Sotilasjäsenet yleisissä tuomioistuimissa – Asiantuntemusta ja oikeusturvaa
Itä-Suomen yliopisto Oikeustieteiden laitos Pro gradu -tutkielma 16.11.2020
Tekijä: Mikko Hietanen 268801 Ohjaajat: Matti Tolvanen ja Heikki Kallio
Tiivistelmä
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO
Tiedekunta
Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta
Yksikkö
Oikeustieteiden laitos
Tekijä
Mikko Hietanen
Työn nimi
Sotilasjäsenet yleisissä tuomioistuimissa – Asiantuntemusta ja oikeusturvaa
Pääaine
Oikeustiede
Työn laji
Pro gradu -tutkielma
Aika
16.11.2020
Sivuja
XV–86
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan lainopin menetelmin sotilasoikeudenkäyntimenettelyssä käsiteltävien asioiden prosessuaalisia eri- tyispiirteitä sekä analysoidaan sotilasjäsenten asemaa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin näkökulmasta. Sotilasjäseniä kos- keva sääntely on säilytetty vielä tuomioistuinlain säätämisen jälkeen pääasiassa sotilasoikeudenkäyntilaissa ja -asetuksessa. Ky- seiset säädökset ovat tulleet voimaan 1984, eikä lainsäädäntöä ole sen jälkeen kokonaisuudessaan tarkastettu. Tarve esimerkiksi sotilasjäseniä koskevan lainsäädännön osalta on kylläkin tiedostettu jo pitkään. Jo sotilasoikeudenkäyntilain hallituksen esityk- sessä sääntelyä on ehdotettu arvioitavaksi uudelleen seuraavan alioikeusuudistuksen yhteydessä. Tarkastelun tarvetta voidaan nähdä korostaneen Euroopan ihmisoikeussopimukseen liittyminen sekä sen jälkeen toteutettu perusoikeusuudistus. Myös Eu- roopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntö tarjoaa sotilasjäsenten asemaa koskien useita mielenkiintoisia ratkaisuja, joihin muun muassa uudemmissa lainsäädännön arviointikehotuksissa on viitattu. Tutkielmassa tarkastelun kohteena olevia seik- koja ovat erityisesti nimitysmenettely, riippumattomuus puolustusvoimista tehtävässä toimimisen aikana sekä virassapysymis- oikeus. Lähtökohtana on huomattava, että asiantuntijajäsenten käyttämisen sotilasasioissa on yksiselitteisesti EIT:n ratkaisukäy- tännössä todettu olevan mahdollista, kunhan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumiseen kiinnitetään riittävästi huo- miota. Edelleen Euroopan ihmisoikeussopimuksen tai perustuslain tarkoituksena ei ole turvata täydellistä oikeudenkäyntiä hin- nalla millä hyvänsä, vaan varmistaa oikeus riittävän asianmukaiseen käsittelyyn. Yksittäistapauksessa tulkinnanvaraista on kui- tenkin se, milloin oikeusturvan takeita on kokonaisuutena arvioiden pidettävä kyseenalaisuutta lisääviä seikkoja painavampina ja siten riittävinä turvaamaan perus- ja ihmisoikeuksien mukainen oikeudenkäynti.
Avainsanat
Oikeudenmukainen oikeudenkäynti, sotilasoikeudenkäynti, asiantuntijajäsenet, sotilasjäsenet, riippumattomuus
SISÄLLYS
LÄHTEET ... V LYHENNELUETTELO ... XIV
1 JOHDANTO ... 1
1.1 Tutkielman lähtökohdat ja tutkimuskysymykset ... 1
1.2 Tutkielman rakenne ja rajaukset ... 3
1.3 Tutkielman metodi ... 5
1.4 Käsitteet ... 6
2 SOTILASOIKEUDENKÄYTÖN ERITYISPIIRTEET ... 8
2.1 Suomalaisen sotilasoikeudenkäytön lyhyt historia ... 8
2.2 Suomalaisen sotilasoikeudenkäytön erityispiirteet ... 11
2.2.1 Sotilasoikeudenkäyntiasian määritelmä ja soveltamisala ... 11
2.2.2 Sotilasolosuhteiden erikoisluonne ... 15
3 ASIANTUNTEVA TUOMIOISTUIN OIKEUDENMUKAISEN OIKEUDENKÄYNNIN NÄKÖKULMASTA ... 19
3.1 Oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin Euroopassa ja Suomessa ... 19
3.1.1 Rikosprosessin tavoitteet ja periaatteet ... 19
3.1.2 Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin sisällölliset vaatimukset ... 22
3.2 Tuomioistuimen asiantuntemus ja oikeusturva ... 28
3.3 Erilaiset tavat järjestää asiantunteva tuomioistuin ... 30
3.3.1 Erityistuomioistuimet ... 30
3.3.2 Asiantuntijajäsenet ... 32
3.3.3 Asiantuntijoiden kuuleminen ... 35
3.3.4 Erityiskysymysten keskittäminen tiettyihin tuomioistuimiin ... 38
3.3.5 Tuomareiden koulutus ja erikoistuminen ... 39
4 SOTILASOIKEUDENKÄYTÖN ERITYISPIIRTEIDEN VAIKUTUS
OIKEUDENKÄYNTIMENETTELYYN ... 41
4.1 Sotilasjäsenet ... 41
4.2 Oikeudenkäyntien keskittäminen tuomioistuinten välillä ... 44
4.3 Tuomioistuinten sisäinen sotilasoikeudenkäyntiasioiden keskittäminen... 45
4.4 Syyttäjäuudistus ... 48
5 SOTILASJÄSEN OIKEUSTURVAN TAKEENA ... 51
5.1 Tehtävään määrääminen ... 51
5.2 Oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuus tehtävässä toimimisen aikana ... 57
5.2.1 Riippumattomuus puolustusvoimista ... 57
5.2.2 Sotilasjäsenen oikeudellinen osaaminen ... 64
5.2.3 Rooli päätöksenteossa ... 67
5.2.4 Puolueettomuus ... 69
5.3 Virassapysymisoikeus ... 75
5.3.1 Sotilasjäsenen oikeus pysyä tehtävässään ... 75
5.3.2 Kahden vuoden määräaikainen toimikausi ... 78
6 JOHTOPÄÄTÖKSET ... 82
6.1 Oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuuden toteutuminen ... 82
6.2 Kehittämisvaihtoehtoja ... 84
LÄHTEET
KIRJALLISUUS
Aarnio, Aulis, Tulkinnan teoria: yleisen oikeustieteen oppikirja. WSOY 1989.
Aarnio, Aulis, Tulkinnan taito: ajatuksia oikeudesta, oikeustieteestä ja yhteiskunnasta. Ta- lentum 2006.
Aine, Antti – Nurmi, Veli-Pekka – Ossa, Jaakko – Penttilä, Teemu – Salmi, Ilkka – Virtanen, Vesa, Moderni kriisilainsäädäntö. Talentum 2011. (Aine ym. 2011)
Alexy, Robert, Oikeusjärjestelmä, oikeusperiaate ja käytännöllinen järki. Lakimies 5/1989, s. 618–633.
Ervo, Laura, Oikeudenmukainen oikeudenkäynti. Talentum 2005. (Ervo 2005a)
Ervo, Laura, Oikeudenmukainen oikeudenkäynti keskusteluna. Lakimies 3/2005, s. 452–
455. (Ervo 2005b)
Ervo, Laura, Oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuusvaatimus – Käsikirja lainkäyttäjille. Ta- lentum 2008.
Frände, Dan – Matikkala, Jussi – Tapani, Jussi – Tolvanen, Matti – Viljanen, Pekka – Wahl- berg, Markus, Keskeiset rikokset. 4. uudistettu painos. Edita Publishing Oy 2018.
(Frände ym. 2018)
Hallberg, Pekka, Oikeusturva (PL 21 §) teoksessa Hallberg, Pekka – Karapuu, Heikki –Oja- nen, Tuomas – Scheinin, Martin – Tuori, Kaarlo – Viljanen, Veli-Pekka, Perusoikeu- det. Talentum 2004.
Hirvelä, Päivi – Heikkilä, Satu, Ihmisoikeudet: Käsikirja EIT:n oikeuskäytäntöön. 2. uudis- tettu painos. Alma Talent 2017.
Jokela, Antti, Asiantuntijaedustus tuomioistuimen kokoonpanossa. Lakimies 7–8/2000, s.
1124–1137.
Jokela, Antti, Oikeudenkäynti III. Pääkäsittely, todistelu ja tuomio. 2. uudistettu painos. Ta- lentum 2015.
Jokela, Antti, Oikeudenkäynti I. Oikeudenkäynnin perusteet, periaatteet ja instituutiot. 3.
uudistettu painos. Talentum 2016.
Jokela, Antti, Rikosprosessioikeus. 5. uudistettu painos. Alma Talent 2018.
Kiiski, Kimmo, Suomalaisen sotilasoikeudenhoidon oikeudellinen profiili. Lakimies 2/2006, s. 166–190.
Kiiski, Kimmo, Sotilastuomari vallanjako-opin tähtäimessä. Defensor Legis 2/2007, s. 267–
278.
Kolehmainen, Antti, Tutkimusongelma ja metodi lainopillisessa työssä, s. 105–134 teok- sessa Miettinen, Tarmo (toim.), Oikeustieteellinen opinnäyte – Artikkeleita oikeustie- teellisten opinnäytteiden vaatimuksista, metodista ja arvostelusta. Edilex Kirjat 16.2.2016. [www.edilex.fi/kirjat/16170]
Koskinen, Seppo – Kulla, Heikki, Virkamiesoikeuden perusteet. 8. uudistettu painos. Alma Talent 2019.
Koulu, Riikka – Koulu, Risto – Koulu, Sanna, Tuomarin roolit tuomioistuimissa. Alma Ta- lent 2019.
Kronlund, Jarl, Puolustusvoimien rauhan ajan historia. Suomen puolustuslaitos 1918-1939.
WSOY 1988.
Kulla, Heikki, Hallintomenettelyn perusteet. 10. uudistettu painos. Alma Talent 2018.
Kuusikko, Kirsi, Esteellisyys hallinnossa. Alma Talent 2018.
Kärki, Eero, Sotilaskurinpitolain kurinpitomenettely ja sen laatu. Helsink Law Review 2010/1, s. 5–35.
Laakso, Seppo, Lainopin teoreettiset lähtökohdat. Tampereen yliopiston laitosten julkaisut 2012.
Linna, Tuula, Prosessioikeuden oppikirja. 2. uudistettu painos. Alma Talent 2019.
Loiva, Jukka, Asiantuntijatodistelusta de lege ferenda. Defensor Legis 5/2012, s. 639–665.
Mäenpää, Olli, Yleinen hallinto-oikeus. Alma Talent 2017.
Määttä, Tapio, Metodien pluralismi oikeustieteessä – Ympäristöoikeudellisen tutkimuksen suuntaukset ja menetelmät, s. 135–222 teoksessa Miettinen, Tarmo (toim.), Oikeustie- teellinen opinnäyte – Artikkeleita oikeustieteellisten opinnäytteiden vaatimuksista, metodista ja arvostelusta. Edilex Kirjat 16.2.2016. [www.edilex.fi/kirjat/16170]
Nuutila, Ari-Matti – Ojala, Timo, RL 45: Sotilasrikokset teoksessa Lappi-Seppälä, Tapio – Hakamies, Kaarlo – Helenius, Dan – Koskinen, Pekka – Majanen, Martti – Melander, Sakari – Nuotio, Kimmo – Nuutila, Ari-Matti – Ojala, Timo – Rautio, Ilkka, Rikosoi- keus. Talentum 2009.
Pasanen, Jukka, Lausunnot sotilasrikos- ja sotilasoikeudenkäyntilainsäädännön uudistamis- komitean mietinnöstä: yhteenveto. Oikeusministeriön lainsäädäntöosasto 1973.
Pasanen, Jukka – Nikula, Paavo, Sotilasoikeudenhoidon kokonaisuudistus. Lakimies 5/1983, s. 614–647.
Pellonpää, Matti – Gullans, Monica – Pölönen, Pasi – Tapanila, Antti, Euroopan ihmisoi- keussopimus. 6. uudistettu painos. Alma Talent 2018. (Pellonpää ym. 2018)
Saraviita, Ilkka, Perustuslaki. 2. uudistettu painos. Talentum 2011.
Siltala, Raimo, Oikeudellinen tulkintateoria. Suomalainen lakimies yhdistys 2004.
Suomen Tuomariliitto, Tuomarin eettiset periaatteet. Helsinki 2012.
Tapani, Jussi – Tolvanen, Matti – Hyttinen, Tatu, Rikosoikeuden yleinen osa: Vastuuoppi.3.
uudistettu painos. Alma Talent 2019.
Tapanila, Antti, Tuomarin esteellisyys. Suomalainen lakimiesyhdistys 2007.
Tapanila, Antti, Tuomarin esteellisyys työtoveruuden perusteella. Defensor Legis 2/2009, s.
207–227.
Tapanila, Antti, Tuomarin eettiset periaatteet. Oikeustiede– Jurisprudentia XLVI (2013), s.
222–311.
Tuori, Kaarlo, Vallanjako – vaiettu oppi. Lakimies 7–8/2005, s. 1021–1049.
Tuori, Kaarlo, Oikeuden ratio ja voluntas. Talentum 2007.
Tuure, Harri, Suomen sotilaslainsäädännön kehityksestä. Lakimies 4/1998, s. 568–589.
Viljanen, Veli-Pekka, Perusoikeusuudistus ja kansainväliset ihmisoikeussopimukset. Laki- mies 5–6/1996, s. 788–815.
Virolainen, Jyrki – Martikainen, Petri, Tuomion perusteleminen. Talentum 2010.
Virolainen, Jyrki – Pölönen, Pasi, Rikosprosessioikeus. 1, Rikosprosessin perusteet. Talen- tum 2003.
Virolainen, Jyrki – Pölönen, Pasi, Rikosprosessioikeus. 2, Rikosprosessin osalliset. Talen- tum 2004.
Virolainen, Jyrki – Vuorenpää, Mikko, Johdatus prosessioikeuteen teoksessa Frände, Dan – Helenius, Dan – Hietanen-Kunwald, Petra – Hupli, Tuomas – Koulu, Risto – Lappa- lainen, Juha – Lindfors, Heidi – Niemi, Johanna – Rautio, Jaakko –Saranpää, Timo – Turunen, Santtu – Virolainen, Jyrki – Vuorenpää, Mikko, Prosessisoikeus. 5. uudis- tettu painos. Alma Talent 2017.
Vuorenpää, Mikko, Prosessioikeuden perusteet: Prosessioikeuden yleisiä lähtökohtia sekä menettely käräjäoikeuden tuomioon asti. Talentum 2009.
Vuorenpää, Mikko, Asiantuntijatodistelun ongelmakohtia. Talentum 2012.
Vuorenpää, Mikko, Asianomistajan oikeudet rikosprosessissa. 2. uudistettu painos. Talen- tum 2014.
VIRALLISLÄHTEET Hallituksen esitykset
HE 3/1920 vp, Hallituksen esitys Suomen eduskunnalle, joka koskee uutta lakia sotatuomio- istuimista ja oikeudenkäynnistä niissä.
HE 4/1947 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi sotaoikeuksien toiminnan väliaikai- sesta järjestämisestä.
HE 85/1983 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi rikoslain täydentämisestä sotilasri- koksia koskevilla säännöksillä sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi.
HE 86/1981 vp, Hallituksen esitys eduskunnalle sotilasoikeudenkäyntilaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi.
HE 87/1981 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle sotilaskurinpitolaiksi sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi.
HE 28/1986 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle yleisten alioikeuksien yhtenäistämistä kos- kevaksi lainsäädännöksi.
HE 79/1989 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle rikosoikeudellisista toimenpiteistä luopu- mista koskevien säännösten uudistamiseksi.
HE 100/1989 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle eräiksi sotilasoikeudenhoitoon liittyviksi laeiksi.
HE 291/1993 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle valtion virkamieslaiksi ja laiksi valtion virkaehtosopimuslain muuttamisesta.
HE 309/1993 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle perustuslakien perusoikeussäännösten muuttamisesta.
HE 40/1997 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle sotilaskurinpitolain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi.
HE 1/1998 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle uudeksi Suomen Hallitusmuodoksi.
HE 17/1999 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi rikoslain 2 luvun 14 a §:n ja 45 luvun muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi.
HE 86/1999 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle maaoikeuksien lakkauttamisesta erityistuo- mioistuimina ja siihen liittyväksi lainsäädännöksi.
HE 109/1999 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle tuomareiden nimittämistä koskevaksi lainsäädännöksi.
HE 78/2000 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle tuomarin esteellisyyttä koskevaksi lainsää- dännöksi.
HE 100/2000 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi sotilasoikeudenkäyntilain, yleisistä syyttäjistä annetun lain 9 §:n ja sotilaskurinpitolain muuttamisesta.
HE 44/2002 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle rikosoikeuden yleisiä oppeja koskevan lainsäädännön uudistamiseksi.
HE 271/2004 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain, oikeudenkäymiskaaren ja eräiden muiden lakien rikosasioiden käsittelyä käräjäoikeudessa koskevien säännösten muuttamisesta.
HE 9/2005 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle eräiden muutoksenhakua korkeimpaan oi- keuteen koskevien säännösten muuttamiseksi.
HE 264/2006 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle puolustusvoimalaiksi ja eräiksi siihen liit- tyviksi laeiksi.
HE 227/2009 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle käräjäoikeuslain sekä eräiden käräjäoi- keuksien asiallista toimivaltaa koskevien säännösten muuttamisesta.
HE 60/2010 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi Suomen perustuslain muuttamisesta.
HE 124/2012 vp, Hallituksen esitys eduskunnalle markkinaoikeutta ja oikeudenkäyntiä markkinaoikeudessa koskevaksi lainsäädännöksi.
HE 8/2013 vp, Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi puolustusvoimista annetun lain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta.
HE 30/2013 vp, Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta puolustusvoimissa sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi.
HE 46/2014 vp, Hallituksen esitys eduskunnalle oikeudenkäymiskaaren 17 luvun ja siihen liittyvän todistelua yleisissä tuomioistuimissa koskevan lainsäädännön uudista- miseksi.
HE 7/2016 vp, Hallituksen esitys eduskunnalle tuomioistuinlaiksi ja siihen liittyväksi lain- säädännöksi.
HE 270/2016 vp, Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi tuomioistuinlain ja eräiden muiden lakien muuttamisesta.
HE 17/2018 vp, Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi Syyttäjälaitoksesta sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi.
Käräjäoikeuksien työjärjestykset
Helsingin käräjäoikeus, Helsingin käräjäoikeuden työjärjestys. Helsinki 2020.
Kainuun käräjäoikeus, Kainuun käräjäoikeuden työjärjestys. 2017.
Kanta-Hämeen käräjäoikeus, Kanta-Hämeen käräjäoikeuden työjärjestys. Hämeenlinna 2019.
Kymenlaakson käräjäoikeus, Kymenlaakson käräjäoikeuden työjärjestys. 2019.
Lapin käräjäoikeus, Lapin käräjäoikeuden työjärjestys. Rovaniemi 2019.
Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus, Länsi-Uudenmaan käräjäoikeuden työjärjestys. 2020.
Satakunnan käräjäoikeus, Satakunnan käräjäoikeuden työjärjestys. 2016.
Varsinais-Suomen käräjäoikeus, Varsinais-Suomen käräjäoikeuden työjärjestys. Turku 2020.
Muut virallislähteet
AOK 10.5.20105 Dnro:t 2/50/05 ja 11/51/05. Apulaisoikeuskanslerin esitys työtuomiois- tuinlain muuttamisesta.
II LaVM 14/1982 vp, Toisen lakivaliokunnan mietintö n:o 14 hallituksen esityksen johdosta sotilasoikeudenkäyntilaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi.
KM 1972: A 18, Sotilasrikos- ja sotilasoikeudenkäyntilainsäädännön uudistamiskomitean mietintö. Helsinki 1972.
Oikeusministeriö, Tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitean mietintö KM 2003:3. Oikeus- ministeriön julkaisuja 2003:3.
Oikeusministeriö, Tuomioistuimia ja tuomareita koskevien säädösten uudistaminen. Tuo- mioistuinlakityöryhmän väliraportti. Oikeusministeriön julkaisuja 72/2012.
Oikeusministeriö, Uusi tuomioistuinlaki. Oikeusministeriön julkaisuja 26/2014.
Oikeusministeriö, Käräjäoikeusverkoston kehittäminen. Oikeusministeriön julkaisu 14/2015.
Oikeusministeriö, Vakuutusoikeuden suulliset käsittelyt ja asiantuntijalääkäreiden käyttö.
Oikeusministeriön julkaisu 40/2017.
OM/2019/161, Tasavallan presidentin esittely 19.12.2019. Sotilasjäsenten määrääminen korkeimpaan oikeuteen toimikaudeksi 1.1.2020 – 31.12.2021.
PeVL 2/1990 vp, Perustuslakivaliokunnan lausunto hallituksen esityksestä (HE 22/1990 vp) laiksi ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen ja siihen liittyvien lisäpöytäkirjojen eräiden määräysten hyväksymisestä.
PeVL 12/2017 vp, Perustuslakivaliokunnan lausunto hallituksen esityksestä (HE 270/2016 vp) laeiksi tuomioistuinlain ja eräiden muiden lakien muuttamisesta.
Pääesikunta, Kenttäohjesääntö yleinen. Juvenes Print Oy 2014.
Pääesikunta, Yleinen palvelusohjesääntö. Juvenes Print Oy 2016.
Pääesikunnan koulutusosasto, Sotilaan käsikirja 2020. Helsinki 2019.
Pääesikunta, Sotilasjäsenet ja sotilasjäsenten varajäsenet korkeimmassa oikeudessa ja Hel- singin hovioikeudessa toimikaudella 2020-2021. 23.9.2019.
SVM 49/1919 vp, Suuren valiokunnan mietintö N:o 49 Hallituksen Eduskunnalle antaman esityksen johdosta laiksi sotatuomioistuimista ja oikeudenkäynnistä niissä.
OKV 20.12.2018 Dnro 24/50/2018, Ehdotus sotilasoikeudenkäyntilain muuttamiseksi ja so- tilasoikeudenkäyntiasetuksen eräiden säännösten kumoamiseksi.
VKS 2015:3, Dnro 19/31/14, Valtakunnansyyttäjän yleinen ohje. Menettely sotilasoikeu- denkäyntiasioissa. 12.2.2015.
VM 3/1919 vp, Sotilasasiainvaliokunnan mietintö N:o 3 Hallituksen Eduskunnalle antaman esityksen johdosta laiksi sotatuomioistuimista ja oikeudenkäynnistä niissä.
OIKEUSTAPAUKSET
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin
Engel ja muut v. Alankomaat, 5100/71; 5101/71; 5102/71; 5354/72; 5370/72, 8.6.1976 Öztürk v. Saksa, 8544/79, 21.2.1984
Campbell ja Fell v. Yhdistynyt kuningaskunta, 7819/77; 7878/77, 28.6.1984 Sramek v. Itävalta, 8790/79, 22.10.1984
De Cubber v. Belgia, 9186/84, 26.10.1984 Bönisch v. Itävalta, 8658/79, 6.5.1985 Ettl ja muut v. Itävalta, 9273/81, 23.4.1989
Barberà, Messegué ja Jabardo v. Espanja, 10590/83, 6.12.1988 Langborger v. Ruotsi, 11179/84, 22.6.1989
Hadjianastassiou v. Kreikka, 12945/87, 16.12.1992
Dombo Beheer B.V. v. Alankomaat, 14448/88, 27.10.1993
Procola v. Luxemburg, 14570/89, 28.9.1995 Vermeulen v. Belgia, 19075/91, 20.2.1996
Findlay v. Yhdistynyt kuningaskunta, 22107/93, 25.2.1997 Incal v. Turkki, 22678/93, 9.6.1998.
Çiraklar v. Turkki, 19601/92, 28.10.1998
Heaney ja McGuinness v. Irlanti, 34720/97, 21.12.2000 Sahiner v. Turkki, 29279/95, 25.9.2001
Malhous v. Tšekki, 33071/96, 12.7.2001 P.K. v. Suomi, 37442/97, 9.7.2002
Cooper v. Yhdistynyt kuningaskunta, 48843/99, 16.12.2003 Grieves v. Yhdistynyt kuningaskunta, 57067/99, 16.12.2003 Perez v. Ranska, 47287/99, 12.2.2004
Pabla Ky v. Suomi, 47221/99, 22.9.2004 Ziliberberg v. Moldova, 61821/00, 1.2.2005 Öcalan v. Turkki, 46221/99, 12.5.2005
Sacilor Lormines v. Ranska, 65411/01, 9.11.2006 Jussila v. Suomi, 37442/97, 23.11.2006
Maszni v. Romania, 59892/00, 21.12.2006 Morice v. Ranska, 29369/10, 23.4.2015
Mitrinovski v. Makedonian entinen Jugoslavian tasavalta, 6899/12, 30.4.2015
Ibrahim ja muut. v. Yhdistynyt kuningaskunta, 50541/08; 50571/08; 50573/08; 40351/09, 13.9.2016
İzzet Çelik v. Turkki, 15185/05, 23.4.2018
Korkein oikeus KKO 1929-I-16 KKO 1999:74 KKO 2000:21 KKO 2019:104 KKO 2020:53
Korkein hallinto-oikeus KHO 2016:21
KHO 2016:32
Eduskunnan oikeusasiamiehen päätökset
EOA 14.5.2009 Dnro 2974/4/07: Eduskunnan oikeusasiamiehen päätös 14.5.2009 kanteluun ravintolan aiheuttamaa häiriötä koskevan valituksen käsittelystä lääninhallituksessa.
INTERNETLÄHTEET Verkkosivustot
Puolustusministeriö. Puolustusministeriö lyhyesti. [https://www.defmin.fi/ministe- rio#339ca0e6] (15.11.2020)
MUUT LÄHTEET
Helsingin hovioikeuden kirje Pääesikunnan oikeudelliselle osastolle ja Helsingin käräjäoi- keuden laamannille 15.10.2018.
LYHENNELUETTELO
AVL asevelvollisuuslaki 1438/2007
AOK apulaisoikeuskansleri
EIS yleissopimus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien
suojaamiseksi (Euroopan ihmisoikeussopimus, SopS 18-19/1990)
EIT Euroopan ihmisoikeustuomioistuin
EOA eduskunnan oikeusasiamies
EN Euroopan neuvosto
EU Euroopan Unioni
HE hallituksen esitys
KM komiteamietintö
KP-sopimus kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus ja siihen liittyvä va- linnainen pöytäkirja yksilövalituksista SopS 7–
8/1976
KrihaL laki sotilaallisesta kriisinhallinnasta 211/2006 LautamiesL laki käräjäoikeuksien lautamiehistä 675/2016
LaVM lakivaliokunnan mietintö
ML merilaki 674/1994
OK oikeudenkäymiskaari 4/1734
OKV valtioneuvoston oikeuskansleri
PeVL perustuslakivaliokunta
PL perustuslaki 731/1999
PVL laki puolustusvoimista 551/2007
ROL laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa 689/1997
RL rikoslaki 39/1889
SKRTL laki sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta puolus-
tusvoimissa 255/2014
SOA sotilasoikeudenkäyntiasetus 964/1983
SOL sotilasoikeudenkäyntilaki 326/1983
SopS Suomen säädöskokoelman sopimussarja
SRA valtioneuvoston asetus sotilasrikoksia koskevien rangaistussäännösten soveltamisalasta 1153/2000
SRL sotilaskurinpitolaki 331/1983
SRL sotaväen rikoslaki 23/1886
STL laki sotatuomioistuimista ja oikeudenkäynnistä
niissä 93/1920
SVM suuren valiokunnan mietintö
TIL tuomioistuinlaki 673/2016
VKS valtakunnansyyttäjä
VM sotilasasiainvaliokunnan mietintö
vp valtiopäivät
YK Yhdistyneet Kansakunnat
YLPALVO yleinen palvelusohjesääntö
1 JOHDANTO
1.1 Tutkielman lähtökohdat ja tutkimuskysymykset
Vuoden 2017 alussa voimaan tullut tuomioistuinlaki (673/2016, TIL) kokosi eri tuomiois- tuimia koskevissa erityislaeissa ja -asetuksissa olevat yleiset tuomioistuimia sekä tuomareita koskevat säännökset yhteen lakiin. Uudessa laissa säädetään muun muassa tuomioistuinten tehtävistä, organisaatiosta, hallinnosta sekä niiden jäsenistä ja muusta henkilökunnasta.1 Oi- keudenkäyntimenettelyä koskevat yleiset säännökset säilyivät edelleen riita-asioiden osalta oikeudenkäymiskaaressa (4/1734, OK) ja rikosasioiden osalta laissa oikeudenkäynnistä ri- kosasioissa (689/1997, ROL).2 Uudistuksen tavoitteena oli muun muassa parantaa tuomiois- tuinten riippumattomuutta sekä asianosaisten oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin tarkistamalla tuomareita ja tuomioistuinten asiantuntijajäseniä koskeva lainsäädäntö.3 Päätoimisten tuomareiden lisäksi tuomioistuimissa voi osallistua asian käsittelyyn asiantun- tijajäseniä, joita koskeva sääntely on TIL:n 17 luvussa. Asiantuntijajäseniin sovellettavan aiemman sääntelyn koettiin muodostuneen epäyhtenäiseksi ja hajanaiseksi, joten tarkista- malla ja yhdenmukaistamalla sääntelyä sekä kokoamalla se tuomioistuinlakiin pyrittiin sel- kiyttämään voimassa olevaa oikeutta. Luvun ulkopuolelle jätettiin kuitenkin yleisissä tuo- mioistuimissa toimivia sotilasjäseniä sekä lautamiehiä koskeva sääntely. Erillislakien säilyt- tämistä perusteltiin sotilasjäsenten ja lautamiesten nimittämismenettelyn poikkeavuudella muista asiantuntijajäsenistä.4 TIL:n 2 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan lautamiehistä sääde- tään käräjäoikeuden lautamiehistä annetussa laissa (675/2016, LautamiesL) ja 2 momentin mukaan sotilasjäsenistä sotilasoikeudenkäyntilaissa (326/1983, SOL). Sekä LautamiesL:issa että sotilasoikeudenkäyntilaissa on viittaussäännökset, joiden mukaan sotilasjäseniin ja lau- tamiehiin sovelletaan tiettyjä tuomioistuinlain asiantuntijajäseniä koskevia säännöksiä.
Laki käräjäoikeuksien lautamiehistä on annettu tuomioistuinlain säätämisen yhteydessä, jo- ten vaikka siihen onkin siirretty osia suoraan kumotuista käräjäoikeuslaista (581/1993) ja käräjäoikeusasetuksesta (582/1993), laki on päivitetty. Toisin on sotilasoikeudenkäyntilain ja sotilasoikeudenkäyntiasetuksen (964/1983, SOA) laita. Sotilasoikeudenkäyttöä koskeva
1 HE 7/2016 vp, s. 1.
2 Ks. Jokela 2016, s. 181–182.
3 HE 7/2016 vp, s. 35–36.
4 HE 7/2016 vp, s. 42–43.
viimeisin kokonaisuudistus on vuodelta 1983. Uudistuksessa käytettyjen selvitysten laatimi- nen aloitettiin jo 1960-luvulla.5 Sotilasoikeudenkäyntilakia säädettäessä sotilasjäsenet jätet- tiin osaksi ratkaisukokoonpanoa, mutta heidän asemaansa oli tarkoitus arvioida uudelleen alioikeusuudistuksen yhteydessä. Vastaavalla tavalla sotilaslakimiesten toimimista syyttä- jinä oli tarkoitus tuolloin arvioida uudelleen syyttäjälaitosta koskevassa kokonaisuudistuk- sessa.6 Syyttäjän tehtävät siirrettiinkin vuonna 2001 sotilaslakimiehiltä yleisille syyttäjille syyttäjistön riippumattomuuden ja itsenäisyyden turvaamiseksi. Tällä nähtiin olevan keskei- nen merkitys oikeusturvaan, erityisesti oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumiseen.7 Tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitea esitti vuonna 2003, että sotilasoikeudenkäyntiasi- oiden osalta tulisi käynnistää selvitystyö, jossa tarkasteltaisiin tuomioistuimen riippumatto- muutta ja puolueettomuutta.8 Vaikka esimerkiksi sotilasjäseniä koskevaa sääntelyä on vä- häisiltä osin tarkistettu SOL:n säätämisen jälkeen, tällaista laajempaa selvitystyötä ei ole kuitenkaan tehty tuomioistuinlain säätämisenkään yhteydessä.
Sotilasjäsenet tuovat asiantuntijajäseninä tuomioistuimen ratkaisukokoonpanoon asiantun- temusta käytännön tilanteista sotilaallisessa toimintaympäristössä. Erityisasiantuntemuksen tarvetta sotilasoikeudenkäynneissä on perusteltu sillä, että puolustusvoimat eroaa muun mu- assa erityispiirteidensä ja käsitteidensä vuoksi muista toimintaympäristöistä.9 Tuomioistui- men asiantuntevuus takaa omalta osaltaan aineellisesti oikeaan ratkaisuun pääsemisen sekä parantaa siten tuomioiden ennustettavuutta. Erityisesti rikosprosessissa ennustettavuus on tärkeä osa syytetyn oikeusturvan ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumista.10 Asi- antuntijoiden ottaminen osaksi tuomioistuimen ratkaisukokoonpanoa johtaa kuitenkin sii- hen, että heidän asemansa tulisi säätää vastaamaan riippumattoman tuomarin asemaa. Vain täten pystytään turvaamaan asianosaisten oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin.
Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin käsite on peräisin kansainvälisistä ihmisoikeussopi- muksista, mutta nykyään se sisältyy myös kansalliseen lainsäädäntöön. Esimerkiksi Euroo-
5 Ks. Pasanen – Nikula 1983, s. 614–615.
6 HE 86/1981 vp, s. 3.
7 HE 100/2000 vp, s. 12.
8 Oikeusministeriö 2003, s. 391.
9 Sotilaallisen toimintaympäristön erityispiirteitä käsitellään tutkielman toisessa pääluvussa Sotilasoikeuden- käytön erityispiirteet.
10 Ervo 2005a, s. 2–3.
pan neuvoston (EN) jäseneksi liittymisen yhteydessä 1989 Suomi allekirjoitti Euroopan ih- misoikeussopimuksen (SopS 18–19/1990, EIS), joka tuli ratifioimisen jälkeen voimaan seu- raavana vuonna. Edelleen ihmisoikeussopimukset toimivat merkittävänä viitekehyksenä pe- rusoikeusuudistuksessa, ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimus siirtyi osaksi kan- sallista lainsäädäntöä hallitusmuodon uudistuksessa (969/1995) vuonna 1995. Puhutaan pro- sessioikeuden kansainvälistymisestä ja perustuslaillistumisesta.11
Tässä tutkielmassa analysoidaan suomalaisessa sotilasoikeudenkäyntiprosessissa asiantun- temusta turvaavia järjestelyitä sekä arvioidaan niiden vaikutusta vastaajan oikeusturvan to- teutumiselle. Erityisesti tutkielman kohteena on se, miten sotilasjäsenten kuuluminen tuo- mioistuimen ratkaisukokoonpanoon vastaa nykyiseen vaatimukseen oikeudenmukaisesta oi- keudenkäynnistä. Mielenkiintoa lisää se, ettei sotilasoikeudenkäyntiä tai sotilasjäseniä kos- kevaa sääntelyä ole kokonaisuudessaan tarkastettu ihmisoikeussopimuksen ratifioimisen jäl- keen. Tutkimuskysymykset ovat seuraavat:
1. Millä tavalla sotilasoikeudenkäynnin järjestämisessä on otettu huomioon alaan liit- tyvät erityispiirteet ja -asiantuntemuksen tarve?
2. Miten sotilasjäsenen osallistuminen sotilasoikeudenkäyntiin vaikuttaa asianosaisten oikeuteen oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin perus- ja ihmisoikeusnäkökul- masta?
1.2 Tutkielman rakenne ja rajaukset
Tutkielman toisessa pääluvussa käsitellään sotilasoikeudenkäytön erityispiirteitä. Luvun tar- koituksena on selventämään sotilasjäsenten tarpeen taustalla olevia puolustusvoimien toi- mintaan liittyviä erityisolosuhteita. Luvussa käsitellään lyhyesti sotilasoikeudenkäytön his- toriallista kehitystä Suomessa sekä keskitytään erityisesti sotilasoikeudenkäyntiasiaan käsit- teenä. Kolmannessa pääluvussa analysoidaan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin sisältöä sekä tarkastellaan sen yhteyttä asiantuntevaan tuomioistuimeen. Oikeudenmukaista oikeu- denkäyntiä käsitellään ensisijaisesti Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja Euroopan ihmis- oikeustuomioistuimen (EIT) ratkaisukäytännön valossa, joskaan kansallista perusoikeusnä-
11 Viljanen 1996, s. 788–792; Ervo 2005a, s. 1–2.
kökulmaa ei voida sivuuttaa. Lisäksi luvussa tarkastellaan vaihtoehtoisia tapoja järjestää asi- antunteva tuomioistuin ja analysoidaan sitä, missä määrin ne turvaavat oikeutta oikeuden- mukaiseen oikeudenkäyntiin. Neljännessä pääluvussa analysoidaan sitä, millä tavalla toi- sessa pääluvussa käsitellyt erityispiirteet ovat vaikuttaneet sotilasoikeudenkäynnin järjestä- miseen kolmannen luvun asiantuntevuuden näkökulmasta. Luvussa keskitytään voimassa olevan oikeuden tarkasteluun. Viidennessä pääluvussa analysoidaan sitä, millainen vaikutus yleisten tuomioistuinten sotilasjäsenillä on oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumi- selle. Pääluku on jaettu kolmeen alalukuun, jotka käsittelevät sotilasjäsenten virkaan nimit- tämistä, virassa toimimista sekä virassa pysymistä. Nämä teemat linkittyvät vahvasti toi- siinsa erityisesti tuomioistuimen riippumattomuutta koskevassa arvioinnissa. Viimeisessä luvussa vedetään yhteen vastaukset tutkimuskysymyksiin ja esitetään sääntelyn sisältöä kos- kevia kehittämisvaihtoehtoja.
Tutkielmassa keskitytään käsittelemään yleisten tuomioistuinten kokoonpanoon kuuluvien sotilasjäsenten roolia. Sen ulkopuolelle rajautuvat siten ensinnäkin vakuutusoikeuden ko- koonpanoon mahdollisesti kuuluvat sotilasvamma-asioita tuntevat sotilasjäsenet. Toiseksi tutkielmassa käsitellään sotilasjäsenten roolia ainoastaan rauhanajan sotilasoikeudenkäyn- nissä. Sotilasoikeudenkäyntilain 6 luvussa säädetään sotatilaan julistetulle alueelle asetetta- vasta sotaoikeudesta. Vaikka sotaoikeuksien ratkaisukokoonpanoon kuuluu rauhanajan tuo- mioistuinta vastaavasti puheenjohtajan lisäksi kaksi sotilasjäsentä, sotaoikeuden toimin- taympäristö eroaa siinä määrin rauhanajan oikeudenkäynnistä, ettei kokoonpanojen vertailu ole perusteltua tutkimuskysymykseen vastaamiseksi. Tässä tutkielmassa sotilasoikeuden- käynnillä tarkoitetaan nimenomaan rauhanajan prosessia.
Oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin käsittää useita ulottuvuuksia, joita kaikkia ei EIS:n 6 artiklassa tai perustuslain (731/1999, PL) 21 §:ssä ole edes pyritty luettelemaan tyh- jentävästi.12 Sotilasjäsenten roolia ei ole tarkoituksenmukaista tarkastella erikseen jokaisen oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin elementin osalta, vaan on syytä keskittyä erityisesti nii- hin, joihin sotilasjäsenten kokoonpanoon kuulumisella on suurin vaikutus. Tutkielmassa keskitytään erityisesti tuomioistuimen riippumattomuuden, sotilasjäsenten puolueettomuu-
12 Ks. HE 309/1993 vp, s. 72–74.
den sekä asianmukaisen käsittelyn vaatimuksiin. Erityisesti asiantuntemuksen kannalta mer- kittäviä osatekijöitä voivat olla sotilasjäsenten vaikutus asian käsittelyn joutuisuuteen sekä kontradiktorisuuden toteutumiseen. Sotilasjäsenet voivat lisäksi vaikuttaa esimerkiksi tuo- mioistuimeen pääsyyn kustannusten laskun myötä sekä syyttömyysolettaman toteutumiseen.
Sotilasjäsenten voidaan nähdä asemansa kautta vaikuttavan tuomio-oikeellisuuteen, joskaan kyse ei ole oikeusturvan osatekijästä, vaan ennemmin tämän tavoitteesta. Tällaisten kysy- mysten tarkastelu jää kuitenkin sivualalle. Lisäksi tutkielman ulkopuolelle on syytä rajata sellaiset oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin osatekijät, joiden toteutumiseen sotilasjäsen- ten ei voida juurikaan olettaa vaikuttavan. Tällaisia ovat esimerkiksi oikeus oikeusapuun tai oikeus olla myötävaikuttamatta oman syyllisyytensä selvittämiseen.
1.3 Tutkielman metodi
Tutkielman metodi on lainoppi eli oikeusdogmatiikka. Lainopin tehtävänä on perinteisesti pidetty voimassa olevan oikeuden sisällön selvittämistä, sen tulkintaa sekä systematisoin- tia.13 Lainoppi voidaan jakaa tulkinnan ja systematisoinnin perusteella käytännölliseen lain- oppiin eli tulkintajuridiikkaan sekä teoreettiseen lainoppiin. Käytännöllisen lainopin tehtä- vänä on esittää perusteltuja tulkintakannanottoja yksittäisissä oikeudellisissa tulkintakysy- myksissä. Kannanotot tulisi perustella mahdollisimman vakuuttavasti hyödyntäen yleisesti hyväksyttyjä tulkinta-, oikeuslähde- ja argumentaatio-oppeja.14 Systematisoinnin osalta kyse on teoreettisesta lainopista, jonka tehtävänä on luoda käytännölliselle lainopille pohja yksit- täisten kysymysten tulkitsemiseen ilman, että samalla joudutaan ottamaan teoreettisiin ky- symyksiin kantaa. Systematisoinnilla tarkoitetaan säädösten ja säännösten välisten suhteiden jäsentämistä. Teoreettisen lainopin tehtävänä on kehittää oikeudenalojen yleisiä oppeja sekä käsitteitä.15 Tutkielmassa käytetään sekä käytännöllistä että teoreettista lainoppia, joskin tut- kimuskysymykseen vastaaminen onnistuu paremmin tulkintajuridiikan avulla.
Tutkimuskysymyksen vuoksi tutkielman metodin voidaan jossain määrin nähdä sisältävän piirteitä kriittisestä lainopista. Lainopin tehtävänä ei perinteisesti ole nähty olevan kannan- ottojen esittäminen siitä, millainen lain tulisi olla, vaan tämä on lainvalmistelun alaan kuu- luva asia.16 Kriittisen lainopin tavoite on pyrkiä vaikuttamaan voimassa olevan oikeuden
13 Aarnio 1989, s. 288–289; Kolehmainen 2016, s. 114.
14 Määttä 2016, s. 149; Aarnio 2006, s. 238.
15 Määttä 2016, s. 160–161; Aarnio 2006, s. 243.
16 Laakso 2012, s. 49; Aarnio 1989, s. 53; Siltala 2004, s. 346–347 ja 349–350.
sisältöön kehittämällä tulkintasuosituksia ja oikeudenalojen yleisiä oppeja. Kriittisessä lain- opissa käytetään pääasiassa samoja menetelmiä kuin ei-kriittisessä lainopissa.17 Tässä tut- kielmassa mukaillaan perinteistä aarniolaista oikeuslähdeoppia kiinnittäen huomiota kuiten- kin muun muassa kansainvälisten normien aiempaa merkittävämpään asemaan.18 Kriittiselle lainopille on tyypillistä painottaa esimerkiksi perusoikeussäännösten, oikeusperiaatteiden sekä tavoitesäännösten normatiivista merkitystä joustavien normien tulkinnassa.19 Tutkiel- massa painotetaan sekä perus- ja ihmisoikeusmyönteistä- että teleologista tulkintaa huomi- oitaessa lainsäätäjän tavoitteet, joita se on pyrkinyt sotilasoikeudenkäyntiä koskevilla sään- nöksillä edistämään.20 Toisaalta kyseisillä tulkintametodeilla on vahva asema myös ei-kriit- tisessä lainopillisessa tulkinnassa.21
1.4 Käsitteet
Tässä luvussa selvitettävien käsitteiden tarkoituksena on sekä sujuvoittaa että tiivistää myö- hempää tekstiä. Luku on kuitenkin tarkoituksenmukaista pitää lyhyenä, sillä tutkielman ym- märtäminen ei vaadi yksityiskohtaista ymmärrystä puolustusvoimien organisaatiosta tai siellä esiintyvistä käsitteistä.22 Useat tutkielman kannalta keskeiset käsitteet liittyvät puolus- tusvoimien johtamisjärjestelmään sekä hallintorakenteeseen, joista säädetään puolustusvoi- mista annetun lain (551/2007, PVL) 3 ja 4 luvuissa. PVL:n 24.1 §:n mukaan puolustusvoimat on hallinnollisesti puolustusministeriön alainen. Puolustusministeriö päättää PVL:n 29.1 §:n mukaan puolustusvoimain komentajan tai pääesikunnan esityksestä hallinnollisten yksiköi- den perustamisesta, sijoituspaikasta ja lakkauttamisesta. Ministeriö päättää myös muista merkittävimmistä kokoonpanoon tai johtosuhteisiin vaikuttavista muutoksista.23
Vuoden 2015 organisaatiouudistuksella (509/2013) puolustusvoimien hallintorakenne muu- tettiin kolmiportaiseksi koostuen keskus-, alue- ja paikallishallinnosta.24 PVL:n 25.1 §:n mu- kaan puolustusvoimien välitön johto ja valvonta kuuluvat puolustusvoimain komentajalle.
Hänet nimittää virkaansa 38.1 §:n mukaan tasavallan presidentti valtioneuvoston esityksestä.
17 Määttä 2016, s. 181–183.
18 Aarnio 1989, s. 222–243; Kolehmainen 2016, s. 117.
19 Määttä 2016, s. 183–184.
20 Laakso 2012, s. 357–362.
21 Tulkintametodeista ks. Virolainen – Martikainen 2010, s. 458–466.
22 Puolustusvoimien toimintatavasta ja rakenteesta ks. Pääesikunta 2014, s. 12–15.
23 HE 264/2006 vp, s. 26 ja 43.
24 HE 8/2013 vp, s. 12; Pääesikunta 2014, s. 43.
Puolustusvoimain komentajaa tukee johtamistoiminnassa pääesikunta, jota puolestaan joh- taa pääesikunnan päällikkö. PVL:n 26.1 §:n mukaan pääesikunta on valtion keskushallintoon kuuluva viranomainen ja puolustusvoimien johtoesikunta.25 Pääesikunnan päällikkö nimite- tään virkaan samoin kuin puolustusvoimain komentaja. Puolustusvoimat jakaantuu PVL:n 27 §:n mukaisesti kolmeen puolustushaaraan; maa-, meri ja ilmavoimiin, joita kutakin johtaa puolustushaaran komentaja. Puolustushaarakomentajien johtamistyötä tukevat puolustus- haarojen esikunnat, jotka ovat hallinnollisesti pääesikunnan alaisia. Puolustushaarajaottelun ulkopuolelle jäävät Maanpuolustuskorkeakoulu sekä suoraan pääesikunnan alaiset sotilas- laitokset, kuten logistiikkalaitos. Edelleen kuhunkin puolustushaaraan kuuluu joukko-osas- toja, joiden pääasiallisena tehtävänä on vastata joukkotuotannosta poikkeusoloja varten.
Joukko-osastot ovat 28.1 §:n mukaan paikallishallintoviranomaisia ja niitä johtavat joukko- osastojen komentajat yleensä joukko-osaston esikunnan tukemana. Joukko-osastoihin kuu- luu lisäksi joukko- ja erillisyksiköitä sekä maavoimissa mahdollisesti aluetoimistoja.26 Sotilaan määritelmän osalta viitataan tässä tutkielmassa rikoslain (39/1889, RL) 45 luvun soveltamisalasäännökseen, kuten myös sotilasoikeudenkäyntilakia säädettäessä on tehty.27 RL:n 45 luvun 27 §:n mukaan sotilaalla tarkoitetaan PVL:n 36.1 §:ssä tarkoitettua ammatti- sotilasta, asevelvollisuuttaan aseellisena tai aseettomana suorittavaa, asevelvollisuuslain (1438/2007, AVL) 79 §:ssä tarkoitetussa palveluksessa olevaa, asepalvelusta vapaaehtoisena suorittavaa naista, vapaaehtoisiin kertausharjoituksiin osallistuvaa reserviläistä sekä puolus- tusvoimissa sotilasvirkaan koulutettavaa oppilasta.28 RL 45 luvun 27.2 §:n mukaan sotilaita koskevia säännöksiä sovelletaan myös rajavartiolaitoksessa sotilasvirassa palveleviin ja ra- javartijan peruskurssilla opiskeleviin sekä sotilaallisesta kriisinhallinnasta annetussa laissa (211/2006, KrihaL) tarkoitetussa kriisinhallintakoulutuksessa, -harjoituksissa ja -palveluk- sessa oleviin niin kuin erikseen säädetään. Siviilipalveluslain (1446/2007) 1.2 §:n mukaan siviilipalvelusta suorittamaan määrätty on vapautettu asevelvollisuuslaissa tarkoitetusta pal- veluksesta, eikä häneen sovelleta sotilasrikossäännöksiä. Sotilaan määritelmän ulkopuolelle jäävät myös puolustusministeriössä sekä nykyisessä ulkoministeriössä sotilasviroissa palve- levat, sillä sotilaskurinpitomenettelyn kohdistamista heihin on pidetty ongelmallisena.29
25 Pääesikunta 2014, s. 13.
26 Pääesikunta 2014, s. 13, 50; Vrt. HE 86/1981 vp, s. 9.
27 HE 86/1981 vp, s. 7.
28 Vrt. YLPALVO 2016, k. 2 ja 18.
29 HE 17/1999 vp, s. 11.
2 SOTILASOIKEUDENKÄYTÖN ERITYISPIIRTEET
2.1 Suomalaisen sotilasoikeudenkäytön lyhyt historia
Sotilasoikeudenkäytöllä tarkoitetaan prosessia, jossa puolustusvoimissa havaitut rikokset tutkitaan ja niistä määrätään rangaistukset. Sotilasoikeudenkäyttöä koskevan lainsäädännön kokonaisuus muodostuu paitsi sotilasoikeudenkäynti-, myös sotilasrikos- ja kurinpitosään- nöksistä.30 Tässä luvussa tarkastellaan erityisesti sotilasoikeudenkäynnin ja sotilasjäsenten aseman historiallista kehitystä.
Suomalaisen sotilasoikeudenkäytön historia on usein nähty alkavaksi Ruotsi-Suomen kar- tano-oikeudesta 1200-luvun lopulta.31 Lähinnä rikosoikeudellisista ja kurinpidollisista sään- nöksistä koostunutta kartano-oikeutta sovellettiin ensin kaikkiin kuninkaan palveluksessa oleviin henkilöihin. Vasta 1540-luvulla sotaväkeä koskevat säännökset erotettiin omiksi sota-artikloiksi muuta palvelusväkeä koskemaan jäävästä kartano-oikeudesta. Sota-artiklat sisälsivät rikos- ja prosessioikeudellisia säännöksiä ja ne toimivat eräänlaisen lex specialis - normeina kartano-oikeuteen verrattuna, jota sovellettiin vielä tarvittaessa sotaväkeen.
Vuonna 1621 annetulla uudella sota-artiklalla luotiin sotilasrikosprosessiin ensimmäistä ker- taa Euroopassa portaittainen tuomioistuinsysteemi, joka koostui alioikeudesta, ylioikeudesta ja kuninkaasta. Alioikeuden puheenjohtajana toimi eversti, jonka lisäksi kokoonpanoon kuu- lui 12 muuta sotilasta. Ruotsin vallan ajan päättyessä 1809 voimaan jäivät vuoden 1798 sota- artiklat, joiden mukaisesti jokaisessa armeijan osastossa ja laivaston eskadroonassa oli oma sotaoikeutensa, joka käsitteli kaikki palveluksessa tapahtuneet rikokset. Ylioikeutena toimi erityinen sotaoikeus.32
Venäjän vallan aikakaudelle oli tyypillistä lainsäädännöllisten uudistusten hitaus, mikä joh- tui muun muassa lainsäädäntöprosessiin osallistuneiden tahojen yhteisymmärryksen puut- teesta. Toisaalta Ruotsin vallan aikaisten säädösten uudistustarve tunnistettiin kyllä, sillä vaikka Suomi saikin pitää vanhat sotilasrikossäännökset, ne pyrittiin tarkistamaan vastaa- maan Venäjän lainsäädäntöä.33 Ruotsin vallan aikaiset sota-artiklat kumottiin kuitenkin vasta
30 HE 87/1981 vp, s. 1; Kiiski 2006, s. 168–169.
31 KM 1972: A 18, s. 13; Tuure 1998, s. 568.
32 KM 1972: A 18, s. 13–14; Tuure 1998, s. 568–574.
33 Tuure 1998, s. 5745–576.
1877, jolloin ne korvattiin Suomen sotaväen rangaistuslailla ja Suomen sotaväen järjestys- säännöllä. Seuraavana vuonna voimaan tullut yleinen asevelvollisuus johti uusien Suomen sotaväkeä koskevan rikoslain (16.7.1886/23, SRL) ja Suomen sotaväen järjestyssäännön (16.7.1886/23) antamiseen jo vuonna 1886.34 Sotaväen rikoslaki sisälsi yleisen osan ja ran- gaistussäännösten lisäksi säännökset sotaoikeudesta, sotaylioikeudesta ja pikaoikeudesta sekä oikeudenkäynti- ja täytäntöönpanomenettelystä. Yleisen rikoslain tullessa voimaan 1894, sen yleisen osan säännökset olivat osin ristiriidassa SRL:n kanssa, jonka takia lainsää- däntöä alettiin jälleen uudistamaan. Uudistamistyö jäi kuitenkin silleensä, kun Suomen so- taväki lakkautettiin asteittain vuosina 1901–1905.35
Suomen itsenäistyttyä ja saatua oma puolustuslaitos vuodelta 1886 peräisin olevaa sotilasri- kos- ja oikeudenkäyntilainsäädäntöä alettiin uudistamaan. Aineelliset säännökset erotettiin 1919 voimaan tulleeseen sotaväen rikoslakiin (71/1919) ja prosessuaaliset säännökset sisäl- lytettiin lakiin sotatuomioistuimista ja oikeudenkäynnistä niissä (93/1920, STL). STL:n 1
§:n mukaan rauhanaikaisia alisotatuomioistuimia olivat rykmentinsotaoikeus, merisotaoi- keus sekä erikoissotaoikeus. Sotaväen ylioikeutena toimi sotaylioikeus ja ylimpänä oikeus- asteena korkein oikeus (KKO). Vaikka oikeusastejärjestys ei muuttunut SRL:n säännöksistä, tuomioistuinten rakenteeseen tehtiin useita muutoksia. Rykmentinsotaoikeus koostui STL:n 3 §:n mukaan lainoppineesta puheenjohtajasta ja neljästä sotilasjäsenestä. Sen sijaan, että ennen kaikki sotilasjäsenet olivat upseereja, nyt kahden heistä tuli kuulua alipäällystöön tai olla korpraaleita.36 Vastaava kokoonpano säädettiin myös meri- ja erikoissotaoikeuksiin.
Pelkistä upseereista luopumisella nähtiin olevan kansan luottamusta tuomioistuimiin lisäävä vaikutus.37 STL:n 7 §:n mukaan sotaylioikeuteen kuului kolme lainopillisen koulutuksen saanutta sotaylituomaria sekä kaksi vähintään esiupseerin arvoista sotilasjäsentä ja 8 §:n mu- kaan korkeimpaan oikeuteen kaksi sotilasjäsentä normaalin kokoonpanon lisäksi.
Sotilasjäseniä ei STL:n 4 §:n mukaan määrätty enää tapauskohtaisesti kuten SRL aikaisem- min edellytti, vaan asianomaisen joukko-osaston päällikkö nimesi alioikeuden sotilasjäsenet
34 Tuure 1998, s. 576–578.
35 Tuure 1998, s. 578–579; KM 1972: A 18, s. 14; Kronlund 1988, s. 21–22.
36 Alun perin hallituksen esityksessä tuomioistuimen puheenjohtajaksi ehdotettiin upseerin arvoista sotilasjä- sentä. Sotilasasiainvaliokunta katsoi kuitenkin mietinnössään, että puheenjohtajan tulisi olla kokoonpanoon kuuluva lainoppinut tuomari, mihin myös suuri valiokunta yhtyi omassa mietinnössään. Ks. VM 3/1919 vp, s.
3; SVM 49/1919 vp, s. 1.
37 HE 3/1920 vp, s. 1–2; ks. lisäksi Kronlund 1988, s. 255.
vuodeksi kerrallaan asianomaisen esikunnan ehdotuksesta. Valtion päämies nimitti sotayli- oikeuden sotilasjäsenet kolmeksi vuodeksi kerrallaan sotaministerin esityksestä ja korkeim- man oikeuden sotilasjäsenet vuodeksi kerrallaan. Syyttäjänä sotilasasioissa toimi STL:n 35.1
§:n mukaan vähintään luutnantin arvoinen upseeri, jonka asianomaisen joukon päällikkö määräsi vuodeksi kerrallaan. STL:n säätämisen yhteydessä sotaoikeuksien lainkäytön piiriä laajennettiin koskemaan kaikki sotilaan rauhan aikana tekemät rikokset lukuun ottamatta uskonto- ja aviorikoksia. Laajennusta perusteltiin sillä, ettei sotilaallinen järjestys ja kurin- pito tule riittävästi turvatuksi, ellei lainkäyttö tapahdu yhtenäisesti sotilaallisen vallan alai- sena, riittävällä nopeudella ja palvelusta liikaa häiritsemättä.38
Vaikka sotatuomioistuinlain 2 luku sisälsi jo voimaan tullessaan sodanaikaisia sotatuomio- istuimia koskevia säännöksiä, oikeudenkäyntimenettelyä jouduttiin sotien aikana korjaa- maan prosessin nopeuttamiseksi.39 Sodan jälkeen säädetyt poikkeuslait nähtiin STL:n rauhan ajan sotatuomioistuimia koskevia vanhentuneita säännöksiä toimivammiksi, mikä johti vä- liaikaiseksi tarkoitetun sotatuomioistuimia ja oikeudenkäyntiä niissä koskevan lain (268/1947) säätämiseen.40 Lain mukaan sotaoikeuteen kuului lainoppineen puheenjohtajan lisäksi enää vain yksi vähintään luutnantin arvoinen upseeri ja yksi alipäällystöön tai mie- histöön kuuluva jäsen, jotka sotilaspiirin komentaja määräsi kutakin istuntoa varten erikseen.
Väliaikaiseksi tarkoitetun lain voimassa oloaikaa jatkettiin niin, että se kumottiin vasta soti- lasoikeudenkäyttöä koskeneen kokonaisuudistuksen yhteydessä 1984. Kokonaisuudistus sai alkunsa 1968 hallituksen annettua eduskunnalle ehdotukset uudesta sotilasrikoslaista sekä sotilastuomioistuinlaista.41 Ehdotukset kuitenkin peruutettiin eduskunnan toisen lakivalio- kunnan ehdotettua mietinnöissään niitä hylättäväksi.42 Valtioneuvosto asetti 1970 sotilasri- kos- ja sotilasoikeudenkäyntilainsäädännön uudistamiskomitean, jonka tehtävänä oli muun muassa laatia ehdotukset sotilasrikossäännösten sisällyttämisestä rikoslakiin sekä sotilasoi- keudenkäyntiasioiden siirtämisestä yleisiin alioikeuksiin.43
38 HE 3/1920 vp, s. 3–4.
39 KM 1972: A 18, s. 16.
40 HE 4/1947 vp, s. 1.
41 HE 15/1968 vp; HE 75/1968 vp.
42 Hallituksen esityksen mukaan sotilastuomioistuimia olisivat olleet sotaoikeudet, ylisotilastuomioistuimena Helsingin hovioikeus sekä korkeimpana oikeusasteena korkein oikeus. Toinen lakivaliokunta katsoi kuitenkin mietinnössään (n:o 1/1968 vp), että sotilasrikosasiat tulisi siirtää yleisten alioikeuksien, lähinnä raastuvanoi- keuksien käsiteltäviksi. KM 1972: A 18, s. 23–24.
43 HE 85/1983 vp, s. 5; HE 86/1983 vp, s. 4; KM 1972: A 18, s. 3.
Uudistamiskomitean mietintö valmistui 1972 ja se sisälsi muun muassa ehdotuksen uudesta sotilasoikeudenkäyntilaista. Ehdotetun sotilasoikeudenkäyntilain 1 §:n mukaan sotilasoikeu- denkäyntiasiat olisi käsitelty yleisissä tuomioistuimissa kuten rikosasioiden käsittelemisestä säädettiin, ellei ehdotuksessa toisin määrätty. Asian käsittelyn vaatiessa erityistä teknistä tai sotilaallista asiantuntemusta alioikeuteen ja hovioikeuteen olisi voitu kutsua kaksi asiantun- tijaa, jotka tuomioistuin olisi määrännyt kahdeksi vuodeksi sotilasläänin komentajan tai pää- esikunnan esityksestä. Asiantuntijat eivät olisi olleet tuomioistuimen jäseniä tai osallistuneet päätöksen tekemiseen, vaan heidän tehtävänsä olisi ollut puhtaasti avustaa tuomioistuinta sekä antaa asiasta lausunto.44 Mietinnöstä annetuissa lausunnoissa asiantuntijoiden käyttä- mistä ei pidetty riittävänä asiantuntemuksen takeena varsinkin, kun samassa yhteydessä eh- dotettiin luovuttavaksi myös sotilassyyttäjistä.45 Lausuntojen pohjalta hallitus päätyi omassa ehdotuksessaan säilyttämään sekä sotilasjäsenet että erikoissyyttäjäjärjestelmän.46 Vuoden 1920 STL sekä sitä täydentävä väliaikainen poikkeuslaki kumottiin 1984, kun SOL ja sitä täydentävä SOA tulivat voimaan.
2.2 Suomalaisen sotilasoikeudenkäytön erityispiirteet 2.2.1 Sotilasoikeudenkäyntiasian määritelmä ja soveltamisala
Sotilasoikeudenkäyntiasia voidaan määritellä sen asiallisen soveltamisalan kautta tarkaste- lemalla niitä rikoksia, jotka on erikseen laissa säädetty käsiteltäväksi sotilasoikeudenkäynti- asioina. Käsitteen määrittelyssä on otettava huomioon myös henkilöllinen soveltamisala, sillä sotilasoikeudenkäyntiasioina voidaan käsitellä ainoastaan tiettyjen henkilöiden tekemät rikokset. Koska tutkielmassa keskitytään tarkastelemaan sotilasjäsenten roolia tuomioistui- messa, aiheen kannalta on olennaista kiinnittää huomiota yleisellä tasolla myös siihen, mil- laisissa prosesseissa sotilasoikeudenkäyntiasiat kulloinkin ratkaistaan ja millä edellytyksin.
Tältä osin merkitystä on paitsi asiallisella, myös ajallisella soveltamisalalla.
Sotilasoikeudenkäyntiasian asiallisesta soveltamisalasta säädetään sotilasoikeudenkäynti- lain 2 §:ssä.47 Pykälän 1 momentin mukaan sotilasoikeudenkäyntiasioita ovat ensinnäkin so- tilasrikoksia koskevat asiat, jotka puolestaan on lueteltu RL:n 45 luvussa. Nämä niin sanotut varsinaiset sotilasrikokset on jaettu rikoslaissa palvelus-, vartio-, poissaolo-, kuuliaisuus- ja
44 KM 1972: A 18, s. 132 ja 135.
45 Pasanen 1973, s. 43–44.
46 HE 86/1981 vp, s. 4.
47 Ks. Pasanen – Nikula 1983, s. 622.
esimiesrikoksiin sekä muihin rikoksiin. Lisäksi luvussa säädetään sota-ajan rikoksista.48 So- tilasoikeudenkäyntiasioina käsitellään lisäksi SOL:n 2.2 §:ssä tarkoitetut rikokset silloin, kun teko on kohdistunut joko toiseen sotilaaseen, puolustusvoimiin, rajavartiolaitokseen tai rauhanturvaamisorganisaatioon. Lainsäätämisvaiheessa nähtiin tarpeelliseksi määritellä so- tilasoikeudenkäyntiasia käsitteenä varsinaisia sotilasrikoksia laajemmin, jotta kurinpitome- nettelyssä voitiin käsitellä myös muita tarkoituksenmukaiseksi nähtyjä rikoksia.49 Näitä epä- varsinaisia sotilasrikoksia ovat teot, joista säädetään rangaistus rikoslain 21 luvun 1–3 tai 5–14 §:ssä, 25 luvun 7 tai 8 §:ssä, 28, 31–33 tai 35 luvussa, 36 luvun 1–3 §:ssä, 37 luvun 8–
10 §:ssä, 38 luvun 1–7, 7 a, 7 b, 8, 8 a tai 9 a §:ssä taikka 40 luvun 1–3 tai 5 §:ssä. Mainittuja rikoksia ovat esimerkiksi henkeen, terveyteen ja omaisuuteen kohdistuvat rikokset sekä vää- rennös- ja petosrikokset.50 Sotilasoikeudenkäyntiasiana käsitellään lisäksi syyte AVL:n 118
§:ssä säädetystä asevelvollisuudesta kieltäytymisestä. SOL 8.1 §:n mukaan laissa säädetyssä järjestyksessä voidaan käsitellä myös sotilasrikoksen yhteydessä tehty muu vähäinen rikos.51 Sotilasoikeudenkäyntiasiana käsiteltävän rikoksen henkilöllinen soveltamisala on rajoitettu koskemaan ainoastaan sotilaita.52 Esimerkiksi puolustusvoimissa siviiliviroissa työskente- levä henkilöstö ei voi syyllistyä sotilasoikeudenkäyntiasiana käsiteltäviin rikoksiin, vaan heihin sovelletaan rikoslain 40 luvun yleisiä virkarikoksia koskevia säännöksiä.53 Rikoslain 45 luvun sotilasrikokset ovat niin sanottuja erikoisrikoksia, joissa rikoksen varsinaisena te- kijänä voi olla ainoastaan sellainen henkilö, joka täyttää tunnusmerkistössä asetetut edelly- tykset. Tunnusmerkistön ulkopuolelle jäävä henkilö voi olla erikoisrikoksissa yllyttäjä tai avunantaja, mutta ei tekijäkumppani.54 Yleensä rikostunnusmerkistössä tekijätunnusmerkki on ilmaistu käyttämällä termiä ”joka”, jolloin rikoksen tekijänä voi olla kuka tahansa.55 Var- sinaisten sotilasrikosten tunnusmerkistöjen mukaan tekoon voi syyllistyä ainoastaan sotilas, lukuun ottamatta esimiesrikoksia, joissa tekijätunnusmerkiksi on säädetty esimiesasemassa
48 Varsinaisista sotilasrikoksista ks. Nuutila – Ojala 2009, k. Palvelusrikokset (RL 45:1–4) – Muut rikokset (RL 45:18–19); Pasanen – Nikula 1983, s. 622–628.
49 HE 86/1981 vp, s. 7.
50 Ks. muun muassa Kärki 2010, s. 12–13, mutta vrt. Virolainen – Pölönen 2004, s. 548–549, jossa sotilasoi- keudenkäyntiasioiksi on määritelty vain varsinaiset sotilasrikokset ja asevelvollisuudesta kieltäytyminen.
51 HE 40/1997 vp, s. 2–3; Vähäisen rikoksen määrittelyn osalta ks. KKO 2019:104, kohdat 8–18.
52 Tuomioistuimen sotilasjäsenet eivät saa olla paikalla, mikäli tuomioistuin käsittelee sotilasrikokseen osalli- sen siviilihenkilön tekemää rikosta. HE 86/1981 vp, s. 6.
53 HE 85/1981 vp, s. 14; Pasanen – Nikula 1983, s. 619.
54 HE 86/1981 vp, s. 11; HE 44/2002 vp, s. 159; Tapani – Tolvanen – Hyttinen 2019, s. 453–454.
55 Frände ym. 2018, s. 676; Tapani – Tolvanen – Hyttinen 2019, s. 454.
oleva. Varsinaisten sotilasrikosten lisäksi AVL:ssa säädettyyn asevelvollisuudesta kieltäy- tymiseen voi syyllistyä ainoastaan varusmies. SOL:n 2.2 §:ssä lueteltuihin rikoksiin voi syyllistyä kuka tahansa, mutta ne käsitellään säädöksen mukaan sotilasoikeudenkäyntiasiana ainoastaan, mikäli teosta syytettynä on sotilas.
Sotilasoikeudenkäyntiasiat käsitellään SOL:n 1.1 §:n mukaan yleisissä tuomioistuimissa ri- kosasioista säädetyssä järjestyksessä noudattaen lisäksi, mitä kyseisessä laissa säädetään.56 Sotilasoikeudenkäyntiasiat on kuitenkin syytä erottaa käsitteellisesti sotilasoikeudenkäynti- menettelyssä käsiteltävistä asioista. Kaikkia sotilasoikeudenkäyntiasioita ei ratkaista tuo- mioistuimissa sotilasoikeudenkäyntimenettelyssä, vaan ne voidaan käsitellä tietyin edelly- tyksin myös puolustusvoimien sisäisessä kurinpitomenettelyssä, josta säädetään sotilasku- rinpidosta ja rikostorjunnasta puolustusvoimissa annetussa laissa (255/2014, SKRTL).57 So- tilasoikeudenkäyntilain 14.1 §:n mukaan joukko-osaston komentajan tulee esitutkinnan jäl- keen ratkaista, toimitetaanko sotilasoikeudenkäyntiasia syyttäjälle syyteharkintaan, mikäli sitä ei käsitellä kurinpitomenettelyssä.58 Sotilasoikeudenkäyntimenettely on siten toissijai- nen prosessi kurinpitomenettelyyn verrattuna.
Sotilaskurinpitomenettelyn asiallisesta soveltamisalasta säädetään yleisesti SKRTL:n 1.3
§:ssä. Pykälän mukaan sotilaskurinpitomenettelyssä voidaan tutkia teko, jos on syytä epäillä sotilaskurinpitomenettelyn alaisen henkilön syyllistyneen SOL:n 2 §:ssä tarkoitettuun rikok- seen. Tällaisesta teosta voidaan joko määrätä kurinpitorangaistus kurinpitomenettelyssä tai tuomita sotilasoikeudenkäyntilain mukaisessa sotilasoikeudenkäynnissä. Kuitenkaan tarkoi- tuksena ei ole ollut, että kaikki sotilasoikeudenkäyntiasioina käsiteltävät teot voitaisiin käsi- tellä kurinpitomenettelyssä. SOL 2 §:än viittaamista perusteltiin hallituksen esityksessä sillä, että kaikkien näiden rikosten käsittely alkaa SKRTL:n mukaisesti.59 Kurinpitoesimiehen on
56 Sotilasrikosasioiden on tarkoitettu eroavan menettelynsä osalta muiden rikosasioiden oikeudenkäynneistä ainoastaan sen verran, kuin niiden erityisluonteen vuoksi on ehdottoman välttämätöntä. HE 86/1981 vp, s. 7.
57 Ks. Nuutila – Ojala 2009, kohta Yleistä > Seuraamukset ja prosessin erityispiirteet.
58 SOL 14.2 §:n mukaan komentaja voi jättää toimittamatta asian syyttäjälle muun muassa, mikäli teko on johtunut anteeksi annettavasta huolimattomuudesta, ajattelemattomuudesta tai tietämättömyydestä taikka sitä on muutoin pidettävä kurin ja järjestyksen kannalta vähäisenä. SOL:n 4.3 §:n mukaan syyttäjällä ei voi enää tehdä syyttämättäjättämispäätöstä ROL:n 1:7 säädetyllä vähäisyys- tai nuoruusperusteella, sillä joukko-osaston komentajan tekemää päätöstä on pidetty riittävänä syyteharkintana. HE 79/1989 vp, s. 14. Tämän rajoituksen on katsottu nykyään olevan vanhentunut, kun syyttäjän tehtävät siirrettiin vuonna 2001 sotilaslakimiehiltä ylei- sille syyttäjille. Ks. Jokela 2018, s. 282.
59 HE 30/2013 vp, s. 40.
SKRTL:n 27.1 §:n mukaan huolehdittava esitutkinnan toimittamisesta viipymättä, kun hä- nen tietoonsa on tullut sotilasoikeudenkäyntilaissa tarkoitettu rikos.60 Sotilasoikeudenkäyn- tiasia määrittää käsitteenä kurinpitoesimiehen toimivallan.61
SKRTL:n 46.1 §:n mukaan kurinpitomenettelyssä voidaan käsitellä teko, josta ei ole tuo- mioistuimen yleisen rangaistuskäytännön mukaan odotettavissa sakkoa ankarampaa rangais- tusta. Lisäksi epäillyn on täytynyt tunnustaa teko tai hänen syyllisyyttään täytyy muutoin voida pitää selvänä. Pykälän 3 momentissa säädetään niistä olosuhteista, joiden vallitessa edellä esitetystä huolimatta asiaa ei voida käsitellä kurinpitomenettelyssä. Momentin 2 koh- dan mukaan asianomistaja voi kieltää asian käsittelemisen kurinpitomenettelyssä ja vaatia sen saattamista tuomioistuimeen. Asianomistajan yksityisoikeudellisia vaatimuksia ei voida tutkia kurinpitomenettelyssä.62 Asia täytyy ratkaista tuomioistuimessa 3 kohdan mukaan myös silloin, kun keskenään yhteydessä olevista rikoksista jokin on käsiteltävä tuomioistui- messa ja 4 kohdan mukaan silloin, kun samaan rikokseen osallisista jotakin on syytettävä tuomioistuimessa eikä asioiden ratkaiseminen erillisinä ole tarkoituksenmukaista.63
SKRTL:n 46.3,1 mukaan asiaa ei voida käsitellä kurinpitomenettelyssä myöskään silloin, kun tekijä ei ole enää rikoslain 45 luvun alainen.64 RL:n 45:29.1 mukaan 27 §:ssä tarkoitetut henkilöt ovat sotilasrangaistussäännösten alaisia siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään sen ajan, jonka kyseisessä pykälässä tarkoitettu palvelus tai olosuhde kestää. Sotilasrikoksia koskevien rangaistussäännösten soveltamisalasta annetun valtioneuvoston asetuksen (1153/2000, SRA) 1.1 §:n mukaan asevelvollisuuslain tai naisten vapaaehtoisesta palveluk- sesta annetun lain (194/1995) nojalla palveluksessa oleva on sotilasrangaistussäännösten alainen siitä hetkestä lähtien, kun hän on saapunut tai ollut velvollinen saapumaan palveluk- seen. Väliä ei siten ole sillä, onko varusmies saapunut palvelukseen, vaan häneen voidaan joka tapauksessa soveltaa esimerkiksi poissaolorikoksia koskevia säännöksiä. Sotilasran-
60 Ks. KKO 2020:53, kohta 46, jossa kyseisen velvollisuuden laiminlyöneen ilmavoimien komentajan katsot- tiin syyllistyneen palvelusrikokseen; SKRTL:n 35 §:ssä säädetään pääesikunnan suorittamasta esitutkinnasta ja 39 §:ssä esitutkinnan siirtämisestä poliisille puolueettomuuden tai rikoksen vakavuuden niin edellyttäessä.
Esitutkinnan toimittaminen voidaan siirtää poliisille myös muutoin asian laadun vaatiessa, tai tarvittaessa po- liisi voi toimivaltuuksien puuttuessa suorittaa yksittäisiä avustavia toimenpiteitä.
61 HE 86/1981 vp, s. 7.
62 HE 30/2013 vp, s. 63.
63 Ks. Virolainen – Pölönen 2004, s. 548–549.
64 Kurinpitomenettelyn henkilöllinen soveltamisala määräytyy rikoslain mukaan. Ks. HE 87/1981 vp, s. 1.
gaistusäännösten alaisuus päättyy, kun henkilö on palveluksen päättymisen tai keskeyttämi- sen takia kotiutettu ja hän on poistunut siitä joukosta tai paikasta, jossa hän on palvellut.
SRA:n 1.2 §:n mukaan asevelvollinen ei ole sotilasrangaistussäännösten alainen ollessaan suorittamassa vankeusrangaistusta tai samalla kertaa täytäntöön pantavaa arestirangaistusta yleisessä rangaistuslaitoksessa. Muut kuin SRA:n 1 §:ssä mainitut RL 45:27 alaiset henkilöt ovat 2 §:n mukaan sotilasrangaistussäännösten alaisia siitä hetkestä alkaen, kun virantoimi- tus tai palvelus alkaa tai sen olisi pitänyt alkaa siihen saakka, kun virkasuhde tai palvelus- velvollisuus päättyy.
2.2.2 Sotilasolosuhteiden erikoisluonne
SOL 1.1 §:n mukaan sotilasoikeudenkäyntiasiat käsitellään rikosasioista säädetyssä järjes- tyksessä, noudattaen lisäksi kyseisessä laissa säädettyjä poikkeuksia. Jo se, että sotilasoikeu- denkäyntimenettelystä säädetään omassa laissaan, kertoo, että sotilasasioita pidetään luon- teeltaan poikkeavina. Tämä voidaan päätellä myös siitä, ettei asiantuntijajäsenten käyttö ri- kosasioissa ole tavanomaista. Rikosasian käsittelyyn ja ratkaisemiseen osallistuvat lautamie- het eivät ole asiantuntijajäseniä vaan maallikkojäseniä. Maa-, vakuutus-, työ- ja markkina- oikeuden kokoonpanoihin kuuluvat asiantuntijajäsenet eivät puolestaan käsittele rikosasi- oita. Rikosasioissa asiantuntijajäseniä on sotilasoikeudenkäyntiasioiden lisäksi ainoastaan merioikeuksissa niiden käsitellessä merilain (674/1994, ML) 21 luvun 9 §:ssä säädettyä ri- kosasiaa.65 Sotilasoikeudenkäynnin poikkeuksia muiden rikosasioiden oikeudenkäyntime- nettelystä on perusteltu sotilasoikeudenkäyntilakia säädettäessä sotilasrikosten erikoisluon- teella, sotilasolosuhteiden poikkeavuuksilla sekä näistä johtuvalla erityisasiantuntemuksen tarpeella.66
Sotilaallisten olosuhteiden poikkeavuus perustuu puolustusvoimien laissa säädettyjen tehtä- vien hoitamiseen sekä toiminnan järjestämiseen.67 Puolustusvoimien tehtävistä on säädetty PVL:n 2 §:ssä. Pykälän 1 momentin mukaan puolustusvoimat vastaa Suomen sotilaallisesta puolustamisesta, johon kuuluu muun muassa alueellisen koskemattomuuden valvominen ja turvaaminen, valtiojohdon toimintavapauden ja laillisen yhteiskuntajärjestyksen turvaami- nen sekä sotilaskoulutuksen antaminen. Lisäksi se tukee muiden viranomaisten toimintaa
65 Virolainen – Pölönen 2004, s. 574.
66 HE 86/1981 vp, s. 1–3.
67 HE 85/1981 vp, s. 3; Nuutila – Ojala 2009, kohta Yleistä > Sotilasrikokset.
antamalla virka-apua ja osallistumalla pelastustoimintaan. Puolustusvoimat osallistuu myös Euroopan Unionin sisäiseen turvallisuusyhteistyöhön sekä kansainväliseen kriisinhallintaan.
Puolustusvoimien muista tehtävistä säädetään pykälän 2 momentin mukaan erikseen.68 Edellä luetelluista puolustusvoimien tehtävistä tärkeimpänä – ja varmasti näkyvimpänä – on pidetty Suomen sotilaallista puolustamista. Tämän tehtävän täyttämiseksi puolustusvoimien on annettava sotilaallista koulutusta, varauduttava perustamaan sodanajan puolustusvoimat sekä ylläpidettävä sellaista valmiutta, että sen tehtävien suorittaminen voidaan tarvittaessa aloittaa viivytyksettä.69 Valtiovallan on todettu odottavan puolustusvoimilta sen tehtävien tunnollista täyttämistä, tehokkuutta, suoritusvarmuutta sekä luotettavuutta sen suhteen, että asevoimat pysyy valtiovallan hallinnassa ja valvonnassa. Odotusten täyttymisen välttämätön edellytys on puolustusvoimissa vallitseva hyvä sisäinen henki sekä kuri ja järjestys.70
Kurilla ja järjestyksellä tarkoitetaan annettujen käskyjen ja määräysten täsmällistä noudat- tamista.71 Kurin ja järjestyksen sekä sotilaallisen käskyvaltajärjestelmän merkitys puolus- tusvoimien tehtävien täyttämiselle korostuu sitä tarkasteltaessa sotilaallisten erityisolosuh- teiden kontekstissa. Kurinalaisuus on kriisiolosuhteissa välttämätön edellytys toiminnan joh- tamiselle ja tehtävien suorittamiselle, mutta myös rauhan aikana sillä on merkitystä joukko- jen järjestykselle ja turvallisuudelle.72 Puolustusvoimien tehtävä yhteiskunnassa on aseelli- sen voiman käyttö, joka korostaa jokaiselta sotilaalta edellytettävää kurinalaisuutta. Laimin- lyönnistä tai epäonnistumisesta voidaan maksaa ihmishengellä niin kriisin kuin myös rauhan aikana. Sotilas ei ole vastuussa ainoastaan itsestään, vaan myös muista ympärillään.73 Vas- tuun ankaruutta voidaan nähdä lisäävän sen, että asevelvollinen ei lähtökohtaisesti voi itse vaikuttaa palvelukseen astumiseen tai koulutuksen sisältöön. Tämän takia sotilaat pyritään jo rauhan aikana totuttamaan kurinalaisuuteen.74 Puolustusvoimien tavoitteena on saada jo- kainen sotilas omaksumaan kuri oma-aloitteisesti, mutta järjestys on pystyttävä palautta- maan rikkomusten tapahduttua myös kurinpidollisin toimin. Rangaistusuhan kautta luodulla pelotteella ei pyritä vaikuttamaan vahvan itsekurin omaaviin sotilaisiin, jotka harkitsevat te- kojensa hyödyt ja haitat. Sen sijaan sillä voi olla vaikutusta sellaisten yksilöiden toimintaan,
68 Ks. Puolustusvoimien tehtävistä ja toimivaltuuksista normaaliolojen aikana Aine ym. 2011, s. 67–86.
69 HE 85/1981 vp, s. 3; Aine ym. 2011, s. 79.
70 HE 87/1981 vp, s. 3.
71 YLPALVO 2016, k. 5; Sotilaan käsikirja 2019, s. 32.
72 KM 1972: A 18, s. 33.
73 Ks. Sotilaan käsikirja 2019, s. 32.
74 KM 1972: A 18, s. 33.
