Avoin tiede - avoin mieli : Itä-Suomen yliopiston kirjaston vuosikertomus 2018

(1)

uef.fi

PUBLICATIONS OF

THE UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND General Series

GENERAL SERIES | JARMO SAARTI JA TUULEVI OVASKA (TOIM.) | AVOIN TIEDE – AVOIN MIELI | No 25

General Series

PUBLICATIONS OF

THE UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND

JARMO SAARTI JA TUULEVI OVASKA (TOIM.)

AVOIN TIEDE – AVOIN MIELI

Itä-Suomen yliopiston kirjaston vuosikertomus 2018

(2)

(3)

AVOIN TIEDE – AVOIN MIELI

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTON KIRJASTON VUOSIKERTOMUS 2018

(4)

(5)

Jarmo Saarti ja Tuulevi Ovaska (toim.)

AVOIN TIEDE – AVOIN MIELI

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTON KIRJASTON VUOSIKERTOMUS 2018

Publications of the University of Eastern Finland General Series

No 25

Itä-Suomen yliopisto Kuopio

2019

(6)

Grano Oy Jyväskylä, 2019

Sarjan vastaava toimittaja: Jarmo Saarti Toimitussihteeri: Mikko Meriläinen

Myynti: Itä-Suomen yliopiston kirjasto (julkaisumyynti@uef.fi) ISBN: 978-952-61-3083-5 (nid.)

ISBN 978-952-61-3084-2 (PDF) ISSN-L: 1798-5854

ISSN: 1798-5854 ISSN 1798-5862 (PDF)

(7)

Jarmo Saarti ja Tuulevi Ovaska (toim.)

Avoin tiede – avoin mieli: Itä-Suomen yliopiston kirjaston vuosikertomus 2018 Itä-Suomen yliopisto, Kirjasto, 2019

Publications of the University of Eastern Finland. General Series, no 25 ISSN (nid.): 1798-5854

ISSN (PDF): 1798-5862 ISSN-L: 1798-5854

ISBN (nid.): 978-952-61-3083-5 ISBN (PDF): 978-952-61-3084-2

TIIVISTELMÄ

Tieteellisten kirjastojen keskeiseksi tehtäväksi on viime vuosina noussut avoimen tieteen edistäminen. Avoimesta tieteestä on tehty kansallisia ja kansainvälisiä poliittisia ja strategisia linjauksia, mutta käytännön toimintamallit on rakennettava kansallisella ja paikallisella tasolla. Avoimen tieteen toimintakulttuuriin siirtyminen merkit- see kirjaston tehtävien, resurssien ja osaamisen jatkuvaa uudelleen arviointia ja ke- hittämistä.

Poliittisia linjauksia on tehty eri foorumeilla: mm. Itä-Suomen yliopiston avoimen tieteen työryhmässä, UNIFIssa laatimalla Avoin tiede ja data -toimenpideohjelma suomalaiselle tiedeyhteisölle ja FAIRdata/Tutkimus-PAS -kokonaisuuden valmiste- lulla. Suomessa avoimen tieteen koordinointivastuussa on Tieteellisten seurain valtuuskunta. Se on perustanut tähän liittyen toiminnallisia alaryhmiä.

Avoimen tieteen tematiikkaa voidaan lähestyä seitsemästä eri näkökulmasta: tieteellinen julkaiseminen (Plan S, maksumallin muutos), FAIRdata (löydettävä, saatavissa oleva, yhteen toimiva ja uudelleenkäytettävä; tutkimuskulttuurin muutos), tut- kimusinfrat ja EOSC (yhden luukun palvelu, järjestelmäintegraatiot), metriikat ja palkitseminen (tutkijanäkyvyys, vastuullinen metriikka), avoimen tieteen taidot (osaamisen merkitys, toimintakulttuuriin kasvaminen), tutkimusetiikka (saalistajakustantajat, CC-lisenssien hyödyntäminen), kansalaistiede (yleisempää pohdintaa).

Tämä kehitys vaikuttaa siihen, että kirjaston henkilöstön osaamisen kehittäminen ja sen resursointi on keskeistä. Avoimen tieteen infrastruktuurin ja palvelurakentei- den luominen edellyttää entistä laajempaa yliopiston strategisten tavoitteiden ja tieteellisen tutkimustoiminnan ymmärrystä. Kehittämistyö edellyttää kykyä toimia eri- laisissa paikallisissa, kansallisissa ja kansainvälisissä verkostoissa. Keskeistä on oman osaamisen ja asiantuntemuksen jakaminen niin oman organisaation sisällä kuin sen ulkopuolellakin.

Avoin tiede muuttaa myös perinteisemmän kirjastotyön toimintaympäristöä. Pai- nettujen ja lisensoitujen digitaalisten julkaisujen rinnalle on tulossa yhä enenevässä määrin avoimesti saatavissa olevia julkaisuja, moninaista tutkimusdataa ja avoimia

(8)

oppimateriaaleja erilaisine tietojärjestelmineen. Toimintaympäristön ja tietoaineisto- jen käsitteen laajentuminen edellyttää avoimen tieteen perusteiden tuntemista koko kirjaston henkilökunnalta.

Itä-Suomen yliopiston kirjasto on kehittänyt sekä omia että yliopiston palveluita avoimeen tieteeseen liittyen. Vuoden 2018 aikana kehitettiin erityisesti kirjaston tut- kimusaineistoihin liittyviä palveluja. Näitä olivat koulutus-, ohjaus- ja neuvontapal- velut (mm. aineistonhallintatyöpajat, aineistonhallintasuunnitelmien kommentointi, ja tutkimusaineiston hallinnan ohjeet, joita on laadittu yliopiston sisäisessä yhteis- työssä sekä kansallisessa yhteistyössä) ja UEF-eRepositoryn tutkimusdataosion ke- hittäminen, joka kokoaa Itä-Suomen yliopiston tutkijoiden tuottamien tutkimusaineistojen metatietoja useasta palvelusta.

Savonlinnan kampuskirjaston toiminta päättyi 31.5.2018. Yhdessä artikkelissa kä- sitellään siksi myös kampuskirjaston viimeistä toimintavuotta Savonlinnassa ja Sa- vonlinnan kirjastotoimintojen siirtämistä Joensuuhun. Lisäksi luodaan lyhyt katsaus Savonlinnan kampuksen kirjastojen historiaan. Kampuskirjasto toimi julkisena tie- teellisenä kirjastona, jonka erityisenä tehtävänä oli palvella yliopiston opettajainkou- lutuksen ja käännöstieteen opiskelijoita, opettajia ja tutkijoita.

(9)

Jarmo Saarti and Tuulevi Ovaska (eds.)

Open Science – Open Mind: University of Eastern Finland Library – Annual Report 2018

University of Eastern Finland, Library, 2019

Publications of the University of Eastern Finland. General Series, no 25 ISSN (Pbk.): 1798-5854

ISSN (PDF): 1798-5862 ISSN-L: 1798-5854

ISBN (Pbk.): 978-952-61-3083-5 ISBN (PDF): 978-952-61-3084-2

ABSTRACT

One of the key tasks of academic libraries is to promote open science. Although this has been the subject of both national and international policies and strategies, practical services must be built at the national or even the local level. The transition to open science in the operating environment involves a continuous reassessment and the development of library functions, resources and expertise.

Policies have been issued by many forums, e.g. in the University’s own open science working group, at the UNIFI by creating a program for the Finnish academic community, and the preparation of the FAIRdata/Research-PAS package. In Finland, the responsibility for coordinating open science has been delegated to the Federation of Finnish Learned Societies which has established functional subgroups for the practical implementation of the policy.

The specific themes of open science can be approached from seven different perspectives: scientific publication (Plan S, change of payment model), FAIRdata (discoverable, available, interoperable and reusable data; change in research culture), research data and EOSC (one-stop service, system integrations), metrics and rewards (researcher visibility, responsible metrics), open science skills (importance of knowledge, growing into an operational culture), research ethics (predator publishers, exploitation of CC licenses), citizen science (more general reflection).

These developments will exert a crucial impact not only on the development of the library staff's competence but also on resource allocation. Creating an open science infrastructure and service structure requires a broader understanding about the University's strategic goals and scientific research. Development work requires the ability to work in a variety of local, national and international networks. The key is to share your expertise and knowledge within and outside your organization.

Open science also changes the operating environment of traditional library work.

Along with printed and licensed digital publications, there is an increasing number of open access publications, diverse research data and open learning materials

(10)

environment and the concept of novel forms of scientific publication and publishing require that the entire library staff have a thorough understanding about the basics of open science.

The University of Eastern Finland Library has developed both its own and the University's services related to open science. In 2018, services related specifically to research data were developed; for example, training, guidance and counseling services (e.g. data management workshops, commenting on data management plans, and guidelines for the management of research data, developed in internal and national co-operation), and the development of a UEF eRepository research data section, which compiles metadata from much of the research materials produced by UEF researchers.

The operations of Savonlinna Campus Library ended on May 31, 2018. Therefore, one chapter also discusses the last year of the campus library in Savonlinna and the transfer of Savonlinna library operations to Joensuu. In addition, a brief overview of the history of libraries at the Savonlinna campus is provided. The campus library served as a public academic library with the specific task of serving students, instructors and researchers in teacher training and language translation studies.

(11)

SISÄLLYS

TIIVISTELMÄ……….. 5

ABSTRACT………. 7

1 KOHTI AVOIMEMPAA JA VAIKUTTAVAMPAA TIEDETTÄ……….... 11

Jarmo Saarti 2 AVOIN TIEDE ON MONITASOISTA TOIMINTAA………..…. 17

Tomi Rosti 3 AVOIMEN TIETEEN TIEKARTAT TUTUIKSI………..……. 24

Tomi Rosti ja Marja Kuittinen 4 TUTKIMUSAINEISTOJEN AVAAMINEN OSANA AVOIMEN TIETEEN PALVELUITA………....…. 31

Tomi Rosti, Tomi Kinnunen, Jarmo Saarti ja Anne Karhapää 5 UEF-EREPOSITORY JA KIRJASTON TUTKIMUKSEN TUEN PALVELUT TUTKIMUSAINEISTOJEN AVAAMISEEN JA HALLINTAAN… 40 Anne Karhapää ja Antti Laurila 6 AVOIN TIEDE HAASTAA KIRJASTOAMMATTILAISTEN OSAAMISEN……….. 45

Kaisa Hartikainen, Tuula Rissanen ja Helena Silvennoinen-Kuikka 7 VAIHEIKASTA KIRJASTOTOIMINTAA SAVONLINNAN KAMPUKSELLA……… 50

Marja Maijala, Mikko Meriläinen, Riitta Porkka ja Kirsi Rask LIITTEET………. 58

Liite 1. Tilastot 2018……….. 58

Liite 2. Henkilökunta 2018………...…. 69

Liite 3. Julkaisut 2018………..….…. 71

Liite 4. Asiantuntijatehtävät 2018………. 74

(12)

(13)

1 KOHTI AVOIMEMPAA JA VAIKUTTAVAMPAA TIEDETTÄ

JARMO SAARTI

Tieteellisten kirjastojen keskeinen tehtävä on taata tieteellisten tutkimustulosten avoimuus ja saatavuus. Tässä voidaan nähdä ainakin seuraavia tavoitteita: ensinnä- kin sen varmistaminen, että kuka tahansa voi arvioida tutkimuksen tuloksia kriitti- sesti. Toiseksi sen varmistaminen, että tieteellinen työ voi aina kasvaa edeltävän tutkimuksen perustalle, ja kolmanneksi, että kuka tahansa voi hyödyntää tutkimuksen tuloksia omassa elämässään ja oppimisessaan. Digitaalinen julkaisukulttuuri sulki ja rajoitti alkuvaiheessa pääsyä tutkimusjulkaisuihin. Maksumuureja alettiin vastustaa, ja alettiin puhua avoimesta tieteestä ja siihen liittyvistä toimintatavoista, joilla tutkimus ja sen tekeminen avataan mahdollisimman laajalle käyttäjäkunnalle.

Artikkeli esittelee avoimen tieteen kehitystä, sen eri osa-alueita ja sitä, miten se on viime vuosikymmeninä tullut osaksi yliopistojen ja siten myös niiden kirjastojen kes- keisiä strategisia tavoitteita. Samalla tämä kehitys on alkanut muuttaa ja kehittää kirjastojen perustehtäviä.

1.1 AVOIN TIEDE

Tutkimusjulkaisujen avoimen saatavuuden edistäminen etenee nopeasti Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden alueella. Julkiset tutkimusrahoittajat ovat lisääntyvästi vaatineet rahoittamansa tutkimuksen avoimuutta. Avoimuutta edistetään poliitti- sesti ja toiminnallisesti samaan tapaan koko maailmassa.

Avoimen saatavuuden liiketoimintamalleja vasta kehitetään, mutta jo nyt on näyttöä siitä, että avoimesta julkaisemista on tulossa tieteellisen julkaisemisen valta- virtaa (Archambault ym., 2014). Parina viime vuonna avoimuuden vaade on asetettu myös tutkimusdatalle.

Tänä päivänä avoimuus ja läpinäkyvyys ovat tutkimuksen kehittymisen elineh- toja: viime vuosina esimerkiksi datan louhinnan avulla on saatu merkittäviä tutki- mustuloksia kaikilla tieteenaloilla, ja näyttää siltä, että nämä uudet teknologiat pys- tyvät jo nyt ylittämään ihmisen henkilökohtaisen tiedon käsittelykyvyn. Tämä kehitys asettaa uusia haasteita tieteellisten kirjastojen henkilöstölle ja johtamiselle. Sa- malla vaatimukset uuden tyyppisistä palveluista ovat alkaneet kasvaa (ks. kuva 1).

(14)

Kuva 1. Avoimen tieteen luokittelua (Pontika, Knoth, Cancellieri & Pearce, 2015, 3).

Tieteen tulisi ihanteidensa mukaan tähdätä täyteen avoimuuteen: toisaalta se mahdollistaa tieteen kritiikin ja sen edistymisen kritiikin kautta, ja toisaalta vain siten koko ihmiskunta pääsee hyödyntämään tieteen tuloksia. (Saarti & Tuominen, 2017.) Tutkimuksen kehittyminen myös nopeutuu, kun sekä tutkimusjulkaisut että tulosten analyysin perusteena oleva data avataan mahdollisimman laajaan käyttöön. Tieteel- listä dataa ovat alkaneet haluta myös sekä julkisyhteisön toimijat että kaupalliset toimijat. Hyvänä esimerkkinä tästä on paikkatieto ja sen käyttö eri toimintaympäris- töissä.

Ideaalitilanteen rakentaminen vaatii kuitenkin vielä paljon poliittista työtä, palveluiden kehittämistä kirjastoilta ja liiketoimintamallien kehittämistä tieteellisiltä kustantajilta. Lisäksi tieteentekijöiden tehtäväksi on tullut kehittää uusia tekniikoita ja niihin liittyviä menetelmiä. Nämä taidot on vielä opetettava kaikille opiskelijoille.

Samalla koko akateemisen yhteisön on kouluttauduttava uudelleen.

1.2 AVOIN TIEDE JA KIRJASTOJEN PALVELUIDEN KEHITTÄMINEN

Puhe tieteen avoimuuden edistämisestä alkoi jo 1990-luvulla. Tosin voidaan väittää, että aluksi se oli enemmän ideologista kuin käytännön toimenpiteisiin tähtäävää (Ilva, Laitinen & Saarti, 2016, 13). Maksumuurien taakse siirtynyt tieteellinen artik- kelijulkaiseminen muutti akateemisten kirjastojen toimintaympäristön. Käytännössä kirjastot ulkoistivat painetut lehtikokoelmansa kustantajille. Samalla aineistojen te- kijänoikeuksien hallintaan liittyvät sopimukset alkoivat määrätä, kuka saa lukea tie- teellisiä artikkeleita tietoverkossa.

(15)

Poliittiset toimijat aloittivat osaltaan avoimeen tieteeseen liittyvän keskustelun ja toimenpiteiden laatimisen tämän vuosituhannen alusta lähtien. Ensin tavoitteeksi asetettiin julkisella rahoituksella kustannettujen tutkimusjulkaisujen avaaminen kaikkien käyttöön. Toiminta muuttui merkittävästi, kun rahoittajat alkoivat vaatia tätä tutkimusrahoituksen ehtona – alkuvaiheessa tämä oli esitetty vain toiveena. (Ks.

esim. European Commission, 2012.)

Syntyi myös uudenlainen tapa jaella tutkimusjulkaisuja: kirjastot ja muut vastaa- vat toimijat alkoivat perustaa rinnakkaistallentamiseen tarkoitettuja arkistoja. Rin- nakkaisjulkaisemisella tarkoitetaan toimia, joiden avulla teos, jonka kaupallinen kus- tantaja on asettanut maksumuurinsa taakse, tallennetaan julkiseen käyttöön johon- kin tietojärjestelmään, yleensä käsikirjoitusvaiheen versiona. Teosten käyttäjille ja kirjastoille haasteeksi muodostuu se, että samasta teoksesta syntyy näin ollen useita eri versioita. Keskusteluun on noussut pitkäaikaissäilytys, joka on edellytyksenä sille, että dokumenttien viittaushistoria ja eri versiot olisivat hallittavissa.

Viimeaikaisin keskustelu tieteen avaamisessa on koskenut paljolti tutkimusdatan ja siihen liittyvien analyysimenetelmien ja -ohjelmistojen avaamista. Tavoitteena on datan laadun arvioinnin ja sen uudelleenkäytön mahdollistaminen (Kraker, Leony, Reinhardt & Beham, 2011, 645). Näyttää siltä, että avatusta datasta ja sen hallinnasta tulee joko osa kirjastojen kokoelmia tai että ainakin kirjastot tulevat toimimaan osana avaamisen prosessia. Data-aineistot ovat jo nyt hyvin laajoja, ja niiden hallinnan ja erityisesti pitkäaikaissäilytyksen haasteet tulevat olemaan mittavia (ks. esim. Euro- pean Commission, 2017). Lisäksi jo nyt voi sanoa, että erityyppisten aineistojen avaaminen ja niiden säilyttäminen vaativat merkittäviä lisäresursseja. Puhe avoimen tieteen ilmaisuudesta tai maksuttomuudesta on siis täysin katteetonta. Kustannusten hallinta vaatii myös yhteisiä palveluita, johon haasteeseen on EU:ssa alettu vastata European Open Science Cloud (EOSC) -hankkeella. Sen tavoitteena on luoda yhteinen palvelualusta eurooppalaisen tutkimuksen tulosten avaamiselle ja aineistojen käyt- tämiselle.

Kuva 2. Tieteen avaamisen toiminta-alueet.

Kuvassa 2 on esitelty tieteen avaamisen keskeisimmät osa-alueet. Jo nyt voi sanoa, että tutkimusjulkaisujen avaaminen on tullut normaaliksi osaksi kirjastojen työtä.

Avoimet julkaisut

•Avoin julkaiseminen

•Rinnakkaistallentaminen

•Yhtäaikainen kaupallinen ja avoin julkaiseminen

Avoin data

•Datan avaaminen

•Menetelmät ja lähdekoodit

•Metatieto ja linkittäminen

Avoin tiede ja oppimisympäristöt

•Digitaalisena syntyvä tutkimusdata ja aineistot

•Digitoitu tutkimusdata ja aineistot

•Oppimateriaalit, oppimissovellukset ja oppimiseen liittyvät data ja ohjelmistot

(16)

Kirjastot osaavat verraten helposti hallinnoida tätä osa-aluetta, koska tutkimusjulkaisemisen toimijoiden pelisäännöt ja toimintatavat ovat tuttuja ja hyvin säädeltyjä.

Muut avoimen tieteen osa-alueet ja eri toimijoiden rooli niissä ovat vasta kehitty- mässä. Nykyinen kehittämisvaihe erilaisine palveluineen ja käytäntöineen vaikuttaa kaoottiselta, vaikka sekä kansainvälisellä että kansallisella tasolla tavoitellaan yhtei- siä ja mahdollisimman yhdenmukaisia palveluita (esim. EOSC, CSC:n palvelut).

Näyttää myös siltä, että digitaalisen toimintaympäristön nopean kehittymisen vuoksi muutos on nopeaa ja jatkuvaa. Kirjastot voivat vaikuttaa tuomalla hyvät käy- täntönsä ja kokemuksensa uuteen toimintaympäristöön. Tieteen dokumenttien tulee olla käytettävissä pitkiä aikoja, niihin tulee olla helppoa viitata ja niiden tulee löytyä myös pitkien aikojen perästä. Tästä kaikesta kirjastoilla on kokemusta.

1.3 AVOIN TIEDE JA HENKILÖSTÖN OSAAMISEN JA TEHTÄVIEN KEHITTÄMINEN

Avoimen tieteen toimintatapojen eteneminen synnyttää uusia tehtäviä kirjastoille ja tarpeen kehittää henkilöstön osaamista. LERU, eurooppalaisten tutkimusyliopisto- jen verkosto, on julkaissut tiekartan avoimuuteen nimeltään Open Science and its role in universities: a roadmap for cultural change (LERU, 2018). Jo sen nimi – tiekartta kult- tuuriseen muutokseen – korostaa toimintakulttuurin muutoksen laajuutta ja merki- tystä ja sitä, että muutos toteutuakseen vaatii runsaasti erilaisia ja eritasoisia toimen- piteitä.

Kulttuurinen muutos tarkoittaa myös sitä, että yliopistojen tutkimuksessa ja ope- tuksessa vallitseva toimintatapa on muutettava. Tästä on seurauksena, että tutkimus- kohteet, tutkimuksen tavat ja menetelmät kehittyvät ja tarvitsevat uudenlaisia palveluita ja asiantuntemusta myös kirjastoilta.

LERUn asiakirjassa on yhdeksän osa-aluetta, joissa yliopistojen tulisi tehdä toi- menpiteitä. Ne ovat (LERU, 2018, 26–27):

• Kulttuurinen muutos

• Tieteellisen viestinnän tulevaisuus

• FAIR data

• EOSC (European open science cloud)

• Koulutus ja taitojen oppiminen

• Tunnustukset ja palkitseminen

• Uuden sukupolven metriikka

• Tutkimuksen vastuullisuus

• Kansalaistiede

Listan mukaan ensimmäisenä tehtävänä on kulttuurisen muutoksen johtaminen aka- teemisissa yhteisöissä. Tällä on seurauksia myös tutkijoiden palkitsemiseen ja meri- toitumiseen liittyviin käytäntöihin, jotta ne tukisivat avoimia tapoja tehdä tiedettä.

Samalla tutkimuksen tekeminen ja tulosten julkaiseminen vaatii uudenlaisia työka- luja ja menettelytapoja.

(17)

Kirjastoille kulttuurisen muutoksen tukeminen tarkoittaa ensinnäkin uusien palveluiden luomista ja vähintäänkin asiantuntemuksen hankkimista lähes kaikista mainitusta yhdeksästä kohdasta: esimerkiksi avoimesta julkaisemisesta, uudenlai- sista tavoista mitata ja arvioida tutkimuksen vaikuttavuutta. Lisäksi avoimeen tieteeseen liittyy suuri tarve opettaa ja kasvattaa kaikki opiskelijat ja tutkijat ymmärtä- mään avoimen tieteen tavoitteita ja toimintatapoja.

Näyttää siltä, että kirjastojen tulee olla aktiivisia sekä omien palveluiden kehittä- misessä että verkostoitumisessa muiden toimijoiden kanssa. Vain näin voidaan luoda tehokkaat ja toimivat avoimen tieteen toimintatavat ja palvelut.

1.4 TAVOITTEENA AVOIN JA VAIKUTTAVAMPI TIEDE

Kirjastojen toimintojen kehittäminen ja niiden resursointi on ollut suuressa myller- ryksessä kahtena viime vuosikymmenenä. 1990-luvulla alkanut tieteen julkaisujen käyttö digitaalisina johti niihin kohdennettujen kustannusten nopeaan kasvuun. Sa- moihin aikoihin alkoivat julkisesti rahoitettujen yliopistojen resurssien leikkaukset, jotka kohdentuivat merkittävästi myös kirjastoihin. (Juntunen, Muhonen, Nygrén &

Saarti, 2013). Avoin julkaiseminen nähtiin vielä 1990-luvun puheessa ratkaisuna kustannusten kasvuun (Saarti & Tuominen, 2017).

Tällä hetkellä on käynnissä kirjastojen palveluiden voimakas kehittämisvaihe, ja siihen liittyy pohdinta resursoinnista ja resurssien uudelleen määrittämisestä. Avoi- men tieteen toteutuminen tarvitsee ensinnäkin hyvät palvelut, jotta tutkijat voivat käyttää työaikansa tutkimuksen tekemiseen. Toiseksi avoimen tieteen tekeminen ei näyttäydy yhtään perinteistä mallia edullisemmalta. Tällä hetkellä voi jopa sanoa, että aito ja kestävä avoimuus vaatii selkeästi lisäresursointia, jotta se toimii kestävällä pohjalla.

2000-luvun alussa syntynyt ikäluokka on astumassa yliopistoihin opiskelijoiksi.

Tämä sukupolvi on todennäköisesti se, joka siirtää lopullisesti tieteen tekemisen di- gitaaliseen aikaan, koska se on tottunut tietotekniseen viestintä- ja toimintaympäris- töön. Samalla kirjastomainen toiminta on tullut osaksi tutkijan arkipäivää: he tekevät viitetietokantoja ja dokumenttikirjastoja, jakavat artikkeleitaan kotisivujensa tai ver- kostoitumispalveluiden kautta ja alkavat osata tuottaa laadukasta metadataa eri pal- veluihin.

Kirjastot voivat nähdä tämän joko suurena mahdollisuutena kouluttaa opiskelijoita ja tutkijoita ottamaan käyttöön alallamme luodut hyvät käytännöt – tai sitten voidaan jatkaa valitusta siitä, kuinka toiset toimijat tulevat kirjastojen tontille teke- mään huonommin meidän töitämme. Jälkimmäinen lähestymistapa todennäköisesti tuhoaisi akateemiset kirjastot tai ainakin muuttaisi ne tiedejulkaisemisen museoiksi.

Jälkidigitaalinen akateeminen toimintaympäristö koostuu erilaisista toimijoista, erilaisista asiantuntijuuksista ja niiden yhteentoimivuudesta verkkoyhteisöissä.

Tämä ympäristö on myös jatkuvassa muutoksen tilassa: syntyvät innovaatiot ja nii-

(18)

den tuotteistaminen muuttavat ja murtavat vanhoja toimintamalleja. Tässä verkos- tossa viralliset hierarkiat eivät enää toimi, vaan asiantuntijuuteen ja kumppanuuteen perustuvat toimintamallit ovat tehokkaimpia.

Näyttää myös siltä, että tämä ympäristö tarvitsee selkeää johtajuutta, koska toi- miminen on siinä usein lyhytjänteistä. Tieteellisen kirjastotyön perusarvot, osaamisen ja tietämyksen säilyttäminen ja avaaminen tuleville sukupolville ja kaikille käyt- täjille, ovat kasvattamassa merkitystään eriarvoistuvassa maailmassamme. Kirjasto- jen tehtävä sivistysyhteiskunnan keskeisenä rakentajana alkaa tulla entistä merkittä- vämmäksi.

Digitaalinen tiede tarjoaa välineitä toteuttaa kaikille internetin käyttäjille avoin tieteellinen kirjasto. Tämä on kirjastoille kaikkein kiinnostavin mahdollisuus. Kun lisäksi tekoäly kehittyy ja tietokoneiden laskentateho kasvaa, syntyy uudenlaisia ja todennäköisesti vaikuttavampia tapoja tehdä ja jaella tiedettä. Kirjastojen on tärkeää toimia tässä kehityksessä aktiivisesti.

LÄHTEET:

Archambault, É., Amyot, D., Deschamps, P., Nicol, A., Provencher, F., Rebout, L. & Roberge, G. (2014).

Proportion of open access papers published in peer-reviewed journals at the European and world levels—1996–2013: RTD-B6-PP-2011-2: Study to develop a set of indicators to measure open access. Brussels: European Union. Osoitteessa: http://science-

metrix.com/sites/default/files/science-metrix/publications/d_1.8_sm_ec_dg- rtd_proportion_oa_1996-2013_v11p.pdf

European Commission (2012). Commission recommendation of 17.7.2012 on access to and preservation of scientific information. Brussels: European Commission. Osoitteessa:

http://ec.europa.eu/research/science-society/document_library/pdf_06/recommendation-access- and-preservation-scientific-information_en.pdf

European Commission (2017). EOSC Declaration: European open science cloud: New research &

innovation opportunities. Brussels: European Commission. Osoitteessa:

https://ec.europa.eu/research/openscience/pdf/eosc_declaration.pdf

Ilva, J., Laitinen, M. & Saarti, J. (2016). The costs of open and closed access: using the Finnish research output as an example. LIBER Quarterly, 26(1). DOI: http://doi.org/10.18352/lq.10137

Juntunen, A., Muhonen, A., Nygrén, U. & Saarti, J. (2013). Reinventing the academic library and its mission: service design in three merged Finnish libraries. Teoksessa A. Woodworth & W.D.

Penniman (toim.), Mergers and alliances: the wider view (s. 225–246). Binley: Emerald. Advances in librarianship, vol. 36.

Kraker, P., Leony, D., Reinhardt, W. & Beham, G. (2011). The case for an open science in technology enhanced learning. International Journal of Technology Enhanced Learning, 3(6), 643–654.

LERU (2018). Open Science and its role in universities: a roadmap for cultural change. S.l.: LERU.

Osoitteessa: https://www.leru.org/files/LERU-AP24-Open-Science-full-paper.pdf

Pontika, N., Knoth, P., Cancellieri, M. & Pearce, S. (2015). Fostering open science to research using a taxonomy and an eLearning portal. Teoksessa iKnow: 15th International Conference on Knowledge Technologies and Data Driven Business, 21–22 Oct 2015, Graz, Austria. Osoitteessa:

https://doi.org/10.1145/2809563.2809571

Saarti, J. & Tuominen, K. (2017). From paper-based towards post-digital scholarly publishing: an analysis of an ideological dilemma and its consequences. Information Research, 22(3), paper 769.

Osoitteessa: http://InformationR.net/ir/22-3/paper769.html

(19)

2 AVOIN TIEDE ON MONITASOISTA TOIMINTAA

TOMI ROSTI

Keskeiset eurooppalaiset avoimen tieteen tiekartat (LIBER, 2018; LERU, 2018) anta- vat suosituksia tutkimuksen ja sen tuen toimintakulttuurin muuttamiseen. Suunni- telmille on yhteistä, että tuotettavien palveluiden tulee olla kestävällä pohjalla, toiminnan tulee olla läpinäkyvää ja perustua yhteistyölle. Tavoitteet on helppo hyväk- syä, koska muutokseen tarvitaan aidosti kaikkia osapuolia. Kaiken kaikkiaan muutos perustuu tietoisuuden lisäämiselle ja uusien toimintatapojen opettelulle.

Kun avoimen tieteen toimintakulttuuria ryhdytään muuttamaan, ovat muutetta- vat kokonaisuudet laajoja ja vaikuttavat toisiinsa. Esimerkiksi julkaisumetriikka vaikuttaa rahoitusmalleihin, ranking-järjestelmiin ja julkaisukanavien arvostukseen.

Systeeminen muutos on haastavaa toteuttaa, koska muihinkin muutoksiin joudutaan väistämättä ottamaan kantaa. Muutokset vaikuttavat koko tutkimusyhteisöön, jolloin asioiden ratkominen ei enää onnistu vain paikallisella tai kansallisella tasolla, vaan asioita on työstettävä yhteistyössä kansainvälisen tutkimusyhteisön kanssa.

2.1 ITÄ-SUOMEN YLIOPISTON KIRJASTO MUKANA MUUTOKSESSA

Tieteelliset kirjastot ovat ottaneet aktiivisen roolin muutoksen toteuttamisessa. Kir- jastot kokoelmineen ovat keskeinen osa tutkimusprosessissa. Itä-Suomen yliopiston kirjastosta tutkijat voivat saada ohjausta aineistonhallintasuunnitelmien laadintaan aineistonhallintatyöpajojen ja sähköpostipalveluiden kautta, minkä lisäksi tutkijoiden hyödynnettävissä on kansallinen DMPTuuli-työkalu tätä varten. Itä-Suomen yliopiston kirjasto on mukana FAIRdatan (ks. luku 2.6) hallintaan liittyvien työkalujen kehitystyössä välittäen aktiivisesti tietoa näiden työkalujen mahdollisuuksista. Tut- kijoille tiedotetaan tutkijatunnisteiden, kuten ORCIDin hyödyistä, ja niiden käyt- töönottoa edistetään.

Itä-Suomen yliopiston repositorioita (tietovarastoja) kehitetään siten, että ne tarjoavat parhaat mahdolliset kanavat niin opinnäytteiden kuin rinnakkaistallenteiden- kin tallentamiseen ja jakamiseen. Rinnakkaistallentamisella tarkoitetaan julkaisun jonkin version tallentamista kustantajan luvalla organisaation omaan tai tieteenalakohtaiseen repositorioon. Kehitystyössä huomioidaan aineistojen haravoiminen muihinkin tietokantoihin standardien mukaisten rajapintojen välityksellä. Kirjasto tarjoaa monipuolista koulutusta avoimeen julkaisemiseen ja muistuttaa tutkijayhtei-

(20)

söä rinnakkaistallennuksen mahdollisuuksista. Yliopiston prosesseja on kehitetty siten, että rinnakkaistallennus kulkee osana julkaisuraportointia, jolloin se ei näyt- täydy tutkijalle erillisenä kokonaisuutena.

Nyt kun tarjolla alkaa olla yhä suurempi määrä avoimia aineistoja, on tärkeää muistuttaa niiden hyödyntämisestä. Viime aikoina yhdeksi tärkeäksi kehittämiskoh- teeksi onkin otettu avattujen aineistojen hyödyntäminen. Usein avoimista aineistoista, kuten avoimista oppimateriaaleistakin, keskustellessa nousevat esille tekijän- oikeudet. Kirjasto on ohjeistanut tutkijoita Creative Commons (CC) -lisenssien käyt- töön. Kun näitä lisenssejä käytetään oikein, käyttäjä tietää, mitä hän voi aineistolla tehdä ja kuinka noudattaa hyvää tieteellistä käytäntöä. Lisenssien hyödyntämisen lisääminen edistäisikin tieteen avaamista merkittävällä tavalla.

2.2 ITÄ-SUOMEN YLIOPISTON AVOIMEN TIETEEN TYÖRYHMÄ

Itä-Suomen yliopiston akateeminen rehtori Harri Siiskonen perusti yliopistotasoisen avoimen tieteen työryhmän syksyllä 2018. Työryhmän tehtävänä on tehdä esityksiä yliopiston periaatteista ja käytännöistä avoimen tieteen toimintatapoihin liittyen.

Esitykset kohdistuvat muun muassa avoimeen julkaisemiseen ja sen käytäntöihin, tutkimusaineistojen hallintaan, tutkimuksen aikaiseen aineiston käsittelyyn sekä tie- tosuojaan ja -turvaan. Työryhmän työskentelyaika on vuoden 2020 loppuun. Työ- ryhmässä on kaikkien tiedekuntien edustus sekä laajasti muita tutkimuksen tuen toimijoita. Avoimen tieteen työryhmän ensimmäisessä kokouksessa katsottiin avoimen tieteen tilannekuvaa: missä tällä hetkellä mennään. Keskusteluun juuri noussut Plan S -aloite puhutti työryhmäläisiä. Plan S -aloitteen tavoitteena on saada kaikki tutkimusjulkaisut avoimiksi vuoteen 2020 mennessä (Science Europe, 2018; enemmän Plan S -aloitteesta tämän kirjan luvussa 3.1).

Itä-Suomen yliopiston kirjastossa aineistonhallintasuunnitelman ohjeistusten laa- dinnassa yliopiston monitieteisten aineistojen säilyttämisen haasteet ovat nousseet esille. Jo vuoden 2017 aikana tehdyssä selvityksessä kävi ilmi, että aineistoja säilyte- tään syväjääpakastimista pilvipalveluihin ja tutkijan tietokoneen kovalevystä muis- titikkuihin. Lisäksi paljastui aineistojen monimuotoisuus: esimerkiksi biologiset aineistot, ääninauhakelat, diakokoelmat, röntgenkuvat, kuivatut sienet ja paperiarkis- tot.

Osa aineistoista on ajoittain täydentyvää ja osa stabiilia arkistoaineistoa, osa julkisesti saatavilla ja osa jopa salassa pidettävää. Tämä teki ohjeistuksen laatimisesta haasteellista. Ohjeistuksessa törmättiin myös noidankehäilmiöön: yliopistotason oh- jeistuksissa vastuuta annettiin laitoksille, mutta laitosten ohjeissa viitattiin takaisin yliopiston ohjeeseen. Ohjeistuksen selkeyttäminen olikin yksi avoimen tieteen työ- ryhmän syksyn tehtävistä.

(21)

2.3 AVOIMEN TIETEEN KOORDINAATIO JA TYÖRYHMÄTYÖSKENTELY

Tieteellisten seurain valtuuskunta (TSV) sai opetus- ja kulttuuriministeriöltä tehtä- väkseen vastata kansallisesta avoimen tieteen koordinaatiosta ATT-hankkeen (Avoin tiede ja tutkimus) päätyttyä. Avoimen tieteen kansallinen koordinaatio perustuu strategisen ryhmän, asiantuntijaryhmien ja työryhmien yhteistyöhön. Toiminnan pe- riaatteina ovat avoimuus, kevytrakenteisuus, olemassa olevien verkostojen hyödyn- täminen ja keskittyminen tutkimusyhteisön esiin nostamiin kysymyksiin (Avoin tiede, 2018).

Asiantuntijaryhmiä muodostettiin vuoden 2018 loppupuolella neljä: avoin data, avoin julkaiseminen, avoin oppiminen ja avoin tiedeyhteisö. Avoimen tieteen syys- päivien yhteydessä asiantuntijaryhmät saivat itse määritellä keskeisimmät käsiteltä- vät kysymykset ja muodostivat omia alatyöryhmiään asioiden valmistelun pohjaksi.

Varsinaisesti asiantuntijaryhmät ja työryhmät aloittavat toimintansa vuoden 2019 puolella. Itä-Suomen yliopiston kirjastosta on kaikissa työryhmissä edustus, joten tie- tämystä ja asiantuntemusta voidaan jakaa sekä kansallisesti että paikallisesti.

Kuva 3. Avoimen tieteen koordinaatio (Avoin tiede, 2018).

Avoimen datan työryhmiksi muodostuivat kokoonpanot sensitiivisen datan, tutki- mustuotosten linkittämisen, datan omistajuuden ja lisensoinnin, tutkijan palveluiden ja avoimen datan kansallisen strategian ympärille. FAIRdatan näkökulmasta nämä aiheet ovat selvästi nousseet keskusteluun useimmissa organisaatioissa.

Avoimen julkaisemisen työryhmät pohtivat kotimaista tiedejulkaisemista, julkai- sualustojen ja julkaisujen löydettävyyden näkökulmia, rahoitusta ja kansainvälisten

(22)

tiedejulkaisujen avoimuutta. Suurten kustantajien rinnakkaisjulkaisemista ja julkai- sumaksuja koskevat linjanvedot keskusteluttavat tutkimusorganisaatioissa erityisesti sen vuoksi, että aineistoista maksetaan nykyisellään usein kahteen kertaan – ensin artikkelin kirjoittajamaksut aineiston julkaisemista varten ja sitten tilausmaksut, jotta julkaistu aineisto saadaan tutkimuskäyttöön.

Avoimen oppimisen asiantuntijaryhmällä on kaksi tavoitetta: avointen oppima- teriaalien ja oppimisen avoimuuden edistäminen. Periaatteessa yliopisto-opetus on avointa, mutta usein oppimateriaalit ja sisällöt on piilotettu organisaation käyttäjä- tunnusten taakse. Toki tiedeyhteisöstä löytyy sellaisiakin toimijoita, jotka ovat en- nakkoluulottomasti avanneet sisältöjä. Kaikille osapuolille olisi hyödyllistä, että vas- tuullisen toiminnan nimissä olisi yhteiset pelisäännöt ja käytänteet.

Avoimen tiedeyhteisön asiantuntijaryhmä jakautuu kolmeen työryhmään: hyvien käytäntöjen opastukseen, avoimuuden kulttuuriin ja avoimeen tieteeseen yh- teiskunnassa. Työryhmissä perehdytään määrittelytyöhön, mutta työskentelyssä nousevat esiin myös kansalaistiede, avoin tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminta sekä vastuullinen metriikka.

2.4 UNIFIN AVOIN TIEDE JA DATA -TOIMENPIDEOHJELMA

Suomen yliopistojen rehtorineuvosto UNIFI asetti keväällä 2017 työryhmän pohti- maan ratkaisuja tutkimusdatan hallintaan. Tarpeelliseksi tuli tarkastella toimintoja laajemminkin avoimen tieteen periaatteiden integroimiseksi osaksi tutkimusproses- seja. Työryhmän työnä syntyi Avoin tiede ja data -toimenpideohjelma suomalaiselle tiedeyhteisölle. Toimenpideohjelman johtavana ajatuksena on, että suomalainen tie- deyhteisö on edelläkävijä ja integroi avoimen tieteen toimintakulttuurin normaaliin toimintaansa. Tätä toimintaa tuetaan osatavoittein, jotka rakentuvat standardien va- raan ja tarjoavat mahdollisuuden yhdistää kansallisia ja kansainvälisiä palveluja osaksi paikallista palvelukokonaisuutta. Toimenpideohjelmassa (UNIFI, 2018) tode- taan, että avoimen tieteen kansallinen koordinaatio jakautuu kolmeen teemaan sisäl- täen tutkimusdatan, avoimen julkaisemisen ja avoimen toimintakulttuurin.

Toimenpideohjelman rakennusvaiheessa oli ollut mukana avoin oppiminen, joka jäi kuitenkin pois itse toimenpideohjelmasta. Toimenpideohjelmassa todettiin, että kansallinen koordinaatiovastuu avoimen tieteen kokonaisuudesta siirtyy Tieteellis- ten seurain valtuuskunnalle (TSV). Suunnitelmien edistyessä on kuitenkin todettu, että avointa oppimista tai laajemmin avointa oppimista ja opetusta ei voida eriyttää koordinaation alta, koska sen nähdään kuuluvan olennaisena osana tieteellisen tiedon leviämiseen.

Toimenpideohjelmassa (UNIFI, 2018) nostettiin esiin kahdeksan toimenpidettä, joilla avoimen tieteen kokonaisuutta voidaan viedä tiedeyhteisöön. Nämä toimenpi- teet ovat:

1. avoimen tieteen koordinaatioelimen perustaminen, 2. avoimen tieteen rahoittaminen,

(23)

3. kansallisen avoimen julkaisemisen politiikan tuottaminen,

4. DORA-julistukseen sitoutuminen ja avoimuuden tunnustaminen tutkijan uraa edistäväksi ansioksi,

5. dataviittaustiekartan toimeenpano,

6. tutkimuspalveluiden tarvelähtöisyyden vahvistaminen, 7. tutkimuspalveluiden tarjoaminen yhden luukun kautta sekä 8. European Open Science Cloud -julistukseen sitoutuminen.

Näitä toimenpiteitä on ryhdytty jo toteuttamaan. Esimerkiksi DORA-julistuksessa suositellaan muun muassa luopumaan julkaisualustaan perustuvista mittareista ja keskittymään enemmän sisällölliseen arviointiin sekä tarvittaessa huomioimaan myös laadulliset mittarit. (DORA-julistuksesta tarkemmin luvussa 3.4.)

2.5 GDPR JA TUTKIMUKSEN AVAAMINEN

Tutkimusaineistojen avaaminen törmäsi vuoden 2018 aikana mielenkiintoiseen haasteeseen, kun Euroopan unionin yleistä tietosuoja-asetusta (2016/679; GDPR = General Data Protection Regulation) ryhdyttiin soveltamaan 25.5.2018. Tällöin henkilötieto- jen käsittelysäännöt tarkentuivat ja yhdenmukaistuivat Euroopan unionin jäsen- maissa. Tutkimuksen tekemisen ja avaamisen ympärillä käydyt keskustelut saivat uuden sävyn. Erityisesti henkilötietoja sisältävien aineistojen osalta tutkimustyön avaaminen osoittautui haasteelliseksi toimenpiteeksi. Muutoksen yhteydessä kan- sainvälisessä tutkimusyhteisössä perinteeksi muodostuneet hyvät käytännöt asetettiin tarkastelun alle ja aineistojen avaaminen koettiin mahdottomaksi. Toukokuun jälkeen syntyneen paniikkijarrutuksen jälkeen keskustelu on ehkä enemmän kohdis- tunut kuitenkin siihen, mikä tutkimuksen tekemisessä ja avaamisessa on tärkeää ja kuinka Euroopan unionin yleistä tietosuoja-asetusta voidaan noudattaa, vaikka tut- kimusaineistoja avattaisiinkin.

(24)

Kuva 4. Euroopan unionin yleinen tietosuoja-asetus haastoi tutkimusaineistojen avaamisen.

2.6 TUTKIMUSAINEISTOJEN PITKÄAIKAISSAATAVUUS

Suomessa tutkimusaineistojen pitkäaikaissaatavuuspalvelua (Tutkimus-PAS) on ryhdytty kutsumaan FAIRdata-PAS -palveluksi. Samassa yhteydessä saatavuuden sijaan on ryhdytty puhumaan säilytyksestä. Toisaalta kysymyksessä on palvelura- kenteen selkeyttäminen, joka koostuu erilaisista elementeistä.

FAIRdata-palvelut koostuvat neljästä eri elementistä:

• tutkimusdatan säilytyspalvelu IDA

• aineistojen kuvailupalvelu Qvain

• hakupalvelu Etsin

• pitkäaikaissäilytyspalvelu FAIRdata-PAS

FAIR-periaatteet on lanseerattu käyttöön jo vuonna 2016 (FORCE 11, 2016). Näiden periaatteiden mukaisesti aineiston tulee olla löydettävä (Findable), saavutettava (Ac- cessible), yhteentoimiva (Interoperable) ja uudelleenkäytettävä (Reusable). Pitkäai- kaissäilytyksellä tarkoitetaan aineistojen säilyttämistä kymmenien tai satojen vuo- sien ajan ymmärrettävänä ja käyttökelpoisena. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että digitaalista aineistoa täytyy huoltaa siten, että järjestelmien kehittyessä se on edel- leen käytettävissä ja hyödynnettävissä, vaikka laitteet, ohjelmistot ja tiedostomuodot vanhenevat. (Fairdata, 2019.)

Aineiston löydettävyyden varmistamiseksi sille tulee antaa ainutkertainen ja py- syvä tunnus ja sillä tulee olla kattavat metatiedot. Metatiedoilla kuvaillaan aineiston sisältöä ja luonnetta sekä aineiston käyttöehtoja. Lisäksi voidaan kuvata tarkempia tietoja teknisistä rajoitteista ja aineiston osien suhteista toisiinsa. Aineisto tulee ku- vailla hakupalveluun. Aineiston saavutettavuuden varmistamiseksi aineistojen ei

(25)

tule edellyttää maksullisten ohjelmistojen käyttöä, ja jos aineistot eivät voi olla avoimesti saatavilla esimerkiksi tutkimuseettisistä syistä, niin käyttölupien anomis- ja myöntämiskäytänteiden tulee olla yksinkertaisia. Vaikkei itse aineisto olisikaan avoimesti saatavilla, niin aineistoista on avattava metatiedot.

Aineiston saavutettavuuden näkökulmaa ohjaa periaate ”niin avointa kuin mahdollista, niin suljettua kuin välttämätöntä”. Yhteentoimivuudessa huomioidaan aineiston luettavuus sekä ihmisille että koneille ja tavoitellaan mahdollisuutta siirtää tietoja järjestelmien välillä. Yhteentoimivuudessa suositaan olemassa olevia sanas- toja, ontologioita ja koodistoja.

Uudelleenkäytettävyydessä tavoitteena on aineiston hyödyntäminen uuden tut- kimustyön yhteydessä tai lisäaineistona. Uudelleenkäytettävyydessä korostuu aineistojen metatietojen riittävyys, jotta aineistojen käytettävyyttä voidaan arvioida.

Selkeästi muotoillut käyttölisenssit edistävät uudelleenkäytettävyyttä, jolloin aineiston käyttöehdot ovat helposti hyödyntäjän saatavilla. Olennaista uudelleenkäytettä- vyydessä on se, että aineiston alkuperäinen tuottaja saa aineistostaan ansion ja että aineiston muodostumisperiaatteet ovat selkeästi seurattavissa.

FAIRdata-PAS-palveluiden toteuttamisesta vastaa CSC (Tieteen tietotekniikan keskus), joka on tehnyt sopimuksen opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa. Palvelui- den hyödyntämistä varten organisaatiot ovat työstäneet vuoden 2018 aikana FAIRdata-PAS-palvelusopimusta liitteineen. Sopimusluonnokset ovat olleet kom- menttikierroksella useamman kerran. Sopimuksessa kuvataan käyttöoikeuksia, tie- toturvaan ja -suojaan liittyviä säännöksiä, kustannuksia sekä palvelun tuottajan ja käyttäjän välisiä oikeuksia ja velvollisuuksia.

LÄHTEET:

Avoin tiede (2018). Avataan tiede yhdessä. Osoitteessa: https://avointiede.fi/

Fairdata (2019). Huolehdi tutkimusaineistoistasi. Osoitteessa: http://www.fairdata.fi FORCE 11 (2016). The fair data principles. Osoitteessa:

https://www.force11.org/group/fairgroup/fairprinciples

LERU (2018). Open science and its role in universities: a roadmap for cultural change. Osoitteessa:

https://www.leru.org/files/LERU-AP24-Open-Science-full-paper.pdf LIBER (2018). Open science roadmap. Osoitteessa:

https://zenodo.org/record/1303002/files/LIBER_OSR_A5-ONLINE-HR.pdf

Science Europe (2018). Plan S: accelerating the transition to full and immediate open access to scientific publications. Osoitteessa: https://www.scienceeurope.org/wp-

content/uploads/2018/09/Plan_S.pdf

UNIFI (2018). Avoin tiede ja data: toimenpideohjelma suomalaiselle tiedeyhteisölle. Suomen yliopistojen rehtorineuvosto UNIFI ry. Osoitteessa: http://www.unifi.fi/wp-content/uploads/2018/05/Liite- 3.pdf

(26)

3 AVOIMEN TIETEEN TIEKARTAT TUTUKSI

TOMI ROSTI JA MARJA KUITTINEN

Avoimen tieteen edistämiseksi on laadittu useampia tiekarttoja. Tässä artikkelissa esitellään avoimen tieteen toimenpidekokonaisuuksia eurooppalaisten tieteellisten kirjastojen liiton LIBERin (Ligue des Bibliothèques Européennes de Recherche) jul- kaiseman Open Science Roadmap -dokumentin pohjalta (LIBER, 2018). Samoja tee- moja on LERUn (League of European Research Universities, Eurooppalaisten tutki- musyliopistojen liitto) vastaavassa asiakirjassa (LERU, 2018).

3.1 TUTKIMUSJULKAISEMISEN MURROS

Syyskuun alussa Euroopan komissio ja merkittävien tutkimusrahoittajien ja -organi- saatioiden yhdistys Science Europe sekä 11 muuta eurooppalaista kansallista tiede- rahoittajaa julkistivat Plan S -aloitteen, jonka tavoitteena on saada kaikki tiedejulkai- sut avoimiksi vuoteen 2020 mennessä.

Aloitteella pyritään siihen, että vapaan julkaisemisen karenssiajoista eli embar- goista voitaisiin luopua vihreän mallin avoimessa saatavuudessa ja että hybridi-jul- kaisumallista päästäisiin kokonaan eroon. Vihreässä mallissa kirjoittaja saa kustan- nuksitta tallentaa artikkelin saataville rinnakkaistallentamalla sen tutkimusorganisaation omaan tai tieteenalakohtaiseen julkaisuarkistoon. Hybridimallissa vain osa julkaisuista on avoimesti saatavilla tilausmaksullisissa lehdissä, ja kirjoittaja joutuu maksamaan kirjoittajamaksun avatakseen artikkelinsa avoimesti saataville.

Plan S -aloitteessa tavoitteena on myös, että kaikille osapuolille – sekä tutkijoille että kustantajille – mahdollistettaisiin laadukkaan julkaisemisen mahdollistavat koh- tuulliset kirjoittajamaksut. Kirjoittajamaksu on käytännössä tutkimuksen tekijälle tu- leva kustannus, jolla katetaan julkaisukustannuksia. Tutkijan kannalta tärkein ta- voite olisi se, että vastuu maksujen maksamisesta siirtyisi tutkijalta organisaatiolle ja että omien tulosten hyödyntäminen olisi mahdollista esimerkiksi Creative Commons -lisenssien avulla. Rahoittajilla on velvollisuus valvoa Plan S -aloitteen noudatta- mista sekä tarvittaessa asettaa sanktioita, mikäli Plan S -aloitteen toimenpiteitä ei noudateta. (Science Europe, 2018.)

Plan S -aloite julkaistiin, koska aineistojen hinnat ja aineistotietokantojen käyttö- lisenssien kustannukset alkoivat nousta nopeasti. Lisäksi nykyisessä mallissa maksetaan sekä kirjoittajamaksuja että lukijamaksuja, jolloin käytännössä aineistoista maksetaan moninkertaista hintaa.

Maksumallin kääntäminen asettaa useat toimijat, kuten tutkijat, rahoittajat ja kustantajat, haasteelliseen asemaan, koska tällöin ne joutuvat luopumaan totutuista käy- tännöistä. Kaikki tutkijat eivät ole ottaneet Plan S -aloitetta innolla vastaan, koska

(27)

siihen katsotaan liittyvän riskejä – useimmiten ollaan huolissaan akateemisen vapau- den menettämisestä esimerkiksi julkaisukanavan valinnassa. Toimijoiden sitouttaminen pyritään kuitenkin mahdollistamaan hyvien käytänteiden levittämisellä ja yhteisen tietämyksen jakamisella.

Tutkimusorganisaatioiden ja kustantajien tulee huomioida julkaisemisen rahoi- tuksen riittävyys. Tällä hetkellä kustannustoiminnassa on jo varallisuutta esimerkiksi järjestelmäinvestointien sekä tilaus- ja kirjoittajamaksujen muodossa. Kustan- nustason tulisi pysytellä ennallaan, kun maksumallia muutetaan. Pelkona kuitenkin on, että rakenteelliset kustannukset nousevat väistämättä palvelumallien muuttu- essa. Muutostilanteessa kustannustaso voi nousta välillisten kustannusten myötä, kun rakennetaan esimerkiksi tarpeellisia palveluita aineistojen avaamiselle. Mahdol- lisesti tulee myös tarve luoda uusia julkaisukanavia ja -järjestelmiä, jolloin niiden kustannuksista pitää keskustella tiedeyhteisön kanssa.

Tutkimusjulkaisujen pitkäaikaissaatavuuden varmistaminen on oleellinen osa tieteellistä julkaisemista. Vanhoissa lisenssisopimuksissa on pyritty siihen, että oste- tut aineistot olisivat käytettävissä, vaikka aineistolisenssit lakkautettaisiin. Uudet sopimukset uhkaavat tätä toimintamallia, koska kustantajat haluavat jättää pitkäaikais- saatavuuden sopimusten ulkopuolelle.

Uudistuksen yhteydessä tulee myös varmistaa, että tutkijoiden tuottamat julkaisut ovat helposti tunnistettavissa ja käytettävissä. Yhtenä keinona siihen voi olla tutkijatunnisteiden, kuten ORCIDin, kattava käyttöönotto. Tutkijatunnisteet helpotta- vat tutkijaa itseäänkin tunnistamaan omat julkaisunsa eri tietokannoista.

3.2 FAIRDATA

Euroopan komissio on sitoutunut vahvasti FAIRdataan ja näkee sen keskeisenä osana avoimen tieteen toimintakulttuuria. Näiden periaatteiden mukaisesti aineiston tulisi olla löydettävissä (Findable), saavutettavissa (Accessible), yhteentoimivaa (In- teroperable) ja uudelleen käytettävää (Reusable). Suomen yliopistojen rehtorineuvosto UNIFI on raportissaan (2018) todennut, että dataan liittyvä neuvonta ja linjauk- set hyötyvät tutkimuksen arjen tuntemuksesta ja kuuluvat tutkimusorganisaation vastuulle.

FAIRdatan edistäminen edellyttää muutosta koko tutkimusaineistokulttuurissa.

Tutkijoilta edellytetään aineistonhallinnan tarkempaa suunnittelua jo ennen tutkimuksen aloittamista. Lisäksi tutkijoiden tulee kiinnittää huomiota koko tutkimusaineiston elinkaareen, eli suunnitelmissa tulee ottaa huomioon myös tutkimuksen jäl- keinen toiminta. Tutkijoille on tarpeen järjestää koulutusta ja välineitä suunnitelmien laadintaan, ja tietämystä yleisestikin tulee lisätä. Useimmissa organisaatioissa teh- tävä on kirjaston vastuulla.

FAIRdata-järjestelmien kokonaisuudessa kirjastot ovat mukana kehittämässä inf- rastruktuureja ja repositorioita eli tietovarastoja. Kirjastoilla on myös aktiivinen rooli

(28)

erilaisten tunnisteiden hyödyntämisessä sekä metatietostandardien, sanastojen ja on- tologioiden kehittämisessä. Metatietostandardien kehittäminen ei kuitenkaan ole pelkästään kirjastojen vastuulla, vaan työtä tehdään myös tieteenalakohtaisesti läh- tien tutkimusaineiston sisällön kuvaamisesta. Kirjaston järjestämistä koulutuksista ja UEF-eRepositoryn toteuttamisesta kerrotaan tarkemmin tämän julkaisun artikkelissa 5.

3.3 EUROPEAN OPEN SCIENCE CLOUD – PALVELUJEN PILVI

LIBER 2018 -konferenssissa järjestettiin työpaja, jossa pohdittiin European Open Science Cloudin (EOSC) toimeenpanoa. Työpajassa oli sekä tutkimusrahoittajien ja tutkimusorganisaatioiden että kirjastojen edustajia. Työpajassa keskityttiin eri toimijoiden rooleihin tavoitteiden edistämisessä. Tieteellisten kirjastojen katsotaan olevan avainasemassa avoimen tieteen työkalujen, palveluiden ja infrastruktuurien tuotta- misessa. Kirjaston tärkeimpiin tehtäviin kuuluu tutkijoiden opastaminen kohti uusia innovatiivisia julkaisumalleja. Pysyvien tunnisteiden käytön edistäminen on yksi kirjaston tehtävistä. (Ball ym., 2018.)

EOSC tarjoaa yhden luukun palvelun aineistojen löytämiseen, saavuttamiseen ja uudelleen hyödyntämiseen. Kokonaisuus rakentuu paikallisten kokoelmien päälle, joista voidaan haravoida entistä suurempia kokonaisuuksia yhteensopivien tiedon- hakustandardien avulla. Tärkeintä yhteensopivuudessa on standardien hyödyntä- minen, jolloin alustat voivat muutoin teknisiltä ratkaisuiltaan poiketa toisistaan. Ko- konaisuuden onnistuminen edellyttää kuitenkin uusien toimintatapojen opettelua, palveluiden hyödyntämistä ja muiden toimijoiden tukemista (Ball ym., 2018).

Itä-Suomen yliopiston kirjastossa näitä tietoja ja taitoja jalkautetaan sekä jatko- opiskelijoille että henkilökunnalle. Jatko-opiskelijoille on tarjolla kaksi opintojaksoa, joista toisessa hyödynnetään kansallista toteutusta. Vastaavasti henkilökunnalle jär- jestetään koulutustilaisuuksia erilaisten järjestelmien sekä avoimen tieteen toimintamallin tunnistamiseksi. Erityisesti pyritään haastamaan tutkijaa miettimään, millä tavoin avoimen tieteen toimintakulttuuri voisi olla osana omaa toimintaa ja oman tieteenalan käytäntöjä.

Kirjaston toteuttamat järjestelmät toimivat avointen rajapintojen välityksellä. eRe- poon haravoidaan avoimien tutkimusaineistojen metatietoja kansallisista ja kansain- välisistä tietokannoista, mutta myös tallennetaan rinnakkaisjulkaisuja yliopistossa tehdyistä tutkimuksista, joiden metatietoja on mahdollista haravoida vastaavasti muihin tietokantoihin (ks. artikkeli 5). Näin olemme jo omalta osaltamme ra- kentamassa EOSCia.

(29)

3.4 VASTUULLINEN METRIIKKA

“…although we use the expression ‘responsible metrics’, metrics cannot be responsible, only people can be responsible.” (Gadd, 2019.)

Vastuullinen metriikka on viime vuosina puhuttanut kansainvälistä tiedeyhteisöä Suomi mukaan lukien. Joulukuussa 2012 julkaistiin San Francisco Declaration on Re- search Assessment (DORA-julistus) ja huhtikuussa 2015 Leidenin manifesti. Kolmas keskeinen julkaisu, The Metric Tide: an agenda for responsible indicators in research, ilmestyi heinäkuussa 2015. Tämä kolmikko on ollut vahvana pohjana vastuullisesta metriikasta käydylle keskustelulle niin meillä kuin muuallakin.

Näiden dokumenttien keskeisimpinä suosituksina tutkimusorganisaatioille on tiedostaa indikaattoreiden rajoitukset ja määritellä selkeät periaatteet erilaisten indikaattoreiden käyttämiselle. Julistukset ovat sanoittaneet sanomaansa hiukan eri ter- mein ja painotukset vaihtelevat kokonaisuuden mukaan. DORA-julistus on kolmi- kosta laajin ja sisältää enemmän suosituksia kohdennettuna useille toimijoille, kun sen sijaan Leidenin manifesti ja The Metric Tide pysyttelevät yleisemmällä tasolla.

Jokaisessa julistuksessa tulee kuitenkin esille se, että tulee kiinnittää huomiota tie- teenvälisiin eroihin, käytettyjen data-aineistojen läpinäkyvyyteen ja riittävään katta- vuuteen sekä määrällisen arvioinnin asemaan laadullisten arvioiden tukena. (DORA, 2012; Hicks, Wouters, Waltman, de Rijcke & Rafols, 2015; Wilsdon ym., 2015.)

Itä-Suomen yliopiston kirjastossa vastuullinen metriikka oli esillä pitkin vuotta 2018. Toukokuussa kirjastossa vieraili Alicia F. Gómez Sánchez Hertfordshiren yliopiston kirjasto- ja laskentapalveluista (Library and Computing Services). Hän piti vierailunsa aikana kaikkiaan kolme esitystä, joista kaksi käsitteli vastuullista metriik- kaa. Esitykset olivat kiinnostavia ja herättivät runsasta keskustelua.

Lokakuussa 2018 aiheesta julkaistiin kirjaston blogissa yhdeksän kirjastolaisen yhteistuotoksena kirjoitus Millä meitä mitataan?, jossa lukijalle paitsi avattiin erilaisia bibliometrisiä mittareita myös kerrottiin, miten niitä voidaan käyttää vastuullisesti.

Jatkoa seurasi marraskuun puolivälissä seminaarissa ”Koko kylä kasvattaa! Avoin ja eettinen tiede asiantuntijatyössä”. Tomi Rosti piti tilaisuudessa esityksen otsikolla Tutkijoille tukea UEF:in kirjastosta, jossa sokerina pohjalla käsiteltiin vastuullista met- riikkaa. Joulukuussa puolestaan saimme lukea kirjaston blogista Virpi Lindin tervei- set pohjoismaisesta ”Bibliometriikka ja tutkimuksen arviointi” -työpajasta. Vuosit- tain järjestettävän työpajan yksi keskeisimmistä aiheista oli vastuullinen metriikka ja kirjaston merkitys sen käyttöön opastamisessa ja siitä tiedottamisessa.

Tieteellisen julkaisutoiminnan mittaamisessa on vahvoja perinteitä. Avoimen tieteen näkökulmasta tähän sisältyy eräitä vahvimmista esteistä, koska h-indeksi ja Journal Impact Factor ovat käytetyimpien mittareiden joukossa (LIBER, 2018). Tut- kijoiden meritoituminen heidän noudattaessaan avoimen tieteen periaatteita on haaste, josta keskustellaan tiedeyhteisössä. Avointa tiedettä voidaan edistää myös kehittämällä siihen soveltuvia mittareita ja meritoitumisen tapoja.

(30)

3.5 AVOIMEN TIETEEN TAIDOT OSANA TOIMINTAKULTTUURIN MUUTOSTA

Itä-Suomen yliopiston vuoden 2018 alkupuolella hyväksytty strategiapäivitys on osaltaan vastaus toimintaympäristössä tapahtuvaan nopeaan muutokseen, jonka tieteen ja tutkimuksen avoimuuden lisääminen ovat tuoneet tullessaan. Avoimeen toimintakulttuurin kasvaminen edellyttää avoimen tieteen taitojen osaamista. Käytän- nössä tämä tarkoittaa, että toimintakulttuurin kehittymiseksi avoimen tieteen koulu- tuksen tulisi ulottua opiskelijoiden opetussuunnitelmiin jo perusopintojen alusta lähtien (LIBER, 2018).

Itä-Suomen yliopiston kirjastossa haasteeseen on tarkoitus vastata tulevana vuonna kehittämällä vapaasti valittava avoimen tieteen opintokokonaisuus perus- tutkinto-opiskelijoille. Opintokokonaisuuden voisivat muodostaa avoimeen julkaisemiseen, avoimeen dataan ja aineistonhallintaan tarvittavat taidot. Kokonaisuuteen voisi olla hyödyllistä integroida tieteellisen viestinnän osaamista, jotta avatusta tutkimuksesta kykenisi viestimään sekä tutkimusyhteisön että suuren yleisön kanssa (LIBER, 2018). Avoimeen tieteeseen kuuluu myös avattujen aineistojen hyödyntämi- nen.

Avoimeen toimintakulttuurin kasvaminen edellyttää kirjastohenkilöstöltä osaamisen vahvistamista. Itä-Suomen yliopiston kirjastossa on aloitettu vuoden 2018 syk- syllä avoimen tieteen perusosaamiskoulutus. Kirjastolaisten perusosaamista ovat erityisesti pysyvät tunnisteet, sanastot ja metatietojen tuottaminen. Tästä aiheesta on enemmän artikkelissa 6.

Parhaiten avoimeen toimintakulttuuriin kasvetaan yhdessä tekemällä. Kirjas- toissa yhteisen tietämyksen jakaminen on muutoinkin ollut johtava toimintaperiaate.

Itä-Suomen yliopiston kirjastossa avointa toimintakulttuuria on kehitetty tiimeinä.

Esimerkiksi jatkokoulutettavien opintojakso toteutettiin ja sen oppimateriaali avattiin tiimityönä. Lisäksi aineistonhallintatyöpajoja ja ohjeistuksia on työstetty yhdessä yliopistopalvelujen, tietotekniikkapalveluiden ja kirjaston voimin, jakamisen kult- tuuria opetellen.

3.6 SAALISTAJAKUSTANTAJAT JA LISENSSIKÄYTÄNTEET

Avoimeen toimintakulttuuriin siirtyminen ei tapahdu ongelmitta. Kun avoimen tieteen tekemisen markkinat avautuivat, kentälle tuli uusia toimijoita, kuten saalistajakustantajat ja -konferenssit. Nämä toimijat markkinoivat julkaisukanaviaan nopealla julkaisuaikataululla ja alhaisilla julkaisumaksuilla (Laitinen & Ovaska, 2018). Tämä haastaa tutkijoita erityisesti julkaisukanavan valinnassa.

Aineistojen avaaminen vaatii osaamista: Mitä aineistoa saa julkaista, kuka aineistot lopulta omistaa ja millaisella lisenssillä aineistoja ylipäänsä saa jakaa? Erityisesti monimuotoiset aineistot nostattavat kysymyksiä: Jos tuotettu videopätkä sisältääkin

(31)

jonkin toisen osapuolen tekemää aineistoa, voinko avata omaa materiaaliani? Kysy- mykset ovat hyvin monimuotoisia, ja sen vuoksi on tarpeen selkeyttää säännöstöä.

Yksi mahdollisuus on hyödyntää Creative Commons -lisenssejä (CC-lisenssejä), jotka kertovat selkeästi, mitä aineistolla saa tehdä ja millaiset oikeudet tekijä on materiaa- liinsa jättänyt.

3.7 KANSALAISTIETEEN MAHDOLLISUUDET

Avoimen tieteen kokonaisuuteen liittyy merkittävänä osana kansalaistiede. Ensim- mäisenä kansalaistieteestä tulee mieleen kansalaisten keräämät tutkimusaineistot, esimerkiksi lintulaskennat. Kansalaistiede mahdollistaa kuitenkin myös muunlaisen tutkimustyöskentelyn, kuten suurten datamassojen käsittelyn. Tärkeimpänä ajatuksena on osallisuuden kokemus tutkimuksen tekemisessä yhteistyössä ammattitutki- joiden tai tutkimusorganisaatioiden kanssa. Kansalaistieteestä on haettu uusia mahdollisuuksia globaalien haasteiden kohtaamiseen. Erityisesti innovaatioekosysteemit mahdollistavat useiden toimijoiden yhteistyön. Kansalaistieteen kohtaamispaik- koina voidaan nähdä kirjastot, joihin on matala kynnys saapua ja joiden tilat usein mahdollistavat moninaisen työskentelyn.

Kansalaistieteeseen liittyy vuorovaikutteisuus, jota voidaan hyödyntää pitkin tutkimusprosessia. Mikäli kansalaistieteen mahdollisuuksia halutaan avartaa, olisi hyvä pohtia kansalaisten ottamista mukaan aineistojen analyysivaiheeseen aineistojen keruun rinnalla. Tämä toisi uusia mahdollisuuksia ja kenties uusia näkökulmia tutkimuksen tekemiseen. Kansalaistieteen yksi tärkeä osa-alue on tutkimustulosten välittäminen ja vuorovaikutus suuren yleisön kanssa, mikä mahdollistaa osallisuuden kokemuksen.

LÄHTEET:

Ball, M. ym. (2018). A vision for open science. Osoitteessa:

https://zenodo.org/record/1491303/files/A%20Vision%20for%20Open%20Science.pdf?download=

1

DORA (2012). San Francisco Declaration on Research Assessment, DORA Community. Osoitteessa:

https://sfdora.org/read

Gadd, E. (2019). Influencing the changing world of research evaluation. Insights, 32(1), 6. DOI:

http://doi.org/10.1629/uksg.456

Hicks, D., Wouters, P., Waltman, L., de Rijcke, S. & Rafols, I. (2015). The Leiden Manifesto for research metrics. Nature, 520(7548), 429–431. DOI: 10.1038/520429a

Laitinen, H. & Ovaska, T. (17.12.2018). Varo saalistajia! [blogikirjoitus]. Osoitteessa:

https://blogs.uef.fi/ueflibrary/varo-saalistajia-beware-of-predators/

LERU (2018). Open science and its role in universities: a roadmap for cultural change. Osoitteessa:

https://www.leru.org/files/LERU-AP24-Open-Science-full-paper.pdf LIBER (2018). Open science roadmap. Osoitteessa:

https://zenodo.org/record/1303002/files/LIBER_OSR_A5-ONLINE-HR.pdf

(32)

Science Europe (2018). Plan S: accelerating the transition to full and immediate open access to scientific publications. Osoitteessa: https://www.scienceeurope.org/wp-

content/uploads/2018/09/Plan_S.pdf

UNIFI (2018). Avoin tiede ja data: toimenpideohjelma suomalaiselle tiedeyhteisölle. Suomen yliopistojen rehtorineuvosto UNIFI ry. Osoitteessa: http://www.unifi.fi/wp-content/uploads/2018/05/Liite- 3.pdf

Wilsdon, J. ym. (2015). The Metric Tide: report of the independent review of the role of metrics in research assessment and management. DOI: 10.13140/RG.2.1.4929.1363

(33)

4 TUTKIMUSAINEISTOJEN AVAAMINEN OSANA AVOIMEN TIETEEN PALVELUITA

TOMI ROSTI, TOMI KINNUNEN^*, JARMO SAARTI JA ANNE KARHAPÄÄ

Tutkimuksen avaamisessa tutkijayhteisön toiminta ja sitoutuminen avoimiin toimintatapoihin on keskeistä. Tutkijoiden kannalta on tärkeää, että avoimuutta tukevat palvelut ja avaamista tukevat standardit ovat helposti käytettävissä. Artikkelissa kä- sitellään erityisesti tutkimusdatan avaamista ja kirjaston ja yliopiston tutkijoiden yh- teistyön merkitystä tässä. Datan avaamiseen liittyy ainakin tietoteknisiä, juridisia, tutkimuseettisiä ja tekijänoikeudellisia seikkoja, joten moniammatillinen yhteistyö on ehdoton vaatimus toimiville palveluille. Tutkimusdatan avaamisen edut ovat sel- vät. Avatut aineistot hyödyttävät niin tutkijaa kuin tiedettä. Toimivien käytäntöjen etsiminen yhteistyössä kaikkien toimijoiden kesken on ensiarvoisessa roolissa datan avaamisen edistämisessä.

4.1 AVOIN YHTEISTYÖ TIEDEYHTEISÖSSÄ

Avoimen tieteen edistäminen alkoi julkaisujen avaamisena. Tieteen avoimuuden ta- voite laajeni asteittain koko tutkimusprosessin avaamiseen. Avoimen tieteen ja tut- kimushankkeen (ATT, 2014, 3) tuottamassa käsikirjassa avoimuuden tuottamia hyö- tyjä on lueteltu seuraavasti:

• Tutkimuksen tehokkuuden kasvu: jo tuotettuja aineistoja ja menetelmiä voidaan hyödyntää, prosessien täsmentyminen.

• Tieteellisen toimintamallin edistyminen: tietoisuus menetelmistä ja toimintatavoista kasvaa.

• Tutkimustulosten laadun paraneminen ja fokuksen selkeytyminen: tiedon vahvistaminen ja todentaminen nopeutuu.

• Uusien tutkimusideoiden synnyn nopeutuminen: tutkimuksen tulokset helposti ja ajantasaisesti hyödynnettävissä.

• Kansalaisten sitouttaminen tieteeseen ja tieteellisen lukutaidon kasvu: tulokset ja menetelmät avoimesti nähtävillä.

• Tutkimuksen taloudellisen ja sosiaalisen vaikuttavuuden kasvu: tutkimus- tulokset ja menetelmät saadaan nopeasti liike-elämän ja päätöksentekijöiden käyttöön.

(34)

Yksittäisen tutkijan kannalta merkittävintä lienee näyttö siitä, että avoin toimintatapa edistää tutkijan näkyvyyttä ja auttaa häntä tai hänen ryhmäänsä tuottamaan pa- rempia tuloksia sekä lisäksi edistää tutkimuksen eettisyyttä ja kestävää tekemistä.

Avoin tiede vaatii uudenlaista toimintakulttuuria, jossa yhteistyö ja keskustelu eri henkilö- ja toimijaryhmien välillä on keskeistä. Edellä mainitussa käsikirjassa esi- tetään (ATT, 2014, 4), että avoimuuden kulttuurin syntymistä voidaan tukea muun muassa seuraavilla toimenpiteillä:

• Kulttuurin muutoksen edistäminen kannusteilla. Avoimuudesta palkitseminen tai sen vaatiminen pitää kuvata selkeästi (indikaattorit, metriikka, ura- vaikutus).

• Yhteistyötä ja yhteentoimivuutta edistämällä, mm. rakentamalla yhteistyö- alustoja sekä mahdollistamalla ja palkitsemalla yhteistyötä.

• Tutkimuksen palveluiden ja tutkimusinfrastruktuurien kestävällä kehittä- misellä. Nämä tulee suunnitella yhteentoimivuutta ajatellen, mahdollisuuk- sien mukaan avointa lähdekoodia, rajapintoja ja standardeja hyödyntäen.

• Tunnistamalla avoimeen tieteeseen ja tutkimukseen liittyvä osaaminen, ja tukemalla sen kasvattamista.

• Selkeiden avoimuuden politiikoiden ja ohjeiden laadinnalla kaikille toimija- ryhmille.

Yliopistoyhteisössä kannusteiden merkitys on erityisen suuri, koska ne ohjaavat yk- sittäistä tutkijaa hänen toiminnassaan ja toimintatavoissaan. Lisäksi näyttää siltä, että kilpailukulttuuri estää avoimuutta (Ali-Khan, Harris & Gold, 2017). Tämä nousee usein esille keskusteluissa tutkijoiden ja tutkimusryhmien kanssa.

Tutkijoiden kannalta on keskeistä myös, että avoimuutta tukevat palvelut ja avaamista tukevat standardit ovat helposti käytettävissä. Ali-Khanin (2017) kollegoidensa kanssa tekemässä tutkimuksessa nousi esille, että yksittäisen tutkijan intressit avata tutkimusprosessiaan ovat itsekeskeisiä. Tutkimusorganisaatioiden tulee sen vuoksi ottaa suurin vastuu yleisen avoimuuden kulttuurin luomisesta ja edistämisestä.

(35)

Kuva 5. Avattu tutkimusprosessi ja sen työvälineitä (muokattu Nesta and RIN joint reportin (2010) pohjalta).

Kuvassa 5 on kuvattu avointa tutkimusprosessia ja siinä jo nyt käytössä olevia työ- välineitä ja työtapoja. Puheessa avoimuuden kulttuurista korostuu se, että kyseessä on koko tutkimusprosessin ja sen osien avaaminen. Jo nyt on nähtävissä, että kyse on tosiaan prosessista: tutkija, joka suunnittelee tutkimuksensa avoimuus lähtökoh- tanaan, pystyy myös avaamaan omaa työtään. Malli, jossa jälkikäteen pyritään avaamaan jokin osa tutkimuksesta, ei tuota samankaltaista aitoa avoimuutta.

Vertaisarviointi -avoin arviointi -avoin tutkimusrahoitus -avoimet maineenhallinta-

järjestelmät

Käsitteellistäminen -tiedeblogit -avoin opetus ja

oppiminen -tutkijoiden verkkoyhteisöt

Aineiston keruu -avoin laboratoriodokumentointi

-kansalaistiede -sensoritekniikka Aineiston analysointi

-avoin koodi -analyysin joukkoistaminen ja

avaaminen

Tulosten julkaiseminen -kehittyvät verkko- julkaisemisen formaatit

-julkaisujen avoin saatavuus