Hahmo taas tarkasteli itämerensuo- men *-n:*-ne- -vartaloisten nominien ikää. Vanhimmille tällä tavoin taipuville sanoille on ehdotettu vastineita samoje- dikielistä asti. Pohdiskeluihin ims. kon- sonanttivartaloisuuden iästä liittyy on- gelma, onko tämäntyyppisissä sanoissa kyseessä ollenkaan johdin vai pikemmin hyvin vanha vartalotyyppi.
Kielikontaktit, kongressin teema, pai- nottuivat myös esitelmissä, joiden lähtö- kohtana oli viro. Siperiassa asuneiden Virolaisten kosketukset muunkielisiin kansoihin olivat JüRı Vıı kBERGin aihee- na. Vaikka viro on siellä nykyään säily- nyt enää muutamien ihmisten puhuma- na, on 1800-luvun puolella muodostu- nutta virolaisväestöä ollut välillä run- saastikin (vuonna 1918 40 000). Koske- tuksia ei ole ollut niinkään paikalliseen alkuperäisväestöön kuin muihin luteri- laisiin (suomalaisiin, latvialaisiin, saksa-
laisiin) ja venäläisiin. Viikberg rajasi päähuomionsa suomen kielen vaikutuk- seen, josta oli esittää monenlaisia esi- merkkejä (ainagí, kargulane, ıühm, kinama). Joiltain osin (juod, tüöle, iemal;
mb-komparatiivi; mon. 1. pers. pääte -mme) jäi kuitenkin epäselväksi, onko välttämättä oletettava suomalaista vai- kutusta vai saattaisiko virolainen mur- repohja selittää ilmiön. Viron ja suomen suhteita pohti myös HANNU REMEs, joka tarkasteli suomalaislainojen kotiutumista viron kirjakieleen ja sen taivutuspara- digmoihin.
Ruotsin ja viron kielen kosketukset olivat esillä kahdessa esitelmässä. Evı JUHKAM täydensi Paul Aristen, Huno Rätsepin ja Raimo Raagin havaintoja seulomalla lause(ke)rakenteiden lainau- tumista viron murteisiin. Päinvastaiselta kannalta asiaa pohti Uı LE KÄRk-REMES, joka kartoitti vironruotsalaisten kielen- käyttöä ja -vaihtoa toisen maailman- sodan jälkeen.
Rı HoGRUNTHAL
Volgalaiset kielet
Mordvasta ja marista pidettiin kahtena päivänä yhteensä 27 esitelmää kielitie-
teen sektiossa. Hallitseva kieli oli venäjä;
20 esitelmää pidettiin venäjäksi, kuusi saksaksi ja yksi englanniksi. Näistä on painettuina 25 abstraktia: yksi ranskak- si, neljä saksaksi, viisi venäjäksi ja 15 englanniksi. Esitelmöitsijöistä yksi oli ranskalainen, kolme suomalaista, neljä unkarilaista, kuusi marilaista ja 13 mordvalaista. Ainoastaan yksi mokša- mordvalainen uskaltautui puhumaan saksaksi. Unkarilaisten panoksen piti ol- la vahvempi, mutta yksi heistä oli sairas- tunut eikä eräs toinen ollut saanut esi- telmäänsä ajoissa valmiiksi kongressin järjestelykiireiden vuoksi. Peräti 19 esi- telmää liittyi mordvaan, seitsemän ma- riin ja yksi molempiin.
GABOR ZAı cz oli ersän ja mokšan kiinteitä ja vapaita morfeemeja ja ety- mologista sanastoa vertaamalla päätynyt siihen, ettei niissä ole kovin merkittäviä
eroja, jotka estäisivät yhteilcn kirjakie- len kehittämisen. Etymologisen sanakir- jan sanat eivät kuitenkaan kohoa frekvenssilistoilla kovinkaan korkealle, joten ne eivät ole hyvä samankaltaisuu- den mittari. Kuvaavampaa voisi olla verrata vaikkapa kummankin kielen l000:ta yleisintä sanaa. Yleisön joukosta htıomautettiin vielä, että suomen ja vi- ron vertailu antaisi varmaan hyvin sa- manlaisen tuloksen, mutta silti kukaan ei ehdota niille yhteistä kirjakieltä.
GRı ooRı JERMUškıN käsitteli ersän Ylä-Pjanzinin murteen assimilatorisia ilmiöitä. Tässä murteessa konsonantit 2 ja i sulautuvat vokaalin ja liudentuneen konsonantin etisessä asemassa yhteen zizksi. š, z' ja c' menettävät ››suhuisuuten- sa» tietyin edellytyksin. Fonologian alal- ta oli myös Osı P PoLJAKovin aihe: sgr.
*ryzn kehitys mordvassa. Erillinen r7-fo- neemi on säilynyt joissakin ersän mur- teissa sananloppuisena sekä mokšan kir- jakielessä kzn ja gın edellä. Kaikkiaan sgr. *rizää edustaa nykymordvassa hyvin monta foneemia; esitelmöitsijän mukaan
a, 17, n, ri, v, fi j, m ja p. Tästä käytiin jälkeenpäin vilkasta keskustelua, ja tau- lulle alkoi ilmestyä hyvin monenlaisia etymologioita.
Nı NA AGAFoNovA oli perehtynyt Sa- maran (entisen Kuibyševin) läänin mordvan sekamurteiden morfologisiin erikoisuuksiin. Substantiivien taivutuk- sessa mokšan piirteet ovat pohjana, er- sän määräinen taivutus on vaikuttanut niin ikään. Pronomineista tunnetaan useita rinnakkaisia datiivimuotoja, esim.
moríeı í,moríe, monı ferí,monderíe, monde 'minullefl Eräästä paikallismurteesta löy- tyy myös sne-inessiivi persoonapronomi- neja taivutettaessa.
Ersän verbien johto-oppia käsiteltiin kahdessa esitelmässä. EDIT Mı âszARosoli kerännyt huomattavan aineiston Ustno- poetitšeskoje tvortšestvo mordovskogo naroda ja Mordwinische Volksdichtung
-teoksista, n. 900 000 sanaa. Kukin joh- dettu tai johtamaton verbi oli mukana analyysissa ainoastaan kerran. Kaik- kiaan 2843 johdosta joutui tarkemman tutkimuksen kohteeksi. Esitelmöitsijän laskelmien mukaan ersässä on 36 dever- baalista ja 28 denominaalista verbinjoh- dinta. Pelkästään deverbaalisesti käyte- tään 15 johdinta, vain denominaalisesti seitsemää johdinta, ja molempiin ryh- miin yhteisesti kuuluu 21 johdinta.
Denominaaliset johdokset ovat dever- baalisia harvinaisempia. Johdoksista 31 % sisältää vähintään kaksi johdinta.
Deverbaaliset erittäin produktiiviset joh- timet -kšríe- ja -vt- voivat duplikoitua.
Jos verbi on nominikantainen, mikä on ersässä sangen tavallista, on ms-tunnuk- sisen infinitiivin katsottu edustavan de- nominaalista Ø-morfeemia. Myös adver- beista ja postpositioista voidaan muo- dostaa verbejä; tästä ei esitelmässä kui- tenkaan ollut esimerkkejä. Johdinten liittymisessä kantasanaan on omat sään- tönsä: toisinaan tarvitaan sidevokaali, toisinaan vartalon viimeinen konsonantti katoaa. Denominaalinen johtaminen on morfonologisesti yksinkertaisempaa.
Neuvostoliittolaisen kielioppitradition mukaisesti Mészáros on erottanut de-
verbaalisille johtimille myös passiivis-re-
fleksiivisen ja faktitiivis-kausatiivisen
pääluokan muodostustehtävät sekä joi- takin aspektuaalisia funktioita. Ainoas- taan kolmannes ersän johtimista on produktiivisia. Denominaalisista johti- mista produktiivisimmat ovat -d'- ja -gad-.
Kaikkein produktiívisimpiin johtimiin kuuluvaa monimerkityksistä v-johdinta esitteli MERJA SALo. Tällä johtimella on myös syntaktinen funktio; sen avulla mordvassa muodostetaan passiivi. Sija- kieliopin valenssieroja hyväksi käyttäen voidaan v-johdokset jakaa seitsemään ryhmään: 1) automatiivit, 2) passiivit, 3) liikerefleksiivit, 4) `sattua tekemään jtk`, 5) 'voida tehdä jtk', 6) perfektiivit ja 7) Ø-merkityksiset. Sen mukaan, aiheuttaa- ko v muutoksen johdokseen liittyvien nominien valenssirooleissa verrattuna kantaverbiin vai ei, sitä voidaan pitää johdintyypiltään muuntajana tai modi- fioijana. 6. ryhmä jakautuu kiintoisasti kahtia: transitiivisiin kantaverbeihin liit- tyy v-muuntaja ja intransitiivisiin v-mo- difioija. Näiden ryhmien ulkopuolelle jää vielä koko joukko enemmän tai vä- hemmän leksikaalistuneita v-johdoksia.
IsTvAN BAToRı selvitteli mordvan ob- jektikonjugaatiota. Objektin persoonaa ja lukua ei aina pystytä erottelemaan tarkasti, eikä se ole tarpeenkaan. Onhan mm. suomen omistusjärjestelmässä omistetun monikollisuus vaillinaisesti ilmaistu. Hänen mielestään on turha re- konstruoida kantamordvaan mahdolli- simman erilaistuneita muotoja, vaikka niin on aiemmin tehty. Objektikonjugaa- tion polyfunktioisuutta käsitteli myös TAMARA TıHoNovA-SURkovA.
Sııı kkA SAARısEN esitelmä oli volga- laisten kielten rinnastuksesta. Sekä mordva että mari ovat melko äskettäin lainanneet kaksi 'jaflrinnastuskonjuk- tiota Venäjästä: ija da. Vanhemmat rin- nastuskeinot ovat mordvassa epäpro- duktiivinen komitatiivi -ríek ja monikon kopulatiivinen käyttö. Marissa postposi-
tio öen/ten seuraa rinnastuksen ensim-
mäistä jäsentä, ja mahdollinen sijapääte tulee vain jälkimmäisen jäsenen perään.
Normaali kopulatiivinen elementti ma- rissa on partikkeli at tai harvinaisempi ak, joka liitetään kumpaankin rinnastet- tavaan, esim. erat kasa! 'aamulla ja illal- la'. Murreteksteissä voi yksikön 2. tai 3.
persoonan possessiivisuffiksi toimia rin- nastavana aineksena.
Mıı - ı AMosııı . Nin aihe oli sananmuo- dostuksen integraatioilmiöt mordvan kielissä. Monet alkuperäiset yhdyssanat tai johdokset ovat enemmän tai vähem- män täydellisesti yksinkertaistuneet yk- simorfeemisiksi sanoiksi. Kieltosana on prefiksoitunut joihinkin sanoihin kiin- teästi, esim. E aparo 'suru, harmi' < a 'ei' + paro 'hyvä'. Morfeeminraja on voi- nut hämärtyä yhdyssanan keskeltä, ku- ten E šel'ved' 'kyynel' < še1'me 'silmä' -i- ved' 'vesi'. Myös kannan ja johtimen vä- linen morfeemiraja on voinut hämärtyä, tällaisia tapauksia löytyy etymologioita tutkimalla. Johdin voi nykyään olla erot- tamaton osa alkuaan johtamattomaan kantasanaan liittyneenä, esim. E piíavks 'aita' < pife 'piha, puutarha' + vks-joh- din.DMITRI TsYGANkıN esitteli kahta kon- versiotyyppiä. Kieliopilliset muodot lek- sikaalistuvat, kuten E nardamo 'pyyhe, pyyhekumi' < 'pyyhkiminen, kuivaami- nen' tai M íasa, E íese 'täällä < M ía, E íe 'tämä'. Konversion avulla on nomi- neista muodostettu monia adverbeja, ku- ten M alu, E alov 'alas', vrt. M al 'ala- puoli; M värdä, E verd'e 'ylhäältä, yltä', vrt. M vär 'yläpuoli'. Sanan käyttö toi- sen sanaluokan sanana on suomalais- ugrilaisille kielille tyypillistä.
Nominien johto-oppia ja erikoissanas- toa käsitteli ALEKSANDRA GREBNEVA esi- telmöidessään suffikseista -ks, -kaj/-gaj produktiivisina aineksina mordvan fyto- nyymeissa. ks-johtimen avulla saadaan marjan nimestä puun tai pensaan nimi, esim. E piáol 'pihlajanmarja' > piáolks 'pihlaja' (murteissa myös píáolkt). Kan- tasana on voinut hämärtyä: E palaks 'nokkonen' < pala- 'palaa'. Toisinaan ks ei tuo mitään uutta sanan merkitykseen:
E ukštor - ukštorks 'vaahtera'. Joissa- kin kasvinnimissä esiintyy pitempi joh-
dintoisinto, kuten mokšan -flcs, jota vas- taa ersän -vks, sekä molempien -rks tai -lks, esim. E (sekamurt.) ravša 'musta' >
ravšilks 'mustakoiso'. Monia luonnonva- raisten ja joidenkin viljelykasvien nimiä muodostetaan kaj/gaj-johtimen avulla.
Kantasanana voi olla nomini: E lovco 'maito' > lovcinkaj 'tyräkki', lovcakaj 'voikukka'; adjektiivi: E lambamo 'ma- kea' > lambakaj 'lanttu'; verbi: E ped' - 'kiinnittyä' > ped'akaj 'takiainen'.
RAı sASıRMANkıNAvertaili mordvan ja unkarin fraseologisten yksiköiden se- manttista ja rakenteellista luonnetta. Yh- teistä ovat mm. sydämen, sielun, pään, järjen ja mielen avulla muodostetut fraa- sit, esim. M sävams präs mezä, E sajems pr'as meáe, unk. fejébe venni vmít 'saada jtk päähänsä'.
Ainoa mordvan lainasanoihin liittynyt esitelmä oli Nı koLAı BUTYLovin bolga- rismeista mordvan kielten leksikossa.
Mordvan turkkilaiset lainat ovat pääosin peräisin tataarista, mutta löytyy myös bolgaarilais-tšuvassilaisia ja venäjän kautta tulleita turkkilaisia lainasanoja.
Bolgarismit voidaan monin äänteellisin kriteerein erottaa tatarismeista. Bolgaa- rin vaikutus mordvaan oli vahva vuoden
1000 molemmin puolin.
MARUA IMAIKINA käsitteli yhtä mord- van typologista erikoisuutta, nominien konjugointia. Melkein kaikki sijamuodot voivat saada peräänsä määräisen taivu- tuksen tunnuksen, mokšassa genetiivi- kin, esim. M Pítše velflan' Iomattríä '(ne) Pitše(Mänty)kylän ihmiset' > Pitše veParí-ıia-tríä '(ne) pitšeläiset'. Nominien lisäksi myös postpositiotvoivat saada si- japäätteen ja määräisen taivutuksen tunnuksen, esim. E vašo marto fišmetríe '(ne) varsan kanssa olevat hevoset' >
vašo martotríe/martonšetrie '(ne) varsalli- set'. Kaikki sijamuodolliset nominit paitsi datiivissa olevat osallistuvat kon- jugointiin. Imaikinalla oli runsaasti esi- merkkejä substantiiveista: (inessiivi) E min' veše ašosotano 'me kaikki olemme valkoisissa' E tin' pakšaso1'id'e 'te olitte pellolla', (abessiivi) M al'atıíe kartuz- ftomot 'miehet ovat lippalakitta'; pro-
nomineista: (genetiivi) E varma ved'geveš miríekel' 'tuulimylly oli meidän'; parti- siipeista: (komparatiivi) M šabas' šalíko- d'iška1' ríı' 'lapsi ymmärsi jo'.
Mordvan onomastiikka oli kahden tutkijan aiheena. Nı koLAıMokšı Noli pe- rehtynyt Venäjän kanslioiden 1500- 1700 -luvuilta peräisin oleviin mordva- laisiin naisten nimiin. Tyypillisiä tuon ajan nimiä olivat ava-loppuiset (ava 'nainen'): Azrava, Valdava, Litava, Mazava, Pokšava, Tundava jne. Joukos- sa oli myös turkkilaisperäisiä nimiä, ku- ten Asan, Dugai, Kenebaja, Jagildja se- kä ei-kristillisiä venäläisiä nimiä: Vesel- ka, Narjadka, Kuklja jne. Myös venäläi- sillä oli ava-loppuisia nimiä, jotka mordvalaiset sitten helposti omaksuivat, kuten Belava, Horošava.
V. BoNDALETov oli tutkinut Penzan läänin mordvalaisia antroponyymejä ja verrannut niitä venäläisiin. Nykyersäläi- set ja -mokšalaiset käyttävät pääasiassa kreikkalais-bysanttilaista alkuperää ole- via etunimiä niin kuin venäläisetkin. Tu- lokseksi saatiin 400 eri nimeä. Keski- määrin oli yhdessä kylässä 42 miesten ja 48 naisten nimeä. Kaikkein yleisimpien viiden nimen kantajia oli 50 % miehistä ja 41 % naisista.
Mordvan objektin muotoja pohdiskeli ALHo ALHoNı EMı.Tavalliset objektin si- jat ovat nominatiivi ja määräinen gene- tiivi, joskus myös inessiivi, elatiivi tai ablatiivi. Paitsi joitakin verbejä, joilla on ablatiivinen rektio, käytetään erosijaa 'syödä' ja 'juoda'-merkityksisten verbien yhteydessä, kun niillä on transitiivinen osaobjekti. Kun niillä on määräinen ko- konaisobjekti, on sen sija inessiivi. Tästä Alhoniemi oli laatinut monipolvisen puudiagrammin, josta kävi ilmi, että mordvan 'syödä'-verbit jarsams ja sevems ovat täydennysjakaumassa. Sen sijaan on olemassa ainoastaan yksi 'juoda'- verbi šimems, jonka on katettava koko merkityskenttä.
Mordvan adjektiiviattribuutin kong- ruenssi oli herättänyt Jozsı-:F NAcYn kiinnostuksen. Hän totesi, että monikol- linen adjektiivi esiintyy vain elollisten
olentojen yhteydessä, kuten E part
fejíefí 'hyvät tytöt'. Monikollinen adjek-
tiiviattribuutti ei koskaan edellä posses- siivisuffiksillista pääsanaa. Kongruenssi- tapaukset ovat kansanrunoudessa varsin harvinaisia, para ei kuitenkaan ole eri- koisasemassa. Adjektiiveihin liittyi toi- nenkin esitelmä. Nı koLAı ALJAMkıN oli tutkinut erilaisten adjektiivien järjestystä mordvan kielten attribuuttisissa sanalii- toissa.
Vanhimpia marilais-unkarilaisia yh- teyksiä antroponymian valossa esitteli SEMJoN TšERNYH. Unkarilaisten omakie- lisen etnonyymin vastineita löytyy van- hoista maria koskevista lähteistä. Baški- riassa Bela-joen laaksossa sijaitsee ma- rilainen kylä nimeltä Moåar. Vielä nyt- kin elää marilaisia perheitä, joilla on su- kunimi Moíarov tai Madiarov. Jotkin marilaisten etunimet muistuttavat unka- rilaisten heimojen nimiä: kese (mar. Ke- sem, Kesanak), gyarmat (mar. Jarmet), gyula (mar. Julai, Juleška). Osa vanhois- ta marilaisten nimistä voidaan selittää vain unkarin avulla: mar. Tšikai < unk.
csikó 'varsa', mar. Jedeš, Jedeška, Ediš, Ediška > unk. édes 'rakas, kulta'. Esi- telmöitsijän mielestä nämä ja monet muut esimerkit todistavat, että unkari- laisilla on ollut merkittävä osuus ei ai- noastaan baškiirien, vaan myös marilais-
ten etnogeneesissä.
Marilais-iranilaiset kielikontaktit oli puolestaan DMı TRıKAzANTsı-:vin aihee- na. Marista on toistaiseksi löytynyt 30 iranilaisperäistä sanaa, useimmat subs- tantiiveja. Lainojen vokaalistossa tapah- tuneet muutokset, mm. loppuvokaalin redusoituminen, ovat tyypillisiä marin kielen varhaisvaiheelle. Kolmas kontak- tiaihe oli ANAToLı KUKLı Nin Marin tasa- vallan paikannimistön ugrilaiset ainek- set. On arveltu, että toisen vuosituhan- nen alussa Unåa-joen rannalla olisi asu- nut obinugrilaisia ja Vetlugan varrella manseja.
ZoJA ZORINA esitti marin glottaaliklu- siilin foneettisen ja foneemisen analyy- sin. Se kuuluu vuorimarin äännesystee- miin, mutta ei niittymarin. Glottaaliklu-
siili 171 esiintyy minimipareissa: parmy IpármQI 'paarma' - partmy |pár?ma|
'avoinna'. Se esiintyy sanan keskellä tai lopussa; sanan alussa se on valinnainen vokaalin edellä.
GENNADI TUZAROV oli joutunut auto- onnettomuuteen eikä itse päässyt kong- ressipaikalle, mutta hänen esitelmänsä marin tuntomerkittömän nominin ja nominatiivin funktiosta luettiin. Monet tutkijat ovat aiemmin esittäneet, että täl- lainen komponentti olisi muuttumaton.
Esitelmän kirjoittaja oli kuitenkin kieli- materiaalia analysoituaan tullut päinvas- taiseen tulokseen. Määräisessä konteks- tissa siihen voi liittyä omistusliite tai monikon tunnus. Nominatiivissa oleva nomini voi ilmaista toiminnan subjektia tai objektia, (genetiivi)attribuuttia, tem- poraalisuutta, lokaalisuutta tai toimin- nan tapaa. EVA ToULouzE oli perehtynyt marin objektin merkintään.
N. GLuHovAn aihe oli marin folklore- tekstien kommunikatiivis-pragmaattiset piirteet. Kahden perinnelajin analyysi paljasti useita kommunikatiivisia tarpei- ta. Kansansatujen tarkoitus on 1) viih- dyttää; 2) moralisoida, laskea leikkiä; 3) pukea todellisuus runolliseen asuun.
Rukoukset taas on tarkoitettu l) varmis- tamaan tietty osuus hyvinvoinnista ja varjelemaan pahalta; 2) vaikuttamaan uskovien tunteisiin; 3) vaikuttamaan psykologisesti esittäjäänsä niin, että tä- män olisi helppo muuttaa mielialaansa, tunnetilaansa.
Näiden sektioesitelmien lisäksi Tsygankin ja Kazantsev pitivät sympo- siumiesitelmät mordvan ja marin murtei- den tutkimuksesta. Toisessa symposiu- missa nimeltä Volgan-Kaman seudun alueelliset kosketukset pidettiin useita volgalaisia kieliä käsitelleitä esitelmiä.
Tataari Mı RFATı HZAKIJEV ja baškiiri ALMAs SAıHULovpohtivat mordvan, ma- rin ja udmurtin suhdetta tšuvassiin, ta- taariin ja baškiiriin. Virolainen PAUL KoKLA tarkasteli volgalaisten ja permi- läisten kielten yhteisiä ja toisistaan poikkeavia morfologisia piirteitä. Ud- murtti IvAN TARAkANovin huomion koh-
teena olivat näiden kielten onomato- poeettiset verbit.
Sekä mordvalaisten että marilaisten delegaatiot kongressissa olivat saman- suuruiset, mikä merkitsee, että lähes
kaikki mordvalaiset olivat kielitieteilijöi- tä, marilaisia riitti muihin sektioihin enemmän. Nyt kun Neuvostoliitosta pääsee helpommin ulkomaille esiinty- mään kansainvälisiin kokouksiin, koros- tuu sikäläisten panos omien kansojensa tutkimuksessa. Suomea ja Unkaria lu- kuun ottamatta ainakin volgalaisiin kie- liin perehtyneet ei-äidinkieliset tutkijat vaikuttavat nykypäivinä kovin harvinai- silta. Kuulijakunnan kansallinen koos- tumus vastasi hyvin esitelmöitsijöiden koostumusta, mikä johtui varmasti osit- tain siitä, että ylipitkiä nopeasti luettuja esitelmiä on raskas seurata vieraalla kie- lellä. Volgalaisten kielten sektiossa on kohtalainen venäjän osaaminen välttä- mätöntä. Toisaalta nyt on pitkästä aikaa mahdollisuus päästä kenttätöihin vuosi- kymmenet suljettuina olleille alueille.
MERJA SALO
Samojedikielet
Samojedikielten osuus Debrecenin kong- ressissa oli kolmijakoinen. Monissa ylei- sen uralistiikan piiriin kuuluvissa esitel- missä samojediinkin luonnollisesti kiin- nitettiin sen ansaitsemaa huomiota. Ni- menomaisesti samojediaiheisia esitelmiä saatiin kuulla sekä pleenumi- että sym- posiumiesitelmien joukossa. Sektioistun- noista samojedikielille oli omistettu ei enempää eikä vähempää kuin yksi ilta- päivä ja sen seitsemän esitelmää.
Yleinen uralistiikka on yhtä kuin ylei- nen fennougristiikka. Toisin sanoen sa- mojedilaista haaraa ei ole yhtään mie- lekkäämpää jättää pois kielikuntaamme koskevasta vertailevasta tutkimuksesta kuin mitään muutakaan haaraa. Useim- mat Debrecenissä kuullut yleisen fenno-
