3.1 Oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin Euroopassa ja Suomessa
3.1.2 Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin sisällölliset vaatimukset
tavissa. Esimerkiksi De Cubber -tapauksessa oli kyse siitä, oliko esitutkinnan toimittami-sessa mukana ollut tutkintatuomari esteellinen asian myöhempään käsittelemiseen tuomio-istuimessa. EIT katsoi perusteluissaan, että vaikka tuomarin puolueettomuutta ei tosiasiassa ollut syytä epäillä, syytetyllä oli perusteltu syy epäillä puolueettomuutta, mikä tuli ottaa es-teellisyyttä harkittaessa huomioon. Sen näkemyksen mukaan jokaisen tuomarin, jonka puo-lueettomuutta voidaan perustellusti epäillä, täytyy vetäytyä asian käsittelystä. Riskinä on menettää yleinen luottamus tuomioistuimiin, jota niiden täytyy demokraattisessa yhteiskun-nassa nauttia.97 Edellä mainittu on toistettu puolueettomuuden havaittavuuden ja sen menet-tämiseen liittyvien riskien osalta myös uudemmassa oikeuskäytännössä, muun muassa Mo-rice-tapauksessa.98
Oikeusperiaatteiden tehtävänä on tavoitella ja pyrkiä turvaamaan kunkin oikeudenalan kes-keisiä tavoitteita ja arvoja. Prosessiperiaatteilla tarkoitetaan niitä periaatteita, joiden tehtä-vänä on turvata nimenomaan oikeudenkäyntimenettelyyn liittyvien tavoitteiden toteutumi-nen. Edellä esitetyn perusteella näitä tavoitteita ovat aineellisesti oikeaan lopputulokseen pääseminen sekä sen saavuttaminen oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin kautta.99 Kuten yleisesti oikeusperiaatteiden kohdalla, myöskään prosessiperiaatteita ei voida niiden luon-teen vuoksi noudattaa tiukasti yksittäisten lain säännösten tavoin. Periaatteita voidaan käyt-tää suuntaviivoina ehdottomien normien jättäessä aukkoja tai niiden ollessa keskenään risti-riidassa. Oikeuskirjallisuudessa on perinteisesti katsottu, että mitä enemmän jotakin periaa-tetta jätetään soveltamatta, sitä tärkeämpää muiden soveltaminen on.100 Nykyisin useat pro-sessiperiaatteet löytyvät kuitenkin joko kansallisista laeista tai kansainvälisistä ihmisoikeus-sopimuksista, mikä luonnollisesti vaikuttaa tältä osin niiden soveltamineen. Muutoksen taus-talla on ollut erityisesti EIS:n ratifiointi sekä sen vaikutus perustuslakia uudistettaessa.101
muun muassa vuoden 1976 kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainväli-nen yleissopimus ja siihen liittyvä valinnaikansainväli-nen pöytäkirja yksilövalituksista (SopS 7–8/1976, KP-sopimus) sekä Euroopan ihmisoikeussopimus. Oikeudesta oikeudenmukaiseen oikeu-denkäyntiin säädetään KP-sopimuksen 14 artiklassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa. Artiklat ovat keskenään hyvin samanlaisia, joskin sellaisenaan ne ovat melko abstrakteja ja sopimattomia yksittäisten tapausten ratkaisuperusteiksi. Euroopan ihmisoi-keussopimuksen yksittäisten säännösten sisältö määräytyy pitkälti EIT:n tulkintakäytännön mukaan, jonka vuoksi sen ratkaisujen tarkasteleminen on välttämätöntä.102 EIS:n aktiivinen valvonta ja ratkaisuiden oikeudellinen sitovuus tekevät siitä KP-sopimusta arkipäiväisem-män suomalaisessa oikeudenkäytössä.103
Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohdan sisältö voidaan jakaa yhtäältä oikeu-teen päästä tuomioistuimeen ja toisaalta tuomioistuimelta sekä tuomioistuinmenettelyltä edellytettäviin vaatimuksiin. Artiklan mukaan jokaisella on oikeus oikeudenkäyntiin päätet-täessä hänen oikeuksistaan tai velvollisuuksistaan taikka häntä vastaan nostetuista rikossyyt-teistä. Vaikka EIT onkin tulkinnut olevan mahdollista erottaa rikosprosessi ja kurinpitome-nettely toisistaan,104 suomalaisessa sotilaskurinpitomenettelyssä määrätystä seuraamuksesta on nykyisin aina mahdollista valittaa tuomioistuimeen. SKRTL:n tultua voimaan erillisistä kurinpito-ojennuksista luovuttiin, ja kaikkia määrättäviä seuraamuksia alettiin kutsua muu-toksenhakukelpoisiksi kurinpitorangaistuksiksi. Muutoksella todettiin olevan ihmisoikeus-sopimuksen 6 artiklan toteutumista turvaava vaikutus.105 Muutoksenhakuoikeudesta kurin-pitorangaistuksiin säädetään SKRTL:n 55 §:ssä.
EIS:n 6 artiklan 1 kohdassa säädetään niistä edellytyksistä, joita asetetaan tuomioistuimelle ja tuomioistuinmenettelylle sen käsitellessä riita- ja hallintoasioiden lisäksi rikosasioita. Pe-rusnormi on, että oikeudenkäynnin tulee olla oikeudenmukainen. Vaatimusta on konkreti-soitu kohdassa luetelluilla oikeudenmukaisuuden osatekijöillä. Sanamuodon perusteella ei kuitenkaan voida tyhjentävästi luetella oikeudenmukaisuuden elementtejä, vaan osa
perus-102 Hirvelä – Heikkilä 2017, s. 305; Oikeusministeriö 2003, s. 159.
103 Pellonpää ym. 2018, s. 308; PeVL 2/1990 vp, s. 2.
104 Ks. Engel ja muut v. Alankomaat (1976), kohta 92.
105 HE 30/2013 vp, s. 24, 38; Ks. myös HE 100/1989 vp, s. 2.
normista johdettavista oikeudenmukaisuuden takeista käy ilmi ainoastaan EIT:n ratkaisu-käytännöstä.106 Artiklan 1 kohdan sanamuodosta voidaan laskentatavan mukaan eritellä kuusi oikeudenmukaisuuden taetta, joita voidaan pitää lähtökohtana perusnormin täytty-mistä arvioitaessa. Tuomioistuimiin kohdistuvia edellytyksiä ovat riippumattomuuden ja puolueettomuuden vaatimukset sekä se, että tuomioistuimen tulee olla laillisesti perustettu.
Riippumattomuudella tarkoitetaan tuomioistuimen tai sen jäsenen rakenteellista riippumat-tomuutta toimeenpanovallasta, lainsäädäntövallasta tai laajasti oikeudenkäynnin asianosai-sista.107 Riippumattomuutta arvioitaessa EIT on ottanut huomioon muun muassa tuomarei-den toimikautuomarei-den pituutuomarei-den sekä virassapysymisoikeutuomarei-den.108 Puolueettomuudella sen sijaan tarkoitetaan tuomioistuimen ja sen jäsenen puolueettomuutta yksittäisessä tapauksessa. Tuo-marin täytyy olla vapaa sidonnaisuuksistaan osapuoliin, eikä hänellä saa olla ennakkokäsi-tyksiä, jotka voisivat vaarantaa puolueettoman ratkaisunteon.109
EIS:n 6 artiklan 1 kohdan sanamuodon mukaan oikeudenkäyntimenettelyltä edellytetään kohtuullista käsittelyaikaa, käsittelyn julkisuutta, oikeudenmukaisuutta sekä päätöksen jul-kisuutta. Rikosasiassa käsittelyajan laskeminen alkaa toimivaltaisen viranomaisen ilmoitta-essa syytetylle virallisesti hänen tekemäkseen epäillystä rikoksesta taikka siitä, kun kohdis-tetut epäilyt muutoin alkavat vaikuttamaan häneen. Tarkoituksena on, ettei epäilty joutuisi olemaan epätietoisessa tilassa kohtalonsa suhteen kauempaa kuin rikoksen selvittämiseksi on välttämätöntä. Käsittelyajan kohtuullisuus on arvioitava tapauskohtaisesti, ja siihen vai-kuttavat esimerkiksi epäillyn rikoksen monimutkaisuus sekä eri osapuolten toimet prosessin aikana.110 Julkisuusvaatimus on jaettu artiklassa oikeudenkäynnin sekä päätöksen julkisuu-teen. Julkisuuden tavoitteena on suojella oikeudenkäynnin osapuolia salaisilta oikeuden-käynneiltä, joihin ei voida kohdistaa julkista tarkastelua. Lisäksi julkisuudella ylläpidetään luottamusta oikeuslaitokseen ja turvataan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutuminen ihmisoikeutena.111 EIS ei edellytä julkisuutta jokaisessa tilanteessa, vaan poikkeaminen on artiklassa säädetyn mukaisesti mahdollista eräiden muiden etujen suojaamiseksi.
106 Hirvelä – Heikkilä 2017, s. 356; Ervo 2008, s. 11–12.
107 Hirvelä – Heikkilä 2017, s. 476; Pellonpää ym. 2018, s. 579; Oikeusministeriö 2014, s. 33.
108 Ks. Campbell ja Fell v. Yhdistynyt kuningaskunta (1984), kohta 80; Mitrinovski v. Makedonian entinen Jugoslavian tasavalta (2015), kohta 46.
109 Hirvelä – Heikkilä 2017, s. 480–481; Pellonpää ym. 2018, s. 578–579.
110 Pellonpää ym. 2018, s. 693; Hirvelä – Heikkilä 2017, s. 462–474.
111 Malhous v. Tšekki (2001), kohta 55.
Artiklan 1 kohdassa mainituista oikeudenmukaisuuden osatekijöistä haastavin ja monitul-kintaisin on itse oikeudenmukaisuuden vaatimus. Kyse on avoimesta käsitteestä, jonka alaan on EIT:n ratkaisukäytännön kautta syntynyt muita sopimuksessa nimenomaisesti mainitse-mattomia oikeudenmukaisuuden takeita.112 Eräs tällainen tae on osapuolten keskinäinen ta-savertaisuus – equality of arms –, jolla tarkoitetaan osapuolten oikeutta esittää asiansa sel-laisissa olosuhteissa, jotka eivät aseta häntä vastapuoleen nähden heikompaan asemaan.113 Keskeisenä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimuksina voidaan mainita myös oikeus olla läsnä käsiteltäessä asiaa. Esimerkiksi Ziliberberg-tapauksessa EIT katsoi, että syytetyllä tulee olla oikeus tehokkaasti osallistua asiansa käsittelyyn tuomioistuimessa.114 Läsnäolo-oikeus voidaan johtaa myös kontradiktorisuuden vaatimuksesta, jolla tarkoitetaan oikeutta saada tieto kaikista oikeudenkäynnin perustaksi esitetyistä seikoista ja asiakirjoista sekä lau-sua niistä.115 Tämän oikeuden toteutuminen ilman oikeutta olla läsnä asiaa käsiteltäessä on mahdotonta, sillä oikeudenmukaisuuden keskeisiin osatekijöihin kuuluvat myös muun mu-assa oikeus suulliseen käsittelyyn sekä käsittelyn välittömyys.116 Viimeisenä oikeudenmu-kaisuuden esimerkkielementtinä voidaan mainita tuomioistuimen velvollisuus perustella rat-kaisunsa. EIT on ratkaisukäytännössään todennut, että syytetyn tulee tuomion perusteluiden perusteella kyetä tekemään johtopäätökset valituksen tarpeellisuudesta.117
Ennen 6 artiklan 2 ja 3 kappaleiden tarkastelemista on syytä vielä kiinnittää huomiota siihen, etteivät ne tuo sisällöllisesti mitään lisää artiklan perusnormiin. 6 artiklan 2 ja 3 kohdissa mainitut takeet sisältyvät jo 1 kohtaan ainoastaan tarkentaen sen sisältöä samoin kuin 1 kohta selventää ja avaa perusnormia. Tämän vuoksi vaikka 2 ja 3 kohdat koskevat erityisesti ri-kosasioita, niiden määräykset voivat 1 artiklaan sisältyvinä elementteinä soveltua myös riita- ja hallintoasioihin. EIT voi siten tiettyä 2 tai 3 kohdan alaan kuuluvaa asiaa tarkastellessaan ottaa huomioon myös 1 kohdan, tai ratkaista asian jopa viittaamalla pelkästään 1 kohtaan.
Vastaavasti 1 kohdan yhteydessä esitellyt oikeudenmukaisuuden takeet voivat olla johdetta-vissa myös yhdestä tai useammasta 2 tai 3 kohdissa turvatuista oikeuksista. 118
112 Hirvelä – Heikkilä 2017, s. 378.
113 Dombo Beheer B.V. v. Alankomaat (1993), kohta 33.
114 Ziliberberg v. Moldova (2005), kohta 40.
115 Vermeulen v. Belgia (1996), kohta 33.
116 Suullisuuden osalta ks. Jussila v. Suomi (2006), kohta 40 ja välittömyydestä muun muassa P.K. v. Suomi (2002), kohta The law > The change of the presiding judge.
117 Hadjianastassiou v. Kreikka (1992), kohta 33.
118 Ervo 2008, s. 12; Hirvelä – Heikkilä 2017, s. 379–380, 515; Barberà, Messegué ja Jabardo v. Espanja (1988), kohta 67.
EIS:n 6 artiklan 2 kohdassa säädetään syyttömyysolettamasta, jonka mukaan rikoksesta syy-tettyä on pidettävä syyttömänä, kunnes hänen syyllisyytensä on laillisesti näytetty toteen.
Tämä syyttömyysolettama edellyttää ensinnäkin, ettei rikosasiaa käsittelevällä viranomai-sella saa olla ennakkokäsityksiä syytetyn syyllisyydestä väitettyyn rikokseen. Näyttötaakka syyllisyydestä on syyttäjällä, ja epäselvät tapaukset tulee lukea syytetyn eduksi. EIT on kat-sonut syyttömyysolettaman edellyttävän lisäksi, että syyttäjän tulee informoida syytettyä häntä vastaan nostetusta jutusta niin, että tällä on mahdollisuus valmistella puolustuksensa sen mukaisesti.119 Ratkaisun siitä, milloin syyllisyys on laillisesti näytetty toteen tekee kan-sallinen tuomioistuin, jota ennen syyttömyysolettamaa ei voida kumota.120 EIT:n useassa ratkaisussaan yhdeksi oikeudenmukaisuuden osatekijäksi toteama oikeus olla myötävaikut-tamatta oman syyllisyytensä selvittämiseen linkittyy vahvasti syyttäjän velvollisuuteen näyt-tää syyte toteen ja siten myös artiklan 2 kohtaan.121 Artiklan 3 kohdassa taattuja rikosoikeu-denkäyntiä koskevia erityissäännöksiä ovat syytetyn oikeus saada tieto häneen kohdistetun syytteen sisällöstä ja perusteluista, oikeus saada aikaa ja edellytykset valmistella puolustus, oikeus puolustautua henkilökohtaisesti tai valitsemansa oikeudenkäyntiavustajan välityk-sellä, oikeus saada tarvittaessa oikeusapua, oikeus kuulustella häntä vastaan todistamaan kutsuttuja todistajia ja oikeus saada hänen puolestaan esiintyvät todistajat kuulluiksi sa-moissa olosuhteissa sekä oikeus saada tarvittaessa tulkin apua.122
Oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuutta tai epäoikeudenmukaisuutta ei voida perustaa yksit-täisille oikeudenmukaisuuden osatekijöille, vaan tuomioistuimen tulee käyttää kokonaishar-kintaa ja arvioida oikeudenmukaisuutta tapauskohtaisten olosuhteiden valossa. Yksittäisten 6 artiklassa nimenomaisestikaan mainittujen takeiden loukkaus ei itsessään tarkoita, että ky-seistä artiklaa olisi välttämättä loukattu, mikäli se ei kokonaisuutena arvioiden vaaranna syy-tetyn oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. 6 artikla ei takaa kenellekään täydel-listä oikeudenkäyntiä, vaan sillä pyritään luomaan riittävät edellytykset asian käsittelemi-seen oikeudenmukaisesti.123 Toisaalta kaikkien sopimuksessa taattujen osatekijöiden
täytty-119 Barberà, Messegué ja Jabardo v. Espanja (1988), kohta 77.
120 Pellonpää ym. 2018, s. 702; Hirvelä – Heikkilä 2017, s. 496.
121 Esim. Heaney ja McGuinness v. Irlanti (2000), kohta 40.
122 Ks. tarkemmin Pellonpää ym. 2018, s. 711–765; Hirvelä – Heikkilä 2017, s. 515–601.
123 Ibrahim ym. v. Yhdistynyt kuningaskunta (2016), kohta 250–251; Hirvelä – Heikkilä 2017, s. 305.
minen ei myöskään tarkoita, etteikö oikeudenkäynti olisi voinut olla epäoikeudenmukai-nen.124 Oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin tulee tulkita laajentavasti, jonka vuoksi kokonaisharkintaan tulee erityisesti kiinnittää huomiota.125 Voidaankin todeta, että artiklassa mainitun yksittäisen oikeudenmukaisuuden takeen laiminlyönti voi olla riittävä, muttei välttämätön edellytys 6 artiklan loukkaukselle.
Euroopan ihmisoikeussopimuksen ratifioimisen jälkeen Suomen hallitusmuotoa täydennet-tiin vuonna 1995 muun muassa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimuksen sisältä-vällä oikeusturvaa koskevalla 16 §:llä. Säännöksen tarkoituksena on perusoikeusturvan laa-jentamisen lisäksi taata EIS ja KP-sopimuksessa turvattu oikeus oikeudenmukaiseen oikeu-denkäyntiin.126 Pykälän vähimmäissisältö on siten ihmisoikeussopimuksissa turvattu taso, mutta oikeusturvan koko sisältöä ei tästä voida johtaa, sillä kansallisessa lainsäädännössä voidaan turvata vähimmäisvaatimukset ylittävä taso.127 Nykyisin PL:n 21 §:än sijoitettu oi-keusturvasäännös kirjoitettiin pitkälti Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan sisällön mukaisesti, mikä ilmenee myös esitöiden runsaista viittauksista. Pykälän tulkinnassa onkin otettava kansallisten tuomioistuinten ratkaisujen lisäksi huomioon EIS:n 6 artiklan tulkinta sekä erityisesti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntö. Lopuksi mainitta-koon vielä, että ihmisoikeussopimuksen oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin tavoin perus-tuslain oikeusturvan vaatimusta ei tule tulkita staattisena käsitteenä, vaan jatkuvasti kehitty-vänä ja täydentykehitty-vänä.128
Perustuslain 21 §:n 1 momentissa on turvattu jokaisen oikeus saada asiansa käsitellyksi asi-anmukaisesti sekä ilman viivytystä toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomai-sessa. Lisäksi momentissa edellytetään, että tällainen tai muu henkilön oikeuksia tai velvol-lisuuksia koskeva päätös on voitava saattaa tuomioistuimen tai muun riippumattoman lain-käyttöelimen käsiteltäväksi. Säännöksestä voidaan erottaa ihmisoikeussopimuksissa taa-tuista oikeuksista oikeus oikeudenkäyntiin, lainkäyttöelimen riippumattomuus sekä vaati-mus käsittelyn viivytyksettömyydestä. Asianmukaisuudella puolestaan tarkoitetaan pykälän
124 Vrt. Pellonpää ym. 2018, s. 680–681, jossa on katsottu, etteivät vähäiset rikkomukset kumuloituessaan yksin voi johtaa 6 artiklan loukkaukseen, vaan jokin yksittäisen prosessivirheen on oltava vähintään rajatapaus.
125 Hirvelä – Heikkilä 2017, s. 304; Ibrahim ym. v. Yhdistynyt kuningaskunta (2016), kohta 251.
126 HE 1993/309 vp, s. 21, 73.
127 Ervo 2005a, s. 11.
128 HE 309/1993 vp, s. 72–74; Oikeusministeriö 2003, s. 160–161; Saraviita 2011, s. 281, 286.
2 momentissa turvattuja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeita, ku-ten viranomaisen esteettömyyttä ja sitä, että asian käsittelyssä noudatetaan laillista järjes-tystä. Asianmukaiseen käsittelyyn kuuluu myös vaatimus kaikkien asiaan osallisten ystäväl-lisestä kohtelusta.129
PL:n 21.2 §:n mukaan käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu pää-tös ja hakea muutosta samoin kuin muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hal-linnon takeet on turvattava lailla.130 Momentissa luetellaan oikeudenmukaisen oikeuden-käynnin ja hyvän hallinnon tärkeimpinä pidetyt osatekijät. Hallituksen esityksessä on kui-tenkin korostettu, ettei luetteloa ole tarkoitettu tyhjentäväksi. Luettelossa mainitsematto-mista oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon elementeistä mainitaan käsit-telyn suullisuus, mahdollisuus saada oikeudellista apua, oikeus saada itse valita oikeusavus-taja ja neuvotella tämän kanssa luottamuksellisesti sekä oikeus saada oikeusapua tarvitta-essa. Lisäksi oikeussuojan takeita ovat syyttömyysolettama, itsekriminointisuoja, syytetyn oikeus saada tieto syytteestä ja sen perusteista viipymättä hänen ymmärtämällään kielellä, oikeus aikaan ja edellytyksiin järjestää puolustus, oikeus maksuttomaan tulkkausapuun sekä oikeus olla tulematta syytetyksi tai tuomituksi useasti saman teon perusteella. On huomat-tava, etteivät myöskään perustuslaissa säädetyt oikeusturvan osatekijät ole rajoittamattomia, mikäli tällaiseen on riittävät perusteet. Esimerkkinä hallituksen esityksessä on mainittu oi-keudenkäynnin julkisuuden rajoittamisen olevan mahdollista, kunhan julkisuus pysyy pää-sääntönä, eikä poikkeus yksittäisessä tilanteessa vaaranna oikeutta oikeudenmukaiseen oi-keudenkäyntiin.131 Lopuksi voidaan todeta, että EIS:n ja KP-sopimuksen vaikutus perustus-lain säätämiseen ja niiden keskinäinen vahva vuorovaikutus helpottavat osaltaan oikeuden-mukaisen oikeudenkäynnin tulkintaa.