5.3 Virassapysymisoikeus
5.3.2 Kahden vuoden määräaikainen toimikausi
lainsäädäntöhankkeessa katsoen voimassa olevan oikeustilan olevan epäselvä ja altis eriä-ville tulkinnoille.324 EIT on ratkaisukäytännössään todennut, että edes virassapysymisoi-keutta turvaavan nimenomaisen säännöksen puuttuminen kansallisesta lainsäädännöstä ei it-sessään tarkoita, etteikö tuomioistuin ole riippumaton, mikäli tuomareilla ei tosiasiassa ole pelkoa joutua erotetuiksi ja riippumattomuus on turvattu muiden olennaisten takeiden avulla.325 Perustuslain, sotilasoikeudenkäyntilain, tuomioistuinlain sekä tuoreimman lain-säätäjän kannanoton sisältävän tuomioistuinlain hallituksen esityksen näkökulmasta sotilas-jäsenten virassapysymisoikeutta voidaan pitää oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin edellyt-tämällä tavalla turvattuna. Tästä huolimatta oikeuskanslerin huoli asetuksen alttiudesta eriä-ville tulkinnoille on perusteltu. Tuomarin erottamisen tulee tapahtua oikeusvaltioperiaattei-den mukaisesti saattamatta tuomioistuimen riippumattomuutta kyseenalaiseksi.326 Ottaen huomioon aiemmin tutkielmassa esille nostetut ongelmakohdat virassapysymisoikeutta ei nykyisellään voitane pitää erityisen vahvana takeena sotilasoikeudenkäynnin riippumatto-muudesta. Toisaalta perustuslain vahvan aseman ja asetusten oikeuslähdeopillisen aseman vuoksi sitä ei itsessään ole pidettävä myöskään EIS:n 6 artiklan loukkauksena.
seikkojen vaikuttaa itseensä.329 Tutkielman tarkoituksen ollessa edelleen oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumisen arviointi on muistettava, ettei EIS takaa oikeutta täydelliseen oikeudenkäyntiin. EIS:n 6 artiklan mukaan tuomioistuimen jäsen voi olla tehtävässään mää-räaikaisena, kunhan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutuminen on varmistettu muu-toin esimerkiksi riittävän pitkällä toimikaudella.330
Kuinka pitkä toimikausi sitten turvaa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin riittävissä mää-rin? Sopivan pituuden arvioinnissa voidaan turvautua EIT:n oikeuskäytäntöön, joka ei tosin sekään tarjoa yksiselitteistä ja tulkinnoilta vapauttavaa vuosimäärää toimikauden pituudesta.
Myös eripituiset toimikaudet voivat yhtä lailla täyttää tai laiminlyödä EIS:n 6 artiklan vaa-timukset riippuen muista riippumattomuuden takeista tai tapauskohtaisista olosuhteista. Esi-merkiksi Engel ja Morris -tapauksissa EIT kiinnitti huomiota siihen, että määräajaksi tehtä-vään määrättävät sotilasjäsenet valittiin pääsääntöisesti eläkkeellä jäämistään edeltäneiksi vuosiksi.331 Tällöin monet tuomarin määräaikaisuuteen ja toimikauden lyhyyteen liittyvät ongelmakohdat poistuvat, koska uuden nimityksen saaminen ei ole eläkkeelle jäämisen vuoksi mahdollista. Toisaalta hallinnollisten ja kurinpidollisten tuomioistuinten jäsenille on sallittu lyhemmät toimikaudet kuin tavallisten tuomioistuinten tuomareille.332 Campbell ja Fell -tapauksessa vankilan kurinpitolautakunnan jäsenten kolmen vuoden toimikautta pidet-tiin lyhyenä, mutta sen katsotpidet-tiin täyttävän EIS:n 6 artiklan vaatimukset ottaen huomioon, ettei sen jäsenille maksettu palkkaa ja että pidempiin toimikausiin olisi ollut vaikea löytää henkilöitä.333 Kolmen vuoden toimikausi katsottiin hyväksyttäväksi lainkäyttöelimen jäse-nille myös Sramek-tapauksessa.334
Tavallisten tuomioistuinten osalta linjaa voidaan katsoa pidetyn tiukempana, kuten Turkin turvallisuustuomioistuinta koskevista tapauksista Incal ja Çıraklar käy ilmi. Molemmissa ta-pauksissa sotilasjäsenten neljän vuoden toimikautta pidettiin ongelmallisena tuomioistuimen riippumattomuuden kannalta ja muun muassa tämä seikka huomioon ottaen EIS:n 6 artiklaa todettiin loukatun.335 Suomessa apulaisoikeuskansleri on kiinnittänyt vuonna 2005 huomiota
329 Ks. Koulu – Koulu – Koulu 2019, s. 150–152.
330 Muun muassa Campbell ja Fell v. Yhdistynyt kuningaskunta (1984), kohta 78.
331 Engel ja muut v. Alankomaat (1976), kohdat 30, 89; Morris v. Yhdistynyt kuningaskunta (2002), kohta 68.
332 Ks. Hirvelä – Heikkilä 2017, s. 477.
333 Campbell ja Fell v. Yhdistynyt kuningaskunta (1984), kohta 80.
334 Sramek v. Itävalta (1984), kohta 38.
335 Incal v. Turkki (1998), kohta 68; Çıraklar v. Turkki (1998), kohta 39.
työtuomioistuimen tuomareiden silloisiin kolmen vuoden määräaikaisiin toimikausiin, joita tämä piti kyseenalaisina oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin näkökulmasta.336 Ettl ja muut -tapauksessa EIT on todennut nimenomaisesti, että tuomioistuimen jäsenten viiden vuoden toimikausi, jonka aikana heitä ei voida erottaa, ei vaaranna tuomioistuimen riippumatto-muutta.337 Riittävää toimikautta ei kuitenkaan voida määritellä näin säännönmukaisesti tai yksinkertaisesti kaikissa olosuhteissa, kuten käy ilmi muun muassa Langborger-tapauksesta.
Siinä EIT ei kiinnittänyt huomiota ruotsalaisen asunto-oikeuden asiantuntijajäsenten kolmen vuoden uusittavissa olleiden toimikausien pituuteen, minkä on tulkittu tarkoittavan kolmen vuoden toimikauden olevan hyväksyttävissä riippumattomuuden näkökulmasta.338 Erisuun-taisista EIT:n ratkaisuista voidaan päätellä, ettei yleispätevää minimirajaa toimikauden pi-tuudelle ole olemassa. Oikeuskäytännön valossa oikeuskirjallisuudessa on kuitenkin yhden-suuntaisesti esitetty, että lyhyemmistä toisinaan mahdollisista toimikausista huolimatta nel-jää vuotta on pidettävä vielä lyhyenä määräaikana.339
Tuomioistuinlakia säädettäessä yhtenä tavoitteena oli yhdenmukaistaa hajanaiseksi muodos-tunut sääntely muun muassa asiantuntijajäsenten toimikausia koskien. Toimikauden pituu-den osalta päädyttiin viiteen vuoteen, jonka nähtiin olevan sekä oikeupituu-denmukaisen oikeu-denkäynnin takaamiseksi riittävän mittainen, että vähentävän samalla nimittämisestä aiheu-tuvia hallinnollisia kustannuksia.340 Oikeusministeriön ehdotukseen verrattuna hallituksen esitykseen on kuitenkin lisätty huomautus, jonka mukaan sotilasjäsenten ja lautamiesten toi-mikaudet säilytettiin ennallaan.341 Näin ollen sotilasjäsenten toimikausi säilyi tuomioistuin-lain säätämisen jälkeen uudistusta edeltäneen ajan mukaisesti kahdessa vuodessa. Valintaa ei ole lain esitöissä perusteltu lukuun ottamatta lyhyttä mainintaa toteuttamisvaihtoehtoja koskevassa kappaleessa, jonka mukaan erillislain säilyttäminen on sotilasjäsenten ja lauta-miesten kohdalla perusteltu poikkeavan nimittämismenettelyn vuoksi.342 LautamiesL:n 4.1
§:n mukaan lautamiehet valitaan kunnanvaltuuston toimikautta vastaavaksi ajaksi eli nel-jäksi vuodeksi. Vastaavaa nimitysmenettelystä johtuvaa perustetta sotilasjäsenten kahden vuoden säilytetylle toimikaudelle ei ole.
336 AOK 10.5.20105 Dnro:t 2/50/05 ja 11/51/05.
337 Ettl ja muut v. Itävalta (1987), kohta 41.
338 Langborger v. Ruotsi (1989), kohdat 19, 35; Ks. myös HE 7/2016 vp, s. 27.
339 Hirvelä – Heikkilä 2017, s. 477; Koulu – Koulu – Koulu 2019, s. 151.
340 HE 7/2016 vp, s. 52.
341 Vrt. Oikeusministeriö 2014, s. 87.
342 HE 7/2016 vp, s. 43.
Sotilasjäsenten kahden vuoden toimikauden säilyttäminen on mielenkiintoinen päätös ottaen huomioon, että kaikkien muiden asiantuntijajäsenten toimikausi korotettiin viiteen vuoteen.
Hallituksen esityksessä on tunnistettu EIT:n toimikauden pituutta koskeva oikeuskäytäntö, joskaan siinä ei ole otettu huomioon niitä tapauksia, joissa neljän vuoden toimikausi todetaan ongelmalliseksi. Myös Campbell ja Fell -tapaus on tiivistetty jättäen pois kolmen vuoden toimikauden hyväksymiseen johtaneet poikkeukselliset olosuhteet.343 Oikeuskäytäntö on koottu hallituksen esitykseen ensisijaisesti päällikkötuomarin määräaikaista nimittämistä ajatellen. Päällikkötuomari nimitetään TIL:n 11:2.1 mukaan tehtävään seitsemäksi vuodeksi, joten sitä ajatellen mainituilla ratkaisuilla ei ole ollut merkitystä. Sotilasjäsenten kahden vuo-den toimikausi puolestaan olisi kaivannut yksityiskohtaisempaa arviointia pituuvuo-den riittä-vyydestä riippumattomuuden näkökulmasta. Esimerkiksi Kiiski on katsonut jo vuonna 2007 kahden vuoden toimikauden olevan siinä määrin lyhyt, että sitä tulisi joko pidentää tai muut-taa ad hoc -tyyppiseksi.344 Toisaalta kuten muutkin oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin to-teutumiseen vaikuttavat tekijät, kahden vuoden toimikausi ei itsessään riittäne luomaan pe-rusteltuja epäilyjä tuomioistuimen riippumattomuudesta. Asiaa monimutkistavat kuitenkin useat muut edellä esitellyt ongelmallisuudet.
343 HE 7/2016 vp, s. 27.
344 Kiiski 2007, s. 278.