570 virittäjä 4/2010
Viiden vuoden välein järjestettävä fen- nougristikongressi pidettiin elokuussa Budapestin ja Esztergomin välisen juna- radan varrella sijaitsevassa Piliscsabassa, Budan ja Pilisin lehtimetsäisten ylänköjen kupeessa. Järjestelyistä vastasi Pázmány Péter Katolikus Egyetemin fennougristi- sen kielitieteen laitos. Humanististen tie- teiden kampus loi kongressille mielen- kiintoiset puitteet. Luonnonkauniissa ympäristössä toimi nimittäin vuoteen 1991 saakka neuvostoarmeijan tukikohta.
Myös 1990-luvun puolivälissä rakennettu kampusalue tarjosi ihmeteltävää. Arkki- tehti Imre Makovecin työryhmän suun- nittelemat rakennukset ovat kiinnostava esimerkki unkarilaisen arkkitehtuurin art noveau -suuntauksesta, joka yhdistelee muun muassa antiikin teemoja perintei- senä unkarilaisena pidettyyn tyyliin.
Yhtä runsas ja rönsyävä kuin FU11- kongressi oli visuaalisilta puitteiltaan, se oli myös tieteelliseltä anniltaan. Kongres- sin teemana oli väljästi Fenno‑Ugric Peop‑
les and Languages in the 21st century; toi- sin sanoen kaikki suomalais-ugrilaisia kieliä, niiden kirjallisuutta, arkeologiaa ja uskontoa käsittelevät tutkimukset oli toivotettu tervetulleiksi. Rekisteröityjä osallistujia olikin miltei kuusisataa: edus- tettuina olivat kaikkien suomalais-ugri- laisten kielten tutkijat. Kahdeksan ple- naariesitelmän lisäksi kongressissa pidet- tiin abstraktijulkaisun mukaan 19 sym- posiumia, noin 240 sektioesitelmää ja 23 posteriesitystä.
Kahdeksasta plenaarista neljä liittyi kielentutkimukseen. Ulla-Maija Forsberg
Kansainvälinen fennougristikongressi Piliscsabassa 9.–14.8.2010
käsitteli esitelmässään ekspressiivistä sa- nanmuodostusta suomalais-ugrilaisten kielten historiassa ja Ilse Lehiste ja Karl Pajusalu suomalais-ugrilaisten kielten, erityisesti vähemmän tutkittujen liivin, ersän ja itämarin, prosodian tutkimuksen uusia tuloksia. Lászlo Keresztes esitteli suomalais-ugrilaisten kielten uusien raa- matunkäännösten piirteitä ylläpitämänsä käännöskorpuksen perusteella ja Lars- Gunnar Larsson uumajansaamen variaa- tion tutkimista sanastokorpuksen poh- jalta. Muut plenaariesitelmät käsittelivät suomalais-ugrilaista semiotiikkaa, arkeo- logisia löytöjä permiläisten kansojen rau- takautisesta kulttuurista sekä karjalaisten modernisaatiota ja suomalais-ugrilaisten kansojen yhteiskunnallisen aseman muu- tosta Neuvostoliitossa.
Jo ensimmäisen päivän plenaariesi- telmien aikana kävi ilmi, kuinka erilai- nen vuorovaikutuskulttuuri eri perin- teitä edustavilla kielentutkijoilla voi olla.
Osa esitelmien kommentaattoreista kat- soi vanhakantaisesti tehtäväkseen sanoa viimeisen sanan esitelmän aiheesta ja samalla lausua arvionsa esitetystä, kun taas osa antautui avointen kysymysten vietäväksi ja pohti erilaisia näkökulmia.
Sektiokeskusteluissa tieteellisten ja et- nisten kulttuurien aiheuttama vaihtelu oli vielä selvemmin läsnä. Symposiumit sen sijaan näyttäytyivät valmiiksi keske- nään tuttujen tutkijaverkostojen tapaa- mispaikkoina. Koherenttiin keskuste- luun päästiin helpommin symposiumin lomassa kuin yksittäisen sektioesitelmän jälkeen.
571
virittäjä 4/2010
Kielitieteellisissä symposiumeissa oli- vat edustettuina kielten keskinäiseen vuorovaikutukseen liittyen kielitypologia, kielikontaktit ja monikielisyys. Suoma- lais-ugrilaisten kielten yhteinen historia oli taustana muuten ”puhtaasti” yleiskie- litieteellisissä symposiumeissa kieliopil- listumistutkimuksesta, universaalikieli- opista ja syntaksintutkimuksesta. Odo- tuksenmukaisesti kieliä käsiteltiin myös kielipoliittisia kysymyksiä sivuten uhan- alaisuuteen ja kielisuunnitteluun omis- tautuneissa symposiumeissa. Suomalais- ugrilaisten kielten lähihistorian kannalta suhteellisen uutena mutta erityisen vitaa- lisena teemana oli esillä toisen kielen op- pijan näkökulma; erityisesti suomi, viro ja unkari näyttäytyvät entistä enemmän myös toisen kielen oppijoiden kohdekie- linä. Kulttuuriantropologisissa teema- sym posiumeissakin käsiteltiin kieltä: esi- merkiksi vepsän kielelle ja kulttuurille oli omistettu oma symposiumi.
Fennougristikongressin abstraktit jul- kaistiin kahtena volyyminä ennen kong- ressia, ja kolmanteen volyymiin oli etu- käteen painettu plenaariesitelmät koko- naisuudessaan. Julkaisujen määrä kasvaa vielä, kun esitelmistä ja symposiumeista julkaistaan referoitu kongressijulkaisu, mahdollisesti useana niteenä sekin. Tie- don saatavuuden kannalta olisi toivo- nut, että osa painotuotteista olisi tuotettu huolella toimitettuina sähköisinä ver- sioi na internetin kautta.
Kongressin kulttuuriantiin kuuluivat muun muassa iltajuhla Budapestin lois- teliaassa Etnografisessa museossa ja pää- tösjuhla Szentenren ulkoilmamuseossa Skanzenissa. Parasta kulttuuriantia oli kuitenkin tavata koko suomalais-ugrilai- sen kielimaailman edustus yhtaikaa sa- malla kampuksella. Kielten sekoitus rie- mastutti ja hämmensi: missä muualla voi
tavata esimerkiksi marin kielen puhujan, jonka kanssa ainoaksi yhteiseksi kieleksi osoittautuu viro? Kuinka voi toisaalta olla mahdollista, että saman kielialueen kie- lentutkijoille ei löydy lainkaan yhteistä seurustelukieltä?
Piliscsaban kongressi kärsi järjeste- lyiden hajanaisuudesta ja tiedottamisen puutteista. Osallistujien oli työlästä sel- vittää saatavilla olevien käsiohjelmien perusteella, missä mitäkin teemaa käsi- teltiin. Myöskään esitelmäkieli ei aina ol- lut ennalta tiedossa, kun abstrakti oli saa- tettu lähettää eri kielellä kuin millä esi- telmä pidettiin. Tästä aiheutui yllättäviä tulkkaustarpeita, ja suunnittelemattomat tulkkaukset taas saattoivat kaksinkertais- taa esitelmälle varatun ajan. Monikieli- sen kongressin järjestäjän olisi kuitenkin varauduttava siihen, että ohjelmanmuu- toksia tulee ja että niistä on tiedotettava nopeasti. Suuri kongressi tuntui myös jakautuvan osallistujien välisen lingua francan mukaan kahdeksi erilliseksi ta- pahtumaksi: englannin- ja venäjänkieli- seksi. Venäjä on toki luonnollinen yhtei- nen kieli Venäjällä puhuttavien suoma- lais-ugrilaisten kielten tutkijoille. Silti on ongelmallista, jos Venäjän vähemmistö- kielten tutkijoiden työn tulokset eivät ta- voita venäjää taitamattomia saman kieli- ja kulttuuriryhmän tutkijoita.
Seuraavaa fennougristikongressia isännöi Oulun yliopiston suomen kielen oppiaine vuonna 2015. Onkin kiinnosta- vaa nähdä, kuinka juohevasti informaa- tioteknologiaan ja monitieteiseen yh- teistyöhön erikoistunut yliopisto selviää suurtapahtuman viestintähaasteista etu- käteen ja kongressin aikana.
Hanna-Ilona Härmävaara Maria Kela etunimi.sukunimi@helsinki.fi
