Opin tilassa : Itä-Suomen yliopiston kirjaston vuosikertomus 2017

(1)

uef.fi

PUBLICATIONS OF

THE UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND General Series

ISBN 978-952-61-2770-5 ISSN 1798-5854

GENERAL SERIES | MARJA MAIJALA JA KAISA HARTIKAINEN (TOIM.) | OPIN TILASSA | No 23

General Series

PUBLICATIONS OF

THE UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND

MARJA MAIJALA JA KAISA HARTIKAINEN (TOIM.)

OPIN TILASSA

Itä-suomen yliopiston kirjaston vuosikertomus 2017

30790058_UEF_General_Series_No_23_B5_80kpl_vuosikertomus2017_kansi.indd 1 22.5.2018 9.35.52

(2)

(3)

OPIN TILASSA

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTON KIRJASTON VUOSIKERTOMUS 2017

(4)

(5)

Marja Maijala ja Kaisa Hartikainen (toim.)

OPIN TILASSA

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTON KIRJASTON VUOSIKERTOMUS 2017

Publications of the University of Eastern Finland General Series

No 23

Itä-Suomen yliopisto Kuopio

2018

(6)

Grano Oy Jyväskylä, 2018

Sarjan vastaava toimittaja: Jarmo Saarti Toimitussihteeri: Mikko Meriläinen

Myynti: Itä-Suomen yliopiston kirjasto (julkaisumyynti@uef.fi) ISBN: 978-952-61-2770-5 (nid.)

ISBN: 978-952-61-2771-2 (PDF) ISSN-L: 1798-5854

ISSN: 1798-5854 ISSN: 1798-5862 (PDF)

(7)

5 Marja Maijala ja Kaisa Hartikainen (toim.)

Opin tilassa: Itä-Suomen yliopiston kirjaston vuosikertomus 2017 Itä-Suomen yliopisto, Kirjasto, 2018

Publications of the University of Eastern Finland. General Series, no 23 ISSN (nid.): 1798-5854

ISSN (PDF): 1798-5862 ISSN-L: 1798-5854

ISBN (nid.): 978-952-61-2770-5 ISBN (PDF): 978-952-61-2771-2

TIIVISTELMÄ

Kirjastot ovat muuttuneet kirjavarastoista oppimisympäristöiksi. Kirjastoilla on ollut merkittävä rooli osana tieteellisen julkaisemisen prosessia, sillä niiden välityksellä painetut teokset on saatu käyttäjille ja suurelle yleisölle. Digitaalinen julkaiseminen on muuttanut kirjastotilan merkitystä 1990-luvulta alkaen. Painettujen aineistojen tarvitsemat tilat ovat vähentyneet ja vapautuneita tiloja on otettu asiakaskäyttöön.

Kirjastojen käytössä olevia tiloja on kehitetty tuomalla tiloihin tietokoneita ja tarjoa- malla käyttöön verkkoyhteyksiä. Kirjastoista on muodostunut oppimiskeskuksia ja edelleen oppimisympäristöjä. Kirjastotiloista on tullut opiskelijoiden oppimisen tiloja.

Joensuun kampuksella muuttuneisiin tilatarpeisiin ja asiakkaiden toiveisiin on vastattu remontoimalla kirjastorakennuksen ensimmäinen kerros uudenlaiseksi op- pimisympäristötilaksi. Pienempiä kalustemuutoksia on tehty myös kirjaston muissa kerroksissa. Merkittävin uudistus on ollut ensimmäisen kerroksen ympärivuoro- kautisen käytön mahdollistaminen. Remontti ja sitä edeltänyt suunnittelu kestivät vuoden. Tuoreita käyttäjäkokemuksia Joensuun uusituista tiloista saadaan opiskelijoille tehdyn kyselyn tulosten kautta.

Rakennusten ja tilojen lisäksi myös digitaalinen maailma on osa oppimisympäris- töjä. Itä-Suomen yliopiston kirjaston e-kirjakokoelma, sen käyttötavat ja asiakasko- kemukset valottavat oppimisympäristöjä tästä näkökulmasta. E-kirjojen käyttö on ohittanut painettujen kirjojen käytön, vaikka e-kirjojen hankintaan ja hallintaan liit- tyy vielä monia haasteita. E-aineistot vaikuttavat myös siihen, millaisia toiveita ja tarpeita kirjastotiloille oppimisympäristöinä on.

Oppiminen ja oppimismenetelmät muuttuvat tilojen ja oppimisympäristöjen muutosten ohella. Flipped classroom eli käänteinen luokkahuone ja erityisesti flipped learning eli käänteinen oppiminen tukevat opiskelijan omaehtoista ja oma-ai- kaista oppimista. Kirjaston tiedonhaun opetuksessa on uusilla opetusmenetelmillä haettu vastausta muuttuneisiin tapoihin oppia. Erityisesti jatko-opiskelijoiden opin- tojaksolla korostuu aikaan ja paikkaan sitomaton opetus, jossa huomioidaan myös tutkijoiden tämänpäiväiset tarpeet. Pelkkä tiedonhaun opetus ja ohjaus ei riitä, vaan aloittelevat tutkijat tarvitsevat taitoja muun muassa avoimen tieteen toteuttamisessa,

(8)

6

datanhallinnassa ja tutkijanäkyvyyden lisäämisessä. Osa digitaalista maailmaa ja tieteen avaamista on myös pro gradu -tutkielmien julkaiseminen avoimesti verkossa.

Kirjasto-organisaatiossa uuden oppimista ovat myös uudet toimintatavat. Uusia tekemisen tapoja on opeteltu yhdessä sekä Uutishuoneessa että yhteistoimintaryh- mässä.

(9)

7 Marja Maijala and Kaisa Hartikainen (editors)

In a State of Learning: University of Eastern Finland Library – Annual Report 2017 University of Eastern Finland, Library, 2018

Publications of the University of Eastern Finland. General Series, no 23 ISSN (Pbk.): 1798-5854

ISSN (PDF): 1798-5862 ISSN-L: 1798-5854

ISBN (Pbk.): 978-952-61-2770-5 ISBN (PDF): 978-952-61-2771-2

ABSTRACT

Libraries have evolved from book storages to learning environments. They have played a significant role in the process of academic publishing, for they have helped getting print publications available for users and the public. Digital publishing has changed the purpose of library facilities and spaces since the 1990s. Print collections require less space and these new available spaces have been taken into customer use.

Library facilities have been developed by bringing in computers and providing users with network access. Libraries have become learning centres and further evolved into learning environments. Library facilities have become the domain of learning for students.

On Joensuu campus, the altered space requirements and customers' wishes have been answered by renovating the library building's ground floor into a new type of learning environment. In addition, smaller changes in furnishing have taken place in the library's other floors. The most remarkable change has been enabling the around- the-clock use of the ground floor. The renovation and the preceding planning took a year of work. The latest user experiences about the renovated facilities are received through results of a questionnaire targeted towards the students.

In addition to buildings and facilities, the digital world is also a part of the learning environments. The University of Eastern Finland's e-book collection, its usage and the customer experiences shed light on learning environments from the viewpoint of the digital world. E-book usage has surpassed the use of print books, even though there are still many challenges in the acquisition and management of e- books. E-materials also affect how library spaces are desired and needed as learning environments.

Learning and learning methods are changing alongside with altering facilities and learning environments. Flipped classroom and flipped learning support the student's spontaneous and personal learning. The library's information retrieval training has utilised new teaching methods to search for an answer for these new ways of learning. Especially the doctoral students' study module emphasises teaching that is not dependent on time and location but also acknowledges the researchers' modern needs. Mere teaching and guidance in information retrieval is not enough, but the

(10)

8

rookie researchers need skills in open science, data management and increasing their visibility, among others. Another part of the digital world and ever-opening science is publishing Master's Theses openly online.

In a library organisation, new working methods are also a part of learning the new. New ways of working have been on our learning-together-agenda in both the Newsroom and Cooperation teams.

(11)

9

SISÄLLYS

TIIVISTELMÄ………... 5

ABSTRACT………. 7

1 KIRJASTOT KIRJAVARASTOISTA OPPIMISYMPÄRISTÖIKSI – KATSAUS KIRJASTOJEN TILOJEN KEHITTÄMISPUHEESEEN………….. 11

Jarmo Saarti 2 CARELIA 24/7 – JOENSUUN KAMPUKSEN UUSI OPPIMISYMPÄRISTÖ……….. 18

Arja Juntunen, Marja Maijala ja Riitta Porkka 3 JOENSUUN KAMPUSKIRJASTO OPISKELIJOIDEN NÄKÖKULMASTA – KÄYTTÄJÄKOKEMUSTEN KARTOITUSPROJEKTIN TULOKSET……… 25

Ville Ahokas 4 E-KIRJAT OSANA OPPIMISYMPÄRISTÖÄ………. 32

Kaarina Meriläinen, Mikko Meriläinen, Riitta Porkka, Kirsi Salmi ja Suvi Tolvanen 5 FLIPPED CLASSROOM -MENETELMÄ TIEDONHAUN OPETUKSESSA 38 Riitta Holopainen, Kirsi Salmi ja Tuulevi Ovaska 6 UUTTA TWISTIÄ JATKO-OPISKELIJOIDEN OPETUKSEEN……….. 46

Kaisa Hartikainen ja Tomi Rosti 7 AVOIMUUDEN ASIALLA – TARKASTELUSSA PRO GRADUJEN SÄHKÖINEN PALAUTUSPROSESSI………... 50

Antti Laurila, Ilkka Martikainen ja Taina Sahlman 8 YHDESSÄ VERKOSSA – UUTISHUONEESTA, HYVÄÄ PÄIVÄÄ!... 54

Pirkko Kainulainen, Harri Kalinen, Marja Maijala, Kaarina Meriläinen, Mikko Meriläinen, Mari Niemi, Tuulevi Ovaska ja Tuula Rissanen 9 YTYÄ YHTEISTOIMINTAAN……… 60

Urho Heinonen, Marja Maijala, Jarmo Saarti ja Helena Silvennoinen-Kuikka LIITTEET………. 66

Liite 1. Tilastot 2017………... 66

Liite 2. Henkilökunta 2017………. 77

Liite 3. Julkaisut 2017……… 79

Liite 4. Asiantuntijatehtävät 2017………. 81

(12)

10

(13)

11

1 KIRJASTOT KIRJAVARASTOISTA OPPIMISYMPÄRISTÖIKSI – KATSAUS KIRJASTOJEN TILOJEN

KEHITTÄMISPUHEESEEN

JARMO SAARTI

Kirjastojen kokoelmatyö alkoi muuttua merkittävästi 1990-luvulla. Tietotekniikka ja sen kautta jaeltavat julkaisut alkoivat yleistyä tuolloin. Samoihin aikoihin alkoi puhe kirjastotilojen tarpeesta ja siitä, mihin kirjastotiloja tulevaisuudessa tarvitaan vai hä- viävätkö ne kokonaan verkkokäytön lisääntyessä. Ääripään näkemyksissä esitettiin koko painetun jakelun nopeaa häviämistä. Tällä hetkellä näyttää siltä, että painettu ja e-aineisto elävät rinnakkain ja toisiaan täydentäen. Artikkelissa luodaan katsaus tähän keskusteluun ja siihen, miten se on vaikuttanut Itä-Suomen yliopiston ja sen edeltäjien kirjastotilojen ja samalla myös palveluiden kehittämiseen.

1.1 PAINETUSTA DIGITAALISEEN TIETEELLISEEN JULKAISEMISEEN

Tieteellisen julkaisemisen painettu aikakausi on kestänyt jo pari sataa vuotta. Tänä aikana on luotu tieteellisen julkaisemisen rakenteet, käytänteet ja toimintatavat.

Tämä sisältää tieteellisen julkaisemisen eri lajityypit ja niiden muodot – tärkeimpinä tieteellinen monografia ja tieteellinen artikkeli.

Samalla on syntynyt tähän liittyvä julkaisemisen prosessi, jolla pyritään varmis- tamaan julkaisemisen tieteellinen laatu ja julkaisujen sisällön tieteellinen arvo. Tämä tarkoitti myös niiden jakeluketjujen synnyttämistä, jolla painetut teokset saatiin käyt- täjille ja suurelle yleisölle. Tässä tieteellisten kirjastojen rooli muodostui merkittä- väksi. Kokoelmatyö ja painettujen aineistojen saatavuuden varmistaminen olivat elintärkeää akateemisen yhteisön laajenemiselle ja sen tekemälle työlle. Samalla kirjastojen kokoelmat varmistivat tieteellisen työn kasaantumisen: tutkijat pystyivät eri- koistumaan ja keskittymään uuden tiedon löytämiseen.

Vähintään yhtä tärkeä, joskin vähemmälle huomiolle keskustelussa jäänyt rooli kirjastoille muodostui hyvien eettisten julkaisemiskäytäntöjen luomisessa ja varmis- tamisessa: säilytetyt kokoelmat mahdollistavat taistelun muun muassa plagiointia ja muita huonoja tieteellisiä käytäntöjä vastaan. Avoimet kokoelmat mahdollistavat myös mahdollisimman laajan kriittisen arvioinnin ja keskustelun löydöksistä ja niiden merkityksestä. Avoin tieteellinen julkaiseminen mahdollistaa tieteen nopean ke- hittymisen. Näin kirjastoille on muodostunut myös selkeä akateeminen rooli tutki- musyhteisöissä ja yliopistoissa.

(14)

12

Tämä paradigma alkoi muuttua nopeasti 1990-luvulta lähtien, jolloin digitaalinen julkaisujen jakelutekniikka otettiin laajaan käyttöön. Aluksi jakelu käsitti lähinnä tieteellisten artikkelien välityksen ja on sittemmin laajennut monimuotoiseksi julkaise- miseksi. Digitaaliset tekniikat ovat mahdollistaneet myös tiedeyhteisön välisen keskustelun, joka on osaltaan muuttanut perinteisiä toimintatapoja.

Samalla nopeimmin kasvava ja tiedettä eteenpäin vievä julkaisujen muoto – pa- periset tieteelliset lehdet – alkoivat hävitä käytännöstä. Tämä aiheutti kirjastoille ra- dikaalin toiminnan uudelleen määrittelyn tarpeen. Suurin osa kokoelmien hoidosta ulkoistettiin kolmansille, digitaalisille ja kaupallisille toimijoille. Samalla kirjastot luopuivat omista kokoelmista ja ennen kaikkea mahdollisuudesta varmistaa niiden pitkäaikaissäilytys.

Näihin aikoihin alkoi myös massiivinen vanhempien julkaisujen digitointi, jossa sekä kirjastot että kustantajat olivat aktiivisia. Tämä vahvisti trendiä siirtyä digitaalisiin kokoelmiin ja mahdollisuuksia vähentää paperisia kokoelmia. Tässä erilaiset yhteisvarastointikäytännöt vähemmän käytetylle painetulle aineistolle tukivat tätä kehitystä.

Kehityksen lopputuloksena kokoelmapolitiikat, jotka vielä 2000-luvun alussa näyttivät järkeviltä, alkoivat tuntua vanhentuneilta. Ajattelu, että akateemisen kirjaston tuli hankkia mahdollisimman paljon – mieluiten kaikki julkaistu aineisto – omiin kokoelmiinsa törmäsi seinään, jonka sementoi julkaisujen määrän raju kasvu digitaa- lisessa ympäristössä. Siirryttiin kirjasto kokoelmatilana -ajattelusta, ajatteluun kirjas- tosta aineiston välittäjänä ja oppimisympäristönä, ja jopa elävänä ja uutta luovana labo- ratoriona, jossa osaaminen, erilaiset dokumentit ja niiden käyttäjät kohtaavat (ks.

taulukko 1).

Taulukko 1. Painetusta digitaaliseksi kirjastoksi (ks. myös Laitinen & Saarti, 2014, 7)

Painettu kirjasto

Varastointi Digitaalinen kirjasto

Paperin hallinta E-lehtien välittäjä Jälkidigitaalinen kirjasto Itsenäinen Paperin ja digitaalisen hallinta Digitaalisten resurssien neuvoja

Paikallinen Riippuvainen Digitaalisen hallinta

Tietämyksen säilyttäminen Kansallinen Yhteistyö

Tietämyksen käyttäminen Globaali

Tietämyksen luominen

Tällä hetkellä on jo näkyvissä seuraavan akateemisen osaamisen luomisen muutoksen heikot, mutta koko ajan vahvistuvat merkit. Tätä on kutsuttu jälkidigitaaliseksi toimintaympäristöksi. Sen merkittävin muutos on siirtyminen täysin digitaaliseen toimintaympäristöön. Tämä on näkynyt sekä tieteellisessä julkaisemisessa, avoimen

(15)

13 tieteen poliittisessa puheessa ja käytänteissä ja erityisesti lukuisissa uusissa digitaa- lisissa sovelluksissa ja toimintaympäristöissä, jotka mahdollistavat tutkijoille kirjas- tonomaisen toiminnan ilman välikäsiä (Muhonen & Saarti, 2016).

1.2 JOENSUUN JA KUOPION YLIOPISTOJEN KIRJASTOISTA UEFIN KIRJASTOKSI – TILOJEN KEHITTÄMINEN

Itä-Suomen yliopiston edeltäjien – Joensuun ja Kuopion korkeakoulujen ja sittemmin yliopistojen – kirjastojen kehitys alkoi korkeakoulujen rakentamisvaiheessa.

Molempien alkuvaihe – 1970-luku – oli selkeästi resursseista taistelua, kirjastotoi- men suunnittelua ja erityisesti kokoelmien kartuttamista vasta perustettujen korkeakoulujen tutkimuksen ja opiskelun tarpeisiin ja niiden tilojen käyttöä, jotka käy- tettävissä olivat.

1970-luvun lopulla ja seuraavalla vuosikymmenellä – 1980-luvulla – siirryttiin tilojen kehittämisessä seuraavaan vaiheeseen, johon liittyivät uusien kirjastotilojen käyttöönotot. Joensuussa jo tässä vaiheessa kirjasto oli selkeästi yhden rakennuksen kirjasto, vaikka kirjastotiloja oli myös laitoksilla ja Savonlinnan kampuksella.

Kuopiossa päädyttiin ratkaisuun, jossa kirjasto rakennettiin molempiin päära- kennuksiin: Canthiaan ja Snellmaniaan. Sen lisäksi myös Kuopiossa oli laitoskirjas- toja ja tutkimuslaitoksiin ja yliopistolliseen sairaalaan varattuja tiloja.

Nämä tilat suunniteltiin ja rakennettiin ensinnäkin painettujen kokoelmien tiloiksi ja sillä ajatuksella, että painetut kokoelmat kasvavat merkittävästi ja toiseksi opiskelijoiden lukutiloiksi. Teknologia ja sen synnyttämät uudentyyppiset aineistot ja työtavat alkoivat vähitellen tulla kirjastoihin näihin aikoihin ja vaatia omanlaatui- sia tilaratkaisuja (Huuhtanen, 2006, 41–45; Kirkinen, 2000, 25–27).

Seuraavalla vuosikymmenellä, 1990-luvulla, tietotekniikka ja erityisesti Internet muutti tieteellisten kirjastojen toimintatapaa ja tutkimusaineistojen välitystä. Tästä oli seurauksena myös se, että myös asiakkaiden käyttöön tarvittiin tietokoneita ja verkkoyhteyksiä. Sekä Joensuussa että Kuopiossa oli tällä vuosikymmenellä käyn- nissä useita hankkeita, jolla näitä palveluita kehitettiin pääasiassa olemassa oleviin kirjastotiloihin.

Tällä vuosikymmenellä vahvistui myös puhe oppimiskeskuksista ja kirjastoista oppimiskeskuksina. Alussa tämä tarkoitti atk-välineiden tuomista opiskelijoiden ja tutkijoiden käyttöön. Kun henkilökohtaiset tietokoneet alkoivat yleistyä ja tieto- verkkotekniikka arkipäiväistyä puhe alkoi vähitellen muuttua oppimisympäristö- puheeksi, joka on vahvistunut 2000-luvulle siirryttäessä.

Kirjastojen tiloissa tämä kehitys näyttäytyi taisteluna tilasta. 1990-luvun talou- delliset kriisit leikkasivat kirjastojen resursseja, digitaaliset aineistot – erityisesti tieteelliset lehdet – eivät tarvinneet enää niille varattua hyllytilaa ja Varastokirjasto, joka perustettiin vuonna 1989, auttoi kirjastoja osaltaan vähän käytetyn painetun aineiston varastoinnissa.

(16)

14

Samalla tieteellisen julkaisemisen, sekä painetun että digitaalisen, määrä jatkoi nopeaa kasvua. Tästä oli seurauksena kirjastojen tilojen suunnittelun ja uudelleen organisoinnin vaihe, jonka perusperiaatteena on ollut sekä painetulta aineistoilta vapautuneiden tilojen ottaminen asiakaskäyttöön, että samalla kustannussäästöjen hakeminen.

Kuva 1. Kuopion kampuksen uusittuja tiloja. (Kuva: Raija Törrönen.)

Kuopion kampuksella muutos aloitettiin jo Kuopion yliopiston aikana. Laitoskirjas- toja ajettiin alas, varastotilojen käyttö suunniteltiin uusiksi Varastokirjastoa hyödyn- täen ja painetuilta kokoelmilta vapautunutta tilaa korjausrakennettiin opiskelijoiden tiloiksi (ks. kuva 1). Canthian kirjastotilasta luovuttiin ja niihin tiloihin remontoitiin Oppimiskeskus.

(17)

15 Joensuun kampuksella vastaava kehitys voimistui Itä-Suomen yliopiston aloitet- tua toimintansa vuoden 2010 alusta. Carelia-rakennuksen kirjastotiloja on remon- toitu jo tänä aikana useamman kerran (ks. kuva 2). Viimeisin, koko alakerroksen kä- sittänyt remontti valmistui vuoden 2017 kesällä ja samalla otettiin käyttöön 24/7- opiskelijakäyttö.

Kuva 2. Joensuun kampuksen uusittuja tiloja. (Kuva: Harri Kalinen.)

Kirjastotilat näyttävät kokeneen renessanssin ja erityisesti ne ovat tärkeitä opiskelijoiden oppimisen tiloina. Edelleen kirjasto on paikka, jossa ihminen ja tutkimuksen tuottamat aineistot kohtaavat ja synnyttävät uutta osaamista. Tämän ohella parissa vuosikymmenessä on Itä-Suomen yliopistoonkin syntynyt mittava digitaalinen kirjasto, jota käytetään runsaasti.

1.3 KIRJASTON UUDELLEEN LÖYTÄMINEN

Painetun kirjan ja paperin aikakauden loppumista on ennusteltu digitaalisen ajan alusta asti. Tällä hetkellä tästä voi todeta, Mark Twainia muokaten: uutiset painetun kirjan kuolemasta ovat olleet liioittelua. The Telegraph kirjoitti 13. huhtikuuta 2016:

“Kirjat ovat palanneet: painettujen kirjojen myyntiluvut ovat kasvaneet ensimmäisen kerran neljään vuoteen samalla kun e-kirjojen myyntiluvut vähenevät”. Samalla on ollut käynnissä myös päinvastainen kehitys: tieteellisten artikkelien painettujen ver- sioiden jakelu on käytännössä loppunut kokonaan.

(18)

16

Todennäköisintä lähivuosikymmenenä on hybridin, painetun ja digitaalisen maailman rinnakkaiselo, vaikkakin jo nyt voi sanoa digitaalisen käytön muodostavan merkittävimmän osan akateemisen maailman julkaisujen käytöstä.

Painettu kirja näyttää edelleen olevan erityisesti pitkien tekstien lukemisessa paras käyttöliittymä, samalla kirjojen painaminen on tullut entistä helpommaksi – kiitos digitaalitekniikan.

Oman haasteensa muodostaa se, että korkeakoululaitokselle ja erityisesti korkea- koulukirjastoille asetetaan suuria säästö- ja tehostamistavoitteita. Tästä on seurannut resurssien uudelleenjakoa, jossa erityisesti varastotyyppisten tilojen lakkauttaminen näyttää vapauttaneen resursseja muuhun käyttöön (Juntunen et al., 2013). Tässä ko- koelmapoliittisessa työssä varastokirjastotyyppiset ratkaisut ovat helpottaneet pää- töksen tekoa (Saarti, 2005).

Suurin haaste akateemisille kirjastoille on syntyvä e-tiede ja sen moninaiset toimintatavat. Tämä tarkoittaa aivan uudenlaisten palveluiden luomista ja todennäköi- sesti myös akateemisen kirjaston identiteetin uudelleenpohdiskelua. Kirjastomainen toiminta on liittymässä kaikkeen akateemiseen opiskeluun ja työhön, entistä enem- män ulos kirjaston seinien sisältä digitaalisiin virtuaalisiin sovelluksiin ja reaalisiin palveluihin, jotka mahdollistavat nämä toiminnot.

Kirjastoille tämä on uusi mahdollisuus alkaa jakaa ja opettaa osaamistaan kirjastojen käytännöissä ja ajattelutavoissa, joilla on jo vuosituhantiset perinteet. Tämä tarkoittaa uudenlaisia yhteistyön tapoja, omien palveluiden ja tilojen avaamista uuden- laisille toiminnalle, jossa uutta tiedettä tehdään ja sen tekemistä opiskellaan (ks. taulukko 2).

Taulukko 2. Tieteellisen kirjaston tehtävät

Kirjasto arkistona

Pitkäaikaissäilytys Kirjasto välittäjänä

Painetun kulttuurin digitointi E-aineistojen välittäjä Kirjasto innovaatiokeskuksena Vähemmän käytetyn aineiston

hallinta

Avoimen julkaisemisen mahdol- listaja ja resursoija

Digitaalisen tieteen alusta

Tietämyksen hallinta

Jälkidigitaalinen akateeminen toimintaympäristö ja kirjasto on ennen kaikkea ver- kostoitunutta toimintaa ja sosiaalisten digitaalisten tekniikoiden hyödyntämistä. Se on myös nopeasti muuttuva ja elävä ympäristö, joka rikkoo perinteisiä hierarkioita ja toimintatapoja ja korostaa osaamista ja sen soveltamista.

Tämä ympäristö tarvitsee myös johtajuutta, koska se näyttää olevan hyvin lyhyt- näköinen, jopa historiaton ajattelutavaltaan. Kirjastojen perustehtävä ja arvo: van- hemman kulttuurin ja tieteen tulosten säilyttäminen tuleville sukupolville käyttöä varten näyttää tulevan entistä tärkeämmäksi ympäristössä, jossa epätodet ja epäso- siaalinen käytös on kasvamassa.

(19)

17 Tieteen kannalta kaikkein kiinnostavinta on kehitys e-tieteen ja sen tarjoamien uusien tutkimuksellisten ja yhteistyömahdollisuuksien kohdalla. Tässä ihmisten ja tietotekniikan uusien, entistä älykkäämpien mahdollisuuksien yhdistäminen näyttää jo nyt tarjoavan merkittäviä uusia mahdollisuuksia tieteellisiin löytöihin ja myös kirjastojen palveluiden kehittämiseen. Akateemisten kirjastojen, niiden kokoelmien ja osaamisen tulee olla osa tätä kehitystä.

LÄHTEET:

Huuhtanen, R. (2006). Tiedelaakson tiedonhakua: Kuopion yliopiston kirjaston synty ja ensimmäiset vuosikymmenet. Kuopion yliopiston julkaisuja F. Yliopistotiedot 39. Kuopio, Kuopion yliopisto.

Osoitteessa: http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_951-27-0124-3/urn_isbn_951-27-0124-3.pdf Juntunen, A., Muhonen, A., Nygrén, U. & Saarti, J. (2013). Reinventing the academic library and its

mission: service design in three merged Finnish libraries. Teoksessa A. Woodsworth & W.D.

Penniman (toim.) Mergers and alliances: the wider view: Advances in librarianship, vol. 36. Bingley, Emerald. 225–246.

Kirkinen, H. (2000). Muistelmia yliopiston kirjaston rakentamisesta. Teoksessa T. Nurminen (toim.) Joensuun yliopiston kirjasto 30 vuotta: Joensuun yliopiston kirjaston 30-vuotisjuhlajulkaisu. Joensuu, Joensuun yliopiston kirjasto.

Laitinen, M. & Saarti, J. (2014). Evidence based service change: remodelling the academic libraries for the post-digital era. Qualitative and Quantitative Methods in Libraries (QQML Journal), 3(3), 611–619.

Osoitteessa:

http://www.qqml.net/papers/September_2014_Issue/335QQML_Journal_2014_LaitinnenandSaar ti_Sept_611-618.pdf. Viitattu 9.2.2018.

Muhonen, A. & Saarti, J. (2016). The changing paradigm of document delivery – exploring researchers’

peer to peer practices. Interlending & Document Supply, 44(2), 66–71.

Saarti, J. (2005). From printed world to a digital environment: the role of the repository libraries in a changing environment. Library management, 26(1-2), 26–31.

(20)

18

2 CARELIA 24/7 – JOENSUUN KAMPUKSEN UUSI OPPIMISYMPÄRISTÖ

ARJA JUNTUNEN, MARJA MAIJALA JA RIITTA PORKKA

Itä-Suomen yliopiston strategisena tavoitteena on olla Suomen paras yliopistollinen oppimisympäristö. Osana tätä käynnistettiin vuonna 2016 kirjaston, opintopalveluiden, tietotekniikkapalveluiden ja toimitilapalveluiden yhteinen hanke, jolla kehitettiin Joensuun kampuksen Carelia-kirjastorakennuksen ensimmäistä kerrosta viih- tyisäksi työskentelytilaksi. Opiskelijat olivat jo aiemmin ilmaisseet toiveensa pidem- mistä aukioloajoista ja viihtyisistä tiloista erilaisia työskentelytapoja varten.

Suunnitelmissa otettiin huomioon myös Savonlinnan kampuksen toimintojen siirtäminen Joensuuhun vuonna 2018, ja sen myötä opiskelijoiden lukumäärän kasvu noin 800 siirtyvällä opiskelijalla.

Kirjastossa aloitettiin tilasuunnittelu syksyn 2016 aikana kahdessa eri työryh- mässä. Ensimmäisessä suunniteltiin ja valmisteltiin Carelian ensimmäisen kerroksen tilan remonttia, toisessa suunniteltiin kirjaston toisen ja kolmannen kerroksen tilojen uudistuksia. Suunnitteluun otettiin mukaan myös kirjaston asiakkaat.

2.1 SYKSYSTÄ 2016 KEVÄÄSEEN 2017: TOINEN JA KOLMAS KERROS UUDISTUVAT

Kirjaston ensimmäisen kerroksen muutostöiden yhteydessä onnistuttiin toteuttamaan pienempiä uudistuksia myös kirjaston toisen ja kolmannen kerroksen saleissa.

Toimitilapalveluilta saatiin kalustomäärärahaa uusien kalusteiden hankintaan vuoden 2016 lopulla. Aikataulullisesti ylempien kerrosten uudistukset oli toteutettava ennen ”oikean remontin” alkamista. Nämä reunaehdot huomioiden aloitettiin suunnittelu.

Tavoitteena uudistuksessa oli ihmiskeskeinen oppimispaikka, missä ihmiselle ja opiskelulle olisi enemmän tilaa. Salit koettiin liian kirjavarastomaisiksi. Asiakasläh- töisyys oli keskiössä ja saadut palautteet otettiin huomioon. Tilasuunnitelmaa oli työstämässä kirjaston sisäinen suunnitteluryhmä ja kalustamiseen apuna sisustus- suunnittelija.

Suunnitteluryhmässä päädyttiin seuraaviin kehittämiskohteisiin: ryhmätyötilo- jen uudistaminen opiskelua peremmin tukeviksi, olemassa olevien lukuja opiske- lupisteiden uudelleen järjestely sekä kirjahyllyjen uudelleen sijoittelu. Kalusteiden ja hyllyjen uudelleen sijoittelulla pyrittiin ennen kaikkea vyöhykkeellisyyteen, joka muodostaisi saleihin sekä hiljaisen opiskelun että ryhmätyöskentelyn mahdollistavia tiloja.

(21)

19 Koko ajan suunnittelussa ja toteutuksessa oli mukana myös Savonlinnan toimintojen tuleva siirtyminen Joensuuhun: hyllyjen sijoittelu ja tilatarpeen huomioiminen Savonlinnasta siirtyville kirjoille otettiin huomioon jo tässä vaiheessa.

Tehdyt muutokset onnistuivat hyvin ja saatu asiakaspalaute on ollut myönteistä.

Uusilla kalusteilla luotiin asiakkaille uudentyyppisiä opiskelun paikkoja vanhojen pulpettimaisten lukupaikkojen rinnalle. Ryhmätyötilojen käyttömahdollisuuksia pa- rannettiin uusimalla kalustusta paitsi uusilla hankinnoilla, myös hyödyntämällä yliopiston muista yksiköistä vapautuvia kalusteita. Lisäksi kirjahyllyjä ryhmiteltiin uu- della tavalla niin, että ne toimivat tilanjakajina opiskelulle varatuille alueille.

Kuva 3. Uusittua kalustusta 2A-salissa. (Kuva: Harri Kalinen.)

2.2 TAMMIKUUSTA TOUKOKUULLE 2017: VIRALLINEN TILASUUNNITTELU

Vuoden 2017 alussa aloitettiin virallinen ensimmäisen kerroksen kattava tilasuunnittelu. Kevään aikana hanke eteni kirjaston, opintopalveluiden, tietotekniikkapalveluiden ja toimitilapalveluiden sekä Suomen yliopistokiinteistöjen, rakennuttajan ja ark- kitehdin suunnitteluyhteistyönä. Suunnittelussa otettiin huomioon kaikki kirjastoti- lassa tällä hetkellä toimivat palvelut: kirjasto, opintopalveluiden oppari ja tietotekniikkapalveluiden helpdesk.

Liikkeelle lähdettiin äänimaailman mukaan jakautuvasta vyöhykkeisyydestä sekä siitä, että ensimmäinen kerros tulisi jatkossa olemaan avoinna 24/7-periaatteella ympäri vuorokauden kaikkina viikonpäivinä. Myös Carelia-rakennuksen kauniiden ikkuna-alueiden haluttiin tulevan paremmin esille. Sekä kirjaston että opparin pal- velualueille suunniteltiin niiden ilmettä keventäviä muutoksia.

(22)

20

Hiljaisen lukusalin säilyttämisestä oli tullut asiakkailta niin paljon toiveita, että se säilytettiin miltei entisellään. Kurssikirjat päätettiin jättää ensimmäiseen kerrokseen mutta muut ensimmäisen kerroksen kirjat siirrettiin ylempiin kerroksiin. Kun kirja- hyllyjä purettiin, saatiin lisää tilaa erilaisille ryhmätyöskentelypaikoille. Tietokonei- den sijoittelu uudistettiin, ja ne ryhmiteltiin uudelleen kahdelle alueelle, välijakajana toimii pitkä kurssikirjahylly.

Ensimmäisen kerroksen työtilan muunneltavuus toteutettiin irtokalustein. Kalus- tesuunnittelu toteutettiin sisustussuunnittelijan johdolla. Olemassa olevaa kalustusta hyödynnettiin uuden kalustuksen rinnalla. Uusia kalusteita ovat erilaiset noja- tuolit, sohvaryhmät, pöydät ja korkeat baarijakkarat. Ylempiin kerroksiin vievän portaikon alle rakennettiin ”laavu” säkkituoleineen. Värimaailmaksi valittiin Karja- lan värit, punainen ja musta.

Toukokuussa aloitettiin Carelian uusittujen tilojen avajaisten suunnittelu yhdessä opintopalveluiden, tietotekniikkapalveluiden ja toimitilapalveluiden kanssa.

Kuva 4. Kirjaston asiakaspalvelu ennen remonttia. (Kuva: Ilpo Suihko.)

(23)

21

2.3 KESÄKUUSTA ELOKUULLE 2017: REMONTTI JA KIRJASTO KIINNI

Kirjasto suljettiin juhannukselta kahden kuukauden ajaksi. Oppimisympäristötilan remontoinnin ja taloteknisten muutosten lisäksi rakennuksessa tehtiin erillisenä omana projektinaan ilmastointi- ja kattoremontti.

Asiakastiedotus oli aloitettu jo hyvissä ajoin ennen kirjaston sulkeutumista. Tie- dotuksessa käytettiin useita kanavia, jotta tieto kirjastotilan kiinniolosta tavoittaisi mahdollisimman hyvin kaikki asiakasryhmät. Asiakkailla oli mahdollisuus hyödyn- tää muiden kirjastoyksiköiden palveluita, mutta Joensuun kampuksen painettuja kirjakokoelmia ei voinut remontin aikana saada käyttöönsä. Joensuun kampuskirjas- tosta lainatuille kirjoille annettiin pitkät laina-ajat remontin ajaksi. Kirjaston palvelu- muutosten lisäksi oli tärkeä tiedottaa asiakkaita myös Joensuun kampuksen muista itseopiskelutiloista sekä sähköisen tenttimisen mahdollisuuksista kirjaston ollessa suljettuna.

Koko remontin ajan asiakastiedotusta jatkettiin. Kirjaston kotisivun ajankohtaisen tiedotuksen lisäksi kerrottiin pitkin kesää kirjaston blogissa remontin vaiheista. Blo- gissa tekstiä tärkeämpää olivat kuvat. Blogikirjoitus ”Paikat muutoksen puhurissa, osa 1” ilmestyi heti juhannuksen jälkeen.

Kuva 5. Kirjaston asiakaspalvelu remontin jälkeen. (Kuva: Harri Kalinen.)

(24)

22

Remontin valmistuttua oli yksi viikko varattu kalustamiselle ja palveluiden ”pystyt- tämiselle”. Carelia 24/7 -tila avattiin maanantaina 21.8. Tuossa vaiheessa viimeisiä kalusteita vielä odoteltiin, ja uudet ympärivuorokautiset aukioloajat eivät olleet vielä käytössä. Avajaisiin mennessä toivottiin kaiken olevan valmiina, mutta tuolloin soh- vat puuttuivat edelleen, ja portaikon alle tuleva laavu oli keskeneräinen.

2.4 SYYSKUUSTA JOULUKUULLE 2017: CARELIA 24/7 -TILA ON KÄYTÖSSÄ

Uusittujen tilojen avajaisia juhlittiin 8.9. akateeminen rehtori Harri Siiskosen avaus- sanoin ja remonttiin osallistuneiden puheenvuoroin. Yliopiston Joy-kuoro esiintyi, ja päätteeksi juhlistettiin onnistunutta hanketta juomalla täytekakkukahvit. Avajaisilla saavutettiin kirjastolle positiivista näkyvyyttä ja kuuluvuuttakin. YLE Pohjois-Kar- jala haastatteli kirjaston johtajaa, ja sanomalehti Karjalaisen toimittaja teki juhlista ja uusituista tiloista näyttävän artikkelin lehteen.

Kuva 6. Carelian palvelualue. (Kuva: Harri Kalinen.)

(25)

23 Carelia 24/7 -tilan ympärivuorokautinen käyttö alkoi lokakuun alussa. Kirjastolla on edelleen normaalit palveluajat, ja sen lisäksi tilassa on mahdollista työskennellä itse- näisesti myös muina aikoina. Ympärivuorokautiseen käyttöön ovat oikeutettuja yliopiston opiskelijat ja henkilökunta. Tämä vaatii sitoutumista käyttösääntöihin ja kul- kuoikeuksien hankkimiseen. Käyttäjien turvallisuuteen on erityisesti haluttu kiinnit- tää huomiota.

Kuva 7. Laavu. (Kuva: Harri Kalinen.)

(26)

24

2.5 JA SIITÄ ETEENPÄIN: REMONTTI ONNISTUI

Asiakkaat ovat olleet tyytyväisiä uudistuksiin, niin kaikkien kerrosten tiloihin kuin uusiin kalusteisiin. Käyttö on lisääntynyt: muutostyö onnistui ja se kannatti tehdä.

Palautteita, kokemuksia ja tilojen käyttölukuja seurataan koko ajan. Onnistunut muutostyö Joensuun kampuksella on nostanut esille tarpeita kehittää oppimisympä- ristöjä samaan suuntaan myös Kuopion kampuksella.

Kuva 8. Toisen kerroksen tasanteelta. (Kuva: Harri Kalinen.)

(27)

25

3 JOENSUUN KAMPUSKIRJASTO OPISKELIJOIDEN NÄKÖKULMASTA – KÄYTTÄJÄKOKEMUSTEN

KARTOITUSPROJEKTIN TULOKSET

VILLE AHOKAS

Joensuun kampuskirjastoa uudistettiin vuoden 2017 aikana monin tavoin. Ensim- mäisessä kerroksessa toteutettiin kesän aikana mittava remontti, ja lokakuussa käyt- töön otettiin Carelia 24/7 -tila. Lisäksi toisessa ja kolmannessa kerroksessa tehtiin ka- luste- ja tilamuutoksia. Oppimisympäristö siis muuttui huomattavasti, ja mahdolli- suudet sen käyttöön lisääntyivät. Käyttäjäkokemusten kartoitusprojektin tarkoitus oli koota yhteen ja analysoida opiskelijoiden näkemyksiä uudistuneesta kirjastosta.

Keskeisimpänä tavoitteena oli selvittää, minkä vuoksi kirjastoon tullaan ja mil- laiseksi ympäristöksi kirjasto koetaan.

3.1 PROJEKTIN TAUSTAT

Käyttäjäkokemusten kartoitusprojektin ytimessä oli Joensuun kampuskirjastoa käyt- täville opiskelijoille suunnattu kysely. Projektin suunnittelu alkoi lokakuussa 2017, mutta käyttäjäkokemuskysely toteutettiin vasta vuoden 2018 puolella. Näin siksi, että opiskelijoille haluttiin antaa mahdollisimman paljon aikaa päästä sinuiksi uudis- tuneen kirjaston kanssa ennen kuin heidän kokemuksiaan ja näkemyksiään alettiin kartoittaa. Vaikka kyselyvaihe sijoittuikin vuoteen 2018, saatujen vastausten voidaan kuitenkin katsoa kuvastavan tilannetta vuonna 2017. Kysely toteutettiin helmikuun 2018 aikana.

Kyselylomakkeessa¹ oli kaksi kysymystä, jotka molemmat edellyttivät avovas- tausta. Ensimmäinen kysymys oli lomakkeen varsinainen pääkysymys, ja sellaisena vastaajille pakollinen: ”Kerro meille lyhyt tarina kirjastossa vierailustasi. Voit esimerkiksi kertoa minkä vuoksi tulit kirjastoon, mitä teit, miten käynti sujui, mikä auttoi sinua saavut- tamaan tavoitteesi, ja mikä olisi voinut sujua paremmin.” Toinen kysymys oli luonteel- taan täydentävä, ja siihen vastaaminen oli vapaaehtoista: ”Voit halutessasi myös kertoa

1 Lomakkeesta oli kaksi kieliversiota, suomenkielinen ja englanninkielinen.

(28)

26

mielipiteesi esimerkiksi kirjaston palveluista, 24/7-aukioloajoista ja fyysisestä oppimisympä- ristöstä.” Yleensä asiakastyytyväisyyskyselyissä käytetään hyväksi Likert-asteikkoa², mutta sen avulla on vaikea saada yksityiskohtaista tietoa. Jos vastaaja on esimerkiksi osittain samaa mieltä väitteestä ”viihdyin kirjastossa”, se ei vielä kerro, mikä viihty- mistä häiritsi. Avovastaukset sen sijaan sallivat viihtymistä häirinneiden tekijöiden erittelemisen.

Käyttäjäkokemuskysely toteutettiin verkkokyselynä. Kyselykutsu³ ja linkki kyse- lylomakkeelle julkaistiin 29.1. kirjaston kotisivuilla, Facebookissa ja Twitterissä, Yammer-ryhmissä UEF opiskelijat ja UEF Kirjasto sekä Kamussa. Lisäksi niitä levitettiin sähköpostilistojen kautta, ja ne julkaistiin Itä-Suomen yliopiston ylioppilas- kunnan viikkotiedotteessa Wiikko-Ärsykkeessä viikoilla 6–8. Kyselyyn vastaaminen oli mahdollista neljän viikon ajan, 25.2. asti, ja vastauksia saatiin tänä aikana 77 kappaletta. Yhtä ilmiselvää trollia ja yhtä äärimmäisen vaikeaselkoista vastausta lukuun ottamatta ne olivat kaikki käyttökelpoisia. Proosamuotoista tekstiaineistoa kertyi yh- teensä 24 sivua.

Projektin suunnittelusta ja käytännön toteutuksesta oli vastuussa artikkelin kirjoittaja⁴. Palvelupäällikkö Arja Juntunen toimi kirjaston puolesta projektin yhteys- henkilönä, ja tietoasiantuntija Tuula Rissanen vastasi kyselykutsujen jakelusta.

3.2 MINKÄ VUOKSI KIRJASTOON TULLAAN?

Joensuun kampuskirjaston käyttötarkoituksia on eritelty jo vuoden 2016 vuosikertomuksessa. Juntunen et al. (2017) kertovat artikkelissaan kyselystä, jossa opiskelijoilta tiedusteltiin, mitä nämä kirjastossa yleensä tekevät. Yleisimpiä vastauksia olivat lukeminen, opiskeleminen, ryhmätyötilojen käyttäminen, tietokoneella oleminen, ajan kuluttaminen, Ololassa oleskeleminen ja kirjoittaminen.⁵ Myös käyttäjäkokemusky- selyssä vastaajilla oli mahdollisuus kertoa, mitä he kirjastossa tekevät, ja kuten tau- lukosta 3 on havaittavissa, vastaukset noudattelivat hyvin pitkälle samaa linjaa kuin edellisessä kyselyssäkin. Osa vastauksista herättää kuitenkin jatkokysymyksen, miksi opiskelijat tulevat nimenomaan kirjastoon näitä asioita tekemään. Kirjojen lai- naamisen tapauksessa selitys on ilmiselvä, mutta esimerkiksi lukeminen ja kirjoittaminen onnistuisivat monessa muussakin paikassa.

2 Täysin samaa mieltä, osittain samaa mieltä, ei samaa eikä eri mieltä, osittain eri mieltä, täysin eri mieltä.

3 Samoin kuin kyselylomakkeesta, myös kutsusta oli erikseen suomen- ja englanninkielinen versio. Mo- lempia levitettiin samaan aikaan ja samojen viestintäkanavien kautta.

4 Kirjoittaja on humanististen tieteiden kandidaatti ja Itä-Suomen yliopiston opiskelija, jonka maisterivai- heen opintoihin kuuluu projektimuotoisen työsuorituksen toteuttaminen.

5 Juntunen et al., 2017, 26.

(29)

27

Taulukko 3. Asiat, joita kirjastossa käyttäjäkokemuskyselyn vastausten perusteella tehdään.

Tekeminen Mainintoja (kpl)

Opiskeleminen 26

Kirjojen lainaaminen 22

Lukeminen 18

Pöytätietokoneen käyttäminen 17

Kirjoittaminen 12

Tulostaminen 11

Ryhmätyötilan käyttäminen 6

Ajan kuluttaminen 6

Ololassa oleskeleminen 3

Sähköisessä tentissä käyminen 2

Yleisin käyttäjäkokemuskyselyn vastauksissa mainittu tekeminen oli opiskelu. Eräs vastaaja kertoi opiskelevansa nimenomaan kirjastossa, koska ”itseopiskelutilat ovat hy- vät. Tietokoneita ja tutkimuskirjallisuutta on tarvittaessa helppo löytää ja käyttää”. Hänen lisäkseen kaksi muutakin vastaajaa totesi, että opiskelu sujuu hyvin, kun kirjat ovat nopeasti saatavilla. Lisäksi kolmessa eri vastauksessa kerrottiin, että kirjaston pöytä- tietokoneet sujuvoittavat opiskelua. Näissä kolmessa vastauksessa toistui kaikissa sama kuvio: vastaajalla olisi käytettävissään myös oma, yksityinen tietokone, mutta siitä huolimatta hän käyttää mieluummin kirjaston tietokoneita. Tälle löytyi kaksi perustelua. Ensinnäkin kirjaston tietokoneet ovat hyvin tehokkaita, ja toisekseen niissä on keskimääräistä yksityistietokonetta isommat näytöt, mikä mahdollistaa useiden ikkunoiden pitämisen auki rinnakkain ilman, että niitä tarvitsee kutistaa epäkäytännöllisen pieniksi.

Näppärästi saatavilla olevien kirjojen ja hyvien pöytätietokoneiden lisäksi kyse- lyvastauksissa nousi esiin vielä kolmaskin syy, minkä vuoksi opiskelijat haluavat tulla nimenomaan kirjastoon työskentelemään. Kuusi vastaajaa kertoi, että he pitävät kirjastoa omana ”työpaikkanaan”: kun heidän pitää tehdä opintoihinsa kuuluvia it- senäisiä suorituksia, he tulevat kirjastoon niitä tekemään, vaikka eivät tarvitsisikaan kirjaston palveluita. Kaksi vastaajaa selitti, että he haluavat pitää kodin stressittö- mänä ympäristönä, joten he keskittävät työskentelynsä kirjastoon. Yksi vastaaja kertoi, että kirjastossa työskennellessä ”olo ei ole ’yksinäinen’ – ympärillä olevat ihmiset ja kirjaston tunnelma inspiroi ja motivoi”. Lisäksi neljässä vastauksessa todettiin, että kir- jastossa töihin keskittyminen onnistuu paremmin kuin kotona.

Yhteensä kahdeksan vastaajaa kertoi eksplisiittisesti tulevansa kirjastoon myös sellaisina päivinä, jolloin heillä ei ole pakottavaa tarvetta käydä kampuksella, ja useissa muissakin vastauksissa oli rivien välistä tulkittavissa sama ajatus. Monet opiskelijat siis saapuvat kampukselle nimenomaan kirjaston takia. Käyttäjäkokemus- kyselyn vastaajat kehuivat muun muassa kirjastossa vallitsevaa ilmapiiriä ja sitä, että

(30)

28

oppimisympäristö tuntuu kotoisalta ja kutsuvalta. ”Hyvillä mielin palaan taas huo- menna”, totesi eräs vastaaja kirjoituksensa lopuksi.

3.3 KOKEMUKSIA UUDISTUNEESTA OPPIMISYMPÄRISTÖSTÄ

Kyselyn vastaajista 57 % kehui Joensuun kampuskirjastoa oppimisympäristönä. Eni- ten kehuttiin oppimisympäristöä kokonaisuutena, ja toiseksi eniten kehuja keräsivät erilaiset tuolit. Myös kirjastossa toteutetuista uudistuksista annettiin paljon positiivista palautetta. ”Remontti toden totta paransi viihtyvyyttä roimasti, kiitos siitä”, muotoili yksi vastaaja, ja toinen kertoi, että ”uudistetut tilat ovat todella hienoja, ja ne kohottavat opiskelumotivaatiota”.

Vuoden 2016 vuosikertomuksessa julkaistussa artikkelissaan Juntunen et al. kertovat – muiden aiheiden ohella – Joensuun kampuskirjaston uudistamiseen tähdän- neestä tilasuunnitteluprojektista.⁶ Artikkelissa todetaan muun muassa, että ”kirjaston keräämissä asiakaspalautteissa toistuvasti toivottiin viihtyisämpiä tiloja”.⁷ Käyttäjäkoke- muskyselyn tulosten perusteella voidaan sanoa, että asiakkaiden toiveeseen on onnistuttu vastaamaan: 31 % vastaajista kuvaili kirjastoa miellyttäväksi ympäristöksi, ja yhdeksän vastaajaa peräti käytti adjektiivia ”viihtyisä” tai jotain siitä johdettua sa- naa. Vastaavasti vain yksi vastaaja oli sitä mieltä, että kirjastossa olisi tarvetta viih- tyisämmille opiskelu- ja ryhmätyötiloille.

Viihtyisyyden parantamisen lisäksi asiakkaat olivat toivoneet ”erityyppisiä hiljaisia tiloja ja ryhmätyötiloja itsenäiselle opiskelulle sekä vyöhykkeellisyyttä”.⁸ Nämäkin toiveet on kaikesta päätellen onnistuttu toteuttamaan: seitsemän käyttäjäkokemuskyselyn vastaajaa kiitteli kirjaston tilojen monipuolisuutta, viisi puolestaan ryhmätyö- ja itse- näisen työskentelyn tiloja. Yhden vastaajan mukaan ”tilat ovat hyvät. Löytyy paikkoja itsenäiselle työskentelylle, ryhmätyöskentelylle ja ihan rentoon oleskeluunkin”, ja eräs toi- nen totesi, että kirjastossa on ”hyvä valikoima erilaisia opiskeluympäristöjä, joten mielui- nen tila löytyy helposti”. Vielä yksi asia, jota asiakkaat olivat toivoneet uudistuvalta kirjastolta, oli ”isojen ikkunoiden hyödyntäminen lukualueita mietittäessä”.⁹ Kolme vastaajaa esitti kiitoksensa siitä, että ikkunoiden potentiaali on onnistuttu hyödyntä- mään.

Tuoleihin liittyvät kehut koskivat nimenomaan niitä uusia istuimia, joita kirjastoon hankittiin uudistusten yhteydessä. Eniten kiitosta saivat säkkituolit, jotka mainittiin kuudessa vastauksessa. Pallotuolit mainittiin neljässä vastauksessa, ja loosit kolmessa. Kaikkiaan uusia tuoleja kehui kuusitoista ihmistä, eli 21 % vastaajista. Uu- denlaiset istuimet ovat jopa niin suosittuja, että neljä vastaajaa toivoi niiden määrän kasvattamista. Niin ikään neljä vastaajaa mainitsi seisomatyöpisteet, ja kaksi heistä toivoi niitä lisää.

6 Juntunen et al., 2017, 21–27.

7 Juntunen et al. 2017, 24.

(31)

29 Ainoa oppimisympäristöinfraan kohdistuva kritiikki, joka esiintyi useammassa kuin yhdessä tai kahdessa vastauksessa, liittyi ensimmäisen kerroksen työskentely- alueen tietokoneisiin: kolmetoista ihmistä mainitsi vastauksissaan sen, että vapaata tietokonetta on usein vaikea löytää. Tästä huolimatta vain viisi vastaajaa toivoi tietokoneiden määrän kasvattamista. Loput eivät esittäneet minkäänlaisia parannuseh- dotuksia, ja kaksi jopa kehui vallitsevaa tilannetta. Toinen heistä totesi, että vaikka tietokonetta joutuukin usein jonottamaan, ”jonot ovat silti olleet viime aikoina inhimilli- semmät, kun vertaa esimerkiksi vuoden takaiseen tilanteeseen”.

Muutaman kerran vastauksissa nousi esiin myös ikuisuuskysymys, jota on käsi- telty jo kirjaston vuoden 2013 vuosikertomuksessa, nimittäin meluongelma.¹⁰ Tällä kertaa huomionarvoista oli se, että vastaajien kokemukset melun määrästä jakaan- tuivat. Neljä vastaajaa kiitteli kirjastoa hiljaisuudesta, kaksitoista valitti metelistä, ja loput 61 eivät ottaneet asiaan mitään kantaa.

Yhden vastaajan mukaan melun määrä on kirjastossa toteutettujen uudistusten myötä vähentynyt, mutta viiden muun mielestä uudistukset ovat päin vastoin pa- hentaneet ongelmaa. Neljä heistä kertoi havainneensa, että uudet kalusteet, niin tar- peellisia ja tervetulleita kuin ovatkin, saavat rennolla ja kotoisalla yleisilmeellään jot- kut ihmiset intoutumaan varsin äänekkääseen oleskeluun. Vastaajat eivät kuitenkaan varsinaisesti nähneet ongelmallisena uusien kalusteiden olemassaoloa sinäl- lään, vaan pikemminkin sen, että ne sijaitsevat liian lähellä hiljaisen työskentelyn aluetta. Neljä vastaajaa selitti, että melu pääsee kantautumaan alueelta toiselle, mikä heikentää rajaa hiljaisen ja äänekkään alueen välillä. Yksi vastaaja sanoi suoraan, että hänelle on epäselvää, missä kirjaston osissa olisi syytä olla hiljaa.

3.4 CARELIA 24/7 – RUUSUJA JA RISUJA

Kirjaston ensimmäisen kerroksen tilojen ympärivuorokautisen käytön mahdollis- tava Carelia 24/7 -oppimisympäristö otettiin käyttöön 2.10.2017. Opiskelijat olivat siis saaneet tutustua tähän palveluun noin neljän kuukauden ajan ennen käyttäjäko- kemuskyselyn käynnistymistä. Carelia 24/7 -tilan mainitsi vastauksissaan 23 ihmistä, mikä on 31 % kaikista vastaajista. Kehuja tai kiitoksia esitti viisitoista vastaajaa. ”Yö- kyöpelinä olen iloinen, ettei opiskelijoiden monipuolista kirjoa ahdeta enää väkisin agraariyh- teiskunnan muottiin”, kiitteli yksi vastaaja, ja eräs toinen ilmoitti huutomerkillä koros- taen, että ”24/7-aukioloaika on mieletön juttu”. Carelia 24/7 -tilaa pidettiin siis tervetul- leena uudistuksena, mutta toisaalta sen käytännön toteutuksesta löydettiin myös parantamisen varaa. Kolme useimmin mainittua ongelmakohtaa olivat kirjaston sul- keutumisen ja 24/7-sisäänkäynnin aukeamisen väliin jäävä, puolen tunnin mittainen siirtymäaika, yleisten aukioloaikojen lyhyys ja se, että iltayhdentoista ja aamuseitse- män välillä tilaan ei pääse sisään edes kulkutunnisteella.

10 Abell et al., 2014, 18–21.

(32)

30

Puolen tunnin siirtymäaikaa kritisoi neljä vastaajaa. Yhden mielestä ”puolen tun- nin odotteluaika kirjaston sulkemisen jälkeen on ärsyttävä”, ja toisen mukaan pakollinen tauko, jonka ajoitukseen ei itse pysty vaikuttamaan, ”saattaa katkaista hyvän työvi- reen”. Tämä samainen vastaaja totesi myös, että ”puolen tunnin odotteluaika varsinkin arki-iltaisin on turhauttava”. Arkipäivinä siirtymäaika on kello 18.00–18.30, ja lauan- taisin se on kello 14.00–14.30. Vastaaja ei kuitenkaan tämän tarkemmin selittänyt sitä, miksi siirtymäaika on illalla enemmän turhauttava kuin päivällä. Ehkä selitys piilee siinä, että illalla tekemättömiä töitä ei ole enää kovin paljoa jäljellä, ja tuntuu turhaut- tavalta odottaa puoli tuntia, että pääsee muutamaksi kymmeneksi minuutiksi takai- sin sisään. Tällainen näkemys ainakin esiintyi eräässä toisessa vastauksessa.

Vastaajat eivät kuitenkaan osanneet tarjota mitään konkreettista parannusehdo- tusta siirtymäajan muodostamaan ongelmaan, ellei sellaisena voida pitää siirtymä- ajan lykkäämistä myöhemmäksi iltaan. Neljä vastaajaa esitti nimittäin toiveen, että kirjaston yleiset aukioloajat olisivat nykyistä pidemmät nimenomaan illalla. Kolme heistä toivoi paluuta 24/7-uudistusta edeltäneeseen aikatauluun, jonka puitteissa kirjasto oli arkipäivisin auki iltaseitsemään asti, ja yksi ehdotti, että kirjasto voisi muu- tamana päivänä viikossa olla auki peräti iltakahdeksaan tai -yhdeksään. Niin ikään neljä vastaajaa arvosteli sitä, että 24/7-sisäänkäynti ei ole käytettävissä iltayhdentoista ja aamuseitsemän välillä. Yksi heistä toivoi sitä, että aamuisin voisi päästä si- sään jo viideltä tai kuudelta, toinen puolestaan ehdotti yhtä lisätuntia iltaan. Näissä parannusehdotuksissa on kuitenkin loppujen lopuksi kyse vain pienestä hienosää- döstä.

3.5 LOPUKSI

Käyttäjäkokemusten kartoitusprojektin loppupäätelmänä voidaan perustellusti todeta, että Joensuun kampuskirjasto toimii nykyisellään erittäin hyvin. Kyselyvas- tausten analyysi ei nostanut esiin vakavia ongelmakohtia, vaan suurin osa negatiivi- sesta palautteesta koostui yksittäistapauksista. Vain kaksi negatiivisen palautteen ai- hetta esiintyi vastauksissa toistuvasti. Kaksitoista vastaajaa mainitsi meluongelman, ja kolmetoista valitteli vapaan pöytätietokoneen löytämisen vaikeutta. Kirjastossa to- teutettuja uudistuksia voidaan niin ikään perustellusti pitää onnistuneina, sillä 57 % vastaajista kehui kirjastoa oppimisympäristönä, ja 45 % kehui nimenomaan uudistuksia. Uudistusten vaikutuksiin suhtautui negatiivisesti vain 11 % vastaajista, eli toisin sanoen 89 % vastaajista ei löytänyt uudistuksista moitteen sijaa.

Fyysisen oppimisympäristön ohella kyselyn vastaajat kehuivat paljon myös Joen- suun kampuskirjaston henkilökuntaa. Kaikkiaan 28 ihmistä antoi vastauksissaan positiivista palautetta kirjaston palveluista ja henkilökunnasta. Kaikkein eniten kehuttiin henkilökunnan ystävällisyyttä, mutta vastauksissa mainittiin myös henkilökun- nan ammattitaitoisuus ja se, että pulmatilanteisiin löytyy aina apua. Kaksi vastaajaa kiitti erikseen kirjasuosituksista ja muista tempauksista, joita kirjaston henkilökunta

(33)

31 järjestää. ”Kirjaston henkilökunta on aina todella ystävällistä ja heiltä on helppo kysyä ’tyh- miäkin’ kysymyksiä”, totesi yksi vastaaja, toinen puolestaan kertoi, että ”aina on saanut erinomaisen hyvää palvelua ja apua”, ja kolmas päätti vastauksensa sanoihin ”kirjastossa on aina ystävällinen ja hyvä palvelu. Kiitos henkilökunnalle!”

LÄHTEET:

Abell, E., Honkanen, E., Juntunen, A., Kainulainen, P. & Kangasaho, M. (2013). Asiakkaat mukaan palveluita kehittämään. Teoksessa J. Saarti & H. Silvennoinen-Kuikka (toim.) Viesti kirjastosta.

Itä-Suomen yliopiston kirjaston vuosikertomus 2013. Publications of the University of Eastern Finland, General Series no 15. Kuopio, Itä-Suomen yliopisto. 17–21.

Juntunen, A., Kainulainen, P., Kangasaho, M. & Tervonen, L. (2017). Projektimainen työskentely ja asiakaspalvelun päivittäistyö tukevat toisiaan. Teoksessa J. Kananen & M. Maijala (toim.) Palikat muutoksen puhurissa. Itä-Suomen yliopiston kirjaston vuosikertomus 2016. Publications of the University of Eastern Finland, General Series no 21. Kuopio, Itä-Suomen yliopisto. 21–27.

(34)

32

4 E-KIRJAT OSANA OPPIMISYMPÄRISTÖÄ

KAARINA MERILÄINEN, MIKKO MERILÄINEN, RIITTA PORKKA, KIRSI SALMI JA SUVI TOLVANEN

Yhä useampi kirjastoon ostettu kirja on e-kirja. Varsinkin englanninkielistä tiedekir- jallisuutta on tarjolla runsaasti, ja suomenkielistenkin e-kirjojen määrä on hiljalleen alkanut kasvaa kotimaisten kustantajien alettua julkaista kirjojaan sähköisinä myös kirjastokäyttöön. Kaikkia kirjoja ei kuitenkaan voi hankkia sähköisinä kirjaston kokoelmiin.

E-kirjatarjonnan kokonaisuuden hahmottaminen on vaikeaa, koska silmäiltävissä ei ole fyysisiä kappaleita konkreettisissa hyllyissä – on vain bittejä, joista näyttäytyy osa kerrallaan sen mukaisesti miten tiedonhaku UEF-Finnaan on muotoiltu. Oppi- misympäristönä e-kirjat ovat varsin heterogeeninen ympäristö moninaisine käyttö- liittymineen, lukuohjelmavaatimuksineen ja käyttöehtoineen. Artikkelissa kuvail- laan Itä-Suomen yliopiston kirjaston e-kirjakokoelmia ja sitä, miten ne ovat löydettä- vissä ja miten asiakkaat kokevat niiden käytön. Lisäksi tuodaan esiin e-kirjojen erilaisia käyttömalleja, -ehtoja ja hankintaperiaatteita sekä mahdollisia ongelmatilan- teita.

Artikkelissa on hyödynnetty FinELibin keväällä 2016 toteuttaman kyselyn ”E-kirjat opintojen ja opetuksen apuna” tuloksia. Lainaukset lukujen alussa ovat peräisin tästä kyselystä.

4.1 E-KIRJAT VAKIINTUNEET KIRJASTOSSA

”E-books are obviously amazing and convenient. You don’t have to physically go to library to borrow books. However, they do not give us the feelings we have when holding an authen- tic object and reading from it. :D”

Vuonna 2017 kirjaston hankkimien lisenssien myötä Itä-Suomen yliopistolla oli pääsy 592 720 e-kirjaan. Painettuina niteinä tämä olisi noin 20 hyllykilometriä. Sa- mana vuonna painettuja kirjanimekkeitä kirjastossa oli 449 251. E-kirjat olivat luku- määräisesti ajaneet painettujen ohi jo vuonna 2014. Englanninkielistä tieteellistä kirjallisuutta on pitkään ollut runsaasti saatavilla e-kirjoina. Hiljalleen myös kotimaiset kustantajat ovat alkaneet julkaista kirjojaan sähköisinä kirjastokäyttöön. Tarjontaa on kaikilta Itä-Suomen yliopiston tieteenaloilta.

Itä-Suomen yliopiston kirjasto käytti vuonna 2017 kirjahankintoihin varatuista määrärahoista vielä niukasti yli puolet painettuihin kirjoihin. E-kirjoja sisältyy kuitenkin myös vuositilauksina hankittuihin aineistopaketteihin, jotka maksetaan muista kuin kirjamäärärahoista. Näin ollen e-kirjoihin käytetään tosiasiassa jo enem- män rahaa kuin painettuihin kirjoihin.

(35)

33

Kuva 9. E-kirjat ovat siellä missä opiskelijakin. (Kuva: Raija Törrönen.)

E-kirjoja myös käytetään vuosi vuodelta enemmän. Vuonna 2017 tilastoitiin 579 447 painettujen kirjojen lainaa (sisältää uusinnat sekä lukusalikirjojen lainauksen). Elekt- ronisia kirjoja ladattiin verkossa 2 061 649 kertaa. Erikseen mainittakoon kotimainen Ellibs-palvelu, jonka kautta voi lainata e-kirjoja, ja johon on hankittu erityisesti kurs- sivaatimuksissa olevaa kirjallisuutta. Vuonna 2017 lainatuin kirja tässä palvelussa oli Ihmisen psykologinen kehitys, jota lainattiin 512 kertaa. Vastaavaa painettua nime- kettä lainattiin 688 kertaa. Painettua kirjaa on kirjastossa 38 kappaletta, eli yhtä ni- dettä lainattiin keskimäärin 18 kertaa. Vaikka vertailussa otettaisiin huomioon se, että osa asiakkaista mieluummin odottaa painetun kirjan vapautumista kuin lainaa e-kirjan käyttöönsä, voidaan olettaa lukujen kertovan myös siitä, että e-kirja on ”te- hokas” kurssikirjana. Sen kierto opiskelijalta toiselle ei sisällä painetun kirjan kier- toon liittyviä viiveaikoja.

Asiakaskokemuksia e-kirjojen käytöstä oppimisessa ja opiskelussa olemme ke- ränneet kansallisen FinELib-konsortion hankkeeseen ”Kotimaisia e-kurssikirjoja kor- keakouluille” liittyvässä verkkokyselyssä keväällä 2016. Lisäksi paria vuotta aikai- semmin olimme järjestäneet e-kirjakampanjaviikon sekä siihen liittyen asiakaskyselyn verkossa ja kirjastotoimipisteissä. Palautetta e-kirjoista saamme asiakkailta myös arkisessa kanssakäymisessä asiakaspalvelutiskillä, sähköpostitse ja kirjaston chatin välityksellä.

Tieteelliset e-kirjat ovat edelleen pääsääntöisesti painetun kaltaisia kirjoja. Erona painettuihin on lähinnä vain se, että ne jaellaan sähköisesti. Niitä ei ole suunniteltu

(36)

34

oppimisympäristöiksi digitaalisuuden lähtökohdista. E-kirjoista puuttuu myös vuo- rovaikutteisuus lukuun ottamatta mahdollisuutta tehdä tekstihakuja ja merkintöjä tekstiin. Hypertekstuaalisuus on sisällysluettelosta lukuihin johtavia linkkejä lukuun ottamatta vähäistä. Myöskään esimerkiksi pelillisyyttä ei ole hyödynnetty. Toisaalta e-kirjoissa on painettuihin nähden selviä etuja, minkä vuoksi ne ovat vakiinnuttaneet paikkansa tieteellisissä kirjastoissa.

4.2 SAATAVUUDEN HAASTEET

”Luen vain e-kirjoja, jos niitä on saatavilla. vaan yleensä ei ole. ja kukaan ei mainosta näitä, eikä kerro näistä mitään. itse on kaikki tieto hankittava. unbelievable.”

Linkit hankittuihin e-kirjoihin ja -palveluihin löytyvät kirjaston hakuliittymästä, UEF-Finnasta. E-kirjat siis haetaan ”samasta luukusta” kuin painetut kirjatkin. Avoi- mesti verkossa luettavissa olevat e-julkaisut löytyvät helpoiten Googlen kaltaisilla yleisillä hakukoneilla.

Kaikkia kirjoja ei ole saatavilla elektronisena. Itä-Suomen yliopiston kurssivaati- muksissa olevista uusista nimekkeistä arviolta noin 40 % pystytään hankkimaan e- kirjana. Joissain tapauksissa e-kirja voi olla yksityishenkilön ostettavissa, esimerkiksi Amazonin Kindleen, mutta kirjastokäyttöön kustantaja ei sitä tarjoa, ei ainakaan hy- väksyttävillä käyttöehdoilla. Sähköinen kirja voi olla kohtuuttoman kallis, hankitta- vissa vain osana laajempaa pakettia, tai siihen tarjotaan pääsy erillisillä tunnuksilla, jollaisten jakelua kirjasto ei voi hallinnoida. Kustantajan päätöksiin voi yrittää toki vaikuttaa, varsinkin jos viesti kirjastoista on yhteinen ja sama. Kirjastot ovat tehneet- kin asiassa yhteistyötä.

Hankituista e-kirjoista moneen on pääsy vain rajatulla määrällä yhtäaikaisia käyt- täjiä, esimerkiksi yhdellä tai kolmella käyttäjällä. Rajattomat lukuoikeudet – jos sel- lainen vaihtoehto on saatavilla – ovat aina selvästi kalliimpia kuin rajatut lisenssit.

Kurssikirjoja kirjasto hankkii kokoelmapolitiikkansa mukaisesti yhden kappaleen jo- kaista kymmentä kurssille osallistuvaa kohti, ja tätä periaatetta noudatetaan niin pai- netuissa kuin sähköisissä kirjoissa. Toisinaan tarjolla on ainoastaan rajaton lukuoi- keus, esimerkiksi vuositilauspohjaisissa kirjapaketeissa. Ja toisinaan ostettavissa on tietty määrä lainakertoja, jotka kuluvat sitä mukaa kun kirjaa lainataan luettavaksi.

Kun lainakerrat ovat loppuneet, niitä hankitaan lisää. Sellaistakin mallia on kokeiltu, että kirja on haettavissa luettavaksi UEF-Finnasta, mutta se ”ostautuu” vasta sitten, kun sitä luetaan tarpeeksi paljon. Hankintamalleja on monia ja niiden välillä on teh- tävä valintoja, joskus vaikeitakin. Lopulta raamit asettaa käytettävissä olevat määrä- rahat.

Iso osa käytössämme olevista e-kirjoista sisältyy laajoihin, monitieteisiin Ebook Centralin ja Ebscon e-kirjapaketteihin. Näiden vuositilauspohjaisten pakettien etuna on edullinen hinta suhteessa suureen nimekemäärään. Haittana on se, että kustanta-

(37)

35 jat saattavat ajoittain vetää tiettyjä kirjojaan näistä paketeista pois, esimerkiksi huo- mattuaan että niiden käyttö on erityisen suurta. Jos paketista poistetulle kirjalle on edelleen tarvetta – jos se on esimerkiksi kurssikirja –, kirjaston täytyy ostaa kirja erikseen pysyvästi kokoelmiinsa.

4.3 E-KIRJAT NOPEUTTAVAT JA HELPOTTAVAT OPINTOJA

”Haluan käyttää ainoastaan e-kirjoja. Haluan että kaikki opiskelumateriaalini ovat tabletille saatavissa. Kannan mieluummin mukanani tablettia, en kassillista kirjoja jotka painavat PALJON. E-kirjat on näppärä lainata kotisohvalta, ei turhia kirjastokäyntejä. Mainio juttu etäopiskelijalle sekä työn, perheen ja opiskelut yhdistävälle monitoimityypille.”

Kaksi kolmasosaa kansallisen asiakaskyselyn 2016 vastaajista oli sitä mieltä, että e- kirjat nopeuttavat ja helpottavat opintoja. E-kirjojen parhaita puolia on riippumatto- muus ajasta ja paikasta. Koska yliopistoyhteisöön kuuluva voi lukea kirjoja etäkäy- tön kautta myös kotikoneeltaan tai vaikkapa junassa istuessaan, kirjaston sijainnin ja aukioloaikojen varassa ei tarvitse opiskella. E-kirja on siellä missä lukijakin.

Parhaimmassa tapauksessa e-kirjojen ansiosta kurssikirjoja riittää luettavaksi sa- manaikaisesti jokaiselle tarvitsijalle. Esimerkiksi monia kotimaisia oikeustieteiden ja terveystieteiden kirjoja on saatavilla rajattomilla lukuoikeuksilla. Tämä vähentää tarvetta painettujen niteiden varaamiseen ja jonottamiseen ja viime kädessä edistää opiskelijoiden valmistumista kohtuullisessa ajassa.

E-kirjapalveluissa on muun lisäksi mahdollista tehdä hakuja kirjojen tekstiin. Spe- sifin tiedon etsiminen jostakin kirjasta on siten helppoa. Erityisesti hakuteokset koetaankin sähköisinä käteviksi käyttää. E-kirjaa ei lueta välttämättä kannesta kanteen, vaan sieltä poimitaan itselle relevantit asiat, aivan kuten painetustakin.

Uuden e-kirjan saa useimmiten käyttöönsä huomattavasti nopeammin kuin painetun kirjan. Parhaimmillaan e-kirja on opiskelijan luettavissa tunnin sisällä hankin- taesityksen tekemisestä.

4.4 LUKUKOKEMUS VAI -KOETTELEMUS?

”Huom. Olen lukenut e-kirjoja, mutta en ns. kannesta kanteen, vaan enimmäkseen kappa- leita esim. gradua varten. E-kirjoja on tosi raskasta lukea pitkiä pätkiä. Joutuu pitämään lämpiävää sähkölaitetta käsissä tai sylissä, ja jatkuva näytön tuijottaminen rasittaa silmiä.

Lisäksi sormet ja kädet rasittuu, kun joutuu pitelemään laitetta ja skrollaamaan/naputtele- maan sivuja eteenpäin. Kaikki e-kirjapalvelut eivät ole yhtä sujuvia käyttää.”

Vuoden 2016 asiakaskyselyssä moni kertoi e-kirjojen lukemisen rasittavan silmiä ja keskittymisen olevan vaikeampaa kuin painettuja kirjoja lukiessa. Myös mahdolli-

(38)

36

nen sivunumeroiden puuttuminen, sisällysluetteloiden käytön vaikeus, kirjanmerk- kien ja muiden merkintöjen lisäämisen ongelmallisuus sekä tulostus- ja kopiointira- joitukset ja -hankaluudet nousivat esille. Vuonna 2014 järjestetyn e-kirjakampanjaviikon kyselyn yksittäisistä vastauksista kävi ilmi, että e-kirjat saattavat vaikeuttaa lukihäiriöisten oppimista.

Toisaalta asiakaskyselyssä 17,6 % vastaajista oli täysin samaa mieltä ja 33,2 % jok- seenkin samaa mieltä siitä, että e-kirjojen lukeminen on helppoa. Vastaajat pitivät myös hyvänä, että e-kirja palautuu lainasta eräpäivänä automaattisesti eikä heidän tarvitse huolehtia kirjan palauttamisesta. E-kirja on lainakirja siinä missä painettu- kin. Etuna pidettiin myös sitä, että joitakin e-kirjoja päivitetään, jolloin niihin ei jää vanhentunutta tietoa.

Kuva 10. E-kirja on löytänyt paikkansa painettujen kirjojen rinnalla. (Kuva: Jamais Cascio / Flickr. CC BY 2.0.)

4.5 TUHAT JA YKSI TEKNISTÄ VAADETTA

”Useimmat e-kirjat vaativat toimiakseen jatkuvan nettiyhteyden, jota ei ole aina saatavilla.

Tekstiä ei myöskään voi "käsitellä", tehdä muistiinpanoja tai tallentaa tekemiään muistiin- panoja - vaatii useamman ohjelman ja näytöltä kokoa..."

E-kirjan lataaminen erilliseen lukuohjelmaan varmistaa tietyksi ajaksi pääsyn sellai- seen kirjaan, jota voi lukea rajallinen määrä yhtäaikaisia käyttäjiä. Käyttäjä törmää tässä yhteydessä väistämättä erilaisiin käyttöliittymiin ja käyttöehtoihin. Juuri nämä

(39)

37 koetaankin usein pulmallisiksi; kirjan lataaminen lukuohjelmaan ei onnistu, on hi- dasta, tai muuten takkuaa. Kaikki kirjat eivät edes ole ladattavissa erilliseen lukuso- vellukseen, vaan ovat luettavissa pelkästään verkkoyhteyden kautta nettiselaimessa.

Teknisten haasteiden voi nähdä johtuvan osaltaan myös käyttäjien moninaisista laitteista tai niiden puutteesta. E-kirja saatetaan esimerkiksi avata ensimmäisen kerran tietokoneella, ja kun lukemista jatketaan tabletilla, tehdyt muistiinpanot eivät enää näy tai lainattu kirja ei avaudukaan toiselle laitteelle. Joku on saattanut ostaa erillisen e-kirjojen lukulaitteen, joka ei kuitenkaan avaa kirjaston e-kirjoja. On myös henkilöitä, joilla on käytössään vain älypuhelin, jonka pieni koko tuottaa hankaluuk- sia e-kirjan lukemisessa.

Kirjastot kirjojen hankkijoina ovat kuitenkin enemmän tai vähemmän kustantajien armoilla. Jokainen kustantaja on tehnyt omista lähtökohdistaan valintoja sen suhteen, mitä tiedostomuotoja ja ohjelmistoja edellyttää kirjastojen ja näiden asiakkaiden käyttävän ja mitä sopimusehtoja noudattavan. Kirjasto voi toki pyrkiä hankkimaan e-kirjoja sellaisilta kustantajilta ja välittäjiltä, jotka tarjoavat käytettävyydel- tään mahdollisimman selkeitä ratkaisuja. Lisäksi kirjaston tulee huolehtia asiak- kaidensa ohjaamisesta ja opastamisesta – kuten olemme toimineetkin.

4.6 E-KIRJAN EVOLUUTIO LÄHTÖKUOPISSA?

E-kirjat alkavat olla yliopistokirjaston asiakkaille jo tuttu formaatti ja selvää on, että ne ovat tulleet jäädäkseen opintoihin ja opetukseen painettujen kirjojen oheen.

Useimmat osannevat yleisimpien ja selkeimpien palvelujen peruskäytön ilman eril- listä opastusta. Tukea e-kirjojen käyttöön ja apua ongelmiin saa kirjaston kotisivuilta ja asiakaspalvelukanavista.

E-kirjat ja verkkoaineistot yleensäkin ovat olleet vaikuttamassa myös siihen, millaisia toiveita ja tarpeita kirjastotiloille oppimisympäristöinä on syntynyt. Viime vuo- sien aikana kirjastomme eri toimipisteissä on toteutettu useita muutostöitä, joissa tilaa opiskelulle ja työskentelylle verkossa on lisätty. Painetun aineiston väheneminen on mahdollistanut tilojen hyödyntämisen moninaisen opiskelun ja oppimisen tarpeisiin.

Iso kysymys on, ryhtyykö e-kirja nykyistä suuremmassa määrin hyödyntämään monimediaisuutta ja muodostuuko siitä aidosti omanlaisensa oppimisympäristö. Tai toisin päin: missä määrin e-kirjat integroituvat osaksi olemassa olevia verkko-oppi- misympäristöjä? Käytetäänkö tällöin enää käsitettä ”e-kirja”? Ja mikä kirjaston rooli tällaisen aineiston välittäjänä tulevaisuudessa on?