Asiantuntijajäsenet

Tuomioistuinten ratkaisutoimintaan osallistuvat tahot voidaan jakaa lakimiestuomareihin, asiantuntijajäseniin, intressijäseniin ja maallikkojäseniin eli lautamiehiin.¹⁴⁸ Jako ei ole ai-noa mahdollinen ja esimerkiksi työtuomioistuimeen intressipohjalta valitut jäsenet ovat myös asiantuntijajäseniä. Asiantuntijajäsenellä tarkoitetaan ratkaisutoimintaan osallistuvia tuomioistuimen jäseniä, joiden pätevyysvaatimuksena on joko ei-juridisen alan asiantunte-mus tai tietyn juridiikan alan erityistunteasiantunte-mus.¹⁴⁹ Asiantuntijajäsenet eivät ole tuomioistuin-lain 1 luvun 5.1 §:ssä tarkoitettuja tuomareita tai oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 34 §:ssä tarkoitettuja asiantuntijoita, vaan jotain niiden väliltä.¹⁵⁰ Tuomareiden tavoin heillä on yksi-löllinen äänioikeus niin näyttö- kuin asiakysymyksissä. Tämä on asiantuntijajäsenten kes-keisin ero tuomioistuimessa kuultaviin asiantuntijoihin verrattuna, jotka eivät osallistu käsi-teltävän asian ratkaisemiseen. Asian käsittelyyn voi osallistua myös lausuntoja antavia asi-antuntijoita, jotka eivät ole asiantuntijajäseniä, eivätkä osallistu käsiteltävän asian ratkaise-miseen.¹⁵¹ Tällaisia avustavia asiantuntijoita voi olla ML:n 21 luvun 2.2 §:n mukaan meri-oikeuksissa sekä patenttilain (550/1967) 66 c §:n mukaan patenttioikeusasioista käsittele-vissä käräjäoikeuksissa. Pätevyysvaatimusten ohella asiantuntijajäsenten keskeisin ero tuo-mareihin nähden on viran pysyvyys.¹⁵² Tuomioistuinlain 11 luvun 1.1 §:n mukaan tuomari nimitetään virkaansa vakinaisesti, ellei 12 luvun 1 §:ssä säädetyllä perusteella häntä määrätä määräaikaiseen virkasuhteeseen. Asiantuntijajäsenet sen sijaan määrätään toimikausiksi.

147 Oikeusministeriö 2003, s. 383–384; Hämäläinen 2000, s. 1288–1289; Jokela 2016, s. 242; HE 86/1981 vp, s. 2; HE 86/1999 vp, s. 10–11.

148 Virolainen – Pölönen 2004, s. 574; Oikeusministeriö 2003, s. 387.

149 Oikeusministeriö 2003, s. 388; Oikeusministeriö 2014, s. 87.

150 Tuomioistuimen kokoonpanon vahvistaminen asiantuntijoilla on eräänlainen välimallin ratkaisu niihin ti-lanteisiin, jossa tuomioistuimen oman asiantuntemuksen ei katsota riittävän, mutta erityistuomioistuimen pe-rustaminen ei ole tarpeen.

151 Oikeusministeriö 2003, s. 388. Vrt. kuitenkin muun muassa Virolainen – Pölönen 2004, s. 574, jossa meri-oikeuden asiantuntijat on katsottu tuomioistuimen asiantuntijajäseniksi.

152 Ks. Oikeusministeriö 2017, s. 40.

Asiantuntijajäseniä koskevat yleiset säännökset on koottu tuomioistuinlain 17 lukuun. Luku soveltuu lähtökohtaisesti kaikkien tuomioistuinten asiantuntijajäseniin ja sen tarkoituksena oli alun perinkin yhdenmukaistaa heitä koskeva aikaisemmin hajanaiseksi katsottu sääntely.

Asiantuntijoita koskevan tuomioistuinlain sääntelyn ulkopuolelle on jätetty kuitenkin yleis-ten tuomioistuinyleis-ten sotilasjäsenet, joista säädetään muun muassa SOL:n 3 luvussa sekä lau-tamiehet, joista säädetään LautamiesL:ssa.¹⁵³ Erillislakien säilyttämistä on tuomioistuinlain esitöissä perusteltu niukasti toteamalla ainoastaan, että heidän osaltaan nimittämismenettely eroaa muista asiantuntijajäsenistä.¹⁵⁴ Myös muiden asiantuntijajäsenten osalta säännökset heidän osallistumisestaan ratkaisukokoonpanoon ja tuomioistuimen päätösvaltaisuudesta on jätetty kutakin oikeudenkäyntimenettelyä koskevaan lakiin.

Asiantuntijoiden kuulumisella tuomioistuimen ratkaisukokoonpanoon on asiantuntemuksen osalta osin samoja oikeusturvavaikutuksia kuin edellä esitetyillä erityistuomioistuimilla joh-tuen siitä, että myös niissä on asiantuntijaedustus. Tuomioistuimen asiantuntemuksensa kautta ansaitsema legitimiteetti vaikuttaa tuomioistuinlaitoksen uskottavuuteen ja sen naut-timaan yleiseen luottamukseen. Lisäksi asiantuntijan kuuluessa jo valmiiksi tuomioistuimen kokoonpanoon asianosaisten ei tarvitse käyttää resursseja esteettömän ja pätevän asiantunti-jan etsimiseen, mikä voisi olla hankalaa. Tämä nopeuttaa käsittelyä ja tekee siitä edullisem-man. Asiantuntijan kuuluminen tuomioistuimen kokoonpanoon helpottaa lisäselvitysten tar-peen arvioimista ja tehostaa aktiivisen kyselyoikeuden toteutumista. Asiantuntijan voi olla helpompi ymmärtää kysyä asian ratkaisemisen kannalta oleelliset kysymykset kuin laki-miestuomarin. Myös tuomarin vastuulla toimiminen turvaa osaltaan tuomioistuimessa käy-tettävän tiedon laatua verrattuna asiantuntijoiden kuulemiseen. Lisäksi tuomioistuimen ko-koonpanoon kuuluvien asiantuntijajäsenten osaaminen on tuomioistuimen käytettävissä koko oikeudenkäyntiprosessin läpi.¹⁵⁵

Asiantuntijoiden kuulumista tuomioistuimen kokoonpanoon on myös perustellusti kritisoitu.

On esimerkiksi selvää, että erityistä asiantuntemusta vaativia aloja on liikaa, jotta kaikille tarvittaville aloille voitaisiin järjestää asiantuntijaedustus tuomioistuimiin.¹⁵⁶ Toinen oikeu-denmukaisen oikeudenkäynninkin kannalta keskeinen asiantuntijajäseniin liittyvä ongelma

153 Myös vakuutusoikeuksiin voi kuulua sotilasvamma-asioita tuntevia sotilasjäseniä.

154 HE 7/2016 vp, s. 42–43, 104.

155 Vuorenpää 2012, s. 48–50; Jokela 2016, s. 243–244.

156 Oikeusministeriö 2003, s. 390.

on kontradiktorisuusperiaatteen toteutuminen oikeudenkäynnissä. Asiantuntijan pääkäsitte-lyssä suullisesti kertoma sekä muut kirjallisesti laatimat lausunnot tulevat asianosaisten tie-toon ja niistä on mahdollista lausua. Ratkaisun perustaksi voi kuitenkin päätyä asiantuntija-jäsenen kautta myös sellaista tietoa, joka ei tule oikeudenkäynnin aikana ilmi niin, että asi-anosaisilla olisi tilaisuus lausua siitä. Tämä kääntöpuoli seuraa siitä, että asiantuntijan osaa-minen on tuomioistuimen käytettävissä aina päätösneuvotteluun asti.¹⁵⁷ Erityisesti syytetyn oikeusturvan kannalta on keskeistä, että asiantuntijajäsenet huolehtivat kontradiktorisuuden toteutumisesta omalta osaltaan. Toinen kysymys sen sijaan on, millainen painoarvo esimer-kiksi asianosaisten esittämälle asiantuntijatodistelulle tosiasiassa annetaan. Sinänsä uskotta-vakaan asianosaisen esittämä asiantuntijalausunto ei välttämättä riitä muuttamaan tuomiois-tuimen kokoonpanoon kuuluvan asiantuntijajäsenen näkemystä, jolloin toinen asiantuntija-kanta saa suhteessa suuremman painoarvon.¹⁵⁸

Edelleen asiantuntijoiden kuuluminen tuomioistuimen kokoonpanoon voi aiheuttaa tuomio-istuimeen kohdistuvaa epäluottamusta siitäkin huolimatta, että nämä toimivat tuomarin vir-kavastuulla. Tuomioistuinlaitoksenkehittämiskomitea on 2003 katsonut epäluottamusta ai-heuttavan muun muassa vakuutusoikeudessa lääketieteellisten seikkojen arvioinnin riittämä-tön avoimuus. Myös sotilasjäsenten tuomioistuimen kokoonpanoon kuulumisella on esitetty olevan luottamusta vähentävä vaikutus.¹⁵⁹ Tuomioistuimen riippumattomuuteen sekä sen nauttimaan luottamukseen vaikuttavat myös tuomareiden nimittäminen vakinaisiin virkoihin tai riittävän pitkiksi määräajoiksi sekä heidän vahva virassapysymisoikeutensa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on katsonut ratkaisukäytännössään, ettei tuomareiden nimittämi-nen määräaikaisiin virkasuhteisiin riko oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimusta, kunhan nämä virassa olemisen aikana nauttivat virassapysymisoikeudesta ja toimikaudet ovat riittävän pitkiä.¹⁶⁰ Esimerkiksi Langborger-tapauksessa EIT ei kiinnittänyt huomiota asiantuntijajäsenten kolmen vuoden toimikauteen.¹⁶¹ Myös Campbell ja Fell -tapauksessa kolmen vuoden toimikausi katsottiin olosuhteisiin nähden riittäväksi, kun jäsenille ei mak-settu palkkaa ja pidempiaikaisten ehdokkaiden löytäminen olisi ollut vaikeaa.¹⁶² Lähtökohta tuomioistuinlain 17 luvun 5.1 §:n mukaan on asiantuntijajäsenten nimittäminen viideksi

157 Vuorenpää 2012, s. 50–51; Oikeusministeriö 2003, s. 390; Jokela 2016, s. 243.

158 Ks. Jokela 2016, s. 51.

159 Oikeusministeriö 2003, s. 390; Vuorenpää 2012, s. 52.

160 Ettl ja muut v. Itävalta (1987), kohta 41.

161 Langborger v. Ruotsi (1989), kohdat 30–36.

162 Campbell ja Fell v. Yhdistynyt kuningaskunta (1984), kohdat 80, 82.

vuodeksi kerrallaan, minkä on katsottu olevan tuomioistuimen riippumattomuutta ajatellen riittävän pitkä toimikausi.¹⁶³ TIL:n soveltamisalan ulkopuolelle jäävien sotilasjäsenten toi-mikausi on SOL:n 11.4 §:n mukaan kaksi vuotta ja lautamiesten LautamiesL:n 4.1 §:n mu-kaan valtuuston toimikautta vastaava neljä vuotta. Asiantuntijajäsenten virassapysymisoi-keudesta säädetään TIL:n 17:2 pitkälti tuomaria vastaavasti.

Erityistuomioistuinten edut katsotaan nykyään pitkälti voitavan saavuttaa myös muutoin esi-merkiksi sisällyttämällä asiantuntijat tuomioistuinten kokoonpanoon.¹⁶⁴ Kuitenkin yleisem-pien tuomioistuinten asiantuntijajäseniin liittyy yhtä lailla ongelmakohtia esimerkiksi oi-keusturvanäkökulmasta, joiden vuoksi myös niihin on jo pidempään suhtauduttu varauk-sella. Toisaalta erilaiset käsiteltävät asiat asettavat erilaisia vaatimuksia, eikä yhtä koko jär-jestelmään sopivaa mallia asiantuntijuuden järjestämisen osalta ole olemassa. Tällä hetkellä säädetyn mukaisesti kannatusta on saanut muun muassa ns. sekajärjestelmä, jossa asiantun-temus hankitaan tuomioistuimen käyttöön kussakin asiassa tapauskohtaisesti parhaaksi har-kitulla tavalla.¹⁶⁵ Asiantuntijajäsenten eräänä vaihtoehtona olisivat tällä hetkellä patenttiasi-oita käsittelevissä käräjäoikeuksissa sekä merioikeuksissa käytössä olevat avustavat asian-tuntijat. Sotilasoikeudenkäytön kokonaisuudistuksen yhteydessä sotilasjäsenten vaihtoeh-doksi esitettiin juuri tämänkaltaista asiantuntijajärjestelmä.¹⁶⁶ Asiantuntijoiden tuomioistui-men kokoonpanoon kuulumisen lisäksi toisena ja edelleen lievempänä päävaihtoehtona on tuomioistuimen ulkopuolisten asiantuntijoiden kuuleminen oikeudenkäynnissä.¹⁶⁷