TUU-12-073
TUU-12-074
TUU-12-072
TUU-12-075
0 500 m
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT
Natura 2000 -alue Tuura -alue
3502000
3502000
3503000
3503000
3504000
3504000
3505000
3505000
7137000 7137000
7138000 7138000
7139000 7139000
7140000 7140000
7141000 7141000
7142000 7142000
7143000 7143000
PEURAJÄRVENKANGAS - RUUTILAMMENKANGAS
Tietokantatunnus: TUU-12-073
Pinta-ala: 451,0
Korkeus: 150
Alueen suhteellinen korkeus: 18
Geologia
Peurajärvenkankaan - Ruutilammenkankaan hyvin tai melko hyvin kehittynyt laaja tuuli- ja rantakerrostuma-alue on kerrostunut suuren harjun lounaisliepeelle (vrt. Kemiläinen & Keränen 1989). Alue koostuu melko selkeistä
paraabelidyynien, dyyniytyneiden rantavallien ja rantavallien vyöhykkeistä (vrt. TUU-12-041). Ylimpänä alueen koillisreunalla on paraabelidyynien vyöhyke. Suurimmat ja korkeimmat paraabelidyynit ovat aivan alueen itäkärjessä, jossa on 2-3 peräkkäistä dyyniketjua. Yksittäiset dyynit ovat noin 200-600 metriä pitkiä ja 3-12 metriä korkeita, ja niiden koilliset suojasivurinteet ovat jyrkähköt. Dyynialueen länsipuolella on peittohiekkaa ja laajoja, hyvin loivasti kumpuilevia tai lähes tasaisia, osittain soistuneita deflaatiopainanteita.
Alueen keskiosassa on noin 135-140 metrin korkeustasolla loivapiirteisten dyyniytyneiden rantavallien tai
rantadyynien vyöhyke, jossa on 2-3 peräkkäistä vallia tai valliketjua. Melko symmetriset vallit ovat noin 800-1 500 metriä pitkiä, 30-100 metriä leveitä ja 1-5 metriä korkeita. Alimpana alueen länsireunalla noin 130-135 metrin korkeustasolla on 10 vajaan metrin korkuista peräkkäistä rantavallia. Alueen eteläosassa on lisäksi
rantadyynityyppisen selänteen jatkeena kaksi hyvin hahmottuvaa koukkumaista rantavallia.
Ylin ranta (Ancylusjärvivaihe) on seudulla noin 195 metrin tasolla. Dyynit ja rantavallit ovat alkaneet kerrostua harjun kohottua liepeineen vedenpinnan yläpuolelle. Tuulen suunta on ollut pääosin läntinen ja lounainen.
Biologia
Alueen metsät ovat laajalti eri-ikäisiä karun kankaan kasvatusmänniköitä. Tasaikäistä, varttunutta männikköä on lähinnä eteläreunan korkealla dyynillä. Lahopuita ei ole. Aluskasvillisuus on dyyneillä poronjäkälävaltaista ja sitä laikuttavat variksenmarja- ja harvat puolukkakasvustot. Nuoremmissa metsissä jäkälikköä laikuttaa näkyvimmin kanerva. Painanteet saattavat olla varvikkoisempia ja hieman soistuneita. Eteläreunan rkorkean dyynin
pohjoispuolisen metsätien vierellä, ilmeisesti entisellä lanssipaikalla, kasvaa hieman kanervisaraa seuranaan lampaannata, tinajäkälät, hirvenjäkälät ja ahosuolaheinä.
Maisema ja muut arvot
Alue hahmottuu kohtalaisesti ympäristöstä ja näkyy osittain tiestöltä. Alue on hyvin peitteinen, eikä kaukonäkymiä ole juuri lainkaan lukuun ottamatta kaakkoisreunan dyynien laelta Oulujärven suuntaan avautuvia metsä- ja suomaisemia.
Ympäröivät maisemat ovat lähinnä mäntykankaita ja rämeitä. Pienet lammet tuovat vaihtelua alueen koillisreunalle.
Sisäinen maisema on kokonaisuutena melko yksitoikkoinen.
Kohdealueella on pieniä tieleikkauksia, ja muodostumat ovat paikoin metsätöiden takia kuluneita. Luoteisosassa on retkeilyalue ja polkuja. Kaakkoisosan dyynialueella on kerätty jäkälää. Alue on pääosin pohjavesialuetta ja kuuluu lähes kokonaan Manamansalon harjujensuojelualueeseen (HSO110134). Parin kilometrin päässä koillisessa on Manamansalon valtakunnallisesti arvokas maisemakokonaisuus (MAO110121). Kohdealueen kaakkoisosa on melko hyvä käyntikohde.
Sijainti: Manamansalon keskiosassa, 22-26 km Vaalasta kaakkoon.
ha
m m mpy.
Muodostuma: Tuuli- ja rantakerrostuma
Arvoluokka: 3
Muodon suhteellinen korkeus: 12 m
Karttalehti:
Kirjallisuus:
Vaala
3432 01 3432 02
Kemiläinen, H & Keränen, R. 1989. Manamansalon geomorfologinen kartta 1:50000 ja oheislukemisto geomorfologiseen karttaan. Oulun yliopisto, Oulujärven tutkimusasema. 24 s. + liitekartta.
