Volgalaiset ja permiläiset kielet [Kuudes kansainvälinen fennougristikongressi Syktyvkarissa] näkymä

Katsauksia

512

*

Volgalaiset ja permilaiset kielet

Volgalaisia ja permilaisia kielia kasitteli seitsemisenkymmenta esitelmaa, joista runsaan kaksi kolmannesta pitivat synty­

peraiset naiden kielten tutkijat.

Volgalaisia kielia koskevat esitelmat olivat tasaisesti jakautuneet aanneopin, morfologian, syntaksin ja semantiikan alalle. Selvimmin lapsipuolen asemaan tuntui jaaneen kielihistoria: suurin osa esityksista keskittyi nykykieleen ja sen tarjoamiin nakokulmiin. Tallainen suun­

taus tuntuukin jarkevammalta ja aiheelli­

semmalta kuin heikkojen historiallisten hypoteesien hahmottelu - etenkin kun naiden kielten rakenne on viela monil­

ta osin synkronisestikin selvittamatta.

Enimmakseen olivat aanessa syntyperai­

set tutkijat, joiden esityksia kuitenkin usein vaivasi terminologinen ja teoreetti­

nen hataruus: saatettiin pohdiskella on­

gelmia, jotka jo perinnainen kielioppi on ratkaissut, tehda

virheellisesta nimityk­

sesta sisallollinen ongelma tai pyoritella kasitteita, jotka nakertavat sekavuudel­

Iaan itse asiaakin. Toki joukossa oli myos

ansiokkaita kuvauksia. Marilaiset tutkijat

Kongressin toimelias sihteeri G. G. Baraksanov seka komilainen nimistontutkija ja Ka- levalan komiksi kaantaja Adolf Turkin kirjanayttelyssa. Valok. Pertti Virtaranta.

N. I. lsANBAJEV ja A. N. KuKu selvitteli- vat itaisimpia tseremissimurteita, jotka ovat alkaneet syntya 1500-luvulta lahtien muuttoliikkeen suuntautuessa yha kauem- mas itaan ja jotka etaisen sijaintinsa vuoksi ovat jaaneet tutkimuksessa va- hemmalle. - Mielenkiintoinen oli myos A. J. SMIRENNIKOVAn esitys mordvan ref- leksiiviverbeista: vanhan v-refleksiivijoh- timen rinnalle on kayttoon omaksuttu transitiiviverbi + pfii 'paa' -rakenne; sita kaytetaan etenkin tapauksissa, joiden ve- nalaisessa vastineessa esiintyy refleksiivi- pronomini sebja tai - jopa - sja-paat- teinen refleksiiviverbi.

Diakronista nakokulmaa edustivat mm. PAUL KoKLA, joka tarkasteli tsere- missin infiniittisten muotojen historiaa, GR1GoR1 JERMUSKIN, joka esitti erzan mur-

teiden jalkitavujen vokaaliston historialli- selta kannalta, ja JuR1 ANoUGANov, joka pohti adjektiivin ja paasanan valisen kongruenssin kehittymista suomalais- ugrilaisissa kielissa.

Kiinnostavimmat volgalaiskielia kasit- televat esitelmat olivat kuitenkin »ulko- maisten» tutkijoiden pitamia. ALHo AL- H0NIEMI tarkasteli mordvan monimutkais- ta tulosijasysteemia, jonka muodostavat illatiivin ja datiivin lisaksi latiivi ja tay- dentavat postpositioilmaukset. Latiivi ja illatiivi esiintyvat vain yksikossa, joten lukuoppositio on voimassa vain (maarai- sessa) datiivissa. Oudoin sija on kaytol- taan illatiivia muistuttava latiivi; sen va- lintaan (illatiivin sijasta) vaikuttavat mo- net tekijat, mm. latiivisen sanan merkitys ja sen mahdolliset attribuutit seka predi-

513

Katsauksia

kaatin merkitys. Ulkoisen ja sisaisen tulo- sijan oppositiosta ei latiivin ja illatiivin suhteessa ole kysymys.

LAszL6 KERESZTEs¹ jaotteli esitelmas- saan mordvan murteet yksityiskohtaisesti Paasosen keraaman aineiston perusteella kayttaen paakriteerina konsonantistoa.

Aiemmin on mordvan murteet jaoteltu lahinna vokaaliston kehityksen mukaan.

- EoIT Mi:szAROS oli ATK-menetelmin testannut Gerhard Ganschowin vaitetta volgalaisen kantakielen tai kantakielten sanavartaloiden vaihtelusta, niiden vaih- toehtoisesta konsonantti- tai vokaalilop- puisuudesta. Nykymordvan verbivarta- loiden vertailu toisaalta suomen, toisaalta rekonstruoidun kantauralin vartaloihin osoittaa niissa niin suurta epasaannolli- syytta, etta voi arvella konsonanttivarta- loiden jo kantamordvassa vaihdelleen vokaalivartaloiden kanssa. Oletus konso- nanttivartaloiden ja *e-vartaloiden vas- taavuudesta ei Meszarosin tilastojen mu- kaan pida paikkaansa, silla mordvan konsonanttivartalot ovat yhta usein pe- raisin myos *a/*ii-vartaloista.

GABOR BERECZKI tarkasteli esitelmas- saan turkkilaiskielten vaikutusta volga- laisiin ja permilaisiin kieliin. Monet ha- nen Iuettelemistaan rakenteista ja ilmaus- tyypeista, jotka itse asiassa ulottuvat ita- merensuomalaisiin kieliin asti, todistavat kuitenkin ennemmin kahden kieliryhman kiintoisasta typologisesta samankaltai- suudesta kuin yhdensuuntaisesta vaiku- tuksesta.

Permilaiset kielet olivat tietenkin vah- vasti edusteilla: niita kasitteli alun viidet- takymmenta esitelmaa. Voimakkain pa- nos tuli syntyperaisilta tutkijoilta. Heidan esityksiaan kuunnellessaan saattoi va- kuuttua siita, etta Syktyvkarissa ja Izevs- kissa (Ustinov) tehdaan patevaa, kielen kaikkia Iohkoja kasittelevaa perustutki- musta, jossa diakroninen ja synkroninen nakokulma vaihtelevat tasapuolisesti.

Aanneopin jaoksessa kuultiin mm.

A. M. AKMARovin selvitys votjakin kysy- mysintonaatiosta ja A. A. ALASEJEVAn Tseptsan murteen foneettisista ominais- piirteista. Morfologian puolella eritteli T. I. PROKUSEVA omistusliitteiden roolia definiittisyyden osoittimena ja G. A. N EK- RASOVA »kaksinkertaisia» paikallissijojen sijapaatteita, joiden alkuosana on konse- kutiivin -la tai approksimatiivin -Ian ja jalkiosana jonkin muun paikallissijan suf- fiksi. Syntaksin jaoksessa kasitteli mm.

A. F. Surnv permin alisteisia lause(raken- te)ita ja N. D. MANOVA komin alistuskon- junktioiden kayttoa ja historiaa. Myos

permilaisten kielten kontakteja ymparoi- viin kieliin tutkisteltiin monessa esitel- massa (esim. ZAGULJAEVA, NAsrnuLuN, A,- BABINA, T ARAKANOV).

R. M. BATALOVA kasitteli esitelmassaan permilaismurteiden palataaliassimilaatio- ta: liudentuneen konsonantin assimiloi- vaa vaikutusta ei vain viereiseen kovaan konsonanttiin vaan myos edeltaviin kes- kivokaaleihin f ja

£,

jotka muuttuvat eti- siksi (e, i). - V. K. KEL'MAKOV tarkasteli affrikaattojen kehitysta kantapermista votjakin murteisiin. Pohjois- ja etelamur- teissa ovat kai~ki ne~a kantavotjakin af- frikaattaa (c,

c,

^{f, f) sailyneet} erillisina foneemeina, vaikka lahinna sanan alussa.

Sanansisaisessa ja -loppuisessa asemassa ne ovat yleensa yksinkertaistuneet sibi- lanteiksi. Etaisimmissa etelamurteissa (besserman ja transkama) ovat

c

ja f ko- konaan menettaneet foneemisuutensa.

Niissa desaffrikoituminen sibilantiksi tai - jos sanan vartalossa on toisen tavun alussa sibilantti - liudentuneeksi klusii- liksi on tapahtunut myos sananalkuisessa asemassa.

TnT-REIN Vmso esitti kantapermin ensi tavun vokaalistoksi uuden rekonstruk- tion, joka eroaa seka hanen aiemmistaan etta muiden tutkijoiden esityksista. Ko- min ja udmurtin murteita vertaillen ban

1 U nkarilaisten esitelmista ovat olleet tata laadittaessa kaytettavissa myos julkaistut versiot (Nyelvtudomanyi Kozlemenyek 87: 2, Budapest 1984).

Ingrid Schellbach-Kopra ja Laszlo Vikar maineikkaan komilaisen fennougristin ja ru- noilijan V. I. Lytkinin hautamuistomerkin aaressa Syktyvkarin kaupungin hautaus- maalla. Valok. Pertti Virtaranta.

abstrahoi ensin kantasyrjaanin ja kanta- votjakin ja niiden perusteella edelleen kantapermin vokalismin. Viitson rekon- struktio sisaltaa kymmenen lyhytta vo- kaalia (u y

f

i o qr ea a) ja kuusi pitkaa (8

ij ~

e d

ii). Kantapermista kantakomiin

paasemiseksi tarvitaan talloin seitseman vokaalinmuutosta ja kantapermista kan- taudmurttiin neljatoista.

KAROL v RfoE1 tarkasteli permilaiskiel- ten iranilaislainoja ja keskittyi nimen- omaan niihin n. 50 sanaan, jotka on omaksuttu varsinaisista iranilaisista kie- lista kantapermiin niiden 2 500 vuoden aikana (n. 2000 eKr.-800 jKr.), jolloin naiden kielten oletetaan olleen kosketuk- sissa toisiinsa. Vertaamalla lainasanojen aanneasua ja lainanantajakielen rekon- struoitua alkumuotoa voi tehda paatel- mia muutamien permilaiskielissa tapah- tuneiden vokaalin- ja konsonantinmuu-

tosten kronologiasta. Esim. soinnittomat klusiilit ovat soinnillistuneet jo ennen ira- nilaiskosketuksia; a:n labiaalistuminen puolestaan aJ01ttuu keski-iranilaiseen kauteen ensimmaiselle vuosituhannelle ennen ajanlaskumme alkua; nasaali + klusiili -yhtymien denasaalistuminen taas on myohainen ilmio, joka on alkanut vaikuttaa iranilaiskontaktien jo herpaan- tuessa.

Ainoa tukevasti nykylingvistiikan suuntauksiin pohjautuva oli J 0RMA Luu-

TOSEN esitys syrjaanin paikkaa osoittavien postpositioiden ja adverbien ikonisesta motivaatiosta. Tutkimus perustuu Mayer- thalerin ja muiden luonnollisen morfolo- gian kannattajien teorioihin. Luutosen mukaan syrjaanin postpositioiden muo- dostama semanttinen avaruus vastaa ku- vaa ihmisen havaintoavaruudesta ja sisal- taa siis kolme perussuuntaa, yhden verti-

515

Katsauksia

kaalin (yla-ala) ja kaksi horisontaalia (etu-taka, vasen-oikea).

RoaERT AusTERLITzin pleenumiesitel­

maa on Mikko Korhonen jo edella selos­

tanut, samoin siihen sisaltyvaa ajatusta syrjaanien vuoroittaisesta keskipakoises­

ta ja -hakuisesta muuttoliikkeesta. Hypo­

teesin todistamiseksi tarvittaisiin Auster­

litzin mukaan genre de vie -tyyppista tut­

kimusta 900-1400-lukujen valisesta ajas­

ta permilaisten asuma-alueilla. Tahan suureen tehtavaan Austerlitz velvoitti syntyperaiset syrjaanitutkijat.

SIRKKA SAARINEN