioneuvoston asetuksen (591/2006) mukaisesti. Ase- tusta sovelletaan betonimurskeen sekä kivihiilen, turpeen ja puuperäisen polton lentotuhkien hyödyntämiseen maarakentamisessa. Muiden jätteiden osalta esitetään kelpoisuuskriteerit määritettävän VTT:n esittämien maarakenteissa hyödynnettävien jätteiden yleisten raja- arvoehdotusten mukaisesti.

JÄTTEEN KÄSITTELY- JA LOPPUSIJOITUSALUEIDEN TEKNISET RAKENTEET Jätteiden käsittely- ja varastointialueet

Jätteiden käsittelykeskuksen kokonaispinta-ala on noin 47,8 ha, jolle sijoitetaan varastoaumat, käsittely- ja varastohallit ja käsittelylaitteet (mekaaninen lajittelulaitteisto) sekä jätteiden lop- pusijoitusalueet.

Vaaka- ja vastaanottopiste sekä toimisto- ja sosiaalitilat ovat jätteiden käsittelykeskuksen si- sääntulossa. Kone- ja huoltosuojat sijaitsevat varastohallien yhteydessä. Vaaka- ja vastaanot- toalueen pinta-ala on 0,8 ha. Energiajätteelle, kierrätyspolttoaineelle ja metsätähteiden ym. va- rastoinnille on varattu ulkotilaa noin 1,0 ha, rengasterminaalille noin 1,0 ha ja muulle ulkona säilytettävän jätteen varastoinnille noin 3,7 ha. Kahdelle käsittely- ja varastohallille on varattu tilaa noin 1,0 ha.

Vara-alueena olevaa 3,7 ha aluetta käytetään tarvittaessa em. materiaalien varastointiin ja käsittelyyn sekä myöhemmässä vaiheessa tavanomaiseksi luokiteltavan jätteen loppusijoitta- miseen.

Tavanomaisen jätteen loppusijoitusalueen pinta-ala on noin 17,1 ha ja ongelmajätteen loppusi- joitusalueen pinta-ala noin 11,5 ha. Pilaantuneiden maiden ja teollisuusjätteiden käsittelyhal- leille, käsittely- ja varastointikentälle on varattu tilaa noin 2,8 ha. Vesienkäsittelylle on varattu tilaa noin 1,4 ha. Loput alueet noin 7,5 ha ovat liikennöinti- ja viheralueita.

Lopullisiin rakenteisiin vaikuttavat muun muassa materiaalien ja hyötykäyttöön kelpaavien jätteiden saatavuus rakentamishetkellä ja vaatimukset materiaalien ominaisuuksista rakenteis- sa. Rakenteiden (kaatopaikka- ja kenttärakenteet, vastaanotto- ja pysäköintialueet, varasto- ja käsittelyhallit, lietealtaat, geotuubit, purkuvesialtaat) toteutuksesta toimitetaan suunnitelma ympäristökeskuksen hyväksyttäväksi vähintään kolme kuukautta ennen rakentamisen aloitta- misen suunniteltua ajankohtaa. Toteutuneista rakenteista toimitetaan tiedot ympäristökeskuk- selle ja kuntien ympäristönsuojeluviranomaisille.

Käsittely- ja varastointikentät

Käsittely- ja varastointikentät tasataan siten, että alueilta muodostuvat likaiset hulevedet voi- daan kerätä käsittelyyn. Kenttien pinnan yleistaso on noin +21… +23 m (N60). Kenttien pääl- lysrakenteet tehdään tiiviiksi ja kenttärakenteet salaojitetaan. Rakenteet mitoitetaan raskaan ajoneuvoliikenteen ja roudan kestäviksi.

Käsittely- ja varastointikentän rakennekerrokset ovat alhaalta ylöspäin lueteltuna perusmaa, pengertäyttö (tarvittaessa), suodatinkerros tai suodatinkangas (tarvittaessa), jakava kerros, kantava kerros, kulutuskerros noin 60 mm asfalttibetonista tai vastaavasta tiiviistä materiaalis- ta. Kenttien rakenteissa käytetään mahdollisuuksien mukaan kierrätys- ja uusiomateriaaleja.

Kenttärakenne muodostaa varoaltaan nestemäisistä jätteistä irtoavalle vedelle. Välivarastoal- taat tiivistetään esimerkiksi tiiviillä asfaltilla tai muovikalvolla.

Lietealtaat voidaan vaihtoehtoisesti rakentaa omana rakenteenaan. Käsittelyalueelle rakenne- taan noin 20–1 000 m³ vetoinen lieteallas tai altaita. Altaan rakenteet tehdään pinnasta lukien esimerkiksi kahdella HDPE-kalvokerroksella, joiden väliin tulee suojageotekstiili, jonka alle rakennetaan tiivistyskerros (K<6×10^-10 m/s), suodatinkangas ja kuivatuskerros. Vaihtoehtoi- sesti betonilaatan alle asennetaan HDPE-kalvo, jonka alle tulee bentoniittimatto ja kuivatus- kerros.

Geotuubit sijoitetaan kenttärakenteen päälle, jonka päällä pohjarakenteena on 0,5 mm:n pak- suinen tiivis muovikalvo sekä salaojaverkkokaistaleet tuubien alla. Pohjarakenne kallistetaan kaltevuuteen >1 % vesien poisjohtamiseksi käsittelyyn. Kentän reunoille rakennetaan noin 0,5 m korkeat suojapenkereet. Pohjaeristys ulotetaan suojapenkereen päälle. Alustan alapäähän tehdään 1–2 m leveä syvennys poistuvan veden keräämiseksi.

14/46 Ennen käsittely- ja varastointikentän rakentamista säiliöiden ja varastojen alle rakennetaan väliaikainen pohjarakenne.

Rakentamisen yhteydessä kuorittu pintamaa varastoidaan käsittelykeskuksen alueella ja käyte- tään hyödyksi esipeitto- ja pintarakenteissa. Pintamaasta erotetaan suurimmat kannot ennen varastointia.

Loppusijoitusalueiden täyttösuunnitelma

Loppusijoitusalueiden tilavarauksen kokonaispinta-ala on noin 28,6 ha, josta ongelmajätteiden loppusijoitusalue on noin 11,5 ha ja täyttökorkeus noin 36 metriä sekä tavanomaisten jätteiden loppusijoitusalue noin 17,1 ha ja täyttökorkeus noin 45 metriä. Täyttö tehdään vaiheittain noin 3 metrin kerroksin.

Alueen luonnontilaisen maanpinnan taso on noin välillä +25… +30 m (N60), joten täyttöaluei- den lakikorkeudet tulevat olemaan noin +60… + 70 m (N60). Jätetäyttöjen korkeudet meren- pinnasta (N60) määritetään tarkemmin alueen pohjantasauksen suunnittelun yhteydessä, jolloin nähdään pohjarakenteen lopullinen taso. Lakikorkeuksissa ja tilavuuslaskelmissa on otettu huomioon noin 2 metrin paksuinen pintarakenne, joka muodostaa täyttömäen tilavuudesta huomattavan osan.

Jätetäytön tilavuudet ovat noin 3,6 Mm³rtr (tavanomaisen jätteen kaatopaikka) ja noin 1,8 Mm³rtr (ongelmajätteen kaatopaikka).

Loppusijoitusalueet rakenteet tehdään vaiheittain noin 1–3 ha alueina. Täyttöalueiden pohjat kallistetaan siten, että vietto on noin 1 %. Loppusijoitusalueiden ympärille rakennetaan reuna- penkereet, jotka estävät suotovesien kulkeutumisen muille alueille. Reunapenkereitä voidaan käyttää ajoteinä.

Täyttöjen luiskat ja pintarakenteet tehdään kaltevuuteen 1:3. Lakialueet muotoillaan niin, ettei alueella esiinny vettä kerääviä painanteita. Lakialueen minimikaltevuus on 1:20. Täyttöalueen reunaan rakennetaan tukipenger moreenista tai louheesta ennen pohjarakenteen tekemisen aloittamista. Ulkoluiskiin rakennetaan lopulliset peittokerrokset, kun riittävän kokoinen alue on saatu täytetyksi lopulliseen korkeuteensa. Muotoilun jälkeen alue esipeitetään ja täytön an- netaan painua ennen lopullisten pintarakenteiden tekoa.

Loppusijoitusalueiden pohjarakenteet

Loppusijoitusalueiden pohjarakenteet tehdään valtioneuvoston päätöksen kaatopaikoista (861/1997, muut. 1049/1999) mukaisilla rakenteilla ongelmajätteen ja tavanomaisen jätteen kaatopaikoille asetettujen vaatimusten mukaisesti. Pohjarakenne muodostuu tiivistyskerrok- sesta, keinotekoisesta eristeestä ja kuivatuskerroksesta.

Loppusijoitusalueiden pintarakenteet

Pintarakenteen rakennekerrokset rakennetaan kaatopaikoista annetun VNp:n (861/1997, muut.

1049/1999) mukaisin rakentein seuraavasti (kerrokset ylhäältä alaspäin):

Ongelmajätteen kaatopaikka Tavanomaisen jätteen kaatopaikka

Pintakerros 1000 mm Pintakerros 1000 mm

Kuivatuskerros 500 mm Kuivatuskerros 500 mm

Suojageotekstiili tai suojakerros 100 mm Tiivistyskerros 500 mm

Keinotekoinen eriste Kaasunkeräyskerros

Tiivistyskerros 500 mm

VEDENHANKINTA JA VIEMÄRÖINTI Vesitase

Arvio toiminnassa käytettävistä vesimääristä

Sosiaalitiloissa käytettävän talousveden määräksi arvioidaan noin 1000 m³/a, josta muodostuu normaalia yhdyskuntajätevettä. Käsittelyprosessit ovat kuivaprosesseja maanpesua lukuun ot- tamatta. Maanpesuprosessin vesikierto on suljettu. Pesuprosessiin arvioidaan kuluvan vettä vuositasolla noin 100 m³/a. Ongelmajätetynnyreiden pesussa käytetään vettä noin 100 m³/a.

Lisäksi vettä käytetään tukitoimintoihin eli käsittelykaluston ja kuljetuskaluston pesuihin ar- violta 100 m³/a. Vettä käytetään yhteensä noin 1300 m³/a.

Arvio toiminnassa muodostuvista jätevesimääristä

Sosiaalitiloissa muodostuu jätevettä noin 1000 m³/a. Maanpesuprosessissa poistuu pesuvettä puhdistetun maan mukana, ja sitä täytyy lisätä prosessiin. Jätevettä muodostuu laitteistoa pu- rettaessa yhteensä noin 25 m³/a. Lietteitä käsiteltäessä nestettä irtoaa arviolta noin 200 m³/a.

Ultrasuodatuksella käsitellään 6500 t/a öljyvesiseoksia, pesunesteitä, emulsioita ja työnesteitä, joista syntyvä arvioitu jätevesimäärä on enimmillään 6300 m³/a. Ongelmajätetynnyreiden pe- susta muodostuu jätevettä arviolta 100 m³/a, mikä käsitellään ultrasuodatuksella. Jos puhdis- tustuloksen takaamiseksi tai käsittelykapasiteetin vajeen vuoksi on tarpeen, voidaan osa vas- taanotettavista öljyisistä, liuotinpitoisista tai metallipitoisista nesteistä ja vesistä ohjata käsitte- lemättöminä muihin L&T:n käsittelylaitoksiin Lahdessa, Jyväskylässä tai Tuusulassa, tai lai- tokseen, jolla on lupa käsitellä ao. nestemäisiä jätteitä.

Tukitoiminnoissa (kuten käsittely- ja kuljetuskaluston pesut) syntyy jätevettä noin 100 m³/a.

Jätevettä muodostuu laitoksen prosesseissa yhteensä noin 7725 m³/a, mikä vastaa päivittäisek- si keskiarvoksi muutettuna noin 21 m³/d.

Arvio toiminnassa muodostuvista hulevesimääristä

Loppusijoitusalueita on laitosalueesta (47,8 ha) 28,6 ha (tavanomaisen jätteen kaatopaikka 17,1 ha, ongelmajätteen kaatopaikka 11,5 ha). Käsittelykenttien alueen sekä muiden alueiden (esim. liikennealueet ja vastaanottoalueet) pinta-ala on noin 14 ha.

Keskimääräisellä sadannalla 520 mm/a koko alueella muodostuva hulevesimäärä on noin 249 000 m³/a, joka on päivittäiseksi keskivirtaamaksi muutettuna noin 680 m³/d. Pinnan laa- dusta riippuen, osa vedestä haihtuu, osa muodostaa hulevettä.

Loppusijoitusalueilla, joiden pinta-ala on yhteensä noin 28,6 ha, sadanta on noin 410 m³/d.

Toiminnan aikana, jolloin täyttö on avoinna, haihdunta on 15 % eli 60 m³/d. Suotovesiä alu- eelta muodostuu 165… 245 m³/d ja pintavaluntaa 105… 185 m³/d. Täytön ollessa avoin loppu- sijoitusalueelta muodostuu hulevesiä yhteensä 350 m³/d. Toiminnan päätyttyä, kun täyttö on suljettu, haihdunta on 40 % eli 165 m³/d. Suotovesiä muodostuu 35… 45 m³/d ja pintavaluntaa 200… 215 m³/d. Suljetulta loppusijoitusalueelta muodostuu hulevesiä yhteensä 245 m³/d.

Käsittelyalueilla, joiden pinta-ala on yhteensä 6,2 ha (REF, rengasterminaali, teollisuuden jätteiden käsittelyalue), sadanta on yhteensä 90 m³/d, josta haihtuu 10… 30 % eli 10… 25 m³/d.

Hulevesiä muodostuu 70… 90 % eli 65… 80 m³/d.

Käsittely- ja varastointialueella (pinta-ala on 3,7 ha), joka muutetaan tarvittaessa loppusijoi- tusalueeksi, sadanta on yhteensä 55 m³/d. Toiminnan alkuvaiheessa, jolloin alue toimii käsitte- lyalueena, haihdunta on 10… 30 % eli 5… 15 m³/d. Hulevesiä muodostuu 70… 90 % eli 40… 50 m³/d. Kun alue muutetaan loppusijoitusalueeksi, täytön ollessa avoimena haihdunta on 15 % eli 10 m³/d. Suotovesiä muodostuu 20… 30 m³/d ja pintavaluntaa 15… 25 m³/d. Täy-

16/46 tön ollessa avoimena hulevesiä muodostuu yhteensä 45 m³/d. Toiminnan päätyttyä, kun täyttö on suljettu, haihdunta on 40 % eli 20 m³/d. Suotovesiä muodostuu 5… 10 m³/d ja pintavalun- taa 25… 30 m³/d. Toiminnan päätyttyä hulevesiä muodostuu yhteensä 35 m³/d.

Muilla alueilla (liikennealueet, viheralueet, katot, vaaka ja vastaanotto), joiden pinta-ala on yhteensä 13 ha, sadanta on yhteensä 185 m³/d. Vedestä haihtuu 5… 15 % eli 10… 30 m³/d ja hulevesiä muodostuu 85… 95 % eli 155… 175 m³/d.

Käyttöveden otto

Jätteiden käsittelykeskuksen käyttövesi otetaan toiminnan alkuvaiheessa alueelle tehtävästä porakaivosta. Toimiston tarvitsema vesi tuodaan tarvittaessa porakaivon lisäksi säiliöautoilla, ja prosessien tarvitsemat vedet otetaan hulevesien tasausaltaista. Tukitoimintoihin käsittely- laitteistojen, hallien ja työkoneiden pesuun tarvitaan toimistorakennuksen lisäksi vettä.

Myöhemmin, jos jäte- ja teollisuustoiminnot laajenevat alueella, vesi hankitaan Oulun Veden vesijohtoverkostosta.

Veden keräily ja käsittely

Puhtaat ja laimeat hulevedet

Liikenne-, viher-, katto- yms. alueiden puhtaat hulevedet 155… 175 m³/d ohjataan hiekan- ja öljynerotuskaivojen kautta Kalimeenojaan.

Käsittely- ja varastointialueilla muodostuvat laimeat hulevedet 105… 130 m³/d johdetaan hie- kan- ja öljynerotuskaivojen tasausaltaaseen ja tasausaltaasta edelleen Kalimeenojaan, jos ve- det todetaan riittävän puhtaiksi. Tarvittaessa vedet on mahdollisuus ohjata jäteveden käsittely- prosessiin.

Hulevesiä ei kannata johtaa yleiseen viemäriin, koska ne ovat niin laimeita, ettei niille ei puh- distamolla tapahdu juuri mitään, haittaavat puhdistamon hydraulista toimintaa ja laskevat lämpötiloja kylmyytensä takia. Ulkopuoliset puhtaat vedet johdetaan niskaojilla ja penkerein käsittelykeskuksen ohi.

Väkevät hulevedet ja prosessien jätevedet

Jätevedet tullaan johtamaan yleiseen viemäriin. Toiminnan alkuvaiheessa, kun varastoidaan puuaineksia, hakkeita, ym. normaaleja poltto- tai kierrätysmateriaaleja kentällä, vedet johde- taan Kalimeenojaan.

Prosessijätevedet esikäsitellään paikan päällä vesienkäsittelyjärjestelmässä. Käsittelymene- telmänä on teollisille jätevesille sopiva flotaatio ja reaktiivinen suodatus. Käsitellyt vedet joh- detaan kunnalliseen jätevesiviemäriin.

Loppusijoitusalueiden suoto- ja pintavaluntavedet johdetaan yleiseen viemäriin ilman esikäsit- telyä.

Prosessi- ja suotovesien yleiseen viemäriin johtamisen lähtökohtana on, että vedestä on esikä- sittelyllä poistettu haitalliset aineet, jotta vesi on viemäröintikelpoista. Viemärilaitoksen kans- sa neuvotellaan johdettavan veden laadun ehdoista ja tarvittaessa vedet esikäsitellään.

Talousjätevedet

Sosiaalitiloissa syntyvät jätevedet johdetaan yleiseen viemäriverkostoon.

Purkuvesien tasausaltaat

Käsittely- ja varastointikentiltä sekä loppusijoitusalueilta muodostuvat vedet kerätään ta- sausaltaisiin, joita on yhteensä neljä kappaletta 1,4 ha alueella. Altaiden yhteistilavuus on noin 4820 m³.

Tasausaltaan pohjan rakenne koostuu suojakerroksista, keinotekoisista eristekerroksista sekä kantavista rakennekerroksista. Tasausaltaiden rakenteissa otetaan huomioon ulkoinen vesipai- ne siten, että se ei pääse rikkomaan altaan rakenteita. Altaat on mitoitettu siten, että ne pysty- vät ottamaan vastaan kevättulvat sekä kerran kymmenessä vuodessa toistuvan viiden minuutin rankkasateen. Altaiden tilavuus mitoitetaan lopullisesti sen mukaan, kuinka paljon vesiä joh- detaan kerralla käsittelyyn.

PARAS KÄYTTÖKELPOINEN TEKNIIKKA

Jätteiden käsittelystä on valmistunut BREF-asiakirja (BAT-vertailuasiakirja). Asiakirja sisältää mm. hyötykäyttöön toimitettavan jätteen varastoinnin (R13) sekä eräiden epäorgaanisten aineiden talteenoton (R5) parhaan käyttökelpoisen periaatteen mukaiset tekniikat (BAT). Kyseinen BREF-asiakirja ei kata jätteen loppusijoitustoimintaa.

Yleisesti on todettavissa, että kaikki lupahakemuksessa tarkoitetut ja kuvatut käsittely- ja hyödyntämistoiminnot täyttävät BAT:ille asetettavat vaatimukset. Kierrätysterminaalissa so- velletaan ympäristön kannalta parasta käyttökelpoista tekniikkaa (BAT) ja parhaita käytäntöjä (BEP

ENERGIAN KÄYTTÖ JA ARVIO KÄYTÖN TEHOKKUUDESTA

Jätteiden käsittelykeskus liitetään valtakunnalliseen sähköverkostoon.

Laitoksen energiankulutus riippuu laitteiston koosta, käsiteltävästä jätteestä ja sen sisältämistä haitallisista aineista.

YMPÄRISTÖASIOIDEN HALLINTAJÄRJESTELMÄ

Hakijan Ympäristöpalvelut -toimialalle on myönnetty sertifikaatit seuraaville standardeille:

- ISO 9001, laadunhallinta

- ISO 14 001, ympäristöjärjestelmä

- OHSAS 18001, työterveys- ja työturvallisuusjohtaminen

YMPÄRISTÖKUORMITUS JA SEN RAJOITTAMINEN Päästölähteet sekä päästöjen määrä ja laatu vesistöön

Kalimeenojan kohteen yläpuolisen valuma-alueen pinta-ala on 130 km². Kalimeenojan keski- virtaama on kohteen lähellä noin 1,2 m³/s eli 101 000 m³/d. Kalimeenojaan johdettavat hule- vesimäärät ovat keskimäärin seuraavat: puhtaat hulevedet 155… 175 m³/d, laimeat hulevedet toiminnan alkuvaiheessa 105… 130 m³/d, jos käsittely- ja varastointikenttä (3,7 ha) otetaan loppusijoituskäyttöön, jää Kalimeenojaan johdettavaksi hulevesimääräksi 65… 80 m³/d. Hule- vedet johdetaan hiekan- ja öljynerotuksen ja tasausaltaan kautta Kalimeenojaan. Vedet johde- taan tarkkailun perusteella tarvittaessa vesienkäsittelyprosessiin. Kalimeenojaan johdettavia hulevesiä muodostuu yhteensä 220… 350 m³/d riippuen käsittely- ja varastointikentän tilan- teesta. Tämä on suuruusluokaltaan 0,3 % Kalimeenojan virtaamasta purkukohdalla.

Toiminnassa muodostuva prosessijätevesi käsitellään paikallisessa jätevedenkäsittelyproses- sissa flotaatiolla ja reaktiivisella suodatuksella siten, että vesi täyttää viemäröitävälle vedelle

18/46 asetetut laatuvaatimukset. Kunnalliseen verkostoon johdettavan esikäsitellyn jäteveden määrä on noin 21 m³/d. Jätteen loppusijoitusalueella muodostuvat suoto- ja pintavedet johdetaan vie- märiin ilman esikäsittelyä. Kunnalliseen viemäriin johdettavan esikäsittelemättömän veden määrä on noin 245… 395 m³/d. Jäteveden esikäsittelyssä syntyy lietettä, joka käsitellään ja loppusijoitetaan laitoksella käsiteltävien muiden lietteiden kanssa.

Päästölähteet sekä päästöjen määrä ja laatu ilmaan Kyllästetyn puun murskaus

Kestopuun murskaus voi aiheuttaa ilmaan joutuvia päästöjä. Käsittelyhalleissa on suodattimet, joilla hiukkasmaiset päästöt käsitellään. Aikaisempien työhygieenisten mittaustulosten perus- teella haitta-aineiden määrät suolakyllästetyn puun murskauksessa syntyvässä pölyssä ovat pieniä (arseeni noin 0,1 %, kromi noin 0,3 % ja kupari alle 1 %).

Tuhkan pölyäminen

Valtioneuvoston päätös (480/1996) ilmanlaadun ohjearvoista määrittää hiukkasten pitoisuuk- sien ohjearvot. Ohjearvot on otettava huomioon muun muassa maankäytön ja liikenteen suun- nittelussa sekä ilman pilaantumisen vaaraa aiheuttavien toimintojen sijoittamisessa. Tavoit- teena on, että ohjearvojen ylittyminen estetään ennakolta. Ohjearvojen lähtökohtana on ter- veydellisten ja luontoon sekä osittain myös viihtyvyyteen kohdistuvien haittojen ehkäisemi- nen.

Tehdyn pitoisuusarvion perusteella tavanomaisena vähätuulisena päivänä ympäristön pölypi- toisuudet ovat selvästi alle ohjearvotason ollen enimmillään noin 35 % siitä. Navakkatuulisina päivinä ohjearvoon verrattava pitoisuustaso 120 µg/m³ voi yltää jopa 2,6 km:n etäisyydelle, jos pölyntorjuntaa ei ole toteutettu. Kun pölyntorjunnan tehokkuus on 80 %, on arvioitu kor- kein pitoisuus ympäristössä noin 120 µg/m³ noin 200 metrin etäisyydellä jätteiden käsittely- keskuksesta. Leviämisalue on paikallinen käsittelykeskuksen alueella.

Stabilointi (kiinteytys)

Stabiloinnissa voi syntyä pieniä määriä sideaineiden (esimerkiksi sementti) hiukkaspäästöjä.

Käsiteltävistä maa-aineksista syntyvät päästöt ovat vähäisiä, koska maa-aineksia ei kuumen- neta ja sekoitusprosessi on suljettu.

Pesulaitteisto

Maan pesussa haitta-aineet irrotetaan veden ja pesuliuoksen avulla. Prosessi on suljettu, eikä aineksia käsitellä korkeissa lämpötiloissa. Käsiteltävät aineet ovat pääasiassa heikosti haihtu- via. Ilmapäästöjen voidaan katsoa olevan vähäisiä ympäristön kannalta arvioituna.

Alipainekäsittely

Alipainekäsittelyssä tarkoituksena on vapauttaa maa-aineksessa olevat haihtuvat yhdisteet ilmaan. Suunnitellussa prosessissa toiminta tapahtuu alipaineisessa hallissa, josta ei pääse kaa- suja ulos kuin puhdistinlaitteiston kautta. Puhdistinlaitteistossa kaasut puhdistetaan niin, että ulos johdettava kaasu ei sisällä haitta-aineita ympäristölle haitallisia määriä.

Dioksiinit ja furaanit

Dioksiineja ja furaaneja voi levitä ilmaan, jos alueelle tuodaan aineksia, jotka sisältävät diok- siineja ja furaaneja, ja nämä pääsevät leviämään ympäristöön. Mahdollinen leviämistapa on, että dioksiinia sisältävät maahiukkaset pääsevät jollain tavalla leviämään ilman kautta alueen ympäristöön. Tämä voi olla mahdollista, mikäli esimerkiksi välivarastoitavat ja käsiteltävät ainekset ovat hienojakoisia ja ne pääsevät pölyämään kovalla tuulella.

Leviäminen käsittelyalueelta ilman kautta on estettävissä huolehtimalla siitä, että maa- ainekset on suojattu niin että pölyämistä tai haihtumista ei pääse tapahtumaan. Dioksiini- tai furaanipitoiset maat voidaan peittää välivarastossa puhtaalla maalla, jo muutaman sentin pak- suinen peittokerros riittää estämään haihtumisen. Myös siirtojen aikana (työmaalta käsittely- alueelle) on tarvittaessa käytettävä peittoa.

Pölypäästöjen rajoittaminen

Pölyävien jätteiden kuljetukset ja käsittely järjestetään seuraavasti: pölyävät jätteet, kuten tuhkat, kostutetaan lähtöpäässä (kuitenkin tarvittaessa alle optimivesipitoisuuden jotta hyöty- käyttömahdollisuus säilyy); jätteet kuljetetaan tähän tarkoitukseen suunnitellulla kalustolla (säiliöautot, suljetut kuorma-autot), josta pölyä ei pääse ulos kuljetuksen aikana; jätteitä käsi- tellään loppusijoitusalueella mahdollisimman vähän; jätteen murskaus tapahtuu sisätiloissa, puhdas puu murskataan ulkotiloissa, murskattava puu ja valmis hake varastoidaan ulkona as- faltoidulla kentällä; jätteet kostutetaan paikan päällä varastoalueella; kierrätyspolttoaine varas- toidaan paalattuna; jätteet peitetään inertillä maapeittokerroksella; kovalla tuulella pölyäviä jätteitä ei käsitellä tai käsitellään tuulen suojassa; hyödynnetään tuhkan ominaisuutta muodos- taa ajan kuluessa ilman kosteudesta muodostuva kova pinta, jota rikotaan mahdollisimman vähän kerrallaan, ajoneuvot eivät aja pääsääntöisesti tuhkarakenteen päältä ja pinta-aktiivisilla aineilla voidaan tarvittaessa nopeuttaa tuhkan pintakuoren muodostumista; hyödynnetään alu- een ympärillä olevaa suojametsäkaistaletta ja rakennuksia, metsä aiheuttaa tuulisuojan, jonka vaikutus ulottuu etäisyydelle noin 15 kertaa metsän korkeus ja läjitys aloitetaan läheltä metsän reunaa, yli suojametsätason läjitetään vasta kun se on välttämätöntä, suojavyöhykkeen kasvil- lisuuden kerroksellisuus säilytetään, jotta hiukkassuodatus olisi mahdollisimman tehokasta;

käytetään pölyämätöntä peittokerrosta heti kun se on mahdollista, esim. reunaluiskien maise- mointi kasan korkeuden kasvaessa; sekä hallien pölysuodattimien kunnosta huolehditaan säännöllisin tarkastuksin, ja puhallusnopeus säädetään siten, että laimeneminen ulkoilmassa on tehokasta.

Melupäästöt ja tärinä

Rakentamisen aikainen melu ajoittuu sulan maan aikaan pariin kuukauteen ja tapahtuu pää- osin arkipäivisin. Rakentamisen aikainen keskimelutaso on rakentamisalueella 55–65 dB. Ra- kennettaessa ei maaperätietojen perusteella tarvitse räjäyttää, louhia tai murskata kalliota, jo- ten rakentamisesta ei pitäisi aiheutua ympäristöön tärinävaikutuksia.

Toiminnan aikaiset melutasot jäävät ympäristössä kohtuullisen pieniksi. Keskimelutaso on laskelmien mukaan alle sallittujen rajojen 50 dB (klo 6–7) ja 55 dB (klo 7–22) (LAeq) lähim- män asutuksen kohdalla noin 500 metrin päässä. Varsinaista impulssimaista tai kapeakaistais- ta melua alueella ei synny merkittävästi. Meluvaikutukset on arvioitu siten, että kaikki laitteet ja toiminnot ovat yhtä aikaa käytössä. Lisäksi laskelmissa on otettu huomioon liikenteen me- lu.

Melua aiheuttavaa toimintaa esimerkiksi rengasleikkausta, puun murskausta ja pilaantuneen maan seulontaa harjoitetaan ulkotiloissa vain arkipäivisin klo 7.00–21.00 välisenä aikana.

Pääosa jätteiden käsittelystä tapahtuu sisätiloissa. Meluvaikutuksia lieventävät suojaviheralue, laitteiden koteloinnit ja varasto- ja käsittelyhallien sijoittelu.

Liikenne ja liikennejärjestelyt

Jätteiden käsittelykeskus sijaitsee yhdystien 18709 eli Alakyläntien varressa Punaisenladon- kankaalla. Tuleva liikenne kulkee pääosin valtatien 4 ja seututien 848 kautta yhdystielle 18709, josta erkanee laitokselle johtava liittymä. Oulun seudun yleiskaavassa on osoitettu uusi tieyhteys valtatieltä 20 (Kuusamontie) Alakyläntielle.

Toiminnan aiheuttama liikenteen lisäys on enimmillään 67 raskasta ajoneuvoa arkivuorokau- dessa. Toimintojen liikennemäärä on maksimissaan 141 raskasta ajoneuvoa arkivuorokaudes- sa. Alakyläntien nykyinen keskivuorokausiliikenne on 1590 ajoneuvoa, josta raskaan liiken- teen osuus on 7 %. Toiminnan aiheuttama liikenteen lisäys on noin 7–9 % nykyiseen liiken-